Esko Ahon hallituksen pääpainoalue EU-neuvotteluissa liittymissopimuksen osalta oli maatalous, kuinkas muuten. Maatalous oli niin keskeinen, että muut asiat jäivät toissijaisiksi, ellei peräti unohdetuiksi. Maataloussopimuskin taidettiin neuvotella päin p-ttä, jos on näitä Satakunnan miehiä uskominen. Mutta yksi asia, joka silloin aika lailla unohdettiin, on aikapommi, joka tikittää koko ajan.
Tuo aikapommi on alkoholi. Neuvotteluissa saatiin tämän vuoden alkuun kestänyt siirtymäaika, vaikka luontevampi lähtökohta olisi ollut vaatia vähintään sadan vuoden siirtymäaikoja. Näin lyhyen siirtymäajan hyväksyminen on merkinnyt tänä vuonna jo sitä, että alkoholin hintaa on alennettu rutkasti ja alennus on kohdennettu väkeviin juomiin. Uusi mielenkiintoinen ajankohta on piakkoin, kun Viro Vappuhulinassa siirtyy EU:n jäseneksi ja suomalaisille tulee sitä kautta mahdollisuus hakea halpaa viinaa autolasteittain ja vaikka joka viikko muutaman tunnin merimatkan päästä. Virossa suomalaiset otetaan mieluusti vastaan ja hanakossu on suunniteltu ihan meitä varten.
Alkoholin kulutuksen on ennakoitu lisääntyvän lyhyessä ajassa noin viidenneksellä. Ensi tiedot väkevien juomien menekistä kertovat, että ennustajat ovat osuneet aika nappiin. No, onkos sillä nyt väliä, että kossu menee kaupaksi entistä paremmin halvemmalla hinnalla? On sillä väliä. Alkoholikuolemat, alkoholisairaudet, alkoholiehtoiset sosiaaliset ongelmat, perheonelmat ja rikosongelmat lisääntyvät nekin herkästi tuon viidenneksen. Vuosittain tulee alkoholin aiheuttamia kuolemia siis noin 20 Konginkankaan onnettomuuden mukainen määrä. Ja kuolemat ovat pisara siitä, mitä inhimillistä kärsimystä muuten syntyy. Alkoholiasioissa on kyse sananmukaisesti kuolemanvakavista asioista.
Alkoholiasiat kuulunevat keskustalaiselle peruspalveluministeri Hyssälälle. Mitä hän on tehnyt asian eteen. Ehkä on vähän yrittänyt ja luottanut alkoholiohjelmaan 2004-2007 ja mm. tämän ohjelman mukaisiin kumppanuussopimukseen. Pelkää näpertelyä, voisi joku kriitikko väittää. Hallistuskysymyksiä ollaan kyllä tekemässä herkästi jostain ruotsinkielen asemasta, mutta tällainen monta kertaluokkaa vakavampi asia tuntuu menevän läpihuutojuttuna. Eihän tämä tietenkään ole yksin peruspalveluministeri Hyssälän aikaansaama ongelma. Meillä on jo pitkään harjoitettu hyvin vastuutonta alkoholipolitiikkaa, jonka tulokset näkyvät eri ongelmasektoreilla. Löysempi linja alkoi jo parikymmentä vuotta sitten, kun alkoholi nähtiin lähinnä fiskaalisena asiana. Sen jälkeen alkoholirajoituksia on koko ajan lievennetty, jotta menekki kasvaisi ja siinä ohella siis myös verotulot. Tämä linja on tullut tiensä päähän. Nyt on nostettu kädet kokonaan ylös, kun asia pääsi vähän kiireessä EU-neuvotteluissa Aholta unohtumaan. Alkoholipoliittinen vastuuttomuus koskee lähes kaikkia puolueita. Synnittömimpiä taitavat olla kristillisdemokraattinen puolue ja SDP:n villi ja vapaa Risto Kuisma.
Kysymys ei ole alkoholiasioissa mistään idealistisesta raittiusinnosta. Kyse on siitä, että alkholi tosiasiallisesti aiheuttaa Suomessa suuren mittaluokan ongelmia. Näitä ei vaan helposti haluta havaita, kun yksi kupsahtaa tänään ja toinen huomenna ilman suurta dramatiikkaa. Nämä tragediat kyllä koskettavat tavalla tai toisella suurta joukkoa suomalaisista. Keskustalla olisi mahdollisuus nostaa profiiliaan tässä vaikeassa kysymyksessä ja tarttua toden teolla ongelmaan. Onko sitten halua? Tuskin, sillä halpa alkoholi on kuitenkin enemmän meriitti sille, joka hintaruuvia säätää. Vanhasen hallitus on säätänyt kossun hintaa suuresti alaspäin ja janoinen kansa ehkä palkitsee sen seuraavissa vaaleissa, sikäli kuin janoiset ovat vielä hengissä ja sen verran tolkussaan, että pääsevät konttaamaan valiuurnille.
Tuo aikapommi on alkoholi. Neuvotteluissa saatiin tämän vuoden alkuun kestänyt siirtymäaika, vaikka luontevampi lähtökohta olisi ollut vaatia vähintään sadan vuoden siirtymäaikoja. Näin lyhyen siirtymäajan hyväksyminen on merkinnyt tänä vuonna jo sitä, että alkoholin hintaa on alennettu rutkasti ja alennus on kohdennettu väkeviin juomiin. Uusi mielenkiintoinen ajankohta on piakkoin, kun Viro Vappuhulinassa siirtyy EU:n jäseneksi ja suomalaisille tulee sitä kautta mahdollisuus hakea halpaa viinaa autolasteittain ja vaikka joka viikko muutaman tunnin merimatkan päästä. Virossa suomalaiset otetaan mieluusti vastaan ja hanakossu on suunniteltu ihan meitä varten.
