Siskoni sai oman lapsensa vain muutamaa päivää ennen kuin täytti 17. Hän on minua kolme vuotta nuorempi. Ensimmäinen vuosi meni hyvin, lapsi on nyt puolitoistavuotias. Mutta viimeisen puolenvuoden ajan olen kuullut jatkuvasti selityksiä tyyliin "Se on tämän viikonlopun äidillä" "Alex hoitaa lasta tämän yön" "Lapsi on kummitädillään" Nämä ovat joka viikonloppuisia. Alex on lapsen isä, sisareni ex-avomies ja tätä kolme vuotta vanhempi, minun ikäiseni. Noiden suhde päättyi eroon lapsen ollessa puolivuotias, olivathan nuo olleet vain kymmenen kuukautta yhdessä ennen lapsen syntymää.
Olen käynyt kahden viikon sisään kolme kertaa vanhemmillani, ja aina sisareni lapsi on siellä, jos lapsi ei ole vanhemmillani, niin se on Alexilla ja jos se ei ole sielläkään niin se on meidän isovanhemmillamme.
Puolen vuoden ajan siskoni on juossut joka viikonloppu baareissa ja välillä viikollakin viimeisen kuukauden sisään. Hän sai opiskelupaikan ja opiskelu alkaisi ensi syksynä, joten rauhottuukohan tämä sitten? Puhuminen ei auta, hän sanoo, ettei ole mitään ongelmaa ja että rakastaa lastaan ja että lapsi on hänelle maailman tärkein asia.
Jo siskoni odottaessa vauvaa mietin että mitä ihmettä tästä tulee kun sisko nyt aina on ollut menevä ja sitä tyyliä että roikkuu kaikki yöt ulkona, mutta hän ei missään nimessä halunnut tehdä aborttia ja vakuuttlei, että vauva muuttaisi hänet kokonaan yms. Ajattelin että ei tästä tulekaan kauheata katastrofia, kun sisko lopetti tupakanpolton ja alkoholinjuonnin kokonaan saatuaan tietää raskaudesta. Ajattelin että ehkä hän tosiaan kantaa vastuunsa.
Olen alkanut miettiä tätä yhä enemmän nyt kun odotan itse esikoistani. Vanhempani eivät nää mitään ongelmaa asiassa ja he saavat minut tuntemaan itseni tosi pahaksi ihmiseksi kun mietin, että kannattaisikohan lapsen asua isänsä luona, jolla olisi enemmän rahkeita kasvattaa lapsi. Sisko on ollut vanhempieni lellikki ja nuo olisivat mielellään pitäneetkin siskon ja lapsen kotona asumassa, ellei tuo olisi halunnut välttämättä muuttaa. Nyt nuo maksavat siskon vuokran, että sisarella jäisi enemmän rahaa omiin menoihinsa.
En minä siitä ole katkera. Minä olen ylpeä kun voin elättää itseni enkä minä tai avokki ole riippuvaisia vanhemmistamme tai heidän rahoistaan. Pelkään siskonlapseni puolesta.
Olen käynyt kahden viikon sisään kolme kertaa vanhemmillani, ja aina sisareni lapsi on siellä, jos lapsi ei ole vanhemmillani, niin se on Alexilla ja jos se ei ole sielläkään niin se on meidän isovanhemmillamme.
Puolen vuoden ajan siskoni on juossut joka viikonloppu baareissa ja välillä viikollakin viimeisen kuukauden sisään. Hän sai opiskelupaikan ja opiskelu alkaisi ensi syksynä, joten rauhottuukohan tämä sitten? Puhuminen ei auta, hän sanoo, ettei ole mitään ongelmaa ja että rakastaa lastaan ja että lapsi on hänelle maailman tärkein asia.
Jo siskoni odottaessa vauvaa mietin että mitä ihmettä tästä tulee kun sisko nyt aina on ollut menevä ja sitä tyyliä että roikkuu kaikki yöt ulkona, mutta hän ei missään nimessä halunnut tehdä aborttia ja vakuuttlei, että vauva muuttaisi hänet kokonaan yms. Ajattelin että ei tästä tulekaan kauheata katastrofia, kun sisko lopetti tupakanpolton ja alkoholinjuonnin kokonaan saatuaan tietää raskaudesta. Ajattelin että ehkä hän tosiaan kantaa vastuunsa.
Olen alkanut miettiä tätä yhä enemmän nyt kun odotan itse esikoistani. Vanhempani eivät nää mitään ongelmaa asiassa ja he saavat minut tuntemaan itseni tosi pahaksi ihmiseksi kun mietin, että kannattaisikohan lapsen asua isänsä luona, jolla olisi enemmän rahkeita kasvattaa lapsi. Sisko on ollut vanhempieni lellikki ja nuo olisivat mielellään pitäneetkin siskon ja lapsen kotona asumassa, ellei tuo olisi halunnut välttämättä muuttaa. Nyt nuo maksavat siskon vuokran, että sisarella jäisi enemmän rahaa omiin menoihinsa.
En minä siitä ole katkera. Minä olen ylpeä kun voin elättää itseni enkä minä tai avokki ole riippuvaisia vanhemmistamme tai heidän rahoistaan. Pelkään siskonlapseni puolesta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kieltämättä siskosi oli paitsi nuori lapsen saadessaan, mutta myös todella epäkypsä ja ei todellakaan valmis kasvattamaan lastaan. Ihan sääliksi käy siskosi lapsi.. Luulisi että siskoasi edes nolottaisi tilanne.. itse olen vuoden ikäisen pojan äiti, enkä millään pysty käsittämään miten joku haluaa tuollalailla hylätä lapsensa. Itse ainakin rakastan poikaani yli kaiken ja vaikka kuolisisn hänen puolestaan!
