Jo lapsena hän naureskeli ja pilkkasi minua. Käytti usein sellaisia ilmauksia että "ihmiset nauravat sinulle, koska.." ja tätä on hankala toisaalta käsittää pilkkaamisena koska hän sanoi aina että yritti vaan opettaa.
Hän keksi myös melkoisia haukkumanimiä joita sävytti huumorilla.
Minulla oli lapsena ongelma (ala-asteella, 1. luokalla) koska olin niin arka että pissasin housuun kotimatkalla. Hän huusi minulle aivan tajuttomasti aina tästä.
Hän keksi minusta perättömiä juttuja ollessani teini-ikäinen, jotka olivat aika hävyttömiäkin.
Hän on naureskellut joillekin asioille ulkonäössäni (lähinnä pukeutuminen yms) mutta jos tästä huomauttaa niin hän sanoo vaan kehuneen ulkonäköäni. Mitä se painaa jos joskus sanoo kauniiksi ja muuten vähättelee?
Hänellä oli jatkuvasti kaikenlaisia vittu/pillu alkuisia juttuja kun olin lapsi ja puhui niitä ikäänkuin tartuttaakseen ne minuun. Kun olin vanhempi hän lopetti ne.
Hän tiesi että minua kiusattiin koulussa. Hänen kommenttinsa oli että jos joku sanoo minulle "terve" niin otan senkin kiusaamisena. Toisaalta hän syyllistää minua vanhemmalla iällä siitä etten muka koskaan puhunut kiusaamisesta. Hän myös väittää että on täysin keksittyä että isäni olisi lyönyt minua.
Kun huomautin siitä miten hän tönäisi minut kovakouraisesti kumoon pihalla ja nauroi juosten karkuun kun olin lapsi, hän sanoo "sinä varmaankin jotenkin härnäsit minua".
Hän sanoo että pidän ainoastaan sellaisia ihmisiä mukavina (ja että terapeuttini pitäisi olla tällainen) jotka hokee vain että voi voi sinua parkaa, kyllä olet kokenut kovia.
Kerran sanoin pitäväni Tehosekoittimen Hetken tie on kevyt -biisistä ja hän alkoi lällättää että kuvittelen vielä jonkun laulavan minulle (tämä lällättäen) "niin etelä ja pohjoinen, kaikki meitä varten on" ja sanoi ettei sellaista koskaan tule tapahtumaan, minulla on kuulemma utopistisia (?) kuvitelmia.
Onko hän vain suorasanainen vai narsisti?
Hän keksi myös melkoisia haukkumanimiä joita sävytti huumorilla.
Minulla oli lapsena ongelma (ala-asteella, 1. luokalla) koska olin niin arka että pissasin housuun kotimatkalla. Hän huusi minulle aivan tajuttomasti aina tästä.
Hän keksi minusta perättömiä juttuja ollessani teini-ikäinen, jotka olivat aika hävyttömiäkin.
Hän on naureskellut joillekin asioille ulkonäössäni (lähinnä pukeutuminen yms) mutta jos tästä huomauttaa niin hän sanoo vaan kehuneen ulkonäköäni. Mitä se painaa jos joskus sanoo kauniiksi ja muuten vähättelee?
Hänellä oli jatkuvasti kaikenlaisia vittu/pillu alkuisia juttuja kun olin lapsi ja puhui niitä ikäänkuin tartuttaakseen ne minuun. Kun olin vanhempi hän lopetti ne.
Hän tiesi että minua kiusattiin koulussa. Hänen kommenttinsa oli että jos joku sanoo minulle "terve" niin otan senkin kiusaamisena. Toisaalta hän syyllistää minua vanhemmalla iällä siitä etten muka koskaan puhunut kiusaamisesta. Hän myös väittää että on täysin keksittyä että isäni olisi lyönyt minua.
Kun huomautin siitä miten hän tönäisi minut kovakouraisesti kumoon pihalla ja nauroi juosten karkuun kun olin lapsi, hän sanoo "sinä varmaankin jotenkin härnäsit minua".
