Elittipaikkaan vai ei???

riitä siihen unelmaan. Tämä on varsinainen pointti.

Jos yrittää kymmenen kertaa, ennen kuin pääsee esim. lääketieteelliseen, niin pääsy on yleensä onnenkantamoinen ja kyseisestä henkilöstä ei tule hyvää lääkäriä (empaattinen ja sympaattinen lääkäri voi toki tulla).

Jos ihmisellä on riittävät eväät ja motivaatio opiskeluun, niin hän kyllä kahdella - tai viimeistään kolmannella - kerralla pääsee sisään. Olisi kaikkien, sekä ihmisen että yhteisön, etu rajoittaa pääsykokeiden määrää.

Kaikilla ei vain ole yhtä suuri ÄO tai samanlainen lahjakkuusprofiili. Miksi tätä on niin vaikea hyväksyä? Yrittäessään mobilisoida kaiken lahjakkuuspotentiaalin, yhteiskunta (koulu) kannustaa väärään yrittämiseen yli omien kykyjen. Siitä seuraa vain kohtuuttomia pettymyksiä.

Paasikiveä soveltaen: Tosiasioiden ymmärtäminen ja hyväksyminen pitäisi olla kaiken perusta.

Ei kuusitoistavuotiaana 165 cm pituutee kasvanutta poikaa ei ole oikein kannustaa ammattikoripalloilijaksi. Totta! Hälmö esimerkki, mutta älyllisissä asioissa yhteiskunta ja yhteisö haluaa toimia niin.

Lenin-setä asuu... kirjoitti:

riitä siihen unelmaan. Tämä on varsinainen pointti.

Jos yrittää kymmenen kertaa, ennen kuin pääsee esim. lääketieteelliseen, niin pääsy on yleensä onnenkantamoinen ja kyseisestä henkilöstä ei tule hyvää lääkäriä (empaattinen ja sympaattinen lääkäri voi toki tulla).

Jos ihmisellä on riittävät eväät ja motivaatio opiskeluun, niin hän kyllä kahdella - tai viimeistään kolmannella - kerralla pääsee sisään. Olisi kaikkien, sekä ihmisen että yhteisön, etu rajoittaa pääsykokeiden määrää.

Kaikilla ei vain ole yhtä suuri ÄO tai samanlainen lahjakkuusprofiili. Miksi tätä on niin vaikea hyväksyä? Yrittäessään mobilisoida kaiken lahjakkuuspotentiaalin, yhteiskunta (koulu) kannustaa väärään yrittämiseen yli omien kykyjen. Siitä seuraa vain kohtuuttomia pettymyksiä.

Paasikiveä soveltaen: Tosiasioiden ymmärtäminen ja hyväksyminen pitäisi olla kaiken perusta.

Ei kuusitoistavuotiaana 165 cm pituutee kasvanutta poikaa ei ole oikein kannustaa ammattikoripalloilijaksi. Totta! Hälmö esimerkki, mutta älyllisissä asioissa yhteiskunta ja yhteisö haluaa toimia niin.

Lue lisää

Ei niistä lääkiksen pääsykokeista pelkällä onnenkantamoisella pääse läpi. Jos ei ihmisestä ole lääkäriksi, tuskin sitä koulutustakaan läpi pääsee. Ja kun henkilö X sieltä lääkiksestä valmistuu, mikä sinä olet sanomaan, ettei hänestä ole lääkäriksi, jos hän on yrittänyt sisään kymmenen kertaa? Saman koulutuksen on läpikäynyt kuin muutkin ja hyväksytysti, jos kerran valmistuu.

En missään nimessä hyväksy sitä, että jollei kahdella tai edes kolmella yrittämällä pääsisi sisään, olisi epäkelpo opiskelemaan ainetta. Itse pääsin sisään siihen unelmapaikkaani neljännellä yrittämällä, ja pahoittelen, mutta en suostu uskomaan, että olisin kykenemätön omalle alalleni, joskin vain aika sen näyttää. Olisin muuten yrittänyt viidennenkin kerran.

Henk.koht. en usko että on kenenkään etu rajoittaa hakukertojen määrää. Pääsykokeilla valitaan parhaat ehdokkaat sisään, ja jos paras syystä tai toisesta sattuu olemaan se kymmenen kertaa yrittänyt, niin sitten hän on paras.

17+10 kirjoitti:

Ei niistä lääkiksen pääsykokeista pelkällä onnenkantamoisella pääse läpi. Jos ei ihmisestä ole lääkäriksi, tuskin sitä koulutustakaan läpi pääsee. Ja kun henkilö X sieltä lääkiksestä valmistuu, mikä sinä olet sanomaan, ettei hänestä ole lääkäriksi, jos hän on yrittänyt sisään kymmenen kertaa? Saman koulutuksen on läpikäynyt kuin muutkin ja hyväksytysti, jos kerran valmistuu.

En missään nimessä hyväksy sitä, että jollei kahdella tai edes kolmella yrittämällä pääsisi sisään, olisi epäkelpo opiskelemaan ainetta. Itse pääsin sisään siihen unelmapaikkaani neljännellä yrittämällä, ja pahoittelen, mutta en suostu uskomaan, että olisin kykenemätön omalle alalleni, joskin vain aika sen näyttää. Olisin muuten yrittänyt viidennenkin kerran.

Henk.koht. en usko että on kenenkään etu rajoittaa hakukertojen määrää. Pääsykokeilla valitaan parhaat ehdokkaat sisään, ja jos paras syystä tai toisesta sattuu olemaan se kymmenen kertaa yrittänyt, niin sitten hän on paras.

Lue lisää

Kuten aiemmin kirjoitin.

Yleensä n.:llä kerralla sisään päässeet ylittävät rajan rimaa hipomalla tai jälkipäässä. Kyllä pääsykoe varsin hyvin korreloi opiskelua. Ei viimeisenä sisään päässyt ryhdy saamaan huippuarvosanoja. Hyvän lääkärin perusedellytys on kuitenkin asioiden hyvä osaaminen, jota mitataan koearvosanoilla (ts. korreloi omaksumiskykyyn ts. älykkyyteen). Kirurgien osalta saattaa olla eri juttu, koska se on enemmän käsityötä.

Mutta ei syytä huoleen. Ei jälkipäänkään opiskelijat varmasti kykenemättömiä ole, koska tiedekuntien tulee pitää maineestaan kiinni.

PS. En haluaisi rajoittaa keskustelua pelkästään lääketieteellisessä opiskeleviin. Juristinplantut ja kylterit mukaan....

Lenin-setä asuu... kirjoitti:

Kuten aiemmin kirjoitin.

Yleensä n.:llä kerralla sisään päässeet ylittävät rajan rimaa hipomalla tai jälkipäässä. Kyllä pääsykoe varsin hyvin korreloi opiskelua. Ei viimeisenä sisään päässyt ryhdy saamaan huippuarvosanoja. Hyvän lääkärin perusedellytys on kuitenkin asioiden hyvä osaaminen, jota mitataan koearvosanoilla (ts. korreloi omaksumiskykyyn ts. älykkyyteen). Kirurgien osalta saattaa olla eri juttu, koska se on enemmän käsityötä.

Mutta ei syytä huoleen. Ei jälkipäänkään opiskelijat varmasti kykenemättömiä ole, koska tiedekuntien tulee pitää maineestaan kiinni.

PS. En haluaisi rajoittaa keskustelua pelkästään lääketieteellisessä opiskeleviin. Juristinplantut ja kylterit mukaan....

Lue lisää

Itse asiassa aivan hyvin sellaisia ihmisiä, jotka pärjäisivät lääkiksessä ja olisivat hyviä lääkäreitä, taitaa olla enemmän kuin lääkiksessä on aloituspaikkoja. Ne aloituspaikat kai kuitenkin korreloivat sen kanssa, kuinka paljon lääkäreitä tässä maassa tarvitaan, eivät sen kanssa, kuinka monta potentiaalisesti hyvää lääkäriä tässä maassa olisi.

Saisiko jotain lähteitä väitteelle, että pääsykoe "varsin hyvin korreloi opiskelua", kiitos?

Mielestäni pääsykokeen tehtävä on rankata parhaat ehdokkaat sisään ja itse koulutuksen tehtävä on kouluttaa heistä alansa ammattilaisia. Jos jokin tdk tuottaa epäkelpoja ammattilaisia, on syytä pohtia ensisijaisesti opetuksen tasoa ja sitä, kuinka helposti ja millä tiedoin sieltä valmistutaan, ei pääsykokeita.

"En haluaisi rajoittaa keskustelua pelkästään lääketieteellisessä opiskeleviin. Juristinplantut ja kylterit mukaan...."

Lääkis olikin vain esimerkki (jonka itse asiassa sinä toit mukaan). Mite TeaK, Taik tai Sibelius-Akatemia? Ei kuulu "eliittiin" vai?

5+6 kirjoitti:

Itse asiassa aivan hyvin sellaisia ihmisiä, jotka pärjäisivät lääkiksessä ja olisivat hyviä lääkäreitä, taitaa olla enemmän kuin lääkiksessä on aloituspaikkoja. Ne aloituspaikat kai kuitenkin korreloivat sen kanssa, kuinka paljon lääkäreitä tässä maassa tarvitaan, eivät sen kanssa, kuinka monta potentiaalisesti hyvää lääkäriä tässä maassa olisi.

Saisiko jotain lähteitä väitteelle, että pääsykoe "varsin hyvin korreloi opiskelua", kiitos?

Mielestäni pääsykokeen tehtävä on rankata parhaat ehdokkaat sisään ja itse koulutuksen tehtävä on kouluttaa heistä alansa ammattilaisia. Jos jokin tdk tuottaa epäkelpoja ammattilaisia, on syytä pohtia ensisijaisesti opetuksen tasoa ja sitä, kuinka helposti ja millä tiedoin sieltä valmistutaan, ei pääsykokeita.

"En haluaisi rajoittaa keskustelua pelkästään lääketieteellisessä opiskeleviin. Juristinplantut ja kylterit mukaan...."

Lääkis olikin vain esimerkki (jonka itse asiassa sinä toit mukaan). Mite TeaK, Taik tai Sibelius-Akatemia? Ei kuulu "eliittiin" vai?

Lue lisää

Pahoittelen kirotusvihreitä edellisessä, pitäisi kai oikolukea tekstinsä ennen kuin painaa sitä lähetä-namikkaa eikä sen jälkeen... :D

5+6 kirjoitti:

Itse asiassa aivan hyvin sellaisia ihmisiä, jotka pärjäisivät lääkiksessä ja olisivat hyviä lääkäreitä, taitaa olla enemmän kuin lääkiksessä on aloituspaikkoja. Ne aloituspaikat kai kuitenkin korreloivat sen kanssa, kuinka paljon lääkäreitä tässä maassa tarvitaan, eivät sen kanssa, kuinka monta potentiaalisesti hyvää lääkäriä tässä maassa olisi.

Saisiko jotain lähteitä väitteelle, että pääsykoe "varsin hyvin korreloi opiskelua", kiitos?

Mielestäni pääsykokeen tehtävä on rankata parhaat ehdokkaat sisään ja itse koulutuksen tehtävä on kouluttaa heistä alansa ammattilaisia. Jos jokin tdk tuottaa epäkelpoja ammattilaisia, on syytä pohtia ensisijaisesti opetuksen tasoa ja sitä, kuinka helposti ja millä tiedoin sieltä valmistutaan, ei pääsykokeita.

"En haluaisi rajoittaa keskustelua pelkästään lääketieteellisessä opiskeleviin. Juristinplantut ja kylterit mukaan...."

Lääkis olikin vain esimerkki (jonka itse asiassa sinä toit mukaan). Mite TeaK, Taik tai Sibelius-Akatemia? Ei kuulu "eliittiin" vai?

Lue lisää

samaan luokkaan. Kukaan ei yritä kymmentä kertaa taidealankorkeakouluun, koska on helpompaa myöntää itselleen ettei ole taiteellinen. Ei ole häpeä olla ei-taiteellinen. Älykkyyden puute on vaikeampi myöntää ja häpeällistä.

Kaikki havainnot tukevat pääsykokeiden korrelaatiota. Toki on aina poikkeuksia. Yrittäjät voidaan luokitella neljään osaan.

1. Erinomaisesti lukiossa ja yo-kirjoituksissa (on kokeessa) pärjänneet yleensä pärjäävät hyvin korkeakouluissakin ja niiden pääsykokeissa. Siis älykkäät ja motivoituneet. Tyypillisesti sisään todistuksen ja kokeiden yhteispisteillä, ehkä jopa pelkällä todistuksella. Pärjäävät normaalisti opinnoissa erinomaisesti.

2. Lukiossa heikosti pärjänneet, mutta ei-motivoituneet älykkäät oppilaat, omaavat edellytykset pärjätä hyvin korkeakouluissa. Kunhan motivaatio saadaan kohdalle (yleensä välivuoden jälkeen), niin hyvin porskuttaa. Tällaiset tapaukset pääsevät yleensä helposti korkeakouluihin (valintakoekiintiöstä), koska potentiaalia on.

3. Sitten ovat "ei niin älykkäät, mutta motivoituneet", jotka ovat selvinneet heikosti/heikohkosti lukiossa ja yo-kirjoituksissa. Nämä yleensä ovat niitä "yritän kunnes pääsen sisään"-tapauksia. Eikä näistä tyypillisesti kehity "penaalin terävimpiä kyniä". Toki saattaa tulla paksulla jäljellä piirtävä kynä eli esim. riman selvästi ylittävä lääkäri tai tuomari.

4. Viimeisen ryhmän muodostavat "ei älykkäät, eikä motivoituneet", jotka tulevat kokeisiin ainoastaan vanhempien painostuksesta. Kuuluvat tyypillisesti ulosjääneisiin.

Siis kolmanteen (ja neljänteen, jos vanhemmat panostavat tarpeeksi) ryhmään kuuluvia saattaa olla opiskelemassa, mutta ei heistä huippuosaajia varmasti tule.

15+19 kirjoitti:

Pahoittelen kirotusvihreitä edellisessä, pitäisi kai oikolukea tekstinsä ennen kuin painaa sitä lähetä-namikkaa eikä sen jälkeen... :D

Lukihäiriö on varmaan minullakin tai ainakin erinomainen huolimattomuus.

Lenin-setä asuu... kirjoitti:

samaan luokkaan. Kukaan ei yritä kymmentä kertaa taidealankorkeakouluun, koska on helpompaa myöntää itselleen ettei ole taiteellinen. Ei ole häpeä olla ei-taiteellinen. Älykkyyden puute on vaikeampi myöntää ja häpeällistä.

Kaikki havainnot tukevat pääsykokeiden korrelaatiota. Toki on aina poikkeuksia. Yrittäjät voidaan luokitella neljään osaan.

1. Erinomaisesti lukiossa ja yo-kirjoituksissa (on kokeessa) pärjänneet yleensä pärjäävät hyvin korkeakouluissakin ja niiden pääsykokeissa. Siis älykkäät ja motivoituneet. Tyypillisesti sisään todistuksen ja kokeiden yhteispisteillä, ehkä jopa pelkällä todistuksella. Pärjäävät normaalisti opinnoissa erinomaisesti.

2. Lukiossa heikosti pärjänneet, mutta ei-motivoituneet älykkäät oppilaat, omaavat edellytykset pärjätä hyvin korkeakouluissa. Kunhan motivaatio saadaan kohdalle (yleensä välivuoden jälkeen), niin hyvin porskuttaa. Tällaiset tapaukset pääsevät yleensä helposti korkeakouluihin (valintakoekiintiöstä), koska potentiaalia on.

3. Sitten ovat "ei niin älykkäät, mutta motivoituneet", jotka ovat selvinneet heikosti/heikohkosti lukiossa ja yo-kirjoituksissa. Nämä yleensä ovat niitä "yritän kunnes pääsen sisään"-tapauksia. Eikä näistä tyypillisesti kehity "penaalin terävimpiä kyniä". Toki saattaa tulla paksulla jäljellä piirtävä kynä eli esim. riman selvästi ylittävä lääkäri tai tuomari.

4. Viimeisen ryhmän muodostavat "ei älykkäät, eikä motivoituneet", jotka tulevat kokeisiin ainoastaan vanhempien painostuksesta. Kuuluvat tyypillisesti ulosjääneisiin.

Siis kolmanteen (ja neljänteen, jos vanhemmat panostavat tarpeeksi) ryhmään kuuluvia saattaa olla opiskelemassa, mutta ei heistä huippuosaajia varmasti tule.

Lue lisää

"Kukaan ei yritä kymmentä kertaa taidealankorkeakouluun, koska on helpompaa myöntää itselleen ettei ole taiteellinen."

Ei pidä paikkaansa, sinnehän sitä vasta yritetäänkin. Mutulla olisin valmis arvioimaan, että keskimäärin useammin kuin muualle. TeaKiin todella harva pääsee ekalla yrittämällä, jotkut onnekkaat toisella. TeaKin ovet aukeavat keskimäärin kolmannella yrittämällä, josta voi päätellä, että niitä monta kertaa enemmänkin yrittäneitä on paljonkin. Urbaanilegendoja niistä toistakymmentä vuotta yrittäneistä, lannistumattomista sisseistä liikkuu alan foorumeilla, mutta niihin en osaa ottaa kantaa.

En tiedä mihin noista sinun ryhmistäsi itse kuuluisin. Suht hyvin lukiossa ilman merkittävää panosta menestyin, pääsykokeissa pääsin heittämällä sisään kakkosvaihtoehtoon. Ykköseen piti pyrkiä se neljä kertaa, mutta katumaan en rupea. Olen vuorenvarma siitä, että jos olisin unelmistani ja toivosta luopunut, olisin tiennyt, etten ole vielä yrittänyt parastani, ja katunut sitä loppuelämäni. Jos taas en olisi ikinä sisään päässyt, olisin luovuttanut jossain vaiheessa. Tietänyt että ten parhaani. Surrut suremiseni ja jatkanut eteenpäin. Tai sitten lähtenyt Suomesta muualle toteuttamaan unelmaani, who knows. Yhteiskunnan tehtävä ei kuitenkaan ole kertoa ihmiselle, kuinka monta kertaa niitä unelmia on sallittua yrittää toteuttaa, tai kuinka paljon painoarvoa kelläkin on varaa omille unelmilleen antaa. .

19+17 kirjoitti:

"Kukaan ei yritä kymmentä kertaa taidealankorkeakouluun, koska on helpompaa myöntää itselleen ettei ole taiteellinen."

Ei pidä paikkaansa, sinnehän sitä vasta yritetäänkin. Mutulla olisin valmis arvioimaan, että keskimäärin useammin kuin muualle. TeaKiin todella harva pääsee ekalla yrittämällä, jotkut onnekkaat toisella. TeaKin ovet aukeavat keskimäärin kolmannella yrittämällä, josta voi päätellä, että niitä monta kertaa enemmänkin yrittäneitä on paljonkin. Urbaanilegendoja niistä toistakymmentä vuotta yrittäneistä, lannistumattomista sisseistä liikkuu alan foorumeilla, mutta niihin en osaa ottaa kantaa.

En tiedä mihin noista sinun ryhmistäsi itse kuuluisin. Suht hyvin lukiossa ilman merkittävää panosta menestyin, pääsykokeissa pääsin heittämällä sisään kakkosvaihtoehtoon. Ykköseen piti pyrkiä se neljä kertaa, mutta katumaan en rupea. Olen vuorenvarma siitä, että jos olisin unelmistani ja toivosta luopunut, olisin tiennyt, etten ole vielä yrittänyt parastani, ja katunut sitä loppuelämäni. Jos taas en olisi ikinä sisään päässyt, olisin luovuttanut jossain vaiheessa. Tietänyt että ten parhaani. Surrut suremiseni ja jatkanut eteenpäin. Tai sitten lähtenyt Suomesta muualle toteuttamaan unelmaani, who knows. Yhteiskunnan tehtävä ei kuitenkaan ole kertoa ihmiselle, kuinka monta kertaa niitä unelmia on sallittua yrittää toteuttaa, tai kuinka paljon painoarvoa kelläkin on varaa omille unelmilleen antaa. .

Lue lisää

Ihan mielenkiinnosta. Missä olet nyt ja missä olisi mennyt raja, että luovut yrittämästä? Monesko epäonnistuminen olisi ollut se viimeinen ja olisit muuttanut suuntaa?

Lenin-setä asuu... kirjoitti:

riitä siihen unelmaan. Tämä on varsinainen pointti.

Jos yrittää kymmenen kertaa, ennen kuin pääsee esim. lääketieteelliseen, niin pääsy on yleensä onnenkantamoinen ja kyseisestä henkilöstä ei tule hyvää lääkäriä (empaattinen ja sympaattinen lääkäri voi toki tulla).

Jos ihmisellä on riittävät eväät ja motivaatio opiskeluun, niin hän kyllä kahdella - tai viimeistään kolmannella - kerralla pääsee sisään. Olisi kaikkien, sekä ihmisen että yhteisön, etu rajoittaa pääsykokeiden määrää.

Kaikilla ei vain ole yhtä suuri ÄO tai samanlainen lahjakkuusprofiili. Miksi tätä on niin vaikea hyväksyä? Yrittäessään mobilisoida kaiken lahjakkuuspotentiaalin, yhteiskunta (koulu) kannustaa väärään yrittämiseen yli omien kykyjen. Siitä seuraa vain kohtuuttomia pettymyksiä.

Paasikiveä soveltaen: Tosiasioiden ymmärtäminen ja hyväksyminen pitäisi olla kaiken perusta.

Ei kuusitoistavuotiaana 165 cm pituutee kasvanutta poikaa ei ole oikein kannustaa ammattikoripalloilijaksi. Totta! Hälmö esimerkki, mutta älyllisissä asioissa yhteiskunta ja yhteisö haluaa toimia niin.

Lue lisää

En kyllä tiedä onko opiskelupaikalla mitään tekemistä älykkyysosamäärän kanssa. Aikanaan kun pääsin yliopistoon sisälle (valtsikka) ajattelin että nyt liityn todellisten älykköjen joukkoon. Totuus oli kuitenkin että samanlaisia tavallisia tallaajia siellä oli kuin muuallakin. Muutamaa huippuyksilöä lukuunottamatta en koskaan kokenut olevani mitenkään paremmissa porukoissa.

Ennemminkin väittäisin että mihin tahansa pääsee sisälle kun vaan osoittaa riittävää ahkeruutta. Lähinnä kun omassa ystäväpiirissäni katselin näitä ikihakijoita niin aina puhuttiin vuodesta toiseen kovaan ääneen hakurumbasta mutta itse se raaka työ eli lukeminen olikin sitten vähän niin ja näin. Samoin yliopistossa kaikista kursseista pääsi läpi helpolla kun vähän vaivautui lukemaan.

