Haimme viikko sitten ensimmäisen pentumme kotiin. Olen rajannut koiralle sallitun piha-alueen köydellä, koska pihamme rajoittuu puistoon ja selkeää eroa pihan päättymisessä ei ole. Pari päivää pysyi nätisti oman pihan alueella. Kun pentu on menossa rajan yli komennan EI ja kutsun luokseni. No, pentu tulee jos tulee. Rajan ylityksiä tulee useammin ja uskaltautuu yhä kauemmas. Juoksen sitten perään hakemaan sen takaisin. Tiedän että pentu on vielä erittäin nuori, eikä siltä voi paljon vaatia, mutta hyväksi koettuja keinoja otan mielelläni vastaan. Miten te olette opettaneet koirianne pysymään pihassa?
pihalla pysyminen
jijijijiji
13
816
Vastaukset
- näkymätön aita
ainakaan koiranpennun perässä juokse... :) Kuntosi tietty kohenee sitä mukaa, kun pentu kasvaa ja pian häviät vauhdissa varmasti. Mene mieluummin poispäin ja piiloon.. Koiran hommaa on juosta sinun perässä, ei koskaan toisinpäin.
Minä opetetin rottweilerilleni piha-alueen rajat siten, että yhdessä pennun kanssa kierrettiin joka päivä monta kertaa, monen viikon ajan tontin rajoja. Tehtiin siis reviiri. Alkuun pentu hilputteli miten sattuu, mutta jätin ei-toivotun käytöksen huomiotta ja onnistuneesta kehuin ja alkuun käytin pieniä makupalojakin, että sain pennun huomion itseeni. Lyhyitä aikoja kerrallaan ja toistoja.. Älä huuda pennulle.
Kaikken vaikeinta oli opettaa penulle, ettei kenenkään pihasta poistujan perään saa lähteä. Tekniikka kumminkin on sama. Harjoitellaan määrätietoisesti ja loputa koira tekee niinkuin pyydät.
Koirani on nyt kolmevuotias. Pysyy pihassa, vaikken toki sitä yksin ulos jätä koskaan.- :) :)
Alussa, kierreltiin rajoja, aivan niin kuin rotikankin omistaja on tehnyt. Nyt sitten o n rajat hallussa, mutta harjoitellaan kiusausten järjestämisellä, eli ne paikat, mistä on helppo ylittää, eli koira niistä livistäisi, eli asetun niiden paikkojen lähelle tekemään jotain, ja aina, kun koira aikoo mennä rajan yli, niin kutsun luokseni. Käytän käskyä odota, koska sen merkityksen koira tietää, silloin pitää olla liikkumatta mihinkään. Palkitsen siitä, ja kutsun luokseni. Alkuun tein niin, että palkitsin vasta luoksetulosta, jolloin homma meni siihen, että pentu ylitti rajan ihan namien toivossa :) Ylenpalttisen kiittämisen olen jättänyt jo aikaa sitten. Ikinä en ole mitenkään fyysisiä esteitä harrastanut, eikä koirat ole hankalia olleet, nopeasti oppi menee perille toistojen kautta. Ja naapuruston lapset ovat kyllä mahtava houkutin, joten toistoja tulee paljon jo luonnostaan.
Toki merkitystä on myös koiran rodulla ja ominaisuuksilla. Et maininnut niitä. Esimerkiksi voimakas riistavietti voi olla melkein voittamaton kiusaus usein, samoin juoksunartut.
Älä missään nimessä juokse koiran perään, siitä saat harmeja. Juokse mieluummin vaikka poispain iloisesti kiljuen, valtaosa pennuista tulee silloin perääsi. Meillä riittää jo pelkkä selänkääntäminen koiralle "rangaistukseksi", Se ei yksinkertaisesti voi olla tulematta silloin, huomiontarve on liian kova kannustin. Näin siis erittäin miellyttämisen haluiselle koiralle. Sama tottiksissakin, jos koiran keskittymiskyky rakoilee, niin huomion saa parhaiten meillä kääntämällä koiralle selän. Sen jälkeen saa sen yhden loistavan suorituksen, johon onkin paras lopettaa :)
Koira on siis ollut reilun kuukauden meillä, tuli vasta hiukan isompana pentuna, ja uhmaikää odotellaan. Sehän tulee jossakin vaiheessa kaikille, ja silloin koetellaan perustaitojen rajoja kyllä tavalla tai toisella.
- ...