Alkoholin kulutuksen on ennakoitu lisääntyvän lyhyessä ajassa noin viidenneksellä. Ensi tiedot väkevien juomien menekistä kertovat, että ennustajat ovat osuneet aika nappiin. No, onkos sillä nyt väliä, että kossu menee kaupaksi entistä paremmin halvemmalla hinnalla? On sillä väliä. Alkoholikuolemat, alkoholisairaudet, alkoholiehtoiset sosiaaliset ongelmat, perheonelmat ja rikosongelmat lisääntyvät nekin herkästi tuon viidenneksen. Vuosittain tulee alkoholin aiheuttamia kuolemia siis noin 20 Konginkankaan onnettomuuden mukainen määrä. Ja kuolemat ovat pisara siitä, mitä inhimillistä kärsimystä muuten syntyy. Alkoholiasioissa on kyse sananmukaisesti kuolemanvakavista asioista.
Alkoholiasiat kuulunevat keskustalaiselle peruspalveluministeri Hyssälälle. Mitä hän on tehnyt asian eteen. Ehkä on vähän yrittänyt ja luottanut alkoholiohjelmaan 2004-2007 ja mm. tämän ohjelman mukaisiin kumppanuussopimukseen. Pelkää näpertelyä, voisi joku kriitikko väittää. Hallistuskysymyksiä ollaan kyllä tekemässä herkästi jostain ruotsinkielen asemasta, mutta tällainen monta kertaluokkaa vakavampi asia tuntuu menevän läpihuutojuttuna. Eihän tämä tietenkään ole yksin peruspalveluministeri Hyssälän aikaansaama ongelma. Meillä on jo pitkään harjoitettu hyvin vastuutonta alkoholipolitiikkaa, jonka tulokset näkyvät eri ongelmasektoreilla. Löysempi linja alkoi jo parikymmentä vuotta sitten, kun alkoholi nähtiin lähinnä fiskaalisena asiana. Sen jälkeen alkoholirajoituksia on koko ajan lievennetty, jotta menekki kasvaisi ja siinä ohella siis myös verotulot. Tämä linja on tullut tiensä päähän. Nyt on nostettu kädet kokonaan ylös, kun asia pääsi vähän kiireessä EU-neuvotteluissa Aholta unohtumaan. Alkoholipoliittinen vastuuttomuus koskee lähes kaikkia puolueita. Synnittömimpiä taitavat olla kristillisdemokraattinen puolue ja SDP:n villi ja vapaa Risto Kuisma.
Kysymys ei ole alkoholiasioissa mistään idealistisesta raittiusinnosta. Kyse on siitä, että alkholi tosiasiallisesti aiheuttaa Suomessa suuren mittaluokan ongelmia. Näitä ei vaan helposti haluta havaita, kun yksi kupsahtaa tänään ja toinen huomenna ilman suurta dramatiikkaa. Nämä tragediat kyllä koskettavat tavalla tai toisella suurta joukkoa suomalaisista. Keskustalla olisi mahdollisuus nostaa profiiliaan tässä vaikeassa kysymyksessä ja tarttua toden teolla ongelmaan. Onko sitten halua? Tuskin, sillä halpa alkoholi on kuitenkin enemmän meriitti sille, joka hintaruuvia säätää. Vanhasen hallitus on säätänyt kossun hintaa suuresti alaspäin ja janoinen kansa ehkä palkitsee sen seuraavissa vaaleissa, sikäli kuin janoiset ovat vielä hengissä ja sen verran tolkussaan, että pääsevät konttaamaan valiuurnille.
Vastaukset 20
Vanhimmat
En halua vähätellä alkoholiongelmaa millään tavalla, mutta minusta suomalaisten tulee vähitellen ja vaiheittain muuttaa elinympäristömme sellaiseksi, kun se on muuallakin sivistyneessä maailmassa: vapaammaksi, jossa kansalaiset itse kantavat vastuuta tekemisitään sen asemesta, että heitä holhottaisi joka asiassa.
Alkoholin vapauttaminen liittyy tähän yhtenä asiana - ei pääasiana.
On hyvä, että alkoholin verotusta alennettiin, koska se vähentää tuonnin tarvetta niistä maista, joissa alkoholi on halvempaa. Veron uusista painopisteistä voidaan olla montaa mieltä. Viinin ostajat eivät saaneet alennuksesta niin suurta etua kuin oluen juojat ja väkeviä ostavat - tämä on totta.
Julkisuudessa on paljon kauhisteltu sitä, että "väkevien suosiminen johtaa kasvaviin ongelmiin". Tuohon johtopäätökseen on tietysti helppo tulla keskiarvolukujen perusteella. Asiassa kannattaisi kuitenkin sukeltaa tilastojen sisälle ja katsoa, mistä kulutus muodostuu.
Nyt joudun arvailemaan, sillä uusia tilastoja minulla ei ole ja vanhoistakin vain muistikuvia, joten seuraava on ns. valistunutta oletusta:
Suurkuluttajien osuus alkoholin kokonaiskulutuksesta on merkittävä. Heidän ostokäyttäytymistään ja juomavalintojaan säätelee yksinkertainen matematiikka: ostetaan sitä juomaa, josta absoluuttisen alkoholin saa halvimmalla. Ennen veronalennusta nuo juomat olivat halpoja valko- ja omenaviinejä, veronalennuksen jälkeen kirkkaita väkeviä.
Jotta voitaisi siis tehdä tilastoista koko väestöä koskevia johtopäätöksiä olisi luvuista päästävä putsaamaan suurkäyttäjien ostotavan muutoksene aiheuttama vaikutus.
