Mitä mieltä olette tästä: naapurin muksu on lapseni kaveri ja aina meillä. Heille ei pääse.
Vaimon mielestä meille saa koko ajan tulla eri kaverit jne. kun ei häntä haittaa.
Itse kaipaan kotirauhaa ja näin ollen en halua, että meillä ollaan jatkuvasti. Lisäksi kannatan ajatusta, että lapset ovat vuoron perään toistensa kotona eikä vain yksipuolisesti kuin jokin loinen.
Vaimon kanssa jatkuvaa riitaa siitä, että saako meillä olla vai ei. Minä sanon ei ja vaimo sanoo kyllä joten lapsi on ottanut vaimon puheet vain kuunteluun ja marssivat kaverinsa kanssa meille.
Tähän olen miettinyt tylyä ratkaisua heittämällä lapset ulos leikkimään. Miten sovun saa vaimon kanssa tehtyä? Jokin rautalankamalli tarvitaan sillä jääkaapin ovi ei kestä paiskomista.
Vaimon mielestä meille saa koko ajan tulla eri kaverit jne. kun ei häntä haittaa.
Itse kaipaan kotirauhaa ja näin ollen en halua, että meillä ollaan jatkuvasti. Lisäksi kannatan ajatusta, että lapset ovat vuoron perään toistensa kotona eikä vain yksipuolisesti kuin jokin loinen.
Vaimon kanssa jatkuvaa riitaa siitä, että saako meillä olla vai ei. Minä sanon ei ja vaimo sanoo kyllä joten lapsi on ottanut vaimon puheet vain kuunteluun ja marssivat kaverinsa kanssa meille.
Tähän olen miettinyt tylyä ratkaisua heittämällä lapset ulos leikkimään. Miten sovun saa vaimon kanssa tehtyä? Jokin rautalankamalli tarvitaan sillä jääkaapin ovi ei kestä paiskomista.
Vastaukset 57
Vanhimmat
Ehkä asia olisi pitänyt ajatella ennen lasten hankkimista. Vaimosi on oikeammassa kuin sinä tässä asiassa.
Sinä aikuisena ihmisenä pystyt parmmin huolehtimaan itsestäsi kuin lapsesi ulospotkittuina. Vanhemmat vastaavat lapsistaan. Jos potkit heidät ulos, et välttämättä tiedä, mitä he siellä touhuavat ja missä, mutta kotonasi tiedät eli sinun on helpompi valvoa heitä, mikä kuuluu velvollisuuksiisi.
Jos potkit lapset ulos, et välttämättä tunnollista vaimoasi lepytä millään. Se voi olla myös lopun alku.
Tarkastele tarkkaan velvollisuutesi.
pitääkö se myös ottaa huomioon ennen lapsen hankkimista, että on vastuussa myös naapurin kakaroista?
Missä naapurin emännän vastuu, velvollisuudet?
Minusta voit ihan hyvin laittaa talon isäntänä rajat, että kavereita saa tulla vaikka joka toinen päivä, tai ihan minkä ajan itse keksit. Vaimo ei todellakaan ole oikeassa, jos laittaa naapurin mukulat aviomiehensä tarpeiden edelle. Jos vaimo laittaa vastaan, pysy tiukkana. Ei kenenkään tarvitse jatkuvaa loisimista kotonansa sietää. Lapsi ei siitä kärsi, jos ei kaveri tule joka päivä kylään.
Ota mies ohjat kotonasi.
Oi luoja näitä niin sanottuja lapsettomia! Nyt ei puhuttu siitä että onko lapsia tulossa vai tehdäänkö ylipäänsä ollenkaan vaan kysyjä kysyy sitä että onko oikein että lapsen kaveri aina heillä? Ei lapsia todellakaan kasvateta niin että ovat äidin tai isän helmassa jatkuvasti, luottamus pitää olla! Oletko oikeasti sitä mieltä että parempi pitää lapsi jatkuvasti kotona että voit valvoa mitä lapsi tekee? Jos näin on niin todennäköisesti sinun lapsesi on sinussa kiinni vielä 32 vuotiaanakin! Ei siinä mitään jos niin haluat, tapansa kullakin!
Tuohon alkuperäisen kysyjän kysymykseen vastaisin että vaimosi on väärässä! Kyllä meillä lapset kyläilee vuorotellen, ihan jo senkin takia että oppivat tavoille ja rauha säilyy kotona!
mutta... hän tarkoittikin sitä, että lapset olisi vuorotellen toisillaan.
nyt vaan heillä.
mielestäni vieraan lapsen kotiin olisi päästävä myös vuoroin leikkimään. '
helppoa toi lastenhoito, kun hoidattaa toisilla. ehkä myös syöttää
Mistä näitä lukutaidottomia tolloja oikein tulee...
sä et nyt tiedä asiasta mitään "velvollisuus"?
miehellä on velvollisuus kyllä sanoa ketä haluaa tupaansa
ja jos jos lapset eivät voi olla vastavuoroisesti kylässä niin en kyllä huolisi moisia lapsia kotiin
vaimo on itseasiassa väärässä.
mikään velvollisuus ei ole katsoa naapureiden kakaroita omassa kämpässä mikäli ei halua
ja se ei ole pahitteeksi olla lapset ulkona
Ei tuo nuo noin mene, ei! Joko vuoronperään toisen luona, tai sitten olkoot pihalla. Ei kukaan jaksa, etenkään jos on työssä käyvä henkilö, että vielä omien muksujen lisäksi naapurin pennut mekastaa omassa huushollissa jatkuvasti. Ihmisellä pitää saada olla omaa aikaa ja rauhaa, ei sitä muuten jaksa! Vaimosi on nyt väärässä ja moni muu täällä! Jollei mene puolisolle jakeluun, niin ainahan voi vaimoakin vaihtaa tiukan paikan tullen :)
vanhemmat laittava lapsensa napurien hoidettavaksi.
Näitä siivelläeläjiä riittää,ja hyväluontoisten hyväksikäyttäjiä.
Tunnen muutamia joitten jälkikasvu käy naapurissa syömässä eikä emäntä hennonut sanoa ettei loukkaa.
