Itselläni on kaksi koiraa. Toinen ns. rotukoira ja toinen rescue koira. Olen muutenkin erittäin kiinnostunut koirien ja muidenkin eläimien asioista, joten tulee seurattua ja surffattua aiheen teemoilta paljon. No kiertelin ja katselin erinäisiä sivuja, missä on rescue koiria yms. ja sitten päädyin tänne suomalaiselle sivustolle ( apula) ja luin näiden ihmisten ilmoituksia missä ne "joutuvat" luopumaan koiristaan, syystä ja toisesta. Toisissa ilmoituksissa koiran sai ilmaiseksi ja toisissa ihmiset rahasti koirillaan. Aika sairasta mun mielestä. Mä en käsitä sitä, että jos koiran ottaa, niin siitä luovutaan ns. pitovaikeuksien takia tai että on muutos elämässä tai joku muu tekosyy. Miksi sellaiset ihmiset ottaa koiria, jotka eivät osaa ajatella pidemmälle, kuin pentuvaiheen ohi. Siellä kaupattiin yhtäkin koiraa, joka oli ollut jo kahdessa kodissa aikaisemmin ja nyt ko. kauppaaja ei saa leikattua kynsiä tai kammattua turkkia ja siksi luopuu kyseisestä koirasta. Vaatimuksia oli uudesta paikasta mm. ei kiertokoiraksi ja kuitenkin itse sitä haluaa kierrättää, plus hän pyysi vielä hintaa melkein 600e. Eli pointtini on se, että se ei halunnut uutta hyvää kotia koiralleen vaan vielä rahastaa sillä. Sen lisäksi että oli tälläinen "ylitsepääsemätön probleema" ilmaantunut. Ehkäpä koiralla on syynsä käytökseen, vaikka edelliset huonot kodit ja eikun taas kiertoon. Näitä ilmoituksia oli seillä vaikka kuinka paljon. Mun teki niin huonoa lukea niitä miljoonia tekosyitä mitä ihmiset sinne kirjoitti. On lapsia ja kiireitä, ei ole koiralle aikaa ( eikö sitäkään ole miettinyt koiraa hankkiessaan) Ja on pitovaikeuksia tai muuttoo tai sitä ja tätä. Sitten oli kauheita vaatimuksia ja halusi oikeuksia mahdolliselta uudelta omistajalta, plus rahaa. Siis törkeetä rahastaa koiran kohtalolla. Jos oikeesti olis ongelmaa, niin ainoo tavoite olisi löytää koiralle oikeesti hyvä koti, eikä pyytää satoja euroja rahaa jo olleista koirista, vai oonko väärässä muka? Jos mulle tulis sellainen tilanne elämässä, mitä ei ikinä tule, koska koira on mulle kuin lapsi jota ei hylätä elämän vaikeuksien takia. Eihän lastakaan hylätä ( tai ainakaan pitäisi), plus koira ei ole valinnut tulla otetuksi. NIIN mä "ilolla" veisin sen koiran uuteen kotiin ja olisin onnellinen jos sellaisen saisi....jos ymmärrätte pointtini. Nää ihmiset haluu rahaa ja oikeuksia vielä sen jälkeen, kun ne on valmiita hylkään koiraressunsa. Aika sairasta mä vaan sanon. Mun mielestä pitäisi kehitellä joku lakipykälä sille, ettei koiria yms. eläimiä vaan saa kuka haluaa, ja sitten niitä heitellään kun jotain roskaa paikasta toiseen. Ja jotain vastuuta näiden ihmiset pitäisi ottaa tai joutua vastuuseen. On se niin sairasta, että voi vaan netissä kaupitella elävä olentoa miten sattuu ja tehdä suloisia tarinoita sen varjolla, että se on koiran parhaaksi. Koiran parasta on saada YKSI koti, jossa sitä HOIDETAAN, RAKASTETAAN, KAIKESTA ILOSTA JA SURUSTA huolimatta KUOLEMAAN asti. En tiedä mitä muut ajatelette, mutta oli pakko kirjoittaa ja saada ehkäpä muitakin ajatteleen asiaa. HERÄTKÄÄ IHMISET!!
Koiristaan luopuvat ihmiset, olenko ainoa ?
Ei ymmärrä
404285
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Aika täyttä asiaa mitä kirjoitit. No, tyhmä ei ole se joka pyytää vaan se joka maksaa...
Itsellä kanssa noita apulan annettuja, nyt toisessa ja viimeisessä kodissaan kunnes kuolema meidät...
ja komppaan, mutta muistakaa, että esim. Apulassakin on fiksuja myyjiä, joiden ainoa rasite on katsoa puheluista pois ns. pentutehtailijat yms. muut hörhöt. Ja se ei ole helppoa...
Elämätilanteen muutos ei ole välttämättä mikään tekosyy, ja millä tietämyksellä itse asiaa arvioit. Itselläni on ollut kuolemaan saakka yksi kodinvaihtaja, sekä ihan pentuna tulleita, eikä tarkoitus ole luopua, mutta tiedän ihmisiä, jotka ovat joutuneet todella raskaan päätöksen tekemään, ja luopumaan koirasta. Ja ihan koiran edun vuoksi. Oli kauheaa, kun yksi tällainen henkilö joutui vastaanottamaan kymmeniä sekopäitten tekstiviestejä tyyliin: "tapa ittesi" ym. Kaikki ei ole sitä miltä näyttää, ja luulet itse. Toki, itsekin epäilen usein ilmoitusten taustoja. Mutta ei tulisi mieleenkään alkaa terrorisoimaan koirastaan luopuvaa. Kun sattumoisin on nähnyt, miten tuskaisia päätöksiä ne voivat olla.
Sanoisin vielä yhden asian. On hienoa, jos pystyt tietämään elämäsi kulun, ja toimimaan sen mukaan. Muista kuitenkin, että aina voi tulla sairauksia ja muita vastoinkäymisiä eteen. Meillä jouduttiin luopumaan kissoista, mutta onneksi koirat pystyimme pitämään. Onneksi kissat saivat nopeasti hyvän kodin. Mutta vaihtoehtoja ei oikeasti ollut. Sairaus kun ei katso aikaa eikä paikkaa. Ja kun on kyseessä ihmisen terveys suhteessa eläimen hetkellisesti kokemaan kodinvaihtostressiin, niin eipä ollut vaikea valinta. Sitäpaitsi, jos olisin ollut pois kotoa itse, niin eipä olisi kissoillakaan hoitajaa ollut. Aikaa on kulunut jo vuosia, ja edelleenkin olemme voineet koiramme pitää. Joten ihan oikea valinta oli. Missä vaan kissan nykyäänkin sisätiloissa kohtaan, on nykyäänkin lopputulos sama; kova hengenahdistus ja lääkityksen tarve.
En myöskään alkaisi tuomitsemaan ihmisiä,kun en tiedä kunkin tilannetta. Itselläni on koira,josta edelliset omistajat luopuivat kovin pahoilla mielin toivoen myös ,ettei koira joutuisi enää vaihtamaan kotia. Eikä ole vielä ainakaan joutunut. Se on nyt yli 4v ja se oli alle vuoden,kun sen otimme..siis ostimme. Maksoin myös
siitä aika paljonkin,mutten nähnyt sitä rahastuksena. Muutenhan joku olisi voinut ottaa sen ja heti myydä eteenpäin.,siis jos se olisi ollut ilmainen.
Nytkään en välttämättä pystyisi sitä hoitamaan yksin,jos ei ympärillä olisi apujoukkoja,koska itsekin viime vuonna koin vaikean sairauden.
Joten ei kannata tuomita koirasta luopujia suoralta kädeltä. Elämässä tulee kaikkea yllättävää eteen.
Terv. kaikille mukavien koirien mukaville omistajille ja kivaa kesää,toivoo syövästä toipunut koirien ehdoton ystävä.
...koirista pyydetään ihan perustellusti rahaa, koska tällöin saadaan varmuus siitä, että koira pääsee kotiin, jossa koiran oton kanssa ollaan tosissaan.
Eläimestä luopuvan on paljon helpompi olla, kun tietää, että uudessa kodissa on esimerkiksi sairauden sattuessa varaa viedä koira eläinlääkärille, eikä sitä ole ottanut vaikka joku perseaukinen opiskelija vain seuranpuutteeseensa. eli kun eläimeen on varaa panostaa sen ottotilanteessa, niin sitten on varmaan varaa panostaa myös myöhemminkin tarpeen tullen.
Tämän samaisen syyn takia esimerkiksi eläinsuojeluyhdistykset otavat luovuttamistaan eläimistä maksun, eikä jaa vain ilmaiseksi. ilmaiseksi antaminen madaltaa eläintenkierrätyksen kynnystä (lisäksi mm. kaneja haettaisiin eläinsuojista koirien verijälkiä varten).
