TOTUUS Shelteistä!

mä oon suunnitellut collieta tai shelttiä

Periaatteessa olet oikeassa sekä siinä, etteivät ihmiset halua nähdä vikoja omassa rodussaan että siinä, että kaikissa roduissa vikoja voi olla. Asialla on kuitenkin toinen puolensa.

Vikoja alkaa yleensä ilmentyä niissä roduissa, joita jalostetaan paljon. Tällä hetkellä sheltti taitaa olla rekisteröintien top10-listalla. Voimakas jalostus tuottaa varmasti myös pentueita sellaisista vanhemmista, joilla pentuja ei pitäisi teettää.

Mutta, kun jokin rotu nousee suosikiksi, sitä siis hankitaan paljon koteihin. Myös sellaisiin koteihin, joiden ei koiraa pitäisi hankkia lainkaan tai joiden ei pitäisi hankkia juuri tietynrotuista koiraa. Siis koteihin, joissa ei ole joko lainkaan kykyä käsitellä koiria tai joiden elämäntyyliin ei tietty rotu sovi.

Tässä tapauksessa sheltistä tulee mieleen, että se on hyvin aktiivinen rotu (menestyy esim. agilityssä yleensä aika hyvin eli vaatii toimintaa). Jos aktiivinen koira hankitaan pelkäksi sohvaperunaksi, ongelmia on tiedossa. Ja yhtä lailla kuin sanot, etteivät ihmiset osaa nähdä vikoja omassa hyväksi kokemassaan rodussa, niin kuinka moni koiranomistaja osaa nähdä "ongelmakoiransa" vian takana puutteet omassa koiranpidossaan? Kulissit voivat olla ihan ok, koira saa ruokaa, vettä ja pari pisulenkkiä. Mutta koulutuksesta ei ole hajuakaan eikä koiran muusta aktivoinnista. Siltikin taitaa aika monessa tapauksessa käydä niin, että koira leimataan luonnevikaiseksi ongelmakoiraksi sen sijaan, että huomattaisiin ongelmat omassa koiranpidossa.

Nyt kun keskustellaan paljon Kennelliiton uusista jalostusohjeista ja siitä, tulevatko ne voimaan vai eivät, niin oman rotuni lehdessä julkaistiin rotuyhdistyksen vastine Kennelliiton esitykseen. Siitä jäi mieleen, että Kennelliiton hahmotelmien mukaan omistaja voisi määritellä jollain systeemillä, millainen koira on luonteeltaan. Rotujärjestö esitti vastineessa huolestumisensa, miten tästä mahdollisesta palautteesta karsitaan ne tilanteet, joissa ihminen on tullut ottaneeksi itselleen täysin väärän rodun ja kuvaa "luonnevikaiseksi" koiraa, joka tosiasiassa on erinomainen rotunsa ja rotumääritelmänsä edustaja - mutta väärällä omistajalla.

En ole seurannut palstan shelttikeskustelua aiemmin eli siihen en osaa ottaa kantaa. Mutta ennen kuin leimataan mitään rotuja viallisiksi, pitäisi muistaa suhteuttaa asioita siihen, millainen rodun tyypillisen edustajan kuuluu olla ja onko leimaajalla edellytyksiä pitää (tai arvioida) kyseistä rotua oikein.

Collielady kirjoitti:

Periaatteessa olet oikeassa sekä siinä, etteivät ihmiset halua nähdä vikoja omassa rodussaan että siinä, että kaikissa roduissa vikoja voi olla. Asialla on kuitenkin toinen puolensa.

Vikoja alkaa yleensä ilmentyä niissä roduissa, joita jalostetaan paljon. Tällä hetkellä sheltti taitaa olla rekisteröintien top10-listalla. Voimakas jalostus tuottaa varmasti myös pentueita sellaisista vanhemmista, joilla pentuja ei pitäisi teettää.

Mutta, kun jokin rotu nousee suosikiksi, sitä siis hankitaan paljon koteihin. Myös sellaisiin koteihin, joiden ei koiraa pitäisi hankkia lainkaan tai joiden ei pitäisi hankkia juuri tietynrotuista koiraa. Siis koteihin, joissa ei ole joko lainkaan kykyä käsitellä koiria tai joiden elämäntyyliin ei tietty rotu sovi.

Tässä tapauksessa sheltistä tulee mieleen, että se on hyvin aktiivinen rotu (menestyy esim. agilityssä yleensä aika hyvin eli vaatii toimintaa). Jos aktiivinen koira hankitaan pelkäksi sohvaperunaksi, ongelmia on tiedossa. Ja yhtä lailla kuin sanot, etteivät ihmiset osaa nähdä vikoja omassa hyväksi kokemassaan rodussa, niin kuinka moni koiranomistaja osaa nähdä "ongelmakoiransa" vian takana puutteet omassa koiranpidossaan? Kulissit voivat olla ihan ok, koira saa ruokaa, vettä ja pari pisulenkkiä. Mutta koulutuksesta ei ole hajuakaan eikä koiran muusta aktivoinnista. Siltikin taitaa aika monessa tapauksessa käydä niin, että koira leimataan luonnevikaiseksi ongelmakoiraksi sen sijaan, että huomattaisiin ongelmat omassa koiranpidossa.

Nyt kun keskustellaan paljon Kennelliiton uusista jalostusohjeista ja siitä, tulevatko ne voimaan vai eivät, niin oman rotuni lehdessä julkaistiin rotuyhdistyksen vastine Kennelliiton esitykseen. Siitä jäi mieleen, että Kennelliiton hahmotelmien mukaan omistaja voisi määritellä jollain systeemillä, millainen koira on luonteeltaan. Rotujärjestö esitti vastineessa huolestumisensa, miten tästä mahdollisesta palautteesta karsitaan ne tilanteet, joissa ihminen on tullut ottaneeksi itselleen täysin väärän rodun ja kuvaa "luonnevikaiseksi" koiraa, joka tosiasiassa on erinomainen rotunsa ja rotumääritelmänsä edustaja - mutta väärällä omistajalla.

En ole seurannut palstan shelttikeskustelua aiemmin eli siihen en osaa ottaa kantaa. Mutta ennen kuin leimataan mitään rotuja viallisiksi, pitäisi muistaa suhteuttaa asioita siihen, millainen rodun tyypillisen edustajan kuuluu olla ja onko leimaajalla edellytyksiä pitää (tai arvioida) kyseistä rotua oikein.

Lue lisää

kaikki mitä kirjoitit tuossa, on täyttä asiaa. edellisenkin kirjoituksessa oli asiaa.
minulla on shelteistä pelkkää hyvää kokemusta, kertaakaan ei kohdalle ole sattunut mitään agressiivista shelttiä. siksi minulla on kai pelkkää positiivista sanottavaa ko. rodusta.
kuten edellinen kirjoittaja mainitsi, että koulutuksen ja aktiviteettien tulee olla paikallaan, ja joskus oikea koira on väärällä omistajalla! ja aikalailla koirien ongelmat johtuvat ihmisestä, joka ei osaa kouluttaa/kouluttaa väärin/ kohtelee kaltoin/ ei anna koiralle liikuntaa ja aktiviteetteja jne.
mielestäni mikään rotu ei ole täydellinen, mutta omasta kokemuksestani voin sanoa, että sheltti on mielestäni maailman kiltein koirarotu. näin yleisesti ottaen. ja jollakin jolla on toisesta rodusta enemmän kokemusta, on taas sitä mieltä "omasta rodustaan". mutta sheltti ei varmasti olisi rotujen top 10:ssä, jos ongelmashelttejä olisi kuin sieniä sateella.. eli joku muukin on samaa mieltä kuin minä..
ja se, mitä tarkoitetaan ongelmakoiralla, ominaisuudet muuttuu sitä mukaa kuin on mielipiteitäkin..
joku voi sanoa esim. sheltistä, että se on ongelmarotu, koska jotkin yksilöt ovat tosi pidättyväisiä vieraita kohtaan. joku taas pitää tätä hyvänä asiana. ja sitten on niitä shelttejä, jotka eivät pelkää ketään eivätkä mitään ja suhtautuvat kaikkiin asioihin rauhallisesti. ja sanotaan, että sheltti on haukkuherkkä. sitä se tosiaan on, jos ei pentuaikana paneudu kunnolla koulutukseen ja anna sheltille koko sen elämän aikana tarpeeksi liikuntaa ja aktiviteetteja. sheltti alkaa haukkumaan jos on tylsää, täytyy siis löytää omaa kivaa jos omistaja ei keksi mitään hauskaa ajanvietettä ;)