Otin asian puheeksi ettei kaikkia kyläläisiä tarvitse elättää ja järjestys palasi.
itse näytät siltä enemmän, kuin se jota osoitat.
olet oikeassa meidänkin muksut käyvät vuorotellen kylässä ja niin sen pitääkin olla ei toinen roiku vain toisen huushollisa yritä takoa lapsen päähän että ne vuorot
kun ne sanovat ensimmäisen äää-ään, ne ovat yhtä lukutaitoisia kaikki.
lpsessa. Siis lapsen päähän ei auta takoa yhtään mitään. Mee mielummin naapuriin ja kysy siellä isoon ääneen että mikäs vittu siinä on että kakarat ei koskaan täälä oo vaan aina meillä.
Ei kai Aku Ankka-mentaliteetin omaavalla ole lapsia? Aikuisten tehtävänä tulisi olla siirtää tietoa ja kokemusta seuraavalle sukupolvelle, niin että uusi sukupolvi voi rakentaa edellsiten kokemusten päälle. Se ei onnistu jos aikuiset lukevat Aku Ankkaa ja pelaavat Quitar Heroeta.
Niin jos alkaa panettaa nii vittu eihä sillo voi naapurin kakarat peuhata omassa kotona sillo pitää vaa häätää ne sano vaimo mitä sano!
Kylla tuohon jotain ratkaisua pitaisi keksia, voittehan ehdottaa lapsille pihalle menoa useammin. Sekin on jos he voisivat olla toisen lapsen vanhempien luona valilla, jos otatte asian puheeksi. Kannattaa myos jutella vaimosi kanssa asiasta, muuten hankala tilanne. Sehan tuossa on, kun lastenkin pitaa kuitenkin jossain saada olla. http://mattiviikate.newsvine.com/
Tiedän miltä ap:stä tuntuu. Meillä on myös jatkuva liikenne. Lapset ovat vielä pieniä, eli tarvitsevat mielestäni perään katsojaa. Joten tunnollisina vanhempina me katsomme ja vahdimme naapuruston lapset, ulkona ettei ajella autojen alle jne jne. Kyllähän se välillä harmittaa, mutta toisaalta mieluummin vahdimme ettei satu onnettomuuksia. Muutamia kertoja on lapset olleet kylässä leikkimässä ja tuntuu että siellä saa tehdä ja touhuta mitä vaan ilman vahtimista, ajella pyörillä tiellä jne. Kyllä lapset kavereita tarvitsee mutta välillä myös omaa aikaa. Entä jos sopisitte viikosta vaikka yhden päivän, ettei teille tule kavereita ja touhuatte koko perhe yhdessä jotain kivaa?
Eihän se jääkaapin oven vika ole? Mitä naapurin pentu "loisii" jos ette sille ruokaa tarjoa?
Kyllä minun mielestä lapsien pitäisi enemmän olla pihalla leikkimässä kuin toisten mukulat valtaamassa
toisten asunnot,Syömässä,ja muka viellä pitäisi naapurinkin mukulat valvoa kasvattaa,ja syöttää.
Ulos vain leikkiin.Ei mitään sisä pelejä eikä videoittenkatsomista.
Olet aivan oikeassa laita pihalle vain leikkiin tai harrastaan esimerkis yleisurheilua.
Oletteko kuulleet vain lapseltanne tai hänen kaveriltaan, että kaverin luona ei voi olla? Vai oletteko keskustelleet kaverin vanhempien kanssa itse? Häpeääkö lapsenne kaveri omaa kotiaan, vai ovatko siellä vanhemmat todella niin mukavuudenhaluisia, että eivät päästä lapsen kavereita kylään? Onko naapurissa koiraa, jota lapsenne pelkää? Onko mahdollisesti alkoholiongelmaa, mielenterveysongelmia tms, joiden vuoksi oma lapsesi ei halua mennä kaverinsa luokse? Tiedätkö todellisen syyn, miksi kaverin luokse ei voi mennä?
Voisitteko vaimonne kanssa yhdessä keskustella naapurin vanhempien kanssa siitä, mistä mahtaa olla kyse? Sivistyneinä aikuisina varmasti pystyisitte luomaan jotkin yhteiset pelisäännöt lasten yhdessä ololle. Kannattaa kuitenkin keskustella ensin kotona vaimon kanssa, ettei teidän tarvitse riidellä naapurien läsnäollessa :) Tai voithan keskustella yksinkin naapurien kanssa asiasta, mutta kerro aikeistasi ensin vaimollesi :)
No tässä nyt muutamia ajatuksia, joita voit peilata tilanteeseen. Ehkä esittämäni kysymykset ovat turhia, kun en tiennyt taustoja tarkalleen. Toivottavasti näistä kuitenkin heräisi joitakin uusia näkökulmia asiaan, koska ongelma ei välttämättä ole se, että sinä haluaisit kotirauhaa, vaan ongelma voikin olla lapsellasi tai lapsesi kaverin perheessä. Koita siis ajatella asiaa pidemmälle kuin vain omien tarpeidesi kautta unohtamatta kuitenkaan niitä omia tarpeitasi.
Lopeta heti, jos tulevat myös ruokalemaan.
Toisten hyväksikäyttöä pahimmmillaan.
Kun meidän lapset olivat pieniä, meidän piha oli se, johon tulivat kaikki naapuruston lapset. Homma toimi hyvin, koska itse asiassa meistä oli paljon helpompaa, että muut tulevat meille kuin se, että me lähdemme "opastamaan ja peräänkatsomaan" omia lapsia toisten pihaan. Kun omat ja muiden lapset olivat meidän pihalla, pystyi samalla puuhastelemaan pihamaalla kaikkea hyödyllistä. Jonkin verran piti opettaa naapurien lapsia meidän perheen tavoille, mutta lapset kyllä oppivat sukkelaan, mitä meillä saa ja ei saa tehdä.
Välipalaa tarjosin koko poppoolle, mutta ruoka-aikaan yleensä ohjasin menemään omaan kotiin. Meillä ei koskaan mussutettu herkkuja, vaan ihan tavallista terveellistä ruokaa, joka kelpasi kaikille nälkäisille. Pienet lapset syövät sen verran vähän, ettei siitä konkurssiin mene.
