Olen eronnut ja mieheni ei halua antaa minulle mitään yhteisestä saavutukseksestamme =( Minulle ei ole varaa mihinkään, hyvä jos ruoan saan lapsille. Olenn saanut 2 ihanaa lasta. He ovat elämäni kirkkaus! Itse en ole syönyt n. 4 pv mitään- Olen vain juonut kahvia ja illalla kun lapset nukkuvat niin olen ottanut 2-3 siideriä. Ajattelin vaan että onko se kauhea häpeä ja synti jos hankin meille ruoan ... en edes vois sanoa sitä ääneen. Ja kuka takaa sen, ettei minua listitä kun joku kauhea äijä osuu kohdllle. Älkää tuomitko minua! Mitään mitä teen ei ole pois rakkailtani-
Onneton äiti
Epäkelpoko?
26789
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
yksityisesti ennen kuin teet sitä, minkä riven välistä luin?
Erosin vaimostani, koska hänestä tuli alkoholisti ainoan lapsemme, tyttären, menehdyttyä syöpään.
Olihan se minullekin niin kova paikka, että menetin painostani yli kymmenen kg, kun ei ruoka maistunut. Asuin autotallissa viikon syystä, etten halunnut tavata ketään.
Nyt asun yksin rivitalokaksiossa kauniila harjulla ilman isompia ongelmia. Ainoa asia, mitä kaipaan, on se kaunis kodin hengetär eli suoraan sanottuna nainen. Siis se katseeni vangitsija, lasten äiti, loistokokki ja lakanoilla........ jääköön sanomatta.
Voin puolestani tarjota asunnon, koulukin tuossa lähellä, auto ikkunan alla ja tietysti itseni, eläkkeellä olevan akateemisesti koulutetun ukkelin, joka puhuu 7 eri kieltä, suomi, ruotsi, saksa, englanti, venäjä, kreikka ja eesti. Grillata osaan ja vetää pölynimuria perässäni. Pesukone kuivuri on ja sitten se, että olen lapsirakas.
Tuntuuko pahalta?
Joskus vielä on uskoa teihin suomalaisiin miehiin. Kylläpä tuntuukin hyvältä nyt. Pelastit päiväni !
terv. en aloittaja, toinen sivullinen
Nyt meni yli ymmärryksen.
Eihän minulla ole tosin päässäni muuta kuin hiukset, hilsettä ja silloin tällöin hattu, mutta miten sinun päiväsi pelastin, kun en osaa pelastaa omaanikaan?
Tuollaiseen mieheen lankean aina jo alkumetreillä. Niissä on sitä vanhan ajan Miestä.
Panet siis vahingon kiertämään ? Ota ennemmin asianajaja, että saat omasi pois pesäsätä. Ja jos se on ukkos nimissä, silloinkin sun kuuluu saada hyvityksiä. Älä ole aasi, ole itsenäinen nainen !
puhuja.
Onko sinulla pienintäkään aavistusta asianajajien taksoista?
Ne ovat tähtitieteelliset. Siinä menee markat ja kukkarot, hyvä ihminen.
oikeusaputoimistosta saa jopa ilmaista palvelua. Maksukyvystä riippuen.
Pidä nyt puolesi hyvä ihminen.
Et ole syönyt mitään mutta rahaa riittää alkoholiin, onkohan tämä taas vakiohäirikön käsialaa? Kahden siiderin hinnalla saa kummasti nälkäänsä hoidettua. Ensin joku kyselee prostupalstalla neuvoja löytää treffisivuilta muita kuin prostituoitujen viestejä ja sitten tälläinen.
Oletetaan nyt, että viesti ei ollut provo.
Olethan käynyt jo sosiaalihuollosta kysymässä apua tilanteeseenne? Elatusmaksut kun ovat lakisääteisiä niin miehesi ei niistä voi laistaa. Jos mies ei maksa niin valtio/kunta maksaa ne sinulle ja perii mieheltäsi. Ota yhteyttä oman kotikuntasi sosiaalitoimistoon.