Outo tekniikka... En ole siis itse ehkä vain koskaan ajatellutkaan, että koiralle opetetaan tietty alue jolla se saa pihalla kulkea tai siis, että koiralle voisi opettaa.
Itselläni on kaksi koiraa, jotkekulkevat ovesta miten haluavat, näin eksällä voisi sanoa, että ulkokoiria, käyvät pari kertaa päivässä turhan toivekkaana tarkastamassa ruokakuppiaan sisällä, veden saavat rannasta jne. Yöt ovat sisällä.
Pihojen rajojen opettaminen? Hmmm... Ei ole tullut opetettua... Miksi koiramme kuitenkin pysyvät pihassa? koska ne ovat perheensä luona, ei niillä ole mitään tarvetta lähteä mihinkään muualle kun olla kotonaan. Asuimme ennen rivitalossa, ei niillä silloinkaan ollut tarve lähteä mihinkään, muutoin kuin silloin jos joku niitä houkutti naapuripihasta, eli kävivät moikkaamassa naapuria kun naapuri pyysi, sitten palasivat kotipihaan, sillä se on niiden koti missä niiden perhe asuu. Ja miten se on tapahtunut? Harrastamalla koirien kanssa. koirien ei tarvitse hakea virikkeitä keneltäkään muulta kuin meiltä, niillä on siis kaikki tarvittava tässä omassa pihassa. Pentu koiraa ei noin muutenkaan tietenkään voi jättää yksin pihaan, sen turvallisuus täytyy ihmisen varmistaa jokahetki, pennullehan pihalla pysyminen olisi varmasti vaikeampaa, kun se ei ole vielä leimaantunut kotiinsa ja siellä asuvaan porukkaan.
Kaikki tuohan varmasti riippuu myös koiran rodusta. Meillä noutaja ja paimen, joille on helppo tarjota kaikki koiran haluama kotoa. Jokin ajokoira olisi varmasti vaikeampi tapaus, sillä metsissä juoksee ne sen haluamat asiat. Jos koira hakee virikkeitä kotinsa ulkopuolelta, niin silloin varmasti varminta on pitää se kytkettynä tai aidalla rajatulla alueella, sillä sehän on häiriöksi vapaana juostessaan alueilla joilla ei saisi juosta vapaana. Tai noh, saahan sen varmasti rangaistukseen perustuvalla koulutuksella pysymään sijoillaan, mutta koiran onnellisuus on siinä kyllä niin ja näin jos se joutuu pelosta pysymään jossain missä se ei haluaisi. Mielumin silloin tosiaan yhdentekevällä seinällä (aidalla) rajattuna tai kytkettynä, kuin että merkityksellisen olennon rankaisemana.- ...
Kun tuota mietin enmmän, niin onhan toki ollut meilläkin tilanteita kun koirat eivät ole pysyneet pihassa, mutta ne ovat sitten erillisiä juttuja jotka on pitänyt opettaa.
Eli koira on hyökännyt esimerkiksi kissan perään (rivitalo aikana useinkin), mutta sitten on opetettu koiralle, että kissojen perässä juokseminen ei ole kannattavaa. Nykyisen kotimme vieressä menee suosittu moottorikelkka, hiihto ja lenkkeily ura, kun siitä on mennyt porukkaa erilaisin välinein koirille on pitänyt alkuun opettaa, että ei ole mitään tarvetta mennä sinne. Eli tällainen väliinpitämättömyys toisia ihmisiä ja eläimiä kohtaan, onhan se siis kasvattamalla ihan opetettu koirille. Suuri osa tuosta väliinpitämättömyydestä tulee ihan vain harrastamalla, eli kun koira tietää kenen kanssa touhuaminen kannattaa, mutta jotkut jutut, kuten toisella koiralla autojen ja kaikkien moottoriajoneuvojen jahtaaminen on vaatinut ihan aktiivista kouluttamista, että on tajunnut,että se ei ole kannattavaa. Ja eihän koira tee kuin itselleen miellyttäviä juttuja. Koiralle miellyttävämpi juttu on jäädä meidän luoksemme. Meiltä ei tipu huomiota silloin kun töllästelee, mutta meiltä saa huomiota ja on kivaa kun tekee toisin. Jos koira juoksee metsissä tekemässä hölmöyksiään, niin sille ei heru meiltä huomiota, mutta kun se on pihassa, niin aina on mahdollisuus, että aloitamme leikkituokion tai muuta, ainakin koiria huomioidaan jatkuvasti jos olemme koko porukka tai edes yksi ihminen pihassa (juttelemme koirien kanssa koko ajan kun ne ovat lähellä). Ja harrastamalla koiran kanssa saa koiransa huomionhaluiseksi, eli riippuvaiseksi ihmisensä huomiosta.