kyse on siitä, että koiraa ottaessa, että löytää vierelleen sen oikean rodun, joka sopii käyttötarkoituksiltaan ja rodunomaiselta luonteeltaan juuri sinulle. kaikki eivät sovi kaikille :) lisäksi koiraa ottaessa tulisi miettiä juuri näitä ominaisuuksia, ja sitten vasta koiran ulkonäköä. lisäksi tulee olla varma, että pystyy koirasta huolehtimaan oikeaoppisesti ja antamaan juuri sopivasti yhdessäoloa, liikuntaa ja aktiviteetteja.

Collielady kirjoitti:

Periaatteessa olet oikeassa sekä siinä, etteivät ihmiset halua nähdä vikoja omassa rodussaan että siinä, että kaikissa roduissa vikoja voi olla. Asialla on kuitenkin toinen puolensa.

Vikoja alkaa yleensä ilmentyä niissä roduissa, joita jalostetaan paljon. Tällä hetkellä sheltti taitaa olla rekisteröintien top10-listalla. Voimakas jalostus tuottaa varmasti myös pentueita sellaisista vanhemmista, joilla pentuja ei pitäisi teettää.

Mutta, kun jokin rotu nousee suosikiksi, sitä siis hankitaan paljon koteihin. Myös sellaisiin koteihin, joiden ei koiraa pitäisi hankkia lainkaan tai joiden ei pitäisi hankkia juuri tietynrotuista koiraa. Siis koteihin, joissa ei ole joko lainkaan kykyä käsitellä koiria tai joiden elämäntyyliin ei tietty rotu sovi.

Tässä tapauksessa sheltistä tulee mieleen, että se on hyvin aktiivinen rotu (menestyy esim. agilityssä yleensä aika hyvin eli vaatii toimintaa). Jos aktiivinen koira hankitaan pelkäksi sohvaperunaksi, ongelmia on tiedossa. Ja yhtä lailla kuin sanot, etteivät ihmiset osaa nähdä vikoja omassa hyväksi kokemassaan rodussa, niin kuinka moni koiranomistaja osaa nähdä "ongelmakoiransa" vian takana puutteet omassa koiranpidossaan? Kulissit voivat olla ihan ok, koira saa ruokaa, vettä ja pari pisulenkkiä. Mutta koulutuksesta ei ole hajuakaan eikä koiran muusta aktivoinnista. Siltikin taitaa aika monessa tapauksessa käydä niin, että koira leimataan luonnevikaiseksi ongelmakoiraksi sen sijaan, että huomattaisiin ongelmat omassa koiranpidossa.

Nyt kun keskustellaan paljon Kennelliiton uusista jalostusohjeista ja siitä, tulevatko ne voimaan vai eivät, niin oman rotuni lehdessä julkaistiin rotuyhdistyksen vastine Kennelliiton esitykseen. Siitä jäi mieleen, että Kennelliiton hahmotelmien mukaan omistaja voisi määritellä jollain systeemillä, millainen koira on luonteeltaan. Rotujärjestö esitti vastineessa huolestumisensa, miten tästä mahdollisesta palautteesta karsitaan ne tilanteet, joissa ihminen on tullut ottaneeksi itselleen täysin väärän rodun ja kuvaa "luonnevikaiseksi" koiraa, joka tosiasiassa on erinomainen rotunsa ja rotumääritelmänsä edustaja - mutta väärällä omistajalla.

En ole seurannut palstan shelttikeskustelua aiemmin eli siihen en osaa ottaa kantaa. Mutta ennen kuin leimataan mitään rotuja viallisiksi, pitäisi muistaa suhteuttaa asioita siihen, millainen rodun tyypillisen edustajan kuuluu olla ja onko leimaajalla edellytyksiä pitää (tai arvioida) kyseistä rotua oikein.

Lue lisää

Tottakai, mitä enemmän koiria, sitä enemmän ''viallisia'' koiria epäilyttäviltä kasvattajilta. Kunnon kasvattajalta saa varmasti kunnon koiran.
Ja otan toki huomioon, ja luulen muidenkin ottavan huomioon sen että joskus koiralla on vääränlainen omistaja ja olot. Sellaiset tapauksen ovat yleensä niitä jotka on laitettava omistajan piikkiin. Mutta on myös niitä joita ei voi laittaa kuin koiran jalostuksen, eli kasvattajan niskoille, eli karkeasti sanoen ''rodussa on viallisia koiria'.
Eli pointtina nyt se, että jos joku sanoo että jossain rodussa on monia luonne- tai rakennevikaisia koiria, ei automaattisesti tarkoita sitä, että hän on nähnyt vain niitä koiria joilla ei ole asianmukaiset olot ja osaava omistaja. Joku voi oikeasti olla perehtynyt näihin ''viallisiin'' koiriin, ja se kannattaa ottaa vakavasti, kuten oman rotuni kohdalla harvoin tehdään.

Akitanarttu kirjoitti:

Tottakai, mitä enemmän koiria, sitä enemmän ''viallisia'' koiria epäilyttäviltä kasvattajilta. Kunnon kasvattajalta saa varmasti kunnon koiran.
Ja otan toki huomioon, ja luulen muidenkin ottavan huomioon sen että joskus koiralla on vääränlainen omistaja ja olot. Sellaiset tapauksen ovat yleensä niitä jotka on laitettava omistajan piikkiin. Mutta on myös niitä joita ei voi laittaa kuin koiran jalostuksen, eli kasvattajan niskoille, eli karkeasti sanoen ''rodussa on viallisia koiria'.
Eli pointtina nyt se, että jos joku sanoo että jossain rodussa on monia luonne- tai rakennevikaisia koiria, ei automaattisesti tarkoita sitä, että hän on nähnyt vain niitä koiria joilla ei ole asianmukaiset olot ja osaava omistaja. Joku voi oikeasti olla perehtynyt näihin ''viallisiin'' koiriin, ja se kannattaa ottaa vakavasti, kuten oman rotuni kohdalla harvoin tehdään.

Lue lisää

Kommentoinpa vielä. Epäilyttävältä kasvattajalta ei tosiaan koiraansa kannata missään oloissa ostaa.

"Kunnon kasvattajalta saa varmasti kunnon koiran."

Ihan noin vakaumuksellisesti en sentään uskaltaisi sanoa. Kasvattaja voi olla vaikka kuinka kunnollinen ja hänen siitokseen käyttämänsä koirat hyviä, mutta koira on silti elävä olento. Siitä ei takuita voi saada, että siis "varmasti" saisi kunnon koiran.

Puutuin omistajan arvioinnin ongelmaan, koska epäilen, että suinkaan kaikki eivät sitä ota huomioon. Ja jos omistaja itse ei osaa nähdä vikaa itsessään, vaan leimaa koiransa "ongelmakoiraksi" tai "luonnevikaiseksi", niin miten ihmeessä joku ulkopuolinen osaisi muuta päätellä? En tosiaankaan puhu mistään eläinsuojelullisesti kyseenalaisesta koiranpidosta, vaan ihan tavanomaisesta "kädettömyydestä" koirien kanssa. Ja siitä, että ollaan kauhuissaan, jos laumis vartioi (kuten sen kuuluu tehdä) tai jos sheltti haukkuu (koska se on luonnostaan haukkuherkkä rotu).

