meillä oli viime vuonna sellainen tilanne että minulla oli hirveä vauvakuume ja mieheni ei kokenut olevansa valmis isäksi ihan vielä. yhteisymmärryksessä sovimme että odotamme sitten vielä... mieheni ITSE ehdotti että sovitaan suht tarkka ajankohta koska alamme yrittämään ja ehdotti että vuodenpäästä (silloin oli elokuu). voi kuulostaa hölmöltä tuollainen ajan sopiminen mutta meille se oli paras ratkaisu koska mieheni itsekkin myönsi että olisi käynyt niin että kun olisin vaikkapa puolen vuoden päästä alkanut puhua että joko hän on kypsynyt ajatukseen niin olisi sanonut että ei ole kerinnyt vielä miettiä.
olemme yhdessä tässä vuoden sisällä puhuneet asiasta kaikkea että "sitten kun loppukesästä alamme yrittämään jne..." ja suunnitelleet kaikkea asiaanliittyvää, mutta en ole puhunut joka päivä että hän saa rauhassa miettiä ja ajatella asiaa.
nyt kuitenkin kun olen ottanut puheenaiheeksi sen että alkaisimme ensi kuussa yrittämään niin hän vain vaihtaa puheenaihetta. hän ei ole sanonut suoraa mutta luulen ettei hän silti vieläkään halua?
onko muille käynyt näin? mihin ratkaisuun olette päätyneet? oletteko tehneet kopromissin että odotatte vielä vähän vai lykänneet taas vuodella eteenpäin asiaa?
tuntuisi turhauttavalta lykätä taas vuodella eteenpäin. mistä voin olla varma että hän sillonkaan on valmis...
olemme yhdessä tässä vuoden sisällä puhuneet asiasta kaikkea että "sitten kun loppukesästä alamme yrittämään jne..." ja suunnitelleet kaikkea asiaanliittyvää, mutta en ole puhunut joka päivä että hän saa rauhassa miettiä ja ajatella asiaa.
nyt kuitenkin kun olen ottanut puheenaiheeksi sen että alkaisimme ensi kuussa yrittämään niin hän vain vaihtaa puheenaihetta. hän ei ole sanonut suoraa mutta luulen ettei hän silti vieläkään halua?
onko muille käynyt näin? mihin ratkaisuun olette päätyneet? oletteko tehneet kopromissin että odotatte vielä vähän vai lykänneet taas vuodella eteenpäin asiaa?
tuntuisi turhauttavalta lykätä taas vuodella eteenpäin. mistä voin olla varma että hän sillonkaan on valmis...
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kyseisestä asiasta, mutta voin sanoa suoraan että ethän sie mitenkään voi olla varma et hän silloinkaan pitää lupauksensa. Ja mitä nyt oon kuullu tuosta asiasta kavereiden puhuvan niin niin se vaan menee et ei ne miehet välttämättä ole koskaan "valmiita" isäksi.
Toki mieleen tuli yksi tapa ratkaista asia (tän luin jostain täältä kesk.palstalta) että tee sillee et lopeta vaan ite nyt se ehkäisy (siis jos käytät hormonaalista) ja sanot miehelles et kun hän ei kerran sitä lasta halua ni hän hoitakoon ehkäisyn..voipi olla et kyl se siitä nopeesti ottaa tuulta purjeen alle ku ton teet ;) meinaan harva mies haluu noita kortsuja käyttää. ;)
Ja silloinhan et edes pakota häntä mihinkään vaan yksinkertaisesti jätät sitte hänen päätettäväkseen et miten haluaa toimia. :)
me ollaan käytetty nyt ns.varmoja päiviä ja kortsuja vaan sillon kun on ollu (todennäkösesti) ovis. eihän sitä aina voi tietää koska se on mutta vissiin on laskettu oikein kun näin ollaan kohta puoli vuotta menty enkä ole raskaaksi tullut...
mieskin on siis koko ajan tietoinen että "vahinko" voi sattua missä kuussa tahansa. hän kyllä tietää ettei nuo varmat päivät ole välttämättä kovinkaan varmoja.
luulen että hän ei uskalla vaan tehdä päätöstä yrittämisestä (ja kyllähän se minuakin pelottaa, kyseessä on kuitenkin todella iso asia).hän taitaa toivoa että tulisi vahinko...:) sellasen käsityksen olen saanut.lopetin pillerit kuitenkin meidän yhteisestä päätöksestä ja mies on siitä saakka sanonut että saa tulla jos on tullakseen.