Sisällä lapset olivat aika harvoin, koska meidän mielestä lapselle on hyväksi ulkoilla ja kehitellä siellä omia leikkejä. Eivätkä lapset valitelleet tekemisen puutetta, päinvastoin meinasi aina aika loppua illan tullen. Muutaman kaverin muistan olleen ns. "sisälapsi", joka oli tottunut olemaan kauniit kesäpäivätkin vain sisällä ja haikailevan videoiden ja tietokoneen ääreen. Nekin lapset oppivat nopeasti, ettei meillä käytetä hyvää kaveraikaa telkun tai tietokoneen ääressä sisällä istumiseen, vaan silloin kun on kavereita, kehitellään muita leikkejä. Sateella ja paukkupakkasella oltiin toki sisällä, mutta loppujen lopuksi hyvin harvoin on sellainen ilma, ettei voi olla ulkona. Enemmänkin kyseessä on pukeutumiskysymys. Kesällä voi myös ottaa ulos kuistille tai viltille lautapelejä, barbeja, pikku-ukkoja yms. eli sisäleluja voi hyvin viedä ulos, talvella se ei tietenkään onnistu. Ulkona on myös näppärää askarrella, maalata ja tehdä "sotkuista puuhaa". kun aikuinen laittaa puuhan alulle, lapset kyllä jatkavat itsenäisesti (elleivät ole vielä ihan pieniä).
Kun lapset telmivät pihamaalla, voi aikuinen halutessaan olla myös sisällä ja vilkuilla lasten perään ikkunasta. Lapsilla vain täytyy olla rajat, minne asti saa mennä. Lasten ollessa ulkona aikuinen voi sisällä ollessaan saada sen aloittajan kaipaaman oman rauhan.
Ainut "ongelma" oli se, että muiden lasten ollessa meillä koin olevani vastuussa esim. tapaturmariskeistä. Sen vuoksi olimme tiukkoja turvallisuuteen liittyvistä säännöistä. Esim. meillä hypittiin trampoliinilla yksi kerrallaan ja ympärillä oli verkko. Siitä kuului ajoittain omilta lapsilta napinaa, että kun muilla saa olla monta kerrallaan hyppimässä, mutta meillä ei. Sääntö oli kuitenkin lasten parhaaksi, eikä siitä lipsuttu.
Monen vuoden ja monen lapsen kokemuksella voi kertoa, että homma toimi hyvin. Lapset ovat myös itse kertoneet, että heistä oli tosi ihanaa, kun olivat pienenä omalla pihalla ja muut tulivat meille. Nyt lapset ovat jo osittain maailmalla ja tässä mietiskelen, että saammekohan joskus seuraavan sukupolven kavereineen tänne pihamaallemme... Tervetuloa :)
Tehdä vastaiskun olemalla kotona nudistina siis olisit aina alasti,kun vieraat tulevat.Varmaan ei lapset viihdy!
meillä naapurin akka lähtee omille menoilleen (pitää itsestään selvänä että minä hoidan hänenkin kakaransa) ei edes pokkaa kysyä voiko tulla, tältä kersalta sitte kuulee että äiti lähti, ketään ei kotona.
noh mitä jos ei ollakaa aina kotona kun tää kersa tulos meille. ja sama homma kun aloittajalla meidän 2 tyttöä ei pääse heille mutta heidän kersa asuu melkein meillä. On ollu jopa yötäkin.
Päätin että nyt riittää, jos ei saa meidän lapset heille tulla ei hänenkään tyttönsä meille. Joskus jopa viikonloppuisin tämä tyttö limputtaa ovikelloa about 8.00 kun meillä nukutaan ja kysyy voiko tulla kun äiti nukkuu.
Hävytöntä hyväksikäyttöä ja heitteillejättöä. Jos ei halua hoitaa lastansa eikä jaksa ,pitäisi ottaa huostaan!
Ota aamuisin patteri pois ovikellosta, niin saatte nukkua rauhassa ;) Puhelimet kannattaa laittaa myös äänettömälle.
Lasten valvojalle.
Niin minä tein kun naapuri jätti jatkuvasti lapsensa heitteille ja toisten riesaksi.
Älkää aikuiset ihmiset itkekö netissä. Havainnoikaa ongelmantuottaja ja kohdistakaa toimenne sinne. Teidän tulisi olla aikuisia, eikä huudella äitiä apuun. Miten helvetissä te voitte kasvattaa lapsistanne aikuisia jos olette itsekin vempulaselkärankaisia pikkulapsia, jotka eivät uskalla sanoa vastaan naapurin tädille?
On täysin turhaa kiukutella netissä noita 'pitäisi' ja 'täytyisi' tai vedota johonkin vitun oikeudenmukaisuuteen. Toimikaa käytännössä.
Menkää nyt jumalauta sinne naapurinne luo ja ottakaa vaikka raippa mukaan jos ette luule viestin menevän muuten perille. Jos yhteisössä on tuollaisia omat lapsensa heitteilel jättäviä, niin on yhteisön muiden aikuisten vastuulla käydä laittamassa hulttio kuriin ja panna pisten sen aikuislapsen baareissa juoksemisille ja alkoholin lipittämiselle.
Loinen ja loinen. Mikä ihmeen nykyajan lempisana tuo loinen oikein on, että oikein pieni lapsikin on loinen teillä leikkiessään. Ei muuten tasan ole, ei pahalla, koska eihän se sen lapsen vika ole, jos heille ei pääse leikkimään, turhaan sinä häntä haukkumalla kiukkuasi purat. Vai oletko niin tossu, ettet uskalla oikeisiin ratkaisuyrityksiin ryhtyä. Ihan vain vinkkinä, se naapuri saattaisi olla oikea paikka käydä kysäisemässä, että miksi heille ei saa tulla. Ja kyllä, lapset voivat aivan hyvin leikkiä pihallakin, varsinkin nyt kun on kesä. Vai oletko kenties muksusi kasvattanut vain tietokoneen ääressä viihtyväksi nössykäksi.
no voi vittu, että sullakin ongelma. ota pelle ero niin ei tarvikatsella kakaraa, ei sen kavereita eikä akkaa. tuollahan tuosta pääset. lopeta se ruikuttaminen
aasi suosittelee, kuinka naapurin kersasta otetaan ero? Jos kuitenkin omaa mukulaa ja emäntää haluiskin katella?
Mahdat olla niitä jotka ujuttaa oman penikkansa naapuriin syömään, ettei ite tarvi kantaa vastuuta.
Noh, meitä on moneen junaan.
