Kerron oman tarinani,rakastin niin paljon kuin nuori sydän pystyi rakastamaan,kaikki oli täydellistä,olimme nuoria juuri peruskoulun päättäneitä, sitten vanhempamme saivat tietää meistä,olimme heidän mielestään liian nuoria,poika lähetettiin kauas minusta johonkin opiskelemaan,sydän särkyi,kaipasin tätä poikaa,surin,join,kokeilin huumeita,olin niin onneton,tuli miehiä,sitten tuli mies joka sanoi rakastavansa,aloitimme suhteen,vaikka kaipasin vielä toista,tulin raskaaksi,olin vasta 17v,pari kk ennen synnytystä,mies vaati että menemmä naimisiin,en vastustellut,ajattelin että aivan sama,en ymmärtänyt täysin avioliiton merkitystä,menimme maistraatissa naimisiin,pieni kahvitilaisuus oli, lapsi syntyi,kun mies näki lapsen,ei halunnutkaan enää leikkiä perhe elämää koska lapsi oli tyttö eikä poika niin kuin oli toivonut,olin taas yksin,nyt oli silti lapsi jota rakastin,silti edelleen kaipasin nuoruuden rakkauttani,elin yksin lapsen kanssa,lapsen isä maksoi elatus maksut,ei nähnyt lastaan syntymän jälkeen,lapsi on nyt 5v. tapasin uudelleen nuoruuden rakkauteni,hän kertoi kaipaavansa vieläkin minua,ajattelimme kumpikin että meidät on luotu toisillemme. vietimme ihanan viikon,lapsi oli äidilläni. sen jälkeen olemme soitelleet,en ole uskaltanut kertoa lapsesta enkä nuoruuden sekoiluista,hän ei varmaan hyväksyisi... suuri rakkauteni haluaisi alkaa seurustelemaan kanssani ja olla taas yhdessä. mutta mitä sitten kun kerron lapsestani,hylkääkö hän minut? onko meillä enää mitään mahdollisuutta,onko kaikki jo liian myöhäistä.
onko liian myöhäistä
kuihtunut ruusu
3523
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
lapsestasi nuoruuden rakkaallesi. Et voi tietää mitä hän tulee ajattelemaan, mutta hän on oikeutettu kuulemaan mahdollisimman nopeasti lapsestasi, jos pidät hänestä. Hän voi reagoida aluksi arvaamattomastikkin, mutta anna hänelle aikaa sulatella asiaa. Ja pidä hänestä kiinni, jos vaikka hän aluksi hangoittelisi vastaan ;). Jos olette luodut toisillenne niin en itse ainakaan voisi kuvitella, että toisen lapsi olisi este hyvän suhteen aloittamiseelle. Kuitenkin vetovoimahan teidän välillä ratkaisee asian.
Olet jo kusettanut ystävääsi raskaasti salaamalla pentusi, miten kehtaat ja pystyt viikon pitämään noin tärkeän asia salassa. Törkeää! Ei hyvä alku, vaikka ystäväsi hyväksyisi lapsesi, tuskin salailua kuitenkaan.
totuus tulee kuitenkin esille, et voi salata lasta. Ja voi käydä niin että hän loukkaantuu sitä enemmän mitä kauemmin salaat asian.
Kuten joku aiemmmin kirjoitti, saattaa hän aluksi suuttua, ehkä leppyy, ehkä ei.
Kerro totuus, niinkuin se on. Se on paras tapa, kävi miten kävi.