Eri asia on sitten jos haluaa antaa koiralleen hyvän uuden kodin ja tuntee uuden kodin (perheen jäsenet) itse ja tietää, että koiraan ollaan siellä valmiita panostamaan. Tällöin ei rahan vaihtamiselle välissä ole mitään syytä. Eläinsuojistakin aktiivijäsenet, jotka toimivat yhdistyksessä muutenkin, saavat eläimiä itselleen halutessaan ilmaiseksi.
Myös ostajan kannalta on totta, että ilmainen tai halpa tietää huonoa laatua.
Kiitos kommenteista. Mutta vielä tuohon rahaan. Raha ei todellakaan takaa mitään laatua. Itse tiedän perheen jolla oli iso koira, joka hankittiin alunperin vähän niinkuin päähänpistona. Perheen isä erosi ja hankki uuden vaimon, joka odottaa. Koiran elämä on mennyt 90% pihalla ollessaan ( ei ole mikään ns. pihakoiraksi tarkoitettu), koskaan ei sillä ole ollut mitään aktiviteettejä, haukkuu kaiken aikaa, läpsitään kuonolle jatkuvasti, kun on tiellä. Koira kovin riehakas, kun ei ole koskaan mitään tehty. Perheellä on rahaa kuin roskaa, joten se ei todellakaan takaa hyvää elämää koiralla plus ei se ole taattu että sitä silti viedään eläinlääkärille yms. Ko . koira on kuitenkin nyt saanut uuden kodin, toivottavasti paremman, ihan koiran takia. Perhe kun lopuksi päätti laittaa sen ulos perheestä, kun ei ole enää kinnostava asia. Tällaiset tapaukset saa vereni kiehumaan. Juuri sen takia pitäisi olla joku systeemi ettei eläimiä saa kuka haluaa.
Toisekseen jos esim. koiran joutuu antamaan pois, niin kyllä mun mielestä ainakin tärkeää on tutustua perheeseen ja käydä niiden kotona ja keskustella ja senkin jälkeen varmistaa että kaikki on ok, koska ei se raha sitä varmista. Puhelimessa voi ummet ja lammet valehdella ja sitten vaan lykätä raha kouraan ja elämä sitten koiralla onkin ihan muuta. Eli se ns. adoptiovaihe pitäisi hyvin tarkkaan miettiä ja uuden kodin pitäisi ymmärtää se.
Se mitä tulee ihmisen yllättäviin tilanteisiin. Joo aina on poikkeuksia, mutta mikään elämänmuutos, kuten lapset, muutto yms. erot jne. Plus sairaus ja sairaus. Lukekaapa Pelastakaa koirat sivuston ensimmäinen sivu. Traagista luettavaa ja hyvät pointit. Miettikää näitä asioita etukäteen ennenkuinkoiran hankkii...mitäs sitten jos käy näin, mihin eläin joutuu tai mitä tapahtuu....ei se ole oikein että koira joutuu kärsimään sen takia, että oma elämä on sekaisin. Sulla on vastuu siitä luontokappaleesta ja se luottaa suhun kuin kiveen. Jos tulee monta en tiedä vastausta, niin kannattaa mietti'ä onko järkevää eläintä hankkia. Oon aika jyrkkä, mutta kuvottaa kuinka paljon on eläimiä sellaisessa tilanteessa, että ne on koko elämänsä heittopusseja...Ja ei se koira aina sopeudu uuteen kotiin, nekin on yksilöitä...joten eipä vähätellä koiran uudelleen sijoittamisen tuskaa...
"Raha ei todellakaan takaa mitään laatua"
Ei todellakaan, vielä kun saataisiin se mahtumaan noiden joidenkin paksuun kalloon!!!!!
Itse tuli kanssa selailtua apulaa ja kyllä vaikutta siltä että ei ihmiset ollenkaan ajattele kun ottaa koiran. Pitovaikeuksia vain ja koira kiertoon. Mut pahimmalta tuntuu ne ketkä ovat 10 vuotiaita koira antamassa/myymässä pois. Miten voi olla että koira ollut näin kauan ja sitten ei enään huolita. Koirat toki tottuvat kyllä nopeasti muutoksiin mutta onhan tuossa 10 vuodessa aika kova perheenjäsenyys syntynyt.
Se että ilmaiseksi annetaan ei ole hyvä asia, näinköhän ne kaikki juopot ja narkkarit ne koirat saavat..? Kyllä jotain täytyy koirasta oltava valmis maksamaan.
Kuitenkin tekee pahaa että koiria kierrätetään niin helposti, jos on jo pitovaikeuksia koiran käytöksestä johtuen niin koiran uudelta omistajalta vaaditaan kyllä paljon että saa koiran tasapainoon.
Ihan vaan pikku kommenttina. Koira on paljon onnellisempi jonkun rakastavan juopon kanssa, kun vaikka perheessä jossa on rahaa, mutta ei kiinnostusta koiraan ollenkaan. Ostetaan tyttärelle kivaksi joululahjaksi, ja kun ei osata tehdä mitään, niin ei se niin kiva olekkaan. Tiedän juoppoja, joidenka koirat voi todella hyvin ja on aina isäntänsä mukana. Juopoissa ja juopoissakin on eronsa. En toki sitä kannusta, mutta ei yleistetä. En puhu hakkaajista ja muista laiminlyöjistä. Niitä on ihan absolutisteissakin ja usein vielä pahempia.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä, en siksi puhunut maksullisuuden tarpeellisuudesta. Mielestäni myös lapsia hankkivien pitäisi käydä jokin adoptioprosessi läpi ja lasten tekoa varten pitäisi olla myös jokin summa sijoittaa, ettei lapsiakaan ihan miten sattuu huviksi tehdä.
Eläinten kohdalla tuo maksu ei takaa mitään, mutta se silti vähentää tehokkaasti eläinten hylkäämsitä, kun eläin on edes jonkinlainen sijoitus, investointi.
Karuin todiste siitä, miksi eläinten pitää maksaa ottajalleen on kesäkissat. Keväällä kissat kiimassa tekevät jälkeläisiä, ihmisillä on hätä päästä niistä kesäksi eroon, antavat kenelle vain joka ottaa ja kyllähän kaikki ottovaiheessa ovat mitä täydellisin koti eläimelle... Ja kissan kohtalo on syksyn tullen julmaakin raaempi...
Ei koiran ottavan ihmisen maksukyky todellakaan takaa sitä, että koira saisi hyvän kodin. Tiedän varakkaita perheitä, jotka ovat voineet ihan tosta noin vaan päähänpistosta maksaa koirasta tonnin, mutta heillä ei ole koiralle aikaa. Koira on hankittu lapsille, jotka ovat sitten liian pieniä ja kokemattomia kouluttamaan koiraa tai käyttämään lenkillä. Toki koira syö laadukasta ruokaa kun siihen kerran on varaa, mutta koiran kanssa ei vietetä aikaa, kun sitä vaan yksinkertaisesti ei riitä koiralle. Ja kun koiran kanssa ei vietetä aikaa, ei huomata sen mahdollisia sairauksia tai muuten muuttunutta terveyden tilaa.
Itse olen opiskelija ja omistan sekarotuisen koiran sekä kissan. Voin sanoa ihan suoraan, että minulla ei olisi todellakaan ollut varaa maksaa koirastani useita satasia tai jopa tonnia. Kun koirani 3 vuotta sitten otin, maksoin hänestä 20€ ja koira on aivan varmasti saanut hyvän kodin. Minulla on aikaa touhuta koirani kanssa ja kyllä sitä rahaa aina silloin jostain haalii kun koira on vietävä eläinlääkärille ja koirani syö hyvälaatuista ruokaa. Kertaakaan ei ole niin käynyt, että olisin koiran jättänyt viemättä lääkärille rahan takia. Ei siellä lääkärillä ole onneksi montaa kertaa muun kuin rokotusten takia tarvinnut käydäkään.
Minun mielestäni on järkyttävää, että koirista pyydetään aivan mielettömiä hintoja sillä varjolla, että siten koira saa hyvän kodin. Ei raha takaa muuta kuin sen, että koiran kasvattaja saapi omansa pois, mutta hyvästä kodista ei ole mitään takeita. Koiran kasvattajan vastuulla olisi tutustua koiriensa mahdollisiin perheisiin ja tehdä oma arvio siitä, ovatko nämä kyseiset ihmiset vastuullisia koiranomistajia, eikä vain pyytää niin suurta summaa koirasta, että pienempi tuloiset karsiutuvat ostajien joukosta.