Siltä vaikuttaa, ei ole kivaa olla omassa kotona...
En usko, ettei lapsesi pääsisi myös kaverinsa luo leikkimään. Lapset vaan tuppaavat mieluummin olemaan siellä, jossa on esimerkiksi paremmat pelit, mukavammat vanhemmat, enemmän tilaa jne jne..
Hus siitä puhumaan naapurin lapsen äidille/isälle ja sopimaan, että lapset tulevat vuoroin heille esim. tiettynä päivänä koulun jälkeen, tms.
vuoroin vieraissa ! ota vaan ohjat käsiisi.en minäkään suostuisi olemaan hyväksikäytettävä.puhu naapurin muksujen vanhemmille suoraan asiasta.
naapuriin makailemaan sohvalle ja sano, että kun teillä on rauhallisempaa kun teidän kersa loisii meillä.
Tuo oli hyvä! :DDDDDDDDDDDDDDDDDD
ei ne parhaat kaverit rauhassa siellä pihalla olla saa. Ainakaan,jos kerrostaloalue. Kilpailu kavereista nykyään raakaa,paras tarjous voittaa ja ainut apu ottaa sisälle kavereita. Itse olen ollut yksin neljättä vuotta lapsineni ja ovet käyvät. Kai sinulla miehenä on mahdollisuus poistua ovesta pihalle, kun ei tarvitse päivystää kotona tai puhelimen toisessa päässä.Lapsi kärsii eniten, jos riitaa hänen kavereistaan ja syyllistää itsensä, kun ei kykene saamaan itseään kylään niille muille. Ei lapsen syy.Kuulokkeet korviin ja pistoke telkkariin kiinni.
Itsellä siis lapset aina yötä päivää, ei missään yötä olleet. Rajat tietysti oltava ja tuntimäärät, nyt pihalle välillä jne. Kotirauhaa ja äänen volumia opetettava tietysti vieraillekkin lapsille. Itse lepuutan hermojani töissä ja sitten, kun lapset maailmalla.Yötkin saa nukkua ja illat keskenäni, että rauhaa on. Riippuu mihin on tottunut.
Kun laset kasvavat tilanteet muuttuvat. Kaikista kaveripitoisin ikäkausi ollut meillä ikäkaudet 6v-10v. Etsitään ja löydetään ja tutustutaan ja raahataan näytille kotiin. Se on siunaus, jos kavereita löytää.
Omassa lapsuudessani vanhempani eivät osanneet sanoa kavereilleni ei, nyt ei sovi, ja itse lapsena en voinut heille sitä sanoa. Toivoin siis että aikuiset tajuaisivat että ei se omakaan lapsi aina halua kavereita kotiinsa, mutta ei voi sitä kavereilleen sanoa, vanhempien on osattava asettaa rajat! ei lapsen!
Jotain siis ehkä lapsena opin, sanomaan lapseni kavereille ei tietyissä rajoissa, oppikaa tekin!!! Älkääkä lässyttäkö, tuollainen turha muka hyvyys ottaa päähä kun muistan oman lapsuusaikani.
"Kilpailu kavereista nykyään raakaa,paras tarjous voittaa ja ainut apu ottaa sisälle kavereita."
Eihän nyt tuollainen materialismi ole jumalauta tervettä! Sinun tulisi kasvattaa lapsesi ihmisiksi, eikä tukea kotipihanne Talenttia!!!! Hoida vastuusi. Miksi sinä hyväksyt alle kymmenen vuotiaiden kasvavan pinnallisiksi Idols-huoriksi? Eikö sinulla ole ollenkaan selkärankaa?
"Ei lapsen syy.Kuulokkeet korviin ja pistoke telkkariin kiinni. "
Lapset hankkineella ei ole aikaa elää television ihmemaailmoissa. Teidän perheessä viihdemedia kasvattaa sekä 'aikuiset' että lapset. Eipä ihmekään että pikkuisesi imitoivat Idolls-huorausta. Joko olet rekisteröinyt heille tunnukset IRC-Galleriaan, jotta pääsevät kartuttamaan kaveripiiriään buutiaan tyrkyttämällä?
kun omani olivat leikki-iässä sovimme naapurien kanssa, että kaksi tuntia kerrallaan ollaan leikkimässä ja pihaleikeissä, kun kelit niin salli. On aivan ymmärrettävää, että aina ei sovi eikä aina pidä ollakaan naapurissa varsinkaan yksipuolisesti. Onhan kouluaikana läksyt, harrastukset ja omaa rauhaakin tarvitaan. Loma-ajat ovat sitten erikseen ja silloinkin suurimmaksi osaksi lasten kotien pihoissa sovitusti ja tasapuolisesti.
Näin meillä toimi aikanaan, siitäkin on aikaa jo melkoisesti vuosia.
Voi kertoa toiselle aikuiselle naiselle mielipiteensä,josta aikuinen nainen ei loukkaannu. Jos olet sitä mieltä,että naapurin tenava ei tule teille,niin silloinhan se ei tule.Tästä jos vaimosi loukkaantuu,niin hän ei ole ymmärtänyt miten parisuhteessa ollaan.
Meillä tilanne on juuri se, että meidän lapsemme on aika usein kaverilla kylässä, on ollut yötäkin , mutta heidän lapsensa ei juuri koskaan ole meillä enkä hänelle esitä kutsuja harrastuksiin tai tapahtumiin tms mukaan. Mainittakoon, että tämä lapsi saa meillä myös voimakkaita allergisia oireita kotieläimistämme!
Meillä on iso uusperhe, päivät täynnä tekemistä, työn lisäksi (miehellä vuorotyö) ihan jo tämän porukan arjen ylläpitäminen vaatii mielettömästi energiaamme. Pyykkiä, siivoamista, ruuanlaittoa, kauppaa ym ym.
En jaksa kertakaikkiaan ottaa tähän pyörimään kuudetta lasta!
En oikeastaan osaa sanoa miksi lapset ovat jatkuvasti kaverin kotona, tai miksi perheen Äiti vie lapsia uimaan ja pyytää esim. mökkeilemään. Olettaisin että syy on oma mukavuudenhalu. Vaikka toki lapsesta aina on huolta ja vaivaakin, on kuitenkin mukavampaa käydä uimalassa tai olla mökillä kun oma ainoa lapsi ei roiku ihan koko ajan puntissa vaatimassa tekemistä.
