Lars Leevi Lestadius keksi lestadiolaisuuden. Saman olisi voinut tehdä vaikka pappani. Ihmiset kaipasivat jotain toivoa tähän juopottelevaan Suomenmaahan ja näin höyrähtivät tähän liikkeeseen. Ei varmaan olis uskonu sillon, millaseks asia paisuu vielä tulevaisuudessa. Voi ihmisparkoja, kun luulevat olevansa jotenkin erityisiä.
Omatunto on 100% opittu asia. Omenan syöminen voi tuntua minusta todella väärältä ja syntiseltä touhulta, jos niin on minulle opetettu. Vanhoillislestadiolaiset tuntevat huonoa omaatuntoa tv:n katsomisesta (oletettavasti). Lapsesta ei tunnu pahalta katsoa telkkaria ennen kuin vanhemma kertovat, että se on syntistä. Jos SRK:n johto ei olisi päättänyt, että tv:n katselu/omistaminen (whatever) on syntiä, ei kukaan potisi asiasta huonoa omaatuntoa. Omatunto ei ole mikään maaginen Jumalan määräämä asia.
Suuresti valtavirrasta poikkeava elämäntapa saa vanhoillislestadiolaiset tuntemaan itsensä erityisiksi. He ovat kuitenkin vain yksi pikkuinen kristillinen herätysliike tässä suuressa maailmassa, joka olisi vieläkin pikkiriikkisempi, ellei ehkäisyn käyttöä olisi päätetty synnillistää. Ääntelevät lapsilaumat luovat myös huomattavan osan seurojen tunnelmasta, jota liikkeen jäsenet kaipaavat ja ylistävät. Tuntuuhan se ihanalta, kun seuroissa kuulee lasten ääntä (ellei ajattelisi sitä tosiseikkaa, että heidät on houkuteltu sinne karkilla). Tämän herätysliikkeen keksivät ihmiset, sitä hallitsevat ihmiset ja sen tavat ja käytännöt päättävät ihmiset. Mistä voisi päätellä, että juuri tämä vanhoillislestadiolainen liike on se Jumalan Sydämen Valittu? Millä tavoin Jumala vaikuttaa tämän herätysliikkeen toimintaan? Oikein, ei mitenkään. Onko vanhoillislestadiolaisen sielussaan tuntema harmonia merkkinä liikkeen erityisyydestä? Ei, sillä muissakin uskonnoissa voi tuntea täysin samoin (vaikkakaan sitä eivät vanhoillislestadiolaiset osaa kuvitella).
Miksi ihmiset eivät voisi antaa itselleen lupaa pohtia näitä asioita? Joka päivä suren ihmisiä, jotka tekevät elämänsä tärkeimpiä päätöksiä miettimättä niitä juurikaan. Ihmiset saattavat valita radikaalisti valtavirrasta poikkeavan elämäntavan (kuten vanhoillislestadiolaisuuden) todella hatarin perustein. Itse ainakin haluaisin perustaa elämäni vakaalle pohjalle, joka kestää, vaikka pohtisin sitä miltä kantilta tahansa. Eikö meidän kaikkien pitäisi myös pyrkiä siihen?
Omatunto on 100% opittu asia. Omenan syöminen voi tuntua minusta todella väärältä ja syntiseltä touhulta, jos niin on minulle opetettu. Vanhoillislestadiolaiset tuntevat huonoa omaatuntoa tv:n katsomisesta (oletettavasti). Lapsesta ei tunnu pahalta katsoa telkkaria ennen kuin vanhemma kertovat, että se on syntistä. Jos SRK:n johto ei olisi päättänyt, että tv:n katselu/omistaminen (whatever) on syntiä, ei kukaan potisi asiasta huonoa omaatuntoa. Omatunto ei ole mikään maaginen Jumalan määräämä asia.
Suuresti valtavirrasta poikkeava elämäntapa saa vanhoillislestadiolaiset tuntemaan itsensä erityisiksi. He ovat kuitenkin vain yksi pikkuinen kristillinen herätysliike tässä suuressa maailmassa, joka olisi vieläkin pikkiriikkisempi, ellei ehkäisyn käyttöä olisi päätetty synnillistää. Ääntelevät lapsilaumat luovat myös huomattavan osan seurojen tunnelmasta, jota liikkeen jäsenet kaipaavat ja ylistävät. Tuntuuhan se ihanalta, kun seuroissa kuulee lasten ääntä (ellei ajattelisi sitä tosiseikkaa, että heidät on houkuteltu sinne karkilla). Tämän herätysliikkeen keksivät ihmiset, sitä hallitsevat ihmiset ja sen tavat ja käytännöt päättävät ihmiset. Mistä voisi päätellä, että juuri tämä vanhoillislestadiolainen liike on se Jumalan Sydämen Valittu? Millä tavoin Jumala vaikuttaa tämän herätysliikkeen toimintaan? Oikein, ei mitenkään. Onko vanhoillislestadiolaisen sielussaan tuntema harmonia merkkinä liikkeen erityisyydestä? Ei, sillä muissakin uskonnoissa voi tuntea täysin samoin (vaikkakaan sitä eivät vanhoillislestadiolaiset osaa kuvitella).
Miksi ihmiset eivät voisi antaa itselleen lupaa pohtia näitä asioita? Joka päivä suren ihmisiä, jotka tekevät elämänsä tärkeimpiä päätöksiä miettimättä niitä juurikaan. Ihmiset saattavat valita radikaalisti valtavirrasta poikkeavan elämäntavan (kuten vanhoillislestadiolaisuuden) todella hatarin perustein. Itse ainakin haluaisin perustaa elämäni vakaalle pohjalle, joka kestää, vaikka pohtisin sitä miltä kantilta tahansa. Eikö meidän kaikkien pitäisi myös pyrkiä siihen?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.