Jos ihmisellä on varaa maksaa koirasta esim. sen tonnin verran, niin ei se kerro myöskään siitä, että koiran ottoa on harkittu. Jos ihminen tienaa reilusti, niin voi olla, että hänen mielestään tonni ei ole iso raha, niin kuin jollekin toiselle jo 100€ on iso raha. Eikä varakkaan ihmisen välttämättä tarvitse säästää ja kerätä rahaa koiranottoa varten. Esim. tätini on todella varakas ja hän osti hiljattain neljän tonnin sängyn käteisellä ja totesi sängyn olleen edullinen. Pitäisi siis muistaa, että kaikki on suhteellista!
Itse jouduin raskain sydämin luopumaan koirasta joka oli asunut kanssani 7 vuotta, suurikokoinen sekarotuinen. Aivan ihana kuin mikä ja en olisi millään halunnut luopua. Vammauduttuani kolarissa jouduin pyörätuoliin(jossa vieläkin joudun istumaan, näillä jaloilla ei enää koskaan kävellä), koiran pidin silti, potkut tuli ja jouduin muuttamaan pieneen kaksioon, koiran pidin silti. Hyvin mahduttiin asumaan. Luottotiedot meni pikavippien takia ja rahaa ei ollut juuri elämiseen, koiran pidin silti. Aloin seurustelemaan, poikakaveri vihasi koiria, koiran pidin silti. Tuli yllätysraskaus, pidin koiran mutta päätin pitää myös lapsen, abortti on mielestäni väärin. Jätkä lähti litomaan kun lapsi syntyi, rahasta oli yhä enemmän tiukkaa, elämä oli vaikeaa, koiran pidin. Lapsi kun tuli kolmenvuoden ikään tuli niin pahasti allergiseksi että meidän pienessä asunnossa hänen oli lähes mahdotonta hengittää koiran takia, uutta asuntoa ei saatu, lääkkeet yms ei auttaneet, etsin koiralle uuden kodin. Pointtini on, kaikki ei todellakaan iloisesti koiristaan luovu ja elämä voi kyllä muuttua niin paljon että on parempaa etsiä uusi koti, itse pidin kynsin hampain kiinni koirasta kunnes oli pakko ajatella lapsen terveyttä.
Niin kyllä aloittaja on nyt hieman sinisilmäinen.. Ei elämää voi suunnitella kovin tarkkaan, eikä kannata, koska asiat ei vain mene niin. Jos koiraa ottaessa alat miettimään: sairastunko? voinko sen jälkeen huolehtia koirasta. Saanko lapsen, tuleeko allergiaa tai tapaanko elämäni rakkauden jolla on allergia? Mitä jos tulee oikeasti muutto toiselle puolelle maata ihan yllättäen? Mitä jos? mitä jos? Silloin jokaisen pitäisi jättää koira ottamatta koska ikinä, ei ikinä voi tietää.. Tiedän kokemuksesta kuinka raskasta on tulla ysinhuoltajaksi ja antaa koira pois, kun ei vain voimat riitä, tai sairastua niin vakavasti ja lähellä ei ole ihmisiä jotka auttaisi, että koira on vain luovutettava toiselle.. Ei elämää voi suunitella miten tahtoo. Maailmassa on miljoonia ihmislapsiakin jotka etsivät kotia, se on surullista.
Tärkeää kuitekin on, että koira löytää sen hyvän kodin, otettiin maksu tai ei. Sen edellinen omistaja on velvollinen tekemään.
Elämä on elämää ja siitä vain pitää koittaa selvitä joko ysin pakon edessä tai yhdessä koirien kanssa. Kuitenkaan ketään ei saa tuomita, jos koirasta luopuu. Parempi kai koiran perheessä missä sitä osataan käsitellä ja koiran on hyvä, mitä perheessä missä aika ei riitä ja perhe ei sitä halua. Ja kun ottaa ensimäisen koiran, ei voi tietää mihin sitä ryhtyy ja kaikille se ei vain sitten sovi..
Mehän syödäänkin eläimiä>lihaa joka päivä... Ei eläimen luopumiseen tarvii suhtautua niin kamalan vakavasti, koska kyseessä on VAIN eläin!!!
Tietenkin jos eläimen omistaa niin tottakai pitäähän eläimestä pitää hyvää huolta ja jos eläimestä päätetään luopua niin pääasia että eläin saa uuden huolehtivan kodin.
Tarviiko tallaisista asioista nostaa niin kauheaa haloota?
Ensinnäkin koira tai muu ei ole VAAN eläin. Se on elävä luontokappale, joka ei ole valinnut tulla hankituksi. Siitä on vastuu loppuun asti. Ja sanoin aikaisemminkin, että ääritapauksia on, sulle joka sanoit sinisilmäiseksi. Toki jos on elämässä IHAN MAHDOTON tilanne, koirasta täytyy silloin luopua ja huolehtia niin että se saa VARMASTI hyvän kodin. Mutta mun pointti oli se, että mm. näillä apulan sivuilla oli suurinosa sellaisia,että ne on ilmeisesti hankittu vähän niinkuin päähänpistona ja sitten luovutaan kun on pitovaikeuksia tai elämässä on jotain tärkeämpää, eikä se ennen söpö kiva pentu olekkaan enää niin mieleen. Sitten niitä heitellään suuntaan ja toiseen. SE on VÄÄRIN. Ja edelleen olen sitä mieltä, että on uskomatonta että kuka tahnasa saa hankittua vaikkapa sen koiran, eikä sitä sen kummemin katsota kelle se menee. Sitten saa jatkuvasti lukea ja katsoa näitä tapauksia, jossa ne joutuu heittopusseiksi, jos nyt edes joku huolisi. Olen itse joutunut ilmiantamaan muutaman tapauksen, jossa koiraa ei kohdeltu asianmukaisesti, vaikka oli kyseessä ns. kunnon perheitä, mutta sitten täällä on nämä suomen lait jotka on ihan syvältä. Eihän täällä ole rangaistuksia laisinkaan. Ehkä sakot saa...joten aika toivotonta. Joo ja ei kaikkea voikkaan ennakoida, mutta sitä voisi silti pohtia, että jos jotain tulisi mitä sitten, väitän että kovinkaan moni ei sitä tee ja sen takia kun tulee joku ns. elämänmuutos koira saa lähteä. Sulle ns. tosimies. Syödään jossain heimoissa ihmisiäkin, joten jos noin ajattelee, niin ihminenkin on VAAN ihminen. Onneksi meidän kulttuurissa ei vielä koiria syödä. Plus jos ottaa ekan koiran eikä tiedä mihin ryhtyy on asiat väärällä mallilla. Jos ei tiedä mihin ryhtyy, älä ota koiraa kunnes tiedät. Ja haloon nostaminen ei ole turhaa silloin, jos viattomat eläimet kärsii. Täytyy olla aika tunteenton idiootti, jos ei ymmärrä mistä puhutaan. Mulla ei henkilökohtaisesti ei ole mitään sympatioita tällaisia kohtaan jolla huom OIKEESTI ei ole mitänä perusteltua syytä luopua koirasta, perusteltu syy ei ole mikään ns. elämänmuutos tai se että ei saa koiraa trimmattua tai ei oo tilaa koiralle tai tuli lapsia ja harrastuksia niin ei ole aikaa koiralle....Siis järki käteen näihin juttuihin......
syitä EN ymmärrä paitsi allergia tai pennun kohdalla jos vanhempi koira ei siedä pentua ja äkilliset sairaudet jolloin koiraa ei vaan pysty pitämään. Kaikki muut on aivan turhia syitä. Esim, ''Meille syntyy vauva niin Musti joudutaan myymään.'' On aivan turha väite, miksi lasten saantia ei mietitty sillon kun koira tuli. Tai sitten et muuttaa eri taloon lässyn lässyn lää, olisivat miettineet mah.muuttoa koiran saapuessa.
Apulassa näkee jatkuvasti ilmoituksia missä n.6-12 kk vanha koira annetaan pois. Ettei vaan olisi syynä se että pentu ei olekkaan aikuinen vaan koira joka koettelee silloin rajoja (=murkkuikä) ?
No asiahan nyt on kuitenkin niin, ettei kukaan voi tietää ihmisten henkilökohtaista tilannetta. Ette te voi mennä sanomaan onko ihmisella vaikeaa vai ei, vain sen perusteella mitä luette apulasta, ei kukaan sinne ala kirjoittamaan omaa henk.koht. elämän kertomusta. Taustalla voi olla mielenterveysongelmia tai juuri niitä sairauksia. Uskokaa tai älkää myös lapsen syntymä voi joillekkin olla hyvin raskasta, jolloin moni kokee, ettei koira saa enään tarvitsemaansa huoenpitoa ja on parempi antaa koira kotiin, jossa se saa kaiken minkä tarvitsee.
