Maailma tuntuu niin pimeältä. Edes kevätaurinko ei pysty valaisemaan synkkää mieltäni, eikä lämmittämään kylmää sydäntäni.
En tunne mitään. En osaa edes itkeä. En tiedä, onko se merkki siitä, että olen menettänyt jo kaiken toivoni. En jaksa enää näyttää surevani.
Psykiatri arvioi minut keskivaikeasti masentuneeksi. En kuitenkaan halua auttajaa, joka on oppinut elämästä kirjan sivuilta.
Haluan löytää ystävän, joka on käynyt sen ankarimman koulun, eli oppinut tuntemaan masennuksen oman kokemuksensa kautta.
OLEN HYVÄ KUUNTELIJA. YMMÄRRÄN SINUA JA HALUAN AUTTAA.
"Tämä yö on minulle viimeinen
Kuulen hänen sanovan
Olen sairas ja väsynyt ihminen
ja siksi lähteä haluan
En kadu ketään niistä, joita syliini suljin
Heitä sentään rakastin
Itken kaikkia niitä, joiden ohitse kuljin,
joita väistin ja pakenin
Sillä aina kun ihmisen lähelle päästin
Löysin lähelle itsekin
Mutta jos itseäni varjelin ja säästelin
Heti eksyin ja pakenin"
[email protected]
En tunne mitään. En osaa edes itkeä. En tiedä, onko se merkki siitä, että olen menettänyt jo kaiken toivoni. En jaksa enää näyttää surevani.
Psykiatri arvioi minut keskivaikeasti masentuneeksi. En kuitenkaan halua auttajaa, joka on oppinut elämästä kirjan sivuilta.
Haluan löytää ystävän, joka on käynyt sen ankarimman koulun, eli oppinut tuntemaan masennuksen oman kokemuksensa kautta.
OLEN HYVÄ KUUNTELIJA. YMMÄRRÄN SINUA JA HALUAN AUTTAA.
"Tämä yö on minulle viimeinen
Kuulen hänen sanovan
Olen sairas ja väsynyt ihminen
ja siksi lähteä haluan
En kadu ketään niistä, joita syliini suljin
Heitä sentään rakastin
Itken kaikkia niitä, joiden ohitse kuljin,
joita väistin ja pakenin
Sillä aina kun ihmisen lähelle päästin
Löysin lähelle itsekin
Mutta jos itseäni varjelin ja säästelin
Heti eksyin ja pakenin"
[email protected]
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hello!
Koita vaan jaksaa hakea apua. Et ole masennuksesi kanssa yksin. Minä kärsin samasta vaivasta. Sitä paitsi mun sairaus on vaikea masennus. Syön lääkettä ja käyn keskustelemassa. Tänään taas psykologin luona kävin ja olen vaan sen jälkeen maannut koko päivän. En jaksa mitään. Kyllä se kuitenkin auttaa se keskustelu.
Näin meidän kesken, olen kuullut, että yleensä psykiatreilla ym. on itsellään ollut joku vaikea juttu elämässä, jonka takia he ovat erikoistuneet psykiatriaan. Eli heillä on kokemusta elämästä yleensä, eikä kaikki ole ehkä kirjasta opittua. Lisäksi he ovat sairaiden kanssa keskustelleet ja sitä kautta oppineet ja saaneet kokemusta auttamiseen.
Suruhan se on tavallaan sydämessä mullakin ja nauru jäänyt kauas taakse, mutta se voi vielä sieltä tulla, usko vaan. Toivoa on niin kauan kun on toivoa ja sitä ei kannata koskaan menettää.
Kiva runo sulla oli.
Kiitos rohkaisevasta viestistäsi.
Olen sairastanut masennusta jo viisi vuotta. Vasta nyt sain hankittua apua. Kaikille muille haluaisin antaa ohjeeksi, että apua pitäisi hakea mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Minun masennukseni on mennyt jo niin syvälle, että siitä parantuminen on vaikeampaa.
Toivoa kuitenkin on :)
Haluaisin vielä lisätä, ettei viestissäni oleva runo ollut itse keksimäni.
Sen on osa Trio Niskalaukauksen Lintu -biisiä :)
Olin itsekin masentunut nuorena. ehkä noin 7 vuotta se kesti: Ala-asteelta lukioon. Yritin itsemurhaa lukuisat kerrat, kerran jouduin teholle, mutta en kuollut, onneksi! Nyt on ollut paljon helpompaa kolmisen vuotta ja olen ollut aivan suht hyvässä kunnossa. Mutta poikaystävän kanssa on ollut jo pitkään ongelmia. Silloin tällöin tilanne riistäytyy käsistä ja vaivun epätoivoon, aina kun on tarpeeksi paha olo pakenen synkkyyteen ja ensimmäisenä mieleni valtaa taas toivo siitä, että pääsisi pois täältä. Pääsisi pakoon kaikkea ja voisi vaan kadota ja kuolla. Sitten seuraavana päivänä kaikki tuntuu toiselta. Pelottaa hirveästi se, että kuinka tunteet voivat vaihdella niin jyrkästi!?
En oikein osaa antaa muuta neuvoa, kun sen, että pikkuhiljaa asiat voivat parantua ja jonain päivänä kadut niitä päiviä, jolloin toivoit kuolevasi. On niin helppoa luovuttaa, mutta siinä vaiheessa ei voi enää katua. Usko pois, vaika se kauan veisikin,aina välillä tulee päiviä jolloin kiität sitä, että saat elää. Ei ole mitään syytä vihata itseään, tuntuu kuin olisit ainoa, mutta et ole. On tuhansia kaltaisiasi, jotka pelkäävät näyttää tunteensa, koska häpeävät olevansa heikkoja, mutta meitä heikkoja on paljon. Opettele rakastamaan itseäsi. Tee sellaisia asioita, joista olet joskus unelmoinut.Niiden ei tarvitse edes olla mitään suuria asioita, harvoin niistä tulee yksistään onnelliseksi. Jos on monta pientäkin ilonaihetta, voi olla onnellinen.Tärkeät ihmiset, harrastukset ja iloiset hymyilevät ihmiset voivat piristää päivää. Yksinäisyys on pahinta, ethän eristäydy muista ihmisistä, on tärkeää tavata muita ihmisiä ja puhua. Mutta toki liian suuret ongelmat eivät ehkä parane ystäville keskustellessa, parempi jutella niistä psykologin kanssa, ystäville JOTKUT asiat voivat olla liian suuria kestettäväksi.
Voimia sinulle! Take care!!!!!
Ps. itse pyrin yliopistoon lukemaan psykologiaa, olen aina halunnut auttaa muita ja nyt minulla on elämässäni jokin tavoite :)
hei!
Voitasko mailailla ensi viikolla näistä masennusjutuista ? Näin sun osoitteen viestistäsi.
Se osoite on viestissäni juuri sen takia, että toivoisin löytäväni sielunsisaren, jonka kanssa voisin vaihtaa ajatuksia :)
[email protected]