En nyt ihan pysy matkassa, ketä tarkoitat luonnevikaisista puhujalla. Kun sanot, että joku näkee niitä enemmänkin? Minä puhuin nimenomaan siitä, että omistaja voi leimata koiransa väärin perustein, koska on valinnut väärän rodun tai osaisi oikeasti tulla toimeen vain koriste-esinekoiran kanssa. Voisitko valaista asiaa, leimaamisen uhallakin vaikka ihan rotuja mainiten? Kun en tajua, mihin viittaat "joku sanoo että jossain rodussa on monia luonne- tai rakennevikaisia koiria" tai "Joku voi oikeasti olla perehtynyt näihin ''viallisiin'' koiriin".

Otan esimerkiksi oman rotuni eli collien. Lassiehullutuksen jälkimainingeissa siitä tuli muotirotu, koska kaikki halusivat upean, älykkään, uskollisen, rohkean ynnä ties mitä koiran (tuttua koirahistoriaa jokaiselle). Eikä aikaakaan, kun collieista alettiin puhua salakavalina, epäluotettavina ja ties millaisina. Varmasti iso osa ongelmaa hulluimpina aikoina oli massajalostus, jos sitä edes jalostukseksi saattoi kutsua. Mutta massajalostusta ei olisi, ellei olisi kysyntää. Ja olivatko kaikki ne, jotka collien noina aikoina hankkivat, sopivia collien omistajiksi? Useamman oman collien kokemuksella, ei collie ole helppo jokapojan rotu. Ne tosin ovat älykkäitä, mutta esim. toiminnan puutteessa tylsistyessään käyttävät älykkyyttään omistajan vinkkelistä ihan väärin. Ja ne voivat olla aika voimakastahtoisia, jos omistajalla ei ole "homma hanskassa". Samalla ne kuitenkin voivat olla melkoisen herkkiä, eli missään nimessä mitään perinteisiä kovaotteisia kasvatusmenetelmiä ei pitäisi käyttää (ei tietysti millekään rodulle). En ikinä suostu uskomaan, että kaikki "ongelmacolliet" olivat - tai ovat nykyään - pelkästään huonon jalostuksen tulosta. Onneksi collien suosio on edes hiukan hiipunut, vaikka nyt siitä kärsii sitten esim. "pikkuserkku" sheltti.

Collielady kirjoitti:

Kommentoinpa vielä. Epäilyttävältä kasvattajalta ei tosiaan koiraansa kannata missään oloissa ostaa.

"Kunnon kasvattajalta saa varmasti kunnon koiran."

Ihan noin vakaumuksellisesti en sentään uskaltaisi sanoa. Kasvattaja voi olla vaikka kuinka kunnollinen ja hänen siitokseen käyttämänsä koirat hyviä, mutta koira on silti elävä olento. Siitä ei takuita voi saada, että siis "varmasti" saisi kunnon koiran.

Puutuin omistajan arvioinnin ongelmaan, koska epäilen, että suinkaan kaikki eivät sitä ota huomioon. Ja jos omistaja itse ei osaa nähdä vikaa itsessään, vaan leimaa koiransa "ongelmakoiraksi" tai "luonnevikaiseksi", niin miten ihmeessä joku ulkopuolinen osaisi muuta päätellä? En tosiaankaan puhu mistään eläinsuojelullisesti kyseenalaisesta koiranpidosta, vaan ihan tavanomaisesta "kädettömyydestä" koirien kanssa. Ja siitä, että ollaan kauhuissaan, jos laumis vartioi (kuten sen kuuluu tehdä) tai jos sheltti haukkuu (koska se on luonnostaan haukkuherkkä rotu).

En nyt ihan pysy matkassa, ketä tarkoitat luonnevikaisista puhujalla. Kun sanot, että joku näkee niitä enemmänkin? Minä puhuin nimenomaan siitä, että omistaja voi leimata koiransa väärin perustein, koska on valinnut väärän rodun tai osaisi oikeasti tulla toimeen vain koriste-esinekoiran kanssa. Voisitko valaista asiaa, leimaamisen uhallakin vaikka ihan rotuja mainiten? Kun en tajua, mihin viittaat "joku sanoo että jossain rodussa on monia luonne- tai rakennevikaisia koiria" tai "Joku voi oikeasti olla perehtynyt näihin ''viallisiin'' koiriin".

Otan esimerkiksi oman rotuni eli collien. Lassiehullutuksen jälkimainingeissa siitä tuli muotirotu, koska kaikki halusivat upean, älykkään, uskollisen, rohkean ynnä ties mitä koiran (tuttua koirahistoriaa jokaiselle). Eikä aikaakaan, kun collieista alettiin puhua salakavalina, epäluotettavina ja ties millaisina. Varmasti iso osa ongelmaa hulluimpina aikoina oli massajalostus, jos sitä edes jalostukseksi saattoi kutsua. Mutta massajalostusta ei olisi, ellei olisi kysyntää. Ja olivatko kaikki ne, jotka collien noina aikoina hankkivat, sopivia collien omistajiksi? Useamman oman collien kokemuksella, ei collie ole helppo jokapojan rotu. Ne tosin ovat älykkäitä, mutta esim. toiminnan puutteessa tylsistyessään käyttävät älykkyyttään omistajan vinkkelistä ihan väärin. Ja ne voivat olla aika voimakastahtoisia, jos omistajalla ei ole "homma hanskassa". Samalla ne kuitenkin voivat olla melkoisen herkkiä, eli missään nimessä mitään perinteisiä kovaotteisia kasvatusmenetelmiä ei pitäisi käyttää (ei tietysti millekään rodulle). En ikinä suostu uskomaan, että kaikki "ongelmacolliet" olivat - tai ovat nykyään - pelkästään huonon jalostuksen tulosta. Onneksi collien suosio on edes hiukan hiipunut, vaikka nyt siitä kärsii sitten esim. "pikkuserkku" sheltti.

Lue lisää

hei kaikki shelttien kasvattajat voisivat ottaa yhteisen tavoitteen: tuoda ulkomailta terveitä shelttejä morsioksi ja sulhaseksi näille meidän suomen karvaturreille, jotta voitaisiin pitää shetlanninlammaskoira edelleen terveenä rotuna! eli mahdollisimman vähän sukusiitoksia, ja enemmän terveitä, puhdaslonkkaisia ja muutenkin hyvinvoivia paimenkoiria! :)

Collielady kirjoitti:

Kommentoinpa vielä. Epäilyttävältä kasvattajalta ei tosiaan koiraansa kannata missään oloissa ostaa.

"Kunnon kasvattajalta saa varmasti kunnon koiran."

Ihan noin vakaumuksellisesti en sentään uskaltaisi sanoa. Kasvattaja voi olla vaikka kuinka kunnollinen ja hänen siitokseen käyttämänsä koirat hyviä, mutta koira on silti elävä olento. Siitä ei takuita voi saada, että siis "varmasti" saisi kunnon koiran.

Puutuin omistajan arvioinnin ongelmaan, koska epäilen, että suinkaan kaikki eivät sitä ota huomioon. Ja jos omistaja itse ei osaa nähdä vikaa itsessään, vaan leimaa koiransa "ongelmakoiraksi" tai "luonnevikaiseksi", niin miten ihmeessä joku ulkopuolinen osaisi muuta päätellä? En tosiaankaan puhu mistään eläinsuojelullisesti kyseenalaisesta koiranpidosta, vaan ihan tavanomaisesta "kädettömyydestä" koirien kanssa. Ja siitä, että ollaan kauhuissaan, jos laumis vartioi (kuten sen kuuluu tehdä) tai jos sheltti haukkuu (koska se on luonnostaan haukkuherkkä rotu).