Ainoa varma,vastuullinen ja hyvä keino on aidata piha,tai tehdä erittäin iso tarha.
Kaikki muu on riskin ottoa,ja kannattaa muistaa,että jokainen pihalta lähtö,joka lähes jokaiselle tapahtuu,ellei muuten niin harjoitteluvaiheessa,voi olla se viimeinen...
Se vielä,jos asuu "ihmisten ilmoilla" aitaamattomalla pihalla, ja koira kytkemättömä pidetään pihalla,on jo silkkaa välinpitämättömyyttä niin koiran omaa,kuin muitten koirien/ihmisten turvallisuutta kohtaan,riippuen osaltaan rodustakin,mitä noista milloinkin eniten.- .............
Juoksunaru on hyvä periaatteessa, mutta itse opetan aina ensin että ollaan koko ajan vapaana omalla pihalla. Toki se vaatii paljon. Ja koko ajan pitää olla silmät selässäkin. Mutta sillä tavalla koirat ovat ainakin meillä nopeasti oppineet, että pihalla lötkötellään, ja ollaan rauhassa. Joskus jätän koirat terassille, jos en pysty takaamaan valvontaani. Koirat on opetettu siihen, että jos tulee hätä, niin viemme asioille. Naapurit on valjastettu mukaan, jos koira pihaan tulee, niin miten toimivat. Liikenneriskiä ei oikeastaan olekaan ihan heti lähellä. Eli, pihasta poistumisiin on varauduttu, koska se tosiaan tulee lähes jokaiselle ainakin sen kerran. Mutta jos koira ei saa sitä palkintoa, niin ei se jaksa jatkaa. Pihaliittymästä ei ikinä ja koskaan mennä pysähtymättä, edes hihnassa. Koirille on luonnollista, että siinä istahdetaan.
Vain runsaalla altistuksella ja harjoittelulla pääsee nopeasti tuloksiin. Ja iso apu on myöskin siitä, että alussa naapurit eivät tahtomattaan kannusta rajan ylitykseen, vaikka se pentu kuinka suloinen onkin. Ja koirattomat ihmisetkin ymmärtävät nopeasti, että miksi pitää olla "julma", eikä kiinnittää mitään huomiota koiraan. Toki helpottaa, että vain yhdellä koiristamme on riistaviettiä jonkun verran. Paimenille ei ole tarvetta pihasta poistumiseen, kun lauma pysyy kuitenkin siellä. Se on oikeasti ihan loistava asia. Mutta Riistaviettisen koulutus on tarvinnut hiukan enemmän, mutta onneksi meillä on rusakoita ihan riittämiin siihen. Koira saa ajaa rusakon pois pihasta, mutta ei ylittää rajaa. Eikä ylitä. Rusakkokin sen tietää, se loikkii laiskasti jatkamaan naapurin pensaiden syöntiä vaan, eikä edes pakene sen pidemmälle.
Urosten kanssa on toki aikoja, jolloin pidämme tarkemmin silmällä. Onneksi nuo juoksut ja niiden vaiheen hoksaa ihan lenkilläkin. Ja jotkut narttujen omistajat ilmoittavatkin juoksuista. Toki helpottaa sekin, että meillä ei ole mitään yliseksuaalisuus ongelmaa, koska narttuja ja uroksia on samassa taloudessa asunut. Tarhaa en koirilleni tee. Vasta sitten, jos on pakko. ............. kirjoitti:
Juoksunaru on hyvä periaatteessa, mutta itse opetan aina ensin että ollaan koko ajan vapaana omalla pihalla. Toki se vaatii paljon. Ja koko ajan pitää olla silmät selässäkin. Mutta sillä tavalla koirat ovat ainakin meillä nopeasti oppineet, että pihalla lötkötellään, ja ollaan rauhassa. Joskus jätän koirat terassille, jos en pysty takaamaan valvontaani. Koirat on opetettu siihen, että jos tulee hätä, niin viemme asioille. Naapurit on valjastettu mukaan, jos koira pihaan tulee, niin miten toimivat. Liikenneriskiä ei oikeastaan olekaan ihan heti lähellä. Eli, pihasta poistumisiin on varauduttu, koska se tosiaan tulee lähes jokaiselle ainakin sen kerran. Mutta jos koira ei saa sitä palkintoa, niin ei se jaksa jatkaa. Pihaliittymästä ei ikinä ja koskaan mennä pysähtymättä, edes hihnassa. Koirille on luonnollista, että siinä istahdetaan.