Ei pidä tuomita, jos ei tiedä. Ihan hölmön hommaa. On toki ihmisiä jotka ottaa turhuuttaan koiran kun ovat söpöjä, ei pärjää, antaa pois, mutta niille ihmisille mitään ei vain voi. Samat ihmiset tekevät paljon muitakin virheitä.
Ei se tilanne parane täällä uikuttamalla, eikä oikeastaan mitenkään. Se on vain faktaa. Ja usko tai älä, maailmassa on paljon surullisempiakin asioita.
Sä olet juuri niitä ihmisiä, joilla ei ole oikeasti mitään asiaa mutta turpa soi koko ajan. Ensinnäkin poikkeustilanne on poikkeustilanne. Ja lapsi ei ole mikään syy, jos et jaksa koiraa hoitaa enää, tuskinpa hoidat lastakaan kovin hyvin. Eli enpä sellaiselle lastakaan toivo. Joten aika huono vertaus. Jos tuntuu siltä ettei kykene, ei kannata ottaa eläintä ja sanoa siihen perään, että kun en osannut ennakoida tulevaa. Ei kukaan osaa, joo voi tulla vaikka maailmanloppu, jos nyt tolle linjalle lähdetään. Kyse olikin siitä, että liian moni ihminen ottaa lemmikeitä vain päähänpistona ja eivät huolehdi niistä sitten kunnolla. Tai antaa pois, vedoten milloin mihinkin syyhyn. Ja niinkuin aiemmin sanoin, on sairauksia ja sairauksia. Jos on tullut paha menttaali ongelma, sen lasken ääritapaukseksi, mutta jos on nyt vaan vähän masis, eikä huvita hoitaa koiraa on ihan eri juttu. Joten puhutaan asioista oikeilla nimillä. Joo maailmassa on paljon surullisia asioita, tää on niistä yksi. Mutta ei tähän foorumiin olla tultu puhuun koko maailman ongelmista. Mun mielestä tää on tärkeä asia, josta pitää keskustella ja jos yksikin herää todellisuuteen, se ei ole turhaa. Silloin yksi eläin kärsii vähemmän. Jos asia ei sua kosketa, miksi tulet ja kerrot mielipiteesi. Ja mä en tuomitse niitä joilla on oikeita ongelmia, mä "tuomitsen" ne joilla ei ole ja tekee sellaisia ja sen seurauksesta mm. koirat kärsivät. Juuri tuollaiset ihmisten takia täällä on juuri noita idiootteja, koska ei kukaan järkevä kommentoi noin, jos on ymmärtänyt mistä puhutaan. Ei koira ole mikään esine, jota heitellään vain sen takia, ettei nyt ole aikaa tai jaksa antaa huomioo, kyllä on aika väsynyttä elämää, jos koira noin paljon rasittaa, jos sen kuitenkin on ITSE OTTANUT!
Pointti nyt vain oli se, ettei voi tuomita ketään, ennen kuin tietää taustat. Ymmärrän kyllä pointtisi ja väärin se on. Olen nähnyt tälläisiä tilanteita, missä eläin otetaan ei jakseta hoitaa ja heittetään pois, parhaimmillaan otetaan uusi ja hylätään sekin, jossain tapauksissa jopa viedään piikille nuori terve eläin, kun ei uutta kotia jakseta etsiä. Sellaiset ihmiset tuskin kuitenkaan täällä käyvät. Ja minun pointtini oli nyt vain lähinnä se, että vaikka kuinka koiraan sitoutuu kun sen ottaa ja sitä rakastaa ja haluaa pitää, niin esim. se lapsen syntymä muuttaa aika paljon asioita. Usko tai älä, mutta lapsen hoitaminen on raskasta, varsinkin jos vauva on vähänkin vaikeampi hoitoinen ja siihen päälle vielä vanhenpien suojeluhalut. Koirasta voi pian tulla vihollinen, vaikka ennen se oli rakas. Ei sellaista voi tietää. Ja ei ole olemmassa pikku masiksia, joko on kunnollinen masennus tai sitten vain surullisuus. Ja masentunut harvoin kykenee koiraa hoitamaan. Äh, nyt jaarittelen. Ei tarkoitukseni ole kanssasi tapella. Kuitenkin suurinosa varmasti luopuu koiristaan todella raskainmielin ja ne jotka eivät, niillä ei vain ole sydäntä ja tuskin sitä tulee olemaankaan. Turha tästä nyt on jankata.
Koiria on enemmän kuin koskaan ennen. Ei tämä maailma tarvistse koiria. Et sinäkään tarvitse omaa, voithan ihailla toisten koiria joita vilisee joka puolella.
Sillä lailla vältetään koirien myöhemmän iän adoptoimiset.
Älä ota koiraa, vaikka mieli kuinka tekisi. Suuri osa ihmisistä kokee erilaisia pitovaikeuksia, myös elämäntilanteen muuttuessa ja kyllästyy tavalla ja toisella koiran hoitamisen vaivaan ja rahan menoon. Useat koirat viedään siitä syystä piikille. Apulan kierrätyskoirat ovat vain jäävuoren huippu.
Kyllä toi oli nyt aika äärimilleen viety ratkaisu. Joo sellaisten ei pidä ottaa koiraa koskaan, jotka eivät ymmärrä sen tuomaa vastuuta ja sitä kautta ei pysty ko. eläintä hoitamaan. Itselläni on ollut 1 koira ja nyt 2 koiraa, ei koskaan ole ollut ongelmaa niitä hoitaa, vaikka myös MINULLA on ollut erilaisia elämäntilanteita ja ihmissuhteita. Koirat on mun perhe ja se on yksi paketti. Joo jos koira on mustasukkainen uudesta lapsesta ja osoittaa sitä aggressiolla, on se hyvä syy antaa koira pois tai jos tulee paha allergia. Mutta ei se että ei jaksa tai ole aikaa hoitaa. Kyllä perheessä on muitakin/muu vaikka se mies, joka voi hoitaa koiran. Nykypäivän vanhemmat on niin uusavuttomia, että kun on yksi lapsi, niin masennutaan eikä pystytä mitään tekeen. Ennen on ollut lapsia useita ja tehtiin työt ja oli eläimiä. Ja nyt taas joku sanoo, että et tiedä mistä puhut. Kyllä mä tiedän ja ennen oli ennen, vaikka kuinka olisi klisee. Ja jos meinaa hankkia lapsia ja on jo se koira, niin sitäkin pitäisi miettiä ennekuin sen koiran ottaa...Ja yhtälailla esim. ne apulaan kirjoittajat lukee näitäkin foorumeita kuin esim. sinä. Että eipä viitsi tuollaista puhua. Niinkuin sanoin, että jos yksikin herää edes vähän ajatteleen, niin se on hyvä. Apula on todellakin vain murto-osa ongelmaa. Itselläni on juuri sellainen rescue koira joka on otettu varmaan söpönä ja kivana....ja sitten laitettu pihalle. Vaikka onkin pieni ja söpö edelleen...no nyt sillä on loppuelämän koti. Arvostan kaikkia jotka ottaa näitä rescue koiria ja yrittää sitä kautta auttaa niitä kamalan kohtalon omaavia koiria ja kissoja yms. Edelleenkin sanon, että eläin ei saa olla mikään heittopussi vain siksi, että typerät ihmiset eivät ymmärrä vastuuta, jonka kuitenkin ovat ottaneet. Peace!
Joo, minullakin on kaksi koiraa, koiria on ollut aina, ja perheeseemme ne kiinteästi kuuluvat. Ja on myös puoliso. Ilman hyviä ystäviä ei koirien elämä aika ajoin olisi ollut hyvää, ja luopuminen olisi ollut monesti mielessä ilman näitä ihania ihmisiä, jotka ovat auttaneet eteenpäin vaikeimpien paikkojen yli.
Mitä tekemistä lasten lukumäärällä ja masennuksella tai uusavuttomuudella on keskenään. Esimerkiksi hoitovirheiden seurauksena Suomessa aiheutuu vakavia vammoja vuosittain monille lapsille. Sillä, joka ei ole sellaista vastuuta ja haastetta koskaan kohdannut, ei ole mitään oikeaa kuvaa asiasta. Itsekin luulin kokeneeni vaikeita aikoja, kunnes elämäni täytti itkevä ja huonovointinen lapsi, ja päivärutiinit alkoivat muodostuman lääkäri, labra, terapia ym akselin ympärille. Tämä yksi lapsi vei ajan toisilta lapsilta ja energian kaikenlta muulta. Koirani onneeksi saivat virikkeitä ja liikuntaa naapureiden avulla silloinkin. Ja minun lapseni ei ole edes varsinaisesti edes vaikeavammainen.