Seksin myyminen ei Suomessa ole rikos. Jos aiot alalle hankkiutua niin luethan Salli ry:n sivuilta mitä kaikkea siihen käytännössä liitty. Sellaista päätöstä ei kannata tehdä kevyin perustein. Elatusmaksujen jääminen rästiin ei minusta ole riittävä syy kun se ongelma on ratkaistavissa ihan virkamiehen puheille menemällä.
noin mustavalkoinen. En minä mikään tyhmä ole vaikka tällaista vaihtoehtoa ajattelenkin. Kyllä tiedän ihan tarkkaan mahdollisuuteni ja oikeuteni, mutta joskus voi olla erinäisiä syitä miksi haluaisi ensin asiat hoitaa kahden kesken ja sovussa. SIlloin kun on oikein paha olla ja tuntuu, että maailma kaatuu päälle, voi näitä ajatuksia mitä esitin, tulla mieleen. Silloin ihminen on väsynyt yleensä ja minun kohdallani riittää normaalisti että lepään yön yli. Mainittakoon myös, että olen tällä palstalla ensimmäistä kertaa, kun huomasin että tällainenkin aihe on. Ei ole intressejä roikkua kattomassa täällä muita kun sellaisia aiheita, jotka koskettaa jollain tavoin.
Jokainen ihminen, josta voimme oppia jotakin tärkeää on painonsa kultaa. Joskus asiat koskettaa oikeita henkilöitä tässä ja nyt ja joskus myöhemmin. Mitä nyt itse olen elämältä jo kakskymppisenä oppinut, oli ettei koskaan,koskaan ripustauduta epäkelpoon tyyppiin, jolla naisia riittää ja viina maistuu. Se oli kova ja surullinen koulu, mutta sen pohjalta pystyin jo arvioimaan miehiä kypsästi ja jättämään huonon aineksen kiertoon. Silti olen kertonut aina seuraavalle uhrille esim.uhkapelurista unohtamatta rohkaista itsenäisiin päätöksiin.
Monet antavat neuvoja ja jopa tarjoavat asuntoa vaikka kuitenkin sanovat että katseiden täytyy kohdata jolloin tietää onko kukakin se oikea. Olen elänyt tämän reilun 40 vuoden aikana läpi helvetin kahteen kertaan ja aina noussut sieltä ylös. Tulen nousemaankin, tunnen itseni sen verran hyvin. Jyrään AINA läpi sen mitä haluan ja tähän saakka se on onnistunut. On vaan niin paljon kaikkea muutakin eikä pelkästään omat asiat. Hoidan aika paljon muidenkin murheita ja koitan parhaani mukaan auttaa. Monet ei osaa laatia mitään valituksia ym. joten teen sen heidän puolestaan ja jyrään heidänkin asiansa läpi. Se vie voimat, mutta kun huomaa kuinka toista kusetetaan, en voi jättää heitä siihen tilanteeseen =(
Olen kiltti enkä halua oikeasti tuota mistä kirjoitin, mutta kun on epätoivo iso ja paha olla, tulee kysyttyä kaikenlaista. Nyt kuitenkin olen saanut siihenkin kommentteja - kiitos. Kiitos sinullekin Kapteeni evp, vaikken uskokaan sinunlaistasi olevan olemassa. BTW olisin aivan paska kokki! Ole tyytyväinen näin! Kesän jatkoja sinulle!
Tulet kyllä onnistumaan. Monesti naiset joutuu omankin perheensä lisäksi huolehtimaan mm.vanhenevista vanhemmista/appivanhemmistaan tai auttamaan muuten pientä ihmistä arjen byrokratiassa ja oikeuksissaan. Olen seuraillut tämän kaltaisia aarteita keskuudessamme ja ymmärtänyt aina sen lahjan, mikä meille on suotu, ettemme me pienimmätkään ja surkeimmatkaan olennot maanpäällä ( niin ihmiset kuin eläimet) ole koskaan yksin. Meillä on aina ihmisversio suojelusenkeleistä tavallaan lähellämme. Se jo tekee elämästä niin upean jutun.
vaan miksi kukaan ei koskaan ole osunut minun kohdalleni kun tarvitsen apua? No, ei sen väliä. tiedän aina mitä pitäätehdä mutta ihmettelen kun kaveritikaan ei viihdy auttamassa. Onko kaikki niin täynnä' itteään ettei kukaan viitsi vaivautua muuta kuin minä? Matto on vedetty monta kertaa alta ja yleensä uuden miehen takia. Kaverit on kiipijöitä olleet ainakin mun osalla. Toivon muille parempia suhteita jotka perustuu ystävyyteen eikä siihen mkitä sun duunis tms. voi tarjota.