En nyt ihan pysy matkassa, ketä tarkoitat luonnevikaisista puhujalla. Kun sanot, että joku näkee niitä enemmänkin? Minä puhuin nimenomaan siitä, että omistaja voi leimata koiransa väärin perustein, koska on valinnut väärän rodun tai osaisi oikeasti tulla toimeen vain koriste-esinekoiran kanssa. Voisitko valaista asiaa, leimaamisen uhallakin vaikka ihan rotuja mainiten? Kun en tajua, mihin viittaat "joku sanoo että jossain rodussa on monia luonne- tai rakennevikaisia koiria" tai "Joku voi oikeasti olla perehtynyt näihin ''viallisiin'' koiriin".

Otan esimerkiksi oman rotuni eli collien. Lassiehullutuksen jälkimainingeissa siitä tuli muotirotu, koska kaikki halusivat upean, älykkään, uskollisen, rohkean ynnä ties mitä koiran (tuttua koirahistoriaa jokaiselle). Eikä aikaakaan, kun collieista alettiin puhua salakavalina, epäluotettavina ja ties millaisina. Varmasti iso osa ongelmaa hulluimpina aikoina oli massajalostus, jos sitä edes jalostukseksi saattoi kutsua. Mutta massajalostusta ei olisi, ellei olisi kysyntää. Ja olivatko kaikki ne, jotka collien noina aikoina hankkivat, sopivia collien omistajiksi? Useamman oman collien kokemuksella, ei collie ole helppo jokapojan rotu. Ne tosin ovat älykkäitä, mutta esim. toiminnan puutteessa tylsistyessään käyttävät älykkyyttään omistajan vinkkelistä ihan väärin. Ja ne voivat olla aika voimakastahtoisia, jos omistajalla ei ole "homma hanskassa". Samalla ne kuitenkin voivat olla melkoisen herkkiä, eli missään nimessä mitään perinteisiä kovaotteisia kasvatusmenetelmiä ei pitäisi käyttää (ei tietysti millekään rodulle). En ikinä suostu uskomaan, että kaikki "ongelmacolliet" olivat - tai ovat nykyään - pelkästään huonon jalostuksen tulosta. Onneksi collien suosio on edes hiukan hiipunut, vaikka nyt siitä kärsii sitten esim. "pikkuserkku" sheltti.

Lue lisää

Huoh.

Ei se TIETENKÄÄN ole aina niin että hyvän kasvattajan KAIKKI koirat ovat hyviä. Varmaan nyt kaikki ymmärtävät että hyvä kasvattaja myy kullekin sellaisen koiran minkä kanssa arvioi ostajan pärjäävän. Tai ei myy ollenkaan. Ja tottakai hyvältä kasvattajalta voi saada ei-sopivan koiran.

Järkeään saa käyttää.

Totta hemmetissä näitäkin tapauksia on että ''tavallinen tallaaja'' ottaa (hyvältäkin kasvattajalta) vääränlaisen koiran.
Mutta on todella kummallista että aina kun sanotaan että jossain rodussa on ongelma, se pistetään sellaisten ihmisten syyksi joilla on vääränlainen koira, eikä voida myöntää että jotkut ihmiset voivat aivan hyvin olla ajan tasalla näistä rodun ongelmista, ihan yhtä hyviä arvioimaan kuin esimerkiksi sinä. He ovat rodusta ja sen tulevaisuudesta aidosti kiinnostuneita harrastajia, jopa kasvattajia.

En missään vaiheessa ole puhunut ei-niin-tietävistä ihmisistä jotka diagnosoivat koiransa päästä vialliseksi väärän koulutuksen yms aiheuttaman häiriökäyttäytymisen vuoksi. Vaan aidoista osaavista ihmisistä, joilla on älyä tajuta rodussa piilevä ongelma, ja rohkeutta tuoda se julki. Ja sitten heitä katsotaan vinoon ja puolustellaan rotua ja sen kasvatusta. Tämä on niin tätä koiramaailman meininkiä. Taidanpa siirtyä kissoihin :D

Akitanarttu kirjoitti:

Huoh.

Ei se TIETENKÄÄN ole aina niin että hyvän kasvattajan KAIKKI koirat ovat hyviä. Varmaan nyt kaikki ymmärtävät että hyvä kasvattaja myy kullekin sellaisen koiran minkä kanssa arvioi ostajan pärjäävän. Tai ei myy ollenkaan. Ja tottakai hyvältä kasvattajalta voi saada ei-sopivan koiran.

Järkeään saa käyttää.

Totta hemmetissä näitäkin tapauksia on että ''tavallinen tallaaja'' ottaa (hyvältäkin kasvattajalta) vääränlaisen koiran.
Mutta on todella kummallista että aina kun sanotaan että jossain rodussa on ongelma, se pistetään sellaisten ihmisten syyksi joilla on vääränlainen koira, eikä voida myöntää että jotkut ihmiset voivat aivan hyvin olla ajan tasalla näistä rodun ongelmista, ihan yhtä hyviä arvioimaan kuin esimerkiksi sinä. He ovat rodusta ja sen tulevaisuudesta aidosti kiinnostuneita harrastajia, jopa kasvattajia.

En missään vaiheessa ole puhunut ei-niin-tietävistä ihmisistä jotka diagnosoivat koiransa päästä vialliseksi väärän koulutuksen yms aiheuttaman häiriökäyttäytymisen vuoksi. Vaan aidoista osaavista ihmisistä, joilla on älyä tajuta rodussa piilevä ongelma, ja rohkeutta tuoda se julki. Ja sitten heitä katsotaan vinoon ja puolustellaan rotua ja sen kasvatusta. Tämä on niin tätä koiramaailman meininkiä. Taidanpa siirtyä kissoihin :D

Lue lisää

Minusta otat nyt turhaan nokkaasi, vaikka olen yrittänyt keskustella mahdollisimman asiallisesti ihan ilman mitään "niin tätä koiramaailman meininkiä". Mutta edelleenkään en tajunnut, mitä ovat nämä ihmiset, jotka ovat hyviä arvioimaan koiria (tai tietynrotuisia koiria), ja jotka törmäävät näihin ongelmarotuihin? Siis tarkoitan, että jos voidaan puhua, että jossain rodussa on ongelmia yleisesti, niin tapauksia täytyy olla paljon. Ja sinun ajatustasi seuraten, näitä valistuneita huomioitsijoitakin on sitten paljon? Ja viallisia koiria täytyy olla paljon?

Oma kokemukseni - valitettavasti - on kyllä enemmänkin sen suuntainen, että koiria ottavat paljon ihmiset, jotka eivät koirista juurikaan mitään tiedä. Ja erityisesti näitä muotirotuja. Jotta taas voidaan puhua isommissa määrin ongelmista jossain rodussa (tässä tapauksessa sheltissä), niin jostain sen kritisoijien massan on tultava. Ovatko nyt siis kokeneet koiranomistajat massoittain huomanneet ongelmia - tässä tapauksessa shelteissä? Pyydän edelleen, että kertoisit hieman tarkemmin mihin viittaat, sen sijaan, että vain vihjaat.

En ole kiistänyt, etteikö vikoja voi olla jossain rodussa. Ainakin omassa "maailman parhaassa" rodussani niitä on. Mutta ns. purematta en niele, että syyn tarvitsisi olla ensisijaisesti rodussa, se voi olla myös havaintoja tekevissä ihmisissä.

"aina kun sanotaan että jossain rodussa on ongelma, se pistetään sellaisten ihmisten syyksi joilla on vääränlainen koira"

Tapahtuuko näin todella? Että "aina" ongelmat pistetään omistajien syyksi? En usko tätäkään. Mutta en pysty paremmin kommentoimaan, kun et ole tarkentanut, millaisia ongelmia ja millä rodulla tarkoitat. Siis nimenomaan ongelmina, jotka yritettäisiin vierittää "aina" tai edes useimmiten mielestäsi syyttömän omistajan niskaan.

