palsta ei ehkä ole oikea, mutta kun olen lueskellut tätä, olen törmännyt tosi moneen lääkkeeseen mitä itselleni on määrätty. diagnoosini on masennus (keskivaikea vuosi sitten, viimeaikoina on alkanut olla lieviä harhoja) ja epävakaapersoonallisuus. lääkäri on siis määrännyt:
cipralexia 5, 10 ja 15 mg (myös cipramilia olen syönyt, käsittääkseni rinnakkaisvalmiste?)
efexoria muistaakseni 75 mg (annostus kuitenkin pienimmästä päästä, saatan olla väärässä)
venlafaxine teva
suprium 50 mg
mirtatsapiini ja melatoniini nukahtamiseen
levozin 5 mg unettomuuteen
tuossa ne mitkä muistan, olen kokeillut muitakin, mutta niistä mennyt pää sekaisin. kuten myös useimmasta noista. neurolepteja, non-adrealiinia ja jotain psykoosinestolääkkeitä, vaikkei sitä olekaan diagnosoitu. olen tässä epäillyt, että joko lääkäri on diagnosoinut kaksisuuntaisen ja hoitaja sekoittanut taudit tai lääkäri määrää ammattitaidottomuuttaan minulle lääkkeitä tautiin, jota ei ole edes diagnosoinut. tosin vaikka täytänkin osan epävakaan kriteereistä, kärsin masennuksen lisäksi myös vähintään hypomaanisista vaiheista, jolloin lääkkeet jää, olen rauhaton ja jaksan touhuta, vaikka masennusta ja itsetuhoa ja pelkotiloja pukkaisikin. mikään ei siis pysäytä minua. viimeinen tällainen jakso kesti lähes kaksi viikkoa, romahdus tapahtui perjantaina, sitä ennen oli noin kolmen viikon jakso keväällä, jolloin todellakin hypin seinille ja sain läheiset hermoromahduksen partaalle. pisin "touhotusjakso" alkoi pari vuotta sitten keväällä ja päättyi seuraavana talvena sairaalahoitoon. lisäksi olen lukenut, että kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä painon pitäminen tasaisena voi olla vaikeaa - viime keväänä paino putosi kahdeksan kiloa noin kahdessa kuukaudessa, enkä edes tajunnut syömättömyyttä ja olevani jatkuvasti liikenteessä, syksyllä taas paino nousi yli kymmenen kiloa "huomaamattani".
en tässä pyydä diagnoosia itselleni, koska en usko sen mitään muuttavan (olen yksinkertaisesti saanut tarpeeksi lääkkeistä ja yleisestä terveydenhoidosta ja yritän nyt vieroittautua molemmista), vaan tietoa onko teille määrätty samoja lääkkeitä. tiedän, että masennuslääkkeitä määrätään kaksisuuntaiseenkin ja siihen vaaditaan oikeita lääkeyhdistelmiä, samoin omaa masennustani on lääkitty yhdistelmillä. tarkoitus ei ole loukata ketään. kiitos vastauksista ja kesänjatkoa!
cipralexia 5, 10 ja 15 mg (myös cipramilia olen syönyt, käsittääkseni rinnakkaisvalmiste?)
efexoria muistaakseni 75 mg (annostus kuitenkin pienimmästä päästä, saatan olla väärässä)
venlafaxine teva
suprium 50 mg
mirtatsapiini ja melatoniini nukahtamiseen
levozin 5 mg unettomuuteen
tuossa ne mitkä muistan, olen kokeillut muitakin, mutta niistä mennyt pää sekaisin. kuten myös useimmasta noista. neurolepteja, non-adrealiinia ja jotain psykoosinestolääkkeitä, vaikkei sitä olekaan diagnosoitu. olen tässä epäillyt, että joko lääkäri on diagnosoinut kaksisuuntaisen ja hoitaja sekoittanut taudit tai lääkäri määrää ammattitaidottomuuttaan minulle lääkkeitä tautiin, jota ei ole edes diagnosoinut. tosin vaikka täytänkin osan epävakaan kriteereistä, kärsin masennuksen lisäksi myös vähintään hypomaanisista vaiheista, jolloin lääkkeet jää, olen rauhaton ja jaksan touhuta, vaikka masennusta ja itsetuhoa ja pelkotiloja pukkaisikin. mikään ei siis pysäytä minua. viimeinen tällainen jakso kesti lähes kaksi viikkoa, romahdus tapahtui perjantaina, sitä ennen oli noin kolmen viikon jakso keväällä, jolloin todellakin hypin seinille ja sain läheiset hermoromahduksen partaalle. pisin "touhotusjakso" alkoi pari vuotta sitten keväällä ja päättyi seuraavana talvena sairaalahoitoon. lisäksi olen lukenut, että kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä painon pitäminen tasaisena voi olla vaikeaa - viime keväänä paino putosi kahdeksan kiloa noin kahdessa kuukaudessa, enkä edes tajunnut syömättömyyttä ja olevani jatkuvasti liikenteessä, syksyllä taas paino nousi yli kymmenen kiloa "huomaamattani".
en tässä pyydä diagnoosia itselleni, koska en usko sen mitään muuttavan (olen yksinkertaisesti saanut tarpeeksi lääkkeistä ja yleisestä terveydenhoidosta ja yritän nyt vieroittautua molemmista), vaan tietoa onko teille määrätty samoja lääkkeitä. tiedän, että masennuslääkkeitä määrätään kaksisuuntaiseenkin ja siihen vaaditaan oikeita lääkeyhdistelmiä, samoin omaa masennustani on lääkitty yhdistelmillä. tarkoitus ei ole loukata ketään. kiitos vastauksista ja kesänjatkoa!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Cipralex Cipramilin rinnakkainen, niissä on eri vaikuttava lääkeaine.