Vain runsaalla altistuksella ja harjoittelulla pääsee nopeasti tuloksiin. Ja iso apu on myöskin siitä, että alussa naapurit eivät tahtomattaan kannusta rajan ylitykseen, vaikka se pentu kuinka suloinen onkin. Ja koirattomat ihmisetkin ymmärtävät nopeasti, että miksi pitää olla "julma", eikä kiinnittää mitään huomiota koiraan. Toki helpottaa, että vain yhdellä koiristamme on riistaviettiä jonkun verran. Paimenille ei ole tarvetta pihasta poistumiseen, kun lauma pysyy kuitenkin siellä. Se on oikeasti ihan loistava asia. Mutta Riistaviettisen koulutus on tarvinnut hiukan enemmän, mutta onneksi meillä on rusakoita ihan riittämiin siihen. Koira saa ajaa rusakon pois pihasta, mutta ei ylittää rajaa. Eikä ylitä. Rusakkokin sen tietää, se loikkii laiskasti jatkamaan naapurin pensaiden syöntiä vaan, eikä edes pakene sen pidemmälle.
Urosten kanssa on toki aikoja, jolloin pidämme tarkemmin silmällä. Onneksi nuo juoksut ja niiden vaiheen hoksaa ihan lenkilläkin. Ja jotkut narttujen omistajat ilmoittavatkin juoksuista. Toki helpottaa sekin, että meillä ei ole mitään yliseksuaalisuus ongelmaa, koska narttuja ja uroksia on samassa taloudessa asunut. Tarhaa en koirilleni tee. Vasta sitten, jos on pakko.Aika harvassa taitaa kuitenkin olla ne paikat,jossa minkäänlaista aitaa ei saa laittaa.Itseasiassa olisi mielenkiintoista kuulla vähän missä,ja millä perustein.
Juoksunaru voi olla olla sitten vaihtoehto,tosin en tuosta pahemmin mitään tiedä,turvallisuudesta ym.Mutta jos se on ok,niin parempi vaihtoehto kuin auki,varsinkin riskialttiilla paikalla,tai ylipäätään yksinään.
Karkaaminen on toiminta,joka saattaa palkata myös itse itseään.Jo pelkkä addrenaali,joka siinä saattaa erittyä,riittää myös palkaksi joillekkin.Saati sitten muut seikat,joita jo sivusit mm.Yksikin kerta voi olla riittävä.
Mutta kuten sanoin,jo yksikin lähtö voi olla huono homma,jos niikseen tulee,varsinkin riskipaikoilla siis.
Se sitten,jos ei ole väliä,niin minkäs sille voi.Surullista vaan sille koiralle,jos/kun huonosti käy.Ja niitä kun on ollut.Itse parhaillaan kauhulla katselen,kun vähänmatkaa täältä myös on "opetus" ollut liki vuoden käynnissä,ja koira aina silloin tällöin juoksee pitkin tietä ja välillä meidänkin perässä...
Jossain korvessa mielestäni voi vielä asiassa joustaa,jos varsinkin koirat on hyvin hanskassa,hommat opetettu ja näyttää toimivan.
Muualla on sitten riskit sitä luokkaa,että itse katson homman jo vastuuttomaksi,ellei sitten niin taitava ole,että laakista saa pennun oppimaan pysymään pihalla ja satavarmasti siihen voi luottaa...
Juu,eikä tulisi itselleni mieleen tässä asiassa neuvoa jakaa,ei ole tullut edes tutuille,vaikka pyydetty on.Sen verran riskaabelia touhua,ja olisi aika ikävä jälkeenpäin kuulla,jos taitoa ei olisi ollutkaan saada homma kunnolla rulaamaan ja riittävän hyvää tuuria,ettei missään vaiheessa kojeistukset pahasti pieleen menneet...- näkymätön aita
molossi kirjoitti:
Aika harvassa taitaa kuitenkin olla ne paikat,jossa minkäänlaista aitaa ei saa laittaa.Itseasiassa olisi mielenkiintoista kuulla vähän missä,ja millä perustein.
Juoksunaru voi olla olla sitten vaihtoehto,tosin en tuosta pahemmin mitään tiedä,turvallisuudesta ym.Mutta jos se on ok,niin parempi vaihtoehto kuin auki,varsinkin riskialttiilla paikalla,tai ylipäätään yksinään.