Collielady kirjoitti:

Minusta otat nyt turhaan nokkaasi, vaikka olen yrittänyt keskustella mahdollisimman asiallisesti ihan ilman mitään "niin tätä koiramaailman meininkiä". Mutta edelleenkään en tajunnut, mitä ovat nämä ihmiset, jotka ovat hyviä arvioimaan koiria (tai tietynrotuisia koiria), ja jotka törmäävät näihin ongelmarotuihin? Siis tarkoitan, että jos voidaan puhua, että jossain rodussa on ongelmia yleisesti, niin tapauksia täytyy olla paljon. Ja sinun ajatustasi seuraten, näitä valistuneita huomioitsijoitakin on sitten paljon? Ja viallisia koiria täytyy olla paljon?

Oma kokemukseni - valitettavasti - on kyllä enemmänkin sen suuntainen, että koiria ottavat paljon ihmiset, jotka eivät koirista juurikaan mitään tiedä. Ja erityisesti näitä muotirotuja. Jotta taas voidaan puhua isommissa määrin ongelmista jossain rodussa (tässä tapauksessa sheltissä), niin jostain sen kritisoijien massan on tultava. Ovatko nyt siis kokeneet koiranomistajat massoittain huomanneet ongelmia - tässä tapauksessa shelteissä? Pyydän edelleen, että kertoisit hieman tarkemmin mihin viittaat, sen sijaan, että vain vihjaat.

En ole kiistänyt, etteikö vikoja voi olla jossain rodussa. Ainakin omassa "maailman parhaassa" rodussani niitä on. Mutta ns. purematta en niele, että syyn tarvitsisi olla ensisijaisesti rodussa, se voi olla myös havaintoja tekevissä ihmisissä.

"aina kun sanotaan että jossain rodussa on ongelma, se pistetään sellaisten ihmisten syyksi joilla on vääränlainen koira"

Tapahtuuko näin todella? Että "aina" ongelmat pistetään omistajien syyksi? En usko tätäkään. Mutta en pysty paremmin kommentoimaan, kun et ole tarkentanut, millaisia ongelmia ja millä rodulla tarkoitat. Siis nimenomaan ongelmina, jotka yritettäisiin vierittää "aina" tai edes useimmiten mielestäsi syyttömän omistajan niskaan.

Lue lisää

En ole nokkiini ottanut, hämmästyttää vain selittää epätavallisen juurta jaksain että asia valkenee :D

Mutta, hyvin yksinkertaistettuna:

Joka rodulla on harrastajapiirit. Sana kulkee harrastajapiireissä(johon siis sisältyy kasvattajat) hyvinkin nopeasti. Yleensä kun rodussa mm. liiallisen jalostuksen(lue määränlisäämisen) takia alkaa ilmenemään ongelmaa, se tulee näiden piirien tietoon. Se voi olla esim. luonneongelma, joka on osalla kasvattajista hyvin tiedossa, mutta osa mm. rahan takia jatkaa epäsopivaa linjaa kasvatuksessaan. Jotkut kasvattajat jopa häpeilevät ja kaunistelevat tällaisia ongelmia, juurikin puolustaakseen rotuaan jotta saavat pennut kaupaksi.

Älä tee tästä vaikeampaa kuin se on. Nämä eivät ole mitään erikoisia ihmisiä, vaan tavallisia rodun harrastajia. Tottakai järkevä ihminen tutustuu tapaukseen ennen kuin tekee johtopäätöksiä mihinkään suuntaan. Eli omia aivojaan saa käyttää arvioimaan onko kyseessä ''vika'' koirassa, vai onko vika hihnan toisessa päässä. En itsekään ota huomioon jos joku sanoo että kaikki saksanpaimenkoirat ovat vihaisia, koska tiedän että yleensä se koira on juuri väärällä ihmisellä, koska rodun tunnen hyvin. Eli tällaiset rodun hyvin tuntevat ja koulutuksesta tietävät voivat arvioida tapaukset, ja jättää pois laskuista nämä väärä omistaja-tapaukset.

Enkä siis ole väittänyt että shelteillä on ongelmia kun en rotua tunne ollenkaan.

Mutta nämä luonneongelmat, varsinkin jalostuksella hankittu luonneongelma, joka ei ole koulutuksesta kiinni, on tällainen ongelma jota tarkoitan. Eli koiraa on esim jalostettu epäterveellisen araksi, ja siinä vaiheessa kun ei tavallisella järkevällä koulutuksella voi auttaa asiaa(tai miksei jo aiemmin), kannattaa kelkka kääntää toiseen suuntaan.

En väitä että näitä koiria aina olisi kovin paljon, mutta ne ovat sellaisia jotka pitäisi jättää jalostuksesta pois jottei ongelma leviä.

Toivottavasti selvensi asiaa :)

Akitanarttu kirjoitti:

En ole nokkiini ottanut, hämmästyttää vain selittää epätavallisen juurta jaksain että asia valkenee :D

Mutta, hyvin yksinkertaistettuna:

Joka rodulla on harrastajapiirit. Sana kulkee harrastajapiireissä(johon siis sisältyy kasvattajat) hyvinkin nopeasti. Yleensä kun rodussa mm. liiallisen jalostuksen(lue määränlisäämisen) takia alkaa ilmenemään ongelmaa, se tulee näiden piirien tietoon. Se voi olla esim. luonneongelma, joka on osalla kasvattajista hyvin tiedossa, mutta osa mm. rahan takia jatkaa epäsopivaa linjaa kasvatuksessaan. Jotkut kasvattajat jopa häpeilevät ja kaunistelevat tällaisia ongelmia, juurikin puolustaakseen rotuaan jotta saavat pennut kaupaksi.

Älä tee tästä vaikeampaa kuin se on. Nämä eivät ole mitään erikoisia ihmisiä, vaan tavallisia rodun harrastajia. Tottakai järkevä ihminen tutustuu tapaukseen ennen kuin tekee johtopäätöksiä mihinkään suuntaan. Eli omia aivojaan saa käyttää arvioimaan onko kyseessä ''vika'' koirassa, vai onko vika hihnan toisessa päässä. En itsekään ota huomioon jos joku sanoo että kaikki saksanpaimenkoirat ovat vihaisia, koska tiedän että yleensä se koira on juuri väärällä ihmisellä, koska rodun tunnen hyvin. Eli tällaiset rodun hyvin tuntevat ja koulutuksesta tietävät voivat arvioida tapaukset, ja jättää pois laskuista nämä väärä omistaja-tapaukset.

Enkä siis ole väittänyt että shelteillä on ongelmia kun en rotua tunne ollenkaan.

Mutta nämä luonneongelmat, varsinkin jalostuksella hankittu luonneongelma, joka ei ole koulutuksesta kiinni, on tällainen ongelma jota tarkoitan. Eli koiraa on esim jalostettu epäterveellisen araksi, ja siinä vaiheessa kun ei tavallisella järkevällä koulutuksella voi auttaa asiaa(tai miksei jo aiemmin), kannattaa kelkka kääntää toiseen suuntaan.

En väitä että näitä koiria aina olisi kovin paljon, mutta ne ovat sellaisia jotka pitäisi jättää jalostuksesta pois jottei ongelma leviä.

Toivottavasti selvensi asiaa :)

Lue lisää

Tulipa paljon tekstiä :D

Mutta jotain jäi sanomatta:

Eli olen puhunut yleisesti tarkentamatta mihinkään ongelmaan, koska en puhu shelteistä, enkä varsinaisesti mistään muustakaan rodusta. Olen siis tottakai samaa mieltä sinun kanssasi että useimmat tapaukset ovat näitä ''otanpa rotikan kun se näyttää hyvältä''-tapauksia ja sitten ollaan ojassa, mutta usein suljetaan silmät myös tältä kasvatuksesta johtuvalta koiran luonteen kehittymiseltä erittäin arveluttavaan suuntaan.

Akitanarttu kirjoitti:

Tulipa paljon tekstiä :D

Mutta jotain jäi sanomatta:

Eli olen puhunut yleisesti tarkentamatta mihinkään ongelmaan, koska en puhu shelteistä, enkä varsinaisesti mistään muustakaan rodusta. Olen siis tottakai samaa mieltä sinun kanssasi että useimmat tapaukset ovat näitä ''otanpa rotikan kun se näyttää hyvältä''-tapauksia ja sitten ollaan ojassa, mutta usein suljetaan silmät myös tältä kasvatuksesta johtuvalta koiran luonteen kehittymiseltä erittäin arveluttavaan suuntaan.