Kuka tahansa normaali ihminen pääsee mihin tahansa sisälle kun vain osoittaa riittävää motivaatiota lukemiseen. Itsekin opiskeluaikana vielä hain, ja pääsin, oikeustieteelliseen. Tosin en sitten innostunutkaan suorittamaan toista tutkintoa lopulta. Pari kertaa voi mennä harjoittelussa nuorilta ihmisiltä mutta jos joutuu viidettä kertaa hakemaan jonnekin niin on se jo merkki että oma lukuinto ja motivaatio eivät riitä kyseiseen paikkaan. Älyn kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Sama juttu kuin ikuisilla "gradua vaille valmiilla".

Harmaa virkamies kirjoitti:

En kyllä tiedä onko opiskelupaikalla mitään tekemistä älykkyysosamäärän kanssa. Aikanaan kun pääsin yliopistoon sisälle (valtsikka) ajattelin että nyt liityn todellisten älykköjen joukkoon. Totuus oli kuitenkin että samanlaisia tavallisia tallaajia siellä oli kuin muuallakin. Muutamaa huippuyksilöä lukuunottamatta en koskaan kokenut olevani mitenkään paremmissa porukoissa.

Ennemminkin väittäisin että mihin tahansa pääsee sisälle kun vaan osoittaa riittävää ahkeruutta. Lähinnä kun omassa ystäväpiirissäni katselin näitä ikihakijoita niin aina puhuttiin vuodesta toiseen kovaan ääneen hakurumbasta mutta itse se raaka työ eli lukeminen olikin sitten vähän niin ja näin. Samoin yliopistossa kaikista kursseista pääsi läpi helpolla kun vähän vaivautui lukemaan.

Kuka tahansa normaali ihminen pääsee mihin tahansa sisälle kun vain osoittaa riittävää motivaatiota lukemiseen. Itsekin opiskeluaikana vielä hain, ja pääsin, oikeustieteelliseen. Tosin en sitten innostunutkaan suorittamaan toista tutkintoa lopulta. Pari kertaa voi mennä harjoittelussa nuorilta ihmisiltä mutta jos joutuu viidettä kertaa hakemaan jonnekin niin on se jo merkki että oma lukuinto ja motivaatio eivät riitä kyseiseen paikkaan. Älyn kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Sama juttu kuin ikuisilla "gradua vaille valmiilla".

Lue lisää

Olet itse älykäs, ystäväsi kaltaisiasi ja sen tähden vähättelet ylimielisesti ongelmaa. Vaikka ikiyrittäjissä on paljon kuvaamiasi velttoja tapauksia, niin huomattavan paljon myös ahkeria, mutta ei niin älykkäitä. Sinun vähättelysi tekee julmaa pilkkaa heistä ja heidän epätoivoisesta yrittämisestä vuodesta toiseen. Tai ehkä tämä juuri on tarkoituksesi...

Mietihän vähän kouluaikaa tai varusmiespalvelusta. Osalle kaikki asiat olivat oikeasti liian vaikeita. Turha sitä on kiistää.

Minä pääsin opiskelemaan jopa ilman pääsykoetta, minunkin opiskelukaverini olivat osin laiskoja ja osa taitaa jäädä ikuiseksi opiskelijaksi. Osa hankki kauppakorkeakoulun, osa jopa oikeustieteellisen paikan ja opiskeli myös siellä. Tentit menivät läpi varsin keveästi ja diplomityö tuosta vain. Silti en voi sanoa, että kuka tahansa olisi voinut tehdä saman. Kyllä siellä opiskeli älykkäitä ihmisiä. Toki muuten ihan tavallisia kadun tallaajia....

DI (Tfy) kirjoitti:

Olet itse älykäs, ystäväsi kaltaisiasi ja sen tähden vähättelet ylimielisesti ongelmaa. Vaikka ikiyrittäjissä on paljon kuvaamiasi velttoja tapauksia, niin huomattavan paljon myös ahkeria, mutta ei niin älykkäitä. Sinun vähättelysi tekee julmaa pilkkaa heistä ja heidän epätoivoisesta yrittämisestä vuodesta toiseen. Tai ehkä tämä juuri on tarkoituksesi...

Mietihän vähän kouluaikaa tai varusmiespalvelusta. Osalle kaikki asiat olivat oikeasti liian vaikeita. Turha sitä on kiistää.

Minä pääsin opiskelemaan jopa ilman pääsykoetta, minunkin opiskelukaverini olivat osin laiskoja ja osa taitaa jäädä ikuiseksi opiskelijaksi. Osa hankki kauppakorkeakoulun, osa jopa oikeustieteellisen paikan ja opiskeli myös siellä. Tentit menivät läpi varsin keveästi ja diplomityö tuosta vain. Silti en voi sanoa, että kuka tahansa olisi voinut tehdä saman. Kyllä siellä opiskeli älykkäitä ihmisiä. Toki muuten ihan tavallisia kadun tallaajia....

Lue lisää

Niiden ihmisten määrä jotka omaavat motivaation alalle X, mutta eivät riittävää lahjakkuuspotentiaalia, silti vuodesta toiseen pyrkien on marginaalinen. (Vapaassa maassa jokaisella on myös oikeus hakata päätään seinään niin kauan kuin haluaa, joten pääsykoekertojen rajoittaminen on absurdi ajatuksenakin). Ongelmana on se, että näet useimmat pääsykokeissa useamman kerran käyneen automaattisesti kuuluvan tähän ryhmään. Todellisuudessa joillekin aloille on enemmän sääntö entä poikkeus, että hakukertoja tulee 1-4, lääkiksen kohdalla useampikaan ei ole merkki erityisen tyhmästä yksilöstä. Toisaalta ihmisillä voi olla monenlaisia henkilökohtaisia syitä miksi ryssii kokeen, joku saattaa mennä totaalisen lukkoon ns. pääsykoetilanteessa, vaikka muuten olisikin poikkeuksellisen lahjakas, osalla taas voi olla muita ongelmia elämässään, esim. sairastaa masennusta (tilanne omalla kohdallani).

Monet niistä jotka dramaattisesti kuuluttavat omaa jokakeväistä hakurumbaa ympäriinsä pyrkivät lähinnä vain antamaan kuvan että ns. tekevät jotain. Näin nätisti ilmaistuna. Osa tietää ettei lukenut riittävästi, mutta ei vain myönnä sitä, osa taas ei ehkä voi myöntää lähipiirilleen ettei hän todellisuudessa halua alalle Y jota häneltä on aina odotettu, osa on "elämäntapataiteilijoita" tms. En kiinnittäisi liikaa huomiota noihin. Jos joku harvinainen aidosti lahjaton tapaus osuu joukkoon, ja hänen ympäristönsä silti kannustaa hakkaamaan päätä siihen seinään, on oletettavissa että ko. henkilöt omaavat samanlaisen lahjakkuusprofiilin ("ihmiset ajautuvat kaltaistensa pariin" lahjakkuus on perinnöllistä) eikä heiltä toisenlaista käytöstä ehkä voi odottaakaan.

Live and let live...?

Eräs lukija kirjoitti:

Niiden ihmisten määrä jotka omaavat motivaation alalle X, mutta eivät riittävää lahjakkuuspotentiaalia, silti vuodesta toiseen pyrkien on marginaalinen. (Vapaassa maassa jokaisella on myös oikeus hakata päätään seinään niin kauan kuin haluaa, joten pääsykoekertojen rajoittaminen on absurdi ajatuksenakin). Ongelmana on se, että näet useimmat pääsykokeissa useamman kerran käyneen automaattisesti kuuluvan tähän ryhmään. Todellisuudessa joillekin aloille on enemmän sääntö entä poikkeus, että hakukertoja tulee 1-4, lääkiksen kohdalla useampikaan ei ole merkki erityisen tyhmästä yksilöstä. Toisaalta ihmisillä voi olla monenlaisia henkilökohtaisia syitä miksi ryssii kokeen, joku saattaa mennä totaalisen lukkoon ns. pääsykoetilanteessa, vaikka muuten olisikin poikkeuksellisen lahjakas, osalla taas voi olla muita ongelmia elämässään, esim. sairastaa masennusta (tilanne omalla kohdallani).

Monet niistä jotka dramaattisesti kuuluttavat omaa jokakeväistä hakurumbaa ympäriinsä pyrkivät lähinnä vain antamaan kuvan että ns. tekevät jotain. Näin nätisti ilmaistuna. Osa tietää ettei lukenut riittävästi, mutta ei vain myönnä sitä, osa taas ei ehkä voi myöntää lähipiirilleen ettei hän todellisuudessa halua alalle Y jota häneltä on aina odotettu, osa on "elämäntapataiteilijoita" tms. En kiinnittäisi liikaa huomiota noihin. Jos joku harvinainen aidosti lahjaton tapaus osuu joukkoon, ja hänen ympäristönsä silti kannustaa hakkaamaan päätä siihen seinään, on oletettavissa että ko. henkilöt omaavat samanlaisen lahjakkuusprofiilin ("ihmiset ajautuvat kaltaistensa pariin" lahjakkuus on perinnöllistä) eikä heiltä toisenlaista käytöstä ehkä voi odottaakaan.

Live and let live...?

Lue lisää

Oikeus osallistua rajattomasti pääsykokeisiin ei mitenkään korreloi maan vapauteen. Suomessakin on paljon opiskelupaikkoja, joihin saa pyrkiä vain rajallisen määrän. Nyt meillä vaan on tällainen järjestelmä. Se voidaan muuttaa halutessa milloin vaan. Tai lähes siis milloin vaan (vrt. opetusministerimme yritys tältä vuodelta)

Jos olisit lukenut aiemmin kirjoittamani, niin olisit ehkä tajunnut, että vasta-argumentissasi kuvaat ryhmään kaksi (älykkäät, mutta motivoitumattomat) kuuluvien toimintaa. Tottahan heitäkin on, mutta Gaussin käyrän mukaan vain rajallinen osa.

Mukana on vähintään 50 % niitä, joilla kapasiteetti aiheuttaa enemmän tai vähemmän rajoitteita pääsyn suhteen. Siis sen puuttuvan motivaation lisäksi.

Tässähän on kyseessä keskustelusta, mutta osa haluaisi tukahduttaa tämän.

Miksiköhän?

Lenin setä asuu... kirjoitti:

Oikeus osallistua rajattomasti pääsykokeisiin ei mitenkään korreloi maan vapauteen. Suomessakin on paljon opiskelupaikkoja, joihin saa pyrkiä vain rajallisen määrän. Nyt meillä vaan on tällainen järjestelmä. Se voidaan muuttaa halutessa milloin vaan. Tai lähes siis milloin vaan (vrt. opetusministerimme yritys tältä vuodelta)

Jos olisit lukenut aiemmin kirjoittamani, niin olisit ehkä tajunnut, että vasta-argumentissasi kuvaat ryhmään kaksi (älykkäät, mutta motivoitumattomat) kuuluvien toimintaa. Tottahan heitäkin on, mutta Gaussin käyrän mukaan vain rajallinen osa.

Mukana on vähintään 50 % niitä, joilla kapasiteetti aiheuttaa enemmän tai vähemmän rajoitteita pääsyn suhteen. Siis sen puuttuvan motivaation lisäksi.

Tässähän on kyseessä keskustelusta, mutta osa haluaisi tukahduttaa tämän.

Miksiköhän?

Lue lisää

"Mukana on vähintään 50 % niitä, joilla kapasiteetti aiheuttaa enemmän tai vähemmän rajoitteita pääsyn suhteen. Siis sen puuttuvan motivaation lisäksi."

Ongelmana on se, ettet kykene todistamaan tätä väitettä millään faktapitoisella tutkimuksella tms. En jaksa uskoa että poikkeuksellisen heikon kapasiteetin omaavat jaksaisivat hakata sitä päätä seinään vuodesta toiseen esim. Galenoksen kanssa. Itse asiassa en usko että matemaattisesti lahjattomat edes kovin herkästi tarttuvat ko. opukseen sattuneista syistä. Muistan itse koulusta, että ne joille kyseinen aine tuotti ylitsepääsemättömiä vaikeuksia (enkä nyt puhu välttämättä edes aivan poikkeuksellisen tyhmistä yksilöistä), eivät mielellään harrastaneet edes normaalin peruskoulumatikan/lukion palikkamatikan kirjojen selailua. Lääkikseen päästäkseen olisi hyvä hallita pitkä matikka/kemia/fysiikka-paketti, ja jokainen joka tuon on vapaaehtoisesti läpikäynyt ja suoriutunut niin että hallitsee kokonaisuuden, omaa hyvin suurella todennäköisyydellä myös riittävän lahjakkuuden lääkikseen.

En näe miksi tuo ei pätisi myös muiden alojen kohdalla. Henkilölle jolle alalle pääsy ja pääsykoekirjat tuottavat suuria vaikeuksia, ei todennäköisesti ajaudu niiden pariin. Ihminen mielellään tekee sitä missä hän kokee olevansa hyvä. Ehkä ainoana poikkeuksena taidealoilla näitä onnettomia pyrkyreitä saattaa olla enemmänkin, mutta näissä pääsykokeet ovat yleensä monivaiheiset, ja niitä surkeimpia ei edes kutsuta niihin kiitos esikarsinnan.

Eräs lukija kirjoitti:

"Mukana on vähintään 50 % niitä, joilla kapasiteetti aiheuttaa enemmän tai vähemmän rajoitteita pääsyn suhteen. Siis sen puuttuvan motivaation lisäksi."

Ongelmana on se, ettet kykene todistamaan tätä väitettä millään faktapitoisella tutkimuksella tms. En jaksa uskoa että poikkeuksellisen heikon kapasiteetin omaavat jaksaisivat hakata sitä päätä seinään vuodesta toiseen esim. Galenoksen kanssa. Itse asiassa en usko että matemaattisesti lahjattomat edes kovin herkästi tarttuvat ko. opukseen sattuneista syistä. Muistan itse koulusta, että ne joille kyseinen aine tuotti ylitsepääsemättömiä vaikeuksia (enkä nyt puhu välttämättä edes aivan poikkeuksellisen tyhmistä yksilöistä), eivät mielellään harrastaneet edes normaalin peruskoulumatikan/lukion palikkamatikan kirjojen selailua. Lääkikseen päästäkseen olisi hyvä hallita pitkä matikka/kemia/fysiikka-paketti, ja jokainen joka tuon on vapaaehtoisesti läpikäynyt ja suoriutunut niin että hallitsee kokonaisuuden, omaa hyvin suurella todennäköisyydellä myös riittävän lahjakkuuden lääkikseen.

En näe miksi tuo ei pätisi myös muiden alojen kohdalla. Henkilölle jolle alalle pääsy ja pääsykoekirjat tuottavat suuria vaikeuksia, ei todennäköisesti ajaudu niiden pariin. Ihminen mielellään tekee sitä missä hän kokee olevansa hyvä. Ehkä ainoana poikkeuksena taidealoilla näitä onnettomia pyrkyreitä saattaa olla enemmänkin, mutta näissä pääsykokeet ovat yleensä monivaiheiset, ja niitä surkeimpia ei edes kutsuta niihin kiitos esikarsinnan.

Lue lisää

Lahjakkuuden vaikutuksesta menestykseen on toki tutkimuksia. Niiden ongelma on usein luottamuksellisuus ja poliittinen epäkorrektius. Virallisestihan kaikki ovat samalla viivalla ja kaikilla on samat mahdollisuudet. Oikeasti asia ei ole näin aurinkoinen. Tutkimuksia voit halutessasi lähteä peräämään niistä organisaatioista, jotka ovat rajoittaneet pääsykokeiden/-testien lukumäärää. Myös ns. head hunter-organisaatiot ovat varsin hyvin perillä näistä tutkimuksista.

Sinun vasta-argumenttisi on vain simppelisti "en usko". Hienoa! Matemaattisesti lahjattomat yleensä ymmärtävät hylätä tekniset alat, mutta lääketieteellinen ei ole noin yksioikoinen tapaus. Muut ns. eliitti-alat ovat vielä hulvattomampia tapauksia.

Tämäkin foorumi on kuitenkin täynnä sankarikertomuksia ihmisistä, jotka ovat toteuttaneet unelmansa ja "päässeet kymmenellä kerralla lääkikseen". Ja lähes poikkeuksetta kaikkia "yrintänkö vielä, vaikka takana on jo kuusi kertaa" -pohtijoita lähes kaikki kannustavat toteuttamaan unelmansa. Korkeakoulut voisivat halutessaan julkaista tilaston näistä ikiyrittäjistä.

Factum vain on, että yrittäjissä on aivan liikaa näitä joko oman tai vanhempiensa tai suvun haavetta toteuttavia. Ensinmainitussa tapauksessa puuttuu tyypillisesti kykyä ja jälkimmäisissä tyypillisesti motivaatiota (ja valitettavan usein myös kykyä).

Minun takaa-ajama villakoiran ydin on siinä, että kaikilla ei ole eväitä vaativiin korkeakouluopintoihin ja tämä pitäisi osata hyväksyä.

Vaikka periaatteessa kaikki onkin kaikille mahdollista.

Lenin-setä asuu... kirjoitti:

samaan luokkaan. Kukaan ei yritä kymmentä kertaa taidealankorkeakouluun, koska on helpompaa myöntää itselleen ettei ole taiteellinen. Ei ole häpeä olla ei-taiteellinen. Älykkyyden puute on vaikeampi myöntää ja häpeällistä.

Kaikki havainnot tukevat pääsykokeiden korrelaatiota. Toki on aina poikkeuksia. Yrittäjät voidaan luokitella neljään osaan.

1. Erinomaisesti lukiossa ja yo-kirjoituksissa (on kokeessa) pärjänneet yleensä pärjäävät hyvin korkeakouluissakin ja niiden pääsykokeissa. Siis älykkäät ja motivoituneet. Tyypillisesti sisään todistuksen ja kokeiden yhteispisteillä, ehkä jopa pelkällä todistuksella. Pärjäävät normaalisti opinnoissa erinomaisesti.

2. Lukiossa heikosti pärjänneet, mutta ei-motivoituneet älykkäät oppilaat, omaavat edellytykset pärjätä hyvin korkeakouluissa. Kunhan motivaatio saadaan kohdalle (yleensä välivuoden jälkeen), niin hyvin porskuttaa. Tällaiset tapaukset pääsevät yleensä helposti korkeakouluihin (valintakoekiintiöstä), koska potentiaalia on.

3. Sitten ovat "ei niin älykkäät, mutta motivoituneet", jotka ovat selvinneet heikosti/heikohkosti lukiossa ja yo-kirjoituksissa. Nämä yleensä ovat niitä "yritän kunnes pääsen sisään"-tapauksia. Eikä näistä tyypillisesti kehity "penaalin terävimpiä kyniä". Toki saattaa tulla paksulla jäljellä piirtävä kynä eli esim. riman selvästi ylittävä lääkäri tai tuomari.

4. Viimeisen ryhmän muodostavat "ei älykkäät, eikä motivoituneet", jotka tulevat kokeisiin ainoastaan vanhempien painostuksesta. Kuuluvat tyypillisesti ulosjääneisiin.

Siis kolmanteen (ja neljänteen, jos vanhemmat panostavat tarpeeksi) ryhmään kuuluvia saattaa olla opiskelemassa, mutta ei heistä huippuosaajia varmasti tule.

Lue lisää

Kannattaa varmaan ottaa huomioon, että erot halutuilla aloilla ovat pieniä... muutaman pisteen sisälle mahtuu lukemattomasti hakijoita ja huonolla tuurilla hakija voi jäädä usemman kerran pisteen parin päähän, eikä se tarkoita, että hakija olisi sen tyhmempi kuin sisään päässeet. Eri asia on toki, jos lukee ja lukee ja hakee ja hakee ja tulos on joka kerta 10 pistettä tai enemmän alle rajan. Varsinkin lisääntyneet monivalintatehtävät (ainakin oikiksessa) korostavat tuurin merkitystä, kun yksi ainoa ruksi merkitsee jopa 3 pistettä! Onnellakin on siis osansa, vaikka en toki missään nimessä tarkoita, että sisäänpääsy olisi vain onnenkauppaa.

Yksin sisäänpääsystä tiettyyn kouluun ei siis kannata tehdä liian suuria johtopäätöksiä.

onnetarten ottolapsi kirjoitti:

Kannattaa varmaan ottaa huomioon, että erot halutuilla aloilla ovat pieniä... muutaman pisteen sisälle mahtuu lukemattomasti hakijoita ja huonolla tuurilla hakija voi jäädä usemman kerran pisteen parin päähän, eikä se tarkoita, että hakija olisi sen tyhmempi kuin sisään päässeet. Eri asia on toki, jos lukee ja lukee ja hakee ja hakee ja tulos on joka kerta 10 pistettä tai enemmän alle rajan. Varsinkin lisääntyneet monivalintatehtävät (ainakin oikiksessa) korostavat tuurin merkitystä, kun yksi ainoa ruksi merkitsee jopa 3 pistettä! Onnellakin on siis osansa, vaikka en toki missään nimessä tarkoita, että sisäänpääsy olisi vain onnenkauppaa.

Yksin sisäänpääsystä tiettyyn kouluun ei siis kannata tehdä liian suuria johtopäätöksiä.

Lue lisää

Sisäänottorajalla on varmasti tungosta, eikä rajan lähellä olevilla ole eroa. Enkä sitä ole kertaakaan edes yrittänyt sanoa.

Pointti onkin juuri noissa kymmenen kertaa yrittäjissä, kyllä viimeistään parin kerran jälkeen pitää olla selkeästi viivan yläpuolella pääsykoekiintiössä.

Jos ei ole, niin silloin on pakko esittää itselleen kaksi kysymystä. Onko minusta sittenkään tähän? Kannattaako elämää tuhlata pään hakkaamiseen yliopiston tammioveen?

Lenin-setä asuu... kirjoitti:

samaan luokkaan. Kukaan ei yritä kymmentä kertaa taidealankorkeakouluun, koska on helpompaa myöntää itselleen ettei ole taiteellinen. Ei ole häpeä olla ei-taiteellinen. Älykkyyden puute on vaikeampi myöntää ja häpeällistä.

Kaikki havainnot tukevat pääsykokeiden korrelaatiota. Toki on aina poikkeuksia. Yrittäjät voidaan luokitella neljään osaan.

1. Erinomaisesti lukiossa ja yo-kirjoituksissa (on kokeessa) pärjänneet yleensä pärjäävät hyvin korkeakouluissakin ja niiden pääsykokeissa. Siis älykkäät ja motivoituneet. Tyypillisesti sisään todistuksen ja kokeiden yhteispisteillä, ehkä jopa pelkällä todistuksella. Pärjäävät normaalisti opinnoissa erinomaisesti.