No eihän tuossa sitten ole ongelmaa jos mies kerran sanoo et saa tulla jos on tullakseen. :) koitat nyt vaan maltilla odottaa vähän aikaa ja voihan se olla et hän jo hyvinkin pian on valmis todella aloittamaan lapsen teon..siltä tuo ainakin miusta kuulostaa. :)
Aloittaja, miettikää todella tarkkaan mitä teette!
Kannattaa ottaa selvää, haluaako mies ihanihanihan varmasti isäksi, ennenkuin alatte sitä lasta yrittämään tosissaan.
Ettei vaan käy niin, että mies huomaakin sitten kun olet raskaana, tai lapsi on syntynyt, ettei sittenkään isyys ja perhe-elämä ole häntä varten.. turha siinä sitten enää on ihmetellä jos eroatte ja päädyt yksinhuoltajaksi :( (näin on käynyt niiiiiiiin monille pariskunnille..)
Raskausaika on raskasta parisuhteelle- nainen saattaa muuttua hormonimyrskyjen myötä täysin, (itkua, raivoa,huonoa oloa jne) ja miehellä on kyllä siinä paljon kestettävää sitten.. niin ja vauva-arki, se on raskasta, ja silloin myös on moni parisuhde koetuksella, ja mies saattaa jopa tuntea itsensä hylätyksi kun vauva vie äidin koko ajan.. jne.
Siinä vain muutama esimerkki. Omasta tuttavapiiristä löytyy monta esimerkkiä kun on erottu vauva-aikana, jopa raskausaikana, kun on sitten vasta huomattu että halutaankin eri asioita!
Vauva on ihana asia, vaan paljon paremmin kaikki on, kunhan vauvaa odotetaan yhdessä, varmana siitä että hänet haluaa sekä isä että äiti, ja kun on sovittu, että myös isä hoitaa vauvaa.. lapsihan on 50/50 molempien!!
Onnea matkaan, kunhan molemmat olette valmiita!
(Kirjoitin tämän ihan oman kokemuksen perusteella, enkä siksi että haluaisin onneasi lannistaa.. vaan täyttä faktaa on, että liitollanne on suuri mahdollisuus epäonnistua, jos miehesi ei ole varma lapsesta.
Toisaalta, voihan käydä myös niin, että miehestä tulee hyvä isä ja puoliso.. :D)
Nämä on ihan makuasioita, mutta itse en haluaisi että lapsemme saisi alkunsa siitä että mies ei viitsi käyttää kondomia. Minä toivoisin, että mies päättäisi HALUAVANSA lasta, mahdollisista peloista riippumatta. Olisi aika huono peruste saada aikaiseksi rakkauden hedelmä "kun se kumeillä räplääminen on niin tylsää". Ei hyvä syy hankkia lapsia! TOIVOTTAVASTI kukaan mies ei vain tuosta syystä heittäydy isäksi...
täysin sama tilanne kuin teillä.. Aina ollaan siirretty ja odotettu lisää kun mies ei olekkaan ollut valmis, mutta NYT sovimme, että lopetan ehkäisyn tämänviikon perjantaina ja odotamme yhdet luomumenkat ja sitten saa vauva tulla jos on tullakseen. :)
Huomasin tuolla ylempänä olleen viitauksen tähän, mun toisaalla olleeseen kommenttiin, niin kopioinpa tään juttuni nyt sitte sellaisenaan myös tänne, koska tuntuis sopivan hyvin aiheeseen.
Hei, mulla oli lähes sama tilanne, elikäs ikää 36 ja jahkaileva mies. Niinpä tuossa kevään kynnyksellä päätin ottaa ohjat omiin käsiini. Ilmoitin miehelle, että pillereitten popsinta on loppu nyt, ja jos mies haluaa ehkäistä, niin se on täysin hänen vastuullaan, ja mä en enää laita tikkuakaan ristiin ehkäisyn eteen.
Yllätys yllätys! Muutaman kerran kortsujen kanssa tuherreltuaan, isäntä totesi: "Saa tulla, jos tullakseen, hän ei jaksa kumien kanssa alkaa temppuilemaan".
Nyt kun vaan vielä tärppäis, mut eihän sekään enää tällä iällä ole mikään itsestäänselvyys ja olenkin varautunut siihen, että useampi kuukausikin tässä voi mennä yritykseen.
