Tiedostan kyllä, että ihmiset menevät opiskelemaan (mahd. toista tutkintoaan) huomattavasti minua vanhempanakin, mutta haluaisin kuulla ihan rehellisesti ja realistisesti mielipiteitänne tilanteestani.
Eli olen 25-vuotias, ensi vuonna siis olisin 26. Minulla ei ole vielä yhtään tutkintoa, koko tähänastinen elämäni on itse asiassa ollut melkoista säheltämistä. Olen opiskellut nyt vuoden ainetta, joka ei kiinnosta minua lainkaan. Oikikseen en ole pyrkinyt vielä koskaan. Oikeastaan se on alkanut kummitella mielessäni vasta tänä keväänä, sillä se on aina tuntunut niin saavuttamattomalta unelmalta, etten ole antanut itseni edes ajatella koko asiaa.
Eli lyhyesti: onko mitään järkeä? Jos oletetaan, että nyt ylipäätään edes pääsisin sisään, tulisinko olemaan aina huonommassa asemassa kuin nuoret ja älykkäät kanssaopiskelijani? Haluaako kukaan yli kolmekymppistä vastavalmistunutta töihin, jos tarjolla on sata nuorempaa ja määrätietoisempaa, jolla ei ole historiassaan yhtä montaa "tuhlattua" vuotta? Haluaisin kuulla ihan brutaalin rehellisiä vastauksia mieluummin kuin pelkän kannustuksen vuoksi sanottuja "aina kannattaa ja koskaan ei ole liian myöhäistä" -juttuja, jotta voisin arvioida tilannetta mahdollisimman realistisesti.
Eli olen 25-vuotias, ensi vuonna siis olisin 26. Minulla ei ole vielä yhtään tutkintoa, koko tähänastinen elämäni on itse asiassa ollut melkoista säheltämistä. Olen opiskellut nyt vuoden ainetta, joka ei kiinnosta minua lainkaan. Oikikseen en ole pyrkinyt vielä koskaan. Oikeastaan se on alkanut kummitella mielessäni vasta tänä keväänä, sillä se on aina tuntunut niin saavuttamattomalta unelmalta, etten ole antanut itseni edes ajatella koko asiaa.
Eli lyhyesti: onko mitään järkeä? Jos oletetaan, että nyt ylipäätään edes pääsisin sisään, tulisinko olemaan aina huonommassa asemassa kuin nuoret ja älykkäät kanssaopiskelijani? Haluaako kukaan yli kolmekymppistä vastavalmistunutta töihin, jos tarjolla on sata nuorempaa ja määrätietoisempaa, jolla ei ole historiassaan yhtä montaa "tuhlattua" vuotta? Haluaisin kuulla ihan brutaalin rehellisiä vastauksia mieluummin kuin pelkän kannustuksen vuoksi sanottuja "aina kannattaa ja koskaan ei ole liian myöhäistä" -juttuja, jotta voisin arvioida tilannetta mahdollisimman realistisesti.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ja ensi vuonna olen 23v. Aion silti pyrkiä oikeustieteelliseen. Toki ensi vuonna se on jo neljäs kerta. Toki en voi vielä tietää, että pääsinkö tänä vuonna :)
Ihan hyvin voit hakea oikeustieteelliseen ensi vuonna. Tiedän monia jotka ovat noin 30v valmistuneet ja hyvin työllistyneet.
Moi!
Mä olen 37- vuotias kauneudenhoitoalan yrittäjä. Olen lopen kyllästynyt 18-vuoden jälkeen nyt työhöni ja aion toteuttaa seuraavassa haussa piiiitkän haaveeni ja pyrkiä eläinlääkikseen. Että se siitä "liian" vanhasta iästä! Mulla kolme ala aste ikäistä lasta, omakotitalo ja koira ja helvetisti velkaa, mutta pää vie nyt niin kovaa kohti unelmaa ettei muuta voi! Että olkaa huoleti vaan ja toteuttakaa rohkeasti unelmanne ja pyrkimyksenne HETI, eikä "SITKU" !!
Mielestäni voit aivan hyvin vielä hakea! Itse rupesin opiskelemaan lääkäriksi 31-vuotiaana! Valmistuin vuosi sitten lääkäriksi. Minun mielestäni alle 40 voi opiskella vielä aivan uuden ammatin ja osa opiskelee vasta silloinkin, että jää melkein suoraan eläkkeelle kun valmistuu.
Siskoni on juuri opiskelemassa lakia ja sisälle pääsy ja siellä opiskeleminen vaatii aika paljon työtä, mutta hae ihmeessä!
