Lainasin tämän periaatteessa yhdestä aiemmasta viestistäni, mutta ajattelin että näin suviksien aikaan siitä voisi tehdä oman aloituksenkin. Eli miksi suviseuroihin yleensä mennään? Tottumuksesta, mielenkiinnosta, palavasta halusta? Suviseuroihin mennään useammasta syystä, yritän luetella tähän omasta mielestäni keskeisimmät:
A. Siksi että suviseurat ovat tavallaan vanhoillislestadiolaisille instituutio, eli sinne mennään koska siellä on ennenkin käyty ja koska suurin osa tuttavistakin sinne menee, ja jos jää pois, joutuu sitä perustelemaan monelle. Totta kai monet nauttivat siellä olostaan, koska ympärillä on paljon tuttuja ja tuntee "sielullista yhteyttä" muihin - tämä ei ole vierasta missään tiiviissä yhteisössä tai ideologiassa. Jopa itse, joka en ole kuulunut vl-uskoon enää 8 vuoteen, mietin, pitäisikö paikan päällä piipahtaa, koska onhan suviseurat ollut niin merkittävä kesätapahtuma jo lapsuudesta lähtien, ja tunnelma seuroissa on muistorikas. En kuitenkaan lähtenyt, koska en kokenut saavani sieltä mitään tarpeellista.
B. Mielenkiinnon vuoksi, eli monet ns. epäuskoiset tulevat paikan päälle ihan vain nähdäkseen, kuinka kaikki toimii, ja millaisia ihmiset siellä ovat. Media antaa tietenkin makupaloja suviseuratapahtumista, mutta varsinkin paikalliset haluavat nähdä omin silmin, mistä on kysymys. Joitakin saattaa tulla kauempaakin, ja kutsuvieraita jopa muista maista (suviseurojen lippujono ei tosiaankaan kerro sitä, monessako maassa vanhoillislestadiolaisia on/moneenko maahan tehdään lähetystyötö, vaan ylipäänsä monestako maasta seuroissa on ihmisiä, kutsuvieraita yms). Jos tuhannesta "epäuskoisesta vieraasta" vaikkapa muutama tekee vl-parannuksen suviseuroissa, sitä pidetään merkittävänä asiana. Ja kai se joillekin sitä onkin.
C. Jumalan sanan vuoksi. Tämä ryhmä on vähemmistö, sillä todella seurapuheiden perässä tulevat ovat harvassa, ihan ymmärrettävistäkin syistä: seuroja joissa samoja puheita pidetään on ympäri vuoden, eivätkä suviseurasaarnat eroa niistä juurikaan, tosin ehkä enemmän yritetään painottaa sitä että kutsutaan "uskosta osattomia" parannukseen, ylistetään Jumalan hyvyyttä seurojen järjestämisen onnistumisessa jne.
D. Pakon edessä. Monet lapset/nuoret menevät suviseuroihin koska eivät yksinkertaisesti kykene jäämään poiskaan, kun vanhemmat lähtevät, eivätkä salli lapsensa jäädä pois matkasta.
E. "Evankeliumin nälän" vuoksi (suluissa siksi, koska tämä on pelkkä uskonnollinen termi, eikä liity ainakaan faktisesti ihmisen psykologiaan tai mieleen mitenkään). Tämän voisi ehkä yhdistää tuohon C-kohtaan, mutta tavallaan tämä on ns. etsiviä sieluja varten. Varmasti suviseuroissa on myös ihmisiä, jotka etsivät elämälleen tarkoitusta, tai sisäistä rauhaa, ja ovat päätyneet siihen, että se voisi löytyä vanhoillislestadiolaisista suviseuroista.
Siinäpä joitakin esimerkkejä. Teidän,
miäs26
A. Siksi että suviseurat ovat tavallaan vanhoillislestadiolaisille instituutio, eli sinne mennään koska siellä on ennenkin käyty ja koska suurin osa tuttavistakin sinne menee, ja jos jää pois, joutuu sitä perustelemaan monelle. Totta kai monet nauttivat siellä olostaan, koska ympärillä on paljon tuttuja ja tuntee "sielullista yhteyttä" muihin - tämä ei ole vierasta missään tiiviissä yhteisössä tai ideologiassa. Jopa itse, joka en ole kuulunut vl-uskoon enää 8 vuoteen, mietin, pitäisikö paikan päällä piipahtaa, koska onhan suviseurat ollut niin merkittävä kesätapahtuma jo lapsuudesta lähtien, ja tunnelma seuroissa on muistorikas. En kuitenkaan lähtenyt, koska en kokenut saavani sieltä mitään tarpeellista.