Suurkäyttäjät epäilemättä lisäävät alkoholin kulutustaan - ainakin ne, joilla ei aiemmin ole ollut varaa juoda niin paljoa kuin mieli tekisi. osa suurkäyttäjistä todennäköisesti juo samat määrät alkoholia kuin ennenkin, kunhan alkuinnostus laantuu, mutta eri juomien muodossa kuin aiemmin.
Epäilemättä kuolemantapaukset lisääntyvät joillain kymmenillä, mutta minusta se pitäisi sietää, sillä suhteellisesti alkoholikuolemia on paljon väjhemmän kuin esim. liukastumiskuolemia, jos ajatellaan yhteiskunnan kustannuksia ja sitä, mihin ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä tulisi panostaa.
Ja mitä yhteiskunnalle alkoholista aiheutuviin kustannuksiin tulee, niin alkoholin suurkäyttäjät ovat vuosien saatossa ennättäneet tuottaa valtiolle niin huimat alkoholivero- JA ALV-tulot, että jos se olisi korvamerkittyä rahaa, niin heidän alkoholisairauksiaan hoidettaisi vielä vuosikymmenet kuoleman jälkeenkin.
Tämä holhouskysymys on osin kyllä aika myyttinen ja kyseenalaistettavissa. Myös muualla sivistyneessä maailmassa holhotaan. Osin kyllä eri tavalla kuin meillä. Esim. Etelä-Euroopassa holhoojana on perhe ja suku sekä kulttuuriset säännöt. Suomalaisessa yhteiskunnassa holhoaminen on langennut valtion tehtäväksi maan sisäisen koheesion eli voimakkaan muuttoliikkeen takia. Holhoaminen on luonteeltaan preventiivinen toimenpide. Pidän itse sitä paljon parempana kuin repressiivisiä toimia, joita harjoitetaan esim. USAssa. Se tarkoittaa sitä, että ongelmia aletaan käsitellä vasta, kun ne ovat tapahtuneet ja ongelmien aiheuttaja saa kokea suuret kärsimykset siinä vaiheessa. Tyypillistä on esim. suhtautuminen huumeisiin. Huumekysymystä hoidetaan vankilalla. Preventiivisessa turva-ajattelussa Ruotsi on tietysti mallimaa, joka on aina muita edellä. Ruotissa on suhteellisesti vähemmän erilaisia ongelmia kuin muualla, mutta kylläkin paljon holhoavaa turva-ajattelua.
Suomalainen menestystarina holhoavasta turva-ajattelusta on liikenne. Kun liikenteessä 70-lvun alussa kuoli huomattavan paljon pienemmällä autokannalla yli 1000 ihmistä, luku on saatu tiputettua nyt alle 400 kuolleen. Tämä on holhoamisen seurausta. Kyse on silloin arvoista. Asetaanko ihmishenki yksilönvapautta toteuttavan kaahaamisen edelle? Eivät mainitsemasi sivistysvaltiot ole tällä vapauden tiellä yhteen suuntaan kulkeneet. Pohjoismainen holhoava suhtautuminen tupakointiin on lyömässä monessakin maassa itsensä läpi. Holhoamattomuus on enemmän kuvitelma kuin minkään todellisen heijastusta. Holhoaminen aloitetaan koulussa, työpaikoilla olemme keskimäärin 8 tuntia holhottivina eli työantajan käskyvallan alaisina. Työmatkalla ja vapaa-aikana meitä holhotaan monella tavoin, esim. Helsingin keskusta on täynnä turvakameroita ja tarkkailua. Kotona meitä holhoaa puoliso, isä tai äiti iästä riippuen. Vapauden illuusio on pitkälti vain illuusiota.
Alkoholivapautta voidaan toki opin karttuessa myöntää vähitellen ja vaiheittain. Minusta oikea aikaperspektiivi on silloin 10 vuoden sijasta 100 vuotta.
Alkoholiveron alennus tehdään pakon edessä. Olen siitä tietoinen. Olisikin pitänyt harkita sitä, mnkälaiseen pakkorakoon Suomi on itsensä ajanut. Veronalennukset tuskin jäävät tähän.
Sitten tähän suurkuluttajamatematiikkaan. Noin 10 % kuluttaa vanhan väittämän mukaan yli puolet kaikesta alkoholista. Voidaan ajatella, että suurkuluttajalla on tietty kyllästymispiste, johon tällainen veronalennus yms. ei vaikuta. Näin voi ollakin. Ongelma on kuitenkin siinä, että suurkuluttajista seuraavaksi eniten kuluttavista rekrytoituu hinnan pudotuksen ansiosta lisää suurkuluttajia. Suurkuluttajien joukko on vaarassa kasvaa 10 %:sta vaikka 15 %:iin. Tällainen on merkittävä muutos. Liäksi kaikkien kynnys ryypätä madaltuu. Ongelma ei olekaan ensisijaisesti siinä, etteikö valtaosa suomalaisista kykenisi hallitsemaan alkholinkäyttöään ja ryyppäämään sivistyneesti kuten eurooppalaiset veljensä. Tämä suurkuluttajien vähemmistö ja sen koko on se suuri ongelma, johon kauppaamasi valistus ei pure 10 vuoden aikajanalla. Sata vuottakin voi olla lyhyt aika. Niin kauan kun selvästi humalahakuinen juominen ja suurkuluttajien määrä lisääntyvät, ei ole aika vapaudelle. Ainakin minun on vaikea kuvitella, miten se vapauttamisella olisi voitettavissa.