Hän sanoo että pidän ainoastaan sellaisia ihmisiä mukavina (ja että terapeuttini pitäisi olla tällainen) jotka hokee vain että voi voi sinua parkaa, kyllä olet kokenut kovia.
Kerran sanoin pitäväni Tehosekoittimen Hetken tie on kevyt -biisistä ja hän alkoi lällättää että kuvittelen vielä jonkun laulavan minulle (tämä lällättäen) "niin etelä ja pohjoinen, kaikki meitä varten on" ja sanoi ettei sellaista koskaan tule tapahtumaan, minulla on kuulemma utopistisia (?) kuvitelmia.
Onko hän vain suorasanainen vai narsisti?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Ja sitten se on pistänyt silmään että hän inhoaa kaikkia joihin tutustun.
Minusta tuntuu että hän odottaa saavansa lapsenlapsia, jotta voisi jatkaa jonkun pilkkaamista.
Voi olla epäkypsä idiootti myös ilman narsismia.
Niin, sitähän joskus olen kysynyt kun hän oli nelikymppinen saadessaan minut että oliko aikuiseksi kasvaminen jäänyt jonnekin.
ihan vaan tavallinen naisen kasvattama äiti ja nainen. Ei sen kummempaa.
Niinpä, onneksi isäni tajusi lyödäkin joten hän on oikea miehinen mies sinun mielestäsi vai mitä? ;)
oli miehinen naisen kasvattama ja hallitsema luuseri.
Aika erikoista, että purkauksesi jälkeen käyt puolustamaan äitiäsi!
Siis häh? Ketä mä muka olen puolustanut. Ei mun isä kuule äitiäni lyönyt vaan minua. Aina minua.
Tekisi sinullekin varmaan ihan hyvää saada nyrkistä. Taidat muuten olla mies :)
Terveisin aloittaja-tyttönen
Asetit välittömästi isän äitiäsi pahemmaksi.
Miksi? Aika kummallista kun haukuit pelkästään äitiäsi aloituksessa ja äkkiä isäsi olisin pahempi.
Olet surkea provo.
Äitini oli pahempi kuin isäni henkisesti. Isäni taas hoiti fyysisen puolen. En osaa sanoa kumpi oli pahempi ja en tosiaan ole asettanut ketään mihinkään. Älä kuvittele pikkuisessa höyrypäässäsi.
jos joillain on höyrypää niin sulla, pikku-provo!
Sulla se on, ihan osaan aavistella miten tahtoisit tulla hakkaamaan 50 kiloista tyttöä ;)
Ei onnistu, mä en anna enää yhdenkään naisen/miehen pieksää itseäni. Ja nyt ajattelet tietysti että niinhän sä sanot, mutta niin se on.
Kuulostaa persoonallisuushäiriöltä. Äitisi ei varmaankaan ole työelämässä vaan eläkkeellä mielenterveysongelmien vuoksi. Ja mistäkö tiedän? Oma äitini oli vakavasti häiriintynyt persoonallisuudeltaan, hyvin tutulta tuntuu siis.
Eläkkeellä oli kun olin lapsi ja on. On sanonut päässeensä eläkkeelle selkävaivojen kanssa ja kerran isäni alkoi puhua että eihän se selkävaivojen vuoksi myönnetty niin sai hirveän kohtauksen.
Koska hänelle on pääasia että hän on TERVE ja minä SAIRAS. Kai sitä vuosikausia alistettu ja hakattu onkin, mutta miksi?
Sinuun hän sitä purkaa ja todennäköisesti kadehtii kun et liene yhtä toivoton tapaus kuin hän. Omalla äitilläni järki oli välillä mukana pelissä ja silloin hän kyllä katui tekojaan, mutta paljon kerkesi pahaa saada aikaiseksi; valehteli minusta vaikka mitä ja sisaruksillenikin teki vaikka mitä konnuuksia. Yritä siinä sitten olla terve ja elää omaa elämääsi. Helpommin sanottu kuin tehty. Kerrohan lisää taustastasi ja tapauksista.