Käsitykseni perheestä on myös sellainen että kaikki lapsiin liittyvä tekeminen taitaa olla juuri tuon Äidin harteilla. Isää en ole koskaan lapsen kanssa nähnyt.
Ehkäpä tämänkin perheen isää häiritsee minun lapseni läsnäolo, en tiedä. Kukaan ei ole koskaan asiasta puhunut mitään. Kehotan usein lapsia olemaan ulkona enemmän, en pidä itsekään siitä että roikkuvat aina toisen kotona. Syömään olen aina vaatinut tulemaan omaan kotiin, en myöskään itse tykkää syöttää meillä vieraita ellei sitten erikseen ole sovittu. Kaikki lapseni menot ja kulut olen aina tottakai korvannut itse, jos ovat jossain käyneet.
Olen ajatellut, että niin kauan kun itse kutsuja esittävät ja lapset viihtyvät yhdessä, tilanne saa olla ennallaan. Olen myös iloinen, jos minulle sanotaan suoraan mikäli tilanne on häiritsevä.
Joten kyllä, meille eivät muiden lapset ole niin kovin tervetulleita ainakaan kovin usein ihan oman jaksamisemme ja rauhan säilymisen takia :)
Oletko ap.tullut ajatelleeksi ettei ehkä siellä naapurissa ole sellaista ilmapiiriä että siellä voisi lapset olla.?Minä ainakin katsoin naapurin lapsien perään muutama vuosi sitten,ruokin ja nukutinkin jos oli tarpeen.Se on lähimmäisenrakkautta,jos vanhemmilla on masennusta,kränää tai muita ongelmia.Olen saanut siitä kiitosta vaikken sitä ole edes tavoitellutkaan.Miksi et itse lähde ongelle rauhoittumaan jos pentujen äänet haittaavat?Jos ei ole onkea tai järveä/jokea niin ota Vauhdin maailma kouraan,viltti kainaloon,termari reppuun ja mene viettämään omaa aikaa vaikka läheiselle pellolle.Siellä saat olla rauhassa eikä penskat melua.Turha teidän on vaimon kanssa asiasta kränätä.Asia on tärkeä lapsille ja turha on aikuisen miehen alkaa vinkumaan,mieti nyt vähän,hei oikeesti!
nimimerkin kanssa ihan samoilla linjoilla. Meillä jo aikuiset lapset, kyllä meillä paljon kavereiden kanssa oltiin juuri meillä, paljon yökylässäkin, niin ala-asteikäisenä kuin sitten murkkunakin.
Minusta se oli ihan ok. Samoin lasten isänkin mielestä.
Jos naapurin perheessä on pahoja ongelmia, niistä pitää ilmoittaa viranomaisille, että laittavat lapsen asuinolot kuntoon tai sitten parempaan kotiin asumaan. Sijaisvanhemmat saavat sitten valtiolta tukea ruoka ja muihin kuluihin, koska onhan se nyt jo törkeää, jos joka päivä perheen ulkopuolinen lapsi on ruokittavana ja muita kuluja aiheuttamassa.
Kyse oli siis JATKUVASTA ilmaishoidosta, eikä sellaisesta, että jos nyt joskus on tarvetta hoitaa.
Jos äiti kerran niin mielellään haluaa kaikkia naapuruston lapsia kaitsea, niin menee lasten kanssa itse sinne eväsretkelle, niin että muut oman kodin rauhaan oikeutetut voivat nauttia kodin rauhasta.
Hei oikeesti, ei mikään hyväntekeväisyyslaitos koti sentään ole, ja jokaisella on omassa kodissa oikeus elää rauhassa.
Jep, mun lapsi on jatkuvasti kaverinsa luona, jos ei hän hae kaveria meille, niin kaveri hakee hänet - aika vaikeeta siinäkään asiassa on ruveta aitoja rakentelemaan.
Mä oon sanonut lapselleni, että miksette leiki meillä, tulkaa välillä meille jne., mutta jostain syystä toisessa kodissa on parempi, minkä takia, en osaa sanoa, en löydä siihen mitään järkevää syytä.
Vaikeetahan se on tapauksessasi, jos puolisot on eri mieltä asioista, mun puoliso ei puutu siihen, jos sanon, että nyt riitti ja pieni breikki kiitti.
Minun puolestani meillä voi käydä, mutta en myöskään jaksa katsella naapureiden muksuja jatkuvasti meillä ja silloin minulla on kyllä vara sanoa, ettei meille nyt voi tulla tai sitten kesällähän lapset voi "potkaista" pihalle.
Mä oon yrittänyt rajoittaa välillä lastani, että nyt et kyllä mene mihinkään ja oot kotona, mutta sitä tuittuilua ja marmatusta ei kyllä kovin kauaa jaksa katella ja ihmeesti muksu luikahtaa pihalle ja siitä sitten hivuttautuu naapurustoon, on se kumma kun lapset ei keksi iteksensä mitään tekemistä, vaan niitä pitäisi jatkuvasti viihdyttää??
Toisaalta, jos muistelen omaa lapsuuttani, niin varsinkin kesäisin me oltiin kavereiden kanssa ihan jatkuvalla syötöllä, kotona käytiin murkinalla ja sitten taas menoksi eikä vanhempia tuntunut haittaavan yhtään, nurkissa pyörittiin, mutta paljon oltiin pihalla kesät ja talvet.
Kyllä mä nyt kuitenkin olen sitä mieltä, että kyllä sinulla täytyy olla mahdollisuus omassa kodissasi rauhoittua ilman, että siellä on jatkuvasti vieraita, joten porttikielto vaan välillä ja leikkikööt lapset vaikka pihalla. Niin tai onko se niin, ettei sen muksun kaverin luo voi mennä vai onko se nyt vaan joku lasten päähänpinttymä?
Hanki uusi auto. Se auttaa.
Käy kioskilla ostamassa kermajäätelöpaketti ja mene naapurinrouvalle kylään. Ota selvää, miksi heillä on lapsillenne epäviihtyisämpää kuin teillä. Kysy kuitenkin omalta lapseltasi ensiksi, miksi heidän kannattaa tulla enemmin teille kuin mennä naapuriin kylään. Osta naapurin lapselle jokin niin kiva leikkikalu, että sitä ei ole teillä.
