Tykkään todella paljon ihmisten seurasta ja minulla on välillä oikeastikin hauskaa. Joskus pääsen vauhtiin ja tunnen oloni mukavaksi (noin 10 % illanvietoista). Mutta 90 % kavereiden kanssa hengailusta menee niin, että ensinnäkin olen hiljainen. En vaan osaa keskustella ja heittää vitsiä niin nokkelasti kuin KAIKKI muut. On se kyllä jännä kun yhtä hiljaisia ei vaan maailmasta löydy vaan olen aina se hiljaisin. Tämä ei edes ole ujoutta, jos mieleeni tulee jotain niin uskallan sanoa sen, mutta kun päähän ei vaan pälkähdä mitään, keskustelusta pitävät muut sanavarastoltaan nopeammat ja puheliaammat huolen. En edes jaksa jutella vaan kuuntelen mieluummin muita ja heitän ehkä joskus jonkun kommentin väliin. On erittäin raskasta yrittää olla koko ajan puhelias ja sosiaalinen, se vie paljon energiaa. Jonkun aikaa jaksan ja sitten vaivun nurkkaan kuuntelemaan muita. En vaan voi sille mitään kun en jaksa/kerkeä/osaa olla puhelias. Tämä korostuu jos olen vähänkin väsynyt tai nälkäinen, tai huonovointinen. Olen myös siinä mielessä herkkä että esim.festareilla en jaksa olla yötä ja jatkaa juomista aamulla, olen muiden mielestä varmasti tylsimys.
Minulla siis on kavereita, mutta jokaisen illanvieton jälkeen tuntuu että olen menettämässä heidät, kun en varmaan taaskaan ollut hauskaa/mukavaa seuraa. Osan olen menettänytkin eivätkä he minua enää pahemmin pyydä mukaan. Harmi kun ei saa olla oma itsensä ja luonteeni on oikeasti "HUONO". Tunnen itseni melkein aina ulkopuoliseksi ja masentuneeksi, ja se ei ainakaan paranna käyttäytymistäni vaan olen entistä hiljaisempi ja alakuloisempi. En ole koskaan seurustellut ja senkin takia tunnen oloni yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi muiden istuessa pareittain ympärilläni.
Hiljainen, ulkopuolinen, yksinäinen, tylsä. Nämä sanat ovat kuin omistettu minulle... Miksi sain tälläisen luonteen..
Minulla siis on kavereita, mutta jokaisen illanvieton jälkeen tuntuu että olen menettämässä heidät, kun en varmaan taaskaan ollut hauskaa/mukavaa seuraa. Osan olen menettänytkin eivätkä he minua enää pahemmin pyydä mukaan. Harmi kun ei saa olla oma itsensä ja luonteeni on oikeasti "HUONO". Tunnen itseni melkein aina ulkopuoliseksi ja masentuneeksi, ja se ei ainakaan paranna käyttäytymistäni vaan olen entistä hiljaisempi ja alakuloisempi. En ole koskaan seurustellut ja senkin takia tunnen oloni yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi muiden istuessa pareittain ympärilläni.
Hiljainen, ulkopuolinen, yksinäinen, tylsä. Nämä sanat ovat kuin omistettu minulle... Miksi sain tälläisen luonteen..
Vastaukset 53
Vanhimmat
Kaipaan juuri sinunlaisiasi naisia mutten löydä. Netistä en oikein halua yrittääkään koska pitäisi nähdä melkein heti kasvotusten ja katsoa miten kemiat kohtaa. Törmään aina äänekkäisiin naisiin jotka ovat loppujen lopuksi liiankin puheliaita ja äänekkäitä. En oikein tykkää siitä että nainen on minua itseäni puheliaampi eikä anna suunvuoroa.
Minä olen mies, keski-ikäinen. Kirjoituksesi olisi voinut olla melkein omani. Huomaan, etten ole parhaimmillani isossa porukassa, mutta kahdenkesken sitten sitäkin taitavampi.
Kahdenkesken syntyy helpommin luottamus eikä turhia korvia ole levittämässä juoruja. On helpompi olla rento ja oma itsensä.
Sinun pitää ymmärtää se, että sinulla on oikeus olla juuri sellainen kuin olet. Sinun ei pidä esittää mitään muuta kuin olet. Jos olet ujo, niin sitten olet. Se on osa sinua. Monille miehille, myös minulle, ujous on hyvin innostava ominaisuus naisessa. Tekee mieli selvittää syyt hänen herkkyyden takaa.
Nuorten seurakäyttäytyminen on ilmiö, joka kestää elämässä vain tietyn ajan. Sitten pariudutaan, eriydytään perheisiin ja tullaan vanhempiemme kaltaisiksi, porvarisoidutaan. On iso oivallus ymmärtää, ettei elämä ole vain tässä ja nyt vaan kun 20 vuotta on kulunut, niin jokainen hetki silloinkin on yhtä tässä ja nyt kuin tämäkin.
Älä stressaa, ota iisisti. Nauti ihmisistä ja kas kumma, hekin nauttivat sinusta. Luotettavasta ystävästä ei kukaan halua eroon. Ja mitä enmmän ikää tulee, sen paremmin ihminen ymmärtää todellisen ystävyyden arvon. Ystävä ei puukota selkään, ystävä on paikalla silloinkin, kun asiat menevät päin mäntyä. Tekoystävä ratsastaa vain menestykselläsi.
Take it easy.
Alkoi itkettää kun luin sun viestin. Olen samanikäinen ja sama ongelma. En siis olekaan vain poikkeuksellisen hidas, vaan meitä on muitakin tämän luonteen omaavia. Todella helpottavaa kuulla! Jaksuja sulle!
Toistan
Niin... En vaan enää itsekään usko että minulla olisi oikein mitään annettavaa, kun on tälläinen. Vaikka joskus tuntisin itseni vapautuneeksi ja puheliaaksi, siitä huolimatta joku on ihmetellyt "hiljaisuuttani". Pitäisi siis olla sitäkin enemmän äänessä sitten... Minut pyydetään varmaan niihin harvoihinkin paikkoihin vain ystävällisyyden takia, ei sillä että olisin hauskaa seuraa. Olen vain ylimääräinen mukana turhaan roikkuva kaveri.
Kuvittelet siis olevasi statisti. No, jos oikeasti olet, niin sittenhän ystäväsi eivät tiedä sinusta mitään, eivät arvosta niitä ominaisuuksia, joita olisi syytä arvostaa. Ehkäpä vika onkin sinun ystävävalinnassasi.
Ei, ei, ei ... lopeta itsesääli. Kokeile tavata kavereita kahdenkesken. Sellaisia kavereita, joiden seurassa sinun on luntevinta olla.
Lopeta tuo itsesi aliarvostaminen. Jos osaat pitää salaisuuksia, jos osaat olla empaattinen aidosti, jos lojaalisuus on sinulle periaateasia, niin olet ystäväainesta ja joku sen aina tunnistaa.
Riittää, kun olet oma itsesi. Et halua näytellä elämääsi kuitenkaan. Se vasta raskasta olisikin, vai mitä. SInun pitää kelvata sellaisena kuin olet, tai ystäväsi eivät ole ystävyytesi arvoisia.
Vuosi sitten katsoin peiliin ja näin tasan tarkkaan saman kun sinä, köh sukupuolta lukuunottamatta siis :) ikäkin oli vuosi sitten sama. Tuossa ei ole tosissaan mitään omituista, ehkäpä sanoisin ettet löydä sanottavaa siksi ettet ehkä tunne itseäsi aivan "kotoisaksi" kavereidesi seurassa. Tässä ei vältteestä ole kyse siitä, etteivätkö ystäväsi olisi oikeanlaisia sinulle.
Itsekin yritin monta monta vuotta keksiä sanottavaa, jolloin loppujen lopuksi sitä ei löytynyt. Helppoa se ei ole, mutta suosittelen sitä että lopetat turhan sanottavan keksimisen, kuuntelet aivan rauhassa, ja tosissaan sanot jotain kun oikeasti haluat sanoa.
