Opettaja-lehden "nostetaan kissa pöydälle" -kirjoitus oli hyvä (siitä on versonut oma ketjunsa) - siinä rohkaistaan kysymään, mitä Ruotsin valta on oikeasti merkinnyt ja missä on suomenkielisen suomalaisen historia. Miksi näemme maailman vieläkin skandinaavien silmin - Länsimertammekin kutsumme Itämereksi?
Ahtisaari, Lipponen ja monet muut poliitikot ovat väittäneet, että ruotsin kieli kuuluu suomalaiseen identiteettiin ja pohjoismaisuus edellyttää ruotsin kieltä - no huh. Tällä periaatteella meidän vanhempamme ja esivanhempamme eivät ole koskaan olleet pohjoismaalaisia eivätkä edes suomalaisia. Mitä ihmettä me mahdamme olla?
Nyt on liian myöhäistä yrittää pitää keskustelu vain kielessä ja kielen tarpeessa. Nyt keskustellaan siitä, onko suomenkielisillä suomalaisilla ollenkaan kansallista identiteettiä ja voiko Pohjolassa vaikuttaa kansa, joka ei osaa skandinaavista kieltä. Äärinationalisteja eivät olekaan nettifennot, jotka näkevät erilaisten identiteettien kansoittaman maan, vaan ruotsinmieliset, jotka näkevät, että maassa ja Pohjolassa voi olla vain yksi kansallinen identiteetti - joka omaksutaan pakollisen ruotsinopetuksen kautta.
Ruotsalaisuudessa ei ole mitään vikaa. Suomenruotsalaisuudessa ei ole mitään vikaa. Nyt pitäisi saada vielä ruotsinmieliset tunnustamaan, ettei suomalaisuudessakaan ole mitään vikaa - se on olemassa, on ollut olemassa tuhansia vuosia, eikä sitä määritellä ruotsin kielen kautta.
Ahtisaari, Lipponen ja monet muut poliitikot ovat väittäneet, että ruotsin kieli kuuluu suomalaiseen identiteettiin ja pohjoismaisuus edellyttää ruotsin kieltä - no huh. Tällä periaatteella meidän vanhempamme ja esivanhempamme eivät ole koskaan olleet pohjoismaalaisia eivätkä edes suomalaisia. Mitä ihmettä me mahdamme olla?
Nyt on liian myöhäistä yrittää pitää keskustelu vain kielessä ja kielen tarpeessa. Nyt keskustellaan siitä, onko suomenkielisillä suomalaisilla ollenkaan kansallista identiteettiä ja voiko Pohjolassa vaikuttaa kansa, joka ei osaa skandinaavista kieltä. Äärinationalisteja eivät olekaan nettifennot, jotka näkevät erilaisten identiteettien kansoittaman maan, vaan ruotsinmieliset, jotka näkevät, että maassa ja Pohjolassa voi olla vain yksi kansallinen identiteetti - joka omaksutaan pakollisen ruotsinopetuksen kautta.
Ruotsalaisuudessa ei ole mitään vikaa. Suomenruotsalaisuudessa ei ole mitään vikaa. Nyt pitäisi saada vielä ruotsinmieliset tunnustamaan, ettei suomalaisuudessakaan ole mitään vikaa - se on olemassa, on ollut olemassa tuhansia vuosia, eikä sitä määritellä ruotsin kielen kautta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Käsittääkseni kaikki historiankirjoittajat ovat yhtä mieltä siitä, että suomalaiset eivät voinet käyttää Ruotsin kansalaisille kuuluvia oikeuksia opettelematta ruotsia - tämän vuoksi suomalaisista ei voi puhua Ruotsin vallan aikana medborgareina samaan tapaan kuin ruotsinkielisistä. Toki oli myös selkeää ruotsalaistamista, eihän mikään valtio olisi jättänyt sellaista mahdollisuutta käyttämättä. Toki Suomen puolustaminen jäi Ruotsin kruunulta monissa vaiheissa vähemmälle ja täällä vihat kääntyivät kansanmurhiksi, siis venäläiset kansanmurhasivat. Toki Suomea käytettiin aitattana ja täältä vietiin enemmän kuin tänne tuotiin, ei tämäkään mikään salaisuus ollut ja oli aikanaan ihan luonnollinen asia.
Kyse ei nyt ole mistään erityisestä "ruotsalaisesta julmuudesta" vaan kovalle ajalle ominaisista karuista realiteeteista, jotka eivät olleet suomenkielisten puolella. Maaorjuutta ei onneksi maahan tuotu - jos tästä kuuluu kiittää ruotsalaisia niin kaikin mokomin.
Meillä olisi otettava käyttöön ruotsinkielisten käyttämä sanajako finnar-finländare ja puhuttava suomalaisista ja suomenmaalaisista: suomalaisiin kuuluvat siis vanha- ja uussuomalaiset ja suomenmaalaiseen ryhmään lisäksi suomenruotsalaiset. Näin pääsemme puhumaan selkeäsi suomalaisuudesta (jossa oma identiteetti koetaan nimenomaan suomen kielen tai siihen sopeutumisen kautta) ja suomalaisten historiasta.
kaikki lienevät yhtä mieltä siitä, että sääty-yhteiskunnassa ei ollut olemassa kaikille kuuluvia kansalaisoikeuksia. Medborgareista puhuminen esim 1600-luvun historian yhteydessä on paljas anakronismi.
Mainioita mielipiteitä, mutta tietysti itse kullakin voi olla yksityiskohdista sanottavaa.
Suomalainen/suomenmaalainen: rotupiirteillä ei voi ruveta erottelemaan, eikä identiteettiä yleisesti kyselemään, joten ainoa peruste lienee kieli. Mihin sijoitetaan kaksikieliset?