Mieheni on matkatöissä. Ja koska normaalissa arjessamme koirillemme tarjoutuu mahdollisuus todella runsaaseen liikuntaan ja osallistumiseen, niin nuo pidemmät ulkomaanmatkat ovat koirillemme stressitekijöitä. Samaa määrää en voi millään antaa yksin lasten kanssa arkea pyörittäessäni. Samoin koirien yksin kotonaolon ajat kasvavat. Taas vastaa ongelmaamme ihanat ystävät, joiden luona koirillamme on kuin toinen koti. Työnvaihto ei ole mikään vaihtoehto. On aloja, joilla ei ole olemassakaan työtä, johon ei matkustelu kuulu jossain määrin. Ihan turha siis tarjota sitä vaihtehtoa. Tarvitsemme elämiseemme x-määrän rahaa. Lääkkeet, lääkärit ym ovat kalliita. Esimerkiksi, jos yhden lapsen yksi lääke maksaa kuukaudessa n. 140 euroa, niin ihan takuulla ostamme sen, koska kyseessä on pakko.
Noh, koiramme ovat onnellisia ja tyytyväisä, sekä myöskin hyvinhoidettuja. Mutta, on täysin selvää, että ilman saamaamme ilmaista ja pyyteetöntä ystäväapua olisi tilanne ollut siinä pisteessä, että koirille olisi ollut inhimillisempää jopa kodinvaihtokin.
Ja muuten, kyllä ne lapset voivat saada alkunsa ehkäisystäkin huolimatta. Ajattelitko selibaattia tarjota vaihtoehtona.
Itse en hirveästi ajatellut ekaa koiraa ottaessani mahdollisia lapsia. Nimittäin, se koira tarvitsi nopeasti kodin, jossa se myös voitaisiin saada koulutetuksi. Vaihtoehtona oli piikki. Ei ollut montaa vaihtoehtoa, johon koiraa olisi edes luovutettu (siis oli kaltoinkohdeltu ja omistajiltaan pois haettu). Silloin vaan sujuvasti siirsin tuon harkinnan eteenpäin. Niin, että koiran elämästä päätetään nyt, ja haluan antaa sille mahdollisuuden. Koska lasten hankinta ei ollut millään lailla ajankohtaista eikä näköpiirissä, niin ajattelin vaan, että kokeilen, josko tuosta vielä koira saadaan. Ja saimme, sitkeällä työllä ja koulutuksella ihanan kaverin. Sinällään meillä kävi tuuri, että koira ei reagoinut lapsen tuloon millään lailla kielteisesti, vaan otti asian uudeksi "tehtäväkseen". Se toimi tehokkaana itkuhälyttimenä, joka ei kertaakaan pettänyt. Mutta siinä tapauksessa koira olisi lähtenyt, jos se ei olisi asiaa hyväksynyt. Ja se olisi lähtenyt viimeisellä matkalleen silloin. Abortti ei ollut mikään vaihtoehto, enkä todellakaan ole vastuuton. Päinvastoin, koirallamme oli synkkä menneisyys. Vaikka se olikin näennäisen kiltti ja ihana, se ei ikinä päässyt eroon täysin tietyistä peloistaan. Pidin vaan huolen, että se ei joutunut koskaan kohtaamaan niitä asioita läheltä. Luotettava se ei ollut. Vaikkakaan se ei ulospäin juuri näkynytkään.
Miksei ihmiset lue juttuja vaan kommentoi mitä sattuu. Toi sun tilanne on varmaan sitten se ääritapaus joo. Onneksi sulla on niitä ystäviä jotka auttaa, ettei se koira joudu heittopussiksi. Mutta miehesi varmaan matkusti jo ennen sitä lasta. Ja jos mulla on työ joka vaatii matkustusta koko ajan ja muutenkin oon enemmän poissa kun kotona, en ota sitä koiraa. Koska silloin minulla ei ole sille tarpeeksi aikaa. Se on sitä vastuunottamista. Ja sun tapauksessa teillä on ollut liikaa jo muutenkin kaikkea, niin ehkäpä se koira ei silloin sovi teidän perheeseen. Se että pelastaa koiran piikiltä on hyvä asia, mutta jos se piikin sijasta koiralle ei ole aikaa, niin ei se silloin ole ehkä paras vaihtoehto ottaa. Koska koira ei kärsi piikistä, mutta kärsii huonosta elämästä. Ja kun puhui aloista joihin kuuluu matkustelu. Se on juuri yksi niistä asioista joka kuuluu mietinnän alle kun koiran hankkii. Onko se koiran edun mukaista, jos matkustelee paljon ja ei ole tiedossa hyvää hoitopaikkaa...ei ole, silloin ei kannata leikkiä sankaria ja yrittää pelastaaa koiraa....ottaa koiran sitten, kun sille on aikaa...vaikka eläkkeellä...jos elämä on noin kiireistä, ettö on monta lasta ja mies pois...niin silloin elämänsisältö on ihan muussa kun koirassa....joten miksi kiusata kumpaakaan, koiraa tai perhettä...joo lapset voivat saada alkunsa ehkäisystä huolimatta, mutta miten se liittyy koiriin...kyllä mä tiedän perheitä joilla on lapsia ja sairautta ja silti koira kulkee hienosti mukana....mutta perheet on yksilöitä ja tapaukset yksilöllisiä....kaikilla ei riitä voimavarat, se sallittakoon jokaiselle...mutta älä silloin ota sitä eläintä siihen mukaan....Ja ethän sinä voi minun haasteista tietää...mutta en mä niitä täällä halua tilittää....koska niinkuin jo mainitsin ääritapaukset on ääritapauksia...ja selitykset on selityksiä...ihmiset voisivat miettiä enemmän....kuin vaan toimia....
Sä nyt et oikein taida ymmärtää asioiden pointtia, vaikka rautalangasta vääntää. Ei mitenkään millään pahalla, mutta elämä opettaa. Jotku asiat mitä ei suunnittele, vain tapahtuu. Vaikka kuinka mietit sitä koiraa ottaessa, että ei niin tapahdu, tai ei niin käy, niin ei se niin mene. Aika tai muut asiat ei ehkä riitäkkään. Kuten ennen sinua henkilö kirjoitti elämästään, missä ei olisi pärjännyt ilman läheisiään koiran kanssa, no kaikilla ei ole niitä läheisiä. Turha tästä nyt on jankata.. Tallenna tämä viesti ketju ja lue 10vuoden päästä ja katsotaan mitä mieltä sitten olet kaikista näistä asioista. Vaikka kyllä siis edelleen ymmärrän sinun sanomasi, ei pitäisi ottaa hetken mielijohteesta koiraa miettimättä seuraamuksia ja olen siitä ihan samaa mieltä.
1) Ensimmäinen koira tuli meille noin seitsemän vuotta ennen ensimmäistä lasta. Jos koiraa en silloin olisi ottanut, se olis menettänyt monta hyvää vuotta.
2) Mieheni vaihtoi työhön, jossa matkustelu väheni kun lapset tulivat. Mutta kokonaan ei ole alalla mahdollista. Minä olin kotona matkojenkin ajan. Työpäivät kyllä töissä. Mielestäni puolisollani on oikeus tehdä työtä, jota rakastaa. Koska itse olin kuitenkin kotona koirasta vastaamassa. Mutta ensimmäinen koira tuli ennen miestäni, en toki suunnitellut kohtaavani ihmistä, joka tekee matkatöitä. Mutta pariuduimme siitä huolimatta, ja silloin ei ollut ongelmaa. Ja lapset ovat tullee sitten vuosien mittaan.
3) Emme ole mikään ääritapaus, Yksi vuosi oli helvetillinen. Sen jälkeen on homma sujunut. Ja koiramme eivät kärsi siitä, että ovat kylässä, kun "toisen kodin" auto tulee pihaan, niin mukaan innolla lähtevät. Tietää muutamaa päivää maalla koirakavereiden seurassa. Ja ihan yhtä innolla palaavat myöskin kotiin.
4) Suomessa ei olisi juurikaan koiria, jos omat edellytyksesi olisivat yleisiä. Olen itse erittäin tarkka koirieni oloista ja eloista, ehkä jopa harvinaisen tarkka. Mutta tuon vaikean ajan jälkeen, josta ystävät auttoivat yli, ovat koirat olleet perheellemme tärkeitä. Väittäisin, että koirieni elämä ilman lapsia olisi huomattavasti huonompaa ja köyhempää.
5) Tällä hetkellä en lähtisi pelastamaan yhtään koiraa, vaan koiramme tulevat meille pentuina, ja erittäin tarkkaan valittuina. Mutta aikaisemmin, ennen lapsia, kauttamme kulki kodinvaihtajia. Ja noista alkaa nyt aika jättää ihan vanhuuttaan. Inhimillisyys on myöskin rikkaus, ja tunnen kyllä voimavarani erittäin tarkkaan. Mutta silloin aikanaan, kyllä meni koiran henki edelle mahdollisesta perheenperustamisesta. Ja tuo kyllä kannatti, ko. koira ei todellakaan sopeutunut millään lailla huonosti lapsen tuloon.