B. Mielenkiinnon vuoksi, eli monet ns. epäuskoiset tulevat paikan päälle ihan vain nähdäkseen, kuinka kaikki toimii, ja millaisia ihmiset siellä ovat. Media antaa tietenkin makupaloja suviseuratapahtumista, mutta varsinkin paikalliset haluavat nähdä omin silmin, mistä on kysymys. Joitakin saattaa tulla kauempaakin, ja kutsuvieraita jopa muista maista (suviseurojen lippujono ei tosiaankaan kerro sitä, monessako maassa vanhoillislestadiolaisia on/moneenko maahan tehdään lähetystyötö, vaan ylipäänsä monestako maasta seuroissa on ihmisiä, kutsuvieraita yms). Jos tuhannesta "epäuskoisesta vieraasta" vaikkapa muutama tekee vl-parannuksen suviseuroissa, sitä pidetään merkittävänä asiana. Ja kai se joillekin sitä onkin.
C. Jumalan sanan vuoksi. Tämä ryhmä on vähemmistö, sillä todella seurapuheiden perässä tulevat ovat harvassa, ihan ymmärrettävistäkin syistä: seuroja joissa samoja puheita pidetään on ympäri vuoden, eivätkä suviseurasaarnat eroa niistä juurikaan, tosin ehkä enemmän yritetään painottaa sitä että kutsutaan "uskosta osattomia" parannukseen, ylistetään Jumalan hyvyyttä seurojen järjestämisen onnistumisessa jne.
D. Pakon edessä. Monet lapset/nuoret menevät suviseuroihin koska eivät yksinkertaisesti kykene jäämään poiskaan, kun vanhemmat lähtevät, eivätkä salli lapsensa jäädä pois matkasta.
E. "Evankeliumin nälän" vuoksi (suluissa siksi, koska tämä on pelkkä uskonnollinen termi, eikä liity ainakaan faktisesti ihmisen psykologiaan tai mieleen mitenkään). Tämän voisi ehkä yhdistää tuohon C-kohtaan, mutta tavallaan tämä on ns. etsiviä sieluja varten. Varmasti suviseuroissa on myös ihmisiä, jotka etsivät elämälleen tarkoitusta, tai sisäistä rauhaa, ja ovat päätyneet siihen, että se voisi löytyä vanhoillislestadiolaisista suviseuroista.
Siinäpä joitakin esimerkkejä. Teidän,
miäs26
Vastaukset 23
Vanhimmat
Vl sinkku naiset menee sinne etsimään sopivia miehiä ja miehet naisia. jos joku löytää kaverin on se matkan väärtti!!
Kiitos lisäyksestä, tuo erittäin keskeinen argumentti unohtui. Naisten/miestenmetsästystalkoothan suviseurat myös keskeisesti ovat. Tosin harva tietenkään myöntää, että pelkästään tästä syystä suviseuroihin menee.
Mielestänni yksi parhaita syitä mennä suviseuroihin. Mikä on tärkeämpää kjuin löytää hyvä kaveri ittelle. sama se vaikka suviseuroista!
..sitä varten, että kuolematon sielumme saisi" plää plää. Näin muistan "Ainoa oikea Jumala" -ohjelmasta erään vl-papin sanoneen.
http://yle.fi/alueet/pohjois-karjala/
http://yle.fi/alueet/pohjois-karjala/2010/07/voiko_suviseuroilta_loytaa_poikaystavan_1803620.html
Suviseuroissa bailtaan yötä päivää: http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/suviseuroilla-bailataan-yötä-myöten/577218
Tuossa uutisessa väitettään:
"Nuoret kuljeksivat pitkin Suviseurojen aluetta pitkin päivää, mutta varsinkin illalla heillä on tilaisuus jättää vanhemmat asuntovaunulle ja tavata ystäviä. Silloin pelataan pelejä ja vietetään aikaa ilman erityistä ohjelmaa - monesti tulee puhe myös uskonasioista.
- Riippuu siitä, kenen kanssa ollaan. Joidenkin kanssa puhutaan uskonnosta paljonkin, kertoo Vantaalta Suviseuroihin saapunut tyttö."
Silloin kun itse olin vielä vl ja kävin seuroissa, en enempä äsuviseuroissa kuin rauhanyhdistykselläkään löytänyt ketään sellaisia uskovaisia, joita olisi kiinnostanut keskustella hengellisistä asiosita yksityisesti, tavatessa.
Onåpas ajat muuttuneet.