Tämä ei tosissaan ole helppoa eikä tapahdu hetkessä, ei ainakaan minun kohdallani :) Vaan tosissaan itselläni vei vuoden päivät kerätä rohkeutta olla rauhassa ja sanoa oikeasti sitä mitä haluan sanoa, eikä vain sitä mitä muut haluavat minun sanovan. Jos tässä onnistuu, sattuu päähän muutama hauskakun kommentti välillä, ja entiselle ujolle, tosin vieläkin hieman kaino :), on mahtavaa saada joku oikeasti nauramaan.
Oikeastaan eipä itselläni auttanut muu kuin se, että uskalsin ruveta olemaan se ihminen joka oikeasti olen, enkä se ketä kaikki muut haluavat minun olevan. Voisimpa oikeastaan sanoa että tämän ymmärrettyäni olen rehellisesti ollut onnellinen. Lukuun ottamatta lievää kaihomielisyyttä koska ei ole sitä omaa kultaa näin kauniina kesänä :)
Mutta tosissaan, pohdi sitä että mitä tosiaan haluat näyttää muille ihmisille itsestäsi äläkä koskaan sitä että mitä muut ihmiset haluavat nähdä sinussa!
En tiedä auttaako tämä, jokainen ihminenhän on erilainen otus, jokainen istuu omanlaisellaan mättäällään :)
voisi olla itseni kirjoittamaa, ikä, sukupuoli ja kaikki täsmää.
"Tämä ei edes ole ujoutta, jos mieleeni tulee jotain niin uskallan sanoa sen, mutta kun päähän ei vaan pälkähdä mitään, keskustelusta pitävät muut sanavarastoltaan nopeammat ja puheliaammat huolen. En edes jaksa jutella vaan kuuntelen mieluummin muita ja heitän ehkä joskus jonkun kommentin väliin. On erittäin raskasta yrittää olla koko ajan puhelias ja sosiaalinen, se vie paljon energiaa."
oletko miettinyt, johtuuko hiljaisuutesi siitä, että ympärillä on liikaa ihmisiä? itse pystyn keskustelemaan monen kaverini kanssa kahden kesken, mutta kun paikalla on muutama, kuuntelen kun muut puhuvat. joskus yritän puhua väliin, mutta usein joku keskeyttää, ja juttu vain jatkuu. annan asian olla. minulla on tavallaan kaksi kaveripiiriä, joista toiset eivät osaa olla hiljaa laisinkaan ja puhuvat usein asioista, mihin minulla ei ole mitään sanottavaa ja jos on, keskeytetään. toisetkin puhuvat mielestäni turhan paljon, mutta osaavat myös kuunnella. on vain tosi vaikeaa löytää rako, mihin sanoa jotain. sitä sanottavaa ei vain ole kovin paljoa, ja mitä kauemmin muita kuuntelee, sitä tyhjempi pää on. energiaa se tosiaan vie, ja siksi sanon asiat mieluummin kahden kesken.
viime aikoina en ole avannut suutani, jos joukossa on yksikin sellainen, jolle en tahtoisi puhua. voisiko sulla olla samoin?
se on inhottavaa, jos joutuu kuuntelijan asemaan, koska loppupeleissä puheliaat ihmiset löytää aina jonkun, joka kuuntelee/tarvittaessa kommentoi niiden juttuja, ja silloin se on aika sama kenelle juttujaan kertovat. minusta tuli yhdelle kaverilleni kuuntelija, oikeestaan paskasaavi mille se itki kaiken, mutta suuremmassa joukossa olikin iloinen ja keskeytti, jos avasin suuni. lopulta en edes yrittänyt tulla toimeen sen ihmisen kanssa.
kaverisi saattavat pitää sinua tylsänä, sille ei vain voi minkään, mutta voi myös olla, että tajuavat hiljaisuutesi syyn. ja sellaiset ihmiset, jotka vaativat toiseltakin puhetta (tai mitä tahansa piirrettä, jonka itse omaavat), onko ne sitten kavereita? ehkä sun pitää vain löytää seuraa, missä jaksat jutella, voi olla, että olet löytänyt jo. kokeile jutella kavereillesi kahden.
sanot, että hiljaisuus korostuu kun olet väsynyt ja nälkäinen tai on huono olo. itselläni mielenkiinto puhumiseen loppuu silloin täysin ja lähden kotiin. aiemmin muakin harmitti, haluaako kaverit enää nähdä, ja niinhän siinä kävi, osa piti yhteyttä aina vaan harvemmin ja harvemmin. välit on kuitenkin säilyneet ihan hyvinä niihinkin, joita en enää kovin usein näe, osaa taas ketä näen useammin, en niinkään välittäisi nähdä. tulee tyhjä olo ja olen monta kertaa miettinyt, onko tämä seura sittenkään oikeaa mulle. ulkopuolisuuden tunne on ihan tottu. joskus tuota oloa ei kuitenkaan tule, vaikka miten väsynyt ja nälkäinen olisikin, ei tulisi mieleenkään lähteä kotiin, ja kohta tuntuukin paljon paremmalta.
se riippuu seurasta.
Olen hiljainen 22v tyttö ja aivan samanlainen seurassa, kuten itse kuvailit... et ole siis ainoa maailmassa. Olen aina se hiljaisin porukassa ja minut on helppo unohtaa...mutta ehkä jonain päivänä meistä tulee rohkeampia. Tsemppiä:) itseäni en osaa arvostaa ujouden vuoksi kovinkaan, mutta toisissa ujoissa näen paljon hyvää ja viehättävää ja tulen heidän kanssaan juttuun.
Itselläni tunne, että me kaikki ujot ollaan hieman alakuloisia? Ehkä masentuneita, ei niin innostuneita. Tyhmältähän se näyttää jos vaan hymyilee, muttei sano mitään hehe
Noh alakuloisuuteni johtuu pääasiassa siitä ulkopuolisuuden tunteesta ja siitä kun en ole kovin suosittu. Välillä taas kun saan kehuja tai joku viihtyy seurassani niin minusta tulee vähän puheliaampi enkä ole ollenkaan alakuloinen.
Minä olen myös 22-vuotias nainen ja helpottunut lukiessani että meitä hiljaisia on enemmänkin!
Ajattelin aina että olen jotenkin aivokuollut kun EN KEKSI MITÄÄN SANOTTAVAA. Tosiaan kyse ei ole siitä etten uskaltaisia puhua, vaan kun mieleeni ei tule mitään mitä voisin siirtää suustani ulos.
Kahden kesken taas voin puhua syvällisiä monta tuntia mikäli toinen on samalla aaltopituudella. Mutta superkiusallista on olla jonkun kanssa kahdestaan kun en keksi mitään puhuttavaa, en mitään!
Ihmiset varmaan ajattelevat että olen vähän tyhmä kun istun hiljaa ja hymyilen. Mutta nautin muiden seuraamisesta. Kirjoitan heistä päässäni kirjaa tai teen elokuvaa. Olen aina omissa maailmoissani ihmismassassa ja pelkään olevani ilonpilaaja. Onhan se kiusallista jos yksi vaan istuu hiljaa ja tuijottaa. Muut eivät pysty olemaan luonnollisia. Kaiken lisäksi mulla on usein kamera tai videokamera mukana jonka taakse voin piiloutua ja jonka kautta voin yrittää olla mukana tapahtumassa.
Hiljaisuus ei nykyään enää haittaa minua kamalasti, sillä olen päättänyt tehdä vaan sellaisia asioita jotka tuntuvat hyvältä. Ja tiedän, että parhaimmat ystävät tuntevat minut ja pitävät minusta tällaisena.
Ja tosiaan, monet pitävät minua kauheen viisaana ja mielenkiintoiselta ujouteni vuoksi ;)
Täällä ihan samanlainen hiljainen 23-vuotias nainen. Eipä ole paljon lisättävää, tuntuu just samalta että pää lyö ihan tyhjää ja suusta vaan ei tule sanoja ja jälkeenpäin sitä sitten taas miettii..