Karkaaminen on toiminta,joka saattaa palkata myös itse itseään.Jo pelkkä addrenaali,joka siinä saattaa erittyä,riittää myös palkaksi joillekkin.Saati sitten muut seikat,joita jo sivusit mm.Yksikin kerta voi olla riittävä.
Mutta kuten sanoin,jo yksikin lähtö voi olla huono homma,jos niikseen tulee,varsinkin riskipaikoilla siis.
Se sitten,jos ei ole väliä,niin minkäs sille voi.Surullista vaan sille koiralle,jos/kun huonosti käy.Ja niitä kun on ollut.Itse parhaillaan kauhulla katselen,kun vähänmatkaa täältä myös on "opetus" ollut liki vuoden käynnissä,ja koira aina silloin tällöin juoksee pitkin tietä ja välillä meidänkin perässä...
Jossain korvessa mielestäni voi vielä asiassa joustaa,jos varsinkin koirat on hyvin hanskassa,hommat opetettu ja näyttää toimivan.
Muualla on sitten riskit sitä luokkaa,että itse katson homman jo vastuuttomaksi,ellei sitten niin taitava ole,että laakista saa pennun oppimaan pysymään pihalla ja satavarmasti siihen voi luottaa...
Juu,eikä tulisi itselleni mieleen tässä asiassa neuvoa jakaa,ei ole tullut edes tutuille,vaikka pyydetty on.Sen verran riskaabelia touhua,ja olisi aika ikävä jälkeenpäin kuulla,jos taitoa ei olisi ollutkaan saada homma kunnolla rulaamaan ja riittävän hyvää tuuria,ettei missään vaiheessa kojeistukset pahasti pieleen menneet...Kirjoituksistasi saa käsityksen, että koiran pitäminen vapaana pihamaalla on yhtä riskaabelia kuin omistaisi laatikollisen 2-luokan käsikranaatteja...
Itse olen opettanut rotikalle tuon näkymättömän aidan menestyksekkäästi ja koirani on siis vapaana pihassa silloin kun itsekin olen. Kytkettynä koirani on ainoastaan lenkillä. Mitään juoksulankoja/ketjuja/tarhoja en halua. Olen ottanut koiran seurakseni ja kaverikseni - en vangiksi-. näkymätön aita kirjoitti:
Kirjoituksistasi saa käsityksen, että koiran pitäminen vapaana pihamaalla on yhtä riskaabelia kuin omistaisi laatikollisen 2-luokan käsikranaatteja...
Itse olen opettanut rotikalle tuon näkymättömän aidan menestyksekkäästi ja koirani on siis vapaana pihassa silloin kun itsekin olen. Kytkettynä koirani on ainoastaan lenkillä. Mitään juoksulankoja/ketjuja/tarhoja en halua. Olen ottanut koiran seurakseni ja kaverikseni - en vangiksi-.No tiedä miten tuon vertauksen ottaa,mutta hauska se ainakin on :D
Mutta otetaas oikeesti pohdiskellen...
Oletko sitä mieltä,että jos koira pihalta lähtee seikkailemaan,varsinkin siis ihmisten ilmoilla (tiet vieressä ym.),se ei ole oikeasti riskialtista?Että se ei voi jäädä auton alle,tule purtua jonkun koiran puolesta,jos menee "väärän " koiran luo,käy kiinni koskaan mihinkään ulkopuoliseen ym.Jokaista noista on ihan oikeasti tapahtunut.Aika pimennossa on ollut tai vähän tuntee ja tietää oikeasta elämästä,jos ei yhdestäkään tapauksesta ole kuullut...
Jos vielä lähdetään siitä,että opetteluvaiheessa näemmä yhdellä sun toisella se koissu vipeltää miten sattuu ja muistijälkeen jää silloin myös vahvasti omille teille livahtaminen,niin eikö siinä tosiaan ole mitään vaaraa?
Kannattaa myös muistaa se,että vaikka itse on riskin ottanut ja saanut koiransa pihalla pysymään,niin se ei suinkaan tarkoita,että se on niin piis of keikki,että sen jokainen oppii hokkus pokkus ,ja vielä nettineuvoista.
Pihalla pysyminen,ja varsinkin jos ei ole tietyntyyppinen omaan "laumaansa" vahvasti sidonnainen rotu,niin tullaan jo melkoiseen hallinta-asiaan.Ja kuten on nähty,niin eipä kovin jääviä ole kaikilla edes yksinkertaisemmissa asioissa hallintapuoli nykypäivänä...