[email protected]
Ethän sinä ymmärtääkseni menetä muuta kuin hetkisen arvokasta aikaasi.
mutten halua myöskään vaikeuksia. Hyvää yötä rakas Kapteeni evp! Olet siinä mielin erityinen, ettei kukaan voi tarjota tuntemattomalle ihmiselle kattoa pään päälle. ellet ole kuin minä =) mihin ikinä kuuna pvnä tule uskomaan, koska meitä EI OLE!
Sille on aina jakajia.
Toisaalta pienen ihmisen on hirveän vaikea huutaa apua. Hävettää, nolottaa, syyllistää itseä.
Niin turhaan ! Kun saa äänen kurkustaan kassallakin, miksei ystäville/sukulaisille/työkavereille/naapureillekin ? Kertoo asiansa ääneen. Ja katso ! Ympärillämme on auttajia, ihmisiä, jotka tosiaan haluaa jakaa itsestään, voimistaan, varoistaankin auttaakseen, koska auttajalle t e k e e n i i n i h m e e n h y v ä ä a u t t a a t o i s t a
i h m i s t ä ! Siitä tulee niin hyvä mieli itsellekin. Tottakai joukossa tummassa on aina näitä tyyppejä; So ? Älä stressaa, relax. Mutta onneksi ne aina karisee oman iän ja kokemuksen myötä, koska niillä ei ole mitään henkistä annettavaa.
Olen siis kokenut tehokkaaksi pyytää ääneen apuja. En itkemällä kurjuutta tai raivoamalla tai tekemällä numeroa, jotta varmasti joku edes uskoisi vaan kertomalla ongelman karusti ääneen.
Aika kova täytyy ihmisen olla, joka ei pysähdy auttamaan tai kuuntelemaan.
kattoa pääsi päälle. Minun tapoihini kuuluu tutustua vastapuoleen huolellisesti, keskustella ja sen sellaista. Pinnalliset suhteet ja tuttavuudet eivät minua kiinnosta alkuunkaan. Muuttaminen yhteen elikkä tavaroiden sullominen samaan kaappiin edellyttää perusteellista seurustelua ja tutustumista.
Ihminen on erehtyväinen, mutta sen mahdollisuuden voi ainakin yrittää minimoida. Omassa nuoruudessani tytöiltä kyseltiin tanssilavoilla, jotta pääsiskö saatolle. Nykyään kysytään suoraan, mennäänkö teille vai meille tekemään temput.
Ei käy minulle, ei vaikka nainen sellaista ehdottaisi.
Sinänsä kummallista, että minä en ole hakemassa itselleni miestä, sinä kaipaat itsellesi hellapoliisia ja pyydät ottamaan yhteyttä. Eihän meillä ole mitään annettavaa toisillemme?
..mutta sanon vaan sen, että jos läheiset vanhempia lukuunottamatta, ei tarjoa apua silloin kun näkee että sitä tarvitaan tai jopa PYYDETÄÄN, eivät auta, koska on niin kiire, niin ede todellakaan pyydä toista kertaa. Kysyin alunperin mielipiteitä vain tietystä asiasta ja sain vastauksia. Ihmiset eivät arvosta toisiaan eivätkä varsinkaan niitä, joilta itse saavat apua. Haluavat suurin osa vain käyttää toista hyväkseen, mikä on tulosta tästä v..tun internetkommunikaatiosta. Kukaan ei halua tavata, jolloin todellista ystävyyttä' ei voi edes solmia. Täällä suurin osa sanoo mitä sattuu eivätkä he todellisuudessa edes seisoisi omien sanojensa takana. Tämäkin aihepiiri on suurimmalti osalta joidenkin katkerien petettyjen miesten palsta. Aina on syy, miksi toinen löysi paremman ja sen jälkeen, jos kyseessä on nainen, hän on luonnollisesti h...ra. Järjen köyhyyttä näiltä ja osoittaa erinomaisesti mikä on ajatusmaailman taso. Mukava kuitenkin huomata, että minunlaistanikin joku puolustaa. Lakimies on muuten kallis, maksoin juuri yli 700 euron laskun siitä, etten saanut mitä olisi pitänyt. No, keneltä sekin on poissa? Itse asun vaikka sillan alla, mutta lapsia sinne en laita!!
