järkensä menettänyt.

Yksinäisyys kesällä on kammottavaa. Siis todellinen yksinäisyys, kun ei ole ystäviä eikä läheisiä. Käyn välillä tuossa pihallani tupakalla hetken istuskelemassa ja nauttimassa lämmöstä, mutta ei siinä kovin kauaa viitsi yksin nököttää. Tulee vaan entistä masentuneemmaksi. Tuntuu että pää hajoaa kohta.

Olispa hienoa liikkua tuolla ulkona kaikkialla ja käydä eri paikoissa kesästä nauttien. Olen minä sitäkin kokeillut, mutta yksinäisyys vain korostuu kun näkee kaikkialla vain pareja, perheitä tai ystäväryhmiä. Että ottaa päähän ne hyvää tarkoittavat typerykset, jotka aina vaan kannustavat lähtemään ulos ja osallistumaan! Osallistu siinä sitten helvetti kun mitään elämyksiään ei voi jakaa kenenkään kanssa, ei ole edes ketään kelle soittaa ja kertoa päivästään (perheellisiä en viitsi häiritä)! Minä en ainakaan ole niin itseriittoinen, että ikuinen sooloilu tyydyttäisi.

Exäni jo löysi uuden, miehethän vaihtaa naista kuin mustalainen hevosta (ei kaikki). On se niin helppoa kun ihmiset on vain esineitä!

Ja mahd. vastaajille: "Ota itteäs niskasta kiinni" -tyypit pysyköön hiljaa, kuin myös ne jotka eivät ole kokeneet TODELLISTA yksinäisyyttä!

Joo vatuttaa kirjoitti:

Yksinäisyys kesällä on kammottavaa. Siis todellinen yksinäisyys, kun ei ole ystäviä eikä läheisiä. Käyn välillä tuossa pihallani tupakalla hetken istuskelemassa ja nauttimassa lämmöstä, mutta ei siinä kovin kauaa viitsi yksin nököttää. Tulee vaan entistä masentuneemmaksi. Tuntuu että pää hajoaa kohta.

Olispa hienoa liikkua tuolla ulkona kaikkialla ja käydä eri paikoissa kesästä nauttien. Olen minä sitäkin kokeillut, mutta yksinäisyys vain korostuu kun näkee kaikkialla vain pareja, perheitä tai ystäväryhmiä. Että ottaa päähän ne hyvää tarkoittavat typerykset, jotka aina vaan kannustavat lähtemään ulos ja osallistumaan! Osallistu siinä sitten helvetti kun mitään elämyksiään ei voi jakaa kenenkään kanssa, ei ole edes ketään kelle soittaa ja kertoa päivästään (perheellisiä en viitsi häiritä)! Minä en ainakaan ole niin itseriittoinen, että ikuinen sooloilu tyydyttäisi.

Exäni jo löysi uuden, miehethän vaihtaa naista kuin mustalainen hevosta (ei kaikki). On se niin helppoa kun ihmiset on vain esineitä!

Ja mahd. vastaajille: "Ota itteäs niskasta kiinni" -tyypit pysyköön hiljaa, kuin myös ne jotka eivät ole kokeneet TODELLISTA yksinäisyyttä!

Minä olen kokenut todellista yksinäisyyttä. Olen ollut täysin yksin ilman yhtään ystävää ja ilman minkäänlaista henkistä tukea edes perheeltäni. Vanhempani jaksoivat aina vaan haukkua minua ja heittää ulos kodista piittaamatta miten pahaa siinä tekivät.

Jos pysyt sisällä asunnossasi niin pää hajoaa ihan varmasti ! Vaikka miten olet yksin niin on todellakin mentävä ulos raittiiseen ilmaan. Mielellään meren tai järven rantaan, missä käy raitis merellinen tuuli ja aallot liplattaa tai sitten luontoon metsälenkille. Ihan varmasti tulet huomaamaan, että muitakin yksinliikkujia on.

Olostaan voi nauttia yksinkin esim. rannalla löhöen ja aurinkoa ottaen. Täältä netin keskustelupalstalta voisit löytää vertaistukea paljonkin. Ehkä löydät täältä keskusteluista jopa ystävän, jonka kanssa voi tavata livenäkin. Ja niille perheellisille kyllä voi joskus soittaa, mutta toki heitä täytyy ymmärtää, että heillä aika menee lasten kanssa touhutessa.