Pitäs vaan työntää jotain kommenttia väliin... Ois joku jonka kanssa vois vaihtaa ajatuksia tästä samasta asiasta kun muita yhtä ujoja kun ei tunne...
täällä on kanssa yksi samanlainen ja samanikänen tyttö. olisi kiva tutustua samanhenkisiin ihmisiin vaikka mesen kautta.
Ja on kai vieläkin vähän, mutta itsetuntoni on kohentunut ajan myötä ja olen huomannut sen auttavan asiaa. Huono itsetunto aiheuttaa sen, että on vaikea tuntea itseään hyväksytyksi vähänkään vieraiden ihmisten seurassa ja ajatukset tuntuvat vääntyvän siihen, mitä muut ajattelevat sen sijaan, että miettisi puheenaiheita tai niitä nokkeluuksia. Silloin pelkää koko ajan, että ei saa hyväksyntää sanomisistaan.
Sen voin kuitenkin varmuudella sanoa, että kyse ei ole luonteenpiirteestä. Ongelma poistuu itsestään, kun hankit itsellesi hyvän itsetunnon.
Jos hyvää läppää haluaa heittää niin siihenkin harjaannutaan. Mitä enemmän elämässä törmää huumoriin, sitä nopeampaa on tämä harjaantuminen. Huono itsetunto kuitenkin aiheuttaa sen, että ottaa asiat todennäköisesti vakavasti ennemmin kuin huumorilla ja tätä harjaantumista ei tapahdu niinkään.
Minulla on hyvä itsetunto nykyään mutta ei itsetunnon kasvaessa puheripuli silti iskenyt. Edelleen olen se porukan hiljaisin. Ja erakkoluonteena harvemmin kyllä liikunkaan missään porukoissa. Toiset vaan ovat puheliaampia kuin toiset. Kahdenkesken kyllä juttua piisaa jos hyvä aihe löytyy. Toisista juoruilu ja paskanjauhaminen ei kiinnosta pätkääkään.
Oletko tullut ajatelleeksi, että nämä puheliaat, sanavalmiit ja hauskat ihmiset suorastaan rakastavat sinua, kun olet niin hyvä kuuntelija. He haluavat itse olla äänessä. Jos joku heidän juttunsa on sinusta oikeasti hauska tai osuva, niin naura sille. Se riittää.
Inhoan sitä kun yksin papatan ja toinen hädin tuskin reagoi.Se aiheuttaa tunteen "hmm hölötänkö tosi tylsiä juttuja,vai jaksaako tuo oikeasti kuunnella?". Olen karsimassa yhden tyypin lähipiiristäni valitettavasti tuon takia. En vain jaksa enää tuntea epävarmuutta ja onhan se hengailu ihan kivaa,mutta jos ei puhuta eikä duunatakkaan mitään erityistä. Jos on joku aktiviteetti,niin on okei. Mutta kaipaa kuitenkin syvväkin keskustelua joka ei tyssää vain yhteen kommenttiin.
Sama juttu täällä. Pidän itseäni melko itsevarmana ja rohkeanakin, mutta en vaan usein keksi mitään sanottavaa. Puhun oikeastaan vain kun on minulla jotain asiaa, eikä sitä usein kavereiden kanssa aikaa viettäessä juuri ole. Ja koska olen hiljaa niin en yleensä viihdy ollenkaan kaveriporukassani, mutta heilun mukana kuitenkin kun yksinkään ei haluta jäädä.
Olen reilu parikymppinen mies ja haaveilen tapaavani söpön ja hiljaisen tytön, mutta tällaisten ihmisten on kyllä tosi vaikea tavata ja tutustua.
"heilun mukana kuitenkin kun yksinkään ei haluta jäädä. " kuulostipa surulliselta :/ itse oon jäänyt melko lailla omilleni, kun ihan eri koulussa missä esim. peruskoulusta tutut kaverit ovat. Tuntuu että vaikka hekään eivät kaikki ole samassa koulussa keskenään, niin silti ovat pitäneet enemmän yhteyksiä toistensa kuin minun kanssani. Koulussa en ollut mikään puheliain tyttö porukassa, nykyisin jos lähtisin vanhojen kavereiden kanssa liikkeelle johonkin niin varmasti niillä olisi edelleen enemmän keskustelun aihetta keskenään ja jäisin vähän "ulkopuolelle". Tämän ainakin huomasin viimeksi törmättyämme kaupungilla.
Pidän myös itseäni nykyisin hyvinkin itsevarmana ihmisiin tutustuessani, siitä saan kiittää alaa johon opiskelen. Asiakaspalvelun työharjoitteluissa on osattava olla ihmisten kanssa ja lähestyä heitä eikä piiloutua, olen saanut tämän kautta vähän otetta siihen millainen olla ihmisten ympäröimänä. Mutta silti jotenkin eri porukoissa pyöriessä enimmäkseen tulee kuunneltua muiden juttuja ja heitän kommentin johonkin väliin. Helposti tulee myös ajateltua ihan muita asioita meneillä olevan keskustelun sijaan, usein hymyilenkin ja naureskelen itsekseni omille ajatuksilleni muiden höpötellessä. Olenkin nyt hyväksynyt sen osana omaa luonnettani, ei kaikkien tarvitse olla huippusosiaalisia hölöttäjiä.
Osaan kyllä halutessani puhua kaikesta maan ja taivaan väliltä, mutta vain silloin jos se tuntuu luonnolliselta. Joidenkin kanssa ei millään juttu luista, mutta sen huomaa kyllä heti jos joku on sellainen tyyppi kenen kanssa voi jutella hassuja tai olla hiljaakin kiusaantumatta. Kahden kesken on yleensä helpompaa olla oma itsensä kuin ison lössin ympäröimänä, etenkin jos siinä ei meinaa suunvuoroa saada vaikka olisikin asiaa. En haluaisi leimautua kailottavaksi tyhjäpääksi, niin parempi olla hiljaa ja odotella sopivaa saumaa sanoa sanottavansa. Jotkut ovat myös selvästi pettyneet kun luulevat minua puheliaaksi mutta olenkin aika vaisu joskus. Ei voi mitään :D Ja jotkut taas saavat sen kuvan että olen hölöttävä tyhjäpää ainakin täällä netissä! Kirjoittamalla on niin paljon helpompaa puhua enemmän.
Kuulostaa tutulle... :) Tykkään olla ihmisten seurassa, mutta väsyn aika helposti. Ja se tosiaan vie voimavaroja, kun yrittää olla sosiaalinen, jos ei se tule luonnostaan!
Illanvietot olivat minulle parikymppisenä yhtä tuskaa. Sitten tajusin, että ei minun ole pakko olla väkisin esim. baarissa pilkkuun asti. Voin lähteä pois silloin, kun haluan. Jos ei kaverit sitä ymmärrä, mitä kavereita ne muka sitten on?
Ja turha huolehtia, että et löytäisi kumppania, jos et koko ajan ole kälättämässä. Ei kaikki tykkää siitä, että pulistaan koko ajan. Useat tykkää hiljaisemmista naisista. :) Eikä vitsiniekoilla ole usein juurikaan mitään tärkeää sanottavaa, se teksti on vain sellaista sanahelinää, joka unohtuu pian.
Nykyään saatan lähteä illanviettoihin, jos on esim. sellainen porukka, joita en ole tavannut aikoihin. Mutta silloinkin tulen yleensä jo puolenyön aikaan kotiin. Nykyään on kai jotenkin muotia, että ollaan yötä myöten baarissa tms. ja jos ei sellaisesta pidä, on outo. Mitä pahaa on siinä, jos tykkää enemmän olla rauhassa tai viettää aikaa kavereiden kanssa muulla tapaa? Joskus tuntuu, etten vietä aikaa muiden kuin poikaystävän ja perheen kanssa, mutta se on oikeasti mukavaa.