No niin tottakai tehdään:
http://freepathways.wordpress.com/2010/04/06/suvareis/
Kuuntelin tänään tuossa iltapäivällä huvikseen suviseuraradiota, ja siellä jotkut nuoret puhuivat omasta uskonelämästään. Sellaista jargonia tuli, että huh-huh. Tuli vain mieleen, eikö näillä ihmisillä ole mitään omaa sanottavaa? Voiko aivopesu purra näin pahasti? Sieltä tuli esimerkiksi: "Ihmisen omatunto on kuin kello joka raksuttaa kun on tehnyt jotain väärää. Epäuskoisen ihmisen kanssa ei saisi ystävystyä niin kuin uskovaisen kanssa. Kun saa synnit anteeksi, olo on kuin olisi taivaassa. Ja sellaistahan siellä on." Nämä olivat vain muutamia esimerkkejä, mutta sanasta sanaan tuttuja myös omasta lapsuudestani. Lisäksi kuulosti kuin nämä ehkä rippikouluikäiset olisivat lukeneet vastauksensa suoraan paperista. Tuntuu periaatteessa aika hullulta kuunnella tuollaista satuilua, varsinkin kun tietää että kyseiset nuoret ovat tosissaan. Sääliksi käy heitä, jos heidän maailmankatsomuksensa joskus murtuu, kuten todennäköisesti käy jos heidän annetaan, tai jos he itse haluavat, opiskella miten asiat oikeasti ovat. Lintukodossa eläminen loputtomiin ei onnistu. Eikä elämä ole sitä mihin rauhanyhdistyksellä opetetaan, ts. aivopestään.
Huomasin että minulta jäi kommentoimatta kokonaan varsinaiseen viestiisi. Eli edelleenkin vl-uskoiset ovat hyvin vaitonaisia hengellisessä keskustelussa. En tiedä johtuuko siitä, etteivät he uskalla vai ettei heiltä löydy argumentteja, muuta kuin joitakin hassuja Raamatun kohtia, jotka ovat läpeensä puhkikaluttuja. Minusta tuntuu että vanhoillislestadiolaisille hengelliset kysymykset ovat eräänlainen paha peikko, jota tulisi viimeiseen asti välttää. Mutta jos väistämättä tulee tilanne missä pitää asettaa vaakalaudalle oma uskonsa, maailmankatsomuksensa ja identiteettinsä, viimeinen oljenkorsi on sanoa: "Näin minä kuitenkin uskon. Tee sinäkin parannus ja usko synnit anteeksi."
Se miten vl-nuoret keskenään keskustelevat uskonasioista, vaihtelee suurestikin, riippuen vähän siitä, paljonko joukossa on ns. malliuskovaisia. Tällaiset hurskaat ihmiset saattavat ottaa uskonasiat esille vaikkapa jos joku alkaa puhua musiikista tai elokuvista, ja esittää jopa suoria kysymyksiä, että onko mielestäsi oikein katsoa/kuunnella sellaista. Oma kokemukseni muutaman vuoden takaisesta nuoruudestani on se, että jos vähänkään oltiin "maailman menoon" kallellaan, harvoin alettiin kyseenalaistaa mitään. Ihmisistä tämä paljon riippuu.
Mielenkiintoista lukea pohdintaasi.
>> "tuntuu että vanhoillislestadiolaisille hengelliset kysymykset ovat eräänlainen paha peikko, jota tulisi viimeiseen asti välttää.
Itselläni oli sama kokemus silloin kun olin vielä vl. Mutta nykyisin he eivät tietenkään enää ota mitään hengellisiä asioita kanssani puheeksi, vaikak ehkä jokus olisi hauska ikään kuin "tasaveroisesti" jutella miten itse kukanenkin nämä asiat näkee.
Aina karmeata nähdä kun ihminen on ripustanut aivot naulaan ja muuttunut papukaijaksi. Tätäkö kasvatuskristillisyys tuottaa.
...tulee harvoin kyseeseen. Mitkään argumentit eivät päde aivopestyyn ihmiseen, uskovaiseen, jonka elämänkatsomus riippuu pelkästä hänelle syötetystä sadusta. Hän on toisaalta liian haavoittuvainen jotta pystyisi kovinkaan syvälliseen keskusteluun, sillä kun hänen argumenttinsa loppuvat, hän turvautuu aina uskokorttiinsa, ja toisaalta hän todennäköisesti on myös joko sivistymätön tai muuten vain jääräpää. En halua loukata ketään, sillä myös älykkäitä uskovia löytyy - kuitenkin ns. fanaattisen uskon tunnusmerkkejä on tietynlainen lapsenmielisyys ja yksinkertaisuus, joka näkyy kaikilla elämänalueilla. Auktoriteetit ovat tärkeitä, sekä pelätään omaa ajattelua ja pohdintaa. Esimerkiksi vanhoillislestadiolaisuus on kaikkea muuta kuin omakohtaista uskomista - se on yhteisöuskoa, jossa ei voi pärjätä jos ei noudata yhteisön - siis seurakunnan - tiukkoja elämäntapaohjeita.