Eikö siis edelleen olisi selvintä ja relevanteinta puhua kieliryhmistä ja tarkoittaa suomalaisilla kaikkia Suomessa asuvia, siis myös vakiintuneita maahanmuuttajia?
Jos joskus puhutaan nimenomaan suomalaisugrilaista suomalaisista, niin sen voi erikseen mainita.
Kaiken kaikkiaan hankala asia. Ruotsin kieli on eri kieli ja siellä voi olla vaikka kaksi suomalaiskäsitettä.
"Mihin sijoitetaan kaksikieliset?
Eikö siis edelleen olisi selvintä ja relevanteinta puhua kieliryhmistä ja tarkoittaa suomalaisilla kaikkia Suomessa asuvia, siis myös vakiintuneita maahanmuuttajia?"
Toisaalta olen täysin samaa mieltä. Toisaalta näen, että puhe suomalaisen identiteetin liittymisestä ruotsin kieleen syntyy käännösongelmasta. Kyse on finländereiden identiteetistä, eli niiden ruotsinkielisten identiteetistä, jotka haluavat kutsua itseään ja sukuaan finländereiksi erotuksena finnareista.
Lipposen ja Ahtisaaren kommentit ovat käsittämättömiä, jollei ymmärrä, että heidän käsitemaailmassaan finnar on kadonnut historian heimohämärään ja finländer on ainoa käännös suomalaisille ja päinvastoin.
On ilmeistä, että osa suomenruotsalaisista ei halua olla finnar-suomalaisia mutta haluavat olla määrittelemässä suomalaisen identiteetin finländare-identiteetiksi.
Miten siis avata tätä kielipeliä ja samalla tehdä oikeutta finländereille?
Kieli jakaa edelleen suomalaisia vahvasti, vaikka molemmin puolin taidetaan myös toinen kotimainen. Siihen liittyy kulttuuriero ja ero suhtautumisessa merkittävään naapurimaahan, Ruotsiin (monelle suomenruotsalaiselle toinen kotimaa), varmaan muutakin erottavaa.
Joten mainittujen herrojenkin pitäisi suhtautua asiaan realistisesti. "Suomensuomalaisuus" on yhä olemassa ja tule pysymään vielä pitkään. Eurooppalaisia meistä varmaan vähitellen aidosti tulee, mutta ei enää skandinaaveja, se mahdollisuus on jo mennyttä.
Kielenkäyttö tahtoo pysyä perinteisenä. Tärkeintä on, että suomenruotsalaiset sisällytetään jossakin mielessä suomalaisiin, sillä muuten mennään erottelussa liian pitkälle.
Niin - Ahtisaari, Lipponen ja monet muut poliitikot ovat väittäneet, että ruotsin kieli kuuluu suomalaiseen identiteettiin Asiaa voi tarkastella myös toisin: suomen kieli kuuluu suomalaiseen identieettiin, ja osasiko esimerkiksi J.L. Runeberg suomea? Oliko hön suomalainen vai mikä hän oli? Suomenruotsalaisuus keksittiin vasta myöhemmin. Oliko Edith Södergran suomalainen, koska hän asui suurimman osan elämästään Venäjällä ja Keski-Euroopassa, kävi saksalaista koulua, kirjoitti saksaksi ensi alkuun eikä koskaan oppinut ruotsin kielioppia kunnolla, suomesta puhumattakaan. Ja kuinka pohjoismainen hän oli.
Onko tämä hätäily pohjoismaisuudesta, suomalaisesta ja identiteeteistä pelkkää hölmöilyä? Kai tänne syntyneet maahanmuuttajaperheiden lapset ovat suomalaisia ihan kielestä ja vanhempien kulttuuritaustasta riippumatta kuten esim. Jutta Zilliacus tai Ben Zyscovicz. Kenelläkään besserwisserillä ei ole oikeutta sanoa, milloin ihminen voidaan hyväksyä suomalaiseksi ja milloin ei. Suomenruotsalaiset nyt vain ovat niin ahdasmielisiä ja suvaitsemattomia.
On todellla törkeää esittää, että aitosuomalaisuutta ei olisi olemassa tai että se olisi jotain kielteistä!
Varsinkin jos tuollaiset heitot tulevat suomalaisten valtiomiesten suista. Ruotsinmielisten suomivastaisuus on mennyt aivan liian pitkälle. Kaikissa muissa maissa tuollainen toiminta saisi kansan ja median nousemaan takajaloilleen, mutta ei Suomessa.
Nämä maansamyyjät yrittävät ryöstää meiltä jo kansallisuutemme. Ei tule onnistumaan!
Suomalaiset ovat aina olleet suomalaisuudestaan aidosti ja terveeesti ylpeitä. Voi heitä, jotka yrittävät tehdä tämän luonnollisen tunteen naurettavaksi!
Kansan kosto on varma....
Täytyyhän meillä aina olla taistolaisiakin, mutta teidän on tyydyttävä sivurooliin. Jos aitosuomalaisuus on pelkkää kostonhalua, niin suurta tungosta sen riveihin ole odotettavissa. Toisaalla toteatkin, että kansaa ei Suomessa saa takajaloilleen.
Minkälaatuista kostoa on tiedossa? Vaaleissa kostamisen voi hyväksyä, mutta äkkiä ajatellen ei juuri muuta.
Aitosuomalaisuus? Kostonhalu?
Ihan tavallisesta suomalaisuudesta ja vapaudenkaipuusta, kaikinpuolisesta kunnioituksesta ja lastemme parhaasta tässä on kysymys.