2. Lukiossa heikosti pärjänneet, mutta ei-motivoituneet älykkäät oppilaat, omaavat edellytykset pärjätä hyvin korkeakouluissa. Kunhan motivaatio saadaan kohdalle (yleensä välivuoden jälkeen), niin hyvin porskuttaa. Tällaiset tapaukset pääsevät yleensä helposti korkeakouluihin (valintakoekiintiöstä), koska potentiaalia on.

3. Sitten ovat "ei niin älykkäät, mutta motivoituneet", jotka ovat selvinneet heikosti/heikohkosti lukiossa ja yo-kirjoituksissa. Nämä yleensä ovat niitä "yritän kunnes pääsen sisään"-tapauksia. Eikä näistä tyypillisesti kehity "penaalin terävimpiä kyniä". Toki saattaa tulla paksulla jäljellä piirtävä kynä eli esim. riman selvästi ylittävä lääkäri tai tuomari.

4. Viimeisen ryhmän muodostavat "ei älykkäät, eikä motivoituneet", jotka tulevat kokeisiin ainoastaan vanhempien painostuksesta. Kuuluvat tyypillisesti ulosjääneisiin.

Siis kolmanteen (ja neljänteen, jos vanhemmat panostavat tarpeeksi) ryhmään kuuluvia saattaa olla opiskelemassa, mutta ei heistä huippuosaajia varmasti tule.

Lue lisää

Lukiossa pärjääminen tai pärjäämättömyys ei kerro vittuakaan mistään älykkyydestä, vaan lähinnä yleisestä ahkeruudesta. Ylipäätään lukio-opinnoilla ja yliopisto-opinnoilla on niin vähän yhteistä, että lukio-opintojen perusteella ei kannata vetää yhtään mitään johtopäätöksiä yhtään mistään.

röh... kirjoitti:

Lukiossa pärjääminen tai pärjäämättömyys ei kerro vittuakaan mistään älykkyydestä, vaan lähinnä yleisestä ahkeruudesta. Ylipäätään lukio-opinnoilla ja yliopisto-opinnoilla on niin vähän yhteistä, että lukio-opintojen perusteella ei kannata vetää yhtään mitään johtopäätöksiä yhtään mistään.

Lue lisää

Lukiossa pärjääminen ja älykkyys korreloivat erittäin hyvin. Jostain syystä kaikki korkeakoulut (etenkin ulkomailla) lähtevät tästä factumista. Miksiköhän? :D

Tämä korreloimattomuus on pärjäämättömille rakenenttu myytti. Etteivät ihan masentuisi. Raukat! :D

Lukiossa on tietenkin älykkäitä, mutta motivoitumattomia. He usein pääsevät sisään korkeakouluihin, huolimatta huonosta lukio ja/tai yo-todistuksesta. Mutta heitä on vain hyvin rajallinen osuus huonosti pärjäävistä. Sen verran, että myyttejä pääsee syntymään ja kaikki lukiossa luusereiksi joutuneet voivat samaistua heihin... :D

17+10 kirjoitti:

Ei niistä lääkiksen pääsykokeista pelkällä onnenkantamoisella pääse läpi. Jos ei ihmisestä ole lääkäriksi, tuskin sitä koulutustakaan läpi pääsee. Ja kun henkilö X sieltä lääkiksestä valmistuu, mikä sinä olet sanomaan, ettei hänestä ole lääkäriksi, jos hän on yrittänyt sisään kymmenen kertaa? Saman koulutuksen on läpikäynyt kuin muutkin ja hyväksytysti, jos kerran valmistuu.

En missään nimessä hyväksy sitä, että jollei kahdella tai edes kolmella yrittämällä pääsisi sisään, olisi epäkelpo opiskelemaan ainetta. Itse pääsin sisään siihen unelmapaikkaani neljännellä yrittämällä, ja pahoittelen, mutta en suostu uskomaan, että olisin kykenemätön omalle alalleni, joskin vain aika sen näyttää. Olisin muuten yrittänyt viidennenkin kerran.

Henk.koht. en usko että on kenenkään etu rajoittaa hakukertojen määrää. Pääsykokeilla valitaan parhaat ehdokkaat sisään, ja jos paras syystä tai toisesta sattuu olemaan se kymmenen kertaa yrittänyt, niin sitten hän on paras.

Lue lisää

Ihan mielenkiinnosta kysyn.

Mitä olisit tehnyt, jos yrityskertoja olisi ollut vain kolme. Olisitko skarpannut aikaisempiin enemmän? Oliko ensimmäinen kerta vain ponneton yritys? Mihin olisit suuntautunut, jos et olisi kolmannellakaan kerralla päässyt?

Pyydän olemaan rehellinen. Mitä olisit tehnyt???

Kyselijä eräs kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta. Missä olet nyt ja missä olisi mennyt raja, että luovut yrittämästä? Monesko epäonnistuminen olisi ollut se viimeinen ja olisit muuttanut suuntaa?

Onko unelmilla määrää? Kerro se....

5+6 kirjoitti:

Itse asiassa aivan hyvin sellaisia ihmisiä, jotka pärjäisivät lääkiksessä ja olisivat hyviä lääkäreitä, taitaa olla enemmän kuin lääkiksessä on aloituspaikkoja. Ne aloituspaikat kai kuitenkin korreloivat sen kanssa, kuinka paljon lääkäreitä tässä maassa tarvitaan, eivät sen kanssa, kuinka monta potentiaalisesti hyvää lääkäriä tässä maassa olisi.

Saisiko jotain lähteitä väitteelle, että pääsykoe "varsin hyvin korreloi opiskelua", kiitos?

Mielestäni pääsykokeen tehtävä on rankata parhaat ehdokkaat sisään ja itse koulutuksen tehtävä on kouluttaa heistä alansa ammattilaisia. Jos jokin tdk tuottaa epäkelpoja ammattilaisia, on syytä pohtia ensisijaisesti opetuksen tasoa ja sitä, kuinka helposti ja millä tiedoin sieltä valmistutaan, ei pääsykokeita.

"En haluaisi rajoittaa keskustelua pelkästään lääketieteellisessä opiskeleviin. Juristinplantut ja kylterit mukaan...."

Lääkis olikin vain esimerkki (jonka itse asiassa sinä toit mukaan). Mite TeaK, Taik tai Sibelius-Akatemia? Ei kuulu "eliittiin" vai?

Lue lisää

Taideaineet eivät kuulu eliittiopiskelupaikkoihin, vaikka niihin onkin vaikea päästä.

5+6 kirjoitti:

Itse asiassa aivan hyvin sellaisia ihmisiä, jotka pärjäisivät lääkiksessä ja olisivat hyviä lääkäreitä, taitaa olla enemmän kuin lääkiksessä on aloituspaikkoja. Ne aloituspaikat kai kuitenkin korreloivat sen kanssa, kuinka paljon lääkäreitä tässä maassa tarvitaan, eivät sen kanssa, kuinka monta potentiaalisesti hyvää lääkäriä tässä maassa olisi.

Saisiko jotain lähteitä väitteelle, että pääsykoe "varsin hyvin korreloi opiskelua", kiitos?

Mielestäni pääsykokeen tehtävä on rankata parhaat ehdokkaat sisään ja itse koulutuksen tehtävä on kouluttaa heistä alansa ammattilaisia. Jos jokin tdk tuottaa epäkelpoja ammattilaisia, on syytä pohtia ensisijaisesti opetuksen tasoa ja sitä, kuinka helposti ja millä tiedoin sieltä valmistutaan, ei pääsykokeita.

"En haluaisi rajoittaa keskustelua pelkästään lääketieteellisessä opiskeleviin. Juristinplantut ja kylterit mukaan...."

Lääkis olikin vain esimerkki (jonka itse asiassa sinä toit mukaan). Mite TeaK, Taik tai Sibelius-Akatemia? Ei kuulu "eliittiin" vai?

Lue lisää

kyseiselle alalle ja pyrkii saattamaan opiskelijoiden lähtötason samanlaiseksi. Jos näet niillä jonkun muun merkityksen, niin kerro ihmeessä.

Kukkahattu.... kirjoitti:

Onko unelmilla määrää? Kerro se....

eräs ulkomailla elävä...

röh... kirjoitti:

Lukiossa pärjääminen tai pärjäämättömyys ei kerro vittuakaan mistään älykkyydestä, vaan lähinnä yleisestä ahkeruudesta. Ylipäätään lukio-opinnoilla ja yliopisto-opinnoilla on niin vähän yhteistä, että lukio-opintojen perusteella ei kannata vetää yhtään mitään johtopäätöksiä yhtään mistään.

Lue lisää

Koko yliopisto- ja korkeakoulujärjestelmä pohjaa lukioon. Siis olet sitä mieltä, että koko järjestelmä on väärässä?

dsfghjkl kirjoitti:

Ihan mielenkiinnosta kysyn.

Mitä olisit tehnyt, jos yrityskertoja olisi ollut vain kolme. Olisitko skarpannut aikaisempiin enemmän? Oliko ensimmäinen kerta vain ponneton yritys? Mihin olisit suuntautunut, jos et olisi kolmannellakaan kerralla päässyt?

Pyydän olemaan rehellinen. Mitä olisit tehnyt???

Lue lisää

ihminen skarppaa päästäkseen kolmella kerralla, mutta se ei ole kivaa eikä sovi suomalaiseen järjestelmään....

Lenin-setä asuu... kirjoitti:

riitä siihen unelmaan. Tämä on varsinainen pointti.

Jos yrittää kymmenen kertaa, ennen kuin pääsee esim. lääketieteelliseen, niin pääsy on yleensä onnenkantamoinen ja kyseisestä henkilöstä ei tule hyvää lääkäriä (empaattinen ja sympaattinen lääkäri voi toki tulla).

Jos ihmisellä on riittävät eväät ja motivaatio opiskeluun, niin hän kyllä kahdella - tai viimeistään kolmannella - kerralla pääsee sisään. Olisi kaikkien, sekä ihmisen että yhteisön, etu rajoittaa pääsykokeiden määrää.

Kaikilla ei vain ole yhtä suuri ÄO tai samanlainen lahjakkuusprofiili. Miksi tätä on niin vaikea hyväksyä? Yrittäessään mobilisoida kaiken lahjakkuuspotentiaalin, yhteiskunta (koulu) kannustaa väärään yrittämiseen yli omien kykyjen. Siitä seuraa vain kohtuuttomia pettymyksiä.

Paasikiveä soveltaen: Tosiasioiden ymmärtäminen ja hyväksyminen pitäisi olla kaiken perusta.

Ei kuusitoistavuotiaana 165 cm pituutee kasvanutta poikaa ei ole oikein kannustaa ammattikoripalloilijaksi. Totta! Hälmö esimerkki, mutta älyllisissä asioissa yhteiskunta ja yhteisö haluaa toimia niin.

Lue lisää

Kumpi on tärkeämpää työssä onnistumisessa keskiverto tk-lääkärille: erityinen lahjakkuus omalla alallaan vai keskinkertainen ammattitaito ja empaattisuus ja sympaattisuus?

Kun sanot, ettei kaikista lääkiksestä valmistuneista ole "hyväksi lääkäriksi", niin tarkoitatko, ettei heistä voi tulla huipputason erikoislääkäreitä? Eikö se ole aika luonnollista ja itsestään selvää? Jos voisi, niin eikö nuo kyvyt menisi sitten hukkaan rutiinihommissa tk:ssa?

on hyvä asia.

Olisi aika usein armeliaisuutta viheltää peli poikki vaikka sitten kolmannen kerran pääsykoekerran jälkeen ja suunnata 3.-4.-ryhmäläisten aktiviteetti muualle. Tyhmä mutta ahkera ei ole hyvä yhdistelmä älykkyyttä vaativille aloille.

Viimeisenä sisään päässyt ei ryhdy saamaan huippuarvosanoja tarkoittaa juuri sitä. Hän ryhtyy saamaan kurssinsa loppupään arvosanoja ja valmistuu tiedekunnan standardien mukaisesti ko. ammattiin. Ammattikuntansa ei-terävimpään kärkeen. Ei siinäkään mitään vikaa varsianisesti ole.

On itsestään selvyys, että viimeinen sisään päässyt on parempi kuin ulos jääneet.

Tässä keskustelussa on aika paljon "kalikka kalahtaa ja koira älähtää"- ilmiötä.... :D

Lenin-setä asuu... kirjoitti:

on hyvä asia.

Olisi aika usein armeliaisuutta viheltää peli poikki vaikka sitten kolmannen kerran pääsykoekerran jälkeen ja suunnata 3.-4.-ryhmäläisten aktiviteetti muualle. Tyhmä mutta ahkera ei ole hyvä yhdistelmä älykkyyttä vaativille aloille.

Viimeisenä sisään päässyt ei ryhdy saamaan huippuarvosanoja tarkoittaa juuri sitä. Hän ryhtyy saamaan kurssinsa loppupään arvosanoja ja valmistuu tiedekunnan standardien mukaisesti ko. ammattiin. Ammattikuntansa ei-terävimpään kärkeen. Ei siinäkään mitään vikaa varsianisesti ole.

On itsestään selvyys, että viimeinen sisään päässyt on parempi kuin ulos jääneet.

Tässä keskustelussa on aika paljon "kalikka kalahtaa ja koira älähtää"- ilmiötä.... :D

Lue lisää

"Olisi aika usein armeliaisuutta viheltää peli poikki vaikka sitten kolmannen kerran pääsykoekerran jälkeen ja suunnata 3.-4.-ryhmäläisten aktiviteetti muualle. Tyhmä mutta ahkera ei ole hyvä yhdistelmä älykkyyttä vaativille aloille."

Jätetään armeliaisuudet uskovaisille. Armeliaisuutta hakijaa kohtaan ei missään tapauksessa ole ainakaan sinun propagoimasi yhteiskunnan holhous.

Enpä tiedä sitten millainen älynjättiläinen sinne sun lääkikseen on oltava - oikikseen riittää ihan vain kova työ ja motivaatio.

Millä perusteella vedät rajan 3. tai 4. kertaan?

"Viimeisenä sisään päässyt ei ryhdy saamaan huippuarvosanoja tarkoittaa juuri sitä."

Tällaiselle väitteelle on oletettavasti jotain lähteitäkin olemassa, keskustellaan siitä sitten kun onnistut sellaisen esittämään. :-) Omat empiiriset havaintoni eivät väitettäsi tue, mutta odotan tilastotietoa, sillä oma otantani on aivan liian pieni vetääkseni yleispäteviä johtopäätöksiä.

"Hän ryhtyy saamaan kurssinsa loppupään arvosanoja ja valmistuu tiedekunnan standardien mukaisesti ko. ammattiin."

Se on päätavoite.

"On itsestään selvyys, että viimeinen sisään päässyt on parempi kuin ulos jääneet."

Miksi sitten mielestäsi kyseinen henkilö olisi rajattava ulos koko hausta ja päästettävä sisään vähemmän pätevä hakija?

"Tässä keskustelussa on aika paljon "kalikka kalahtaa ja koira älähtää"- ilmiötä.... :D "

No johan pomppas! Jollet kykene keskustelemaan ilman ad hominem-hyökkäyksiä, ei kannata keskustella lainkaan. Et tietääkseni tiedä minusta tai historiastani mitään. Ole hyvä ja perustele väitteesi!

Mersault* kirjoitti:

"Olisi aika usein armeliaisuutta viheltää peli poikki vaikka sitten kolmannen kerran pääsykoekerran jälkeen ja suunnata 3.-4.-ryhmäläisten aktiviteetti muualle. Tyhmä mutta ahkera ei ole hyvä yhdistelmä älykkyyttä vaativille aloille."

Jätetään armeliaisuudet uskovaisille. Armeliaisuutta hakijaa kohtaan ei missään tapauksessa ole ainakaan sinun propagoimasi yhteiskunnan holhous.

Enpä tiedä sitten millainen älynjättiläinen sinne sun lääkikseen on oltava - oikikseen riittää ihan vain kova työ ja motivaatio.

Millä perusteella vedät rajan 3. tai 4. kertaan?

"Viimeisenä sisään päässyt ei ryhdy saamaan huippuarvosanoja tarkoittaa juuri sitä."

Tällaiselle väitteelle on oletettavasti jotain lähteitäkin olemassa, keskustellaan siitä sitten kun onnistut sellaisen esittämään. :-) Omat empiiriset havaintoni eivät väitettäsi tue, mutta odotan tilastotietoa, sillä oma otantani on aivan liian pieni vetääkseni yleispäteviä johtopäätöksiä.

"Hän ryhtyy saamaan kurssinsa loppupään arvosanoja ja valmistuu tiedekunnan standardien mukaisesti ko. ammattiin."

Se on päätavoite.

"On itsestään selvyys, että viimeinen sisään päässyt on parempi kuin ulos jääneet."

Miksi sitten mielestäsi kyseinen henkilö olisi rajattava ulos koko hausta ja päästettävä sisään vähemmän pätevä hakija?

"Tässä keskustelussa on aika paljon "kalikka kalahtaa ja koira älähtää"- ilmiötä.... :D "

No johan pomppas! Jollet kykene keskustelemaan ilman ad hominem-hyökkäyksiä, ei kannata keskustella lainkaan. Et tietääkseni tiedä minusta tai historiastani mitään. Ole hyvä ja perustele väitteesi!

Lue lisää

Olen perustellut miksi pääsykokeiden määrää pitäisi rajoittaa. Lue aiemmat ja voit kommentoida niitä.

Jokaiseen paikkaan en huomannut kirjoittaa "tyypillisesti" ts. poikkeuksia toki aina on. Pääsääntö on kuitenkin yllä kirjoittamassani. Häntäpäässä sisään päässeet saavat tyypillisesti häntäpään arvosanoja ja valmistuvat tyypillisesti perusstandardien mukaisesti ko. ammattiin. Poikkeukset kuuluvat normaalisti luokkaan 2 ja pääsäännöt luokkiin 3 ja 4. (vrt. aiemmin kirjoittamani)

LAINAUS: On itsestään selvyys, että viimeinen sisään päässyt on parempi kuin ulos jääneet."

Miksi sitten mielestäsi kyseinen henkilö olisi rajattava ulos koko hausta ja päästettävä sisään vähemmän pätevä hakija?" LAINAUS LOPPU

Lainauksen vastakommentin logiikkaa en ymmärrä ja vastaan mahdollisen tarkennuksen jälkeen.

Luehan ketju läpi, niin ilmiö näkyy hyvin selvästi.... lol

Lenin-setä asuu... kirjoitti:

Olen perustellut miksi pääsykokeiden määrää pitäisi rajoittaa. Lue aiemmat ja voit kommentoida niitä.

Jokaiseen paikkaan en huomannut kirjoittaa "tyypillisesti" ts. poikkeuksia toki aina on. Pääsääntö on kuitenkin yllä kirjoittamassani. Häntäpäässä sisään päässeet saavat tyypillisesti häntäpään arvosanoja ja valmistuvat tyypillisesti perusstandardien mukaisesti ko. ammattiin. Poikkeukset kuuluvat normaalisti luokkaan 2 ja pääsäännöt luokkiin 3 ja 4. (vrt. aiemmin kirjoittamani)

LAINAUS: On itsestään selvyys, että viimeinen sisään päässyt on parempi kuin ulos jääneet."

Miksi sitten mielestäsi kyseinen henkilö olisi rajattava ulos koko hausta ja päästettävä sisään vähemmän pätevä hakija?" LAINAUS LOPPU

Lainauksen vastakommentin logiikkaa en ymmärrä ja vastaan mahdollisen tarkennuksen jälkeen.

Luehan ketju läpi, niin ilmiö näkyy hyvin selvästi.... lol

Lue lisää

"Luehan ketju läpi, niin ilmiö näkyy hyvin selvästi.... lol "

Jos tällä viittaat siihen koira älähtää-kommenttiisi, niin käsittääkseni yksi ihminen tässä ketjussa on sanonut pyrkineensä neljästi(?), loppu on ihan omaa päätelmääsi. Kokeile keskittyä itse sisältöön äläkä analysoimaan kirjoittajien motiiveja ja mahdollisia salaisia agendoja. Vai ryhdytäänkö seuraavaksi joukolla analysoimaan sinun motiivejasi aloittaa tällainen ketju... vai pysyttäiskö sittenkin ehkä aiheessa?

"Pääsääntö on kuitenkin yllä kirjoittamassani. Häntäpäässä sisään päässeet saavat tyypillisesti häntäpään arvosanoja ja valmistuvat tyypillisesti perusstandardien mukaisesti ko. ammattiin. Poikkeukset kuuluvat normaalisti luokkaan 2 ja pääsäännöt luokkiin 3 ja 4. (vrt. aiemmin kirjoittamani)"

Onko tämä nyt omaa spekulaatiotasi, jotain jonka vain "tiedät", vai onko sinulla tälle jotain tukea? Edelleen odotan sitä lähdettä, asialla nimittäin kiinnostaa minua, vaikka vain kuriositeettiarvonsa takia. :)

Ja vaikka näin olisi, päätavoite edelleen on valmistua ammattiin perusstandardien mukaisesti, joten en näe tässä mitään moitittavaa. Ne häntäpäässäkin sisäänpäässeet ovat tarpeeksi hyviä, kuten luultavasti olisi n määrä ulosjääneitä.

"LAINAUS: On itsestään selvyys, että viimeinen sisään päässyt on parempi kuin ulos jääneet."

Miksi sitten mielestäsi kyseinen henkilö olisi rajattava ulos koko hausta ja päästettävä sisään vähemmän pätevä hakija?" LAINAUS LOPPU

Lainauksen vastakommentin logiikkaa en ymmärrä ja vastaan mahdollisen tarkennuksen jälkeen."

Rautalankaa: Jos pääsykokeet on suunniteltu valikoimaan joukosta parhaat, sinun propagoimasi ylimääräiset rajoitukset ovat turhia.

Jos henkilö X, joka hakee viidettä kertaa, kuuluu vaikkapa 30 parhaan joukkoon - sanotaan vaikka sijalla 30 - niin silloinhan hän on yksi 30 parhaasta. Jos X rajattaisiin hausta hänen hakumääränsä perusteella ja sisään pääsisikin henkilö Y (joka ensimmäisessä skenaariossa olisi jäänyt ulos joukosta), eikö silloin ole se pätevämpi rajattu ulos, ja vähemmän pätevä päässyt sisään?

Mersault* kirjoitti:

"Luehan ketju läpi, niin ilmiö näkyy hyvin selvästi.... lol "

Jos tällä viittaat siihen koira älähtää-kommenttiisi, niin käsittääkseni yksi ihminen tässä ketjussa on sanonut pyrkineensä neljästi(?), loppu on ihan omaa päätelmääsi. Kokeile keskittyä itse sisältöön äläkä analysoimaan kirjoittajien motiiveja ja mahdollisia salaisia agendoja. Vai ryhdytäänkö seuraavaksi joukolla analysoimaan sinun motiivejasi aloittaa tällainen ketju... vai pysyttäiskö sittenkin ehkä aiheessa?

