Ilman lääkkeitä

.. mutta jos olotila on huono, niin kannattaa kokeilla, eikä tuomita etukäteen.

Itse en ole saanut mitään apua masennus-ahdistus -oireyhtymääni lääkityksestä.


Minua on auttanut psykoterapia, ammattillinen kuntoutuminen, paskan parisuhteen lopettaminen, eräiden muiden vaikeiden asioiden hoitaminen ja kumma kyllä eläkkeelle pääsy.

Nyt teen osa-aikaisesti töitä, eikä tarvitse hermoilla toimeentulosta, saatan laitta eläkkeeni lepäämään ja kokeilla kokoaikaista työtä.


Jokainen on yksilö, joten jokaisella on omat keinonsa.

Masennuksesta ja tuskaisuudesta pääsee eroon alle viikossa kun poistaa niiden aiheuttajan, liialliset virtsahapot verenkierrossa. Minulla meni yli 20 vuotta hukkaan kun kuuntelin lääketeollisuustiedettä, nyt on mieli ja pää kuin alle parikymppisenä viimeksi.

http://qmies.blogit.fi/mielenterveyden-tehohoito/

Voi ainakin oppia elämään niiden kanssa. Itse olen syönyt useampaa eri lääkettä ilman että olen saanut niistä apua, ja huomasin että eniten minua auttaa kun elämä on mahdollisimman tasaista, mitään epämiellyttäviä yllätyksiä ei satu.

Näin oli kun pääsin työelämästä eroon, kaikesta siitä kiusaamisesta, kyräilystä ynnä muusta sosiaalisesta paskasta ja jännittämisestä. Mutta annas olla, sitten mies otti ja jätti. Nyt on ollut melkoista myllerrystä taas kuukaudesta toiseen.

En usko että lääkkeistä mitään pysyvää haittaa on. Tosin joku nettilegenda kertoo että joku mies olisi pysyvästi menettänyt mieskuntoisuutensa SSRI-lääkkeiden vuoksi. Myöskin sellaista mutua on että jos niitä kerran syö siten että parantuu, niin masennuksen uusiutumisen riski on suurempi. En tiedä onko niin. Itse söin sitalopraamia puolisen vuotta 2001/2002, ehkä auttoi, ehkä ei. Tuli nimittäin kesä siinä vaiheessa kun lopetin ja tuntui hyvältä. Yleensä kesä kun on minulle parempaa aikaa (ei NYT välttämättä, mutta nyt on niin kaikenlaista...) Sittemmin aina kun yritin aloittaa jonkin lääkkeen, siitä meni tehot noin 2 kk aloittamisen jälkeen. Sitten psykiatri sanoi minulle etten saa apua lääkkeistä koska minulla on ahdistus(kin).

Terapiasta en tiedä, olen itse tavannut vain hoitajaa ja lääkäriä MTT:ssa. Mutta olettaisin että siinä voi helposti käydä niin että juuttuu vain vuosikausiksi märehtimään menneitä. On ihmisiä jotka saavat apua kipeiden solmujensa aukomisesta ammattilaisen avulla, mutta on myös neurootikkoja kuten minä jotka vain analysoivat vuodesta toiseen omaa itseään ja mikään ei muutu miksikään. Tämän vuoksi en ainakaan itse terapiasta katsoisi hyötyväni.

Parasta terapiaa minulle on luonto, kesä, eläimet, se että edes jonkun kanssa pystyy vaihtamaan sanan silloin toisen tällöin vaikka enimmäkseen elääkin erakon elämää. Jatkuva itsensä ilmaisu kirjallisesti (netti, päiväkirja). Ja tosiaan se että pyrkii välttämään jo etukäteen kaikki mahdolliset hankaluudet, tämän vuoksi en esim. ole koskaan etsinyt kumppania paikoista joissa juodaan viinaa... Ivallisuuksia kannattaa välttää, tämän vuoksi keskustelupalstoillakaan ei kannata olla kovin pitkään, koska aina kun niin tekee, kerää yhtälailla niin ihailijoita kuin myös vihamiehiä...