Lue lisää

Juu, en yritä tehdä asiasta vaikeata, en vain tajunnut todellakaan, mitä tarkoitit. Mutta kun selitit, että puhut harrastajapiireistä, olen siis siltä osin "kartalla". Siinä vain on meillä periaatteellinen ero, eli valitettavasti luottamukseni ihmisluontoon on aika vähäinen tällaisessa asiassa.

Harrastajapiirit ovat loppujen lopuksi massarotujen suhteen aika pienet suhteessa koirien määrään. Jossain metsästysroduissa tilanne voi olla toinen, vaikka niitä olisikin paljon, jos ne pääasiassa ovat edelleen edes ajoittaisessa aktiivilkäytössä. Tämä on tosin vain mielikuva, tietoa metsästyskoirista tai niiden harrastajista minulla ei ole. Mutta muuten veikkaan, että ainakin roduissa, jotka yltävät rekisteröintien top10- tai jopa top20-listoille, on suhteellisen pieni harrastajaporukka suhteessa rekisteröityjen koirien määrään. Toisaalta taas joku rotu rekisteröintien häntäpäästä voi todennäköisemmin olla sellainen, että iso osa kyseisen rodun hankkineista on myös mukana harrastustoiminnassa.

Ja tottakai ongelmat ovat tiedossa harrastajapiireissä, olipa ne rekisteröintimäärällisesti ison tai pienen rodun piirejä. Ja harrastajapiireissä keskimäärin osataan suhteuttaa ongelman vakavuus tavallisia koiranomistajia paremmin. Mutta kun ongelmia esiintyy juuri näissä massaroduissa (tai ne saavuttavat enemmän huomiota, kun niitä on paljon), niin iso osa koirista tai omistajista ei ole mitenkään harrastuspiireissä mukana. On hankittu "se mukava kotikoira", eikä ole tarkoitusta lähteä pelleilemään näyttelyihin tai muuhun aktiivien hössötykseen. Eikä siis ole välttämättä tiedostettu, onko itsellä edellytyksiä koiranpitoon yleensäkään tai kyseisen rodun pitoon erityisesti. Ja kun ongelmia tulee, ainoa ratkaisuyritys on kysellä nettipalstalla tyhjentävästi "mun koira tekee näin, mikä avuks". Ei siis siinäkään vaiheessa oteta yhteyttä kasvattajaan, rodun harrastajiin, rotuyhdistykseen, eläinlääkäriin tai ongelmakoirakouluttajaan..., vaan huudellaan apua netissä.

Tässä siis on meidän ajattelun ero. Sinä luotat, että "Tottakai järkevä ihminen tutustuu tapaukseen ennen kuin tekee johtopäätöksiä mihinkään suuntaan. Eli omia aivojaan saa käyttää arvioimaan...". Luotat, että nuo ovat enemmistönä myös silloin, kun jossain rodussa ilmenee laajemmin ongelmia. No, valitettavasti minä en ole yhtä luottavainen, vaan epäilen, että iso osa massarotujen ongelmista on kuvaamani ihmistyypin ongelmia. Tämän sulkematta mitenkään pois, että massaroduissa(kin) taatusti on myös omistajista riippumattomia ongelmia. Summasummarum: ymmärrän nyt pointtisi, mutta ajattelen edelleen hiukan eri tavoin. Toivottavasti olet ymmärtänyt minun pointtini, vaikka pitäytyisitkin edelleen kannassasi. Kesänjatkoja!

Collielady kirjoitti:

Juu, en yritä tehdä asiasta vaikeata, en vain tajunnut todellakaan, mitä tarkoitit. Mutta kun selitit, että puhut harrastajapiireistä, olen siis siltä osin "kartalla". Siinä vain on meillä periaatteellinen ero, eli valitettavasti luottamukseni ihmisluontoon on aika vähäinen tällaisessa asiassa.

Harrastajapiirit ovat loppujen lopuksi massarotujen suhteen aika pienet suhteessa koirien määrään. Jossain metsästysroduissa tilanne voi olla toinen, vaikka niitä olisikin paljon, jos ne pääasiassa ovat edelleen edes ajoittaisessa aktiivilkäytössä. Tämä on tosin vain mielikuva, tietoa metsästyskoirista tai niiden harrastajista minulla ei ole. Mutta muuten veikkaan, että ainakin roduissa, jotka yltävät rekisteröintien top10- tai jopa top20-listoille, on suhteellisen pieni harrastajaporukka suhteessa rekisteröityjen koirien määrään. Toisaalta taas joku rotu rekisteröintien häntäpäästä voi todennäköisemmin olla sellainen, että iso osa kyseisen rodun hankkineista on myös mukana harrastustoiminnassa.

Ja tottakai ongelmat ovat tiedossa harrastajapiireissä, olipa ne rekisteröintimäärällisesti ison tai pienen rodun piirejä. Ja harrastajapiireissä keskimäärin osataan suhteuttaa ongelman vakavuus tavallisia koiranomistajia paremmin. Mutta kun ongelmia esiintyy juuri näissä massaroduissa (tai ne saavuttavat enemmän huomiota, kun niitä on paljon), niin iso osa koirista tai omistajista ei ole mitenkään harrastuspiireissä mukana. On hankittu "se mukava kotikoira", eikä ole tarkoitusta lähteä pelleilemään näyttelyihin tai muuhun aktiivien hössötykseen. Eikä siis ole välttämättä tiedostettu, onko itsellä edellytyksiä koiranpitoon yleensäkään tai kyseisen rodun pitoon erityisesti. Ja kun ongelmia tulee, ainoa ratkaisuyritys on kysellä nettipalstalla tyhjentävästi "mun koira tekee näin, mikä avuks". Ei siis siinäkään vaiheessa oteta yhteyttä kasvattajaan, rodun harrastajiin, rotuyhdistykseen, eläinlääkäriin tai ongelmakoirakouluttajaan..., vaan huudellaan apua netissä.

Tässä siis on meidän ajattelun ero. Sinä luotat, että "Tottakai järkevä ihminen tutustuu tapaukseen ennen kuin tekee johtopäätöksiä mihinkään suuntaan. Eli omia aivojaan saa käyttää arvioimaan...". Luotat, että nuo ovat enemmistönä myös silloin, kun jossain rodussa ilmenee laajemmin ongelmia. No, valitettavasti minä en ole yhtä luottavainen, vaan epäilen, että iso osa massarotujen ongelmista on kuvaamani ihmistyypin ongelmia. Tämän sulkematta mitenkään pois, että massaroduissa(kin) taatusti on myös omistajista riippumattomia ongelmia. Summasummarum: ymmärrän nyt pointtisi, mutta ajattelen edelleen hiukan eri tavoin. Toivottavasti olet ymmärtänyt minun pointtini, vaikka pitäytyisitkin edelleen kannassasi. Kesänjatkoja!

Lue lisää

Ymmärrän pointtisi myös, ja toisaalta tuo ei-niin-luottavainen ajattelutapasi on parempi kuin minun :) Tosin en minäkään niin kovin sinisilmäisesti luota, vaan jotta olisin varma haluan itse tutustua ihmisiin mielipiteiden takana. Monimutkaisia asioita :)

Mutta hyvää kesänjatkoa sinullekin! Tai loppukesää, kun näin myöhään vastasin :)

Sanompa nyt vain oman kokemukseni shelteistä.. tai yhdestä sheltistä..