"Pääsääntö on kuitenkin yllä kirjoittamassani. Häntäpäässä sisään päässeet saavat tyypillisesti häntäpään arvosanoja ja valmistuvat tyypillisesti perusstandardien mukaisesti ko. ammattiin. Poikkeukset kuuluvat normaalisti luokkaan 2 ja pääsäännöt luokkiin 3 ja 4. (vrt. aiemmin kirjoittamani)"

Onko tämä nyt omaa spekulaatiotasi, jotain jonka vain "tiedät", vai onko sinulla tälle jotain tukea? Edelleen odotan sitä lähdettä, asialla nimittäin kiinnostaa minua, vaikka vain kuriositeettiarvonsa takia. :)

Ja vaikka näin olisi, päätavoite edelleen on valmistua ammattiin perusstandardien mukaisesti, joten en näe tässä mitään moitittavaa. Ne häntäpäässäkin sisäänpäässeet ovat tarpeeksi hyviä, kuten luultavasti olisi n määrä ulosjääneitä.

"LAINAUS: On itsestään selvyys, että viimeinen sisään päässyt on parempi kuin ulos jääneet."

Miksi sitten mielestäsi kyseinen henkilö olisi rajattava ulos koko hausta ja päästettävä sisään vähemmän pätevä hakija?" LAINAUS LOPPU

Lainauksen vastakommentin logiikkaa en ymmärrä ja vastaan mahdollisen tarkennuksen jälkeen."

Rautalankaa: Jos pääsykokeet on suunniteltu valikoimaan joukosta parhaat, sinun propagoimasi ylimääräiset rajoitukset ovat turhia.

Jos henkilö X, joka hakee viidettä kertaa, kuuluu vaikkapa 30 parhaan joukkoon - sanotaan vaikka sijalla 30 - niin silloinhan hän on yksi 30 parhaasta. Jos X rajattaisiin hausta hänen hakumääränsä perusteella ja sisään pääsisikin henkilö Y (joka ensimmäisessä skenaariossa olisi jäänyt ulos joukosta), eikö silloin ole se pätevämpi rajattu ulos, ja vähemmän pätevä päässyt sisään?

Lue lisää

Pointti on juuri se, että "ännännen" kerran sisään yrittävä henkilö ei käytännössä koskaan ole kärkipäässä. Tällaiset, ryhmiin 3 ja 4 kuuluvat, henkilöt hätyyttävät jälkipään sijoja ja saattavat än kertaa yritettyään ylittää riman ja päästä sisään. Jos on riittävästi kapasiteettia, niin parilla yrittämisellä pääsee aina sisään. Esittämäni rajaus ei näin ollen mitenkään estäisi parhaiden pääsyä opiskelemaan.

Sen sijaan se estäisi "tyhmiä, mutta innokkaita" ihmisiä tuhlaamasta vuosiaan ja estäisi ainaisen pettymyksen ettei päässyt. Oven sulkeutuessa ihminen suuntautusi uudelleen ja kenties löytäisi itselleen (ja älykkyystasolleen tai lahjakkuusprofiililleen) sopivamman alan tai paikan. Tämä vähentäisi masentuneisuutta nuorison parissa.

Ymmärrän hyvin, että on hyvin arka paikka myöntää kuuluvansa "ei penaalin terävimmät kynät"-luokkaan. Silti tosiasiat olisi syytä hyväksyä.

Lenin-setä asuu... kirjoitti:

Pointti on juuri se, että "ännännen" kerran sisään yrittävä henkilö ei käytännössä koskaan ole kärkipäässä. Tällaiset, ryhmiin 3 ja 4 kuuluvat, henkilöt hätyyttävät jälkipään sijoja ja saattavat än kertaa yritettyään ylittää riman ja päästä sisään. Jos on riittävästi kapasiteettia, niin parilla yrittämisellä pääsee aina sisään. Esittämäni rajaus ei näin ollen mitenkään estäisi parhaiden pääsyä opiskelemaan.

Sen sijaan se estäisi "tyhmiä, mutta innokkaita" ihmisiä tuhlaamasta vuosiaan ja estäisi ainaisen pettymyksen ettei päässyt. Oven sulkeutuessa ihminen suuntautusi uudelleen ja kenties löytäisi itselleen (ja älykkyystasolleen tai lahjakkuusprofiililleen) sopivamman alan tai paikan. Tämä vähentäisi masentuneisuutta nuorison parissa.

Ymmärrän hyvin, että on hyvin arka paikka myöntää kuuluvansa "ei penaalin terävimmät kynät"-luokkaan. Silti tosiasiat olisi syytä hyväksyä.

Lue lisää

Se, että olen eri mieltä, ei toki tarkoita että olisin missannut pointtia, "beibi". Mielenkiintoista, että olet jo ehtinyt peräänkuuluttaa minulta luetun ymmärtämistä ja olettaa, että minä en tajua pointtiasi, vaikka sinulla itselläsi sitä tuntuu olevan vaikeuksia ymmärtää pointtia. Pidän pääsykokeita sellaisenaan riittävänä rajaajana ja niiden puitteissa jokainen olkoon vapaa yrittämään niin monta kertaa kuin parhaaksi näkee - tdk:n standardien on oltava sitä tasoa, että sieltä valmistuu vain asiansa osaavaa porukkaa.

(Lisäksi kaipaan edelleen lähteitä, jonkinlaista tutkimusta tai tilastotietoa siitä, miten pyrkimyskertojen määrä ja opiskelumenestys korreloivat, sinun mutusi ei valitettavasti riitä. Samoin siitä, että usemmin hakeneet ovat yleensä sisäänhyväksyttyjen häntäpäässä sekä siitä, että häntäpäässä sisään hyväksytyt menestyvät keskimäärin huonommin kuin kärkipäässä hyväksytyt. Nämä ovat väitteitä, joille en ole nähnyt vielä mitään todistuspohjaa.)

On tekopyhää yrittää naamioida tätä ihmisten parhaan ajatteluksi. Emme me kaipaa nykyistä enempää holhousta ja hyväätarkoittavaa, mutta pahasti hutiin menevää "armeliaisuutta" ja elämämme säätelyä. Aikuinen, täyspäinen ihminen on vastuussa omasta elämästään, niin valinnoistaan, pettymyksistään kuin unelmistaankin.

"Jos on riittävästi kapasiteettia, niin parilla yrittämisellä pääsee aina sisään."

No ei selvästikään pääse - tästä todisteena kaikki ne kolmannella, neljännellä jne yrittämällä sisäänpäässeet, opiskelunsa kunnialla suorittaneet opiskelijat. Luuletko sinä, että se "kapasiteetti" on joku kiveen hakattu asia?

Mersault* kirjoitti:

Se, että olen eri mieltä, ei toki tarkoita että olisin missannut pointtia, "beibi". Mielenkiintoista, että olet jo ehtinyt peräänkuuluttaa minulta luetun ymmärtämistä ja olettaa, että minä en tajua pointtiasi, vaikka sinulla itselläsi sitä tuntuu olevan vaikeuksia ymmärtää pointtia. Pidän pääsykokeita sellaisenaan riittävänä rajaajana ja niiden puitteissa jokainen olkoon vapaa yrittämään niin monta kertaa kuin parhaaksi näkee - tdk:n standardien on oltava sitä tasoa, että sieltä valmistuu vain asiansa osaavaa porukkaa.

(Lisäksi kaipaan edelleen lähteitä, jonkinlaista tutkimusta tai tilastotietoa siitä, miten pyrkimyskertojen määrä ja opiskelumenestys korreloivat, sinun mutusi ei valitettavasti riitä. Samoin siitä, että usemmin hakeneet ovat yleensä sisäänhyväksyttyjen häntäpäässä sekä siitä, että häntäpäässä sisään hyväksytyt menestyvät keskimäärin huonommin kuin kärkipäässä hyväksytyt. Nämä ovat väitteitä, joille en ole nähnyt vielä mitään todistuspohjaa.)

On tekopyhää yrittää naamioida tätä ihmisten parhaan ajatteluksi. Emme me kaipaa nykyistä enempää holhousta ja hyväätarkoittavaa, mutta pahasti hutiin menevää "armeliaisuutta" ja elämämme säätelyä. Aikuinen, täyspäinen ihminen on vastuussa omasta elämästään, niin valinnoistaan, pettymyksistään kuin unelmistaankin.

"Jos on riittävästi kapasiteettia, niin parilla yrittämisellä pääsee aina sisään."

No ei selvästikään pääse - tästä todisteena kaikki ne kolmannella, neljännellä jne yrittämällä sisäänpäässeet, opiskelunsa kunnialla suorittaneet opiskelijat. Luuletko sinä, että se "kapasiteetti" on joku kiveen hakattu asia?

Lue lisää

Aikas on kireää tekstiä... :D

Lue uudestaan kaikki kirjoittamani. Tai, niin ilmeisesti et ymmärrä sitä...

Ei minun kirjoittamani kiistä sitä, että kuudennella kerralla sisään onnenkantamoisella päässyt "tyhmä, mutta ahkera" -tyyppi ei voisi suorittaa opintojaan kunnialla ts. suorittaa tutkinto hyväksytysti. Tällaiset ihmiset eivät kuitenkaan koskaan ole huippuopiskelijoita, koska kapasiteetti ei riitä siihen.

Valitettavasti ihmisen kapasiteetti on "kiveen hakattu" ominaisuus, jota ei voi kehittää. Sitä haetaan esim. lentäjien testeissä.

Kuten kirjoitin aiemmin, älyllinen lyhyys on vaikea hyväksyä. Ymmärrän hyvin puolustelusi.

Näitä asioita on tutkittu paljonkin, mutta aihe on "poliittisesti epäkorrekti", eikä tuloksia haluta julkisiksi. Voit aivan vapaasti olla uskomatta, mutta näin se vaan on, vaikka se tekisi pahaa.

165 cm kaverista ei tule huippu korkeushyppääjää vaikka miten haluaisi. Aloituskorkeuden hän voi joskus kovalla harjoittelulla ylittää. Tämän hyppääjän ohjaaminen muihin, paremmin hänelle sopiviin urheilulajeihin, olisi kaikkien etu. Ymmärrätkö vertauksen...??

Vastaavalla tavalla pääsykokeiden rajaaminen kahteen (ehkä kolmeen) kertaan säästäisi kolmos ja nelosryhmän yrittäjiä runsailta (kenties elinikäisiltä) pettymyksiltä ja pahimmassa tapauksessa vakavalta masennukselta.

Eikö se olisi armeliasta ja oikein??

Lenin-setä asuu... kirjoitti:

Aikas on kireää tekstiä... :D

Lue uudestaan kaikki kirjoittamani. Tai, niin ilmeisesti et ymmärrä sitä...

Ei minun kirjoittamani kiistä sitä, että kuudennella kerralla sisään onnenkantamoisella päässyt "tyhmä, mutta ahkera" -tyyppi ei voisi suorittaa opintojaan kunnialla ts. suorittaa tutkinto hyväksytysti. Tällaiset ihmiset eivät kuitenkaan koskaan ole huippuopiskelijoita, koska kapasiteetti ei riitä siihen.

Valitettavasti ihmisen kapasiteetti on "kiveen hakattu" ominaisuus, jota ei voi kehittää. Sitä haetaan esim. lentäjien testeissä.

Kuten kirjoitin aiemmin, älyllinen lyhyys on vaikea hyväksyä. Ymmärrän hyvin puolustelusi.

Näitä asioita on tutkittu paljonkin, mutta aihe on "poliittisesti epäkorrekti", eikä tuloksia haluta julkisiksi. Voit aivan vapaasti olla uskomatta, mutta näin se vaan on, vaikka se tekisi pahaa.

165 cm kaverista ei tule huippu korkeushyppääjää vaikka miten haluaisi. Aloituskorkeuden hän voi joskus kovalla harjoittelulla ylittää. Tämän hyppääjän ohjaaminen muihin, paremmin hänelle sopiviin urheilulajeihin, olisi kaikkien etu. Ymmärrätkö vertauksen...??

Vastaavalla tavalla pääsykokeiden rajaaminen kahteen (ehkä kolmeen) kertaan säästäisi kolmos ja nelosryhmän yrittäjiä runsailta (kenties elinikäisiltä) pettymyksiltä ja pahimmassa tapauksessa vakavalta masennukselta.

Eikö se olisi armeliasta ja oikein??

Lue lisää

Kyllä me hyväksymme älyllisen lyhyyden, mutta emme sitä, että se älykkyys korreloisi suoraan esimerkiksi menestyksen tai onnellisuuden kanssa. Älä viitsi nostaa itseäsi muiden yläpuolelle.

kfoskde kirjoitti:

Kyllä me hyväksymme älyllisen lyhyyden, mutta emme sitä, että se älykkyys korreloisi suoraan esimerkiksi menestyksen tai onnellisuuden kanssa. Älä viitsi nostaa itseäsi muiden yläpuolelle.

Lue lisää

Hieno tunnustus! Tämän keskustelun ydin on siinä, että äly korreloi opintomenestykseen. Ja siinä, että "ännännen" kerran yrittämisen jälkeen mahdollisesti sisään päässeet eivät koskaan ole kurssinsa kärkipäässä ts. eivät edusta ammatillisen osaamisen puolesta kärkipäätä valmistuttuaan.

Olisi älytöntä väittää, että äly ja opintomenestys yksioikoisesti korreloivat onnellisuuden kanssa. Olet ensimmäinen, joka on tällaista linkkiä esittänyt.

Menestymiseen taas vaikuttavat muutkin seikat, kuin pelkkä ammatillinen osaaminen. Hyvillä sosiaalisilla ja johtajaominaisuuksilla varustettu ihminen voi menestyä, vaikka omaisi heikommat ammatilliset tiedot.

Sinunkin kommentissa paistaa henkilökohtainen kokemus. Minähän en ole sanonut mitään itsestäni...

Lenin-setä asuu... kirjoitti:

Hieno tunnustus! Tämän keskustelun ydin on siinä, että äly korreloi opintomenestykseen. Ja siinä, että "ännännen" kerran yrittämisen jälkeen mahdollisesti sisään päässeet eivät koskaan ole kurssinsa kärkipäässä ts. eivät edusta ammatillisen osaamisen puolesta kärkipäätä valmistuttuaan.

Olisi älytöntä väittää, että äly ja opintomenestys yksioikoisesti korreloivat onnellisuuden kanssa. Olet ensimmäinen, joka on tällaista linkkiä esittänyt.

Menestymiseen taas vaikuttavat muutkin seikat, kuin pelkkä ammatillinen osaaminen. Hyvillä sosiaalisilla ja johtajaominaisuuksilla varustettu ihminen voi menestyä, vaikka omaisi heikommat ammatilliset tiedot.

Sinunkin kommentissa paistaa henkilökohtainen kokemus. Minähän en ole sanonut mitään itsestäni...

Lue lisää

"Tämän keskustelun ydin on siinä, että äly korreloi opintomenestykseen."

Niinhän se korreloi.

"Ja siinä, että "ännännen" kerran yrittämisen jälkeen mahdollisesti sisään päässeet eivät koskaan ole kurssinsa kärkipäässä ts. eivät edusta ammatillisen osaamisen puolesta kärkipäätä valmistuttuaan."

Ongelmana on se, että et kykene antamaan mitään faktapitoista todistetta tälle päässä kehittelemällesi väitteelle. Henkilö joka saa suuremman pisteen pääsykokeissa, ansaitsee paikan enemmän entä häntä heikommin menestynyt, riippumatta hakukerroista. Jos jotain karsintaa on nykyistä enemmän pakko tehdä, sen voisi tehdä opintomenestyksen perusteella (muistaakseni monissa Euroopan maissa on käytäntö jossa jokainen halukas voi aloittaa korkeakouluopinnot ilman pääsykokeita, niissä heikon menestyksen omaavat vain karsitaan joukosta myöhemmin) ja/tai rajaamalla opintoaikoja (ja tämä onkin jo Suomessa toteutettu). Pakkomielteesi nimenomaan hakukertojen rajoittamisesta ja tämän naamioiminen joksikin mystiseksi armeliaisuudeksi on lähinnä surkuhupaisaa. Se todennäköisesti johtaisi nykyistä useampaan välivuoteen (oppilaat eivät halua kuluttaa omia hakukertojaan käymällä katsomassa minkälainen koe on, tai kokeilemalla sen tekemistä huonommin valmistautuneena) ja toisaalta hyödyttäisi lähinnä valmennuskursseja järjestäviä tahoja ("uskallatko hakea yliopistoon ilman kunnon valmennusta?").

Eräs lukija kirjoitti:

"Tämän keskustelun ydin on siinä, että äly korreloi opintomenestykseen."

Niinhän se korreloi.

"Ja siinä, että "ännännen" kerran yrittämisen jälkeen mahdollisesti sisään päässeet eivät koskaan ole kurssinsa kärkipäässä ts. eivät edusta ammatillisen osaamisen puolesta kärkipäätä valmistuttuaan."

Ongelmana on se, että et kykene antamaan mitään faktapitoista todistetta tälle päässä kehittelemällesi väitteelle. Henkilö joka saa suuremman pisteen pääsykokeissa, ansaitsee paikan enemmän entä häntä heikommin menestynyt, riippumatta hakukerroista. Jos jotain karsintaa on nykyistä enemmän pakko tehdä, sen voisi tehdä opintomenestyksen perusteella (muistaakseni monissa Euroopan maissa on käytäntö jossa jokainen halukas voi aloittaa korkeakouluopinnot ilman pääsykokeita, niissä heikon menestyksen omaavat vain karsitaan joukosta myöhemmin) ja/tai rajaamalla opintoaikoja (ja tämä onkin jo Suomessa toteutettu). Pakkomielteesi nimenomaan hakukertojen rajoittamisesta ja tämän naamioiminen joksikin mystiseksi armeliaisuudeksi on lähinnä surkuhupaisaa. Se todennäköisesti johtaisi nykyistä useampaan välivuoteen (oppilaat eivät halua kuluttaa omia hakukertojaan käymällä katsomassa minkälainen koe on, tai kokeilemalla sen tekemistä huonommin valmistautuneena) ja toisaalta hyödyttäisi lähinnä valmennuskursseja järjestäviä tahoja ("uskallatko hakea yliopistoon ilman kunnon valmennusta?").

Lue lisää

Joissain maissa on todellakin otsikon mukainen järjestelmä. Mutta sillä on varjopuolensa. Ensimmäinen vuosi on käytännössä vuoden mittainen pääsykoe, jonka läpäisseet saavat jatkaa toiselle vuodelle.

Karsiutuneilla ei ole enään mahdollisuutta tehdä ensimmäistä vuotta uudestaan tai kokeilla jotain muuta tiedekuntaa tai korkeakoulua. Kerrasta poikki! Tämäkö olisi miellyttävämämpi vaihtoehto?

Käytännössä ensimmäinen vuosi esim. lääketieteellisessä on samansisältöinen kuin meidän järjestelmän pääsykoekirjojen opiskelu. Varsinaisten opintojen alkaessa täytyy kaikilla olla karkeasti sama tietämyksen taso.

Eräs lukija kirjoitti:

"Tämän keskustelun ydin on siinä, että äly korreloi opintomenestykseen."

Niinhän se korreloi.

"Ja siinä, että "ännännen" kerran yrittämisen jälkeen mahdollisesti sisään päässeet eivät koskaan ole kurssinsa kärkipäässä ts. eivät edusta ammatillisen osaamisen puolesta kärkipäätä valmistuttuaan."

Ongelmana on se, että et kykene antamaan mitään faktapitoista todistetta tälle päässä kehittelemällesi väitteelle. Henkilö joka saa suuremman pisteen pääsykokeissa, ansaitsee paikan enemmän entä häntä heikommin menestynyt, riippumatta hakukerroista. Jos jotain karsintaa on nykyistä enemmän pakko tehdä, sen voisi tehdä opintomenestyksen perusteella (muistaakseni monissa Euroopan maissa on käytäntö jossa jokainen halukas voi aloittaa korkeakouluopinnot ilman pääsykokeita, niissä heikon menestyksen omaavat vain karsitaan joukosta myöhemmin) ja/tai rajaamalla opintoaikoja (ja tämä onkin jo Suomessa toteutettu). Pakkomielteesi nimenomaan hakukertojen rajoittamisesta ja tämän naamioiminen joksikin mystiseksi armeliaisuudeksi on lähinnä surkuhupaisaa. Se todennäköisesti johtaisi nykyistä useampaan välivuoteen (oppilaat eivät halua kuluttaa omia hakukertojaan käymällä katsomassa minkälainen koe on, tai kokeilemalla sen tekemistä huonommin valmistautuneena) ja toisaalta hyödyttäisi lähinnä valmennuskursseja järjestäviä tahoja ("uskallatko hakea yliopistoon ilman kunnon valmennusta?").

Lue lisää

Olen useammassa kommentissani kertonut mistä faktaa löytyy. Kertaan nyt vielä asian. Sitä löytyy juuri niistä laitoksista ja organisaatioista, jotka ovat rajoittaneet hakukertoja. Myös kaikissa rekrytointifirmoissa on vankkaa tietämystä aiheesta. Osa tutkimuksista on luottamuksellisia

Kyseessä on kuitenkin "poliittisesti epäkorrekti" aihe, josta ei haluta kuulla. DDR-ideologian pohjalta rakennetun suomalaisen virallisen koulufilosofian mukaan kaikilla pitää olla ja on samat mahdollisuudet päästä kaikkiin opiskelupaikkoihin.

ja vielä kerran toistan asiani ytimen. En ole kertaakaan edes vihjannut, että pääsykoepisteiden (ja todistusten arvosanojen) ei pitäisi olla ainoa sisäänpääsyn kriteeri.

Ännännen kerran yrittäjien olisi kuitenkin syytä pohtia haaveensa realistisuutta. Onko minusta siihen? Onko järkevää antaa elämän valua yrittämiseen. Onko järkevää valmistua vasta 35 vuotiaana ja päästä elämään kiinni vasta sitten? Entä jos en pääse edes ännännellä kerralla? Mitä sitten?

Kolme hakukertaa olisi hyvä rajaus. Jos opiskelijakandidaatilla on riittävästi kapasiteettia ja motivaatiota, niin viimeistään kolmannella kerralla pitäisi päästä sisään. Jos ei pääse, niin sitten voi suuntautua uudelleen. Joko samantapaiseen tai ihan uuteen alaan.

Jatkan vielä aiheesta...