Loppujen lopuksi onnittelen Sinua. Sinulla on todennäköisesti itseäsi, naapurinrouvaa ja naapurinherraan järkevämpi puoliso.
ei lapselle saa kostaa hänen vanhempiensa puutteita tai ongelmia. Ole tyytyväinen, että lapset viihtyvät teillä. Mitään velvoitetta ei tietysti ole ruokkia taikka kasvattaa naapurin lasta, mutta fiksu ihminen varmaan näkee missä rajoissa voi toimia ja olla se turvallinen aikuinen. Voihan se tietysti olla, että siellä naapurissa vanhemmat ovat samanlaisia kuin sinä, eivätkä halua ikinä naapurin lapsia kylään. Lapsille kuitenkin on tärkeitä omat kaverit. Toki lasten pitää ja voivat olla ulkonakin, joten varmaan sopimalla asioista lasten kanssa tässäkin asiassa pääsette ratkaisuun. Kaikki tarvitsevat joskus omaa aikaa, joten ehkä syytä sopia milloin ollaan kotona yksin ja milloin kaverit voi tulla. Esim. kun tulee töistä, niin haluisi levätä ja syödä rauhassa, kenties lapsilla läksyjä - sen jälkeen kaverit. Samoin illasta pitää voida sopia milloin on aika jo rauhoittua iltapuuhille ja kaverien lähteä kotio.
No, omalla lapsellasi on helpompaa, kun on kotonaan. Periaatehan tietysti on että vuoroin vieraissa, mutta ei joka paikkaan kannata mennä. Käy vaimosi kanssa katsomassa millaista naapurissa on.
Jospa naapurissa tosiaan on samanlainen ajatus kuin teilläkin: "Ei meille saa tulla!" ?
Oletko keskustellut lapsesi kanssa miksi he ovat aina teillä eikä naapurissa? Onko naapurin isäntä tai emäntä sanonut suoraan että heillä ei saa olla? Mieti uudestaan ovatko naapurinlapset AINA teillä? Onko teidän kotonanne mahdollisuus leikkiä tai pelata jotain mitä naapurissa ei voi? Ovatko lapset teillä aina vain siksi että he kaikki pitävät teistä (sinusta ja vaimostasi) enemmän kuin naapurin isännästä ja emännästä? Millaiset kotiolosuhteet naapureilla on? Mieti ja keskustele siitä MIKSI lapset on aina teillä? Jos et ole keskustellut naapureidesi kanssa asiasta voisi olla hyvä aika tehdä se.
Jos heität lapset ulos heillä ei ehkä ole mitään paikkaa minne mennä. Jos naapurissanne ilmapiiri on ahdas ja riitainen, eivät lapset välttämättä tahdo olla siellä. Onko naapurin isäntä tai emäntä ilkeä lapsille? Tai muuten vain hankalaa seuraa? Onko naapurissa liikaa sääntöjä?
Saatat nähdä ratkaisun ongelmaasi mutta mikä oikeastaan on ongelmasi? Lapset aina teillä---Miksi?---Miten voit korjata ongelman. Heittämällä lapset ulos et ratkaise ongelmaa vaan peität sen.
Vaikka lapsista ylensä ajatellaan että he ovat "tyhmiä" tai eivät kuitenkaan ymmärrä mitään isompaa asiaa, on se väärin jättää huomioimatta lapsen mielipidettä ja tunteita. Lapsesi voi tietää tarkastikkin syyn siihen miksi he ovat aina teillä tai hän voi ilmaista asiansa vain sanomalla että täälä on kivempaa tai että naapurisa on niin tylsää. Lapsi vaistoaa enemmän kuin halutaan uskoakkaan. Hän ei ehkä osaa sanoa miksi naapurissa ei ole kivaa mutta syynä voi olla aivan hyvin naapurin isännän ja emännän riidat joita lapsi ei koskaan ole nähnyt eikä kuullut vaan on vaistonnut tunnelman. Lapsi reagoi ahtaaseen ilmapiiriin joskus hyvinkin voimakkaasti tietämättään itse että tiedostaa ahtaan ilmapiirin.
Hyvä mies. mieti ja keskustele. Juttele lapsesi kanssa ja jos mahdollista niin myös naapurin lapsien kanssa.
Joo, ahtaasta ilmapiiristähän se ihan varmaan johtuukin, onko tullut mieleen, että lapsilla saattaa olla sellaisia lapsellisia asioita, joiden perusteella he valitsevat jonkun paikan mieluummin tyyliin "Meillä on portaat sisällä, teillä ei ole, meidän pihalla on piilopaikkoja teillä ei ole, meiltä löytyy herkkuja jääkaapista, joita saa syödä, teiltä ei....jne. " Ei siihen paljon muuta tarvita.
No minä voin kertoa pari tarinaa omasta lapsuudestani, pohdintana kysymyksesi aiheeseen. Mun lapsuudessani oli siten, että niin kaverini saivat tulla minun luokseni, kuin minä mennä kavereideni luokse, mutta menemisiäni myös vahdittiin tarkasti, eikä olisi tullut kuuloonkaan, että olisin esimerkiksi sapuskoinut säännöllisesti muiden luona, vaan omaan ruokapöytään oli mentävä. Tästä huolimatta minä kuitenkin usein viihdyin mieluummin parhaiden kavereideni luona, kuin kutsuin heitä meille (vaikka taisi talo kyllä olla täynnä kavereitani usein minunkin perheelläni, ainakin kun olin pieni), koska ensinnäkin parhaan lapsuuden kaverini perheessä oli mielestäni aina älyttömän mukavaa ( ja sen perheen vanhemmat myös tunsivat hyvin minun vanhempani), hänen äitinsä mielestäni leipoi mahtavan hyvää pullaa ( jota tarjosi mielellään minullekin) ja lisäksi perheellä oli esimerkiksi modernimpi televisio, kuin silloisen 80-luvun tekniikalla minun perheelläni ja VHS- videot, joita ei minun perheessäni silloin ollut. Oma äitini kävi kaukana töissä ja perheeni maksoi talovelkaa, joten ilmapiiri kotonani oli joskus stressaantunutkin... Lisäksi häpesin vanhempieni poliittiista silloista kantaa, vaikkei tod. olisi tarvinnut, koska tajusin myöhemmin, että aika on aikansa tuotetta ja että lapsuuden paikkakuntani oli todella poikkeuksellisen ahdasmielinen ( joskin muuttunut ehkä nykyisin parempaan suuntaan - en tiedä, kun en tunne sikäläistä nykykylttuuria), eikä minussa ollut mitään vikaa, jos minuun joku tuntematon aikuinen kyläkyttäri suhtautui oudosti tai syrjivästi ( valtaosa lapsuuden paikkakuntani ihmisistä oli ystävällisiä).
