Lapseni täyttää 4 vuotta. Sen ajan olen ollut yksin... tai kaksin lapsen kanssa. Nyt on alkanut pikkuhiljaa pää hajoilemaan. Tarvitsisin niin paljon aikuisen seuraa, mielellään ihan elämän kumppanin.
Ystäviä toki on, mutta he elävät niin eri elämää. Kaikilla mies- tai naisystävä eikä puhettakaan lapsista. Silloin harvoinkin kun heitä näkee ei enää osaakaan kertoa miten vaikeaa itsellä on... kai sen haluaa vain piilottaa muilta että itsellä ei menekään niin hyvin kun muut kuvittelevat. Toiset kun ovat niin onnellisia...
Missään en juuri pääse käymään että tutustuisin uusiin ihmisiin...:( En koe että minussa olisi paljoakaan "vikaa" noin ulkoisesti. Olen 24-vuotias ja pidän kyllä itseäni ihan kauniina :) Enkä mikään psykopaattikaan ole, vielä :D
En vain enää tiedä mitä tehdä. Pelkään että jään pian vain kotiin enkä yritäkään enää kommunikoida kenenkään kanssa.
Netissä olen kyllä jättänyt tänne suomi24 treffi -palstalle ilmoituksen ihan mielenkiinnosta. Mutta en sieltäkään uskalla ketään tavata koska pelkään pettyväni... ja ne pienetkin pettymykset alkavat olla jo niin isoja että tämän tytön seinät kaatuvat heti niskaan :(
Ystäviä toki on, mutta he elävät niin eri elämää. Kaikilla mies- tai naisystävä eikä puhettakaan lapsista. Silloin harvoinkin kun heitä näkee ei enää osaakaan kertoa miten vaikeaa itsellä on... kai sen haluaa vain piilottaa muilta että itsellä ei menekään niin hyvin kun muut kuvittelevat. Toiset kun ovat niin onnellisia...
Missään en juuri pääse käymään että tutustuisin uusiin ihmisiin...:( En koe että minussa olisi paljoakaan "vikaa" noin ulkoisesti. Olen 24-vuotias ja pidän kyllä itseäni ihan kauniina :) Enkä mikään psykopaattikaan ole, vielä :D
En vain enää tiedä mitä tehdä. Pelkään että jään pian vain kotiin enkä yritäkään enää kommunikoida kenenkään kanssa.
Netissä olen kyllä jättänyt tänne suomi24 treffi -palstalle ilmoituksen ihan mielenkiinnosta. Mutta en sieltäkään uskalla ketään tavata koska pelkään pettyväni... ja ne pienetkin pettymykset alkavat olla jo niin isoja että tämän tytön seinät kaatuvat heti niskaan :(
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sympatiat sinulle. Yritä luoda oikeita kontakteja vaikka kaupassa, puistossa, huoltoasemalla, porraskäytävässä, ihan missä vaan. Itse olen kahden lapsen yksinäinen yksinhuoltaja. Sitä seuraa ei ole, eikä ole jaksanut etsiä. Ahdistaa yksinäisyys.Kommunikointi on jo ongelma, kun ei edes halua kommunikoida. Silti kaipaisi aikuisen seuraa.
"Sympatiat sinulle. Yritä luoda oikeita kontakteja vaikka kaupassa, puistossa, huoltoasemalla, porraskäytävässä, ihan missä vaan. Itse olen kahden lapsen yksinäinen yksinhuoltaja. Sitä seuraa ei ole, eikä ole jaksanut etsiä. Ahdistaa yksinäisyys.Kommunikointi on jo ongelma, kun ei edes halua kommunikoida. Silti kaipaisi aikuisen seuraa. "
Ymmärrän hyvin miten vaikeaa se ihmisiin tutustuminen oikein voi olla, harmillisinta asiassa on just se, kun toiset ihmiset eivät koskaan vaan ymmärrä sitä asiaa. Aina kun joka paikassa kaikki ihmiset olettavat ihan automaattisesti sen, että kyllähän kaikilla ihmisillä on aina varmasti edes muutamia kavereita, joiden kanssa viettää vapaa-aikaa, käydä baareissa, matkoilla ja muissa tapahtumissa. Itse kun olen myös saanut kärsiä lähes koko ikäni siitä yksinäisyydestä, tai ainakin nyt melkein kohta puolet elämästäni, ja ikää mulla on siis vähän vajaat kolmekymmentä vuotta.
"Netissä olen kyllä jättänyt tänne suomi24 treffi -palstalle ilmoituksen ihan mielenkiinnosta. Mutta en sieltäkään uskalla ketään tavata koska pelkään pettyväni..."
Mihin pelkäät pettyväsi?
Kai sitä vaan pelkää niitä vääriä miehiä. Täällä kun voi kirjoittaa mitä vaan... Jotenkin sitä on jo alkanut ajattelemaan niin negatiivisesti kaikkea, ettei enää halua edes antaa kenellekään mahdollisuutta kun pelkää että voi käydä vielä huonommin.
Ja tiedetään ettei niin ainakaan ketään löydy tätä tilannetta muuttamaan. Se tässä ärsyttääkin.
Rohkeasti vaan. Ei me kaikki miehet pahoja olla.
Eikö just jossain leikkipuistoissa toisten äitien kanssa ois aika luontevaa rupatella ja tutustua? Ainakin kevyttä juttuseuraa luulisi löytyvän, hyvällä tsägällä voi kaverin löytää, jopa ystävystyä.