Älykkyys ei ole mikään synnynnäinen ominaisuus, joka ei voi kehittyä elämän aikana. Jos ihmisellä on tarpeeksi motivaatiota opiskeluun, korvaa se puuttuvan älyn. Lisäksi älykkyys kasvaa opiskellessa. Kaikki yliopistossa olevat ihmiset ovat sanoneet, että pääsykoe on ollut kaikista haastavin koetus yliopistossa ja muuten on voinutkin ottaa aika rennosti.

Mielestäni olisi parasta ajatella pääsykokeissa heitä, jotka oikeasti aikovat valmistua yliopistosta. Onko opiskelusta mitään hyötyä työelämän kannalta, jos opinnot jäävät kesken? Opiskeluiden olisi tarkoitus nimenomaan tähdätä vakituiseen työsuhteeseen.

35 kirjoitti:

Jatkan vielä aiheesta...

Älykkyys ei ole mikään synnynnäinen ominaisuus, joka ei voi kehittyä elämän aikana. Jos ihmisellä on tarpeeksi motivaatiota opiskeluun, korvaa se puuttuvan älyn. Lisäksi älykkyys kasvaa opiskellessa. Kaikki yliopistossa olevat ihmiset ovat sanoneet, että pääsykoe on ollut kaikista haastavin koetus yliopistossa ja muuten on voinutkin ottaa aika rennosti.

Mielestäni olisi parasta ajatella pääsykokeissa heitä, jotka oikeasti aikovat valmistua yliopistosta. Onko opiskelusta mitään hyötyä työelämän kannalta, jos opinnot jäävät kesken? Opiskeluiden olisi tarkoitus nimenomaan tähdätä vakituiseen työsuhteeseen.

Lue lisää

> Kaikki yliopistossa olevat ihmiset ovat sanoneet, että pääsykoe on ollut kaikista haastavin koetus yliopistossa ja muuten on voinutkin ottaa aika rennosti.

Hei, opiskelen yliopistossa ja olen eri mieltä. Pääsin vähin lukemisin sisään lipastoon ja olin pari vuotta niin pihalla, että miten paljon työtä tääkin vaatii. Siksipä osittain siksikin vaihdan yliopistosta erilaiseen kouluun hetkeksi keräilemään motivaatiota.. ehkä jos vaihtais lipastos vielä linjaakin, saa nähdä.

Pääsykoe mittaa älykkyyttä ja älykkäät ihmiset pääsevät sisään haluamiinsa paikkoihin. En lainkaan ymmärrä, miksi siitä pitäisi olla häpeissään. Tai toki ymmärrän tällaisen tunteen olevan tulosta DDR-taustaisen peruskoulusta. Tällaiset ihmiset ovat tyypillisesti luokkaan 2 kuuluvia ihmisiä, riittävän älykkäitä, mutta joiden motivaatio pyrkiä opiskelemaan on tullut ulkoa (vanhemmat, kaverit) ja myöhemmin ulkoinen motiivi on poistunut.

Laaja (tai laajahko) pääsykoe mittaa motivaatiota siinä muodossa, että jos ihminen jaksaa opiskella aineiston ja uhrata valmistautumiseen kuukausia, niin tietty motivaatio on olemassa. Jos oppii kaiken erittäin helposti, niin silloin tietenkin voi pyrkiä kepeämmällä motivaatiolla.

35 kirjoitti:

Jatkan vielä aiheesta...

Älykkyys ei ole mikään synnynnäinen ominaisuus, joka ei voi kehittyä elämän aikana. Jos ihmisellä on tarpeeksi motivaatiota opiskeluun, korvaa se puuttuvan älyn. Lisäksi älykkyys kasvaa opiskellessa. Kaikki yliopistossa olevat ihmiset ovat sanoneet, että pääsykoe on ollut kaikista haastavin koetus yliopistossa ja muuten on voinutkin ottaa aika rennosti.

Mielestäni olisi parasta ajatella pääsykokeissa heitä, jotka oikeasti aikovat valmistua yliopistosta. Onko opiskelusta mitään hyötyä työelämän kannalta, jos opinnot jäävät kesken? Opiskeluiden olisi tarkoitus nimenomaan tähdätä vakituiseen työsuhteeseen.

Lue lisää

mutta tieto lisääntyy ja kyky soveltaa sitä. Tulos voi monesti olla sama tai jopa parempikin.

Jos haluaa saada hyviä arvosanoja ja valmistua aikataulussa, niin kyllä pääsykokeenkin jälkeen täytyy ajoittain puristaa. Toki pääsykokeeseen liittyvä stressi puuttuu näistä puristuksista. Jos taas aikoo asua pitkää yliopistolla ja arvosanoilla ei ole väliä, niin varmaan on kuten sanot.

Lenin-setä asuu... kirjoitti:

Pääsykoe mittaa älykkyyttä ja älykkäät ihmiset pääsevät sisään haluamiinsa paikkoihin. En lainkaan ymmärrä, miksi siitä pitäisi olla häpeissään. Tai toki ymmärrän tällaisen tunteen olevan tulosta DDR-taustaisen peruskoulusta. Tällaiset ihmiset ovat tyypillisesti luokkaan 2 kuuluvia ihmisiä, riittävän älykkäitä, mutta joiden motivaatio pyrkiä opiskelemaan on tullut ulkoa (vanhemmat, kaverit) ja myöhemmin ulkoinen motiivi on poistunut.

Laaja (tai laajahko) pääsykoe mittaa motivaatiota siinä muodossa, että jos ihminen jaksaa opiskella aineiston ja uhrata valmistautumiseen kuukausia, niin tietty motivaatio on olemassa. Jos oppii kaiken erittäin helposti, niin silloin tietenkin voi pyrkiä kepeämmällä motivaatiolla.

Lue lisää

Ihmiset oppivat eri tavoin ja elämäntilanteet muuttuvat. Itse pääsin tosin toisella yrittämällä sisään (viimeisien joukossa), mutta olen kyllä huomannut, että opiskelu professorin johdolla ja assareiden avustuksella on huomattavasti helpompaa kuin yksinäinen puurtaminen pääsykokeita varten. Minusta on aika idioottimaista kuvitella, että pelkästään pääsykokeet määräävät oletko soveltuva alalle vai et. Joillekin sisäänpääsy on helpompaa, mutta toiset kehittyvät vasta kouluun päästyään.

adasdsadsadasdsadasd kirjoitti:

Ihmiset oppivat eri tavoin ja elämäntilanteet muuttuvat. Itse pääsin tosin toisella yrittämällä sisään (viimeisien joukossa), mutta olen kyllä huomannut, että opiskelu professorin johdolla ja assareiden avustuksella on huomattavasti helpompaa kuin yksinäinen puurtaminen pääsykokeita varten. Minusta on aika idioottimaista kuvitella, että pelkästään pääsykokeet määräävät oletko soveltuva alalle vai et. Joillekin sisäänpääsy on helpompaa, mutta toiset kehittyvät vasta kouluun päästyään.

Lue lisää

Toistaiseksi täällä on ensisijassa keskusteltu siitä kannattaako "älyllisesti hivenen heikompien" pyrkiä vuosikausia johonkin eliittipaikkaan ja joskus ehkä ylittää kovalla ylittämisellä rima viimeisten joukossa. Pääosa yrittää vuosikausia, pettyy vuosikausia ja altistuu kansantaudille, masennukselle.

Keskustelussa ei ole otettu kantaa lainkaan siihen mittaako koe soveltuvuutta alalle.

Toisaalta, mihin ammatteihin tarvitaan soveltuvuutta, joka ohittaa asian osaamisen. Lääketieteessä tietty empaattisuus olisi varmaan hyvä mitata ja opettajiksi aikovilta. Monissa tehtävissä tarvitaan johtajuutta, mutta sitä mitataan nykyisin työhönrekrytointitilanteessa ts. asia kohdallaan. Tyypillisesti pääsykokeissa pyritään mittaamaan kapasiteettia (helpoimmillaan luetuttamalla lyhyessä ajassa hirveä sivumäärä vaikeaa aihetta ja mutkikasta tekstiä), jota ei juurikaan voi kehittää.

Totta kai ihmiset kehittyvät erilailla. Maitsemasi opetus vaikuttaa aina merkittävästi kehittymiseen. Hyvällä opetuksella saadaan tieto mahdollisimman helposti perille sekä kohotetaan ja ylläpidetään hyvää motivaatiotasoa.

Tällöin tylsemmätkin kynät voidaan hioa perusteräviksi.

Lenin-setä asuu... kirjoitti:

Toistaiseksi täällä on ensisijassa keskusteltu siitä kannattaako "älyllisesti hivenen heikompien" pyrkiä vuosikausia johonkin eliittipaikkaan ja joskus ehkä ylittää kovalla ylittämisellä rima viimeisten joukossa. Pääosa yrittää vuosikausia, pettyy vuosikausia ja altistuu kansantaudille, masennukselle.

Keskustelussa ei ole otettu kantaa lainkaan siihen mittaako koe soveltuvuutta alalle.

Toisaalta, mihin ammatteihin tarvitaan soveltuvuutta, joka ohittaa asian osaamisen. Lääketieteessä tietty empaattisuus olisi varmaan hyvä mitata ja opettajiksi aikovilta. Monissa tehtävissä tarvitaan johtajuutta, mutta sitä mitataan nykyisin työhönrekrytointitilanteessa ts. asia kohdallaan. Tyypillisesti pääsykokeissa pyritään mittaamaan kapasiteettia (helpoimmillaan luetuttamalla lyhyessä ajassa hirveä sivumäärä vaikeaa aihetta ja mutkikasta tekstiä), jota ei juurikaan voi kehittää.

Totta kai ihmiset kehittyvät erilailla. Maitsemasi opetus vaikuttaa aina merkittävästi kehittymiseen. Hyvällä opetuksella saadaan tieto mahdollisimman helposti perille sekä kohotetaan ja ylläpidetään hyvää motivaatiotasoa.

Tällöin tylsemmätkin kynät voidaan hioa perusteräviksi.

Lue lisää

Johtajuutta? Ei johtajuutta tarvitse muuta kuin esimiesasemassa olevat. Kaikki akateemiset eivät suinkaan esimiehiksi päädy tai eivät edes halua päätyä. Suurin osa korkeakoulutetuista päätyy erilaisiin asiantuntijatehtäviin.Kaikki eivät myöskään voi edes olla johtajia, joten mihin sitä johtajuutta nyt niin paljon tarvitaan?

Ps. Koko keskustelun avaus haiskahtaa provolta tai pääsykokeissa epäonnistuneen kympin tytön tai enemmän pojan vuodatukselta, kun joku A:n paperit kirjoittanut tai n.-kerran hakenut luuseri pääsi sisään ja "huippu älykäs" kympin tyttö/poika jäi rannalle.

435769876990+ kirjoitti:

Johtajuutta? Ei johtajuutta tarvitse muuta kuin esimiesasemassa olevat. Kaikki akateemiset eivät suinkaan esimiehiksi päädy tai eivät edes halua päätyä. Suurin osa korkeakoulutetuista päätyy erilaisiin asiantuntijatehtäviin.Kaikki eivät myöskään voi edes olla johtajia, joten mihin sitä johtajuutta nyt niin paljon tarvitaan?

Ps. Koko keskustelun avaus haiskahtaa provolta tai pääsykokeissa epäonnistuneen kympin tytön tai enemmän pojan vuodatukselta, kun joku A:n paperit kirjoittanut tai n.-kerran hakenut luuseri pääsi sisään ja "huippu älykäs" kympin tyttö/poika jäi rannalle.

Lue lisää

Edellisessä komentissa johtajuus otettiin vain yhtenä esimerkkinä vaatimuksista. Ja vielä niin, että sitä tyypillisesti vasta työhönrekrytointitilanteessa mitataan ja ainoastaan johtajatehtäviin pyrkiviltä. Pointtihan oli, että pääsykokeissa mitataan tyypillisesti ainoastaan älyllistä kapasiteettia ja motivaatiota.

Pientä luetun ymmärtämistä, arvoisa herra/neiti A:n ylioppilas. Kyllä sinäkin ehkä joskus opiskelupaikan saat. Jos jaksat yrittää "Än plus yksi" kertaa.... :D

Lenin-setä asuu... kirjoitti:

Edellisessä komentissa johtajuus otettiin vain yhtenä esimerkkinä vaatimuksista. Ja vielä niin, että sitä tyypillisesti vasta työhönrekrytointitilanteessa mitataan ja ainoastaan johtajatehtäviin pyrkiviltä. Pointtihan oli, että pääsykokeissa mitataan tyypillisesti ainoastaan älyllistä kapasiteettia ja motivaatiota.

Pientä luetun ymmärtämistä, arvoisa herra/neiti A:n ylioppilas. Kyllä sinäkin ehkä joskus opiskelupaikan saat. Jos jaksat yrittää "Än plus yksi" kertaa.... :D

Lue lisää

kuten lukuisilla keskinkertaiset paperit kirjoittaneella kaverillakin. Eikä ole ongelmia opintomenestyksen kanssa. Mutta ehkäpä sinäkin opit tarkastelemaan maailmaa vielä joskus vähemmän mustavalkoisesti.. jos et, voit kohdata odottamattomia ongelmia..

röhröh.... kirjoitti:

kuten lukuisilla keskinkertaiset paperit kirjoittaneella kaverillakin. Eikä ole ongelmia opintomenestyksen kanssa. Mutta ehkäpä sinäkin opit tarkastelemaan maailmaa vielä joskus vähemmän mustavalkoisesti.. jos et, voit kohdata odottamattomia ongelmia..

Lue lisää

minähän nimenomaan katson maailmaa hyvin monipuolisesti ja humaanisti.

Mutta niinhän se on.

Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.... :D

7+9 kirjoitti:

> Kaikki yliopistossa olevat ihmiset ovat sanoneet, että pääsykoe on ollut kaikista haastavin koetus yliopistossa ja muuten on voinutkin ottaa aika rennosti.

Hei, opiskelen yliopistossa ja olen eri mieltä. Pääsin vähin lukemisin sisään lipastoon ja olin pari vuotta niin pihalla, että miten paljon työtä tääkin vaatii. Siksipä osittain siksikin vaihdan yliopistosta erilaiseen kouluun hetkeksi keräilemään motivaatiota.. ehkä jos vaihtais lipastos vielä linjaakin, saa nähdä.

Lue lisää

Riippuu yliopistosta ja tiedekunnasta.

Ns. eliittipaikkoihin pääsemisessä pääsykoe usein on hankalin osuus. Rankan valmistautumisen jälkeen opinnot saattavat tuntua (alussa) jopa helpoilta.

Vähemmän haluttuihin paikkoihin ei pääsyn takia tarvitse paljon tehdä, mutta opiskella niissäkin tarvitsee. Jotkut saattavat luulla, että opintopisteet tippuvat samalla tavalla kuin opiskelupaikka, mutta näinhän se ei ole.

Tässä merkittävin syy erilaisiin näkemyksiin.

kaikki eivät ole yhtä älykkäitä. Siksi osa ei pääse kuudennellakaan kerralla sisään vaikka kuinka olisi motivoitunut.

Kysy soveltaa, jäsentää, keskittyä olennaiseen on juuri sitä älykkyyttä, jota haetaan monessa paikkaa. Kaikki eivät siihen pysty koskaan.

Miksi tätä on niin vaikea hyväksyä ja keksiä kaikkia pseudosairauksia. Toisaalta älyn puute on varmasti helpompi hyväksyä kätkeytymällä ADHD:n taakse tyyliin "juoppous on sairaus".

Hyvät arvosanat korreloivat osaamiseen ja työssä menestymiseen.

Faktum vain on, että normaalisti useamman kerran yrittänyt ja viimein sisään päässyt kuuluu normaalisti viimeisten joukossa sisään päässeisiin. Edelleen tällainen tapaus keskimäärin kuuluu loppupään opiskelijoihin avosanoilla mitattuna. Arvosanat taas mittaavat asioiden osaamista, mikä taas on ammattitaitoa.

Sosiaalisuus, johtamistaito, vaikuttamiskyky, ulkonäkö, pituus, puhetapa, esiintymiskyky jne. vaikuttavat juristeilla varmasti menestymiseen uralla. Näin ollen asiaosaamiseltaan huono juristi voi hyvinkin menestyä työssään. Hän kuuluu kuitenkin niihin poikkeuksiin (vähemmistöön).

Kaikilla ei ole kapasiteettia suorittaa vaativia tutkintoja. Tämä olisi syytä hyväksyä. Jos pääsykokeen sijaan olisi lahjakkuutta ja valmiuksia mittaava testi, kuten esim. lentäjäkoulutukseen, niin olisiko silloin helpompi hyväksyä, että kapasiteettia puuttuu.

Nyt vuosikausia uusiutuvat epäonnistumiset pääsykokeissa kertovat saman, mutta ihminen ei usko. Unelma pitää yrittää täyttää ja viimein sen sorruttua pudota masennukseen.

...Venäjällä kirjoitti:

Hyvät arvosanat korreloivat osaamiseen ja työssä menestymiseen.

Faktum vain on, että normaalisti useamman kerran yrittänyt ja viimein sisään päässyt kuuluu normaalisti viimeisten joukossa sisään päässeisiin. Edelleen tällainen tapaus keskimäärin kuuluu loppupään opiskelijoihin avosanoilla mitattuna. Arvosanat taas mittaavat asioiden osaamista, mikä taas on ammattitaitoa.

Sosiaalisuus, johtamistaito, vaikuttamiskyky, ulkonäkö, pituus, puhetapa, esiintymiskyky jne. vaikuttavat juristeilla varmasti menestymiseen uralla. Näin ollen asiaosaamiseltaan huono juristi voi hyvinkin menestyä työssään. Hän kuuluu kuitenkin niihin poikkeuksiin (vähemmistöön).

Kaikilla ei ole kapasiteettia suorittaa vaativia tutkintoja. Tämä olisi syytä hyväksyä. Jos pääsykokeen sijaan olisi lahjakkuutta ja valmiuksia mittaava testi, kuten esim. lentäjäkoulutukseen, niin olisiko silloin helpompi hyväksyä, että kapasiteettia puuttuu.

Nyt vuosikausia uusiutuvat epäonnistumiset pääsykokeissa kertovat saman, mutta ihminen ei usko. Unelma pitää yrittää täyttää ja viimein sen sorruttua pudota masennukseen.

Lue lisää

Onko sinulla oikeasti minkäänlaista faktapohjaa väittämällesi että "viimeisten joukossa sisäänpäässyt kuuluu loppupään opiskelijoihin arvosanoilla mitattuna" kun sen faktana esität? Esitä jokin todiste niin voin uskoa, mutta pelkkä "fakta se on" väite ei oikein riitä.

Onko kaikista pakko tulla neurokirurgeja, eikö myös terveyskeskuslääkäreitä tarvita?

Ja luulisin että ainakin 20-30 % lääkikseen pyrjkijöistä pystyisivät opiskelemaan, suorittamaan tutkinnon ja toimimaan lääkäreinä, ikävä kyllä sisäänpääsyprosentti on niin pieni että kaikki pystyvät eivät tätä mahdollisuutta saa. Tottakai tämä on oikea systeemi, mutta tämän perusteella on jokseenkin järjestöntä väittää etteivät häntäpäässä sisäänpäässeet pysty opinnoissaan tai ammatissaan menestymään.

Miten muuten arvotat meidät Oulussa tai Kuopiossa opiskelevat joiden sisäänpääsyrajat ovat matalammat kuin Helsingissä? Voiko meistä tulla hyviä lääkäreitä?

Lääketiet. yo kirjoitti:

Onko sinulla oikeasti minkäänlaista faktapohjaa väittämällesi että "viimeisten joukossa sisäänpäässyt kuuluu loppupään opiskelijoihin arvosanoilla mitattuna" kun sen faktana esität? Esitä jokin todiste niin voin uskoa, mutta pelkkä "fakta se on" väite ei oikein riitä.

Onko kaikista pakko tulla neurokirurgeja, eikö myös terveyskeskuslääkäreitä tarvita?

Ja luulisin että ainakin 20-30 % lääkikseen pyrjkijöistä pystyisivät opiskelemaan, suorittamaan tutkinnon ja toimimaan lääkäreinä, ikävä kyllä sisäänpääsyprosentti on niin pieni että kaikki pystyvät eivät tätä mahdollisuutta saa. Tottakai tämä on oikea systeemi, mutta tämän perusteella on jokseenkin järjestöntä väittää etteivät häntäpäässä sisäänpäässeet pysty opinnoissaan tai ammatissaan menestymään.

Miten muuten arvotat meidät Oulussa tai Kuopiossa opiskelevat joiden sisäänpääsyrajat ovat matalammat kuin Helsingissä? Voiko meistä tulla hyviä lääkäreitä?

Lue lisää

koko ketju läpi.

En ole ottanut mitään kantaa ei korkekoulujen opiskelijoihin.

Olen yrittänyt ottaa kantaa sen puolesta, että ns. eliittipaikkoihin pääsykokeisiin osallistumisten määrää rajoitettaisiin. Tällöin kukaan ei pilaisi elämäänsä yrittämällä turhaan päästä sisään, vaikka eväitä ei olisikaan.

Miehet (ja mikseivät myös naiset) joskus haaveilevat lentäjän tai erikoisjoukkojen sotilaan urasta, mutta jos testeissä ei onnistu, niin tie on kerrasta poikki. Puhumattakaan siitä, että esim. silmälasit tai liika pituus/paino estävät edes haaveilemasta asiasta. Pitää löytää uusia haasteita ja yleensä kaikki löytävät. Kukaan ei kritisoi tätä kerrasta poikki systeemiä, eikä avaudu täällä elinikäisen haaveen kariutumisesta. Tilanne tiedetään ja hyväksytään.

Vastaavalla tavalla toimisi pääsykokeiden lukumäärän rajoittaminen. Merkittävin etu olisi saada nämä "yritin kymmenen kertaa lääkikseen/oikikseen/kauppikseen, enkä päässyt ja nyt olen sairastunut masennukseen ja tuhlannut elämäni" -ihmiset suuntautumaan jo toisen kerran jälkeen uudelleen.

Sanon vielä kerran, että sanoman ydin on siinä, että kymmenennellä kerralla juuri ja juuri sisään päässyt opiskelija valmistuu lähes varmasti arvosanoilla mitattuna viimeisten joukossa ja yli-ikäisenä. Hänestä ei tule tyypillisesti tule ammatillisesti parasta mahdollista. Ihminen joka ei viimeistään kolmannella kertaa pääse sisään, ei omaa riittävää kapasiteettia. Oletusarvonahan on, että yritys on parasta mahdollista.

