päivästä toiseen...
Meillä on pian 2 kk ikäinen tyttövauva. Söpö ja suloinen, mutta välillä on niin vaikea nauttia äitiydestä. Tuntuu, että unvelkaa on synnytyksestä asti, se oli vaikea, kivulias ja kesti päiväkausia. Kun päästiin sairaalasta kotiin, alkoivat vaikeudet imetyksen kanssa. Yöllä saattoi vauvan syöttämiseen mennä kolmekin tuntia kerrallaan. Kun imetys lähti lopulta sujumaan, alkoivat "univaikeudet". Tyttöä ei millään saanut nukahtamaan ennen klo 01-02 yöllä, mutta heräili silti jo aamukuuden aikoihin. Päivällä sentään ottaa muutaman tunnin päiväunet, vaikka niidenkin aikana saa käydä työntelemässä vaunuja muutamaan otteeseen. Omassa sängyssään ei päivällä nuku millään tai sitten maksimissaan tunnin. En tajua, miten noin pieni lapsi voi elää noin vähällä unella. Nyt kun yöt olisivat muuten alkaneet sujua hiukan paremmin, on tullut ilmavaivoja... Ja iho-ongelmia. Ilmeisesti on atooppinen iho ja sen kutinakin häiritsee.
Tuntuu siltä, että tulee ongelma toisensa perään ja vaikka kuinka yrittää parhaansa, joka päivä tuntuu siltä, että en osaa, en tiedä mitä tehdä, en ymmärrä. Aina väsyttää, mutta päivälläkin on vaikea levätä. Monesti tulee itku, kun on niin epäonnistunut olo. Miten tästä saisi arjen sujumaan ja oman mielialan noususuhdanteeseen?
Meillä on pian 2 kk ikäinen tyttövauva. Söpö ja suloinen, mutta välillä on niin vaikea nauttia äitiydestä. Tuntuu, että unvelkaa on synnytyksestä asti, se oli vaikea, kivulias ja kesti päiväkausia. Kun päästiin sairaalasta kotiin, alkoivat vaikeudet imetyksen kanssa. Yöllä saattoi vauvan syöttämiseen mennä kolmekin tuntia kerrallaan. Kun imetys lähti lopulta sujumaan, alkoivat "univaikeudet". Tyttöä ei millään saanut nukahtamaan ennen klo 01-02 yöllä, mutta heräili silti jo aamukuuden aikoihin. Päivällä sentään ottaa muutaman tunnin päiväunet, vaikka niidenkin aikana saa käydä työntelemässä vaunuja muutamaan otteeseen. Omassa sängyssään ei päivällä nuku millään tai sitten maksimissaan tunnin. En tajua, miten noin pieni lapsi voi elää noin vähällä unella. Nyt kun yöt olisivat muuten alkaneet sujua hiukan paremmin, on tullut ilmavaivoja... Ja iho-ongelmia. Ilmeisesti on atooppinen iho ja sen kutinakin häiritsee.
Tuntuu siltä, että tulee ongelma toisensa perään ja vaikka kuinka yrittää parhaansa, joka päivä tuntuu siltä, että en osaa, en tiedä mitä tehdä, en ymmärrä. Aina väsyttää, mutta päivälläkin on vaikea levätä. Monesti tulee itku, kun on niin epäonnistunut olo. Miten tästä saisi arjen sujumaan ja oman mielialan noususuhdanteeseen?
Vastaukset 10
Vanhimmat
käytetty atopiasta lastenlääkärillä? Kun aikuinenkin atoopikko on tuskainen kutinassaan niin mitä onkaan vauva
Ja jos vauva nukkuu öisin noin pitkät unet niin mitä ne univaikeudet ovat????
Iho-ongelmia käytiin neuvolassa näyttämässä ja saatiin ensiavuksi ceridal-oljyä, atooppisen ihon hoito-ohjeet ja aika lastenlääkärille ensi viikolla. Eli menossa ollaan.
Eikä vauva nukkunut putkeen tuota 01-06, vaan söi pariin otteeseen välillä ja sitten kesti taas oman aikansa (joskus 2-3 tuntiakin), ennen kuin nukahti uudestaan. Aamukuuden jälkeen ei enää olisi nukkunut kuin vasta pienet päiväunet aamupäivästä. Nyt yöt tosiaan alkoivat jo sujua paremmin, mutta ilmavaivat häiritsevät. Aina jotain pientä, mutta kaipa se tästä.