Minä en oikeen ole ymmärtänyt katuuko hän tekojaan, vai ajatteleeko että kaikki vika on aina ollut minussa. Ehkä jossain sisimmässään saattaa katuakin mutta ei osaa ilmaista sitä.
Minulla ei ole sisaruksia, joten olin oikeastaan ainoa kohde. Tietysti jos olisi ollut sisaruksia ja olisin ollut se ainoa rääkätty, niin tietysti se olisi voinut tuntua monin verroin pahemmalta.
Ne keksityt jutut olivat mm. että harrastaisin poikaystäväni serkun kanssa seksiä (olin tuolloin 14v ja aivan täysin kokematon) ja hän myös puhui aivan sairaaseen tyyliin miten jossain alusvaatteissani muka olisi.. Tiedät varmaan mitä. Myös väitti että käyttäisin huumeita, ja ivasi että jos joku pyytäisi vaan otamaan jonkun tabletin, niin ottaisin sen kyselemättä mitään. Olin hänen mielestään myös kuulemma koko ajan raskaana (joopa joo).
Varmasti hauskinta hänelle oli se kun huusin ja itkin (välillä oksensin kun en saanut henkeä) isäni hakattua minua, kun sai tulla viereen haukkumaan hulluksi kakaraksi. Hän myös uhkaili yhtenään suljetulla osastolla.
Nyt olen ymmärtänyt myös sen, että hän sanoi lääkärin passittavan minut suljetulle jos näkisi viiltelyjälkeni. Jos lääkäri olisi nähnyt niin nuorella viiltelyjälkiä, hän olisi tod. näköisesti alkanut kysellä kotioloista. Tuolla suljetulla pelottelemisella hän sai vaan minut pysymään kaukana lääkäristä ja joskus ehdottikin pitäisikö jälkiä käydä näyttämässä lääkärille, koska tiesi minun sanovan tottakai ei.
Asutko vielä kotonasi? Jos et, oletko parisuhteessa? Oletko töissä tai opiskelemassa? minkä ikäinen olet? Tilanteesi tuntuu minusta tosi pahalta, itselläni oli sisaruksia joiden kanssa jakaa kohtalo, se kyllä helpotti.
Olen 21-vuotias ja en ole asunut kotona vuosiin. En ole parisuhteessa ja en tiedä kykenenkö parisuhteeseen koskaan. Käyn töissä.
Kuitenkin ketjussa lähdit puolustelemaan äitisi tekoja sillä, että isäsi oli väkivaltainen ja vielä "pahempi", jos nyt oikein ymmärsin.
Ei äitisi teot mihinkään katoa, vaikka kuka muu tekisi mitä tahansa.
Ehkä lähdi siksi puolustelemaan, koska tuntui että tuo yksi vastaaja tuomitsee minut vain siksi että olen naispuolinen ja että olisin vain kuvitellut koko jutun jotenkin.. Ja että hänen mielestään isäni ei ole tehnyt mitään pahaa, vaikka ei tiedä koko tilannetta. Molemmat vanhempani ovat tehneet pahaa.
En ymmärrä miksi ette ymmärrä sitä että vaikka kuitenkin on lapsuutensa narsistin rääkkäämänä, niin kyllä sitä säikähtää kun sitten joku kaksi kertaa isompi ja voimakkaampi hyökkää kimppuun? Siksi koen myös isäni teot pahoina.
Miksi ihmeessä olet vielä yhteydessä noin ilmiselvästi sairaaseen ihmiseen? Itse lähtisin välittömästi karkuun, enkä taakseni katsoisi. Sillä ei ole mitään merkitystä, että kyseessä on oma äiti tai isä. Sääliksi käy jos joskus tuot niitä lapsenlapsiasi noin häiriintyneeseen ympäristöön.