Niin, no.. olisihan se mieluinen selitys että en siksi löytänyt rauhanyhdistykseltä keskustelukumppaneita kun ne muut olivat niin vähä-läyisiä, yksinkertaisia tolloja... ja itte niin fiksu! :-D Mutta ei se kyllä totta puhuen (ikävä kyllä!) niinkään voinut olla koska ne tyypit oli akateemisesti kouluttuatuneita ja ihan fiksuja immeisiä... he vaan jotenkin eivät koskaan antautuneet, suostuneet kahdenkeskisessä tai apasriskuntina keskustelemaan henkilökohtaisiesti. Olisivatko sitten olleet pelkokkaita ja varautuneita?
Kyllä sinä siinä olet oikeassa että kyllä se aivojen unohtamista vaatii että pitää televisiota syntinä mutta netin käyttöä ei, kun netistä katsoo tv-ohjelmai. Ja monta muuta hölmöyttä he joutuvat nielemään.
Se on nimenomaan karmeaa, saada ihmiset toistamaan samoja asioita ilman että heille annetaan mahdollisuutta omalle pohdinnalle. Toisaalta, kyllähän kristillinen kasvatus voi suojella nuorta vaikkapa alkoholi-, huume- ja seksikokeiluilta (http://www.tiede.fi/uutiset/3948/uskonto_suojaa_teineja_juopottelulta), mutta usein sellainen ihminen, jonka halut tukahdutetaan jonkin ylemmän auktoriteetin, kuten uskonnon tai despoottisen vanhemman toimesta, purkaa turhautumisensa jossain vaiheessa elämäänsä kuitenkin. Tällöin tämä purkaus voi tulla rajumpana kuin se olisi "normaaleissa" olosuhteissa tullut. Tiedän useamman entisen vanhoillislestadiolaisen alkoholistin. Kun he viimein täysikäistyttyään aloittivat ryyppykokeilunsa, heillä ei ollut minkäänlaista kokemusta eikä kulttuuria kohtuukäytöstä. Heti ruvettiin vetämään täysillä, ikään kuin kapinoiden. Ja jokainen tietää mitä tällaisesta alkoholin kanssa seuraa. Osa selviää kuiville, osa palaa takaisin uskoonsa "maailmassa käytyään", osa jää sille tielle. Niin yksilökohtaista. Ja aina yhtä surullista.
ylimielisyys. He yksinkertaisesti katsovat olevansa jotenkin sinun yläpuolellasi eivätkä näe vaivan arvoiseksi keskustella kanssasi. Tämäkin on täysin mahdollista. Vaikka vanhoillislestadiolaisuus kehoittaa suhtautumaan kaikkiin ihmisiin tasaveroisesti, jotkut vl:t eivät siihen pysty. He ovat mielestään kuitenkin ylempänä kuin "epäuskoinen helvetin matkalainen". Voin omasta kokemuksestani sanoa että näinkin jotkut ajattelevat, vaikkei se missään nimessä ole edes uskon mukaan oikein.
Kuitenkin näkisin todennäköisimmäksi syyksi keskustelemattomuuteen vain sen, että jollain tasolla he epäilevät ja pelkäävät sitä, miten pystyisivät vastaamaan tiukkoihin, ehkäpä jopa Raamatun kyseenalaistaviin kysymyksiin. Jokaisella uskonryhmillä täytyy olla tietyt sovitut defenssimekanismit, joilla suojautua tiukoissa paikoissa. Ehkä nuo ihmiset eivät ole olleet varmoja omista suojakilvistään, eivätkä ole täten halunneet keskustella. Ehkä.
on jokaisen oma asia? Sinä voit uskoa vaikka Kalevalaan. Se on ihan ok. Nämä nuoret uskoo Jeesuksen sovintotyöhön. Jumalan valtakunnan asukkaina he kertovat siitä kuinka uskovat. Vaikka se kuulostaa jargonilta ulkopuolisen korvissa, se on silti heidän valintansa ja se ei kuulune muille? Jos he avoimesti kertovat uskostaan, miksi sitä pitää pilkata? vaikka he kertoisivat uskonsa sanasta sanaan kuin saarnataan, miksi sinä siihen takerrut? Onko oma asiasi niin hyvin, että on varaa ivata toisin ajattelevia(uskovia)? Oletko ensimmäisen kiven heittäjä?