Älä murehdi lapsen unimääriä. Kyllä ne nukkuu sen minkä nukkuu ja sillä hyvä. Jos nukahtaa paremmin pihalle, niin ei muutaku kärrylenkille. Saat itsekin samalla happea ja liikuntaa. Lääkärillä varmaankin hoituu nuo ihoasiat tai ainakin saatte helpotusta ja eiköhän ne yötkin siitä pikkuhiljaa ala helpottamaan. 3kk:ahan pidetään monesti semmoisena "rajapyykkinä", että mahavaivat helpottaisivat ja moni alkaa hahmottaa jo yön ja päivän eron. Mutta on niitä näitäkin, joilla menee paljon pidempään, kuten meidän muksu. Jossain vaiheessa sitä vain tottui jatkuviin yöheräämisiin ja koliikkiin. Mutta hän huusi huutonsa vauvana ja nyt vuosikkaana nukkuu kuin unelma ja on mitä kiltein tyttö. Mutta vähän nukkuneena suosittelen sinulle, että pyydä apua! Mies, ystävä, naapuri, mummu, kummi.... Kaikki käyttöön ja unohda se "vain äiti voi hoitaa"! Vauva tarttee kuitenkin virkeää ja iloista äitiäkin ja jos sinä vain itket niin mitä siitä tulee. Pyydä välillä joku muu katsomaan vauvaa vaikka edes päivällä pariksi tunniksi ja lähde uimaan tai syömään kaverin kanssa tai lyö korvatulpat korviin ja nuku. Sitä väsymyksen maksimaalisuutta ei välttämättä edes tajua ennenkuin se menee yli tai siitä pääsee ohi. Minä hoksasin vasta tilanteen helpotettua miten oikeasti sitä oli ihan loppu, eikä osannut enää edes pyytää apua. Luulen, että vauvasi nauttii onnellisesta äidistä enemmän, kuin väsyneestä muumiosta, joka masentuu totaalisesti.
Älä lannistu, älä varsinkaan tuollaisista vastauksista kuin joku edellä kirjoitti: "kun nukkuu noin pitkät unet, mitä univaikeudet on". Joidenkin on helppo vähätellä toisten kokemaa vedoten siihen että meidänpä vauva vasta vaikea oli, ei tuo vielä mitään. Tai mitätöidä entisestään viittaamalla että turhasta valitat.
Mulla itsellänikin on 2kk ikäinen vauva ja päivät/yöt menee välillä paremmin, välillä huonommin. Alun epämääräisyys ja kaaos on ollut shokki, esikoinen kun on kyseessä. Oma surutyönsä on tehtävä siinäkin että entinen elämä on taaksejäänyttä, vaikka lapsi on kuinka toivottu, haluttu ja ihana. Minäkin luotan tuohon 3kk:n ikään, jo nyt tilanne on mennyt parempaan päin alusta ja siksi lasken päiviä. Ei se kolmen kuukauden rajapyykki varmaan mikään autuaaksi tekevä ole, mutta niin moni on sanonnut homman selkeytyvän siinä paikkeilla.
Pyydä apua läheisiltäsi lapsen hoitoon ja huolehdi jaksamisestasi. Ja ole itsellesi armollinen.
"Oma surutyönsä on tehtävä siinäkin että entinen elämä on taaksejäänyttä, vaikka lapsi on kuinka toivottu, haluttu ja ihana."
Totta.
Jonkinlaista sopeutumisvaikeutta tämän omankin ahdistuksen taustalla on. Ehkä sitä on niin pedantti luonne, että on vaikea hyväksyä tätä päivien "epämääräisyyttä" ja sitä, että useimmiten ei saakaan tehtyä sitä mitä on päivän aikana suunnitellut tekevänsä... Ja tekemistä olisi kyllä. Toisaalta ei mikään ole niin tärkeä kotityö, etteikö vauvan hoitaminen ja hänen kanssaan seurustelu ajaisi ohitse. Täytyy vain opetella hellittämään tästä nipottamisesta.
Onneksi omat ja miehen vanhemmat asuvat melko lähellä ja olisivat kyllä innokkaita tulemaan lapsenvahdiksi. En vaan oikein tahdo osata pyytää, kun tulee huono omatunto jo ajatuksestakin, että toinen on vasta hetken ollut olemassakin ja saman tien lykätään toiselle hoidettavaksi. Mutta mitäs pahaa siinä on, jos vaikka mummi joskus vie pienen rattailemaan ja itse huilaa sillä välin. Pitänee korjata omaa ajattelumalliaan... :)
äitiyden ihmeelliseen maailmaan!!! ;)
iho-ongelmiin, niin haet kunnon rasvan apteekista oikein rasvaista ja vähän vähemmän rasvaista, etkä käytä mitään natusania.
Meillä pojan iho meni ihan kuivaks ja kamalaks ja jouduttiin maidottomal ja viljattomal(tosin teillä niin pieni, ettei viljoja viel saa). Kaks viikkoa oltiin maidottomia ja mentiin sairaallaan juomaan maitoa ja lääkäri sanoi, että ei se ainakaan maito ole ja iho on jo hyvä, johon sanoin et iho alko parissa päivässä paranee, ku saatiin ne rasvat, johon taas lääkäri sano, et sit ei ole allergiasta kyse, ettei iho parane noin nopeasti jos on allergiaa.
Elikkä neuvolassa seuraavan kerran sanot ihosta ja toden näköisesti saat lähetteen lääkäriin, mutta sitä ennen kokeile rasvoja ja rasvaat alkuun monta kertaa päivässä sillä kevyemmällä rasvalla ja illalla sillä rasvaisemmalla!