Luulen, että sinäkin sen tasapainon vielä löydät, että et niin ahdistu kaveriporukassa. Ole vaan oma itsesi. Uskon vakaasti, että tässä maailmassa on jokaiselle ihminen, joka ymmärtää täydellisesti - tai ainakin melkein. :)
Eikös sen noin kuulukin mennä, että nainen on parhaimmillaan kun osaa olla hiljaa ja osaa antaa kun mies pyytää? :D
Itse olen 20-vuotias mies, tai no, kohta 21. Olen urheilullinen, opiskelen yliopistossa ja kuulemani mukaan myös suhteellisen hyvän näköinen. Tykkään laittaa ruokaa, siivota ja tehdä muita hommia. Voisi siis olettaa, että olisin hyvin seurallinen ihminen. Toisaalta olen ja toisaalta en ole.
Kaveripiirissäni kun pyörin niin olen äänessä aika paljonkin, mutta jos ympärillä on muita ihmisiä, niin en ole äänessä läheskään niin paljoa. Oikeastaan tuotakin enemmän oma käytökseni riippuu tilanteesta, tai ennemmin paikasta. Julkisissa sisätiloissa, joissa on paljon ihmisiä ja ns. virallinen ilmapiiri; koulut, ravintolat yms. olen hyvin varautunut, kun taas ulkona melkein tilanteessa kuin tilanteessa varautuneisuuteni katoaa tyystin.
Baarissa en ole ikinä käynyt vaikka tähän ikään olen jo ehtinytkin. Kyseinen ilmapiiri ei kiinnosta minua pätkän vertaa, joten jätän pyynnöistä ja kutsuista huolimatta menemättä. Enkä kyllä koe tässä suhteessa menettäväni mitään, joten tämän takia en juuri harmittele.
Kahden kesken asia on useimmiten toinen. Joissain tapauksissa saatan lämmetä hiukan hitaasti, myös niiden kaverien kesken, ketä en usein näe. Ei siis pelkästään uusien tuttavuuksien kanssa. Mutta kun saan itseni auki, niin väitän olevani varsin miellyttävää seuraa. Suuri osa ihmisistä tosin leimaa pelkän ensivaikutelman perusteella, joten se voi sinänsä olla ongelma. Itse en sitä juurikaan sellaisena pidä, koska se ei ole minun menetykseni, jos joku ihminen ei minuun jaksa tutustua, koska aluksi saatan vaikuttaa hiukan "kylmältä". On ihmisiä, jotka ovat oikeasti kiinnostuneet ja heihin minulla on ollut myös ilo tutustua kunnolla. Tuskin kukaan heistä katuu tutustumistaan minuun.
Kuten ketjun aloittaja, en ole varsinaisesti koskaan seurustellut kenenkään kanssa. Läheisyyttä toisaalta kaipaan, mutta ongelmaa en ole tästä itselleni tehnyt.
Olen myös huomannut netissä jutellessani ja tutustuessani ihmisiin, että yksi asia on ylitse muiden aiheuttamaan ennakkoluuloja tms., nimittäin se, jos selviää, että olen uskonnollinen. Tiedän varsin hyvin, että uskovaiset ihmiset leimataan välittömästi. Itseäni se ei haittaa, koska olen ylpeä uskostani ja eihän minun tarvitse tutustua ihmisiin, jotka niin jyrkästi ovat toista mieltä. Onneksi on valinnanvapaus. Mihinkään kirkkoon en kuulu, mutta kristityn kasvatuksen olen saanut eli uskoni pohjautuu omiin ajatuksiini ja kokemuksiini elämäni varrelta. Enkä sitä myöskään kenellekään tyrkytä.
Loppuun on lisättävä, että onnekseni olen pikkuhiljaa pääsemässä irti kahleistani. Pitkä on tie ollut, eikä se ohi ole vieläkään. Voisi olla ihan mielenkiintoista tutustua samanhenkisiin ihmisiin vaikka näin netinkin välityksellä.
mun mielestä siinä ei todellakaan ole mitään pahaa jos on uskonnollinen. päinvastoin, sehän on vain hienoa. vaikken itse ole oikein uskossa kunnolla, niin silti olen tuota mieltä. :)
Hiljaisisti ja ujoista ihmisistä minä olen ainakin löytänyt kaikista lahjakkaimmat ja mielenkiintoisemmat ystävät. Nimenomaan kovin läpän heittäjä ja varmasti suomenhauskin jo kuollut ystäväni oli porukassa hiljaa mutta kahdestaan tämä kaveri veti sellaisen shown oli kuin vesa matti loiri konsanaan huumorin tajultaan varsinainen kansanmies. No voin sanoa että kenenkään viihdetaiteilijan jutut ei ole naurattaneet niin paljon kuin tämän kaverin. moni maailmaalla vaikuttanut muutanut suuri taiteillija on ollut erittäin persoonallinen erakko.
Huomaatko että ystäväsi ehkä hakevat vain sinusta viihdyttäjää itselleen. Oikeiden ystävien seurassa voit olla oma itseni koska hyvät ystävät hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet. Mieti vaikka jos omat vanhempasi hylkäisivät sinut jos et koko ajan heittäisi hyvää läppää tai olisi äänessä. Vanhemmat vaan ihmettelisivät ja veisivät sinua lääkäriltä lääkärille etsien diagnoosia että miksi sitä papatusta ei alatulemaan. Sinut tylsänä koettuna masentuisivat ja alkaisivat tehdä uutta tilalle. Ystävä piirissäsi tai sinussa itsessäsi rakkauden tilalle on muodostunut pelkoa. Kun alat pelkäämään virheiden tekoa luovuus alkaa kuolemaan. Ja pelon ilmapiiristä puuttuu rakkaus.
Rakkaus=luovuus=hyvää läppää tätä voi jatkaa.
Kun aikuistut vuosien varrella niin huomaat että kuinka kova paine nuorella on kuulua sosiaaliseen ryhmään ja pelko ulkopuolelle jäämisestä on kova.
.
Aasialainen sananlasku: Se joka tietää ei puhu ja se joka puhuu ei tiedä.
Raamattu: Maanhiljaiset ja säyseät perivät maan.
Olet vielä nuori ja itsetuntosi ei ole kehittynyt vaan etsit vielä itseäsi. Olen jo lähes 60 v. ja voin vakuuttaa sinulle, että vuosien varrella iän ja elämänkokemuksen kasvaessa et enää mieti noita asioita, vaan olet oma ihana itsesi.
Tunsin itseni samanlaiseksi nuorena ellei vieläkin ujommaksi. Siitä tosin on jo niin kauan aikaa, että varmasti saatat ajatella, ettei meillä voi olla mitään yhteistä kokemuspohjaa. On kuitenkin, perusasiat eivät ihmispsyykessä muutu mihinkään.
Elä rauhassa nuoruuttasi ja pyri nauttimaan siitä! Olet ihan hyvä semmoisena kuin olet. Joskus huomaat, että kelpaan juuri tämmöisenä kuin olen itselleni ja muille!
Itse olen vastakohtasia ja suuna päänä jokapaikassa. Olen ääretömän kova jännittäjän, mutta kaverini ihmettelee kun sanon tämän koska sitä ei näe ulos päin. Koulussakin kaikki esitelmät oli tuskaa ja tuntu että takelten sanoissa.
Muutama päivä sitten olin ystäväni kanssa auttamassa hääjuhlien järjestämisessä, tunsin morsiamen ja ystäväni. Muita ihmisiä oli n. 15 ja kaikki kättelin niin kuin hyviin tapoihin kuuluu. Kaverini sano et tulit vaan tosta noin vaan ja kättelit (hän itse hyvin arka ja tosi hiljainen). Ensimmäisenä kun näin kaikki ihmiset niin tunsin kuinka pulssi lähti nousemaan ja kädet alkoi hikoamaan.