Liukastumiset ovat varmaan kansanterveydellinen ongelma maassa, jossa vesi jäätyy alustalle, missä kuljemme. Silti on hyvä suhteuttaa asioita. Alkholi tappaa reilut 3000 suomalaista vuosittain. Liukastumiskuolemia tuskin on yli 500 vuodessa. Nyt siis alkoholikuolemien ennustettu vuosilisäyskin on suurempi kuin liukastumisten kokonaismäärä. Kuolemantapausten ei ole ennustettu lisääntyvän joillakin kymmenillä vaan joillakin sadoilla. Kuinka moni meillä hyväksyisi sen, että 500 ihmistä kuolisi lento-onnettomuuksissa vuosittain?
Alkoholista aiheutuvat vuosittaiset kustannukset ovat valtavat. Alkholivero on pitkälti ne kattanut, mutta ei suinkaan kaikkea. Ulkopuolelle jää kaikki se inhimillinen kärsimys, mikä alkoholista on aiheutunut.
Holhous on toki usein myytti, mutta itse olen sitä mieltä, että ihmisten omaan vastuullisuuteen on syytä luottaa mieluummin kuin lähtemällä oletuksesta, että viranomaisholhouksella korvattaisi yksilön - ja myös hänen läheistensä, sukulaisten ystävien, työtovereiden - vastuu. Minusta kannattaa liikkua siihen suuntaan, että yhteisöllistä valvontaa ja holhousta vähennetään.
Alkoholin suurkulutuksen analysointi on aika monipiippuinen juttu, mutta jos tarkastellaan pelkkää hintaa ja ongelmakäyttäjiä, niin alkoholin saatavuus ja hinta suhteessa ostovoimaan ovat mielestäni jo nyt niin alhaalla, etten usko hintajouston toimivan enää siten, että hinnan alennus lisäisi ongelmajuojien kulutuksen määrää ainakaan merkittävästi.
Jos katsomme, että hinnanalennus synnyttää uusia ongelmakuluttajia, niin siinäkin joudutaan tekemään oletus, että ongelmakuluttajiksi siirtyvät olisivat niin vähätuloisia, ettei heillä olisi ollut varaa juoda haluamiaan määriä ennen hinnan alennusta.
Alkoholin kokonaiskulutuksen ja hinnan välillä on toki aina ollut selvä korrelaatio: hinta laskee, kulutus nousee. Mutta mistä kulutuksen nousu tulee on vaikeampi selvitettävä, jopa Alkon omille tutkijoille.
Pitkässä juoksussa on asiaan vaikuttanut yleinen yhteiskunnallinen asenne: kohtuukäyttö hyväksytään, viikonloppuryypiskelyn rinnalle on tullut myös arkena nautittavaa alkoholia.
Pitää muistaa, että se 80% alkoholia nauttivista, jotka eivät ole ongelmakäyttäjiä ovat myös lisänneet kulutustaan, kun alkoholin saatavuus on huimasti parantunut ja lisäävät osittain nytkin, kun hinnat laskevat, ts. ostavat alkoholia samalla rahamäärällä kuin ennenkin, kun saavat sitä enemmän.
Olen takavuosina päässyt jonkin verran tuntemaan Alkon henkilökuntaa, joten en osaa pistää kaikkea alkoholin aiheuttamaa pahaa pelkän hinnanalennuksen piikkiin, sillä alkoholipolitiikkamme on viimeisen 10-20 vuoden aikana ollut erittäin liberaalia - oikean suuntaista - kun saatavuutta on parannettu myymälöitä lisäämällä, aukioloaikoja pidentämällä ja etenkin anniskelulupien vapaammalla myöntämisellä.
Minusta hinnanalennuksen myönteiset vaikutukset pitäisi nostaa selkeämmin esiin. Nyt kohtuukäyttäjillä menee vähemmän rahaa alkoholiin ja jää siis enemmän rahaa muuhun, valinnaiseen kulutukseen, mikä on erittäin hyvä asia. ne, joille raha ei ole ongelma, voivat ostaa laadukkaampia ja kalliimpia laatuja ja siten parantaa oman kohtuunautintonsa laatua.
Ongelmajuomisen haittojen eteen on toki tehtävä edelleen työtä, mutta jos kuvitellaan, että se ratkeaisi sillä, että pidetään hinnat korkealla, niin keino on tehoton ja aiheuttaa enemmän ongelmia muualla, mitä sen kuvitellaan suurkulutuksen suhteen ratkaisevan.
Kiitos ensin asiallisesta vastineesta. Vastineet ovat harvoin asiallisia ja tässä suhteessa sinun vastineesti erottuu edukseen joukosta. Perusteetkin olivat hyviä, vaikken ole kaikesta samaa mieltä.