Ja kuten olen korostanut,jos huono tuuri käy,niin se yksikin lähteminen voi koitua kohtaloksi.Jos ei siitä välitä,eli koiran turvallisuus ole mitenkään olennaista,niin minkäs sille voi...
Netissä vielä vähemmän,kun ei tunne toista,niin ei todellakaan tiedä,onko taitoa tiettyyn "tasoon" saakka.Ja kun on jo pelkästään koiran turvallisuus kyseessä,niin kannattaa oikeasti neuvoja miettiä ja miten asiat ilmaisee.Ainakin korostaa niitä tärkeitä asioita,kuten turvallisuutta ja riskejä kaikkien kannalta ;)
Se sitten,miten omansa kanssa,on oma juttunsa,ja itse riskinsä ottaa ja taitonsa tuntee,saako sen koissunsa kunnolla toimimaan ja niin,ettei mitään tapahdu.Tai noh,pitäisi ainakin tuntea.Valitettavasti tuo jää usein vaan luulemisen tasolle...
Meillä on aidattu piha,vaikka koirat on opetettu siihen,ettei pihasta lähdetä,kuin luvan kanssa.Ei kotoa,eikä mökillä.Ja ylipäätään melkoisen hyvin olleet/on hanskassa.
Mutta,minä en näe koiraani mitenkään vangiksi,kun niillä on iso aidattu piha,jolla voi huoletta olla,koska tahtoo ja turvallisesti.Enkä itseäni vanginvartijaksi :D,jos panostan koirieni turvallisuuteen mahdollisimman hyvin,luottamatta siihen,etteikö ne voisi joskus lähteä,että vaikkakin ne on/on olleet, voisi sanoa,kaikintavoin erinomaisesti hallinnassa kaikissa tilanteissa,niin jätän suuret riskit ottamatta ;)
Olen ottanut seurakseni ja kaverikseni,joiden turvallisuudesta myös huolehdin ;).Kuin myös muiden turvallisuudesta,suhteessa koiriini ;)
Juu,eikä taida koirani kovinkaan vangiksi itseään tuntea.Tuskin ne pahakseen panee,että saa olla ihan keskenäänkin ulkona :DDD- näkymätön aita
molossi kirjoitti:
No tiedä miten tuon vertauksen ottaa,mutta hauska se ainakin on :D
Mutta otetaas oikeesti pohdiskellen...
Oletko sitä mieltä,että jos koira pihalta lähtee seikkailemaan,varsinkin siis ihmisten ilmoilla (tiet vieressä ym.),se ei ole oikeasti riskialtista?Että se ei voi jäädä auton alle,tule purtua jonkun koiran puolesta,jos menee "väärän " koiran luo,käy kiinni koskaan mihinkään ulkopuoliseen ym.Jokaista noista on ihan oikeasti tapahtunut.Aika pimennossa on ollut tai vähän tuntee ja tietää oikeasta elämästä,jos ei yhdestäkään tapauksesta ole kuullut...
Jos vielä lähdetään siitä,että opetteluvaiheessa näemmä yhdellä sun toisella se koissu vipeltää miten sattuu ja muistijälkeen jää silloin myös vahvasti omille teille livahtaminen,niin eikö siinä tosiaan ole mitään vaaraa?
Kannattaa myös muistaa se,että vaikka itse on riskin ottanut ja saanut koiransa pihalla pysymään,niin se ei suinkaan tarkoita,että se on niin piis of keikki,että sen jokainen oppii hokkus pokkus ,ja vielä nettineuvoista.
Pihalla pysyminen,ja varsinkin jos ei ole tietyntyyppinen omaan "laumaansa" vahvasti sidonnainen rotu,niin tullaan jo melkoiseen hallinta-asiaan.Ja kuten on nähty,niin eipä kovin jääviä ole kaikilla edes yksinkertaisemmissa asioissa hallintapuoli nykypäivänä...
Ja kuten olen korostanut,jos huono tuuri käy,niin se yksikin lähteminen voi koitua kohtaloksi.Jos ei siitä välitä,eli koiran turvallisuus ole mitenkään olennaista,niin minkäs sille voi...