Yritän tässä vaan sanoa että meitä "rohkeampiakin" voi jännittää uudet ihmiset/tilanteet. Mutta meiltä odotetaan et hoidamme homman kuin homman tai siltä ainaki n tuntuu. Niin kuin tämä ystävä kun oltiin pizzalla ja hän sanoi minulle et haenko hänelle foliota.
Tämä kyseinen ystävä on minulle tosi tärkeä ja olen hänen poikansa kummitäti. Kun esim. olen kutsunut häntä synttäreille tai tupareihin yms. niin hän ei tule koskaan vaikka olen sanonut että hän on minulle tärkeä ihminen, mutta toisaalta olen niin tottunut ettei hän tule, mutta kutsu lähtee aina. Osittain se johtuu siitä ettei hän juo alkoholia. Itse pidän rikkautena erilaisia ystäviäni. Tämän ystäväni mies on erittäin suulas myös. Heitämme keskenämme tosi ronskiakin/kaksimielistä huumoria niin kaverini vaan punastelee vieressä. Hänellä perhe ja minä sinkkuna.
Vaikka olet hiljaisempi niin ei tarkoita sitä ettet kumppania löydä, paremminkin päin vastoin tai ainakin minusta tuntuu niin. Mutta toisaalta en ala esittää jotain mitä en ole, koska se kuitenkin paljastuisi jossain vaiheessa tai aika piankin :).
Itse en pysty pitämään esitelmää edes opettajalle kahden kesken. En jännitä kuitenkaan ihmisten keskellä juurikaan. Päässä vikaa kait. Muuten olen menestynyt, uraa luonut ja rahaa tehnyt. En vain käsitä tätä nykyajan palvomaa asiaa: sosiaalinen, paskanjauhaja, hyvä tyyppi. Jokaikisessä työilmoituksessa. Itse olen onneksi älykäs kuin piru (nimettömänä voi kehua) ja hemmetin kova työmies, joten ei ole koskaan tarvinnut jäädä nuolemaan näppejään. Helppoheikkejä olen nähnyt niin paljon, että mielelläni profiloidun täysin toiseksi ääripääksi. En tule teille lässyttämään, älkää tekään tulko minulle.
Talk is cheap.
Hassua, olisin voinut olla itse tuon kirjoittaja. Mulla vaan on tämän päälle vaikeaa ilmaista edes kirjallisesti ajatuksiani. Sosiaalisuus vie todella energiaa, jos koko illan joutuu ylläpitämään omaa sosiaalisuuttaan ja keksimään juttua niin tarvitsee kyllä pian omaa rauhaa palautuakseen. Olen seurustellut kerran ja ainoa tunne mitä tästä tulee mieleen on ahditus. Onneksi nautin omasta seurastani ja matkustelusta ihan itsekseni. Olen oppinut olemaan välittämättä pidetäänkö mua vähän raukkana kun olen yksikseni. Ainakin nautin elämästäni. Mutta on muiden kanssa ajan viettäminenkin hauskaa mutta loppujen lopuksi huomaan juuri tuon saman eli en keksi mitään sanottavaa välttämättä edes jos kysytään jotain.
samanlainen. ettäet oo ainut..
Samanlainen täälläkin :) Onneksi Luoja on siunannut minua ihanilla sisaruksilla ja heidän mukavilla puolisoillaan, jotka ovat parhaita ystäviäni ja joiden seurassa saa olla hiljaakin ja heittää kaikki kolme nokkelaa kommenttia vuodessa :D
Mieheni on samaa lajiketta, mutta kahdestaan olemme ihan erilaisia kuin isommassa seurassa.
Toivottavasti ympärilläsi on ihmisiä, jotka pysyvät, kun olet oma itsesi!
Autuaita ( myöhemmin onnellisia ) ovat hiljaiset sillä he saavat maan periä,
milloin ? Sitten tulevassa elämässä. Ei Jeesus koskaan valehdellut, ja Hän antoi tämän
lupauksen hiljaisille ja kainoille ihmisille
[email protected]
Haluatko tienata helposti rahaa, joka vie sinulta päivässä 5min ja käytät vain omaa internettiä. PTC sivut ovat ratkaisu pieniin ja suuriin rahaongelmiin ja vaikka pikavipin voi jättää ottamatta kun saman määrän saat täältä, mutta aivan ilmaiseksi. Sivulla saat jokaisesta välilehdessä auki pitämästä mainoksesta 3$ (joka muuttuu tililläsi euroiksi) ja päivässä voit klikata 9 mainosta, joten päivässä 27$ -> 10pv 270$. Payput eli määrä jonka saatuasi saat rahan ulos on 350€ joten tämän saat muutamassa viikossa-
Mikä ihmeen PTC? Mistä sivut saavat rahaa maksamiseen?
Mainostajat maksavat sivuille, jotta nämä näyttäisivät mainoksia. Sivut taas maksavat käyttäjilleen, jotta mainoksia katseltaisiin.
Saako tästä oikeasti rahaa?
Kyllä saa, kaverin sai 270€ tililleen ja se avasi omat silmänikin kyseiseen sivustoon. Se vie aikaa ehkä muutaman kuukauden ja itsekin saanut jo muutaman satasen. Raha on verovapaata. :)
Minne se raha sitten saadaan?
Tienaamasi rahan saa siirrettyä AlertPay- tai PayPal-tilille, josta sen voi siirtää omalle pankkitililleen.
http://www.buxglobal.com/?ref=vilz
Eli tuossa on linkki ja kun menet kyseisen linkin kautta, minäkin saan vähän rahaa (: Tuo onkin ainut syy minkä takia mainostan sivua täällä.
Kun olet sivulla paina register, laita tänne omat tietosi, sen jälkeen paina register ja olet rekisteröitynyt.Tämän jälkeen paina log in ja voit kirjautua :). Kun olet kirjautuneena paina kohdasta view ads ja aloita tienaaminen.
ELI KUN OLET KIRJAUTUNEENA MENE KOHTAAN VIEW ADS JA PAINA LINKEISTÄ JOISTA VOIT PAINAA, TÄMÄN JÄLKEEN ODOTA AIKA JOTA SE VAATII (VOIT TEHDÄ SAMALLA MUUTA) JA TÄMÄN JÄLKEEN PAINA OIKEAA NUMEROA JOTA SE VAATII MINUUTIN JÄLKEEN. JOKA PÄIVÄ SAAT UUDET LINKIT JOISTA VOIT PAINAA.
Ihminen voi kärsiä kurjista menneisyyksistä esim kiusaamisen uhrina, huonot perhesuhteet tai yms, minkä takia kyseinen henkilö on herkkä ja haavoittuvainen, ja häneltä puuttuu luottamusta niin itseään kuin muihinkin kohtaan.
Heh, aika yllättävää etten ole ainut :) Viestin aloittaja voisin olla minä. Onhan se aika turhauttavaa kun ei uskalla oikein mtn. sanoa, ajattelen vain sitä, mitä muut ajattelevat, jos jotain uskallan sanoa. Nauravatko he? Tuskimpa sentään.
Mutta olen tottunut elämään yksinäni, sosiaalinen elämä rajoittuu melkein kaupankassalle, kiitos ja ole hyvä, töissä kuitenkin olen itsevarma ja voin puhua asiakkaille mitä vain, ilman mitään ongelmia. Kumpa olisin "siviilissäkin" samanlainen..... Tiedän etteivät muut minua pure, vaikka jotain sanoisinkin, silti aivan järkyttävän vaikeata puhua. Jotenkin vain tuntuu etten löydä oikeita sanoja.
Mutta mihin tämä kaikki on johtanut? Ystävät unohtivat aikoja sitten, puhun heille ehkä kerran vuodessa jos sattuvat soittamaan, minä en tietenkään voi soittaa koska pelkään etteivät he välitä puhua kanssani. Että sitä rataa, kuulostaa aivan tolkuttoman hullulta, voikohan tästä alemmas enää vajota?