Hinta ja saatavuus ovat perinteisesti ollut se parivaljakko, jolla alkoholin kulutusta on voitu säädellä. Ensin meillä 80-luvun alusta lähtien alettiin lisätä voimakkaasti saatavuutta ja nyt sitten pudotettiin myös hintaa. Alkoholin kokonaiskulutus on koko ajan kasvanut ja nyt sitten odotellaan hinnanpudotuksen sekä tuontirajoitusten muuttamisen yhteisvaikutusta. Itse veikkaan, että suomalaiset eivät ole oppineet hallitsemaan alkoholinkäyttöään. Kokonaiskulutus nousee arvaukseni mukaan noin 20-25 % vuoden 2005 loppuun mennessä verrattuna vuoden 2003 kulutukseen. Alkoholin haittavaikutukset lisääntyvät suunnilleen saman verran eri sektoreilla, on oma valistunut arvaukseni. Edelleen arvaan, etteivät mitkään vastatoimet, jotka eivät liity saatavuuden säännöstelyyn tai hintaan estä tätä kulutuksen ja haittojen kasvua. Alleviivaan tässä jälkimmäistä eli haittojen kasvua. Se on mittari, joka tulisi ottaa vakavasti. Kyse on siitä, hyväksymmekö me vapauden nimissä haittojen kasvun viidenneksellä. Minusta ei pitäisi hyväksyä. Mutta tämä on vain arvoväittämä. Pidän ihmisten kärsimysten välttämistä suurempana arvona kuin alkoholin käytön yleisestä valvomisesta, holhoamisesta aiheutuvaa haittaa. Esim. raskaana olevien äitien alkoholinkäyttö on lisääntynyt ja seurauksena on ns. FAS-syndroomasta kärsivien keskoslasten kasvava määrä. Näistä ei kehity terveitä ja tuottavia veronmaksajia, vaan he joutuvat syyttään erilaisten hyvinkin kalliiden tukitoimien kohteeksi. Lasetn avohuollon tukitoimien piiriin joutuneiden määrä samoin kuin huostaanotetujen määrä on lähes räjähdysmäisesti kasvanut. On oikeastaan yhdentekevää, mikä on se mekanismi, jolla lisäjuominen valuu kansalaisten keskuuteen, jos lopputuloksena on tällainen haittojen koko ajan kasvava määrä. Tähän nähden on jopa käsittämätöntä, että meiläkin vouhotetaan niin paljon humeista ja niiden ongelmista, kun ne ovat kuitenkin selkeästi vähäisemmät kuin alkoholihaitat. Tämä sanottuna niin, ettei huumeongelmaa ole sitäkään syytä vähätellä.
Tähän asti ei ole esitelty yhtään niin tehokasta keinoa kuin saatavuuden säännöstely ja hintapolitiikka. Kaikkinainen valistus on ollut lähes yhtä tyhjän kanssa. Alan kyllä itsekin kannattaa liberaalia alkoholipolitiikkaa heti sen jälkeen, kun joku keksii toimivan keinon pitää haitat kurissa. 500 lisäkuolemaa vuosittain on liian suuri hinta. Minusta Suomen enemmistön pitäisi tuntea solidaarisuutta niitä kohtaan, joilla ei ole yhtä hyviä eväitä hallita juomistaan ja tinkiä omasta vapaudestaan näiden hyväksi. Ongelmia ei pääse kukaan karkuun, ne koskettavat eri muodoissaan kaikkia kansalaisia.
Älä tykkää kyttyrää, kun en kommentoi tekstiäsi, sillä en ole sen kanssa sillä tavalla eri mieltä, että poimisin enää esiin joitain kohtia, joita alkaisin eritellä eteenpäin. Otan nimittäin vain kimmokkeen siitä, mitä puhuit valistuksesta.
Kun siis kannatan alkoholin harkittua ja vähitellen toteutettavaa liberalisointia sekä hintojen alennusta että Alkon viimeisenkin monopolin, vähittäismyynnin purkamista, niin kannatan tai suorastaan edellytän, että alkoholivalistusta tulee samalla lisätä hyvin voimakkaasti.
Alko-Yhtiöt Oyllä oli aikanaan erittäin ammattitaitoinen valistusyksikkö, joka siirrettiin konsernin purkamisen myötä sosiaali- ja terveysministeriöön. Kun se aiemmin oli toiminut Alkon budjetin puitteissa, sillä oli selkeät tavoitteet ja kohtuulliset määrärahat STM:n organisaatiossa ko ammattitaito on upotettu jonnekin byrokratiaan ja sille ei enää riitä budjetteja, kun ne olisi revittävä verovaroista eikä alkoholin myyntituotoista.
Tämä taustoista.
Valistusta siis olisi lisättävä. Olisi perustettava selkeä erillinen viestintäorganisaatio ja irroitettava se STM:sta esim. suoraan valtioneuvoston kanslian alaisuuteen. Tuolle organisaatiolle olisi annettava laajat tehtävät kaiken sellaisen valistuksen suunnitteluun, joka liittyy kansalaisten terveyteen ja turvallisuuteen, alkoholi-, tupakka-, liikenne-, tapaturma-, ravitsemus-, kansanterveys-, jne... -valistus ja tähän tehtävään riittävät, korvamerkityt määrärahat, jotka osoitettaisi suoraan alkoholi-, tupakka-, auto-, yms. verojen tuotosta.
Valistus tulisi suunnitella kohderyhmälähtöisesti, eikä niin, että eriksen olisi alkoholi-, tupakka- liikenne- jne...-valistusta, vaan niin, että jos kohderyhmänä ovat esim odottavat äidit, niin heihin kohdistuva valistus kattaisi kaiken heille tarpeellisen tiedon alkoholista, tupakasta, ruokavalioista, tapaturmilta välttymisestä, ja vaikkapa turvavöiden käytöstä raskauden aikana, jne...
Vastaavasti oma erikseen räätälöity kokonaisvalistuksensa nuorisolle, työikäisille, työttömille, eläkeläisille, vanhuksille, erilaisista allergioista kärsiville.... kuvittele itse, mitä tahansa erityisryhmiä lisää, joille räätälöitävä valistus tekisi valistuksesta kiinnostavampaa ja ymmärrettävämpää, jos se suunnitellaan kohderyhmän tarpeiden pohjalta eikä milloin minkin ministeriön kilven kiilloittamiseksi.
Osa valistuksesta olisi ns. peruaineistoa: painotuotteita, www-sivuja, filmejä, toinen osa ammattilaisille tarkoitettua: lääkäreille, opettajille eri oppilaitoksissa, jne... Ja iso osa valistuksesta olisi ajankohtaista kampanjointia kulloinkin valittavien painopisteasioiden ympäriltä, kuten esin nyt olisi ajankohtaista vesiliikenneturvallisuus, johon liittyy myös alkoholi, tupakointi ja tulen käsittely veneessä, pelastautuminen (odottavat äidit...), jne...
