Sinänsä varmaan ihan normaalia, että ihastuneena alkaa kuvittelemaan kaikenlaista vaikkapa lähitulevaisuudesta. Mutta ärsyttävää, kun koko ajan tulee mietittyä onko vastakaiku todellista vai pelkkää kuvittelua. Aina kun ihastuksen kohde kävelee ohi käytävällä koulussa, niin tulee mietittyä että "käveliköhän se ohi tuosta mun takia" tai kun ihastuksella on uusi kampaus että "onkohan se käynyt kampaajalla herättääkseen huomiota". Tai vaikka "olikohan se katsomatta silmiin vain siksi kun ei uskaltanut katsoa".
Ärsyttävää tällainen. Edellisen kerran kun parisen kuukautta sitten olin ihastunut erääseen toiseen, niin olin kuvitellyt koko homman että jotain vastakaikuakin olisi. Tällä kertaa tuntuu siltä että vastapuolellakin voisi olla jotain kiinnostusta, mutta toisaalta tuntuu että se on pelkkää kuvittelua. Vaikka yrittää sanoa itselleen että "unohda koko juttu" niin silti mielikuvitus senkun laukkaa.
Ärsyttävää tällainen. Edellisen kerran kun parisen kuukautta sitten olin ihastunut erääseen toiseen, niin olin kuvitellyt koko homman että jotain vastakaikuakin olisi. Tällä kertaa tuntuu siltä että vastapuolellakin voisi olla jotain kiinnostusta, mutta toisaalta tuntuu että se on pelkkää kuvittelua. Vaikka yrittää sanoa itselleen että "unohda koko juttu" niin silti mielikuvitus senkun laukkaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olipas sangen tuttua! Olen tällä hetkellä juuri tuollaisessa tilanteessa ja kyllä ärsyttää. Ihastuneena tulkitsee kaikki merkit aina omaksi edukseen ja sotkeutuu entistä enemmän verkkoon. Järkeilemällä ei siitä ulos pääse. Se on tullut huomattua. Vaikka käskee itseään lopettamaan haaveilu, huomaa kohta taas haaveilevansa täyttä päätä.
Siitä ei pääse eroon muuten kuin menemällä pokkana pyytämään treffeille yms. Jos saa pakit, ihastus karisee varmasti siihen. Toinen vaihtoehto on vältellä ihastuksen kohdetta niin kauan, että tunne menee ohi.
aivan, kaiken flirtin tulkitsee myönteiseksi. joskushan flirttailu ei merkkaa yhtään mitään, se vaan on huvin vuoksi. mistä hitosta sitä ottaa miehen logiikasta selvää, kun välillä mies antaakin ikäänkuin toivoa, pitää koukussa toista ja välillä on kun ei mitään??
nimenomaan miehet antaa olettaa että olisi jotain toivoa, ja sitten kun oot kysymäs esim. seurustellaax niin se sanoo jotain mist sä päättelet et oisin koukus suhun tai jotain, ja alkaa nauramaan,,,
Joo sama juttu täälläkin. Koulussa ku ihastus on nii välillä tuntuu et meiän katseet kohtaa sillai kivasti mut sit taas jollain toisel kerral tyttö ei ees huomaa mua vaik kävelen vierestä. Voi hyvinki olla et kuvittelen vaa noi "silmien kohtaamiset".
Sit oon huomannu semmosen pari kertaa ku se kävelee ohi nii se kattoo alaspäin eli vältää silmäkontaktia. (tääki voi olla kuvittelua) Joko se ei haluu rohkasta mua silmiinkatsomisillaa ja tekee sen siks tai sit se on kans vähän ujo niinku mäkin.
Mul on semmonen refleksi et vaiks jos silmät kohtaa nii melkee heti katon muualle.
Anyway, tuli taas vähän vuodatettua sielusuruja. Kiitos ku kuuntelitte.
no siis heh.. mulla on samallaista et refleksinomaisesti mä käännän katseeni aina alas ku huomaan et joku tuijottaa mua ja jos väkisten yritän katsoo ja pitää kontaktia mulla alkaa verenkierto oleen sellasta ympäri kehoa että sitä ei kestä ja sydän hakkaa ja kädet hikoo etc. tuntuu et muutun siis tomaatiks!
mut tytöille tuo on just ominaista et ku ollaan vähän ihastuneita ei uskalleta katsoo silmiin ettei poika vaan luulis et on kiinnostunut koska pelätään et poika hermostuu ja lähtee karkuun. mulla sama juttu siis.
ei mitään järkeä, sekin hieman refleksinomainen..:)
On harvinaisen tuttua. Ja sitten ihastuksensa huumassa saattaa kehitellä siitä kohteesta tosi ylevää kuvaa, että tuo on aivan varmasti just sellanen ja tällanen ja aivan mun unelma ja meillä on varmasti aivan samallaiset ajatukset ja kaikkea ah_ihanaa. Näin kävi ainakin minulle aika vasta. Tämän tietyn tyypin kulkiessa ohi polvet notkahtivat ja tuli aivan huumaava tunne. Tyyppi tuntui aivan ihmeelliseltä. Sitten eräänä päivänä pääsinkin tämän tyypin juttusille ja jotenkin nämä kaikki kuvitelmat yhtäkkiä katosivat ja hoksasi että tämähän onkin ihan tavallinen ihminen. Se oli jotenkin hassua ja outoa. Ihan kuin kauan tuntema ihminen olisi yhtäkkiä muuttunut kokonaan.
Onko kellään muulla koskaan käynyt noin?