Mä en jaksa enää tätä. Mun pikkusisko kuoli viime kesänä, enkä pääse siitä yli millään. Nyt taas yläasteelle kun menen, luulin et saisin uusii kavereita, mut en saannu. Mua syrjitään ja jos mut halutaan mukaa johokki juttuun niin se on vaa sitä sillon ko joku muu on pois koulusta. Mulla ei oo ees oikeeta ystävää missää. Ketään ei kiinnosta mun elämä yhtään. Haluisin puhua yhelle ihmiselle tästä kaikesta mitä tunnen, mutta en viitti vaivata sen elämää tällä asialla. Se ihminen on mun uus tuttavuus joka on mua 3 vuotta vanhempi. Itte oon 14v. Tää ihminen on niin ihana, että luulisin sen ymmärtävän mua. Mutta kehtaanko kertoa sille kaikkea mikä mun mieltä painaa. Oon lievästi mesentunu. Ikävä on siskoo ja vanhoja kavereita joka ei oo kavereita. Vosinko kertoa teidän mielestä asioita tälle uudelle tuttavuudelleni, ja miten asian ilmasita hänelle ja aloittaa puhuminen näistä asioista? Tarvin apua, ku tuntuu siltä että ei jaksa enää tätä maailmaa ja haluu vaa lähtee pois sinne missä siskokin on.
mä en jaksa enää!
iiiiinää
4215
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
käydä ensin juttelemassa jollekin psykologille tai vastaavalle, siitä saat perspektiiviä kannattako kertoa kaikkia asioitaan heti ihmisille, ne on vaitiolovelvollisia mutta kaverit ei ole.
Kannattaa muuten aloittaa uusi harrastus, koska sellaisen parista saa aina ystäviä ja se vie edes hetkeksi ajatukset pois surullisista asioista. Usein tuntuu siltä ettei jaksaisi lähteä kodista ulos, mutta kun on käynyt harrastuksessa niin mieli on kuitenki parempi =)
Luontaistuotekaupasta 5-htp helpottanee oloa.
On ikävää että kärsit sisaresi kuolemasta. Suru onkin jokaisen ihmisen joskus käytävä läpi,tavalla tai toisella.
Olen samaa mieltä, että kannattaa hakea apua asiantuntijalta, koulupsykologilta, tai käydä muualla juttelemassa psykologin kanssa. Eikä kannata enää pitkittää, ettei masennus muutu pahemmaksi.
Myöskin tuo, että uusi mieluinen harrastus, sellainen jonka tunnet mieleiseksi. Aloita ihmeessä!
Esim, lemmikki, koira on hyvä ystävä. Sen kanssa on mukava puuhastella kaikkea, silloin ei tarvitse ajatella ikäviä asioita. Kavereitakin voi tulla sen myötä.
Minulla on koira ja ulkoilen sen kanssa paljon, ulkona raikkaassa ilmassa. Se on aivan upea ystävä ja ikävän lievittäjä, kun on paha olo.
Mukavaa kesää sinulle, voimia ja jaksamista. Toivon että saat apua mahdollisemman pian ja saat uusia kavereita sekä iloisen mielen ennen kaikkea...:))
Hienoa kun uskalsit tuoda ikäväsi esille ja kysyä neuvoa täältä!
tekee kipeätä. Suru ja kaipaus kulkevat elämän mukana, mutta joskus tulevaisuudessa voi muistella lähtenyttä lämmöllä ja pystyy ehkä siirtämään sen menetyksen taka-alalle ajatuksissaan.
Olet tunnistanut avuntarpeesi, se on jo osoitus kyvystä selvitä eteenpäin.
Olisiko näistä apua?
http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/valtakunnallinen_kriisipuhelin
http://web4health.info/fi/answers/psy-immediate-crisis-help.htm