Netissä vielä vähemmän,kun ei tunne toista,niin ei todellakaan tiedä,onko taitoa tiettyyn "tasoon" saakka.Ja kun on jo pelkästään koiran turvallisuus kyseessä,niin kannattaa oikeasti neuvoja miettiä ja miten asiat ilmaisee.Ainakin korostaa niitä tärkeitä asioita,kuten turvallisuutta ja riskejä kaikkien kannalta ;)
Se sitten,miten omansa kanssa,on oma juttunsa,ja itse riskinsä ottaa ja taitonsa tuntee,saako sen koissunsa kunnolla toimimaan ja niin,ettei mitään tapahdu.Tai noh,pitäisi ainakin tuntea.Valitettavasti tuo jää usein vaan luulemisen tasolle...
Meillä on aidattu piha,vaikka koirat on opetettu siihen,ettei pihasta lähdetä,kuin luvan kanssa.Ei kotoa,eikä mökillä.Ja ylipäätään melkoisen hyvin olleet/on hanskassa.
Mutta,minä en näe koiraani mitenkään vangiksi,kun niillä on iso aidattu piha,jolla voi huoletta olla,koska tahtoo ja turvallisesti.Enkä itseäni vanginvartijaksi :D,jos panostan koirieni turvallisuuteen mahdollisimman hyvin,luottamatta siihen,etteikö ne voisi joskus lähteä,että vaikkakin ne on/on olleet, voisi sanoa,kaikintavoin erinomaisesti hallinnassa kaikissa tilanteissa,niin jätän suuret riskit ottamatta ;)
Olen ottanut seurakseni ja kaverikseni,joiden turvallisuudesta myös huolehdin ;).Kuin myös muiden turvallisuudesta,suhteessa koiriini ;)
Juu,eikä taida koirani kovinkaan vangiksi itseään tuntea.Tuskin ne pahakseen panee,että saa olla ihan keskenäänkin ulkona :DDDOlemme yksilöitä kaikki, sekä koirat että ihmiset. Minusta ei ole pahaksi kertoa kysyjälle, miten itse on tehnyt. Kyllähän jokainen koiran omistaja tietää, että vain määrätietoisella ohjauksella ja toistolla voi saada tuloksia.
Kyllä päivittäin näkee monenlaista koiranpitoa ja se kieltämättä ihmetyttää. Laiskuus on ihmisen paheista suurin, ei suinkaan tietämättömyys...
En mitenkään vastusta taajama-alueella kotipihaa ympäröivää aitaa. Oma pihani, kuten koko naapurustokin, on erotettu toisistaan vain pensailla. Olen kumminkin vakuuttunut siitä, että ilman aitaa olen saanut koiraani paremman kontaktin. Olenhan joutunut tekemään "luupään" kanssa töitä tosissani :)
Nytpä palkitsen itseni jäätelöllä! - ..
näkymätön aita kirjoitti:
Olemme yksilöitä kaikki, sekä koirat että ihmiset. Minusta ei ole pahaksi kertoa kysyjälle, miten itse on tehnyt. Kyllähän jokainen koiran omistaja tietää, että vain määrätietoisella ohjauksella ja toistolla voi saada tuloksia.
Kyllä päivittäin näkee monenlaista koiranpitoa ja se kieltämättä ihmetyttää. Laiskuus on ihmisen paheista suurin, ei suinkaan tietämättömyys...
En mitenkään vastusta taajama-alueella kotipihaa ympäröivää aitaa. Oma pihani, kuten koko naapurustokin, on erotettu toisistaan vain pensailla. Olen kumminkin vakuuttunut siitä, että ilman aitaa olen saanut koiraani paremman kontaktin. Olenhan joutunut tekemään "luupään" kanssa töitä tosissani :)
Nytpä palkitsen itseni jäätelöllä!Ongelma o vaan siinä,että se o kerta vaan,ku se "luupää"päättääkin lähte morjestamaan. Vastuu o silloin täysin sinulla. Harmi vaan,ku se vastuun pelkkä kantaminen ei välttämättä aina riitä korjaamaan tapahtuneita asioita.
- kyl vaaroja piisaa
.. kirjoitti:
Ongelma o vaan siinä,että se o kerta vaan,ku se "luupää"päättääkin lähte morjestamaan. Vastuu o silloin täysin sinulla. Harmi vaan,ku se vastuun pelkkä kantaminen ei välttämättä aina riitä korjaamaan tapahtuneita asioita.
Nyt ymmärrän, miksi masennus on niin yleistä nykyään.. Tätä palstaa lukemallahan sen saa.