Tämä olisi minusta iso asia toteutettavaksi ja hyvin hoidettuna toisi valistukseen investoidut rahat varmasti takaisin siiä, että haittojen jälkihoitoon kuluvat veromarkat vähenisivät. Samalla kansalaisten tyytyväisyys paranisi, kun tietoa riskeistä jaettaisi riittävästi ennakkoon.
Että tämmöisiä ajatuksia valistuksesta rajoitusten ylläpitämisen vaihtoehtona. :-)
Meidän on opittava elämään vapaan maailman sääntöjen mukaan. Moni suomalainen on käynyt ulkomailla ja nähnyt miten siellä eletään. Suuri osa suomalaisista ei suostu enää elämään kuriyhteiskunnassa. -Siis siinä entisenlaisessa, jossa kuri tulee ylhäältäpäin valtion ja kirkon taholta.
Alkoholista aiheutuvien ongelmien väkisin kuriinpaneminen on tietenkin mahdollista. Se edellyttäisi täydellistä eristäytymistä muusta maailmasta. Silloin voitaisiin luoda alkoholivapaa ihanneyhteiskunta.
Tähän yhteiskuntaan pääseminen on meistä itsestämme kiinni. Äänestämällä liberaaleja länsimaisia arvoja kunnioittava Keskusta pois vallasta on pitkä askel siihen suuntaan.
Kuka sitten ottaa vastuun yli 3000 vuosittain alkoholin takia kuolleesta. Ensi vuonna tämä luku noussee yli 3500 kuolleen. 10 vuodessa se tarkoittaa esim. Rovaniemen kokoisen kaupungin asukasmäärän kuolemista ennen aikojaan. Keskustako ottaa vastuun tästä vapauden huumasta ja sen seurauksista?
Kannattaa myös miettiä ihan arvopohjalta, kumpi on parempi: ongelmien ja haittojen torjuminen ennakolta vai jälkikäteinen kontrolli, jossa ihminen pannaan kärsimään humalapäissään aiheuttamistaan vahingoista.
Alkoholiongelmien hallinta ei edellytä mitään täydellistä eristäytymistä mistään. Suomi oli vapaa yhteiskunta 50-luvullakin, vaikka oli viinakortit ja kaupasta sai kerralla rajoitetun määrän ostoksia.
Tuo loppukappaleesi onkin sellaista huuhaata, että. Itse panin toivoni juuri Keskustaan, jolla on sentään perinteitä tämän sektorin holhoamisesta. Muut puolueet suomalaisia ovat näille vapauden poluille johdattaneet. Etkö tiedä, että esim. keskioluen myynti on ollut kiellettyä vain keskustalaisenemmistöisissä kunnissa? Onko Keskusta tosiaan muuttanut suhtautumistaan tässä asiassa? Sehän on tähän asti tunnettu kristillisten ohella juuri kaikkein tiukkapipoisimpana alkoholi- ja seksiasioissa.
Keskustassa puhaltavat nykyään liberaalit tuulet, ja paljolti siitä johtuen koko maassa. Keskustan puheenjohtaja on tunnustautunut ajattelultaan maltilliseksi liberaaliksi ts. keskustaliberaaliksi. Ehkäpä juuri siksi hänen tärkeimmäksi avustajakseen on noussut nimenomaan liberaalina tunnettu Olli Rehn.
Joudut valitettavasti kääntymään jonkun muun puolueen puoleen pyrkimyksessäsi palata 50-luvun alkoholipolitiikkaan. Suosittelen Kristillisdemokraatteja. Esim. kansanedustaja Päivi Räsänen (kd) on samoilla linjoilla kanssasi.
Lähtökohtana pitäisi olla, että ihmiset itse vastaavat juomisestaan ja sen seurauksista niin kuin he vastaavat syömisestään ja sen seurauksista.
Ei alkoholi ole suuhunpantavana aineena sen kummallisempi kuin suola, sokeri tai rasva, joiden liikakulutus aiheuttaa myös suunnattomasti ennenaikaisia kuolemia.
Miten ihmisten tulisi sitten vastata juomisesta ja sen seurauksista. Miten esim. vastataan siitä, että Suomessa syntyy kasvava määrä ns. FAS-lapsia? Miten vastataan siitä, että alkoholiongelmaisten lapset joutuvat heitteille ja lastensuojelutoimenpiteiden kohteiksi. Se juoppoko näiden tulevaisuudesta ottaa vastuu. Miten vastataan kasvavasta alkoholiehtoisesta perhe- ja katuväkivallasta? Miten rattijuoppo vastaa siitä, että hän ajaa vahingossa humalapäissään jonkun kuoliaaksi, esim. takapenkillä istuvan lapsensa? Kenen vastuulle luulet sen vastuun jäävän, kun alkoholisti löydetään tajuttomana sillan alla ja hänet viedään sairaalaan kustannuksiltaan kalliiseen hoitoon? Esittämääsi vastuuta on helppo höpöttää, mutta miten se pannaan täytäntöön? Minun reseptini on torjua ongelmta ennakolta. kerro sinä nyt vuorostasi, miten tämä vastuu eri tilanteissa tehokkaasti toteutetaan ja kuka maksaa viulut?
