Olemme olleet yhdessä yli 3 vuotta josta puolet asuttu yhdessä. Alkuun olimme kuin kanit, seksiä oli monta kertaa päivässä. Tuon villin alun (joka kesti parisen kuukautta) jälkeen seksin määrä väheni, ensin n. 3-4 kertaan viikossa, sitten se asettui 2 kertaan jotka olivat yleensä viikonloppuisin. Työpäivinä miestä ei vaan huvita. Myös rankka liikunta tuntuu verottavan hänen seksihalujaan. Nykyään meillä on seksiä 1-2 kertaa viikossa, lähinnä miehen aloitteesta. Itse en liiemmin viitsi tehdä aloitteita kun tiedän että helposti saan hänet vain ärsyyntymään ja kieltäytymään. Tulee vain itselle huono olo, ikäänkuin olisin joku seksihullu vonkaaja. Asiaahan ei auta se että mieheni vietteleminen on hankalaa, hänelle ei saa suoraan ilmaista että haluaa seksiä. Minähän kyllä mielelläni harrastaisin seksiä vaikka lähes joka päivä, vaikka se 2 kertaa viikossakin nyt jotenkin riittää. Mieluummin saisi olla 3 kertaa, niin ei tarvitsisi niin paljon runkkailla.
Mieheni on kuitenkin välillä puhunut masturboinnista, ilmeisesti hän runkkaa ainakin ajoittain melko usein silloinkin kun vietämme aikaa yhdessä. Taidamme molemmat runkata enemmän kuin harrastamme seksiä yhdessä. Ihmettelen miksi miestäni ei seksi huvita minun kanssani, vaikka olen hyväkroppainen, ihan missinmitoissa oleva nuori nainen. Tiedän myös ettei miehelläni ole muita naisia, sitä on turhaa edes epäillä.
Joskus kun puhuimme seksistä, hän ilmaisi huolestumisensa sen suhteen että meidän parisuhteessamme seksin tarpeet eivät kohtaa. Tarkoittaen sitä että minä haluaisin seksiä enemmän kuin hän. Itse vastasin tähän että eihän minuakaan aina huvita, silloin mieheni oli yllättynyt ja helpottunut. Sehän on totta, monestikin kun mies tekee aloitteen, en ole ihan valmis. Mutta en ole ikinä kieltäytynyt seksistä mieheni kanssa, minä kuitenkin useimmiten olen valmis seksiin pienen lämmittelyn jälkeen ja saan yleensä yhdynnöissä melko helposti orgasmin.
Mieheni tuntuu olevan kuitenkin hyvin tyytyväinen meidän seksielämäämme ja monesti on kehunut että ei ole aiemmin saanut yhtä hyvää seksiä missään naissuhteessaan. Seksimme on hänen mielestään ollut mahtavaa. Eikä siinä minunkaan mielestäni valittamista ole ollut, sikäli kun sitä seksiä on.
Minua on rasittanut se, että parisuhteessamme seksistä on tullut tavallaan tabu. Siten että seksistä saa puhua lähinnä vain huumorimielessä. Jos sattuisin puhumaan jotain omista tarpeistani tai haluaisin keskustella seksiin liittyvästä ongelmasta, mies ärsyyntyy ja muuttuu hankalaksi. Hänen mielestään ilmeisesti ainoa seksiin liittyvä ongelma olen minä, silloin jos minä satun sanomaan jotain sellaista mistä hän ei halua puhua. Tilanteemme tuntuu minusta hieman epätasa-arvoiselta.
