Eräänä ehkä-ei-niin kauniina päivänä tajusin olleeni ihastunut opettajaani. Tiedän sen olevan normaalia ja menevän kuitenkin ohi jossain vaiheessa. Nyt on tietysti loma, mutta aavistelen jo tulevaa lukukautta. En pysty keskittymään työskentelyyn tai opiskeluun, kun se ihminen vain pyörii päässäni. Kyllähän te sen tiedätte. Viime vuonna olin jo vähällä lipsua, mutta jos en saa tunnekuohujani laannutettuja koulu voi mennä päin p--settä. Lisäksi on myös jotenkin sietämätöntä vain jankuttaa itselleen ettei tämä onnistu, ja että sitä henkilöä ei kiinnosta pätkääkän minä tai tekemiseni. En myöskään missään nimessä halua puuttua sen raukan elämään, enkä näe avautumisessa mitään apua. Ainoastaan opiskelu ei ole todellakaan suurin ongelma. Tämä tuntuu koettelevan voimavarojani jatkuvasti enkä jaksa loputtomiin. Ahdinko ei hellitä edes lomilla, ja ikävä tuntuu ihan sietämättömältä. Kuulostaa säälittävältä, mutta minä väsyn. En tunne näkeväni yhtään 'pakoreittiä'. Siispä kysyn miten olette 'selvinneet' ja toimineet lähelle vastaavanlaisissa tilanteissa?
Te opettajiin ihastuneet
...ja.......
5250
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itsellänikin oli vaikea taipumus ihastua opettajiin. Näin myöhemmin katsottuna arvelen sen johtuvan siitä, että olin kaltoin kohdeltu. Olin mm. kiusattu ikäisteni puolelta, ja minulla oli pelkotiloja. Tunsin pelkoa ja halveksuntaa montaa ikäistäni kohtaan. Opettajat kun olivat neuvovia, ystävällisiä ja vähän vanhempia, olivat helppoja ja turvallisia kohteita... Sääli vain, että siinäkin satuttaa itseään. Siispä: kasaa itseäsi ja tee kaikkesi löytääksesi ihastuksen, joka myös tykkää sinusta ja voi olla kanssasi. Opettaja unohtuu, kunhan saat vähän muuta ajateltavaa sille saralle vastarakkautta.
Mitä jos ope ihastuu oppilaaseen?
Mä olin se ihastuksen kohde eli opettaja. Opiskelija oli aikuinen mies. Olin määräaikaisessa tehtävässä ja kun se työ loppui niin pääsin eroon tilanteesta. En halunnut pitää mieheen mitään yhteyttä. Hoidin työni, vastailin hänelle samalla tavalla kuin muille, mutta huomasin kyllä hänen käytöksestään ja viesteistään että hän olisi odottanut jotain muuta. Käyttäydyin ikäänkuin en tajuaisi mitään.
Jotkut opiskelijat tietysti yrittävät mielistellä opettajaa, mutta tämä oli selvästi erilaista. Ja hänen katseensa oli kyllä sellainen ihastuneen miehen katse.
Kiusallinen tilanne kaikin tavoin.
Esimies ihastuu alaiseensa ja toisinpäin... Ei ihastuminen katso aikaa eikä paikkaa.
Pitäisi nähdä ihminen eikä asemaa tai onko toinen "ylempänä" toista.
En mitenkään ajatellut olevani kyseisen miehen "yläpuolella". Kyse oli vain siitä ettei hän kiinnostanut minua seurustelumielessä.
Kyllähän sitä voi ihastua vaikka varattuun esimieheensä tai kehen tahansa, ei siinä mitään kummallista ole.