Minä olen 24-vuotias fuksi, jos pääsen tänä vuonna opiskelemaan. Olen ollut kotiäitinä jonkin aikaa ja veikkaan että minulla tulee vielä ainakin yksi välivuosi opintoihin jos perheenlisäys tulee ajankohtaiseksi. Olen kolmekymppinen valmistuessani ja se on mielestäni ihan ok. Mielestäni voit ihan hyvin vielä pyrkiä kouluun, mutta montaa vuotta yrittämiseen ei kannata tuhlata. 1-2 hakukertaa vielä menee, mutta sen jälkeen jos opiskelupaikka ei irtoa, niin luovuttaisin ja hankkisin jonkun tutkinnon muualta.
Kiitos kaikille vastanneille. Jopas te olette kannustavia. :)
Joo, totta on, ettei minulla enää monen vuoden hakuruljansseihin ole varaa lähteä. Plus on tietysti todennäköisempää, etten pääse edes sisään kuin että pääsisin. Jos kuitenkin päätän hakea, otan sen tosissani, ja lähden siihen asenteella, että kaikkeni yritän. Ensin täytyy vain se päätös tehdä. Onneksi vielä on aikaa miettiä!
Olisin erittäin kiitollinen myös alaa jo opiskelevien tai opiskelleiden kommenteista. Onko lähempänä kolmea- kuin kahtakymppiä aloittanut opiskelija oikiksessa kummajainen?
Kokonaan toinen kysymys on se, onko minulla edes mitään mahdollisuuksia päästä sisään, mutta sitäpä ei kai kukaan oikein voi minulle kertoa. :)
Hei,
Olen itse 25v. ja aloitan kolmatta vuotta oikiksessa. Voin sanoa, ettei nuoremmat loista älykkyydellään lainkaan. Tunnen vanhempia, jotka ovat valmistuneet 32-33v. ja ovat päässeet parempiin duuneihin todennäköisesti ikänsä vuoksi.
Hae ihmeessä :) Tosin opiskelukavereiden löytäminen nuoremmasta sakista voi olla vaikeata, jutut eivät ihan ole samalla tasolla.
Täytin tänä vuonna 26v. ja hain juuri Turun oikikseen, enkä usko ollenkaan olevan liian myöhäistä. Runsaan kokemukseni vuoksi, mitä olen kartuttanut työelämässä, esim.yrittäjänä ja ravintoloitsijana, varmasti tukee lähinnä, sillä asioita oppii katsomaan eri kannalta kuin silloin, kun suoraan lukiosta hyppää opiskelemaan. Opiskelijabileet eivät tosin kiinnosta sitten yhtään, tunnen olevani niihin aika yli-ikäinen, mutta uskon, että opiskeluun löytyy ihan eri motivaatio vanhemmiten. Eli ei varmasti olla liian vanhoja!:) rohkeasti hakemaan vaan ensi vuonna!:)
Muistaakseni Lakimiesliiton melko tuoreen selvityksen mukaan lakimiesten keskimääräinen valmistumisikä oli jokseenkin tasan 30 vuotta. Ja jos valmistuu 30-vuotiaana, on siinä eläkeikään ainakin 32 vuotta työelämää jäljellä. Mitä väliä silloin on parilla "sähelletyllä" vuodella?
Ei oikis todellakaan ole mikään leikkikoulu; hyvin monella vaatii aikaa ja kypsymistä alan aihepiirien omaksuminen ja ymmärtäminen, ja vaikka jos joku sattuisikin pääsemään "suoraan" lukiosta eli noin parikymppisenä, niin se ei tarkoita sitä, että silloin todella valmistuisi nopeasti - elämässä kun on jokaisella ihmisellä yhtä jos toista "kehitystehtävää" juurikin siinä 20-25 (tai 20-35 jopa) ikävuosina - muutakin kuin oikis (tai jokin muu tutkinto).
Kannattaa pyrkiä siihen, mitä itse haluaa eikä liikaa verrata itseään muihin tai miettiä menneitä vuosiaan. Ihan oikeasti kuitenkaan kukaan ei vielä kovin nuorena ole voinut mitään super-uraa luoda sillä lailla että se olisi jotenkin kestävällä tai "aidolla" pohjalla; hyvällä alulla voi toki olla, mutta mitä sitten?
Loppuelämää ajatellen ei koskaan (siis: ei koskaan) ole liian myöhäistä aloittaa ja jollei ikinä aloita niin ei sitten ikinä mitään tapahdukaan.
