En oikein tiedä mille palstalle tämä kuuluu niin laitan tänne. Minua huollettaa parisuhteessa se, että tiedän, että mies haluaa joskus lapsen/lapsia. Itse haluaisin mieluusti, mutta kohtu on toistamiseen leikattu (hätäsektiot) ja repeytynyt, enkä tiedä miten kestää lisää raskauksia. Olen itsekseni ajatellut, että kun se aika koittaa, että mies haluaa sen lapsen, niin kaipa tässä on "uhrauduttava" ja katsottava, miten siitä selviää. Pelkään vain lasteni puolesta, jos uusi raskaus on itselleni liian raskas :(. En kuitenkaan halua menettää miestä sen vuoksi, etten kykenisi antamaan hänelle lasta. Ihan kauheaa olla tällainen "huono" nainen, joka ei edes lapsia kykene synnyttämään ilman, että elimistö on aivan hajalla.
huono nainen
surullinen-
13383
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jaa-a - onhan kinkkinen juttu. Sinä olet siis valmis riskeeraamaan oman henkesi voidaksesi antaa uudelle miehellesi biologisen perillisen. Omat aikaisemmat lapsesi voivat menettää äitinsä.Mietipä uudemman kerran aikuisen tavalla. Jos miehesi välttämättä haluaa sen lapsen etkä sinä voi turvallisesti lasta kantaa ja synnyttää ja päätät olla uutta lasta tekemättä, niin ero teille tulee - se on selvä. Jos taas yrität miehellesi lasta ja asiat menevätkin vituralleen niin kaikki lapsesi menettävät äitinsä, miehesi vaimonsa ja sinä henkesi - sen arvoista? Sinä olet maailman tärkein ihminen nykyisille lapsillesi - sinulla ei yksinkertaisesti ole oikeutta vaarantaa henkeäsi siksi, että yrität pitää miehesi henkeäsi uhkaavalla tavalla. Sinä olet ihan hyvä nainen - olet saanut jo lapsia ja jos uusi raskaus on suuri riskitekijä, niin silloin se täytyy unohtaa.
Juttele miehesi kanssa. Jos hän nyt haluaa välttämättä lapsia niin mies kyllä etsii itselleen naisen, joka niitä voi synnyttää ja huoltaa. Jos kuitenkin jo sinun olemassaolevat lapsesi riittävät tyydyttämään miehesi lapsenkaipuun, niin asiat ovat ok. Tottakai miehesi joutuu myös pohtimaan sitä mahdollisuutta, että jos nyt kuitenkin päätät lasta yrittää ja keikahdat sitten siihen, niin miehesi pahimmassa tapauksessa menettää sekä vaimonsa että lapsensa.
Ajattele olemassaolevia lapsiasi ja itseäsi. On lapsellista riskeerata oma elämänsä toisen aikuisen tahdon vuoksi. Jos miehesi on ehdoton lapsensaannin kannalta niin etsit itsellesi uuden puolison, jolla on ennestään lapsia. Näin miehesi saa tilaisuuden saattaa maailmaan turvallisesti oman jälkipolven. Jos vetoat rakkauteen niin muista, että se rakkaus katoaa kyllä - joko kuolemasi yhteydessä tai katkeroidutte toisillenne, koska luonnollinen oman biologisen perimän jatkuvuutta ei miehelläsi ole kanssasi.
En ehdi kommentoimaan tarkemmin, mutta olen pitkälti samaa mieltä kuin edellinen!
On miehesi asia kasvaa sen asian läpi ettei uusi raskaus ole sinulle välttämättä mahdollinen. Jos hän päätyy toisiin valintoihin kuin yhteiseen elämään kanssasi, minkäs sille voit. Se voi tapahtua tämän asian vuoksi tai jonkun muun...ihminen ei voi vääntyä monelle mutkalle toista miellyttääkseen sillä joskun tulee "ota tai jätä" -raja vastaan.
Tietysti voit vielä selvittää lääketieteellisiltä asiantuntijoilta miten kohtu mahdollisisti kestäisi uuden raskauden.