Tämä ei tarkoita sitä, että ensimmäisellä kerralla viimeisten joukossa sisään päässyt olisi samanlainen tapaus. Puhumattakaan Oulussa tai Kuopiossa opiskelevasta ihmisestä, joka usein on valinnut opiskelupaikan päästäkseen lähelle kotipaikkaa. Kaikki eivät halua Helsinkiin opiskelemaan.

PS. Mielellään myös erinomaisin arvosanoin valmistuneita terveyskeskuslääkäreitä. Tavallisen ihmisen kannalta juuri heidän ammattitaito on oleellista.

... Venäjällä kirjoitti:

koko ketju läpi.

En ole ottanut mitään kantaa ei korkekoulujen opiskelijoihin.

Olen yrittänyt ottaa kantaa sen puolesta, että ns. eliittipaikkoihin pääsykokeisiin osallistumisten määrää rajoitettaisiin. Tällöin kukaan ei pilaisi elämäänsä yrittämällä turhaan päästä sisään, vaikka eväitä ei olisikaan.

Miehet (ja mikseivät myös naiset) joskus haaveilevat lentäjän tai erikoisjoukkojen sotilaan urasta, mutta jos testeissä ei onnistu, niin tie on kerrasta poikki. Puhumattakaan siitä, että esim. silmälasit tai liika pituus/paino estävät edes haaveilemasta asiasta. Pitää löytää uusia haasteita ja yleensä kaikki löytävät. Kukaan ei kritisoi tätä kerrasta poikki systeemiä, eikä avaudu täällä elinikäisen haaveen kariutumisesta. Tilanne tiedetään ja hyväksytään.

Vastaavalla tavalla toimisi pääsykokeiden lukumäärän rajoittaminen. Merkittävin etu olisi saada nämä "yritin kymmenen kertaa lääkikseen/oikikseen/kauppikseen, enkä päässyt ja nyt olen sairastunut masennukseen ja tuhlannut elämäni" -ihmiset suuntautumaan jo toisen kerran jälkeen uudelleen.

Sanon vielä kerran, että sanoman ydin on siinä, että kymmenennellä kerralla juuri ja juuri sisään päässyt opiskelija valmistuu lähes varmasti arvosanoilla mitattuna viimeisten joukossa ja yli-ikäisenä. Hänestä ei tule tyypillisesti tule ammatillisesti parasta mahdollista. Ihminen joka ei viimeistään kolmannella kertaa pääse sisään, ei omaa riittävää kapasiteettia. Oletusarvonahan on, että yritys on parasta mahdollista.

Tämä ei tarkoita sitä, että ensimmäisellä kerralla viimeisten joukossa sisään päässyt olisi samanlainen tapaus. Puhumattakaan Oulussa tai Kuopiossa opiskelevasta ihmisestä, joka usein on valinnut opiskelupaikan päästäkseen lähelle kotipaikkaa. Kaikki eivät halua Helsinkiin opiskelemaan.

PS. Mielellään myös erinomaisin arvosanoin valmistuneita terveyskeskuslääkäreitä. Tavallisen ihmisen kannalta juuri heidän ammattitaito on oleellista.

Lue lisää

"PS. Mielellään myös erinomaisin arvosanoin valmistuneita terveyskeskuslääkäreitä."

Ottamatta muuhun kantaa totean tähän vain, että ainakaan Tampereella ei lääkisopiskelijoille jaeta tenteistä arvosanoja. Joko pääsee läpi tai sitten ei. Tähän on omat syynsä. Et voi siis tietää, että kuka on ollut hyvä opiskelija ja kuka huono opiskelija. Ainoastaan valmistuminen kertoo että jotain on osattu tason jäädessä arvoitukseksi.

Nakit_muusilla kirjoitti:

"PS. Mielellään myös erinomaisin arvosanoin valmistuneita terveyskeskuslääkäreitä."

Ottamatta muuhun kantaa totean tähän vain, että ainakaan Tampereella ei lääkisopiskelijoille jaeta tenteistä arvosanoja. Joko pääsee läpi tai sitten ei. Tähän on omat syynsä. Et voi siis tietää, että kuka on ollut hyvä opiskelija ja kuka huono opiskelija. Ainoastaan valmistuminen kertoo että jotain on osattu tason jäädessä arvoitukseksi.

Lue lisää

Jaetaan arvosanoja eli ei, niin se ei muuta kyseistä factumia. Toisilla on opintojen päätteeksi enemmän tietoa kuin toisilla. Ja me kumpikin tiedämme keillä on vähemmän...

Lääketiet. yo kirjoitti:

Onko sinulla oikeasti minkäänlaista faktapohjaa väittämällesi että "viimeisten joukossa sisäänpäässyt kuuluu loppupään opiskelijoihin arvosanoilla mitattuna" kun sen faktana esität? Esitä jokin todiste niin voin uskoa, mutta pelkkä "fakta se on" väite ei oikein riitä.

Onko kaikista pakko tulla neurokirurgeja, eikö myös terveyskeskuslääkäreitä tarvita?

Ja luulisin että ainakin 20-30 % lääkikseen pyrjkijöistä pystyisivät opiskelemaan, suorittamaan tutkinnon ja toimimaan lääkäreinä, ikävä kyllä sisäänpääsyprosentti on niin pieni että kaikki pystyvät eivät tätä mahdollisuutta saa. Tottakai tämä on oikea systeemi, mutta tämän perusteella on jokseenkin järjestöntä väittää etteivät häntäpäässä sisäänpäässeet pysty opinnoissaan tai ammatissaan menestymään.

Miten muuten arvotat meidät Oulussa tai Kuopiossa opiskelevat joiden sisäänpääsyrajat ovat matalammat kuin Helsingissä? Voiko meistä tulla hyviä lääkäreitä?

Lue lisää

Lenin-setä jättää aika monta muttaa huomioimatta. Oma hakuni oli ensimmäinen. Opiskelin välissä yhden korkeakoulututkinnon ja tympiinnyin tylsään työhön. Maaliskuussa keksin hakea lääkikseen. Lukiosta vuosia ja taustalla yksi kurssi kemiaa, yksi fysiikkaa ja lyhyt matikka. Lukuaikaa kolme kuukautta ja asia uutta. Pääsin juuri "häntäpäässä" helsingin lääkikseen. Olen ilmeisesti sitten huono opiskelija ja älyltäni vajaa.
Ihmiset hakevat kouluihin eri reittejä. Osa saattaa hakea useinkin ilman, että missään kohden varsinaisesti panostaa hakuun. Toiset tankkaa vuositolkulla, eivätkä pääse. Jotta opiskeluhakurajauksia voitaisiin tehdä, olisi koko opiskelijapopulaatio standardoitava.

Jos ja kun ne jatkuvasti hakevat saavat jatkuvasti hylkäyksiä, on se jo tarpeeksi realiteettitsekkausta ja nöyryytystä heille. Kannustamisen määrää voi itse kukin harkita. Toinen ongelma on sitten, miten saada "älykkäiden" päähän kulahtanut kusi katetroitua.

A kirjoitti:

Lenin-setä jättää aika monta muttaa huomioimatta. Oma hakuni oli ensimmäinen. Opiskelin välissä yhden korkeakoulututkinnon ja tympiinnyin tylsään työhön. Maaliskuussa keksin hakea lääkikseen. Lukiosta vuosia ja taustalla yksi kurssi kemiaa, yksi fysiikkaa ja lyhyt matikka. Lukuaikaa kolme kuukautta ja asia uutta. Pääsin juuri "häntäpäässä" helsingin lääkikseen. Olen ilmeisesti sitten huono opiskelija ja älyltäni vajaa.
Ihmiset hakevat kouluihin eri reittejä. Osa saattaa hakea useinkin ilman, että missään kohden varsinaisesti panostaa hakuun. Toiset tankkaa vuositolkulla, eivätkä pääse. Jotta opiskeluhakurajauksia voitaisiin tehdä, olisi koko opiskelijapopulaatio standardoitava.

Jos ja kun ne jatkuvasti hakevat saavat jatkuvasti hylkäyksiä, on se jo tarpeeksi realiteettitsekkausta ja nöyryytystä heille. Kannustamisen määrää voi itse kukin harkita. Toinen ongelma on sitten, miten saada "älykkäiden" päähän kulahtanut kusi katetroitua.

Lue lisää

Hyi sinua! Todellisuudessa haluat kehua omalla hyvyydelläsi. Korostaa sitä, että luin vain näin vähän ja silti pääsin sisään. Älyssäni ei ole moittimista ja osasin myös optimoida (ts. minimoida) lukumäärän. Kehukaa minua! Tätähän kaipaat... :D

Samalla kuitenkin demonstroit, että et ymmärrä lukemaasi. Asian ydin on siinä, että vuodesta toiseen yrittävillä puuttuu väistämättä eväitä.

1.) He haluavat toteuttaa oman haaveensa, mutta kapasiteettia puuttuu. Jos pääsevät sitten sisään "ännännellä" kerralla, niin he eivät missään tapauksessa ala saada huipputuloksia, jos valmistuvat lainkaan.

2) he haluavat toteuttaa suvun tai vanhempien haaveen, jolloin vahintään motivaatio puuttuu. Tulosten suhteen voi olla edessä sama kuin em. kohdan tapauksella.

Ehkä alat katetroida omaa päätäsi, kun olet julkisesti kertonut olevasi "älykäs".

...Venäjällä kirjoitti:

Hyi sinua! Todellisuudessa haluat kehua omalla hyvyydelläsi. Korostaa sitä, että luin vain näin vähän ja silti pääsin sisään. Älyssäni ei ole moittimista ja osasin myös optimoida (ts. minimoida) lukumäärän. Kehukaa minua! Tätähän kaipaat... :D

Samalla kuitenkin demonstroit, että et ymmärrä lukemaasi. Asian ydin on siinä, että vuodesta toiseen yrittävillä puuttuu väistämättä eväitä.

1.) He haluavat toteuttaa oman haaveensa, mutta kapasiteettia puuttuu. Jos pääsevät sitten sisään "ännännellä" kerralla, niin he eivät missään tapauksessa ala saada huipputuloksia, jos valmistuvat lainkaan.

2) he haluavat toteuttaa suvun tai vanhempien haaveen, jolloin vahintään motivaatio puuttuu. Tulosten suhteen voi olla edessä sama kuin em. kohdan tapauksella.

Ehkä alat katetroida omaa päätäsi, kun olet julkisesti kertonut olevasi "älykäs".

Lue lisää

Ongelmasi on siinä, että väität kivenkovaa, ettei viimeisten joukossa sisäänpäässyt tule saamaan parhaita arvosanoja. Väite on väärä.

Jos jollain ihmeen konstilla olisikin mahdollista saada kaikki antamaan kaikkensa ja hyödyntämään täysimääräisesti potentiaalinsa, näin voisi ollakin. Silloin kenties älykkäin olisi paras ja pääsykokeissa kahdeksannella kerralla rimaa hipoen päässyt huonompi.

Totuus on kuitenkin se, ettei asia ole näin, vaan muuttujia on aivan liikaa. Siltä superälykkäältä saattaa puuttua se voitontahto ja motivaatio, joka taas vähemmän älykkäällä saattaa olla. Voi myös olla, ettei huono pääsykoemenestys ole lainkaan johtunut älykkyydestä(sen puutteesta), vaan jostain muusta syystä. Elämäntilanteita on monenlaisia.

Juuri esittämilläni perusteilla myös pääsykokeisiin osallistumisen lukumäärää ei tulisi rajoittaa, koska kymmenennellä kerralla päässeen motivaatio ja kenties jo lukukertojen ansiosta osaaminenkin voi helposti olla kovempi kuin muilla, jolloin saavuttanee hän myös parempaa menestystä. Tämän olen omin silmin noteerannut. Tietenkin tämä on yleistystä, enkä väitä, ettei älykkäällä olisi läht. koht. paremmat edellytykset suoriutua opinnoistaan. Älykkyys on kuitenkin vain yksi osa-alue, kun arvioidaan sitä, kenellä on parhaat edellytykset saavuttaa menestystä.

xdhyx kirjoitti:

Ongelmasi on siinä, että väität kivenkovaa, ettei viimeisten joukossa sisäänpäässyt tule saamaan parhaita arvosanoja. Väite on väärä.

Jos jollain ihmeen konstilla olisikin mahdollista saada kaikki antamaan kaikkensa ja hyödyntämään täysimääräisesti potentiaalinsa, näin voisi ollakin. Silloin kenties älykkäin olisi paras ja pääsykokeissa kahdeksannella kerralla rimaa hipoen päässyt huonompi.

Totuus on kuitenkin se, ettei asia ole näin, vaan muuttujia on aivan liikaa. Siltä superälykkäältä saattaa puuttua se voitontahto ja motivaatio, joka taas vähemmän älykkäällä saattaa olla. Voi myös olla, ettei huono pääsykoemenestys ole lainkaan johtunut älykkyydestä(sen puutteesta), vaan jostain muusta syystä. Elämäntilanteita on monenlaisia.

Juuri esittämilläni perusteilla myös pääsykokeisiin osallistumisen lukumäärää ei tulisi rajoittaa, koska kymmenennellä kerralla päässeen motivaatio ja kenties jo lukukertojen ansiosta osaaminenkin voi helposti olla kovempi kuin muilla, jolloin saavuttanee hän myös parempaa menestystä. Tämän olen omin silmin noteerannut. Tietenkin tämä on yleistystä, enkä väitä, ettei älykkäällä olisi läht. koht. paremmat edellytykset suoriutua opinnoistaan. Älykkyys on kuitenkin vain yksi osa-alue, kun arvioidaan sitä, kenellä on parhaat edellytykset saavuttaa menestystä.

Lue lisää

että sisälukutaito ja tekstin ymmärtäminen on hyvin puutteellisella tasolla.

Totta kai viimeiseksi sisään päässyt voi kuulua "älykkäät, mutta lukiossa motivoitumattomat" -ryhmään ja intoutua panostamaan riittävästi päästäkseen sisään. Totta kai tällöin on kapasiteettia riittävästi. Motiivi on kysymerkki riippuen siitä onko omasta vai "suvun" halusta pyrkimässä.

Olen väittänyt, että viimeisenä sisään päässyt ja ÄN KERTAA sisään yrittänyt ei tule missään tapauksessa saamaan kärkipään arvosanoja ts. olemaan tiedoiltaan ja taidoiltaan paras mahdollinen valmistuessaan. Todennäköisesti hän kuitenkin ylittää vaatimustason ja valmistuu. Tätä tukevat kaikki asiasta laaditut seurannat. Tämän takia tietyissä laitoksissa ja tietyille aloille rajoitetaan pyrkimiskertoja. Kapasiteetti ei valitettavasti lisäänny pyrkimiskertojen myötä.

Olen ottanut kantaa vain opinnoissa menestymiseen, jonka jokainen sisälukutaitoinen kykenee havaitsemaan. Elämässä pärjääminen on toki eri juttu ja siihen vaikuttavat esimerkiksi kyky käsitellä ihmisiä ja johtajaominaisuudet.

Aloituksen ydinhän on estää nuoria tuhlaamasta elämäänsä monessa tapauksessa saavuttamattoman haaveen vuoksi. Elämä menee ohi, jos pääsee opiskelemaan 30 vuotiaana ja saamaan palkkaa vasta yli 35 vuotiaana.

Lenin-setä asuu... kirjoitti:

että sisälukutaito ja tekstin ymmärtäminen on hyvin puutteellisella tasolla.

Totta kai viimeiseksi sisään päässyt voi kuulua "älykkäät, mutta lukiossa motivoitumattomat" -ryhmään ja intoutua panostamaan riittävästi päästäkseen sisään. Totta kai tällöin on kapasiteettia riittävästi. Motiivi on kysymerkki riippuen siitä onko omasta vai "suvun" halusta pyrkimässä.

Olen väittänyt, että viimeisenä sisään päässyt ja ÄN KERTAA sisään yrittänyt ei tule missään tapauksessa saamaan kärkipään arvosanoja ts. olemaan tiedoiltaan ja taidoiltaan paras mahdollinen valmistuessaan. Todennäköisesti hän kuitenkin ylittää vaatimustason ja valmistuu. Tätä tukevat kaikki asiasta laaditut seurannat. Tämän takia tietyissä laitoksissa ja tietyille aloille rajoitetaan pyrkimiskertoja. Kapasiteetti ei valitettavasti lisäänny pyrkimiskertojen myötä.

Olen ottanut kantaa vain opinnoissa menestymiseen, jonka jokainen sisälukutaitoinen kykenee havaitsemaan. Elämässä pärjääminen on toki eri juttu ja siihen vaikuttavat esimerkiksi kyky käsitellä ihmisiä ja johtajaominaisuudet.

Aloituksen ydinhän on estää nuoria tuhlaamasta elämäänsä monessa tapauksessa saavuttamattoman haaveen vuoksi. Elämä menee ohi, jos pääsee opiskelemaan 30 vuotiaana ja saamaan palkkaa vasta yli 35 vuotiaana.

Lue lisää

"Olen väittänyt, että viimeisenä sisään päässyt ja ÄN KERTAA sisään yrittänyt ei tule missään tapauksessa saamaan kärkipään arvosanoja ts. olemaan tiedoiltaan ja taidoiltaan paras mahdollinen valmistuessaan."

Juuri tuossa on se ongelma. Olet itse kehittänyt jotain "ryhmiä", joihin minä en ole viitannut. Kaikki ihmiset eivät kuulu sinun "ryhmiisi". Sanot ettei viimeisenä sisään päässyt ja än kertaa hakenut tule olemaan ammatissaan paras mahdollinen. Tarkoitat juuri sitä, että jollain muilla on enemmän potentiaalia. Mutta kun kaikki eivät aina syystä tai toisesta halua/osaa/viitsi/pysty hyödyntämään potentiaaliaan, jolloin motivoituneempi, mutta kyvyiltään kenties hieman heikompi saattaa kehittyä ammatissaan paremmaksi.

Tätä sinä et pysty kiistämään, tai et ainakaan ole esittänyt mitään vakuuttavia perusteluja.
Jankutat vain, että on olemassa selvityksiä, ettei "heikompi" voi saada aikaan huipputuloksia, kun moni meistä on sen nähnyt, että työteliäs "heikkolahjaisempi" voi esim. oikeustieteen alalla helpostikin saavuttaa paremman ammattitaidon kuin lahjakkaammat toverinsa.

Mitä tulee tuohon pääsykoekertojen rajoittamiseen, niin taitaa olla yhteiskunnan etu se, että joku pääsee vaikka sitten kuudennella kerralla opiskelemaan juuri sitä unelma-alaansa, jolloin myös motivaatio, onnellisuus, työssäjaksaminen ovat korkealla tasolla.

<xfgdzg kirjoitti:

"Olen väittänyt, että viimeisenä sisään päässyt ja ÄN KERTAA sisään yrittänyt ei tule missään tapauksessa saamaan kärkipään arvosanoja ts. olemaan tiedoiltaan ja taidoiltaan paras mahdollinen valmistuessaan."

Juuri tuossa on se ongelma. Olet itse kehittänyt jotain "ryhmiä", joihin minä en ole viitannut. Kaikki ihmiset eivät kuulu sinun "ryhmiisi". Sanot ettei viimeisenä sisään päässyt ja än kertaa hakenut tule olemaan ammatissaan paras mahdollinen. Tarkoitat juuri sitä, että jollain muilla on enemmän potentiaalia. Mutta kun kaikki eivät aina syystä tai toisesta halua/osaa/viitsi/pysty hyödyntämään potentiaaliaan, jolloin motivoituneempi, mutta kyvyiltään kenties hieman heikompi saattaa kehittyä ammatissaan paremmaksi.

Tätä sinä et pysty kiistämään, tai et ainakaan ole esittänyt mitään vakuuttavia perusteluja.
Jankutat vain, että on olemassa selvityksiä, ettei "heikompi" voi saada aikaan huipputuloksia, kun moni meistä on sen nähnyt, että työteliäs "heikkolahjaisempi" voi esim. oikeustieteen alalla helpostikin saavuttaa paremman ammattitaidon kuin lahjakkaammat toverinsa.

Mitä tulee tuohon pääsykoekertojen rajoittamiseen, niin taitaa olla yhteiskunnan etu se, että joku pääsee vaikka sitten kuudennella kerralla opiskelemaan juuri sitä unelma-alaansa, jolloin myös motivaatio, onnellisuus, työssäjaksaminen ovat korkealla tasolla.

Lue lisää

Tosiasia vaan on, että Suomenkin kansa jakautuu gaussin määrittämällä tavalla tilastollisesti kapasiteetin ja älyn suhteen. Määrtittämäni "Ryhmät" ovat tietenkin vain viitteellisiä ja herra gaussin teoria todellisuutta, jota motivaatio hämmentää.

Korkeakouluihin yrittäjissä on silti huomattava määrä näitä "käyrän nousevalla osalla" olevia yrittäjiä, joilla on enemmän intoa, kuin kapasiteettia.

Otan kantaa nimenomaan opinnoissa pärjäämiseen, koska niihin on varattu tietty aika vs. tietyt opittavat vaatimukset. Tämä muodostaa haasteen! Pääosa oppii totta kai ajan kanssa, mutta rajallinen aika estää syvällisen oppimisen ts. valmistuessa ei ole samoja valmiuksia. Joskus (tai voisko sanoa jopa valitettavan usein) rajallinen aika muodostuu liian suureksi haasteeksi. Kapasiteetti ei riitä asioiden omaksumiseen siihen varatussa ajassa.

Erityisen suuri haaste on kurssimuotoisessa opetuksessa, jossa pitäisi pysyä muiden mukana. Edelleen matemaattista älyä edellyttävät ammatit ovat asia erikseen. Taiteisiin en halua enään ottaa kantaa.

Korostan edelleen, että tätä asiaa on tutkittu, tutkitaan ja tietyissä paikoissa tutkimuksia myös hyödynnetään. Verovaroilla kustannetun demokraattisen opetuksen suhteen asiaa ei yksinkertaisesti haluta ottaa esille.

Ohittaako into siis ammattitaidon? Heikoin tiedoin varustettu rakennusinsinööri, lääkäri, hammaslääkäri, poliisi, lakimies, farmaseutti jne. on ok, kunhan hän vain on innokas. Ja kehittyy kyllä aikanaan ammatissaan hyväksi hänkin, kunhan saa riittävästi harjaantua siihen.

tätä hyvää keskustelua.

Keskustelkaa!