Ja sitten noihin uni ongelmiin, niin muista että aina kun vauva nukkuu, niin äiti nukkuu, varsinkin jos vauva on pätkä nukkuja!
Tsemppiä!
meilläkin oli suoraan sanottuna ekat 2kk aivan helvettiä esikoisen syntymästä vaikka odotettu lapsi olikin! Synnytys oli rankka ja toipuminen hidasta, imetysvaikeudet ja jonkunasteinen koliikki päälle (tyttö söi varmaan 1,5h välein ja aina 30min-1h kerrallaan ja silti ei paino noussut, joten lisämaitoa lisäksi vielä imetyksen jälkeen), itse muistan olleeni todella ahdistunut ja itkuinen ihan vain univajeen takia ekat 2kk. En ymmärrä miksei hoitajat voi jo sairaalassa antaa äidin nukkua jos rankka synnytys takana - ennen vanhaan lapset vietiin joka yö hoitolaan jotta synnyttäneet äidit saivat levätä! Itse en nukkunut tämän vuoksi sairaalassa juuri yhtään ja olin jo ihan kuollut kun tulin kotiin :-(
MUTTA 2kk helpotti huomattavasti: imetys helpottui ja lisämaidosta päästiin pois, koliikki loppui (meilläkin valvoi aina ekat 2kk yöhön klo 01-03 asti) ja tyttö rupesi nukkumaan yhtäkkiä 10h yöunia heräten vain kerran. Tämän jälkeen arki on ollut ihanaa (tyttö nyt 1v3kk) vaikka uusi heräilyjakso oli vielä 5-9kk iässä ja nyt nukkuu jo lähes kaikki yöt heräämättä :-)
"En ymmärrä miksei hoitajat voi jo sairaalassa antaa äidin nukkua jos rankka synnytys takana - ennen vanhaan lapset vietiin joka yö hoitolaan jotta synnyttäneet äidit saivat levätä! Itse en nukkunut tämän vuoksi sairaalassa juuri yhtään ja olin jo ihan kuollut kun tulin kotiin :-("
Sama vika. Ennen ensimmäistä yötä vauvan kanssa olin jo valvonut kolme yötä synnytyskipujen kanssa ja sitten vielä ne loput yöt sairaalassa... Eikä siellä nukkumisesta tullut mitään päivälläkään.
Viime yönä valvottiin vatsavaivojen kanssa, mutta päivällä tytteli nukkui kahdet(!) muutaman tunnin(!) päikkärit ja niin nukuin minäkin. Tänään on siis ihan erilainen fiilis. Tyttökin on niin aurinkoinen ja hymyileväinen, kun voiteet alkavat tehota eikä iho kutise.
:)
8 kuukauden hurjalla ;) kokemuksella voin sanoa, että et varmasti ole missään epäonnistunut, vaan vauvalla vain tulee aina uutta vaihetta elämään ja sitä myötä aina uutta haastetta. On siinä perässä pysymistä!
Kyllä nuo univaikeudet ovat ikäviä ja väsyneenä itkettää sekä vauvalla, että äidillä. Itse olin myös oikea itkupilli vauvan alkuajat. Kaikki itketti tosi helposti ja paniikki päällä hoidin pientä, vaikka näin jälkikäteen tiedän, että meidän vauva on oikeastaan aika helppo tapaus. Mutta kaikki oli niin uutta ja outoa, pikkuhiljaa sitten olen rennommaksi muuttunut ja myöskin pirteämmäksi kun yöunet sujuvat paremmin. Ja se hoitoapu! se on tarpeellista! Vauvallekin on varmasti eduksi, että on useampia hoitajia joille on tärkeä! älä siis siitä tunne huonoa omaatuntoa.
ja päiväunet on meillä sujuneet AINA vain vaunuissa, ei sisällä vain nuku. Alkuun piti aina lenkkeillä vaunujen kanssa, että nukkui, mutta sittemmin oppi nukkumaan muyös liikkumattomissa vaunuissa, ja se oli iso helpotus.
Tsemppiä, kyllä se kokoajan helpottaa. Tosin uusia haasteita tulee aina ajoittain vastaan, mutta se on sitten sen ajan murhe.
Vauva opastaa äitiään miten toimia missäkin tilanteessa. Olet jo varmaan oppinutkin tunnistamaan mikä lapselle "kelpaa" ja mikä ei, ja toimit sitten vain sen mukaan. Äiti on olemassa vauvan alkuajat lähestulkoon vain vauvaa varten, niin se vain luonnostaan on.
Kun ei murehdi jo tapahtuneita, eikä murehdi olematonta tulevaa, jaksaa ihan eri tavalla elää siinä hetkessä mikä kulloinkin on käsillä. Elät vain jokaisen hetken kerrallaan, hengität syvään ja vaikka laulat, kun oikein alkaa tunteet jylläämään. Arjen ei tarvitse "sujua" mitenkään. Sen kuin vain ELÄT tilanteiden mukaan. Eivätkä ne yöt ole mitään pyhää aikaa, mitä pitäisi niin kauheasti vaalia vauvan nukkumiseen. Nukutte kun nukuttaa.