Olet oikeassa siinä, että sokeri, rasva ja suola aiheuttavat ongelmia. Tämä on alettu vuosien varrella tajuta ja siksipä meillä on kehitetty paljon haitattomampia elintarvikkeita, joiden käyttäjiksi kansalaiset ovat myös oikean hintapolitiikan seurauksena ohjautuneet. Aluksihan oli niin, että Kepu pyrki pitämään esim. rasvattoman maidon hinnan korkeampana kuin rasvattoman, koska se halusi maatalouspolittiisista syistään edistää eläinrasvojen kulutusta. Tämä olisi sitä voi- ja munavuorien kulta-aikaa. Yhteiskunta on valistuksella ja suoranaisella ohjailulla tullut kovastikin holhoamaan kansalaisia suolan, sokerin ja rasvan käytössä. Tähän on ollut mahdollisuuksia sitä enemmän, mitä nopeammin olemme erkaantuneet suojatuista suomalaisista elintarvikemarkkinoista, jotka ovat suosineet tällaisten haitallisten tuotteiden liikakäyttöä.
Alkoholi on suuhunpantavana aineena paljon haitallisempi kuin rasva. sokeri ja suola. Viime mainittuja ahmiva ihminen tulee yleensä sitä vaarattomammaksi muulle yhteiskunnalle mitä enemmän hän näitä tuotteita käyttää. Itselleen hän on toki yhtä tai lähes yhtä vaarallinen kuin alkoholin suurkuluttaja. En ole vielä kuullut sellaisesta suolan liikaripottelijasta, jonka suolapäissään tempaisisi vaimoaan turpaan ja ajaisi lapset pakkaseen. En ole myöskään kuullut sokerimunkkeja ahmivasta autoilijasta, joka ajaisi tien kahta laitaa sen seurauksena ja lopulta pöpelikköön. En ole myöskään tavannut esim. Helsingistä sellaisia suola-, rasva- tai sokeroporukoita, jotka örisevät jo aamuvarhaisesta keskenään pitkin lähiöitä ja kaatuilevat milloin minnekin. Tervetuloa seuraamaan tätä menoa johonkin pääkaupunkiseudun lähiöön (Kauniaista lukuunottamatta) tekemään havaintoja, moniko näistä on minkäkin aineen vaikutuksen alaisena.
Ei minulla ole tarvetta pyrkiä 50-lvun alkoholipolitiikkaan. Minulle on riittävää sellainen alkoholipolitiikka, jolla ei titen tahtoen lisätä alkoholin haittavaikutuksia. Olenko jotenkin väärässä siinä, kun olen huolissani näistä haitoista?
Keskustassa siis puhaltavat uudet tuulet. Enää ei siis keskiolutta pistetä pannaan kuten vielä joku aika sitten monessa keskustakunnassa tehtiin. Päivi Räsänen on koulutukseltaan lääkäri. Ilmeisesti hänellä tämän koulutuksensa myötä on myös asiantuntemusta alkoholiasioissa. Voin mieluusti kannattaa Päivi Räsäsen kannanottoja, jos niillä pyritään vähentämään alkoholihaittoja. Demareissa on ainakin Risto Kuisma, joka on myös samoilla linjoilla ja hän kyllä tietää ihan omakohtaisesti, mistä puhuu.
Ehkä Keskusta on tosiaan muuttunut liberaaliksi ja ensi osoitus uusista tuulista on nimenomaan alkoholiveron alnetaminen väkeviä juomia painottaen. Tämä uusi linjaus olisi hyvä tuoda seuraavissa vaaleissa Keskustan äänestäjien tietoon. Luulenpa, että ne lähemmäs 100 000 lestadiolaista ym. herännäisuskovaista vakioäänestäjää vähän kohahtavat.
Yhteiskunta valitettavasti joutuu vastaamaan juoppojen aiheuttamista seurauksista, mutta juoppo vastaa itse juomisestaan.
On hieman tekopyhää hyssytellä sillä, että alkohoili on jotain kummallisesti erilaisempaa kuin vaikkapa rasvojen liikakäyttö. Asenteet pitäisi saada muuttumaan sellaisiksi, ettei alkoholin liikakäyttö ole mikään yksutyisasia, josta lääkäri ei saisi kysellä ja johon ei saisi puuttua, kun lääkäri puuttuu kolesteroliarvoihin ja ylipainoon sydänvikaisten kohdalla, mutta ryypiskelyä ei saa ottaa puheeksi, koska se on yksitysyyden suojan piirissä ja ns. "henkilökohtainen ongelma", jota hyssytellään kuitenkin "sairautena".
Voiko esim. prof. Pekka Tarjanteen äskettäisen kolaroinnin Katajanokan asuntonsa edustalla klo 10 aamupäivällä 1:n promillen humalassa, pistää halventuneen kossun piikkiin.
Tuskinpa. Luultavasti se oli oma käsi, joka heitti krapularyypyn Pekan kitusiin.
Tarjanne edustaa häviävän pientä vähemmistöä rattijuopoista, sillä aamukrapulaiset eivät ole koskaan olleet ongelma. Tieto on peräisin Liikenneturvasta. Krapulaiset nimittäin ajavat yleensä tosi varovasti, kun tietävät huonon kuntonsa.
Valtaosa rattijuopoista on patologisia alkoholisteja, jotka asuvat sen verran keskustojen ulkopuolella, että liikkuakseen joutuvat käyttämään autoa, kun muuta keinoa ei ole. Iso osa näistä on sellaisia, että alkoholia on koko ajan veressä jonkin verran, jolloin heille on ikään kuin selvän väärtti se, että lähetään ajamaan asioita kaatokännien välillä sellaisessa promillen kahta puolta olevassa pikkuhumalassa, jossa oma olo tuntuu täysin selvältä.
Poliisi tuntee valtaosan näistä rattijuopoista koska 80% heistä on moninkertaisia uusijoita. heihin ei tehoaisi mikään muu kuin auton poisotto, koska ajokortin poisotto ei mitään heilauta, mikäli auto jää pihaan.