Ilmoituksia voisit jättää/lukea muiden ilmoituksia:
http://kaksplus.fi/keskustelu/c36
http://www.vauva.fi/ryhmat (ei pelkästään vauvojen vanhemmille)
http://www.perhe.fi/keskustelut/alue/19/etsin_ystavaa
Sinun kannattaa ehdottomasti alkaa ensin rakentaa ympärillesi ystävyyssuhteita, ei parisuhdetta. Täytyyhän sinun parisuhteessakin saada viettää aikaa muidenkin kuin sen miehen kanssa.
Tsemppiä!
asutko missä päin? tässä yksi 3-v yh-mamma samoilla ajatuksilla liikeellä ja olis kiva vaikka alkaa sähköpostittelemaan? :)
jos haluut kirjoitella tässä mun osoite: [email protected]
Tuttua! Mä olen kahden tenavan 32-vuotias ihan kaunis yksinhuoltajamutsi! Olen harrastanut seksiä viimeksi lähes vuosi sitten ja varsinkin tänä kesänä olen alkanut ahdistumaan! Perhana kun tuntuu että ainoat kontaktit on juuri hiekkalaatikolla toisiin mutseihin ja ainaista lapsistapuhumista... Kyllä sitä aikuinen nainen haluaa muustakin puhua kun lasten ulkoilupukuvaihtoehdoista! Mäkin laitoin ilmoituksen äskettäin tänne, olen saanut useita vastauksia päivässä mutta en itse vastaa kellekään... Olen niin mökkiytynyt etten uskalla ajatellakaan mitään treffejä tuntemattoman kanssa jne... Ja tuntuu oudolta kun olen ollut työelämässäkin viisi vuotta sitten.. Tuntuu vaikealta ajatella tapaavansa muita kuin pikkulasten vanhempia. Kai sitä on vietävä lapset mummilaan ja otettava vinettoa! Voimia ja rohkeutta sinulle, jospa löydät etsimäsi! HYVÄÄ KESÄÄ!
Sä tarvitset nyt naispuolisen kaverin jonka kanssa lähdet ulos heti kun saat lapsesi hoitoon seuraavan kerran- Onnea etsintään!
Ihanaa että täällä on sellaisiakin ihmisiä jotka ymmärtävät että ne hiekkalaatikko -keskustelut ei paljoo tälläiseen yksinäisyyteen auta kun koko elämä pyörii pelkästään lapsen ympärillä.
Ja vaikka minulla niitä ystäviä onkin niin kyse onkin lähinnä siitä etten vain enää jaksa heillekään itsestäni ilmoitella... saati että jos niitä vielä lisää hankkisi :)
Nyt onneksi muutama päivä ilman maailman mahtavinta tyttöäni... jos se taas antaisi vähän uutta potkua arkeen.
Oliko se työpaikan panomies joka silloin siitti lapsesi? Hänhän on tunnettu siitä että pari kertaa riittää samalta naiselta ja sitten hän valitsee uuden:) Se ukkomies:))
"Tuttua! Mä olen kahden tenavan 32-vuotias ihan kaunis yksinhuoltajamutsi! Olen harrastanut seksiä viimeksi lähes vuosi sitten ja varsinkin tänä kesänä olen alkanut ahdistumaan! Perhana kun tuntuu että ainoat kontaktit on juuri hiekkalaatikolla toisiin mutseihin ja ainaista lapsistapuhumista... Kyllä sitä aikuinen nainen haluaa muustakin puhua kun lasten ulkoilupukuvaihtoehdoista! Mäkin laitoin ilmoituksen äskettäin tänne, olen saanut useita vastauksia päivässä mutta en itse vastaa kellekään... Olen niin mökkiytynyt etten uskalla ajatellakaan mitään treffejä tuntemattoman kanssa jne... Ja tuntuu oudolta kun olen ollut työelämässäkin viisi vuotta sitten.. Tuntuu vaikealta ajatella tapaavansa muita kuin pikkulasten vanhempia. Kai sitä on vietävä lapset mummilaan ja otettava vinettoa! Voimia ja rohkeutta sinulle, jospa löydät etsimäsi! HYVÄÄ KESÄÄ! "
Ymmärrän erittäin hyvin tilanteesi, vaikka olenkin itse miespuolinen. Itselläni kun ainoat sosiaaliset kontaktit toisiin ihmisiin ovat lähinnä vaan työpaikalla, sillä vapaa-aika onkin sitten yksin oloa, kun muutin aikoinaan Helsinkiin, enkä ketään sieltä tuntenut, enkä ole missään päässyt kehenkään tutustumaankaan. Tämän vuoksi pyrinkin olemaan aina vaan töissä niin paljon kun mahdollista, ettei sitä yksinäisyyttä sitten olisi niin paljoa. Sen olen ainakin huomannut, että mitä pidempään on ollut pois noista menopaikoista, kuten baareista ja muista jutuista, niin sitä vaikeampaa sinne lähteminen on enää tässä vaiheessa. Otin tossa keväällä tavoitteeksi sen, että jos kävisin edes yhden kerran baarissa tänä kesänä, mutta vieläkään en vaan yksinkertaisesti ole osannut sinne lähteä. Aina olen siirtänyt/jättänyt tota baariin menoa milloin minkäkin tekosyyn perusteella.
mutta missäs se lapsen isä huitelee? Pitikö antaa ilman ehkäsyä?