Kun on yhteydessä vaikkapa netissä tai facebookissa tms, on aikaa ja laajuutta kasvaa
vaikkapa kaveruuteen ihan muuten vaan. Ja joskus käy niinkin, että kaveruudesta alkaa koko loppuelämän kestävä kumppanuus.
Tai ehkei naiset puolusta niissä tapauksissa, joissa nainen on ostovaimo, joka alunperinkin on tullut elintasovaltioon seksin avulla. Mutten kyllä puolustetaan ja tuetaan. Hirveä luulo on myös, ettei lapset kuluttaisi mitään. Ettei tarvitsisi ipodeja, harrastuksia, kursseja, vaatteita jne... Miesten on niin helppoa oikaista koivet sohvalta ja kadota roskapussin viemisen aikana kokonaan. Mutta tässäkin pätee aina, että paska pannaan kiertoon. Sitä ei kannata surra. Lapset taas on erosta hämillään ja suruissaan ja syyllistää jopa itseään. Pahinta on, etteivät ne välttämättä edes kerro tuskaansa ääneen vaan se saa myöhemmin muita muotoja.
Niin kyllä se Äiti, joka jää lasten kanssa on kuule monen naisen silmissä sankari. Ja silloin autetaan.
meillä ei viedä edes sitä roskapussiakaan ennen kuin roskat tulee yli. Tämä äiti vaan on rakentanut exänsä kanssa sellaisen kämpän, että siirtyminen tavanomaiseen tulee olemaan vaikeaa. Minulle ei, koska vihaan tätä mikä on aikaan saatu vaikka itse olen kaikki pienet yksityiskohdat valinnut ja touhunut siinä ohessa. Lapsia minä ajattelen, en tosiaankaan itseäni. Omalta kohdaltani olen saanut toteutettua KAIKEN mitä ikinä olen toivonut. Lapset, matkahaaveet pienestä asti, miehen=/ ja unelmieni talon. Satun vain olemaan laman myötä (lue: ylpeyteni takia) nykyään pienipalkkainen, mutta tykkään työstäni. Auto vaihtui 48000 eurona autosta 2000 euron autoon, eikä tee edes pahaa. Korjaan itse nykyään autoni ja tykkään siitä. Näin tein silloinkin kun sain ekan oman autoni 18-vuotiaana. Sormi ei jää suuhun =)
Haluaisin vain että kaikki paha loppuisi, mutta niin ei tapahdu, ennenkuinminä täältä pois pääsen. Kiitos teille jotka minua ymmärrätte !
Olisihan se kiva tosiaan olla rikkaana välillä, mutta rikkaillakin on omat harminsa. Pihiys, nousukkuus, jatkuva kontrolli rahankäytössään, rahastojen tuoton ulvonta, kun tililtä kipittää päivässäkin kymppitonneja jne.
Köyhyys ei ole hyvä sekään, vaikka vaatimattomuus kaunistaa kuulema. Maailmassa kaikessa on hyväksi tasapaino ja kohtuus, niinkuin jing- ja jangenergiakin asettuu tasapainoon.Sisäinen rikkaus on myös ulkoinen rikkaus.
Lapset kiittää myöhemmin. Isää ei ehkä käydä katsomassa palvelutalossakaan.
sen roskapussin ja niin kauan kuin tä'män katon alla olen, hoidan myös mieheni asiat ja pyykit, silitykset ym.Loppu on kuiten lähellä ja sitten saa pitää ite huolta itestään. Ja hei, en minä lähde itteäni myymään, en ainakaan toistaiseksi. On mulla oma ylpeys joka estää aika hyvin. Sanon kuiten sen, että jos sattu niin kamala tilanne, että mulla ei ole rahaa eikä kukaan auta, sitten teen sen.
Ja siihen seikkaan luottaa muuten uskomattoman moni mies. Joihinkin pikkurikkeisiin ei varmaan mikään liitto kaadukaan, mutta esim. pettämiset ja huorissa vehtaamiset on sellainen seikka, ettei mikään naisen ylpeys siihen yllä.
Ihailen yksinhuoltajaäitejä, jotka kyyneleistä huolimatta (lapsilleen on aina niin vaikea sanoa jatkuvasti ei ) vetää taloutta perässään. Mies ei likimainkaan pääse samaan.