Olen yrittänyt ymmärtää miestäni. Hänellä on raskas työviikko, kotona arkisin vapaa-aika jää vähille työpäivän jälkeen. Eipä viidessä tunnissa ennen nukkumaan menoa juuri mitään ehdi, kun haluaisi harrastaa ja pitäisi olla sitä omaakin aikaa. Ajattelen asiaa myös siltä kannalta, että parisuhteessa seksi ei ole todellakaan tärkein asia. Läheisyys ja rakkaus arjen keskellä ovat paljon tärkeämpiä, vaikka seksissä sitä läheisyyttä toki on eniten. Yritän ymmärtää asiaa myös siltä kannalta, että minullehan seksi on paljon helpompaa kun minulla ei ole miehistä elintä jonka juhlakunnosta kaikki on kiinni. Mies saattaa ottaa paineita ja jos tuntuu, ettei huvita kunnolla niin ei viitsi edes yrittää ettei lopahda kesken kaiken. Meille on joskus käynytkin niin että kun olemme olleet ryhtymässä seksiin, miestä ei sitten vain olekaan kuulemma huvittanut riittävästi kun on seisokki loppunut. Hän on ylistänyt hyvää seksiämme, ei siis ole kyllästynyt vaan ilmeisesti hänelle laatu on tärkeämpää kuin määrä. Minä taas tykkäisin välillä ihan vaan perus pikapanostakin, vaikka vain yhdessä asennossa.
Toivoisin että kommentoisitte ja kertoisitte omia kokemuksianne te naiset ja miehet, joilla on parisuhteissanne ollut vastaavaa!
Mieheni on kuitenkin välillä puhunut masturboinnista, ilmeisesti hän runkkaa ainakin ajoittain melko usein silloinkin kun vietämme aikaa yhdessä. Taidamme molemmat runkata enemmän kuin harrastamme seksiä yhdessä. Ihmettelen miksi miestäni ei seksi huvita minun kanssani, vaikka olen hyväkroppainen, ihan missinmitoissa oleva nuori nainen. Tiedän myös ettei miehelläni ole muita naisia, sitä on turhaa edes epäillä.
Joskus kun puhuimme seksistä, hän ilmaisi huolestumisensa sen suhteen että meidän parisuhteessamme seksin tarpeet eivät kohtaa. Tarkoittaen sitä että minä haluaisin seksiä enemmän kuin hän. Itse vastasin tähän että eihän minuakaan aina huvita, silloin mieheni oli yllättynyt ja helpottunut. Sehän on totta, monestikin kun mies tekee aloitteen, en ole ihan valmis. Mutta en ole ikinä kieltäytynyt seksistä mieheni kanssa, minä kuitenkin useimmiten olen valmis seksiin pienen lämmittelyn jälkeen ja saan yleensä yhdynnöissä melko helposti orgasmin.
Mieheni tuntuu olevan kuitenkin hyvin tyytyväinen meidän seksielämäämme ja monesti on kehunut että ei ole aiemmin saanut yhtä hyvää seksiä missään naissuhteessaan. Seksimme on hänen mielestään ollut mahtavaa. Eikä siinä minunkaan mielestäni valittamista ole ollut, sikäli kun sitä seksiä on.
Minua on rasittanut se, että parisuhteessamme seksistä on tullut tavallaan tabu. Siten että seksistä saa puhua lähinnä vain huumorimielessä. Jos sattuisin puhumaan jotain omista tarpeistani tai haluaisin keskustella seksiin liittyvästä ongelmasta, mies ärsyyntyy ja muuttuu hankalaksi. Hänen mielestään ilmeisesti ainoa seksiin liittyvä ongelma olen minä, silloin jos minä satun sanomaan jotain sellaista mistä hän ei halua puhua. Tilanteemme tuntuu minusta hieman epätasa-arvoiselta.
Olen yrittänyt ymmärtää miestäni. Hänellä on raskas työviikko, kotona arkisin vapaa-aika jää vähille työpäivän jälkeen. Eipä viidessä tunnissa ennen nukkumaan menoa juuri mitään ehdi, kun haluaisi harrastaa ja pitäisi olla sitä omaakin aikaa. Ajattelen asiaa myös siltä kannalta, että parisuhteessa seksi ei ole todellakaan tärkein asia. Läheisyys ja rakkaus arjen keskellä ovat paljon tärkeämpiä, vaikka seksissä sitä läheisyyttä toki on eniten. Yritän ymmärtää asiaa myös siltä kannalta, että minullehan seksi on paljon helpompaa kun minulla ei ole miehistä elintä jonka juhlakunnosta kaikki on kiinni. Mies saattaa ottaa paineita ja jos tuntuu, ettei huvita kunnolla niin ei viitsi edes yrittää ettei lopahda kesken kaiken. Meille on joskus käynytkin niin että kun olemme olleet ryhtymässä seksiin, miestä ei sitten vain olekaan kuulemma huvittanut riittävästi kun on seisokki loppunut. Hän on ylistänyt hyvää seksiämme, ei siis ole kyllästynyt vaan ilmeisesti hänelle laatu on tärkeämpää kuin määrä. Minä taas tykkäisin välillä ihan vaan perus pikapanostakin, vaikka vain yhdessä asennossa.