Lueskelin näitä viestejä ja huomaan, että monissa on samaa mitä minussa on. Olen hiljainen ja jos ollaan isommassa porukassa niin yleensä olen se joka vain kuuntelee. Välillä voin pari kommenttia heittää väliin. Pidän ihmisten kuuntelemisesta, joten se ei minua haittaa. Joskus vain toivon, että olisin parempi puhuja ja tarinan kertoja, mutta kun se ei luonnistu.
Kavereita minulla ei paljon ole. Olen huono pitämään yhteyttä, enkä myöskään halua nähdä jotakin vain sen takia, että en olisi yksin. Sama pätee myös seurusteluun. Parempi olla ilman miestä kun viettää aikaa sellaisen kanssa josta ei pidä. Viihdyn hyvin yksikseni ja pidän myös yksin matkustamisesta.
Välillä kun olen seurustellut ovat jotkut ihmetelleet hiljaisuuttani ja kysyneet onko jokin vialla. Tai kun olen ajatuksissani niin ihmetelleet, että mistä olen vihainen. Ehkäpä ilmeeni näyttää sitten jotenkin vihaiselta tai surulliselta kun olen ajatuksissani..enpä tiedä.
Olen 48-vuotias ja tähän ikään mennessä on tullut oltua erilaisissa ryhmissä mukana. Opiskeluun/sukuun/työpaikkaan/naapurustoon jne liittyen. Itse koen myös olevani ulkopuolinen joissakin ryhmissä, kun taas toisissa juttu lähtee luistamaan heti. En siis heti allekirjoittaisi väitettä, että KAIKISSA ryhmissä tuntee olonsa aina ulkopuoliseksi vaikkei niin kovasti olisi äänessäkään- se on seurasta kiinni. Ryhmädynamiikassa on mukana valtataistelu jossakin muodossa ja tietyissä ryhmissä kokee olonsa uhatuksi ja epämiellyttäväksi jostakin syystä.
Tietysti tulee sitten pohdittua tarkemmin, miksi kokee epämiellyttävää oloa, se ei itse asiassa ole edes kiinni siitä puhuuko ja osallistuuko itse aktiivisesti. Sanoisin, että varsinkin herkempi ihminen vaistoaa, jos ryhmän arvomaailma (eli se, mistä puhutaan, miten puhutaan ja miten ihmisiin ylipäätään ryhmässä suhtaudutaan) poikkeaa omasta arvomaailmasta ja suhtautumisesta ihmisiin. Itselleni arvomaailmojen erilaisuus tuo ainakin epämukavan, suorastaan ahdistuneen olon. Fiksut ihmiset vetävät niitä hiljaisempiakin mukaan keskusteluun sopivan ystävällisellä tavalla. Ei seurassa olo mielestäni ole kilpalaulantaa vaan asioiden jakamista ja erityisesti ihmisten kohtaamista ihmisinä.
Nyt kun olen jo näin vanha, olen antanut itselleni luvan olla ajattelematta niin, että olisin jotenkin kummallinen kun en tunne oloani jossakin ryhmässä mukavaksi. Kyse on vain erilaisista arvomaailmoista ja aina ei tarvitse ainakaan velvollisuudesta jossakin ikävässä ryhmässä olla mukana.
Geeneilleenhän ei mitään voi, pakettiin tulee geenit X & Y kuin Jäätteenmäelle faxit tiskiin.
Sosiaalisuuden taidot tulee lähinnä kahdesta osoitteesta, geeniperimästä sekä kasvualustasta.
Isommassa perhe/harrastus/kaveri, jne ... -porukassa väkisinkin tuppaa sosiaaliset taidot kasvamaan, sille ei vain voi mitään.
Itsellelleni suotiin vahvat geenit sosiaalisuuden sektorilla, uin kuin kalat vedessä tilanteessa kuin tilanteessa. Kuulun niihin jotka isossa ja toisilleen tuntemattomassa seurassa "rikkovat jään" ja saa muutkin vähän ääntänsä esille eli poistan heiltä aloittamisen jännitystä ... siitä se sitten lähtee.
Silti olen luonteeltani erakkomainen, viihdyn omissa oloissani erittäin hyvin.
Suorastaan tarvitsen omaa aikaa vain ja pelkästään itselleni enkä halua ketään lähelleni, tuolla tavalla lataan akkuja.
Päinvastoin kuin aloittaja olettaa, et ole "huono" jota muut porukassa yrittävät välttää.
Juuri nuo vähemmän sosiaaliset henkilöt ovat niitä joista tulee ystävälistaan pitkäaikaisia henkilöitä, moottoriturvilla yleensä kasvot usein vaihtuvat (omaa kokemusta molemmin puolin).
Vanhaa klisettä toistaen, ole oma itsesi.
Sinut hyväksytään täysin omana itsenäsi muiden mukana.
Se on hankalaa kun juuri sun laisia naisia maailmassa kaivataan. Niin moni mies rakastuisi suhun aivan varmasti, mutta se on vaikeeta tässä maailmassa missä kaikkea pitää vältellä ja äänekkäimmät on ain kaiken tiellä.
Mee treffeille jonkun kanssa tällä palstalla niin aivan varmasti nappaa. Jos satut asumaan tampereella niin voin viedä sut ulos ystävä mielessä vaikka syömään ihan muuten vaan jos ystäviä kaipaat.
Ilmottele jos kiinnostaa :)
[email protected]
jostain kumman syystä puheliaat pitävät itseään parempina-- kummallista. eikös tyhjät tynnyritkin kolise eniten? Hiljainen ihminen ei osaa jauhaa tyhjää, hän on syvällinen ja osaa kyllä keskustella tarvittaessa.
http://www.hyperlinkcash.com/link.php?r=25681066339f8580d5efabe224721e07f9b67fb591502185
voisit kokella tätä : ennen kun menet ulos kavereiden kanssa niin mieti valmiiksi jotain kysyttävää heiltä , laita vaikka paperille aiheita mitkä kiinnostaa sinua... ja mieti valmiiksi mitä itse vastaisit niihin kysymyksiin. luulisin että silloin sinulla on takataskussa asiaa joka varmaan kiinnostaa muitakin ja jos joskus käy niin ettet tiedä mitä vastaat tai halua kertoa vastausta niin varma konsti on vastakysymys... vaikka tyhmäkin ne on aina hauskoja..
http://www.hyperlinkcash.com/link.php?r=113489949989a86991f8ab27eabb5ca2734e22aa95462908
Ei se vika ole että on antisosiaalinen personaallisuus, monet työnantajat osaavat arvostaa sellaista työntekijää joka tekee asiat hyvin mutta ei jauha paskaa joka välissä. Itsekin antisosiaalisena hakeudun mielummin sellaisten hiljaisten ihmisten kahvipöytään kuin hölöttäjien. En ymmärrä miksi aina joka paikassa pitää pakolla puhua paskaa mistä sattuu mikä ei oikeasti vois vähempää kiinnostaa. Ole vain rohkeasti oma itsesi eläkä sääli tai häpeä itseäsi. Minulle riittää hyvät sisarusvälit ja muutama kaveri ja jonkin verran tuttuja vallan mainiosti. Varjopuolena se että joskus yksinäisyys ahdistaa ja aiheuttaa alakuloa mutta sitten taas vertaisten arvostus kun ei hölötä koko ajan auttaa jaksamaan.. Ihmisiä on monenlaisia ja kaikilla meillä on paikka ja tarkoitus täällä, ei kannata ottaa ressiä.
Haluatko tienata helposti rahaa, joka vie sinulta päivässä 5min ja käytät vain omaa internettiä. PTC sivut ovat ratkaisu pieniin ja suuriin rahaongelmiin ja vaikka pikavipin voi jättää ottamatta kun saman määrän saat täältä, mutta aivan ilmaiseksi. Sivulla saat jokaisesta välilehdessä auki pitämästä mainoksesta 3$ (joka muuttuu tililläsi euroiksi) ja päivässä voit klikata 9 mainosta, joten päivässä 27$ -> 10pv 270$. Payput eli määrä jonka saatuasi saat rahan ulos on 350€ joten tämän saat muutamassa viikossa-
Mikä ihmeen PTC? Mistä sivut saavat rahaa maksamiseen?