Pitäiskö nyt kaikki koirat (jos kukaan näitä luettuaan enää koiraa haluaa) laittaa ketjulla kiinni molemmista päistä ja aidata kolme metriä korkealla betonimuurilla koko tontti. Ja tietysti muurille aseistetut vartijat, jos koiranpiru keksii opetella lentämään...
Minä kannan vastuun koirastani kyllä ja lapsistakin, jos tuo ukko ottaa ja karkaa kotoa pois koskaan palaamatta. Taivaskin voi pudota niskaan, kun oikein sitkeästi jaksaa odottaa! kyl vaaroja piisaa kirjoitti:
Nyt ymmärrän, miksi masennus on niin yleistä nykyään.. Tätä palstaa lukemallahan sen saa.
Pitäiskö nyt kaikki koirat (jos kukaan näitä luettuaan enää koiraa haluaa) laittaa ketjulla kiinni molemmista päistä ja aidata kolme metriä korkealla betonimuurilla koko tontti. Ja tietysti muurille aseistetut vartijat, jos koiranpiru keksii opetella lentämään...
Minä kannan vastuun koirastani kyllä ja lapsistakin, jos tuo ukko ottaa ja karkaa kotoa pois koskaan palaamatta. Taivaskin voi pudota niskaan, kun oikein sitkeästi jaksaa odottaa!Ei nyt ihan noin sentäs tarvi,kun muutenkin voi turvallisuudesta huolehtia,ihan jo pelkällä maalaisjärjelläkin ajatellen ;)
Nyt on vaan kyse siitä,että toiset ovat sen verran kiinnostuneita koiriensa turvallisuudesta,että haluavat toimia mahdollisemman hyvin sen eteen.Se taas ei ole sama asia,kun asioitten liioittelu.
Toiset taas taas haluavat toimia,syystä tai toisesta,"tuurilla ne laivatkin seilaa "tyylillä,ja ovat sitä mieltä,että koiran turvallisuudesta huolehtiminen on turhaa ja liioittelua.
Sen saa sitten nähdä,tai ei,putoaako taivas joskus niskaan,ei moista ainakaan vielä ole tapahtunut.
Mutta koiria on auton alle pihalta karatessaan päätynyt jokusiakin,hävinnyt ym.,ja lööpeissäkin ollut miten joku käynyt kiinni muihin pihalta karatessaan ym.
Eli ovatko nuot nyt ihan verrannollisia sittenkään keskenään ja riskit samaa luokkaa... ;)
Tietty se,jos ylipäätään ei riskiksi ota/tajua/ei välitä ,mitä lie, tekijöitä,jotka saattaa koiran turvallisuuden vaaraan,eikä niillä ole merkitystä,niin on sitten toinen juttu.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voisin jopa maksaa että saisin nähdä sut mies
Miten helvetissä joku voi olla tollanen kotihiiri. Edes mä en ole noin paha ku sä! Miten sua voi ikinä edes nähdä ?591204Tumman vihreä mercedes
Mikä se on tuo kylää ympäri ajava vihreä mercedes, takakontti tärisee kuin hullu ja välillä kylän juoppojakin kuskailee,11870Miksi tällainen pelottaa ja aiheuttaa joillakin ärtymystä?
"Sitoudun ystävien ja kollegoiden kanssa puuttumaan seksistisiin vitseihin ja vähättelyyn. Sanon ääneen, kun jokin ei ol75805Käyttäkää kumia kajaanilaisten naisten kanssa
Elkää ottako riskiä ilman kumia kun saattaa käydä niin että sinusta tuleekin isä lapselle ja elättäjä molemmille.83643- 53634
Pakkomielle
Tahdon pyytää anteeksi, että olen kaivannut sinua kaikki nämä vuodet ja olet ollut minulle pakkomielle. Nyt on aika pääs46564Tunnusmerkkejä Kaivatulle
Jotain mistä toinen tunnistaa. Täällä vaalea nainen kaipaa miestä jolla vaaleat hiukset ja asuu maalla. Pelataanko kortt33547Oletko nainen enää täällä?
En ole tunnistanut kirjoituksiasi hetkeen. Ainoastaan yhdessä neutraalissa ketjussa, missä ei ollut kyse tunteista. Hyv36524Hurmasit sitten minut
kauneudellasi nainen ja kun sait minut rakastumaan itseesi muutuit ihan porsaaksi etkä välitä vartalostasi enää yhtään.43503Tietysti olen varovainen,
ei kaikki ole pelkkää epävarmuutta. En halua sotkea mitään, enkä aiheuttaa kenellekään hankaluuksia. Ja luulen että ehkä40501