Otan henkilökohtaisena loukkauksena jos väitetään, että olisi ns. epäkelpo tietylle alalle jos yrittää sisään monta kertaa. Itse hain tänä vuonna kolmatta kertaa taideteolliseen, valitettavasti epäonnistuen. Ja tasan varmasti aion yrittää ensi keväänäkin.
Se, pääseekö sisään, ei ole suoraan verrannollinen siihen kuinka taitava on. Itse olen siitä asti kun kynä on kädessä pysynyt piirtänyt ja maalannut, ja ihan taatusti tiedän että sisään pääsy ei ole pelkästään taidosta kiinni. Vaikka maalaisit pääsykokeissa jumalaisen hienon työn, sillä et välttämättä saa yhtäkään pistettä, ellei idea teokseen ole hyvä. Ja kun sehän ei meille pyrkijöille todellakaan ole itsestään selvää, että millä perustein työtä arvostellaan.
Pääsykokeissa menestymiseen vaikuttaa sitä paitsi niin paljon sen vuoden hakijoiden taso, että arvostelu tehdään rankalla kädellä ja silloinkin saattaa joku pieni viiva väärässä paikassa pudottaa jonkun hakijan.
Joka vuosi olen kuitenkin pääsykokeisiin asti päässyt, ja se todistaa ainakin itselleni sen, että olen tarpeeksi hyvä hakemaan kyseiselle alalle. Piste.

että kolmen prosentin vähemmistö pystyy kyykyttämään enemmistöä. Ja valtaenemmistön poliitkot aina vain tukevat ruotsalaisen hegemoniaa. Taitaa ruotsalainen raha puhua....

Osaampas kirjoitti:

Otan henkilökohtaisena loukkauksena jos väitetään, että olisi ns. epäkelpo tietylle alalle jos yrittää sisään monta kertaa. Itse hain tänä vuonna kolmatta kertaa taideteolliseen, valitettavasti epäonnistuen. Ja tasan varmasti aion yrittää ensi keväänäkin.
Se, pääseekö sisään, ei ole suoraan verrannollinen siihen kuinka taitava on. Itse olen siitä asti kun kynä on kädessä pysynyt piirtänyt ja maalannut, ja ihan taatusti tiedän että sisään pääsy ei ole pelkästään taidosta kiinni. Vaikka maalaisit pääsykokeissa jumalaisen hienon työn, sillä et välttämättä saa yhtäkään pistettä, ellei idea teokseen ole hyvä. Ja kun sehän ei meille pyrkijöille todellakaan ole itsestään selvää, että millä perustein työtä arvostellaan.
Pääsykokeissa menestymiseen vaikuttaa sitä paitsi niin paljon sen vuoden hakijoiden taso, että arvostelu tehdään rankalla kädellä ja silloinkin saattaa joku pieni viiva väärässä paikassa pudottaa jonkun hakijan.
Joka vuosi olen kuitenkin pääsykokeisiin asti päässyt, ja se todistaa ainakin itselleni sen, että olen tarpeeksi hyvä hakemaan kyseiselle alalle. Piste.

Lue lisää

pakko on kysyä. Kannattaako yrittää mahdollisesti 10 kertaa. Elämä menee ohitse sateenkaaren päätä tavoitellessa. Onko järkeä valmistua oikeasti vasta 35 vuotiaana?

Heja Sverige!!! kirjoitti:

että kolmen prosentin vähemmistö pystyy kyykyttämään enemmistöä. Ja valtaenemmistön poliitkot aina vain tukevat ruotsalaisen hegemoniaa. Taitaa ruotsalainen raha puhua....

Lue lisää

Eivät he ole osaansa valinneet ja vaieten tyytyvät parempaan osaansa....

Osaampas kirjoitti:

Otan henkilökohtaisena loukkauksena jos väitetään, että olisi ns. epäkelpo tietylle alalle jos yrittää sisään monta kertaa. Itse hain tänä vuonna kolmatta kertaa taideteolliseen, valitettavasti epäonnistuen. Ja tasan varmasti aion yrittää ensi keväänäkin.
Se, pääseekö sisään, ei ole suoraan verrannollinen siihen kuinka taitava on. Itse olen siitä asti kun kynä on kädessä pysynyt piirtänyt ja maalannut, ja ihan taatusti tiedän että sisään pääsy ei ole pelkästään taidosta kiinni. Vaikka maalaisit pääsykokeissa jumalaisen hienon työn, sillä et välttämättä saa yhtäkään pistettä, ellei idea teokseen ole hyvä. Ja kun sehän ei meille pyrkijöille todellakaan ole itsestään selvää, että millä perustein työtä arvostellaan.
Pääsykokeissa menestymiseen vaikuttaa sitä paitsi niin paljon sen vuoden hakijoiden taso, että arvostelu tehdään rankalla kädellä ja silloinkin saattaa joku pieni viiva väärässä paikassa pudottaa jonkun hakijan.
Joka vuosi olen kuitenkin pääsykokeisiin asti päässyt, ja se todistaa ainakin itselleni sen, että olen tarpeeksi hyvä hakemaan kyseiselle alalle. Piste.

Lue lisää

Jos yrität esimerkiksi 9 kertaa, etkä pääse, niin etkö ole epäkelpo ko. alalle? Kaupunkilaisjärjellä ajateltuna olet epäkelpo. Missä logiikkani ontuu?

Kysyjä eräs? kirjoitti:

Jos yrität esimerkiksi 9 kertaa, etkä pääse, niin etkö ole epäkelpo ko. alalle? Kaupunkilaisjärjellä ajateltuna olet epäkelpo. Missä logiikkani ontuu?

Huoh. Vaikka olenkin hakenut ja tulen hakemaankin haluamaani kouluun useamman kerran, en tosiaankaan tarkoittanut että sinne fanaattisesti pyrkisin sisään. Kyllä sitä muuallekkin hakee, ei tässä ihan realiteetit ole kadonneet. Se nyt vaan olisi ykkösvaihtoehto kouluun mennessä että pääsee sinne minne haluaa, mutta jos ei pääse niin tuskinpa minkään muun alan opiskelusta mitään haittaa on.
Kokeilee sitten muun opiskelun ohessa että joskos tällä kertaa ne taidepuolen ovet aukeaa, ja jos ei aukea niin sitten jatketaan opiskelua. Että sikäli.

Osaampas kirjoitti:

Huoh. Vaikka olenkin hakenut ja tulen hakemaankin haluamaani kouluun useamman kerran, en tosiaankaan tarkoittanut että sinne fanaattisesti pyrkisin sisään. Kyllä sitä muuallekkin hakee, ei tässä ihan realiteetit ole kadonneet. Se nyt vaan olisi ykkösvaihtoehto kouluun mennessä että pääsee sinne minne haluaa, mutta jos ei pääse niin tuskinpa minkään muun alan opiskelusta mitään haittaa on.
Kokeilee sitten muun opiskelun ohessa että joskos tällä kertaa ne taidepuolen ovet aukeaa, ja jos ei aukea niin sitten jatketaan opiskelua. Että sikäli.

Lue lisää

eri juttu, koska sinne ei taida voida, eikä tarvitse valmistautua. Silti tässäkin varmaan tulee takaraja vastaan, jos ammattiin pääsee vasta puolivälissä neljääkymmentä.

Osaampas kirjoitti:

Huoh. Vaikka olenkin hakenut ja tulen hakemaankin haluamaani kouluun useamman kerran, en tosiaankaan tarkoittanut että sinne fanaattisesti pyrkisin sisään. Kyllä sitä muuallekkin hakee, ei tässä ihan realiteetit ole kadonneet. Se nyt vaan olisi ykkösvaihtoehto kouluun mennessä että pääsee sinne minne haluaa, mutta jos ei pääse niin tuskinpa minkään muun alan opiskelusta mitään haittaa on.
Kokeilee sitten muun opiskelun ohessa että joskos tällä kertaa ne taidepuolen ovet aukeaa, ja jos ei aukea niin sitten jatketaan opiskelua. Että sikäli.

Lue lisää

Ymmärrät maailman realiteetteja. Oikein hyvä!

ovat niitä, joihin pääsee noin 20 % halukkaista ja joista valmistuu hyväpalkkaisiin ammatteihin. Sellaisiin, joista ei joudu työttömiksi.

Tyypillisesti "eliittipaikkoihin" lasketaan seuraavat opiskelupaikat
- lääketieteellinen
- oikeustieteellinen
- kauppatieteellinen
- tietyt teknisten korkeakoulujen (vast) osastot (tuotantotalous, teknillinen fysiikka tai bioteknologia tai vast)

Valtiotieteellinen (vast) on lähinnä poliittisten broilerien kannalta korkeassa kurssissa.

Näiden lisäksi on joukko hyvin haluttuja aloja, joissa kilpailu voi olla kovempaa kuin em. paikoissa. Niistä ei kuitenkaan valmistu yksiselitteisesti hyväpalkkaiseen ammattiin, jossa ei köyhyyttä tai työttömyyttä tarvitse pelätä.

Taide- ja suojelualan opinnot ovat kumpikin ihan oma lukunsa ja niihin pyrkii oma kastinsa.

Juuri niin pitäisi olla, mutta kun näitä unelmansa toteuttajia hinnalla millä hyvänsä on kovasti paljon. Kolme yrityskertaahan on yleisen käsityksen mukaan ihan normaalia tai ehkä jopa alakanttiin. Joka ainoaa kannustetaan tuhlaamaan elämänsä siihen ainoan ja oikean unelmaopiskelupaikan jahtaamiseen. Vaikka valmistuisi vasta lähempänä neljääkymmentä ikävuotta.

"Kaksi tai kolme kertaa ja sitten poikki" panisi skarppaamaan hivenen eri lailla. Jos ei kolmannella onnistu, niin sitten on uskottava. Asetettava tähtäin elämässä uudelleen ja suunnattava sinne.

Asiallinen vastaus. Kiitos!

Huoli pois! Et kuulu esittämääni ikiyrittäjäkastiin. 60 op lukukaudessa on kunnioitettava suoritus nykyopiskelijalle, yrityskertojakin oli vain asialliset kolme, eikä rima sisäänpäästessä heilunut lainkaan. Kuulut mitä ilmeisemmin ryhmään kaksi. Onnittelut!

Aloituksen pointtina oli pyrkimys saada ihmiset pohtimaan ikiyrittämisen mielekkyyttä, jos menossa on jo viides yrityskerta selkeällä rajan alituksella.

Jos pääsykokeiden määrä per tiedekunta/yhteishaku olisi rajattu, niin pyrkijät suhtautuisivat niihin selkeästi vakavammin. Toisaalta portin sulkeutuminen esim. kolmannen kerran jälkeen pakottaisi ottamaan uuden suunnan tai hyväksymään kakkosvaihtoehdon.

Elämässä ei muillakaan alueilla aina saa kaikkea haluamaansa ja pitää osata nähdä rajansa. Ymmärrän toki, että verovaroilla kustannetun ilmaisen opiskelun suhteen ei haluta nähdä rajoitteita.

Ehkä maksullisuus korkeakouluissa olisi hyvinkin toimiva ratkaisu!?

Lenin-setä asuu... kirjoitti:

Asiallinen vastaus. Kiitos!

Huoli pois! Et kuulu esittämääni ikiyrittäjäkastiin. 60 op lukukaudessa on kunnioitettava suoritus nykyopiskelijalle, yrityskertojakin oli vain asialliset kolme, eikä rima sisäänpäästessä heilunut lainkaan. Kuulut mitä ilmeisemmin ryhmään kaksi. Onnittelut!

Aloituksen pointtina oli pyrkimys saada ihmiset pohtimaan ikiyrittämisen mielekkyyttä, jos menossa on jo viides yrityskerta selkeällä rajan alituksella.

Jos pääsykokeiden määrä per tiedekunta/yhteishaku olisi rajattu, niin pyrkijät suhtautuisivat niihin selkeästi vakavammin. Toisaalta portin sulkeutuminen esim. kolmannen kerran jälkeen pakottaisi ottamaan uuden suunnan tai hyväksymään kakkosvaihtoehdon.

Elämässä ei muillakaan alueilla aina saa kaikkea haluamaansa ja pitää osata nähdä rajansa. Ymmärrän toki, että verovaroilla kustannetun ilmaisen opiskelun suhteen ei haluta nähdä rajoitteita.

Ehkä maksullisuus korkeakouluissa olisi hyvinkin toimiva ratkaisu!?

Lue lisää

Noista ryhmistä en tiedä, mutta omassa tapauksessani kyse oli nimenomaan siitä, että ns. hyvätkin paperit kirjoittanut tyyppi voi mokata pääsykokeissa - jopa useammin kuin kerran. Monessa kokeessa itse koe voi olla melkein mitä tahansa ja poiketa hyvin paljon edellisvuotisesta tai valmennuskurssijärjestäjien harjoituskokeista.

Noista opintosuorituksista voin sanoa, että alasta riippuen 45 - 60 op vuodessa ei ole mikään ihmeellinen suoritus, ainakin jos opinnot on hyvin organisoitu = tarpeeksi tenttipäiviä ja kurssit pilkottu pieniin ja helposti suoritettaviin paloihin. Näin ei aina kuitenkaan ole. Esimerkiksi 8-10 opintopisteen jättikurssit jotka suoritetaan kerralla ovat painajainen: aihealue on massiivinen, pelissä on 2 kk opintotuet ja iso osa vuoden pistesaldosta.
Maksullisuutta en kuitenkaan kannata, sillä opinnoista suoriutuminen hidastuisi todennäköisesti entisestään ja opiskelu hyvin todennäköisesti eriarvoistuisi monella tapaa; vaikka yliopistosta ei stipendien ym. avulla rikkaiden etuoikeus tulisikaan, riittäisikö stipendejä ja vanhempien maksuhaluja tasa-arvoisesti kaikille aloille? Tiedän varmasti, että moni menestyksekkäästi opintonsa suorittaneista ja tällä hetkellä opiskelevista läheisistäni ei ikinä olisi päässyt opiskelemaan, mikäli koulutus olisi ollut maksullista. Opiskelijana olen myös hyvin tympääntynyt ja surullinen siitä, että monissa julkisissa keskusteluissa meidät nähdään jonkinasteisina loisina. Sitä en kiellä etteikö opintoihin saisi ja pitäisi asettaa jonkinlaista kontrollia - ainaisen rankaisemisen sijasta voisi kuitenkin miettiä myös porkkanaa: Voisiko ahkerat puurtajat palkita, ja esim, alle 15 op useampana vuonna peräkkäin suorittavat potkia pellolle (pätevät syyt esim, sairaudet, lapset, armeija jne poislukien). Harrastelijaopiskelijat voisi myös ohjata entistä tehokkaammin avoimen yliopiston puolelle.

9 + 12 kirjoitti:

Noista ryhmistä en tiedä, mutta omassa tapauksessani kyse oli nimenomaan siitä, että ns. hyvätkin paperit kirjoittanut tyyppi voi mokata pääsykokeissa - jopa useammin kuin kerran. Monessa kokeessa itse koe voi olla melkein mitä tahansa ja poiketa hyvin paljon edellisvuotisesta tai valmennuskurssijärjestäjien harjoituskokeista.

Noista opintosuorituksista voin sanoa, että alasta riippuen 45 - 60 op vuodessa ei ole mikään ihmeellinen suoritus, ainakin jos opinnot on hyvin organisoitu = tarpeeksi tenttipäiviä ja kurssit pilkottu pieniin ja helposti suoritettaviin paloihin. Näin ei aina kuitenkaan ole. Esimerkiksi 8-10 opintopisteen jättikurssit jotka suoritetaan kerralla ovat painajainen: aihealue on massiivinen, pelissä on 2 kk opintotuet ja iso osa vuoden pistesaldosta.
Maksullisuutta en kuitenkaan kannata, sillä opinnoista suoriutuminen hidastuisi todennäköisesti entisestään ja opiskelu hyvin todennäköisesti eriarvoistuisi monella tapaa; vaikka yliopistosta ei stipendien ym. avulla rikkaiden etuoikeus tulisikaan, riittäisikö stipendejä ja vanhempien maksuhaluja tasa-arvoisesti kaikille aloille? Tiedän varmasti, että moni menestyksekkäästi opintonsa suorittaneista ja tällä hetkellä opiskelevista läheisistäni ei ikinä olisi päässyt opiskelemaan, mikäli koulutus olisi ollut maksullista. Opiskelijana olen myös hyvin tympääntynyt ja surullinen siitä, että monissa julkisissa keskusteluissa meidät nähdään jonkinasteisina loisina. Sitä en kiellä etteikö opintoihin saisi ja pitäisi asettaa jonkinlaista kontrollia - ainaisen rankaisemisen sijasta voisi kuitenkin miettiä myös porkkanaa: Voisiko ahkerat puurtajat palkita, ja esim, alle 15 op useampana vuonna peräkkäin suorittavat potkia pellolle (pätevät syyt esim, sairaudet, lapset, armeija jne poislukien). Harrastelijaopiskelijat voisi myös ohjata entistä tehokkaammin avoimen yliopiston puolelle.

Lue lisää

Totta kai jokainen voi kerran epäonnistua, mutta ei useampaa kertaa. Toinen kerta menee jo huonon valmistautumisen tai sitten kyvyttömyyden piikkiin.

Normivaatimus on 60 op vuodessa ja siitä alle on enemmän vähemmän heikosti.

Maksullisuuden suhteen olen eri mieltä. Maksullisuus olisi hyvä asia ja ryhdistäisi opintoja. taidat olla kovin nuori tai sitten peruskoulu vaan kaventaa näkökulmaa huimasti. Unohdat eräänä merkittävänä rahoitustapana opintolainan. Valtion takaamana sen saa jokainen ja kaikki sukulaisesi olisivat pääseet opiskelemaan.

On ihmeellistä, että esimerkiksi 50 000 e opintolaina viiden vuoden ajalle on mahdoton ajatus. Samat ihmiset suunnittelevat ilmekään värähtämättä ostavansa 300 000 - 400 000 e asunnon 20 vuoden laina-ajalla.

Lenin-setä asuu... kirjoitti:

Totta kai jokainen voi kerran epäonnistua, mutta ei useampaa kertaa. Toinen kerta menee jo huonon valmistautumisen tai sitten kyvyttömyyden piikkiin.

Normivaatimus on 60 op vuodessa ja siitä alle on enemmän vähemmän heikosti.

Maksullisuuden suhteen olen eri mieltä. Maksullisuus olisi hyvä asia ja ryhdistäisi opintoja. taidat olla kovin nuori tai sitten peruskoulu vaan kaventaa näkökulmaa huimasti. Unohdat eräänä merkittävänä rahoitustapana opintolainan. Valtion takaamana sen saa jokainen ja kaikki sukulaisesi olisivat pääseet opiskelemaan.

On ihmeellistä, että esimerkiksi 50 000 e opintolaina viiden vuoden ajalle on mahdoton ajatus. Samat ihmiset suunnittelevat ilmekään värähtämättä ostavansa 300 000 - 400 000 e asunnon 20 vuoden laina-ajalla.

Lue lisää

En oikein ymmärrä tuollaista ajattelua, että pitäisi rajata pääsykoeoikeus x pyrkykertaan. Itse olin ihan hilkulla päästä oikikseen jo ekalla kerralla, mutta kokemattomuuttani hermostuin yllättävästä tehtävätyypistä ja poltin mahdollisuuteni hätäilemällä. Lukiossa ei todellakaan opeteta oikeudellista ajattelua, saati oikeustapausvastaamista. Eikä varmaan opeteta vastaamaan lääketieteellisiin kysymyksiinkään. Pääsykoekirjoissa on tieto, mutta ei harjoitustehtäviä.

Toisella kerralla epäonnistuin koska kesken lukukevään sairastuin ja koko homma meni puihin sen vuoksi.

Kolmannella kerralla eli viime vuonna pääsy jäi muutamaan hassuun pisteeseen, koska en vaan kertakaikkiaan pystynyt lukemaan riittävästi johtuen elämäntilanteestani.

Nyt tänä vuonna luin koko kevään 8-10h 6 päivää viikossa ja viiimeisillä viikoilla 7 päivää viikossa. Nukuin suhtkoht rauhallisesti riittävät yöunet ja tein nappisuorituksen pääsykokeessa. Pääsin sisään siis oikikseen reilusti pisterajan ollessa korkeampi kuin millään aikaisemmista kerroista,

Jos minulta olisi viety tämä mahdollisuus tavoitella omaa haavettani, olisin siitä kyllä nyt katkera. Olisin päässyt varmastin jonnekkin muualle vähemmällä työllä, mutta en tiedä olisinko yhtä onnellinen. Kirjoitin ylioppilaaksikin ihan hyvillä arvosanoilla, mutta oikis on ollut aina se juttu mulle.

Mikä sinä olet sanomaan mitä kukin saa tehdä omalla elämällään? Kyse on aikuisista ihmisistä kuitenkin. Jokainen vetää sen rajan mihin itse katsoo parhaaksi. Minä tein joka vuosi töitä pyrkimiskertojen välillä, joten en todellakaan kuluttanut yhteiskunnan resursseja.

Lenin-setä asuu... kirjoitti:

Totta kai jokainen voi kerran epäonnistua, mutta ei useampaa kertaa. Toinen kerta menee jo huonon valmistautumisen tai sitten kyvyttömyyden piikkiin.

Normivaatimus on 60 op vuodessa ja siitä alle on enemmän vähemmän heikosti.

Maksullisuuden suhteen olen eri mieltä. Maksullisuus olisi hyvä asia ja ryhdistäisi opintoja. taidat olla kovin nuori tai sitten peruskoulu vaan kaventaa näkökulmaa huimasti. Unohdat eräänä merkittävänä rahoitustapana opintolainan. Valtion takaamana sen saa jokainen ja kaikki sukulaisesi olisivat pääseet opiskelemaan.

On ihmeellistä, että esimerkiksi 50 000 e opintolaina viiden vuoden ajalle on mahdoton ajatus. Samat ihmiset suunnittelevat ilmekään värähtämättä ostavansa 300 000 - 400 000 e asunnon 20 vuoden laina-ajalla.

Lue lisää

..eikös nimenomaan nuorten sanota uskovan nykyään liiaksi velkarahan voimaan? ;)

Iän arvuuttelut sikseen. Opintolaina on toki ihan mahdollinen vaihtoehto, sitä en kiellä. Suomalaisen systeemin tunnen huonosti, mutta ymmärtääkseni monissa euroopan maissa lainajärjestelmän rooli on merkittävämpi. Jossain päin valtiontakaus muistaakseni myös tulotasoon (eli jos et saa tiettyä rajaa korkeampaa palkkaa, lainaa ei tarvitse alkaa lyhentää) Toisaalta mielestäni on ymmärrettävää, ettei sitä kovin moni mielellään ota: opintonsa aloittava nuori aloittaa periaatteessa ilman varmuutta huomisesta. Jos kuvittelet että kaikille korkeakoulussa opiskeleville - edes eliittialojen kasvateille AMK-muotoilijoista ja humanisteista puhumattakaan - irtoaisi vakituinen työpaikka, olet joko seniili tai kansakoulu kaventaa huomattavasti sinun näkökulmaasi. Asuntolainan vastikkeena on kuitenkin aina itse kiinteistö ja siinä vaiheessa jokaisella on ainakin toivottavasti säännölliset tulot joista lainaa lähdetään lyhentämään.