6) Ihminen usein luulee tietävänsä asioita, joista ei ole kuin hento aavistus. Totuus iskee sitten vasten kasvoja kuin märkä rätti, jos huono tuuri käy. Juuri tästä juontuu esimerkiksi sanonta lastenkasvattajista; että lapsettomat luulevat olevansa parhaita kasvattajia. Omasta mielestäni yhteenkään päiväkotiin ei pitäisi työllistää yhtäkään lapsetonta tätiä. Työskentelen nykyään ihmisten parissa, joiden kohdalle on sattunut todella pahoja asioita. Työtäni en olisi voinut tehdä millään, jos en olisi itse elänyt vaikeita aikoja (enkä muuten likikään niin vaikeita kuin useimmat kohtaamani ihmiset). Enkä totta vie lähde jonkun ilmoituksen mukaan arvelemaan taustoja. Työtoverini koirat ovat joskus töissä mukana. Ehkäpä omanikin joskus vielä, kunhan hiukan aikuistuu. Niiden merkitys on valtava, ja todella monella on ero lemmikistä valtavan raskas. Sitä lieventää muiden lemmikkien läsnäolo. Mutta jonkun heistä lemmikki saattaa olla hyvinkin uutta kotia etsimässä, vaikkapa apulassa. Näitä "ääritapauksia" on paljon. Tänäänkin pelkästään liikenteessä niitä on tullut mahdollisesti useita. Muut sairastumiset siihen päälle.
Ole vaan idealisti, ihan rauhassa. Mutta kannattaa pitää mielessä myöskin tosiasiat. Aina voi sattua asioita, joiden vuoksi lemmikille on inhimillisempää etsiä se uusi koti. Helppoa se harvoin on kenellekään.
Olen myös joskus JOUTUNUT luopumaan omista rakkaista koiristani, katsoin se niiden kannalta paremmaksi
ratkaisuksi. Tätä päätöstä hioin kauan ja hartaasti ja tavallaan tein "surutyön" ennakkoon ennen kuin
ilmoitin asiasta lapsillekkaan. Lapsille koirat oli myös kovin rakkaita ja he hoisivat ja lenkittivät niitä
siinä missä minäkin.
Tilanne vaan oli se että työt lisääntyivät aika radikaalisti, joskus päivän pituus oli matkustuksineen 9-23.
Tänä aikana oli turvauduttava hoidossa myös naapureiden apuun, lapset kyllä käyttivät lenkillä koulun
jälkeen mutta olivat iltaisin harrastuksissaan. Tänä aikana olin yksistään jo niin sipissä työpäivän jälkeen,
oli hoidettava myös kotityöt ja lapset, koirat jäivät valitettavasti väkisellä vähemmälle.
Etsin uutta kotia kauan, ja lopulta löytyi sopiva, semmoinen maatila jossa ne saivat olla vapaanakin.
Perus- tokot olin kyllä opettanut kummallekkin. Me käytiin tosi usein sitten vierailulla moikkaamassa
tätä uutta perhettä, vaikka vähän haikein mielin lähdettiin pois... mutta se että näki koirilla olevan
kaikki asiat kunnossa, auttoi siihen luopumisen tuskaan.
Nyt lapet on jo omillaan ja on omat koiratkin, hoidan niitä enempi kuin mielellään jos heille tulee
joku meno. Lisäksi sain aivan ihanan "kesäkoiran" suurperheestä, jossa on vähän sama tilanne kun mitä
minulla oli aikoinaan. Oma työtilanne sallii tämän nyt , niin että mikä jotta ei.
Auta miestä mäessä älä mäen alla, ja mulla on taas ilo ja onni lähteä nuuskimaan kesäaamun tuoksuja
koiran kanssa :o)
mä olen nyt täysin erimieltä, joo koiria on ja myös vastuuntuntoisia omistajia, kuten itse... kaksi rescue-koiraa on ja hoidossa säännöllisesti kolmas.
jos ihminen tahtoo koiran niin miksi ei ottaa? siksikö ku niitä on paljon? ööö... ei niin... itellä oli se ku koiraa aloin tai alettiin miehen kanssa katsomaan ja miettimään niin mietittiin asia loppuun asti, 10-20 vuotta parhaimmillaan se kaveri on siinä huolehdittavana.
2,5v olen ollut koiranomistaja ja en päivääkään ole katunut, ja jatkossakin aina tulee koira/koiria olemaan... on noista vastuu ja huoli. mutta on se meille ollut sen arvoista joka sekunti päivässä! ja se paljonko noilla on ollut annettavaa meille, ei sitä edes sanoin voi kuvailla....
on idiootteja omistajia joo, pahin mitä luin oli kuinka mies luopu 4kk ikäsestä pennusta armeijaan menon takia, no siinä ei oltu ajateltu ihan loppuun asti...
toisin kuin me rakastavat kodit jotka ollaan ajateltu asia loppuun asti.
ottavat lemmikin hetken mielijohteesta. Sitten on myyntipalstat pullollaan näitä 6-12kk koiria joista luovutaan ajanpuutteen vuoksi. Ihmiset eivät tajua että koira on otettava vähintään 10-15vuodeksi koska se leimautuu perheeseen voimakkaasti ja on koiralle kova paikka kun se lähetään uuteen vieraaseen paikkaan.
Itse hankimme mieheni kanssa koiran juurikin Apulasta, pitkään etsittiin ja oli kyllä kamalia syitä "ajanpuute" ymym. Itse opiskelen ja käyn töissä ja silti riittää aikaa koiran kanssa touhuta. Haimme koiramme ihan kamalista oloista, missä se eli likaisessa häkissään kaikkipäivät pakkasessa, kynnet olivat kasvaneet niin että osuivat maahan ymym. Ja vielä koiramme ei ole mikään paksu turkkinen ja haimme pojan -25 asteen pakkasesta kotiimme. Koira oli laiha ja kammottavan näköinen. Ja syynä luopumiseen oli ajanpuute...kyllä tosissaan täytyi olla kun niille tuli juuri pieni pentu eli vanhempi koira ei kiinnostanut. Mutta asiasta kolmanteen, kertoisiko joku omia kokemuksia näistä rescue-koirista joita otettu esim pelastetaankoirat sivujen kautta? Kauanko ns. "adoptio" vaihe kestää, millaista on ollut koiran tullessa ymym? Olemme miettineet mieheni kanssa rescue-koiran mahdollista tuloa meidän taloomme..
No hyvä että saatiin keskustelua aikaiseksi. Mutta sen verran palautan teitä maanpinnalle, että mulla ei ole tapana puhua asioista joista en tiedä. Mulla on ollut koiria viimeiset 15 vuotta ja siinä ehtii itse kullekkin tulla kaikenlaisia elämäntilanteita. Ja en edelleenkään tilitä täällä niitä, niinkuin toiset. Joten asioihin pystyy varautumaan. Toiset paremmin ja toiset huonommin. Toisilla on kyky nähdä huomiseen ja toisilla ei. Ja huom. edelleen korostan että en puhu mistään ääritapauksista kuten vakava sairaus,taloudellinen katastrofi ettei rahaa riitä edes omaan ruokaan tai kattoon pään päälle tai jos koira ei hyväksy lasta yms. mitä nyt normaalijärkinen ihminenkin ymmärtää. Oikeastaan kaikki muut syyt rupee oleen jonkin sortin tekosyitä. En voi käsittää syytä, ettei ole aikaa koiralle. Kyllä sitä aikaa on, jos sitä järjestää. Itsekin olen tehnyt kahta työtä ja silti saanut koirani hoidettua tai järjestänyt hoidon. En mä siksi annan koiraa pois. Ja joo, en varmasti luovu koirista, kuin pakon edessä jos luoja lapsia suo. Mutta lapset ei ole mikään syy heivata koiraa pois. Oli elämä helvettiä tai ei, niin senkin tietää etukäteen, että tulee vaikeita aikoja ja taas hyviä aikoja ja se koira on silti hoidettava. Mä en käsitä teikäläisten elämänfilosofiaa. Ajanpuute tai muu ei ole syy koiran huonoon kohteluun taikka sen luopumiseen siihen ei mikään idealismi liity. Se on vaan omaa uusavuttomuutta tai itsekkyyttä. Kun on muuta tärkeempää, niin mitä väliä omalla lemmikillä, jonka IHAN ITSE ON OTTANUT! Miksi ei sitä kukaan käsitä. Sitä lemmikkiä kun ei ole pakko ottaa. Jos sen ottaa oman itsekkyyden takia, että kiva juttu, nyt on sellainen fiilis että koira olis kiva just tähän hetkeen, kun enhän mä huomisesta tiedä. Ja sitten kun huominen koittaa niin ei se olekkaan niin kiva juttu ja eikun uuteen kotiin. Koiratkin on aika perustyytyväisiä, jos niille antaa rakkautta/läheisyyttä ja sitä tunnetta ettei sitä jätetä, niin se kulkee sun kanssa vaikka hautaan. Se siitä uskollisuudesta, ja sitten se palkitaan hylkäämällä se, kun ei oma elämä anna myöten. Ihan turhaa selittää, että voi voi kun ei tiedä mistä puhuu. Mä oon aina hoitanut koirani, oli tilanne mikä hyvänsä ja ne kulkee mun mukana. Ja suunnittelen ja ajattelen elämäni siten, että mulla on koirat. Eikä niin että suunnittelen ja toteen, että ainiin ne koiratkin on, no pistänpä kiertoon.