Oli liikuttavaa kuunnella seurateltassa nuorten laulua. Nytkin nettiradio välittää laulutuokiota.
En mene sen takia suviseuroihin, jos sattuisi elälämänkumppani löytyisi. Ja vanhemmat eivät ole ikinä
pakottaneet minua menemään suviseuroihin. Ja näen siellä ystäviä niin kunnioitamme illalla lapsiperheitä
ja vanhuksia jutetellaan uskonasioista ja mennään telttaan laulamaan.
Jos joku lähtee etsimään elämänkumppania sieltä niin kyllähän sen voi ihan hyvin löytää Omasta
kotisiionista
Suvussa ja ympäristössä paljon, voin vannoa en mene suviksiin en muihinkaan heikäläisten seuroihin.
Kylläpä miäs26 sanoo asian aivan naulankantaan, näinhän nämä VL:lät ja muutkin ahdasmieliset uskonliikkeet tomivat, muuten ne hajoais alkuunsa.
Samoin. Tykkäsin ihan sikana Miäs26:n ajattelusta, naulan kantaan.
Tuskin sua kukaan sinne raahaa. Usko on jokaisen omakohtainen asia ja kun on sydämestään uskovainen, jalat vievät kuin itsestään JUmalan sanan kuuloon! JUmalan lapset tunnetaan siitä, että he rakastavat Jumalan sanaa!
Asiaahan täällä puhutaan. Thumbs up for Mies26 :)
Tulin tuossa viime yönä ite kotia Ouluun tuolta Liperistä ja mukavaahan siellä oli. Ite menin sinne jälleen kerran tapaamaan kavereita ja näkemään tuttuja joita ei ehkä niin usein tule nähtyä. Uskaltaisin väittää, että todellisuudessa 80% kavereistani ja tutuistani oli tullut sinne myös samasta syystä, eli näkemään tuttuja ja että se hengellisyys oli täysin toissijaista tai sitä ei ajateltu ollenkaan.
Ainoan "hengellisen keskustelun" kävin kavereideni kanssa, jotka miettivät mennäkkö ehtoolliselle vai ei. Ite sanoin etten jaksa lähteä jonottamaan paahteeseen ja eipä se ehtoollinen kosketa ittiä oikeastaan yhtään mitenkään. Keskustelu kesti noin 30 sekuntia :D Sitten jatkettiin ihan normaalien asioiden jutustelua työt, koulu, kesäreissujen suunnittelu yms. Heh hassua oli se, että kyllähän sitä sitten sielä ehtoollisellakin kävin kavereiden mukana, kun jonot oli haihtuneet. Kesti 5 min se hetki joten eipä siitä haittaakaan ollu.
Omat näkemykseni poikkeavat aika rajusti yhteisön linjasta, mutta niin poikkeaa myös suurimmalla osalla kavereistani ja tutuista. Kaikki heistä ei vain uskalla puhua niistä ääneen ison joukon keskellä, koska yhteisön paine on valtava. Muutamia kertoja ite oon saanu oudoksuvia katseita, kun oon kertonut omista ajatuksista. Joskus oon saanut jonkin asteista keskuteluakin aikaan. Valitettavasti kunnon keskustelua ei vain saa aikaan niiden ihmisten kanssa, jotka ei ole koskaan kyseenalaistanut oppeja, vaan alistunut niihin. Monella tuntuu myös olevan ongelmana se, että itseään ja omia ajatuksia ja haluja ei ole päässyt lapsena/nuorena toteuttamaan ja on alistunut yhteisön linjaan siitä, miten tulisi elää. Monilla se ahdistus näkyy todella suuresti.
Fanaattisten uskovaisten kanssa ei voi keskustella mistään, koska siinä vaiheessa, kun he huomaavat, että toisella on järkiperustelut fiksumpia kuin se huttu jota syötetään, vedetään esiin uskontokortti "usko alkaa siitä mihin järki loppuu". Toisaalta niinhän se on, mutta kai sitten myös joillain näillä akateemisesti kouluttautuneillakin se järki loppuu liian lyhyeen. Ja akateemisesta koulutuksesta sen verran, että eihän se koulutus mitään auta, jos asioita ei uskalleta kyseenalaistaa ja itse pohtia ja ottaa asiaa esille. Akateemisen koulutuksen voi saada lähes yksinomaan opettelemalla kirjat ulkoa... aivan kuin myös uskontoa koskevat "vakiovastaukset" ;)