Miehet on monasti tosi jahkailijoita näissä asioissa, mutta meidän ikäisillä naisilla sitä aikaa jahkailuun ei enää niin kamalasti ole. Pakko ottaa härkää sarvista ja asettaa mies tilanteeseen, jossa ehkäisy jää yksin hänen vastuulleen, jos sitä haluaa. Nythän se menee yleensä niin, että vastuu ehkäisystä on yksin meillä naisilla. Miksi? Koska miehet haluavat seksissäkin nyppiä "rusinat pullasta".
nyt mun pitää "perua sanani" mutta onneksi vain täältä :D
mies ilmoitti tänään kun sanoin että olen valmis lykkäämään vauva projektia vielä jos ei hänestä tunnu sopivalta ajankohdalta että hän on miettinyt asiaa ja uskoo ettei tämän valmiimmaksi tule (ikää miehellä siis 26v,pian 27).hän on aina sanonut haluavansa ennen 30vuotta ainakin yhden lapsen.
ehdotin varmuuden vuoksi että kattellaan vielä muutama kuukausi ja mietitään rauhassa (pelkäsin että mies haluaa minun mielikseni) mutta minun yllätyksekseni hän sanoi että häntä pelottaa hieman isäksi tulo mutta haluaa että alamme nyt yrittämään.
kaikkiahan varmasti jännittää.. kyllä minuakin jännittää vaikka olen jo kuumeillut aika pitkän aikaa. se on niin lopullista. mutta kuten äitini on sanonut minulle omasta lapsuudestani : ensimmisen vuoden aikana he yhdessä isäni kanssa kasvoivat vanhemmuuteen. se on totta, ei kukaan ole valmis vanhemmuuteen ennenkuin on itse joskus äiti tai isä :)
tsemppiä kaikille yritykseen!! olis kiva kuulla jatkossa täällä kokemuksia miten on mennyt :)
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9178766
Luepa tuolta vauvat 0-12kk miten on äideille käynyt lapsien kanssa :D
Että lycka till..
selasin läpi tuota keskustelua.
kyllä jotakin pitää olla pahasti pielessä jos parisuhde menee lapsen saannin jälkeen tuollaiseksi.
kumpikaan ei silloin voi olla kypsä ja tasapainoinen aikuinen...
en tiedä minkälaisten ihmisten kanssa te lapsenne teette mutta minulla ja miehelläni on ainakin terve ja normaali parisuhde. koskaan ei voi sanoa ettemmekö ikinä eroaisi tms. mutta tuskin kukaan järkevä käyttäytyy noin kuin tuossa keskustelussa alottaja ja hänen miehensä.
kyllä meillä ainakin lapsi asiakin on tarkoin harkittua, molempien yhteinen päätös vaikka minä olenkin ensiksi kuumeillut. aika harvalla pariskunnalla se vauvakuume tulee yhtäaikaa vaan on toisen alotus ensin ehdottaa asiaa.
minä en edes harkitsisi lapsen tekemistä tuollaisen miehen kanssa mitä alottaja kuvaili tekstissään.
toivon hartaasti että noin epäkypsät ihmiset lykkäisivät lasten tekemistä vielä muutaman vuoden.
anteeksi jos pahoitin jonkun mielen mutta en ymmärrä miksi täällä keskustelupalstoilla pitää aina ottaa ääripäät esille.luulen (ja toivon) että täällä olisi ihan normaaleja ihmisiä joilla on terve parisuhde jossa mies ja vaimo rakastaa toisiaan eikä vaan perusta perhettä hetken mielijohteesta.
Onko sinusta ihanaa saada lapsi miehen kanssa, joka suostuu siihen vain kondomien vaivalloisuuden vuoksi? Minusta lapsia pitäisi haluta, jos siihen saa tilaisuuden. Suunnittelematonkin voi olla vähintään yhtä rakastettu, mutta se jos suunnitellaan ja vauvanteon perusteena on kondomin monimutkaisuus, niin enpä haluaisi itse olla se niin toivottu lapsi...
On, minusta on ihanaa tulla raskaaksi juuri tälle miehelle. Hänelle, eikä kenellekään toiselle.
Jätän tuon joutavan päiväisen kukkahattutäti hössötyksen, suunitteluineen ja jonninjoutavine säätämisineen ilolla teille. Koneita ja taloja tehdään suunitelmien pohjalta. Lapset saadaan, jos Luoja suo.
Soutaa, huopaa, eipäs, juupas..
Muista, mitä tädit sanoi, sitten kun eroatte ja jäät lapsen yh:ksi :D