HufvudstadsBladetissa (Hbl:ssä) kerrotaan tänään, että Helsingin ruotsinkielisiin lukioihin pyrkii oppilaita naapurikunnista, ja sen vuoksi helsinkiläisnuoret joutuvat puolestaan hakeutumaan naapurikuntien ruotsinkielisiin lukioihin, jos keskiarvo on alle 7.
ihmettelen myös jutussa esiintyvää tietoa, että Helsingin naapurikunnissa ruotsinkieliset ysiluokkalaiset saisivat helpommin hyviä numeroita ja hyvän keskiarvon, kuin Helsingin vastaavissa kouluissa. Tällaisia väitteitä esittivät ihan vakavasti otettavat henkilöt. Toisaalta kympin ruotsinkieliset oppilaat ovat pärjänneet 7 tasolla kansainvälisissä PISA ja CIVIK -tutkimuksissa, joissa suomenkieliset nuoret ovat olleet maailman huippua.
Nyt on helpompi ymmärtää sekin, että miksi tuhannella ruotsinkielisellä abilla täytyy olla OMA ja omin arvosteluperustein toimiva ylioppilastutkintolautakunta. Sitäkin on pitkään kritisoitu siitä, että ruotsinkieliset saavat yhtä arvosanaa paremmat arvosanat kuin suomenkieliset samoilla tiedoilla. Tästä huolimatta ruotsinkielisillä on valtavat ohituskaista Suomen yliopistoihin KIELIKIINTIÖIDENSÄ turvin.
Ei siis ole ihme, että ruotsinkielistä pääsee yliopistoihin 52-53% ja suomenkielisistä 27%. Näissä luvuissa ei ole mukana niitä ruotsinkielisiä, jotka menevät suoraan Ruotsin yliopistoihin.
.
ihmettelen myös jutussa esiintyvää tietoa, että Helsingin naapurikunnissa ruotsinkieliset ysiluokkalaiset saisivat helpommin hyviä numeroita ja hyvän keskiarvon, kuin Helsingin vastaavissa kouluissa. Tällaisia väitteitä esittivät ihan vakavasti otettavat henkilöt. Toisaalta kympin ruotsinkieliset oppilaat ovat pärjänneet 7 tasolla kansainvälisissä PISA ja CIVIK -tutkimuksissa, joissa suomenkieliset nuoret ovat olleet maailman huippua.
Nyt on helpompi ymmärtää sekin, että miksi tuhannella ruotsinkielisellä abilla täytyy olla OMA ja omin arvosteluperustein toimiva ylioppilastutkintolautakunta. Sitäkin on pitkään kritisoitu siitä, että ruotsinkieliset saavat yhtä arvosanaa paremmat arvosanat kuin suomenkieliset samoilla tiedoilla. Tästä huolimatta ruotsinkielisillä on valtavat ohituskaista Suomen yliopistoihin KIELIKIINTIÖIDENSÄ turvin.
Ei siis ole ihme, että ruotsinkielistä pääsee yliopistoihin 52-53% ja suomenkielisistä 27%. Näissä luvuissa ei ole mukana niitä ruotsinkielisiä, jotka menevät suoraan Ruotsin yliopistoihin.
.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Näinhän se vähän on, mutta minkäs asialle teet. Tämähän on jo monen tiedossa ollut vuosikausia, mutta ei koskaan ylitä uutiskynnystä kunnolla päälehdissä. Ruotsinkielisten eduista kun ei ole soveliasta puhua kielteiseen sävyyn. Kyseessä on nimittäin, ah niin ihanan, kaksikielisyyden turvaaminen. Oikeusasiamieskään ei tee asialle mitään, valituksia on lähetetty useaan otteeseen eri henkilöiden taholta. Muutos tähän tulee tapahtumaan vasta poliitikkojen kautta, ja siinä menee vielä vuosia ennen kuin sukupolvet vaihtuvat. Nuorilla suomalaisilla ei ole mitään pakottaa fetissiä mielistellä ruotsinkielisiä. Pakkoruotsi itsessään on jo suurimmalle osalle lähes kirosana. Pakkoruotsista poispääsy tulee olemaan jonkinlainen käännekohta näissä kielikysymyksissä. Toinen on kiintiöiden poistaminen. Mutta kuten sanottua, se voi vähintään muutamia vuosia vielä ennen kuin Kokoomusnuoret, Perusnuoret yms. pääsevät päättämään asioista. Oma veikkaukseni on noin 10 vuoden kuluttua.
Tuskin kenellekään tulee ihan puun takaa, että ruotsinkielen taito avaa ovet korkeakouluopinnoille jopa 50% helpommin kuin suomenkielisille. Jos vertaa esim. lääkikseen, oikikseen tai kauppikseen valittujen piste-eroja suomen- ja ruotsinkielisten välillä, voi vaan todeta, että "mammanpojille" levitetään punaista mattoa ko paikoihin.
Yhteiskunnalle tulee tietenkin halvemmaksi, että nämä ruotsinkieliset keskitetään muutamalle alalle, jolloin kallista kaksikielistä opetusta ei tarvitse tarjota monessa paikassa.
Entä kuinka moni näistä akateemisista ruotsinkielisistä saa elinikäisen suojatyöpaikan ruotsinkielisissä professuureissa tai muissa opetustehtävissä? Vain siitä syystä, että tarvitaan joku, joka antaa opetusta/ ohjaa tutkimusta toisella kotimaisella kielellä.
Hesassa on sentään edes jonkin verran kilpailua, joka pitää tason kohtuullisena. Mutta jossakin Vaasassa.. huhhuh.
Mielenkiintoisista tässä on tietenkin se, että suomessa puhuttavaa tönkkö-ruotsia ei edes ruotsissa/tanskassa/norjassa ymmärretä saati tunnusteta ruotsinkieleksi! Pohjanmaan rannikkolaisten ruotsia ei tunnista edes toiset ruotisnkieliset, kun se vilisee itse keksittyjä sanoa:
Kuka kus..ttaa ketä?? Hah Hah hah.