Olen samaa pohdiskellut, tosin olen itse "vasta" 22, kohta 23. Pitkään on ollut haaveena tuo oikkis mutta koska sisään pääseminen on niin vaikeaa olen jotenkin ajatellut että omalla kohdallani se olisi mahdotonta. Mahdottomaksi olen pääsemisen tuominnut koska en ole käynyt lukiota, ja se olisi varmastikin hyvä tai käytännössä pakko olla alla jotta olisi edes jonkinlaisia mahdollisuuksia päästä sisään saatikka valmistua.
Tällä hetkellä opiskelen amk-tutkintoa, alalla joka on omasta mielestäni mielenkiintoinen, tulevaisuudessa ajattelin lääkitä laki nälkääni poliisissa työskentelemisellä, vaikka kauaksi sekin jää juristina toimimisesta.
Joku aloittaa kaksikymppisenä opiskelut ja valmistuu vaille nelikymppisenä. Joten pyri kaikessa rauhassa. Töitä saa aina, kunhan ei ole liian kranttu. Jokainen tavallaan.
Sun kannattaisi ensin käydä lukio suorittaa ylioppilaskirjoitukset. Näköjää et pysty mihinkään keskittymään eikä mitään saamaan aikaan.
Jos on sen tyyppinen ihminen, joka ei saa oikein mitään valmiiksi, niin ei kannata pyrkiä oikikseen. Sinne on niin valtava lukeminen, että se vaatii tiukkoja hermoja sekä ulkolukutaitoa. Sinun kaltaisellesi saattaisi sopia paremmin jokin muu ala, esimerkiksi humanistiset tieteet tai yhteiskuntatieteet. Ikä ei ole mikään este, mutta tietysti 27-vuotiaan kannattaa jo alkaa miettiä sellaista koulutusalaa, mihin pääsisi kanssa sisään ja voisi joskus valmistuakin.
Nimimerkki "ensin", oliko vastauksesi osoitettu minulle vai vastasitko vahingossa väärään viestiin, kun joku muu tuolla ylempänä sanoi, ettei ole käynyt lukiota? Itse siis olen sen lukion käynyt ja yo-tutkinnon suorittanut. Kun sanoin, ettei minulla ole vielä yhtään tutkintoa, viittasin korkeakoulututkintoon.
Siinä kyllä valitettavasti osut oikeaan, että oikein mitään en ole saanut aikaan ja myönnän sen ihan auliisti itsekin. Olen alisuoriutuja. Silloin lukion jälkeen, kun monet ikätoverini suunnittelivat tulevaisuutta ja tekivät töitä sen eteen (mistä todellakin kaikki kunnia heille!) minä olin vielä täysin hukassa elämäni kanssa, ja surkea itsetunto ja ongelmat, joita en koskaan saanut kunnolla käsiteltyä, oireilivat vaikeana masennuksena ja muina ongelmina. En kuitenkaan halua ihan vielä ajatella, että olen tuominnut koko loppuelämäni näiden vuosien väärillä valinnoilla.
Nimimerkki "mutta saamattomuus": sinulla on hyvä pointti, ja tuota mietin kyllä itsekin. Saamattomuus ja pitkäjänteisyyden puute tosiaan ovat olleet ja vieläkin ovat ongelmiani. Mietin myös sitä, kuinka määrääviä piirteitä ne luonteessani ovat ja kuinka mahdollista minun on kehittää itseäni niiltä osin. Osittain se saamattomuuteni on johtunut eräänlaisesta "pitäkää tunkkinne"-asenteesta - olen kasvanut uskomaan, ettei minusta ole mihinkään ja näinollen mitään ei kannata edes yrittää ja omalla elämälläni vain vahvistanut tätä käsitystäni. Iso asenteenmuutos minussa on kuitenkin jo tapahtunut, ja ehkä kovalla työllä vielä onnistuisin tässäkin. Saatat olla kuitenkin oikeassa siinä, että humanistinen tai yhteiskuntatieteet sopisivat minulle paremmin ja luultavasti käännänkin energiani juuri sinne suuntaan JOS päätän olla hakematta oikikseen. Kypsyttelen asiaa tässä kesän ja syksyn mittaan.
Minun on vaikea arvioida itseäni ja kykyjäni kovin objektiivisesti, mutta uskaltaisin väittää, että noiden mainitsemieni negatiivisten piirteiden vastapainona on jotain hyvääkin. Opin suhteellisen nopeasti ja minulla on hyvä muisti. Minulla on mielestäni myös hyvä yleissivistys sekä kielitaitoa (englanniksi, ruotsiksi tai ranskaksi opiskelu ei olisi ongelma, ja saksaksikin lukeminen varmaan pakon edessä onnistuu, vaikka sen käyttö melko vähille on viime aikoina jäänytkin.)