Sitä en väitä, etteikö lainajärjestelmän kehittämisestä jollain lailla houkuttelevammaksi ja isommaksi osaksi opintojen rahoitusta voisi olla hyötyäkin. Nykyisellään moni ei sitä kuitenkaan ota eikä uskaltaisi ottaa sittenkään, vaikka nostettaisiin koulutuksen hinnat pilviin.

9 + 12 kirjoitti:

..eikös nimenomaan nuorten sanota uskovan nykyään liiaksi velkarahan voimaan? ;)

Iän arvuuttelut sikseen. Opintolaina on toki ihan mahdollinen vaihtoehto, sitä en kiellä. Suomalaisen systeemin tunnen huonosti, mutta ymmärtääkseni monissa euroopan maissa lainajärjestelmän rooli on merkittävämpi. Jossain päin valtiontakaus muistaakseni myös tulotasoon (eli jos et saa tiettyä rajaa korkeampaa palkkaa, lainaa ei tarvitse alkaa lyhentää) Toisaalta mielestäni on ymmärrettävää, ettei sitä kovin moni mielellään ota: opintonsa aloittava nuori aloittaa periaatteessa ilman varmuutta huomisesta. Jos kuvittelet että kaikille korkeakoulussa opiskeleville - edes eliittialojen kasvateille AMK-muotoilijoista ja humanisteista puhumattakaan - irtoaisi vakituinen työpaikka, olet joko seniili tai kansakoulu kaventaa huomattavasti sinun näkökulmaasi. Asuntolainan vastikkeena on kuitenkin aina itse kiinteistö ja siinä vaiheessa jokaisella on ainakin toivottavasti säännölliset tulot joista lainaa lähdetään lyhentämään.

Sitä en väitä, etteikö lainajärjestelmän kehittämisestä jollain lailla houkuttelevammaksi ja isommaksi osaksi opintojen rahoitusta voisi olla hyötyäkin. Nykyisellään moni ei sitä kuitenkaan ota eikä uskaltaisi ottaa sittenkään, vaikka nostettaisiin koulutuksen hinnat pilviin.

Lue lisää

mitä mieltä on opiskella ko. alalle.

Lainarahoitus ajaisi automaattisesti ihmisiä opiskelemaan sellaiselle alalle, jolla työllistyy todennäköisesti. On täysin järjetöntä valmistua kortistoon. Opiskelu on aina nähtävä investointina tulevaisuuteen, joka maksaa itsensä takaisin parempina tai helpoimpina tuloina. Jos näin ei ole, niin koko ajatus opiskelemisesta on absurdi.

Opintojen jälkeen voi tehdä tilapäisesti muutakin työtä ja työn perässä voi myös muuttaa. Opintolainaa pystyy kyllä maksamaan, jos vain haluaa.

Suomalainen ilmainen koulutussysteemi on hyvin ainutlaatuinen ja johtaa opetuksen aliarvostukseen. Maksullinen opetus on arkipäivää pääosassa maailmaa, eikä siellä nyt niin huonosti mene. Kotomaiset opiskelijat vaan eivät hahmota kokonaisuuksia...

4 kertaa pyrkinyt kirjoitti:

En oikein ymmärrä tuollaista ajattelua, että pitäisi rajata pääsykoeoikeus x pyrkykertaan. Itse olin ihan hilkulla päästä oikikseen jo ekalla kerralla, mutta kokemattomuuttani hermostuin yllättävästä tehtävätyypistä ja poltin mahdollisuuteni hätäilemällä. Lukiossa ei todellakaan opeteta oikeudellista ajattelua, saati oikeustapausvastaamista. Eikä varmaan opeteta vastaamaan lääketieteellisiin kysymyksiinkään. Pääsykoekirjoissa on tieto, mutta ei harjoitustehtäviä.

Toisella kerralla epäonnistuin koska kesken lukukevään sairastuin ja koko homma meni puihin sen vuoksi.

Kolmannella kerralla eli viime vuonna pääsy jäi muutamaan hassuun pisteeseen, koska en vaan kertakaikkiaan pystynyt lukemaan riittävästi johtuen elämäntilanteestani.

Nyt tänä vuonna luin koko kevään 8-10h 6 päivää viikossa ja viiimeisillä viikoilla 7 päivää viikossa. Nukuin suhtkoht rauhallisesti riittävät yöunet ja tein nappisuorituksen pääsykokeessa. Pääsin sisään siis oikikseen reilusti pisterajan ollessa korkeampi kuin millään aikaisemmista kerroista,

Jos minulta olisi viety tämä mahdollisuus tavoitella omaa haavettani, olisin siitä kyllä nyt katkera. Olisin päässyt varmastin jonnekkin muualle vähemmällä työllä, mutta en tiedä olisinko yhtä onnellinen. Kirjoitin ylioppilaaksikin ihan hyvillä arvosanoilla, mutta oikis on ollut aina se juttu mulle.

Mikä sinä olet sanomaan mitä kukin saa tehdä omalla elämällään? Kyse on aikuisista ihmisistä kuitenkin. Jokainen vetää sen rajan mihin itse katsoo parhaaksi. Minä tein joka vuosi töitä pyrkimiskertojen välillä, joten en todellakaan kuluttanut yhteiskunnan resursseja.

Lue lisää

pakottaisi parempaan harkintaan ja parempaan valmistautumiseen. Tämän pitäisi olla kaikille täysin päivänselvää. Sinullekin.... :D

Sinäkin olisit jo aikaisemmin panostanut samalla tavalla kuin kuvailit tänä vuonna tehneesi. Mutta kun systeemi on nykyinen, niin yritit aikaisemmin minimoida (optimoida) lukumäärääsi. Jos vaikka pääsisin? Suomalaisen koulun kasvattina se toki on ymmärrettävää.

Suomalainen koulutus on verovaroilla kustannettua, josten kyllä siihen olisi syytä luoda sääntöjä ja rajauksia. Ehkä yli-ikäisiltä hakijoilta pitäisi ryhtyä ottamaan lukukausimaksua....=

...Venäjällä kirjoitti:

mitä mieltä on opiskella ko. alalle.

Lainarahoitus ajaisi automaattisesti ihmisiä opiskelemaan sellaiselle alalle, jolla työllistyy todennäköisesti. On täysin järjetöntä valmistua kortistoon. Opiskelu on aina nähtävä investointina tulevaisuuteen, joka maksaa itsensä takaisin parempina tai helpoimpina tuloina. Jos näin ei ole, niin koko ajatus opiskelemisesta on absurdi.

Opintojen jälkeen voi tehdä tilapäisesti muutakin työtä ja työn perässä voi myös muuttaa. Opintolainaa pystyy kyllä maksamaan, jos vain haluaa.

Suomalainen ilmainen koulutussysteemi on hyvin ainutlaatuinen ja johtaa opetuksen aliarvostukseen. Maksullinen opetus on arkipäivää pääosassa maailmaa, eikä siellä nyt niin huonosti mene. Kotomaiset opiskelijat vaan eivät hahmota kokonaisuuksia...

Lue lisää

Mitähän arvon nimimerkki Lenin setä asuu.. opiskelee tai on opiskellut?

utelias1234567 kirjoitti:

Mitähän arvon nimimerkki Lenin setä asuu.. opiskelee tai on opiskellut?

akateeminen hän persoona, tutkinto on suoritettu ja työllistynyt on hyvin. Opiskelee hän nykyisin päätutkintoa tukevaa ainetta yliopistossa. Kokemusta keskusteltavasta asiasta on hänellä.

Aloituksessa ollut kaksi yrityskertaa oli ehkä turhan jyrkkä rajaus ja kolmeen olen itsekin keskustelun aikana päätynyt. Viimeinen kappale on juuri aloituksen pointti!

On mielenkiintoista, että keskusteluun osallistujat ovat lähes yksinomaan olleet rajoittamattoman pääsykoeoikeuden kannalla.

Lenin-setä asuu.... kirjoitti:

Aloituksessa ollut kaksi yrityskertaa oli ehkä turhan jyrkkä rajaus ja kolmeen olen itsekin keskustelun aikana päätynyt. Viimeinen kappale on juuri aloituksen pointti!

On mielenkiintoista, että keskusteluun osallistujat ovat lähes yksinomaan olleet rajoittamattoman pääsykoeoikeuden kannalla.

Lue lisää

Lenin hyvä,

Kysehän on siitä, että hyvin harva meistä pääsee "ekalla sisään". Jokainen opiskelija tietää miten raakaa puurtamista pääsykoekevät vaatii. Keskimäärin sisäänpääsy vie kahdesta neljään kevättä, joskus pidempäänkin. Usein sisäänpääsy voi venyä ihan jo sen hassun seikan vuoksi, että nuori hakee Helsinkiin monena vuonna itsepäisesti, sen sijaan että etsisi alan opiskelupaikkaa muualta Suomesta (jonne on helpompi päästä).

Toisekseen ihminen voi sairastua, läheiset voivat menehtyä, ihmissuhde voi päättyä ja ties mitä kaikkea voi sattua kesken pääsykoekevään. Hermoromahdus pääsykoeessa ei myöskään ole tavatonta. Huonosti nukuttu yö syö menestystä. Pahoinvointikohtaus kesken pääsykokeen stressin vuoksi? Kyllä näitäkin on nähty. Ei se ole aina hakijan omaa laiskuutta tai lahjattomuutta, etteivät yliopiston ovet avaudu. Se koetilanne on oikeasti painostava ja ihmisten stressinsietokyky vaihtelee, vaikka olisikin lahjakas yksilö kaikinpuolin. Stressinsietokykyäkin voi kehittää ja epäonnistumistumisista voi ottaa opiksi. En halua olla ankara nuorille joista monikaan ei tiedä vielä parikymppisenäkään mitä elämällään tekisi.

Se monennellako kerralla pääsee sisään ei lainkaan korreloi menestystä työelämässä. Ensimmäisellä kerralla sisäänpäässyt saattaa jäädä perustason suorittajaksi, kun taas se monta kertaa pyrkinyt väitteleekin tohtoriksi ja saavuttaa mainetta alansa tutkijana. Usein se monta kertaa pyrkivä on aidosti innostunut ja tekee kovasti työtä menestyksensä eteen myöhemminkin. Tiedän monia tapauksia joilla sisäänpääsy vei aikaa kahdesta neljään vuoteen. Opiskelut kuitenkin sujuivat loistavasti ja kukin on työllistynyt kaikinpuolin mukavasti, osa väitellytkin.

Absoluuttinen yläraja hakukerroille luo kertakaikkiaan vaan turhia suorituspaineita nuorille. Jo nyt hakeminen yliopistoon opiskelemaan on työläs savotta ja harva viitsii sen kokea uudelleen kovin montaa kertaa. Olen ihan varma, että jokainen fiksu hakija varmasti tekee itsearvion pieleenmenneen kokeen jälkeen ja vetää tarvittavat johtopäätökset. Jos on mahdollisuus parantaa suoritusta, kannattaa hakea ehkä uudelleen. Jos taas elämäntilanne teki säännöllisen lukurytmin mahdottomaksi, voi seuraavana keväänä järjestää asiansa toisella tavalla. Jos taas kirjojen lukeminen ei vaan napannut, niin ehkä kannattaa miettiä toista vaihtoehtoa.

Todettakoon nyt myös, että valmennuskurssin käyminen alkaa olla tänä päivänä elinehto suositun opiskelupaikan saavuttamiseksi, mikä taas eriarvoistaa hakijoita ja luo turhia lisäkustannuksia. Toisaalta vielä sisään voi päästä ilmankin kursseja, jos on riittävän ahkera ja tarmokas luonne. Kuitenkin jos hakukerroille esim lääketieteelliseen asetetaan yläraja, johtaa se siihen, että jokasen hakijan on kertakaikkiaan ihan pakko käydä valmennuskurssi, koska kilpailu kovenee entisestään. Jos taas silkka ylioppilastodistus ratkaisisi sisäänpääsyn, johtaisi se valmennuskurssibisneksen suuntaamisen yläasteikäisiin nuoriin. Ja sitähän me emme halua?

Mielestäni nykyisenkaltainen pääsykoe ja siihen liittyvä rajoittamaton hakuoikeus on esitetyistä malleista reiluin ja rehellisin. Se ei suosi mitään hakijaryhmää, eikä luo turhia lisäpaineita hakijoille. Ihmiselle myös annettaan mahdollisuus tässä mallissa epäonnistua ja yrittää uudelleen. En usko että juuri kukaan hakee tietoisesti kovin montaa kertaa esim lääkikseen. Kyllä ihminen rationaalisena olentona osaa jo nykymallissa vetää oikeat johtopäätökset, mikäli pääsykokeeseen lukeminen alkaa muodostua jokakeväiseksi urakaksi.

Setä myöskin kirjoitti:

Lenin hyvä,

Kysehän on siitä, että hyvin harva meistä pääsee "ekalla sisään". Jokainen opiskelija tietää miten raakaa puurtamista pääsykoekevät vaatii. Keskimäärin sisäänpääsy vie kahdesta neljään kevättä, joskus pidempäänkin. Usein sisäänpääsy voi venyä ihan jo sen hassun seikan vuoksi, että nuori hakee Helsinkiin monena vuonna itsepäisesti, sen sijaan että etsisi alan opiskelupaikkaa muualta Suomesta (jonne on helpompi päästä).

Toisekseen ihminen voi sairastua, läheiset voivat menehtyä, ihmissuhde voi päättyä ja ties mitä kaikkea voi sattua kesken pääsykoekevään. Hermoromahdus pääsykoeessa ei myöskään ole tavatonta. Huonosti nukuttu yö syö menestystä. Pahoinvointikohtaus kesken pääsykokeen stressin vuoksi? Kyllä näitäkin on nähty. Ei se ole aina hakijan omaa laiskuutta tai lahjattomuutta, etteivät yliopiston ovet avaudu. Se koetilanne on oikeasti painostava ja ihmisten stressinsietokyky vaihtelee, vaikka olisikin lahjakas yksilö kaikinpuolin. Stressinsietokykyäkin voi kehittää ja epäonnistumistumisista voi ottaa opiksi. En halua olla ankara nuorille joista monikaan ei tiedä vielä parikymppisenäkään mitä elämällään tekisi.

Se monennellako kerralla pääsee sisään ei lainkaan korreloi menestystä työelämässä. Ensimmäisellä kerralla sisäänpäässyt saattaa jäädä perustason suorittajaksi, kun taas se monta kertaa pyrkinyt väitteleekin tohtoriksi ja saavuttaa mainetta alansa tutkijana. Usein se monta kertaa pyrkivä on aidosti innostunut ja tekee kovasti työtä menestyksensä eteen myöhemminkin. Tiedän monia tapauksia joilla sisäänpääsy vei aikaa kahdesta neljään vuoteen. Opiskelut kuitenkin sujuivat loistavasti ja kukin on työllistynyt kaikinpuolin mukavasti, osa väitellytkin.

Absoluuttinen yläraja hakukerroille luo kertakaikkiaan vaan turhia suorituspaineita nuorille. Jo nyt hakeminen yliopistoon opiskelemaan on työläs savotta ja harva viitsii sen kokea uudelleen kovin montaa kertaa. Olen ihan varma, että jokainen fiksu hakija varmasti tekee itsearvion pieleenmenneen kokeen jälkeen ja vetää tarvittavat johtopäätökset. Jos on mahdollisuus parantaa suoritusta, kannattaa hakea ehkä uudelleen. Jos taas elämäntilanne teki säännöllisen lukurytmin mahdottomaksi, voi seuraavana keväänä järjestää asiansa toisella tavalla. Jos taas kirjojen lukeminen ei vaan napannut, niin ehkä kannattaa miettiä toista vaihtoehtoa.

Todettakoon nyt myös, että valmennuskurssin käyminen alkaa olla tänä päivänä elinehto suositun opiskelupaikan saavuttamiseksi, mikä taas eriarvoistaa hakijoita ja luo turhia lisäkustannuksia. Toisaalta vielä sisään voi päästä ilmankin kursseja, jos on riittävän ahkera ja tarmokas luonne. Kuitenkin jos hakukerroille esim lääketieteelliseen asetetaan yläraja, johtaa se siihen, että jokasen hakijan on kertakaikkiaan ihan pakko käydä valmennuskurssi, koska kilpailu kovenee entisestään. Jos taas silkka ylioppilastodistus ratkaisisi sisäänpääsyn, johtaisi se valmennuskurssibisneksen suuntaamisen yläasteikäisiin nuoriin. Ja sitähän me emme halua?

Mielestäni nykyisenkaltainen pääsykoe ja siihen liittyvä rajoittamaton hakuoikeus on esitetyistä malleista reiluin ja rehellisin. Se ei suosi mitään hakijaryhmää, eikä luo turhia lisäpaineita hakijoille. Ihmiselle myös annettaan mahdollisuus tässä mallissa epäonnistua ja yrittää uudelleen. En usko että juuri kukaan hakee tietoisesti kovin montaa kertaa esim lääkikseen. Kyllä ihminen rationaalisena olentona osaa jo nykymallissa vetää oikeat johtopäätökset, mikäli pääsykokeeseen lukeminen alkaa muodostua jokakeväiseksi urakaksi.

Lue lisää

Toistan vielä hivenen aiempaa, vaikka pääosin olenkin pointtini tuonut esille ja jopa alleviivannut sen.

Jos mahdollisuuksia on vain kolme, niin ihminen skarppaa hivenen eri tavalla kuin nykyisessä systeemissä. Mikään esille tuomasi asia ei kumoa perusteitani. Totta kai esittämäsi yllättävät elämäntilanteen muutokset vaikuttavat valmistautumiseen, mutta rajoitus vaikuttaisi niin, että sillä kertaa ei sitten kannata osallistua.

Kolmella kerra pitää pystyä panostamaan niin, että pääsee. Tai sitten on uskottava, että kapasiteetti ei tähän riitä ja suuntauduttava uudelleen. Huolimatta demokratiasta ja tasa-arvosta ihmiset ovat erilaisia. Kaikki ei ole kaikille mahdollista. Ei fyysisen, eikä henkisen kapasiteetin puolesta. Elämä on!

Ihan esimerkkinä rajallisuudesta on yo-kirjoitukset. Niissäkin joku voisi ryhtyä vaatimaan rajatonta mahdollisuutta korottaa. Mutta nyt ei ole ja kaikki tyytyvät siihen. Kukaan ei tavoittele 10 vuotta 14 laudaturia.

Valmennuskurssien eriarvoistavasta vaikutuksesta en ole samaa mieltä. Monilla aloilla ja varsinkin ns. eliittialoilla se alkaa olla välttämättömyys. Toisaalta niitä järjestetään niin monessa paikassa, että käytännössä jokaisella on mahdollisuus niihin osallistua. Kustannukset eivät ole kummoisia (vr. tyypillisten nuorten juhlimiseen, vaatteisiin, harrastuksiin jne. vuodessa laittamat rahat). Ja jos vanhemmatkaan eivät auta, niin lainaa varmasti saa. Kyseessä on panostus tulevaisuuteen.

Mutta varsinainen pointti on pelastaa ne nuoret, joilla ei ole kapasiteettia ko. opiskelupaikkaan. Pelastaa heidät 10 vuoden valmistautumiselta ja häpeältä kun eivät sittenkään pääse. Sallia heidän suuntautua uudelleen heidän kykyjään vastaavalle alalle...

Siis puhdas sääli ja armeliaisuus on tämän aloituksen motiivina.

Lenin-setä asuu... kirjoitti:

Toistan vielä hivenen aiempaa, vaikka pääosin olenkin pointtini tuonut esille ja jopa alleviivannut sen.

Jos mahdollisuuksia on vain kolme, niin ihminen skarppaa hivenen eri tavalla kuin nykyisessä systeemissä. Mikään esille tuomasi asia ei kumoa perusteitani. Totta kai esittämäsi yllättävät elämäntilanteen muutokset vaikuttavat valmistautumiseen, mutta rajoitus vaikuttaisi niin, että sillä kertaa ei sitten kannata osallistua.

Kolmella kerra pitää pystyä panostamaan niin, että pääsee. Tai sitten on uskottava, että kapasiteetti ei tähän riitä ja suuntauduttava uudelleen. Huolimatta demokratiasta ja tasa-arvosta ihmiset ovat erilaisia. Kaikki ei ole kaikille mahdollista. Ei fyysisen, eikä henkisen kapasiteetin puolesta. Elämä on!

Ihan esimerkkinä rajallisuudesta on yo-kirjoitukset. Niissäkin joku voisi ryhtyä vaatimaan rajatonta mahdollisuutta korottaa. Mutta nyt ei ole ja kaikki tyytyvät siihen. Kukaan ei tavoittele 10 vuotta 14 laudaturia.

Valmennuskurssien eriarvoistavasta vaikutuksesta en ole samaa mieltä. Monilla aloilla ja varsinkin ns. eliittialoilla se alkaa olla välttämättömyys. Toisaalta niitä järjestetään niin monessa paikassa, että käytännössä jokaisella on mahdollisuus niihin osallistua. Kustannukset eivät ole kummoisia (vr. tyypillisten nuorten juhlimiseen, vaatteisiin, harrastuksiin jne. vuodessa laittamat rahat). Ja jos vanhemmatkaan eivät auta, niin lainaa varmasti saa. Kyseessä on panostus tulevaisuuteen.

Mutta varsinainen pointti on pelastaa ne nuoret, joilla ei ole kapasiteettia ko. opiskelupaikkaan. Pelastaa heidät 10 vuoden valmistautumiselta ja häpeältä kun eivät sittenkään pääse. Sallia heidän suuntautua uudelleen heidän kykyjään vastaavalle alalle...

Siis puhdas sääli ja armeliaisuus on tämän aloituksen motiivina.

Lue lisää

Olet siis laupias samarialainen...

Pelkkä tahtokaan ei riitä, jos esim. sairastaa uniapneaa tai on muuten vakavasti sairas tai esim. joutuu kovien velkojen takia raatamaan niska limassa 24/7 töitä, että saisi edes jotenkin oman asumisen maksettua ja ruoan kannettua pöytään. Siinä ei silloin auta se suuren suuri tahto päästä opiskelemaan, vaikka sitä olisi todella paljon.

Ei voi jos puuttuu kapasiteettia eli työväline siihen. Kaikki ihmiset eivät ole fyysisesti yhtä pitkiä, eivätkä ole yhtä älykkäitä. Näin se on vaikka peruskoulu usein yrittää muuta väittää.