Toinen tarina on sellainen, että erään toisen kakara- ajan kaverini luokse taas menin mieluummin, kuin kutsuin häntä kotiini siksi, että tiesin kyseisen lapsen vanhempien ja kyseisen kakaran itsensäkin olevan poikkeuksellisen uteliaita... En sinänsä viihtynyt hänen kodissaan mitenkään erityisesti tai erityisesti edes pitänyt koko lapsesta, koska oudosti siinä perheessä aina analysoitiin ja arvuuteltiin puolituntemattomien tekekemisiä pahansuovan juoruavaan sävyyn ihan pokerilla vaikka ruokapöydässäkin ( ilmeisestikään heillä ei vain kertakaikkiaan ollut muita puheenaiheita, tai jotakin), mutta jossakinhan varhaisteinien tulee tavata, kun ei sitä kaupan portaillakaan voi seisoa, joten katsoin lapsen ajattelullani, että se oli parempi minun enemmän tavata häntä hänen luonaan, kuin kutsua sitä tyttöä himaani hipelöimään vaatteitani ja kävelemään ympyrää, että "mistä sä ton oot ostanut?", "jännä seinä?", "sun vanhemmat tekee sitä tai tota"...
Mitä nyt kysymääsi suoraan voi sanoa, niin siinä tapauksessa naapurisi lapsen teillä olo on varmasti ihan tavanomaista, jos hänen tekemisistään hänen huoltajansa on kiinnostunut ja jos vanhemmat tietävät, että missä lapsensa on. Erikoista olisi se, että jos lapsi saisi roikkua teillä iltamyöhään tai jos hänen odotettaisiin esimerkiksi aina ruokailevan teidän kanssa tai jäävän esimerkiksi yöksikin teille. Sinä olet kuitenkin aikuinen, joten sinun tulee ymmärtää, että kotisi on myös lapsesi koti. Kerroit, että vaimosi hyväksyy naapurin lapsen teillä olon - kenties hänellä on syvällisempi kontakti lapseenne ja laajempi tieto siitä, että keiden kanssa lapsenne kaveeraa? Viime kädessä kehottaisin juttelemaan naapurisi lapsen vanhempien kanssa ensimmäiseksi, jos lapsen teillä olo sinua syvästikin häiritsee. Luulisi, että heidän kanssaan neuvottelu olisi sinun ongelmasi ratkaisemiseksi järkevintä. Tuollaisesta asiasta lienee turhempaa valittaa netin palstalla, kun se tuskin muutosta ongelmaasi tuo. Muista, että lapsellasi on oikeus ystäviinsä.
Mars naapuriin juttusille, että voitaisiinko asia jotenkin sopia, koska kyseessä on heidän lapsensa.
Meillä oli juuri tuollaista yksipuolista olemista, enkä kauaa jaksanut katsella, kun meni jo hyväksikäytön puolelle, eli aloimme selvästi olla jo jotain ilmaisia lapsenvahteja lämmin ruoka, välipalat yms. valmiina. Sanoin lapsen äidille (yh ja neljä kersaa eri miesten kanssa..), että nyt ei meille enää voi tulla, ja piste. Etsivät ja löysivätkin sitten vain toiset hyväksikäytettävät..
Ei tästä asiasta tarvitse vaimon kanssa jutella, vaan asianosaisten kanssa, eli napurin lapsen ja hänen vanhempiensa kanssa. Sinulla on määräysvalta kodissasi enemmän kuin naapureilla sinun kotiisi.
Entisaikanakin (vaikken itse ole aikaa elänyt) niin lapset kulkivat porukalla ulkona uimassa, kaupassa, leikkimässä ties missä. Isommat lapset vahtivat pienempiä. Ulkoleikitkin varmasti sujuvat MUTTA jokaisella on oikeus myös rauhaan. Tämä kuullostaa hieman tahattomalta hyväksikäytöltä, tai taustoja tuntematta voi olla kyse vakavammastakin (alkoholi, huumeet, hyväksikäyttö) että naapurisi lapsi hakee turvaa. Painotan vielä etten tunne tapausta. Kaikki mahdollista. Asia kannattaa nostaa puheeksi niin vaimosi, kuin naapureidesi kanssa, jotta ikäviltä tilanteilta säästyttäisiin. Te olette vain vastuussa omista lapsistanne ja naapuri omistaan joten olisi hyvä saada tämä ajatus iskostettua myös heille.
heti herättyään menee kaverilleen ja on siellä iltaan asti..ohan se rasittavaa välillä.Siin menee vknloput pipariks itellä jaloissa pyrii monta kersaa.On kokemusta.
Kyllä muistan omasta lapsuudesta sovittiin et mennää uimaan tai menoille fillareilla tietty sovittu aika.Kylässä ja yökylässä oltiin ei siin ongelmaa erottiin välillä esim ruokaajoiksi ..mutta nämä nykynaapurin kersathan syökin naapureissa, ja kavereillaan.Sitten perheet sielä kyyssää menoille kakaraporukkaa milloin puuhamaahan milloin minnekkin.Vanhemmuus on oikeesti kadoksissa eihän lapset koskaan ole oikeiden vanhempiensa kanssa.Meillä kylässä ollut eräskin vieraslapsi meni jääkaappia kurkkimaan, eräs vieras nainen sitten kertoi asiasta,meillähän se tyttö viikonlopun vietti usein yötkin, tuli meidän pihalle keinumaan ihan kuin omaansa koska halus jne ja toisen lapsen kavereista leikki leikkimökissä kun olimme poissa..Eräs naapuri hermostui erään kesän aikana kun palasi lomalta ja rojut oli pitkin poikin nurmikoita ja ulkona leikkimökistä että pamautti aidan väliin ja huusi varmaan ekaksi asiasta........Mustakin oli helpotus että oltiin poissa kotoa koska on se kauhee rumba...ei oo hetken rauhaa.Nyt lapset on isot ja nyt nautitaan olosta..Onneksi se tila ei ole pysyvää ja kaveritkin vaihtuu siinnä moneen kertaan kun päästään sinne 16 ikäv. asti..