Ole vaan idealisti, ihan rauhassa. Mutta kannattaa pitää mielessä myöskin tosiasiat. Aina voi sattua asioita, joiden vuoksi lemmikille on inhimillisempää etsiä se uusi koti. Helppoa se harvoin on kenellekään
SULLE JOKU KYSY RESCUE KOIRISTA.
Mulla on ollut nyt vuoden rescue koira. Pieni sellainen ja hyvin on kaikki mennyt. Tein adoptiopaperit, jonka jälkeen sain soiton ja totesivat mut hyväksi kodiksi koiralle. Siellä kysytään aika tarkasti kaikki asiat, mikä on hyvä. Sitten odotin about 4 viikkoa ja hain sen lentokentältä. Koira on ihan mahtava ja sopeutui meille oikein hyvin ja uuden koiran kanssa tulee toimeen loistavasti. Sisäsiisteyden kanssa meni tosi pitkäänm ja vieläkin on joitain kertoja että tulee sisälle ja on laskenut alleenkin joskus. Se on ihme kyllä todella ihmisrakas, vaikkakin joistain sen eleistä ja säihkätelyistä huomaa, että jotain tosi pahaa on sattunut. Ainakin sitä oli potkittu kun toinen takajalan lihas oli surkastunut. Nyt kunnossa. Itse en helposti ottais isoa rescue koiraa, koska rescue koiran luonteesta ei voi mennä takuuseen. Niillä on sen verran rankkoja taustoja, että käytös voi muuttua vaikka tarhalla olis ollut minkälainen tahansa. Mutta jos on kokemusta ja näkemystä isoista koirista yms. niin toki. Ja ainakin ainoaksi koiraksi sellainen voisi sopia. Noi pelastetaan koirat sivujen koirat on suurimmaksi osaksi isoja koiria ja ne vaatii jo aika hyvää tuntemusta, jos sellaisen ottaa. pientä koiraa kun on sitli helpompi käsitellä kuin isoa, jos vaikka luonnevika on paha. Meillä kävi hyvä tuuri koiran suhteen, mutta on tuttuja joilla ei ole kaikki mennytkään niin hyvin. Miettikää tarkkaan ja olkaa valmiita tekeen asioita ja kohtaan mahdolliset ongelmat. Muussa tapauksessa onnea ottamiselle, me ollaan ainakin oltu tosi tyytyväisiä. Eikä jää viimeiseksi rescue koiraksi.
Muistakaa silti rescue koira on ihan eri juttu kuin ns. rotukoira joka otetaan pennusta. Niillä on ihan omat taustat ja niitä pitäisi ns. miettiä vielä tarkemmin kuin ns. taviskoiraa. Koska pahinta olisi se, että sellaisen ottaa ja laittaa uudestaan kiertoon, joka on jo kokenut hylkäämisen ja pahoinpitelyn moneen kertaan. Se rakkauden määrä ja kiitos minkä siltä saa, on sen arvoista että on valmis tekemään koiran puolesta mitä vaan. Ja se mitä vaan on edellytys koiran ottamiselle oli se rescue tai ei.
Että mm työkuviot tulee tietää, ja nyt kerrot itsekkin tarvinneesi koiralle hoitoapua, koska teet kahta työtä joskus. Aikaisemmin tuomitsit mm. minun saamani naapuriavun ja koirien hoidossa olon miehen työmatkojen takia. Että meillä ei saisi koiria ollakaan. Muistatko ollenkaan, miten olet itse kommentoinut aikaisempia vastauksiasi :o
Missäs kohtaa olen tuominnut koirien hoitoon laittamisen, kerrotko minullekin?? Kyllä koiran voi hoitoon laittaa, mutta ei sitä pois kuulu antaa...joten hieman tarkkaavaisuutta tai sitten ymmärrys ei pelaa. Mutta jos koira on enemmän hoidossa, kuin kotona. Silloin on jossain jotain vikaa. Mulla ei ole koirat ollut hoidossa kuin äärimmäisen harvoin. Ei edes silloin kuin tein kahta työtä.
Kirjoituksesi on täyttä asiaa, samaa olen pitkään ihmetellyt jotta kyllä ihmiset on tunteettomia. Olen itse löytänyt koiran, aivan ihanan apulan kautta, tiistaina otin yhteyttä ja torstaina koira oli jo meillä.
Tällä tytöllä oli kyllä mielestäni perusteltu syy, koira olin edesmenneen mummonsa ja hän oli sen periaatteessa silloin pelastunut piikiltä. Valmistumisen jälkeen työkuviot paljon ulkomailla jotta eläimen pito aika mahdotonta. Rahaa ei pyytänyt (mikä aika harvinaista), tosin maksoin pienen summan kun halusin virallisen kauppakirjan jotta myös omistan koiran.
Aikaisemmin olen aina ottanut koirani pentuna vaan kyllä tässä oli aika paljon työtä. Tämä pelkäsi miehiä, yksinjäämistä, toisia koiria ja oli aliravittu. No nyt vajaa kaksi vuotta myöhemmin on päässyt peloistaan, osaa olla yksinkin kotona ja neljä kiloa tullut pienelle koiralle painoa ja eläinlääkäri sanoin jotta ihan normaalipainossa nyt. On koirakavereita ja iloinen eläin, vaikka jo lähelle kahdeksanvuotias.
Olen hänestä niin kiitollinen, tuo paljon seuraa ja ulkoiluttaa minua kun vammani vuoksi en ole enään työelämässä.
Tarkkaa pitäisi kyllä monen harkita kun eläintä ottaa, kyllä se apulan palsta on niin surullista luettavaa.
Hämmästykseni oli muuten melkoinen kun koiraa etsiessäni ensimmäinen jota kysyin olisi pitänyt vastaanottaa Karkkilan ABC-asemalla ja maksaa 400 euroa, suuttuivat kun en suostunut.Et on meitä moneksi, onneksi en suostunut, jotain hämärää siinä jutussa oli.
Minua jäi kaivertamaan keskustelussa, että miksi nyt puhutaan vain ihmisten tekosyistä luopua koirasta ajanpuutteen tai laiskuuden takia? Itselläni on 5kk koira joka lähti juuri tänään tutustumaan uuteen kotiinsa pitovaikeuksien takia. Itse laitoin myös ilmoituksen apulaan ja sieltä nainen tuli ensin alkuviikosta koiraa katsomaan ja tänään haki viikonlopuksi kokeiluun. Maanantaina itse menen sinne tutustumaan ja katsomaan miten kultani sinne sopeutuisi. MUTTA siis asiaan. ei todellakaan ole kyse siitä että en olisi jaksanut laiskuuttani koirasta huolehtia! Vaan kyse on myös koirasta. Tämä yksilö ei yksinkertaisesti soputunut kerrostaloon ja uskokaa pois töitä on tehty ja paljon! en ole eläissäni omistautunut millekkään asialle noin kuin tuolle koiralle, mutta aina se ei vain riitä. Ja nyt tosiaan muutto kolmiosta yksiöön, enkä taida olla valmis edes kokeilemaan miten sinne sopeutuisi. Koska inhimillisyyden nimissä minä en vain voi olla koirani kanssa 24 tuntia vuorokaudessa Tilanne on minulle todella vaikea, enkä iki maailmassa haluaisi haukusta luopua. Nyt jo tuli "uudesta" kodista viestiä että koirani ja heidän toinen koira olivat innokkasti alkaneet leikkimään ja juoksemaan ympäri aidattua isoa pihaa. Tuo kuulostaa juuri siltä mitä koirani haluaisi tehdä. Juosta vapaana, leikkiä ja olla päivät toisen kaverin kanssa eikä yksin ja vielä ihanan perheen luona. Kaikki mitä en hänelle pystynyt kaikesta yrityksestä huolimatta antamaan. Joten turha syyttää aina omistajia vaan kannattaisi myös miettiä millaisesta koirasta on kyse, monet haluaa rakkaille lemmikeilleen vain paremman elämän jos jollain on sellainen tarjota. Ei kaikki ole patalaiskoja idiootteja, jotka eivät ole ajatelleet mitään etukäteen!