Efeä/Venlaf. (viimeksi mainittu ed.rinnakkainen) en ole koskaan käyttänyt kaksisuuntaiseni depressioon, minulle on parhaiten sopinut Zoloft.
En ymmärtänyt mitä tekemistä hoitajalla on diagnoosien kanssa.
tajusin sekoittaneeni cipramilin ja cipralexin vasta, kun olin kirjoittanut vastauksen. cipramilia mulle siis alkujaan määrättiin, lopetin lääkkeen ehkä neljä kuukautta aloittamisen jälkeen, ja noin puolen vuoden tauon jälkeen tuli olo, että pitää saada lääkitys. en nukkunut, en syönyt, touhotin vaan ja meinas pää räjähtää. en saanut lääkärille aikaa, ja puhelimessa puhuin terveyskeskuksen hoitajan kanssa, joka ei löytänyt mun lääketietoja mistään (soitti miekkariin, mutta sieltä eivät tietoja voineet antaa???) ja koska reseptit oli menneet roskiin aikoja sitten, heitin cipralexin päästäni. annostuksenikin oli korkeampi kuin mitä cipramilista muistin (muistin siis nimen väärin) ja vasta muutama päivä lääkkeen aloittamisesta huomasin, että vaikuttava on essitalopraami(ko?) ja vaikutus vähän eri. ehkä kuukauden päästä kävin lääkärillä, annosta alettiin, mutta mitään puhetta ei ollut siitä, että olin "huijannut" itselleni väärän lääkkeen. ihme juttu, millään ei meinaa lääkäri uskoa kun puhun vääristä lääkkeistä, mutta eipä mitään tee asialle (vaihda reseptiä), kun onnistun saamaan itse väärää lääkettä ja vielä ihan reseptillä apteekista.
meni vähän ohi aiheen...
kiitos kun valaisit vastauksellasi. hoitaja liittyy diagnoosiin niin, että kysyin siltä diagnooseistani, koska en lääkärin puheesta saanut selvää.
Jos sinulla on touhotusjaksoja (hypomaniaa) ja bipoa epäillään, niin on kummallista, ettei sulle ole kertaakaan määrätty tasaajaa. Itselläni hypojaksot ovat aika lieviä ja harvoin tapahtuvia, joten en tarvitse manian estoon lääkitystä (..vielä). En kuitenkaan voi elää ilman masennuslääkitystä. Nyt menee masennukseen lamotrigiini ja sitalopraami. Jos jossain vaiheessa alkaa mennä liian lujaa, niin sitten pitää turvautua maniaa estävään tasaajaan. Keskustele lääkärisi kanssa avoimesti lääkeasioista.
itse siis olen epäillyt kaksisuuntaista ja kun noita touhotusjaksoja tulee, tuntuu kyllä, että jotain tasaavaa pitäisi saada. en ole puhunut lääkärin kanssa asiasta, koska tavallaan pelkään, että jos jotain tasaajaa määrää, menee vielä pahemmin masennuksen puolelle. masennusta mulla kuitenkin enemmän on, ja sen verran usean masennuksen olen sairastanut, etten oikein enää tiedä, voiko tätä "tavalliseksi" masennukseksikaan luokitella.
rajatilahäiriön myöntäminen on mulle jotenkin vaikeaa, kun nimeen törmää usein narsismistakin puhuttaessa. tekemisiäni kun olen miettinyt, moni juttu epävakaassa persoonallisuushäiriössä (rajatila siis) sopii käytökseeni, etenkin miten olen riitatilanteissa muita ihmisiä kohdellut, ja häiriön sisäänpäinkääntymisen oireet täsmäävät. se ei kuitenkaan selitä näitä mun sekopäisiä touhuamisiani.
niin kauan olen nyt ollut ilman lääkkeitä, etten niitä koe tarvitsevani, ja lääkäri (joka vielä keväällä puhui sairaalahoidosta) oli sitä mieltä, että voin olla ilman lääkkeitä jos koen pärjääväni. lääkkeet kun eivät ole toimineet, en usko, että minua on lääkitty oikeilla lääkkeillä. enkä jaksaisi enää kokeilla uusia, kun jotenkuten pystyn "hallitsemaan" näitä tilojani.
tuossa viime viikolla alkoi tuntua, että taas touhotusjakso iskee ja pitkälle lauantaihin käyttäydyinkin niin, kunnes oli pakko rauhoittua. tapahtuneet asiat kuitenkin vaikuttavat minuun joskus turhankin raskaasti, yleensä masentaen.
kiitos teille vastauksista ja hyviä hellepäivien jatkoja:)