Minulle tuli tuosta mieleen, että eikö kuitenkin ole sääli, jos se vähäkin lasten välinen yhteisöllisyys käy lasten vanhemmille raskaaksi, mitä suomalaisessa yhteiskunnassa (ts. mitä suomalaisilla ihmisillä on ollut tapana mieltää yhteisöllisyydeksi) ja lasten keskinäisissä ystävyyssuhteissa on? Tarkoitan, että kun ainakin Suomessa niin usein itketään sitä, ettei kukaan piittaa kenestäkään ja että kaikki ajaisivat vain omia asioitaan, minkä takia sitten on niin paljon esimerkiksi henkistä pahoinvointia, syrjäytymistä ja muita sosiaalisia ongelmia yhteiskunassa, niin edesauttaako sitäkään asiaa oikeastaan yhtään, jos joku aikuinen ihminen itkee, että vieras _lapsi_ "pilaa" hänen kotirauhansa luuhaamalla aina nurkissa leikkimässä? Ei kannata ymmärtää väärin: en tarkoita sitä, etteikö jokaisella olisi oikeus kotirauhaansa ja ei tietenkään kenenkään pidä joutua esimerkiksi vieraiden lasten jatkuvaksi palkattomaksi lapsenvahdiksi, jolla olisi jatkuva velvollisuus ruokkia, hoitaa ja jopa majoittaa vieraiden lapsia, mutta toisaalta luulisi olevan aivan sama esimerkiksi tehdä vieraallekin lapselle välipalavoileipä siinä missä tekee omallensakin, jos lapset jonkun kodissa leikkivät. Kuka siitä mitään häviää ja keneltä sekin muka on pois?
Aikuinen asettuu mielestäni lapsen asemaan, jos ei uskalla tuollaisia ongelmiaan, kuin ketjun aloittajalla ilmeisesti on, ratkaista asianomaisen lapsen vanhempien kanssa, vaan valittaa niistä netin keskustelupalstalla. Jollei jonkun lapsen perään kukaan katso tai seuraa, että miten pitkiä aikoja lapsi viettää toisten perheiden huomassa, niin ei se ainakaan sen _lapsen_ vika ole. Ja kuten joku toinen tuolla taisi sanoakin, niin aina lapset ovat kulkeneet suurissa porukoissa ja siellä on paljon leikitty, missä on ollut esimerkiksi joitakin kivoja pelejä tai jotakin muuta lapsen näkökulmasta juuri sillä hetkellä erityisen hauskaa...
Joskin kyllä lapselle opetetut käytöstavat näkyvät lapsen kyläillessäkin: lapsi, jolle on opetettu tapoja ei tosiaankaan mene esimerkiksi vieraan jääkaapeille omavaltaisesti ja lapsen, jolla on hyvät ja toimivat kotiolosuhteet, arvelen mieluusti lähtevän välillä kotiinsakin muiden nurkista leikkimästä ja jopa kaipaavankin sinne. Ruokailu, esimerkiksi, oli omassakin lapsuudessani sellainen asia, että pääaterioille ruokailemaan mentiin aina omaan kotiin ja jos en mennyt sovittuna aikana, tultiin minua hakemaan tai etsimään. Jos satuin olemaan jonkun kaverini luona leikkimässä juuri siihen aikaan, kun siinä perheessä oli ruokailuaika, en todellakaan mennyt heidän ruokapöytäänsä, jollei minua siihen erityisesti kutsuttu, vaan odotin esimerkiksi kaverini huoneessa niin kauan, kun perhe oli syönyt yhteisen ateriansa ja samoin toimivat kaverini minun luona kyläillessään.
Joskus toki kavereidenkin luona syötiin välipaloja ja niin söivät kaverinikin minun luona ollessaan, mutta ei muistaakseni kukaan koskaan olettanut, että ruokailu tapahtuisi missään muualla, kuin omassa kodissa, oman perheen kanssa ja sovittuina aikoina. Tuo oli ennen kännykkäaikaa tuo, eli vanhempien kanssa sovituista kotiintuloajoista oli aina todellakin pidettävä kiinni, eikä niitä voinut muutella tai kiertää, kuten varmaan monet lapset kännyköiden omistajina nykyään saattavat tehdä... Samaten yökylään kaverin luokse jäämiseen ja tai kaverin kotiin yön ajaksi majoittamiseen oli aina kysyttävä kaikkien vanhemmilta lupa ja yökyläilyt kaverien kesken olivatkin harvinaista iloa lapsuudessani, jota eivät ainakaan omat vanhempani usein minulle sallineet.
Tietenkin suurella osalla lasten kaverisuhteet ovat ihan "normaaleja", mutta kysehän onkin nyt siitä, että näiden naapuriin tungettujen lasten vanhemmat eivät itse ole niitä, jotka ovat yhteisöllisiä ja omista ja toisten lapsista välittäviä.
Turha siis syyllistää niitä, jotka ovat ottaneet toisten lapsia alituiseen hoiviinsa. Jossain kohtaa menee kaikissa asioissa raja.
Juu syyllistäminen on turhaa tuossa asiassa ja siinä olet ihan oikeassa, mutta samoin on mielestäni turhaa, jos kukaan aikuinen syyllistää _lapsia_ näiden käytöksestä, viitaten ketjun aloittajan aloituksessaan kirjoittamaan. En missään tossa aloitustekstissä nähnyt, että ketjun aloittaja olisi pohtinut kyseisen häntä ilmeisestikin rasittavan naapurinsa lapsen vanhempien käytöstä tai omaa käytöstään, vaan henkilö oli lukemani mukaan työlääntynyt _lapseen_ , mikä on mielestäni täysin väärä ajatusmalli. Toi aloittajahan syyllisti koko ajan sitä vierasta _lasta_ tämän käytöksestä vieraassa kodissa, eikä ketään aikuisia vastuullisia, paitsi havaittavasti omaa vaimoaan, joka taas aloituksesta lukemani perusteella hyväksyi vieraan lapsen olemista aloittajan kodissa.