Montako lasta sinulla on, tai siis montako synnytystä takana? Äidit puhuvat synnyttämistään lapsista sektioiden yhteydessä. Ymmärtäisin jotenkin lapsettoman ihmisen masennuksen ja huonommuudentunteen siitä, ettei saa yhtäkään lasta, mutta että useiden sektioiden jälkeen... öööö....Mitä tämä on, kun kirjoituksestasi ilmenee, että miehelläsi ei ole lapsia ja kuitenkin sinulla on "useita sektioita"? Tämmöinen juttu tuntuu aika oudolta, omasta mielestäni lähes sairaalta ajatuksenakaan. Ei kai tämä ole taas joku huono provo?
Tämä on kirjoituksesi ydinasia: "kaipa tässä on "uhrauduttava". Nämä "uhrautuvien" ihmisten oman marttyyrinkruunun kiillotuskirjoitukset pukkaavat naurattamaan. Kenen puolesta ajattelit uhrautua? Yleensähän uhri annetaan sen takia, että joku toinen saisi mahdollisuuden. Esim. sodassa annetaan uhri toisten elämän, kodin ja isänmaan puolesta. Sinäkö uhraisit jonkun olemattoman vuoksi omat olemassaolevat lapsesi jättämällä heidät äidittömäksi....Höh. Kuka rakastava äiti niin tekisi?
Jos sinulle olisi tehty noin monta sektiota, on lääkäri varmasti infonnut sinua kaikista riskeistä etkä kyselisi niiden perään täällä. Onko lääkäri kieltänyt terveen järjenkin käytön? Söisitkö rautanauloja, vaikka tietäisit hyvin että mahalaukkusi ei sitä kestäisi, henki menisi - ja tuntisit itsesi huonoksi ihmiseksi jos et sitä tee? Mikä vaatii itseään tai toista asettumaan tuollaiseen tilanteeseen?
Siis onko ihminen "huono", jos hän ei pysty lisääntymään tolkuttomasti tai hänelle on tehty jokin lapsen ja äidin pelastava kirurginen toimenpide? Siis sinun mielestäsi? Ei kai ihminen itse ole syypää siihen, jos on jokin fyysinen vamma tai heikkous. Vai onko esim. tämä puolisosi käyttänyt jostakusta tuollaista ilmaisua? Onko nämä vain omia tuntemuksiasi vai oletko puhunut niistä puolison kanssa?
Siis tämä aloitus herättää vain kummastuneita kysymyksia. Tajuan kyllä, että jotkut aloittelee näitä juttuja huvikseen ilman mitään todellisuuspohjaa... Toimittajakaverini kertoi, että laittavat itse mielipidepalstoille provoja, jos ei oikein keskustelua synny muuten ja ei ole tarpeeksi materiaalia lehteen. Että tämmöstä.
provokatiivinen ja itseään täynnä oleva vastaus kurpalta aloittajan asiallisen aloituksene.
Mitä hyitä tuossa nyt oli? Vaikea kestää totuudentorvea? Noinhan se asia juurikin on.
Itse vaikutat keskenkasvuiselta kakaralta kurpitteluinesi.
Esitin aloittajalle asiallisia kysymyksiä, joihin haluaisin vastauksia, koska kertomus on täynnä outoja aukkokohtia. Jos ei kertomusta täydennetä, jäävät kysymykset ilmaan ja vastaukset mielikuvituksen varaan vastausten puutteessa. Sinuahan kirjoitukseni ei koske lainkaan. Vai lienetkö mahdollisesti ketjun aloittaja?
Nimittely on alkeellista ja sivistymätöntä. :-]
En ole aloittaja, mutta pakko kysyä sinulta, mitkä ovat oudot aukkokohdat? Kyseessä on uusiosuhde, jossa naisella on sektiolla synnytettyjä lapsia edellisestä/edellisistä suhteista, miehellä ei lapsia. Mikä tässä tuntuu sinusta provokaatiolta?
Varmaan hyvinkin tyypillistä nykypäivänä että suhteeseen tuodaan lapsia aiemmista suhteista tai toisella on lapsia ja toisella ei. Voin hyvin kuvitella että jälkimmäisessä tilanteessa kun se lapseton osapuoli haluaa biologisia jälkeläisiään, kumppani joutuu miettimään lähteekö vielä lasta hankkimaan. Ja varsinkin aloittajan tilanteessa, jossa terveys on uhattuna.