Kiitos jälleen ihan valtavasti kaikille teille ihanille ihmisille, jotka olette vastanneet! Olen saanut viesteistänne sekä ihan uutta toivoa ja uskoa että miettimisen aihetta.
Ja onnea matkaan teille, jotka odotatte tämän vuoden opiskelijavalintojen tuloksia, toivottavasti oikiksen ovet aukenevat teille :)
Pitää vain oivaltaa ne omat vahvuudet. Ei kannata lyödä päätä seinään esim. pyrkimällä oikikseen, jos siitä ei kerran tule mitään.
Monelle muulle koulutusalalle auttaa jo hyvä yleistieto ja itseilmaisukyky, jotka aloittajalla selvästikin on. Oikis vaatii siis todella paljon, mutta ei ehkä niinkään suurta älyä, vaan tietynlaista luonnetta. Siellä ei mikään taiteellinen tyyppi pärjää. Mutta onneksi maailma on pullollaan erilaisia vaihtoehtoja.
Se on aina erityisen kunnioitettavaa, jos vaikeasta nuoruudesta huolimatta jaksaa ponnistella elämässä eteenpäin. Tsemppiä siihen.
Monilla on tarve liioitella oikeustieteen opiskelun hankaluutta tai luoda ympärille jotain ihme salaperäisyyttä. Totuus on että normaalijärjellä varustettu, ahkeraan työskentelyyn kykenevä (siis voi olla myös laiska, jos osaa sen puoltoista kk oikeasti spurtata) henkilö voi päästä oikikseen. Tuo että osaat noin montaa kieltä sujuvasti kertoo jo tietystä omaksumiskyvystä paljon. Se ettei ole aiemmin hankkinut tutkintoa, voi olla monesta tekijästä kiinni, se ei tarkoita että se olisi mahdotonta myöhemmin. Oikiksessa on paljon vanhempia opiskelijoita, ei kannata kuunnella joidenkin 19-vuotiaiden neuvoja siitä "kuinka monta kertaa kannattaa hakea". Ihan roskaa, sen tietää parhaiten itse, ja kun kerran hakee ja tekee parhaansa (siis oikeasti 8 h päivässä kuukauden - puolentoista ajan) huomaa itsekin paljonko käytti paukkuja ja kannattaako hakea uudestaan. Jos oikeasti haluaa, niin mahdollista se on, vaatii töitä, mutta loppujen lopuksi tosi lyhyen pätkän elämästä. Se että on elettyä elämää vähän takana on mielestäni ennemminkin etu kuin haitta 100 %.
tietenkin on järkeä - mitä vaihtoehtoja sulla "asdhjk" edes on... opiskella alaa joka ei kiinnosta lainkaan!!? huh huh siinä se vasta menisikin elämä hukkaan.
"tuhlatuista vuosista" ei kannata olla huolissaan, sillä työnantaja näkee siitä että hummailuvuodet on takana. joku saattaa jopa ajatella, että toi on pitänyt hauskaa nuorena ---> ei tule burn outtia kolmevitosena
tää nyt oli höpinää omien yliopisto/työkokemuksien pohjalta (ei oikis). luulisi ettei juristien ura kuitenkaan niin erilainen ole kuin meillä muilla... ehkä jotkut sellaiset urapolut, joissa eteneminen on hyvin hidasta, voivat olla käytännössä ummessa aikuisopiskelijoilta (esim. tuomioistuin?). toivottavasti joku asiaa tunteva kertoo lisää, sillä aihe kiinnostaa itseänikin. kiitos ja kuulemiin :)
Millaisessa ajassa tämän koulun olette vanhempana aloittaneet suorittaneet? Tosielämän tarinoita, kiitos. Osaan itsekin laskeskella opintosuunnitelmista että tuo silloin ja tämä tällöin mutta eihän se ole sama asia kuin oikeasti eletty.
Itse aloitin viime syksynä ja tällä vauhdilla valmistun kahden vuoden kuluttua; olen silloin 32.
Kesän olen nyt töissä ja pidän pienen loman. Jos tekisi kesätenttejä, saattaisin valmistua vieläkin nopeammin, mutta niin kiire nyt ei ole minullakaan (vaikka motivaatio alan hommiin onkin sen verran kova, etten vielä "parikymppisenä" - tai vanhempanakaan - olisi uskonut edes, että minulla johonkin olisi jotain motivaatiota! ;)