No hyvä asia jos olet löytänyt koirallesi oikeasti hyvän kodin. Mutta en siltikään ymmärrä miten et ole saanut koiraasi sopeutumaan kotiisi. En ole moista kuullut. Haukkuko koirasi liikaa ollessaan yksin, vai mikä oli syynä että koira ei sopeutunut. En siltikään laittaisi ongelmaa koiran niskaan, kyllä koira sopeutuu mihin vaan paikkaan, jos asiat on muuten kunnossa, huom. jos olotilat on inhimilliset. Tämä niille lukijoilla, joilta tulee taas kommenttia, ettei koira sopeudu vaikka autoon asumaan. Siis maalaisjärjen käyttöä taas, jookos. Anyway, koira asuu yksiössä, kaksiossa, kerrostalossa tai omakotitalossa ihan yhtä hyvin, jos asiat on muuten oikein. Joten joku syy koiralla oli, jos se ei muka sopeutunut....en käsitä...ehkäpä selvennät asiaa. Ja miten niin yritit kaikkesi. Mietitkö näitä asumisasioita ottaessasi koiran vai mikä yllätti...että päädyit tällaiseen tilanteeseen.. Eli siis sun pointti on se, että jos ei itse pärjää, niin koiran omistajat on niin jaloja, että ne päästää irti ja antaa paremman kodin....eli siis suomeksi sanottuna luovuttaa, eikös...eikös koiralle ole parempi olla oman ottajansa kansaa, jos se saisi itse valita...vaikka uusi koti olisikin hyvä...miettikääs uudestaan...Mikset itse vienyt koiraasi joka paikkaan, juoksemaan vapaasti, olemaan muiden koirien kanssa ja viettänyt aikaa...kun sanoit että mitä koirasi haluaa tehdä...mikä esti sinua tekemästä tuota kaikkea....se kerrostalo asuntoko? En halua olla piikikäs, mutta hieman oudolta syyltä kuulostaa ja vielä se että se olisi jotenkin koirasi vika...että se sijoitetaan muualle....Ja nää on juuri niitä asioita mitä tulisi pohtia kun koiran ottaa....jos käy niin tai näin....mitäs sitten teen tai miten toimin....asioita voi ennakoida ja pohtia...ETUKÄTEEN....eikä todeta asian laita sitten kun on se viaton eläin siinä mukana....joka ei ole kohtaloaan valinnut....
Itse jouduin luopumaan koirastani koska A) sillä ilmeni niin paljon allergioita että ruokinta meni todella arvokkaaksi ja monimutkaiseksi lääkitykset ja B) minut lomautettiin töistä: joten jo nämä kaksi tekivät tilanteen jossa pelkästään koiran ruokintaan meni päivässä saman verran kuin itseni ruokintaan kolmessa päivässä. Tein sopimuksen uuden omistajan kanssa jossa on kyllä tarkat säännöt koiran myymisestä ja lopettamisesta (ei saa myydä eikä lopettaa ilman mun lupaa) ja annoin koiran ilmaiseksi nimenomaan tuon terveyden takia. Löysin kyllä loistavan kodin jonne kerroin kaiken senterveydestä ja hoidosta, ihanat ihmiset halusivat ennemmin pelastaa koirani lopetusuhalta kuin ottaa uuden pennun ja olen heille ikuisesti kiitollinen. Kuulen koiran kuulumisia usein ja saan valokuvia sekä lupauduin ottamaan hoitoon jos ikinä tarvitsee.
On paljon ihmiiä jotka luopuvat koirista aivan liian helpoilla syillä ja liian helposti, mutta sen takia ei kannata tuomita kaikkia. Itse olisin koiran voinut pitää jos töyt ei olisi loppunut tai olisin heti saanut töitä sen sijaan että töistä ei ole mitään tietoa, ja koira olisi ollut terveempi. Opin kokemuksesta kyllä sen että koiraa en ota enää ennenkuin tiedän että minullaon varaa pitää huolta sairaammastakin koirasta ja minulla on mahdollisuus viettää enemmän aikaa koiran kanssa.
No sulle myös samaa viestiä. Asioita voi miettiä etukäteen, mitäs jos koira sairastuu ja tulee kalliita kustannuksia. Onko varaa ja mitäs jos tulen työttömäksi miten sitten toimin....ja jos on epävarma työtilanne niin kannaattaako siinä elämäntílanteessa ottaa uusi elämä siihen rinnalle....jos ei siitä pystykkään huolehtimaan...Itse olen ollut myös työttömänä, mutta saanut koirani hoidettua ja ruokittua....Yksi vinkki koiranomistajille...laittaakaa joka kk. sivuun vaikka muutama euro tai enemmän, ihan koiraa/koiria varten....joka myös käytetään vaan koiriin...niin sinne kertyy huomaamatta koiranturvaa ajatellen kassa....josta voi sitten ottaa jos tulee yllättävä tilanne elämässä...kuten vaikka se työttömyys....Mutta siitä sinulle isot pisteet, että ymmärsit asian,ajatellen sun tulevaa mahdollista koiraasi...viimeinen lauseesi oli juuri sitä fiksua vastuunottamista ja ennakointia...joten hienoa...
Vielä tästä sääsämisestä...vaikka olisi pienet tulot...itselläni ei ole mitkään suuret tulot....niin silti voi säästää ja tehdä valintoja...mihin laittaa rahaa....huom. jos on ottanut niitä koiria....koirien tili/säästöpossu ei ole huono idea....silloin jos pelkää että riittääkö rahat...niin mä olen tehnyt ja hyvin on toiminut....se on vain ja ainoastaan koirien käyttöön....ja pahan päivän varalle, jos koirien kanssa sellaisia tulee...ja tuleekin välillä...
Minua suoraan sanottuna veetuttaa ihmiset, jotka luopuvat koirasta tai mistä tahansa eläimestä heppoisin syin. Esimerkiksi omat kissani ovat tulleet talouteeni sillä syyllä, että omistaja ei enää halunnut niitä pitää, kun perheeseen syntyi ihmislapsi. Mitä halvattua? Täytyisi ihmisten hieman miettiä ennen eläinten hankkimista, että mitä sitten kun lapsi syntyy? Tai jos ei halua pitää yhdessä lapsia ja eläintä niin ei sitten hanki sitä ihmisvaavelia, jos on kerran jo eläimen hankkinut! Miksi ihmisen geeniperimä menisi viattoman, jo pitempään eläneen eläimen ohi, kun se geeniperimä ei ole edes syntynyt?
Entä sitten nämä ihmiset, jotka ruikuttavat, että ei ole enää aikaa, voimia, rahaa tms? Koirani tulee ihmiseltä, joka ei lopulta koiran hyvinvointiin viitsinyt satsata yhtään mitään, selityksiä vain selitysten perään... Kyllä ihmisen täytyy ymmärtää vastuunsa. Aikaa on helppo järjestää. Jos tarjotaan työtä, jossa jonka takia koira joutuisi olemaan yksin 16 tuntia päivässä, et vain hyväksy sitä. Sinulla on koira, et sinä voi tehdä enää mitä vain. Voimia taas tulee hiljalleen lisää, oli kyse mistä tahansa. Kyllä koira sen pienen hetken kestää huonommallakin hoidolla. Tai jos epäilet sairauden kestävän pitempään niin ei muuta kuin etsimään tilapäishoitajaa koiralle, ei uutta kotia hyvänen aika. Rahassa taas... Saa aika typerä olla, jos ei ole varaa eläintä hoitaa. Ensin ostetaan rahapäivänä kuukauden ruoat, sitten mietitään muut kulut. Ja jos on aika viedä eläin eläinlääkäriin tarkistukseen tai rokotuksille niin itse voi jättää heräteostokset ostelematta. Jokaikisestä typerästä suklaapatukasta tulisi jo iso raha eläimen hyvinvointiin. Olisi todellakin hyvä pitää se säästörahasto isojen eläinlääkärikulujen katoksi, joskus eläin tosiaan voi sairastua pahasti. Rutiinitarkastukset voi kyllä hoitaa säästämällä.
Mutta tällä kärkkäällä viestilläni haluan tuoda esille sitä, että eivät eläimet ole mitään kulutustavaraa. Tiedän monia vähävaraisia, jopa luottotiedot menettäneitä, jotka silti ostavat heti kun pystyvät tonnin tietokoneita, satojen eurojen elektroniikkaa, muotivaatteita, shiatsuhierontaistuimia... Heittävät sitten pois kun ei ole enää tarvetta. Eläimet eivät ole kulutustavaraa, jonka voi hankkia ja heittää kodin siivouksen yhteydessä pois.