Mainostajat maksavat sivuille, jotta nämä näyttäisivät mainoksia. Sivut taas maksavat käyttäjilleen, jotta mainoksia katseltaisiin.
Saako tästä oikeasti rahaa?
Kyllä saa, kaverin sai 270€ tililleen ja se avasi omat silmänikin kyseiseen sivustoon. Se vie aikaa ehkä muutaman kuukauden ja itsekin saanut jo muutaman satasen :)
Minne se raha sitten saadaan?
Tienaamasi rahan saa siirrettyä AlertPay- tai PayPal-tilille, josta sen voi siirtää omalle pankkitililleen.
http://www.buxglobal.com/?ref=vilz
Eli tuossa on linkki ja kun menet kyseisen linkin kautta, minäkin saan vähän rahaa (: Tuo onkin ainut syy minkä takia mainostan sivua täällä.
Kun olet sivulla paina register, laita tänne omat tietosi, sen jälkeen paina register ja olet rekisteröitynyt.Tämän jälkeen paina log in ja voit kirjautua :). Kun olet kirjautuneena paina kohdasta view ads ja aloita tienaaminen.
ELI KUN OLET KIRJAUTUNEENA MENE KOHTAAN VIEW ADS JA PAINA LINKEISTÄ JOISTA VOIT PAINAA, TÄMÄN JÄLKEEN ODOTA AIKA JOTA SE VAATII (VOIT TEHDÄ SAMALLA MUUTA) JA TÄMÄN JÄLKEEN PAINA OIKEAA NUMEROA JOTA SE VAATII MINUUTIN JÄLKEEN. JOKA PÄIVÄ SAAT UUDET LINKIT JOISTA VOIT PAINAA.
Arvaatte varmasti miten helpottavaa on kuulla/lukea, etten ole ainoa hiljainen. Hyvä etten itkuun purskahtanut. :) Aloittajan ja monien muiden teksti on kuin suoraan omasta elämästäni.
Omalta osaltani voin sanoa, etten pidä itseäni enää kamalan ujona, jota lapsena todellakin olin. Uskallan puhua ja puhun mielelläni jos aihe ja seura on sopiva sekä jos keksin mistä puhua. Suuressa porukassa olen lähes poikkeuksetta hiljaa muutamia kommentteja lukuunottamatta. En erityisemmin ole tästä stressannut sillä kuuntelen mielelläni muiden puhetta ja sanon sanottavani jos sellaista on. Enemmän minua stressaa olla kahden kesken, sillä en aina silloinkaan keksi puhuttavaa vaikka aivot raksuttavat tauotta. Minusta vain ei ole luontevaa alkaa puhumaan jostain tyhjänpäiväisestä. Olenkin nyt viimeaikoina kuullut parilta kaverilta olevani töykeä muita kohtaan (varsinkin jos ollaan vieraammassa porukassa ja tutustutaan uusiin ihmisiin) kun lähinnä kuuntelen ja tarkkailen keskustelua ja samalla muuta ympäristöä. Nämä kaverini myös kehottavat minun muuttamaan käytöstäni sosiaalisemmaksi ja ottamaan kontaktia muihin, pelätessään että minusta tulee erakko. Olen yrittänyt selittää heille, miksi olen tällainen kuin olen, mutta se ei vain tunnu menevän heidän tajuntaan. Vaativat ja vaativat muuttumaan ja keskustelu "ongelmaastani" venyy ja venyy, mikä on henkisesti raskasta. Miksi muiden on niin vaikea ymmärtää että viihdyn hyvin itsekseni. Enkä edes kyhjötä koko aikaa kotona yksikseni!
Baarissa käynti on toinen minun "ongelmistani". Tai siis minulla ei mielestäni ole mitään ongelmaa asian suhteen, mutta kavereiden mielestä tämä on iso ongelma. En nykyään käy hirveästi baarissa, koska minun ei yksinkertaisesti tee mieli. En halua mennä baariin selvänä (bändin keikkaa katsotessa ok), mikä on kavereideni mielestä asennekysymys. Minua ei tippaakaan kiinnosta katsoa kännisiä ihmisiä selvänä ja ilta venähtää aina vähintään pilkkuun asti. En myöskään halua että viikonlopusta toinen päivä menee krapulassa tai muuten todella väsyneenä. Juomaan tai festareille lähtiessä en juo itseäni kaatokänniin, vaikka toisinaan reippaasti juonkin. Tästä kaverini ovat tehneet diagnoosin jonka mukaan en uskalla olla umpikännissä ettei mitään tyhmää vain tapahdu. Mitä vikaa on siinä, ettei halua potea järkyttävää krapulaa seuraavana päivänä ja oksentaa iltaan asti?
Kaikissa työpaikoissani olen ollut ahkera työntekijä, joka ei turhia aikaile ja pidä turhia sairaslomia. Minulla on korkea työmotivaatio ja haluan saavuttaa tulevaisuuden haaveeni. Pidän itseäni fiksuna ja haluan haastaa päätäni, niin opiskeluiden kuin töiden parissa.
Omat tuntemukseni tylsän luonteeni puolesta ovat ristiriitaiset. En tiedä pitäisikö minun parin kaverini mieliksi yrittää muuttua sosiaalisemmaksi vai tehdä niin kuin järki sanoo ja olla oma itseni. Onneksi minulla on myös kaverei jotka ymmärtävät minua tällaisena, eivätkä ole vaatimassa minulta enempää. :)
Vaikutatpa järkevältä nuorelta naiselta.
Sun kaverit vaikuttaa suoraan sanottuna vähän mänteiltä. Kirjoituksesi perusteella saan sellaisen mielikuvan, että he tekevät kuten kaikki muutkin. Ja koska uskallat olla tekemättä kuten kaikki muut, he pitävät sinua jotenkin outona.
Mun mielestä kannattaa olla vain oma itsensä. Esittäminen ei kuitenkaan tunnu luonnolliselta enkä usko, että voi olla tyytyväinen elämäänsä, jos esittää jatkuvasti jotain mitä ei ole. Kannattaa kuitenkin yrittää pitää noista kavereista kiinni. Omalla kohdallani kävi nimittäin niin, että vähitellen porukat ymmärsivät, että en baarii yleensä lähde enkä "osaa pitää hauskaa" (=vetää perslärvejä). Sen jälkeen ei yhteydenottoja enää tullutkaan niin paljoa. Vähitellen kaverit on sitten tippunut pois jotenkin ajan myötä.
Olen nyt 31-vuotias ja olen pähkäillyt saman asian kanssa vuodet. Ja olen tullut siihe johtopäätökseen, että ujous (eikä huono itsetunto) ei ole yhtä kuin introverttiys. Vaikka vierastinkin alkuun introvertti-ekstrovertti käsitteitä, koska ne kuulostavat hyvin mustavalkoisilta, olen ottanut ne käyttööni. Kaikki me kai ollaan kuitenkin yksilöllisesti jossain tuolla välimaastossa, mutta nämä käsitteet helpottavat asian ymmärtämistä (ainakin minun kohdallani). Ja kun nyt puhun introverttiydestä, toki tunnistan että tällainen laatikoiminen on todellakin melko jäykkää. Tutustukaa hiukan teoriaan (googlettamalla saa vaikka kuinka paljon tietoa).