No on todella, mutta sinä "epänormaalia" et selvästikään ole elänyt vastaavissa oloissa. Ei sieltä niin vaan lähdetäkään, sen henkiset pahoinpitelijät varmistavat aivopesullaan. Ulkomaailma voi tuntua sairaiden keskellä asuvasta vielä uhkaavammalta kuin kotiolot. Ei siis kannata syyllistää. Ja vielä yrität: sääliksi käy lapsenlapsiasi... Sääli vaan itseäsi kun et tiedä yhtään mitään! Antakaamme tukea lyödylle, älkäämme lyökö häntä enää enempää. Ja turha väittää, etten tiedä mistä kirjoitan, koska olen elänyt itse pelon alla 15 vuotta, siis koko lapsuuteni. Kun menin viimein ulkomaailmaan (koulussa kävin mutta olin siellä vain fyysisesti), olin aivan pihalla; miten olla ihminen, miten hoitaa asioitaan, kuinka puhua ihmisten kanssa, kuinka käyttäydytään tietyissä tilanteissa... Ja nuo asiat ovat varmasti Teille muille olleet melko lailla päivänselviä.
Äitisi ei nähtävästi ole "kasvanut aikuiseksi".Kertomasi perusteella ikä ei ole tuonut hänelle ns.sielun sivistystä eikä muutosta parempaan kannata juuri odottaakKaan.Pyri unohtamaan-menneet ovat menneitä-vain tulevaisuuden voit muuttaa.Olet arvokas ihminen joten kohtele itseäsi myös sen mukaisesti.
Mulla vähän samantapainen äiti. Hänellä on mielestäni narsistisia piirteitä. Käyttäytyy ihan lapsen tavoin välillä. Yksi äidin lempilauseista oli ettei sinua kukaan katso, kun ulos lähtiessäni mietin mitä laittaa päälle jne. Kun en totellut häntä, olin pirulla riivattu. Ei pysty juuri koskaan sanomaan mitään positiivista. On saanut minut tuntemaan ihan valtavaa häpeää itseäni kohtaan jne. Toisinsanoen kykenemätön kasvattamaan ja rakastamaan lasta.
Kaikki asiat kääntyvät puheissa moneen kertaan jne. Kaikenkaikkiaan hankala ihminen.
Äitisi käytös ei kuulosta terveeltä. Tsemppiä ja voimia. Tiedän että niitä tarvitaan.
valitettavasti toi kuulostaa niin tutulta....olet nuori mutta järkevän oloinen, itselläni meni lähemmäksi 30vuotiaaksi et tajusin narsistisen miehen kautta et vanhemmista eroon ja nopeeta. Lasta ei haukuta ja alisteta. Se on syytön vanhempien ongelmiin. itselläni "pienen" keskustelun jälkeen 30v totesin et isää ei enään ole luonnehäiriöinen kun on ja mitään vikaa ei itsestään löydä ja äitiin välit todella viileät ja jos aloittaa jotain niin luuri kiinni. Mun ei tarvi kuunnella enään. helpompi elää. Tottakai vanhemmat tärkeitä on en kiellä mutta jos lapsuus elätty että ei ole välitetty ja haukkuttu joka omaani persoona valitettavasti muuttanut, niin vanhemmat saa tuntea sen myöhemmin. se on fakta ja mun mielipide. isälläni tällä hetkellä vakava sairaus mutta mua ei kiinnosta koska muistan mitä tehnyt mun lapsuudelle....joo joku vois sanoa että antaa anteeksi. Anteeksi antanut mutta unohda en.
tiedän et vaikeeta on sinulla eroon päästää, mut sen tiedän että oma olosi helpottuu kummasti. usko mua.
Narsisti EI parane, EI kadu, EI rakasta, EI tunne empatiaa. Jos joku alkaa muistuttamaan narsistia JÄTÄ HÄNET. Muuta eri paikkakunnalle ja aloita uusi elämä. Tosin tuo narsisti EI jätä Sinua rauhaan, mutta yritä. Olipa tuo epäihminen eli narsisti ex-puolisosi, äitisi, isäsi tai sisko/ veli. Etäisyyttä ja ÄLÄ ole hänen kanssaan vapaaehtoisesti tekemisissä IKINÄ!