Mua pelottaa. Tää hiljaisuus saa aikaan sellasen tunteen et haluat mut unohtaa, ettei mitään ollutkaan. Pelkään että luovutan kun en tiedä yhtään ajatteletko samoin. Voiko olla niin et tunnen yksin vaan tätä kipua? En usko siihen. Näin monta vuottako turhuutta ja ikävää kokenut vain yksin? En usko, sillä tunnen sun läsnäolosi erittäin useasti. En tie olenko koskaan sulle puhunut näistä jutuista mut jos mulla on jokin tunne, se myös on niin. Joskus voin tuntea jopa sun kädet ympärilläni. Silloin rutistan tyynyn rintaani vasten ja kuvittelen sut siihen. Muistan sun ihosi pehmeyden, tuoksusi. Miltä tuntui silittää niskaasi ja takaraivoasi. Muistan miltä tuntui poskesi mun poskea vasten. Muistan ne sun katseet jotka viipyi ja viipyi silmissäni. Ei tarvittu sanoja. Oltiin vaan halaten lähellä toisiamme. Nyt olisi hyvä laittaa viesti jos oot koneellasi. Kaipaan j tarvitsen sen jaksaakseni...
peugeotmies!
kurjet...
2250
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sinisilmä..pökötti-J mies, jolla M... wuff.
Olen nainen, mutta pystyn samaistumaan hyvin tähän tekstiisi juuri tuon peugeotmiehen näkökulmasta. Tarkoitatkohan sitä ettei hän kirjoita sulle niin paljon kuin haluaisit? Ehkä hän haluaa jotain muuta suhteeltanne kuin kirjoittamista? Itsekin kaipaan miestä, jonka tapaan useammin tietokoneen välityksellä kuin oikeasti, eikä kirjoittaminen ole mulle läheskään yhtä tärkeää kuin oikea näkeminen. Oikeastaan vain oikean elämän lyhyetkin tapaamiset pystyvät pitämään yhä toivoa yllä hänen suhteensa. Saan niistä katseista ja hänen näkemisestään potkua ja virtaa unelmiini. Tarvitsen niitä.
Tuo läsnäolon tunteminen on tuttua mullekin ja sen voi aistia joistain teksteistä. Joskus tuntuu kuin hän halaisi mua teksteillään ja niinä hetkinä haluan olla varma, että teksti on juuri häneltä ja tarkoitettu mulle. Älä luovuta vielä. Toivottavasti saat yhteyden kaipaamaasi mieheen.