Serkkuni sheltti oli minulla hoidossa muutaman päivän. Ensimmäisenä kahtena päivä ei koira suostunut tulla lähellekkään minua, paitsi kun oltiin menossa ulos, jolloin ilmeisesti tiesi ettei voi päästä ulos ilman että remmi laitetaan päälle. Viimeisenä päivä oli sen verran tottunut minuun että pystyi olla lähelläni, muttei siltikään halunnut olla kosketuksissa kanssani. Olin siis ennen hoitoontuloa käynyt monesti serkullani ja kävelyllä koiran kanssa. Ikinä en saanut koskettaa koiraa kun se pelkäsi niin ja kotona aina räksytti.

Kun ulos menneessäni koira pääsi livahtamaan jalkojeni ohitse ulos kesti tunti saada se takaisin sisälle, juoksi vain karkuun, vaikka koitin herkuillakin suostutella..

Myöhemmin, muutaman vuoden kuluttua kun hankin itselleni koiran (suuri rotu) ja menimme serkkuni ja hänen shelttinsä kanssa lenkille ei sille räksyttämiselle tullut loppua..

Tiedän että kyseessä on vain yksilö, mutta sain silti hyvin huonon kuvan ko. rodusta.. ovathan ne kyllä uskomattoman kauniita ulkomuodoltaan, mutta.. mielummin otan luonteltaan upean koiran.
Sen kyllä sanon ettei shelteissä ole yhtään aggressiivisuutta (tässä yksilössä ainakaan..)! Mutta pelkoa on.. voi voi kun on paljon.

ei shelttiä kirjoitti:

Sanompa nyt vain oman kokemukseni shelteistä.. tai yhdestä sheltistä..

Serkkuni sheltti oli minulla hoidossa muutaman päivän. Ensimmäisenä kahtena päivä ei koira suostunut tulla lähellekkään minua, paitsi kun oltiin menossa ulos, jolloin ilmeisesti tiesi ettei voi päästä ulos ilman että remmi laitetaan päälle. Viimeisenä päivä oli sen verran tottunut minuun että pystyi olla lähelläni, muttei siltikään halunnut olla kosketuksissa kanssani. Olin siis ennen hoitoontuloa käynyt monesti serkullani ja kävelyllä koiran kanssa. Ikinä en saanut koskettaa koiraa kun se pelkäsi niin ja kotona aina räksytti.

Kun ulos menneessäni koira pääsi livahtamaan jalkojeni ohitse ulos kesti tunti saada se takaisin sisälle, juoksi vain karkuun, vaikka koitin herkuillakin suostutella..

Myöhemmin, muutaman vuoden kuluttua kun hankin itselleni koiran (suuri rotu) ja menimme serkkuni ja hänen shelttinsä kanssa lenkille ei sille räksyttämiselle tullut loppua..

Tiedän että kyseessä on vain yksilö, mutta sain silti hyvin huonon kuvan ko. rodusta.. ovathan ne kyllä uskomattoman kauniita ulkomuodoltaan, mutta.. mielummin otan luonteltaan upean koiran.
Sen kyllä sanon ettei shelteissä ole yhtään aggressiivisuutta (tässä yksilössä ainakaan..)! Mutta pelkoa on.. voi voi kun on paljon.

Lue lisää

Mutta itse en teilaisi rotua, vaan omistajia, jotka paapovat niitä pilalle. Shelltti ei mene rikki, vaikka se leikkisikin isomman koiran kanssa. Sheltti osaa kyllä ilmaista mielipiteensä, koirien kielellä jne... Sheltti on kyllä lähtökohdilta useimmiten hyvä ja loistava harrastuskoira. Sitä vaan ei saa omistaja pilata. Sheltti, kuten colliekin on aika samantyyppisiä. Ne ovat toimeliaita ja aktiivisia koiria. Niille vaan pitää antaa mahdollisuus kehittyä tasapainoisiksi koiriksi. Reilulla, mutta koiraa arvostavalla asenteella- Niitä ei tarvitse pelastaa ja paapoa, vaan antaa niille mahdollisuus kehittää itseään, ja elää ympäröivässä maailmassa.

Silti en itse shelttiä ottaisi. Syy ei ole rodun huonoudessa, vaan siinä, että on parempiakin koiria meille. Monen sheltin tuntevana kuitenkin sanoisin, että ongelma on omistajissa, ei rodussa:)

:::::: kirjoitti:

Mutta itse en teilaisi rotua, vaan omistajia, jotka paapovat niitä pilalle. Shelltti ei mene rikki, vaikka se leikkisikin isomman koiran kanssa. Sheltti osaa kyllä ilmaista mielipiteensä, koirien kielellä jne... Sheltti on kyllä lähtökohdilta useimmiten hyvä ja loistava harrastuskoira. Sitä vaan ei saa omistaja pilata. Sheltti, kuten colliekin on aika samantyyppisiä. Ne ovat toimeliaita ja aktiivisia koiria. Niille vaan pitää antaa mahdollisuus kehittyä tasapainoisiksi koiriksi. Reilulla, mutta koiraa arvostavalla asenteella- Niitä ei tarvitse pelastaa ja paapoa, vaan antaa niille mahdollisuus kehittää itseään, ja elää ympäröivässä maailmassa.

Silti en itse shelttiä ottaisi. Syy ei ole rodun huonoudessa, vaan siinä, että on parempiakin koiria meille. Monen sheltin tuntevana kuitenkin sanoisin, että ongelma on omistajissa, ei rodussa:)

Lue lisää

Minulla on ollut kolme collieta, Ei ongelmia. Kuitenkin nyt on rotua vaihdettu. Osaltaan sen vuoksi, ettei sopivaa yksilöä löytynyt. Vaatimukset eivät olleet erityisen korkeat, mutta silti. Huoli rodun nykytilasta sai meidät äänestämään jaloillaan. Nähdäkseni sheltti kärsii samantyyppisestä ongelmasta.

Yhdyn nimim. ei shelttiä mielipiteeseen. Tai siis minulla on aivan samanlaisia kokemuksia shelteistä. Tuntemani sheltti ei anna kenenkään muiden kuin perheenjäsenten koskettaa ja on hyvin haukkuarka.
Pidän kuitenkin shelteistä.. ne ovat niin kauniita koiria. Luonne on nyt mikä on :/
Täydellinen yhdistelmä olisi sheltin ulkonäkö ja ranskiksen luonne .

seini82 kirjoitti:

Yhdyn nimim. ei shelttiä mielipiteeseen. Tai siis minulla on aivan samanlaisia kokemuksia shelteistä. Tuntemani sheltti ei anna kenenkään muiden kuin perheenjäsenten koskettaa ja on hyvin haukkuarka.
Pidän kuitenkin shelteistä.. ne ovat niin kauniita koiria. Luonne on nyt mikä on :/
Täydellinen yhdistelmä olisi sheltin ulkonäkö ja ranskiksen luonne .

Lue lisää

Minun kokemukseni mukaan sheltit ovat kyllä arkoja, mutten ihan noin arkoja ole ennen tavannut?
Mitä mieltä muut shelttien omistajat?
Haukkuarkoja ovat kyllä, paljon enemmän kuin muut paimenet.

paimenlover kirjoitti:

Minun kokemukseni mukaan sheltit ovat kyllä arkoja, mutten ihan noin arkoja ole ennen tavannut?
Mitä mieltä muut shelttien omistajat?
Haukkuarkoja ovat kyllä, paljon enemmän kuin muut paimenet.

Lue lisää

Valtaosa niiden omistajista ylisuojelee koiriaan:) Se nyt vaan on niin, että sillä keinoin ei saada mitään hyvää aikaiseksi. Tunnen ihania shelttejä, mutta myöskin "pilattuja" sellaisia. Yhteinen nimittäjä on ylisuojeleva omistaja noilla "pilatuilla".

!½" kirjoitti:

Valtaosa niiden omistajista ylisuojelee koiriaan:) Se nyt vaan on niin, että sillä keinoin ei saada mitään hyvää aikaiseksi. Tunnen ihania shelttejä, mutta myöskin "pilattuja" sellaisia. Yhteinen nimittäjä on ylisuojeleva omistaja noilla "pilatuilla".