Vaarantaako terveytensä ja miellyttää miestään vai ajatella terveyttään ja olemassa olevia lapsiaan mutta ottaa se riski että mies lähtee perustamaan perhettä jonkun muun kanssa, siinä aloittaja tilanne niin kuin minä sen ymmärsin.
Siis niin MIKÄ tekee sinusta "huonon naisen"? Lasten saaminenko?!
Anteeksi vaan, mutta meni vähän ohi. Eikä sinun mitään uhrautua tarvitse, lääkärit kyllä näkevät pystytkö vielä tekemään lapsen. Sillä tiedolla sitten mennään. Miksi et olisi hyvä nainen? Tuskin sentään mikään horatsu, joka tulee ainakin minulle mieleen "huonosta".
Minkä ikäinen olet? Kylmä fakta on se, että sama tilanne tulee eteen jokaisella naisella, kun ikää on tarpeeksi. Lapsen terveys on uhattuna liian vanhalla äidillä. Kukaanhan ei ole ikuisesti hedelmällinen, saati että jaksaisi vielä vaipparallia. Lapset tehdään lastentekoiässä, sinäkin teit niin? Kaikkea ei voi saada uudestaan enää myöhemmin, vaikkei mitään sektioita olisi tehtykään. Kukaan ei nuorene. Suomessa on yleinen suositus kolmeen sektioon samalla naisella. Tiedän kuitenkin erään omasta neuvolastani, jolla niitä on viisi. Että yksilöllisiä asioita todellakin ovat. Me emme voi tehdä diagnoosia sinulle!
Minusta ikäsi vaikuttaa jonkinverran, sekä lääkärin arvio sektioarven paksuudesta. Ei varmaan kannata ottaa mitään riskejä jos niin sanotaan? Miksi vaarantaisit nykyisten lastesi äidin?
Suoraan sanottuna: Miehesi ei sinua rakasta, jos biologinen lapsi on tärkeämpi kuin sinun terveytesi. Ellet sitten ole hänelle vain jokin lastentekokone? ;) Hän kyllä etsii toisen naisen jos asia on näin, eikä välillänne ollut OIKEA rakkaus.
No lähemmäs 40 mutta mies on 5 v nuorempi ja lapseton. En ole käynyt lääkärissä mutta menen kyllä jossain vaiheesssa arvioon. Raskautuminen ei varmaan ole vielä ongelma. Kolme raskautta ollut. Kaksi viimeistä (toinen kuoli kohtuun) alkoivat 1-2 viikossa. En nyt ihan herkästi haluaisi luopua tästä suhteesta jos siitä muuten on jotain elinikäistä tullakseen.
Elämä on myös luopumista. Sehän on niin, ettei se ole todellista elämän kestävää rakkautta, jos mies ei ole kanssasi ilman että saa biologisen lapsen. Sinähän se kumppani olet vai? Tai näin ainakin pitäisi olla.
Sitä et voi mistään tietää, onnistuisiko enää ilman apukeinoja vaikka aiemmin alkoikin noin nopeasti. Olet nyt vanhempi. Kuka tahansa, ilman sektioitakaan voisi olla tilanteessa ettei enää onnistu lastenteko lähempänä 40.
Sinä asetat lapsentekemisen ehdoksi, ettei miehesi katoa. Kovin hyvä ei ole suhteen laatu jos näin oikeasti on. Mies tiesi alusta saakka, että olet häntä 5 vuotta nuorempi ja otti riskin. Ei sitä suhdetta millään lapsella pelasteta tai lukita laittamalla noin toiselle "palloa jalkaan". Epätoivoisten juttuja ;)
Siis korjaan: Mies tiesi että olet häntä 5 vuotta venhempi ;)
"En nyt ihan herkästi haluaisi luopua tästä suhteesta jos siitä muuten on jotain elinikäistä tullakseen."
Tjaah. Kannattaa tosiaan uskoa lääkärin sanaan. Muuten saattaa tuo "elinikäisyys" jäädä lyhkäiseksi.
Kerro vielä, mitä yhteyttä on ihmisen huonoudella ja fyysisellä rajoituksella? En hiffaa tätä. Tämän perusteellahan kaikki leikellyt, sairastavat, lapsettomat, vammaiset ihmiset olisivat jotenkin "huonoja". Ihan kuin se olisi jotenkin omista valinnoista kiinni...