Hyvää kesänodotusta kaikille!
Olen seuraillut tämän palstan keskusteluja ja ihmettelen lääkikseen haluavien määrää! Mikä ihme siinä ammatissa kiinnostaa? Ensin opiskelet lisensiaatiksi( n. 7-vuotta) ja sitten vielä erikoistumisopinnot vajaa kymmenen vuotta. Ja mitä saat? Raskaan työn henkisesti ja fyysisesti, epäsäännölliset työajat, paineita, stressiä... Onhan lääkäreillä kohtuullinen palkka, mutta eihän rahan takia kukaan kuitenkaan jaksa työtä tehdä. Ihmettelen siis hyvin paljon lääkiksen suosiota, vaikka itse ammatti ei niin hääppöinen ole. Kyllä itsensä saa elätettyä helpomminkin. Luulen, että lääkiksen suosio perustuu arvostukseen. Onhan se nyt hienoa kun opiskelee lääketiedettä ja valmistuu lääkäriksi. Onhan siinä vanhemmilla ylpeyden aihetta kerrakseen! Tiedän, että kaikki eivät valitse lääkärin ammattia arvostuksen tai rahan vuoksi vaan aidon kiinnostuksen ja auttamisen halun vuoksi. Ja onhan lääketiede ala, joka tarjoaa haasteita niitä haluaville. En halua millään lailla vähätellä lääkäreiden arvoa, sillä arvostan valtavasti heidän tekemää työtä ja sinnikkyyttä hankkia pitkä koulutus. Itse olen harkinnut kauan lääkärin ammattia, mutta jotenkin nyt valinnan edessä todellisuus on saanut miettimään asiaa uudelleen. Tajusin että rahan ja arvostuksen perässä juokseminen on aivan turhaa.Olen luultavasti onnellinen ihan toisessa ammatissa. Silti en voi olla pohtimatta, tulenko vielä joskus katumaan päätöstäni. Toivottavasti kaikki lääkärin ammattia harkitsevat miettivät valintaansa tarkasti!
Olen seuraillut tämän palstan keskusteluja ja ihmettelen lääkikseen haluavien määrää! Mikä ihme siinä ammatissa kiinnostaa? Ensin opiskelet lisensiaatiksi( n. 7-vuotta) ja sitten vielä erikoistumisopinnot vajaa kymmenen vuotta. Ja mitä saat? Raskaan työn henkisesti ja fyysisesti, epäsäännölliset työajat, paineita, stressiä... Onhan lääkäreillä kohtuullinen palkka, mutta eihän rahan takia kukaan kuitenkaan jaksa työtä tehdä. Ihmettelen siis hyvin paljon lääkiksen suosiota, vaikka itse ammatti ei niin hääppöinen ole. Kyllä itsensä saa elätettyä helpomminkin. Luulen, että lääkiksen suosio perustuu arvostukseen. Onhan se nyt hienoa kun opiskelee lääketiedettä ja valmistuu lääkäriksi. Onhan siinä vanhemmilla ylpeyden aihetta kerrakseen! Tiedän, että kaikki eivät valitse lääkärin ammattia arvostuksen tai rahan vuoksi vaan aidon kiinnostuksen ja auttamisen halun vuoksi. Ja onhan lääketiede ala, joka tarjoaa haasteita niitä haluaville. En halua millään lailla vähätellä lääkäreiden arvoa, sillä arvostan valtavasti heidän tekemää työtä ja sinnikkyyttä hankkia pitkä koulutus. Itse olen harkinnut kauan lääkärin ammattia, mutta jotenkin nyt valinnan edessä todellisuus on saanut miettimään asiaa uudelleen. Tajusin että rahan ja arvostuksen perässä juokseminen on aivan turhaa.Olen luultavasti onnellinen ihan toisessa ammatissa. Silti en voi olla pohtimatta, tulenko vielä joskus katumaan päätöstäni. Toivottavasti kaikki lääkärin ammattia harkitsevat miettivät valintaansa tarkasti!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihmisen toiminnan ymmärtäminen - tai siis pyrkiminen sen ymmärtämiseen - on tuhottoman mielenkiintoista. Tarviiko muuta?
Itse hommassa tietty on toisinaan vähän pöllöjä puolia, ja osa ihmisistä käsittämättömän dumboja, mutta senkin oppiminen kuuluu asiaan. Voiko enempää vaatia kuin että saisi viettää aikansa semmosen asian kanssa mikä kiinnostaa ja mistä pitää?
Miksi opiskella 7 vuotta, kun voi mennä amikseen ja saada ammatin parissa vuodessa, ja ajella jo omalla toyota corolla kun kaverit elävät opintotuella ja pyöräilevät talvisin yliopistoon säästääkseen bussirahat? Emmä rahan takia työtä teen, en tietenkään. Mulla on joku toinen syy, ihan varmasti on. Vaikka, että parturikampaajana haluan pelasta ihmishenget. Tai joku toinen syy.. Varmaa kannattaa mennä yliopistoon, ihmiset luulee että opiskelen, jotta vanhemmat olisivat ylpeitä muista.
En mä halu että ihmiset luulee että mä on joku kiltti mammanpoika, ei vidu halua... Eikä siinä yliopistossa opeteta elämään, elämään oppii kun on 17v, pari lasta eri miehiltä, peruskoulu kesken, ja yrittää selviä tekemällä kaksi työtä, jotta rahaa riittäis laskuihin.
Ite haen nyt tokaa kertaa lääkikseen ja ihan sen takia että ne asiat kiinnostaa kauheesti ja ne on mulle haasteellisia koska mua omalla tavallaan pelottaa kaikki leikkelyt sun muut. Näen että se on semmonen paikka missä jaksaisin käydä ja että ei tulisi semmonen olo että tätä samaa pa****ko vielä pari vuotta..Tottakai mua pelottaa se että työ on raskasta ja liian nopee temposta ja tekee jotain väärin tai haukutaan turhaan. Mut se on sen ajan murhe, koska en voi kuvitella itteeni muulle alalle. Jos en lääkikseen pääse, koitan varmaan sairaanhoitajaksi. Eli vastaus kysymykseesi, ne asiat mitkä oletit monella lääkikseen menon syyksi, ovat minulla lähinnä niitä joiden takia jättäisin menemättä.(suuri palkka-->paljon työtä, vastuuta jne) Ja kyllä ihmiset ihan oikeesti voivat tehdä jotain vaikeeta vaan sen takia että se kiinnostaa..
Minua ainakin kiinnostaa henk. koht. ihmisen elimistön toiminta, sekä jotenki on kivaa kun sairastaa nii ei oo niin avuton tai silleen... Ja itse tavoite olisi jossakin elämäni vaiheessa olla tutkijan ammatissa, koska se kiinnostus on minulle suurempi syy kuin muitten auttaminen. Parin vuoden päästä sitä joutuu olemaan pääsykoetta tekemässä.