Toivoisin että kommentoisitte ja kertoisitte omia kokemuksianne te naiset ja miehet, joilla on parisuhteissanne ollut vastaavaa!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vaikuttas kuitenkin siltä, että teidän halunne eivät ihan kohtaa. Sinä haluat useamin kuin miehesi, ja se on vain hyväksyttävä, tai sitten vaihdettava miestä... Toisaalta voi kysyä, miksi halut ovat vähentyneet noinkin paljon? Sanotaanhan tosin, että seksikerrat vähenevät useimmissa suhteissa vuosien mittaan, mutta itselläni on yleensä käynyt päin vastoin. Seksin väheneminen voi kertoa siitä, että suhteessa ei kaikki ole kunnossa, tai sitten miehellä on työstressiä, rahahuolia tms.
Tuo mitä kirjoitit työstä ja liikunnasta pitää kyllä ainakin minun kohdallani paikkansa. Teen henkisesti varsin rankkaa työtä ja lisäksi harrastan fyysisesti aika rasittavaa lajia. Ja täytyypä sanoa, että työaikana viikolla seksi on hyvin harvoin mielessä, viikonloppuina ja lomilla sitten senkin edestä :)
Suhteessamme ei pitäisi olla vikaa. Hän aina kehuu seksiämme ja sitä kuinka hyvä on olla kanssani. Työstressistä hän on valittanut viime aikoina enemmän kuin ennen. Työssä on paljon asioita jotka harmittavat eikä työnteko siksi kiinnostaisi vaikka hyvä työpaikka onkin. Työ tuntuu henkisesti raskaalta.
Olen toivonut että tämä on vain väliaikaista ja ollut puhumatta ajatuksistani tämän asian suhteen. Puhuminen näistä asioista aiheuttaisi vain muurin kasvamisen välillemme. Mies hermostuisi eikä enää pystyisi suhtautumaan luonnollisesti seksiin. Olen huomannut sen ennenkin, hän ärsyyntyy ja suhtautuu jonkin aikaa kaikkeen vähänkin seksiin vihjailevaan jopa vihamielisesti, oli se sitten pukeutumista tai käytöstä. Meillä täytyy olla hyvin hienovarainen.
Hänen ei pitäisi olla ainakaan omien sanojensa mukaan kyllästynyt seksiimme. Hän on sanonut että on mukavaa kun aina keksimme uusia asentoja tai muuta uutta, vaikka olemme näinkin pitkään olleet yhdessä. Kai pitää vain sitten yrittää ymmärtää. Tahtoisin kuulla lisää muiden kokemuksia tällaisista tilanteista ja mahdollisista ratkaisuista niiden suhteen niin että suhde on kuitenkin jatkunut.
Tuli mieleeni tällainen vaihtoehto: Miehesi ei todellakaan ole alkuunkaan niin seksuaalinen kuin sinä, tai mitä suhteenne alku antoi ymmärtää. Useinhan käy niin, että suhteen alussa haluaa miellyttää toista kaikin mahdollisin tavoin, eikä näytä ihan kaikkia puolia itsestään. Joku ei esim. käytä alkoholia niin paljon kuin oikeasti käyttää, joku ei hermostu yhtä herkästi kuin yleensä jne. Joku taas toimii siten, että miellyttääkseen toista harrastaa seksiä useammin kuin itse oikeastaan haluaa, koska olettaa, että toinen haluaa usein. Voisko tää pitää paikkansa?