Minuun sopii ainakin vaikka kuinka useat introvertin ominaisuudet. Väsyn helposti sosiaalisissa tilanteissa, vaikka minusta ei saa ujoa tekemälläkään. Sanon kyllä jos on sanottavaa. Teen työtä mieluusti yksin, mutta tarvin jotain sosiaalista kontaktia päivän aikana silti. Valitettavasti olen työssä isossa toimistossa, joten kotiin palattuani en paljon jaksa olla muiden kanssa tekemisissä. Jos olen ollut koko päivän omissa oloissani ja menen sitten vaikka bileisiin, niin olen kyllä yleensä tosi sosiaalinen ja hyvässä vedossa.
Introt siis ovat niitä, joita sosiaalisuus kuluttaa, kun taas ekstrot saavat niistä voimaa. Eikä ekstrot useinkaan voi käsittää tätä eroa sitten millään. Meillä kun on ihan eri energiat. Me olemme myös valitettavasti vähemmistöä (jostain luin 25% introja ja 75% ekstroja). Siksi tuntuu, kuin emme sopisi minnekään. Mutta varmaan yllätytte, kuinka moni ympärilläsi kuitenkin kuuluu tähän introjen joukkoon. Meillä vain on tapana usein mukautua muiden malliin, kun emme jaksa nostaa meteliä kaikesta.
Vieläkin olen vasta matkalla itseni hyväksyntään. Ja vaikka en usko, että introverttiys ja huono itsetunto kulkee väistämättä käsi kädessä, kyllä se vaikuttaa minäkuvaan negatiivisesti, jos tuntee aina olevansa se erilainen ja ulkopuolinen. Mutta olen minä itsekin syrjivä tietyssä mielessä muitten suhteen. Joskus koen tosi kovat pälättäjät hieman typeriksi (en siis ajattele näin jatkuvasti, vaan kun itsellä on energiat vähissä). En aina ymmärrä miten he jaksavat vain puhua ja puhua, usein asioista joista kuulija ei ole tippaakaan kiinnostunut. Monesti tuntuu ettei heitä edes haittaa vaikka en kuuntelisi, kunhan saa vain puhua.
Häiritseekö teitä muuten äänet, kun yrittätte esim. tehdä töitä? Olen välillä ihan hermoraunio, kun työpisteeni vierestä marssii ihmisiä edestakaisin jatkuvasti. Muita ei tunnu häiritsevän ollenkaan. Minun työni vaatii keskittymistä ja välillä tuntuu etten saa mitään tehtyä, kun takanani tramppaa joku jatkuvasti.
Nyt tulikin itse jaariteltua, kun aihe on minulle mielenkiintoinen. Elämäni olisi varmaankin melko täydellistä, jos voisin olla työssä lähes yksin (en vain ole vieläkään löytänyt sellaista hommaa). Minulla kun on paljon ystäviä, joita ei tunnu haittaavan introuteni olen onnekas). Sanon vain että nyt olen epäsosiaalisessa olotilassa jos ei jaksa. Poikaystäväni on intro (muttei ujo), joten hänkin nauttii siitä, ettei tarvi olla äänessä.
Haluatko tienata helposti rahaa, joka vie sinulta päivässä 5min ja käytät vain omaa internettiä. PTC sivut ovat ratkaisu pieniin ja suuriin rahaongelmiin ja vaikka pikavipin voi jättää ottamatta kun saman määrän saat täältä, mutta aivan ilmaiseksi. Sivulla saat jokaisesta välilehdessä auki pitämästä mainoksesta 3$ (joka muuttuu tililläsi euroiksi) ja päivässä voit klikata 9 mainosta, joten päivässä 27$ -> 10pv 270$. Payput eli määrä jonka saatuasi saat rahan ulos on 350€ joten tämän saat muutamassa viikossa-
Mikä ihmeen PTC? Mistä sivut saavat rahaa maksamiseen?
Mainostajat maksavat sivuille, jotta nämä näyttäisivät mainoksia. Sivut taas maksavat käyttäjilleen, jotta mainoksia katseltaisiin.
Saako tästä oikeasti rahaa?
Kyllä saa, kaverin sai 270€ tililleen ja se avasi omat silmänikin kyseiseen sivustoon. Se vie aikaa ehkä muutaman kuukauden ja itsekin saanut jo muutaman satasen :)
Minne se raha sitten saadaan?
Tienaamasi rahan saa siirrettyä AlertPay- tai PayPal-tilille, josta sen voi siirtää omalle pankkitililleen.
[url=http://www.buxglobal.com/?ref=mrmoneygreen]
Eli tuossa on linkki ja kun menet kyseisen linkin kautta, minäkin saan vähän rahaa (: Tuo onkin ainut syy minkä takia mainostan sivua täällä.
Kun olet sivulla paina register, laita tänne omat tietosi, sen jälkeen paina register ja olet rekisteröitynyt.Tämän jälkeen paina log in ja voit kirjautua :). Kun olet kirjautuneena paina kohdasta view ads ja aloita tienaaminen.
ELI KUN OLET KIRJAUTUNEENA MENE KOHTAAN VIEW ADS JA PAINA LINKEISTÄ JOISTA VOIT PAINAA, TÄMÄN JÄLKEEN ODOTA AIKA JOTA SE VAATII (VOIT TEHDÄ SAMALLA MUUTA) JA TÄMÄN JÄLKEEN PAINA OIKEAA NUMEROA JOTA SE VAATII MINUUTIN JÄLKEEN. JOKA PÄIVÄ SAAT UUDET LINKIT JOISTA VOIT PAINAA.
En halua.
Olen 18 vuotias poika. Te kaikki olette aivan samanlaisia kuin minä! Olen myös "kaveriporukassa" yleensä ihan hiljaa jos on enempi tyyppejä. Lisäksi vieraiden ihmisten seurassa olen todella hiljainen. Luulin että olen ainut joka tästä kärsii.
Lisäksi tämä liika ujous suoraansanoen estää mua alkamasta seurustelemaan, ensinnäkin olen niin arkajalka, että etten kertakaikkiaan aloitteita kykene suorittamaan ainakaan selvinpäin. En itse kulje missään baareissa, en ole koskaan käynyt. Ne eivät minua kiinnosta.
Täytyy kai sitä totutella ajatukseen, että koko elämänsä ajan elää yksin.
Ihan samanlainen olin joskus... Jos suuni avaan/avasin ystäväporukassa niin minut leimattiin typeräksi ja tolloksi jne...
En uskalla jutella muutakun palveluhenkilöille esim kaupassa, jne... Paniikki iskee jos joku juttelee minulle kasvotusten....
Olen siis 23v mies...
Tuo aloitus oli kuin suoraan minun elämästäni. Olen ollut koko elämäni hiljainen ja tuntuu että kaikki muut ovat hauskempia ja nokkelampia kuin minä. Olen valehtelematta yrittänyt muuttua koko elämäni ajan (30v) ja tämä asia vaivaa edelleen minua päivittäin. Antaisin mitä vain jos saisin sosiaalisemman luonteen. Jotenkin olen vain niin sulkeutunut etten osaa ottaa rennosti ihmisten kanssa. Tiedän miten pitäisi käyttäytyä ja keskustella, mutta en vaan pysty olemaan oma itseni muitten kuin läheisimpien kanssa, joita ei sattuneesta syystä ole montaa. Eniten minua vaivaa se, että jotkut kokevat käyttäytymiseni ylimielisyytenä tai pitävät minua tylynä ihmisenä. Ehkä se johtuu siitä etten osaa keskustella oikein muusta kuin työasioista. Ei vain ole mitään sanottavaa. Ehkä minua ei sitten vain kiinnosta muut ihmiset, eli olen ylimielinen ja tyly.
Tiedän että pitäisi vain hyväksyä itsensä jne. mutta tämän päivän sosiaalisuutta ja "paskan jauhantaa" ihannoivassa maailmassa se on joskus aika vaikeaa. Vanhemminten on toki tullut lisää itsevarmuutta enkä ota kaikkea enää niin vakavasti, mutta huomaan ihailevani ns. hyviä tyyppejä jotka osaavat keskustella ja joilla on hauskat jutut. Haluaisn muuttua, mutta yksi elinikä ei taida siihen riittää.