Viime aikoina on puhuttu rattijuoppojen pakollisista lääkärintarkastuksista, pakkoterapiasta, alkolukoista autoihin jne. ienee pakko mennä aika radikaaleihin toimenpiteisiin, jos tämä patologisten ongelmajuoppojen ryhmä aiotaan hoitaa kuntoon, sillä liikenteessä he ovat kyllä vaaraksi myös muille, vaikka tilastojen mukaan useimmiten kuitenkin tappavat vain itsensä ajaessaan ulos tieltä, kun vauhtia tuttuun mutkaan jäikin vahingossa vähän liikaa päälle.
...
Ei EU- tai mikään muukaan instanssi pakota sitä viinaa juomaan vaikka se kuinka halpaa olisi. No jos joskus joku yksittäinen lääkäri nyt kehottaa konjamiinia vähän nappaamaan.
Tuossa eilen hätäpäissäni kommentoin turhan kevyesti Mielipidepankin vakavaa asiaa. Nythän se on myöhäistä jupista, mutta kyllä alkoholiveron alennuksen kohdistaminen väkeviin alkoholijuomiin oli mielestäni älyttömyyksien huippu. Juuri kun Suomessakin on alkoholin kulutusta saatu siirtymään miedompiin juomiin, niin valtiovallan toimesta reivataan kurssia rähinäviinan suuntaan. Aivan käsittämätöntä. Ei siinä esityksen valmistelijoilla ministereistä puhumattakaan ole mitään käsitystä alkoholismista sairautena.
Oman käsitykseni ja nähdyn kokemukseni perusteella väkevät juomat aihettavat paljon enemmän ongelmia suomalaisessa juomakulttuurissa. Jos keskiolutta saisi kioskista tai lähikaupasta 30-40 sentillä/plo niin tuskin moni viitsisi kilometrien päähän viinakauppaan lähteä. Mäyräkoira (12 pulloa)keskiolutta sisältää saman verran alkoholia kuin kossupullo. Kyllä juopot sen tietää laskea. Sitä määrää lipitellessä ei pieninä annoksina ei ainakaan sosiaaliset haitat nouse niin suuriksi eikä ainakaan välittömät terveydellisetkään haita (kaatuilemiset ym.).
Lisäksi olisi pitänyt ottaa huomioon työllistävät vaikutukset. Kyllä mäyräkoirallinen olutta työllistää paljon enemmän kuin kossupullollinen. Tarvitaan viljaa, pulloja, rekkakuljetuksia, naftan myyntiä ja myyntityötä paljon enemmän. Ajatelkaapa vain.
Aikaisemmmin join myös väkeviä. Nykyään en juo väkeviä enää juuri lainkaan, olutta juon viikonloppuna ja joskus kesähelteillä. Joskus saatan juoda hyvää viiniä ruoan kanssa ja juhlapäivinä kuten Eurooppapäivänä 9. toukokuuta pari lasillista konjakkia Monnetin kunniaksi.
...
...lopettamaan konjamiinin, kun entunnista... Vastaajan kylläkin. Ei ole muuttunut, ei! ;-)
Mielipidepankki asetti nyt mielipidepommifeikin. Kaukaa haettua ja väkisin väännettyä turhaa Keskustan mollaamista.
Hallituksen päätös pudottaa alkoholivero lähemmäs kansainvälistä tasoa oli oikea. Sen teki SDP ja Keskusta - Kokoomus ei siihen ikävä kyllä kyennyt.
Ainut ongelma veron pudotuksessa on, että se ei ole riittävä patoamaan salakuljetusta, eikä laillista, uusien lakien sallimaa tuontia muista EU-maista. Näin Suomi häviää selvää rahaa kilpailukyvyttömän kotimaisen hinnoittelun takia ulkomaille, joissa hyödyn keräävät osin rikolliset ja osin rehelliset yrittäjät.
Kaikki spekulaatiot ja ennusteet alkoholikuolemien lisääntymisestä ovat vain ennusteita, joissa ei huomioida tilastoimatonta kulutusta lainkaan. Tilastoimaton kulutus muodostuu kotipoltosta, kotiviineistä, kotiolueista, tuontialkoholista ja tietysti suurimpana tekijänä salakuljetetusta alkoholista. Tullin tekemät pirtutakavarikot ovat vain jäävuoren huippu.
Litra 95% pirtua vastaa viittä ½litran kossua, ja noita pirtulitroja on tullut maahan miljoonia, eikä niitä ole suinkaan kaadettu suoraan maahan.
½litran kossun oikea hinta on 5€. Katsotaan kykeneekö Vanhanen tuohon vai ei? Jos kykenee, niin edut ovat huomattavat:
1. Turha ajelu Suomenlahdella loppuu.
2. Polttoainetta säästyy -> rahaa säästyy -> luonto säästyy -> kaikki voivat paremmin.
3. Salakuljetus loppuu -> rikollisuus vähenee.
4. Ihmisten turvallisuus paranee luotettavasta lähteestä hankitun tuotteen myötä -> terveysriskit pienenevät.
5. Tuotanto pysyy Suomessa -> talous voi paremmin -> Suomi voi paremmin.
Kieltolakimentaliteetti tuotteen hinnan vääristämiseksi, tai jopa tuotteen kokonaan kieltämiseksi, on vakava kansanterveydellinen haittatekijä, jota edeltävät hallitukset ovat ylläpitäneet. Onneksi nyt - viimein - me olemme saamassa vapaan Euroopan oikeudet Suomeenkin. Esko Aholla oli merkittävä rooli tämän suomisessa suomalaisille.