Lue lisää

Sheltti on todella kiltti ja älykäs rotu, vieraita kohtaan voi olla pidättyväinen, muttei agressiivinen. oma shelttini on erittäin pidättyväinen uutta ihmistä kohtaan, se katselee ja arvioi hyvän välimatkan päästä, muutaman minuutin tarkkailun jälkeen tulee haistelemaan, haistelun jälkeen antaa silittää. ja seuraavalla kerralla kun koirani näkee tämän "uuden ihmisen", se saattaa jopa tulla tuomaan tulokkaalle oman lempilelunsa ja riehaantua vieraasta niin että saa juoksupyrähdyskohtauksia innoissaan :) ja löytyy myös niitä ihmisiä mitä koirani ei voi sietää, mutta se varmaan vaistoaa, etten minäkään heidän seurasta niin välitä.. :)
koirasta kasvaa utelias ja rohkea koira, jos se sosiaalistetaan oikein pentuaikana, eli mahd. paljon HYVIÄ KOKEMUKSIA toisista koirista ja ihmisistä. oma perhe on sheltille kaikki kaikessa ja yleensä se valitsee perheestä itselleen "lempi-ihmisensä", jota se seuraa kaikkialle. sheltti on haukkuherkkä, mutta koska sheltit ovat miellyttämisen haluisia, ne on erittäin helppo opettaa olemaan haukkumatta! mutta se täytyy opettaa jo pentuna. olen sitä mieltä, että sheltti on helppo ja ihana rotu, jos koirassa on muka valittamista, niin syy löytyy remmin toisesta päästä ;)

vaihtaisi mihinkään kirjoitti:

Sheltti on todella kiltti ja älykäs rotu, vieraita kohtaan voi olla pidättyväinen, muttei agressiivinen. oma shelttini on erittäin pidättyväinen uutta ihmistä kohtaan, se katselee ja arvioi hyvän välimatkan päästä, muutaman minuutin tarkkailun jälkeen tulee haistelemaan, haistelun jälkeen antaa silittää. ja seuraavalla kerralla kun koirani näkee tämän "uuden ihmisen", se saattaa jopa tulla tuomaan tulokkaalle oman lempilelunsa ja riehaantua vieraasta niin että saa juoksupyrähdyskohtauksia innoissaan :) ja löytyy myös niitä ihmisiä mitä koirani ei voi sietää, mutta se varmaan vaistoaa, etten minäkään heidän seurasta niin välitä.. :)
koirasta kasvaa utelias ja rohkea koira, jos se sosiaalistetaan oikein pentuaikana, eli mahd. paljon HYVIÄ KOKEMUKSIA toisista koirista ja ihmisistä. oma perhe on sheltille kaikki kaikessa ja yleensä se valitsee perheestä itselleen "lempi-ihmisensä", jota se seuraa kaikkialle. sheltti on haukkuherkkä, mutta koska sheltit ovat miellyttämisen haluisia, ne on erittäin helppo opettaa olemaan haukkumatta! mutta se täytyy opettaa jo pentuna. olen sitä mieltä, että sheltti on helppo ja ihana rotu, jos koirassa on muka valittamista, niin syy löytyy remmin toisesta päästä ;)

Lue lisää

Yhdys ehdottomasti edelliseen!
Vain hihnan toisessa päässä voi pilata koiran niin pahasti, mitä minä olen ainakin shelteissä nähnyt.
Haukku ei lopu eikä kukaan saa koskea. Ei ole koiran oma vika että pelottaa, ei tiedä muuta kun aina hössötetään.

tumtum80 kirjoitti:

Yhdys ehdottomasti edelliseen!
Vain hihnan toisessa päässä voi pilata koiran niin pahasti, mitä minä olen ainakin shelteissä nähnyt.
Haukku ei lopu eikä kukaan saa koskea. Ei ole koiran oma vika että pelottaa, ei tiedä muuta kun aina hössötetään.

Lue lisää

Itselläni on varmaan sitten oikein epä-sheltti:

8vk vanhana se meinasi ottaa tipahtaneen puukon lattialta, murahdin todella julmasti "EI" & läpsäisin kädet yhteen & polkaisin maata. Poika vaan katsoi ilme värähtämättä "mitä ihmettä toi melttoo"

Hihnassa veti alkuun kuin veturi, normaali kielto nyppäsy tekniikka oli alussa hauska: poika otti vastaan todella kovat pakotteet kokoonsa nähden, kunnes tajusi että vetää ei kannata.

Autoja, junia,pyöriä, rämähtäviä ääniä tms. ei MITÄÄN ole koskaan säikkynyt.

Vieraita kohtaan todella avoin.

Vieraita koiria kohtaan todella dominoiva.

Herkkähaukkuinen tosin.

Jadkad kirjoitti:

Itselläni on varmaan sitten oikein epä-sheltti:

8vk vanhana se meinasi ottaa tipahtaneen puukon lattialta, murahdin todella julmasti "EI" & läpsäisin kädet yhteen & polkaisin maata. Poika vaan katsoi ilme värähtämättä "mitä ihmettä toi melttoo"

Hihnassa veti alkuun kuin veturi, normaali kielto nyppäsy tekniikka oli alussa hauska: poika otti vastaan todella kovat pakotteet kokoonsa nähden, kunnes tajusi että vetää ei kannata.

Autoja, junia,pyöriä, rämähtäviä ääniä tms. ei MITÄÄN ole koskaan säikkynyt.

Vieraita kohtaan todella avoin.

Vieraita koiria kohtaan todella dominoiva.

Herkkähaukkuinen tosin.

Lue lisää

Jadkad: Tai sitten olet epätyypillinen sheltin omistaja :D Muut kun näyttävät paapovan pikkuisiaan niin säikyiksi että!

jepujee6 kirjoitti:

Jadkad: Tai sitten olet epätyypillinen sheltin omistaja :D Muut kun näyttävät paapovan pikkuisiaan niin säikyiksi että!

kertokaa hyvät ihmiset millä saa opetettua sheltille ettei autoja tarvitse paimentaa? koiruus ei pelkää edes auton tööttäämistä vaan innostuu entistä enemmän!

autot kiinnostaa.... kirjoitti:

kertokaa hyvät ihmiset millä saa opetettua sheltille ettei autoja tarvitse paimentaa? koiruus ei pelkää edes auton tööttäämistä vaan innostuu entistä enemmän!

En lukenut ketjua kokonaan, joten saatan kertoa jo sanottuja asioita.
Eli ensin kerron omasta koirastani:
Se on kuusivuotias shelttinarttu. Ihana koira, hieman terävä, mutta helppo kouluttaa. Koirani on aika vääränlainen jos sitä verrataan rotumääritelmän shelttiin. Koirani on nimittän 43 cm korkea eikä yhtään niin arka kuin tämän rodun kerrotaan olevan. Shelttini kaa harrastan tokoa, agilitya ja etsimistä. Omassa sheltissäni on huonojakin puolia: Se pelkää vieraita miehiä ja haukkuu niille aikas lailla. Se ei pidä ranskanbuldogeista ja usealla tutullani on sellainen. Muiden koirien kanssa ei mitään ongelmaa. Ei siinä sitten muita huonoja puolia olekaan. Hyviä puolia en jaksa edes luetella ;)
Sitten tuttuni 7 vuotias sheltti:
Se on vain 35 cm korkea, hyvin arka koira. Tuttujensa parissa mitä ihanin, mutta vieraita pelkää. Leikkisä perussheltti. Se ja oma koirani ovat täysin vastakohtia. Oma koirani on suurempi ja rohkeampi, mutta myös hieman tyhänrohkea ja saattaa usein itsensä varaan.
Tunnen 12 shelttiä ja kaikki ne ovat kilttejä, eivätkä ollenkaan agressiivisia. En ole ikinä tuntenut agressiivistä shelttiä, sen sijaan arkoja ja hieman herkkähermoisia useammankin.
Kaikki sheltit ovat erilaisia, harvoin kuitenkaan agressiivisia riiviöitä.