Todella pahaan tuskaan kannattaisi kokeilla ehkä äärimmäisiä fyysisiä kokemuksia. Uiminen tosi kylmässä järvessä, saunominen, liikunta hikeen ja sydämentakomiseen asti. Ahdistuksessa kehohan on sellaisessa jännittyneessä valppaustilassa missä luolamiehet aikoinaan painivat petojen kanssa, ja jos saisi sijoitettua pahaan ahdistuspuuskaan jonkin fyysisen toiminnon, niin ehkä keho alkaisi liittää jännitystilan siihen oikeaan juttuun mihin se kuuluukin. Fyysiseen ponnistukseen.

Mutta se vaatii paljon omaa työtä.
Lääkkeet ovat se "helppo" vaihtoehto,vaikka ne saattavatkin tehdä vakavia sivuoireita ja eivät ehkä toimi muutenkaan oloa parantavasti,vaan tunteita turruttavasti. Mielestäni lääkityksen pitäisikin olla vain hetkellinen apu,hieman samoin kuten esim. särkylääkkeet. Kaikilla lääkkeillä kyllä tulee ongelmia jos niitä käytetään vuosikausia suurina annoksina.

Voit myös tehdä itse paljon oman olosi helpottamiseksi. Ja psykoterapia olisi varmasti hyvä juttu,siihen on vaan vaikea päästä.





http://masennus.nettisivu.org

jos sua pelottaa jo nyt, voi olla, että on parempi jättää aloittamatta. uskon, että ihminen joka ei usko hyötyvänsä lääkkeistä, ei myöskään saa niistä apua. useimmat lääkkeet ovat vain tunteiden tukahduttamista varten, ei pahan olon parannukseen. kuten jo ensimmäisessä vastauksessa viisaasti sanottiin, ei masennus-ahdistukseen helposti lääkkeistä apua saa - onhan se tietty yksilöllistä, mutta sama on käynyt omalla kohdallani. masennuslääkkeet ovat aiheuttaneet ahdistusta, jota on yritetty lievittää ahdistusta lievittävillä, jotka taas on vieneet toimintakyvyn, ja kyvyttömyydestä nähdä ihmisiä, tehdä asioita on seurannut masennus. toki paha masennus myös aiheuttaa sen, ettei vain pysty kohtaamaan muita ihmisiä, lääkkeet vain lievittävät yksinäisyyden tuskaa. koen siis lääkkeet todellakin vain pakokeinona todellisuudesta. hyvä niille, joille lääkkeet toimivat, mutta vielä en ole omalla kohdallani törmännyt hyvään lääkkeeseen.

se, että tekee asioita mistä tulee hyvä olo, menee ulos luontoon, ompelee, hoitaa kasveja, ratkoo ristikoita, tapaa ystäviä tai sukulaisia, pitää huolta kodistaan, puhtaudestaan ja kunnostaan, auttavat paljon. mikä auttaa kenelläkin, se on yksilöllistä, ja luultavasti itse tiedät asiat mitkä sinua piristävät. sen selvittäminen on paljon helpompaa ja antoisempaa, kuin kokeilla päätä turruttavia myrkkyjä.

ihan samojen juttujen kanssa itse painin ja itkeskelen, mutta kun lääkkeiden vieroitusoireista olen selvinnyt, en niihin enää kajoa, vaikka tuleekin päiviä kun tuntuu, että olisi vain parempi vetää pää turruksiin. seuraava päivä ei kuitenkaan ole sen kauniimpi, eivätkä ne sähköiskut päästä hetkessä katoa.

*ihmepilleriä odotellessa*:D

hyviä vastauksia olet saanut, ja totta se on, että ahdistuksen ja masennuksen kanssa voi oppia elämään. helppoa elämää se ei ole, vaatii töitä oppia hallitsemaan niitä ja energiaa löytää ne asiat, jotka parantavat oloa. enkä sano, etteikö tuo virtsahappojen poisto elimistöstä olisi huono juttu. kaikkea kannattaa kokeilla, ihan vaikka vain mielenkiinnosta.

parempaa kesän jatkoa