Todella epäkypsää käytöstä! Pitäisi sitten siitä ehkäisystä huolen jos kerran ei olla valmiita saamaan lapsia ja kantamaan vastuuta. Älyttömän typerää!
Ymmärrän kyllä vanhempiasi.. Jos siskosi on noin menevä kuten kirjoitit, niin eikö se ole vain lapsen kannalta parempi, että lapsella on joku joka huolehtii ja välittää? Tietysti olisi lapsen kannalta parempi asua isänsä luona, jos hänellä on rahkeita kasvattaa lapsi.. Kyllä minäkin voisin kuvitella, että pitäisin mielelläni tyttäreni ja hänen lapsensa asumassa kotona, jotta voisin paremmin auttaa.. Tekstisi perusteella kun siskosi ei ole kovin valmis vielä kasvattamaan lastaan..
Saanko kysyä, että miksi kirjoitit tuon tekstin? Mitä pelkäämistä sinua on siskosi lapsen puolesta, jos vanhempasi hänestä huolehtii.. Siis tietenkin olisi ihanteelista ja apsen kannalta parasta, että omat vanhemmat huolehtii lapsistaan, mutta aina se vaan ei ole mahdollista.. Pääasia on, että lapsella on joku, joka pitää huolta ja rakastaa.. Ja sinä olet siskosi lapsen täti, sinun pitäisi tätinä olla yksi lapsen läheisimmistä aikuisista.. Itse ainakin olisin siskoni lasten kanssa aivan yhtä paljon kuin nytkin, auisivatpa he vanhemmillani tai siskoni luona..
Piti lisätä vielä, että juuri tämän takia en kannata teinivanhemmuutta, koska he eivät kaikki ole todellakaan kypsiä vielä vanhemmiksi.. Kuten juuri siskosi tekstisi perusteella..
Asenteesta kiinni miten itse nuori äti ajattelee, jokaisella meillä menee välillä heikosti. Oli nuori/vanha äiti... Ymmärrän täysin kyllä äitiä. Aina ei ole ole helppoa. Kannattaisi sukulaisilla katsoa peiliin, ehkä teistä ei ole ollut tarpeeksi tukea vaikeina aikoina... Ehkä te väheksytte hänen äitiyttään ja siihen mihin hän pystyy...
Jokainen meistä tarvitsee tukijoukkoja. Ja Lähimmäiset ovat juuri sitä mitä nuori äiti tarvitsee, jokainen meistä tarvitsee tukea alkuaikoina kun tulee äidiksi....
Voisi nyt vähäsen sukulaisetki kattoa peiliin ja miettiä tilannetta äidinkin näkökulmasta. Väsymys varmaan hänelläkin painaa.
Kerron itsestäni ensin.. Olen 20vuotias äiti. sain pojan ollessani 17vuotta... Amis oli kesken. olen aina ollut rauhallinen, mutta välillä tekee mieli mennä... No poika syntyi 2007. 20.2. (LA 16.2) keskeytin amiksen 6.2.
sitten odotin että poika syntyi... Ensin asuimme jonkin aikaa ensikodilla (nuoren ikäni ja pienen kooni takia minua tarkkailtii koko raskaus aika ja sen myötä pääsin ensikotiin) sitten pojan kanssa muutimme omaan kerrotalokaksioon.. 13.8 täytin 18. poika meni kaverilleni hoitoon... aamulla tuotiin takaisin kotiin niinkuin oli sovittukin...
syksystä 2007-2008 välisenä aikana vietimme suuren osan ajastamme vanhemmillani. (yöt nukuttiin kotona)
Poika rakastaa vaaria ylikaiken ja haluaa koko ajan tänäkin päivänä vaarin luokse..
2008 syksyllä poika meni perhepäivähoitajalle kun minä jatkoin amista... elämä jatkui rauhallisella mallilla. 2009. syksyllä poika sai päiväkoti paikan. ja opiskeluni jatkui... 2010 keväällä poikani pääsi pienryhmä päiväkotiin ja itse valmistuin amiksesta.. viikon kerkesin olla kotona ja sitten sain kaupan kassalta töitä... Tällä hetkellä olemme pojan kanssa ns. taloudellisista syistä vanhempieni luona. ( kotoamme työpaikalleni on 23km. ja taas vanhempieni luota n. 9km) ja toisena syynä se että pojalla ei ole hoitopaikkaa nyt heinäkuun aikana... Nykyisin kun poika kun on sen 3. niin kysymme häneltä et mitä tehdään viikonloppuna ja hän sanoo mennää mummoa ja vaarin luo hoitaa possuja...ja niin me tulemme tänne vkl.sin molemmat.. välillä toki otan aikaa ihan itselleni ja lähden baariin kavereiden kanssa. mutta ei minulla ole siihen mitään intoa. joskus lähtenyt juomaan kunnon persdeet niin juonut sen yhden ja mennyt nukkumaan :D
Mutta tietenkään kaikille ei sovi teiniäiteys.. ja voin myöntää itseni kohdalla että olisin voinut tehdä paljon asioita myös toisin... Ainoa mitä haluisin muuttaa on se et poikani kun on vilkas/villi niin hännen käytöstään vaikka pidän kuria niin hän ei usko. ainot ketä hän uskoo on vaari...