En oikein tiennyt mille palstalle tämän laittaisin mutta laitetaan nyt tänne kun kyse on kuitenkin alle 1v lapsesta.
Eli mitä mieltä olette siitä että pian 1v täyttävän lapsen isä tekee töitä 12-16pvä??
Jos joskus tulee kotiin aikaisemmin ennen kuin lapsi menee nukkumaan niin ilmoittaa lapsen äidille menoistaan vasta sitten kun on tekemässä lähtöä?
Jos äiti on joskus ja jouluna ostoksilla ilman lasta 2h kauempaa niin tulee huutoa et mitä helvettiä te siellä kuppaatte?
Äiti joutuu antamaan tietyn ajan koska tulee joltain ostosreissulta kotiin. Jos myöhästyy niin tulee huutoa!
Isä sanoo menneensä käymään hakemassa itselleen tupakkia tai käy nopeasti kaverillaan...aikaa vierähtääkin yhtäkkiä 3-4h.
Isä ei ole viettänyt lapsensa kanssa ainuttakaan yötä kaksin. Äiti on useita viikonloppuja kun isä on lähtenyt kavereiden kanssa mökkeilemään,ollut viikon etelän matkalla ja muutamia päiviä kalastusreissuilla.
entä sitten se kun äiti muistuttaa edeltävänä päivänä isää että äidillä oli seuraavana päivänä meno johonkin aikaan että tulee sitten ennen sitä mökkireissultaan pois. Ja sitten seuraavana päivänä kun soittaa niin isä tuumaa äidille että ei täällä mökillä siihen aikaan ketään ole ajokunnossa että pääsisi pois.
Kertokaa oikeesti mielipiteenne noista esimerkeistä.
Eli mitä mieltä olette siitä että pian 1v täyttävän lapsen isä tekee töitä 12-16pvä??
Jos joskus tulee kotiin aikaisemmin ennen kuin lapsi menee nukkumaan niin ilmoittaa lapsen äidille menoistaan vasta sitten kun on tekemässä lähtöä?
Jos äiti on joskus ja jouluna ostoksilla ilman lasta 2h kauempaa niin tulee huutoa et mitä helvettiä te siellä kuppaatte?
Äiti joutuu antamaan tietyn ajan koska tulee joltain ostosreissulta kotiin. Jos myöhästyy niin tulee huutoa!
Isä sanoo menneensä käymään hakemassa itselleen tupakkia tai käy nopeasti kaverillaan...aikaa vierähtääkin yhtäkkiä 3-4h.
Isä ei ole viettänyt lapsensa kanssa ainuttakaan yötä kaksin. Äiti on useita viikonloppuja kun isä on lähtenyt kavereiden kanssa mökkeilemään,ollut viikon etelän matkalla ja muutamia päiviä kalastusreissuilla.
entä sitten se kun äiti muistuttaa edeltävänä päivänä isää että äidillä oli seuraavana päivänä meno johonkin aikaan että tulee sitten ennen sitä mökkireissultaan pois. Ja sitten seuraavana päivänä kun soittaa niin isä tuumaa äidille että ei täällä mökillä siihen aikaan ketään ole ajokunnossa että pääsisi pois.
Kertokaa oikeesti mielipiteenne noista esimerkeistä.
Vastaukset 27
Vanhimmat
niin ja noi kauppareissu huudot äidille tulee silloin kun isä on lapsen kanssa kotona.
Itselläni on kaksi pientä lasta... Toisen lapsen syntymän jälkeen ollut yhden päivän ilman lapsia ja silloinkin mummo hoiti lapsia. Nytkin mies on ilmoittanut kaikki heinäkuun viikonloput, että hänellä on menoa tupareista - festareihin. Aina kun kuljen jossain niin lapset ovat mukana.
En valita, kun olen halunnut lapset tähän maailmaan olen itselleni luvannut heistä pitää huolta ja he ovat mun elämäni ykkösasia! Kerkeän sitten vielä, kun lapset kasvavat.
kyllä äidillä ja isällä on aivan yhtälaiset oikeudet omaan aikaan ja lapsen on hyvä olla välillä myös isän kanssa. Tietysti imetys alussa rajoittaa äidin menemistä, mutta sen jälkeen on meillä mieskin ollut pari/muutaman kerran lapsen kanssa kahdestaan vuorokauden tai illan (lapsi nyt 1v3kk) ja usein hoidamme nukutusvuorot iltaisin puoliksi ja vuorottelemme aamuvuoroja viikonloppuisin. Itse olen pitänyt huolen, että mies kun tulee 8h työpäivän jälkeen kotiin, niin MOLEMMAT HOIDAMME LASTA JA MOLEMMILLA OIKEUS KÄYDÄ MYÖS YKSIN ESIM. URHEILEMASSA TAI KAUPASSA JA NÄHDÄ VÄLILLÄ KAVEREITA. Itse en katsoisi tuollaista miestä ollenkaan, mutta tietysti pienen lasten äidin on vaikea lähteä suhteesta, toisaalta, hoidathan nytkin lasta käytännössä yh:na...Tietenkään ei ole hyvä jos jatkuvasti on isä tai äiti poissa, mutta kyllä äitikin tarvitsee välillä omaa aikaa ja varsinkin jos itse sellaista kaipaa!
tehtiin kyllä selväksi jo odotusaikana, että lasten hoito kuuluu molemmille 50/50. Imetys sitoo minua vielä aika paljon (vauva 5kk), mutta silti olen päässyt esim. kavereitten kanssa terassille ja aloitin uuden harrastuksenkin :) yleensä meillä kyllä liikutaan koko perheen voimin.. festareilla ym. saatiin kulkea ihan riittävästi ennen lasten tekoa.
miehesi puolelta.
Meillä mies kyllä käy viihteellä epäsäännöllisin väliajoin n. kolmen kk välein tai sitten on pitempiä välejä ja menee jonnekin mökille tms. viikonlopuksi. Kesäisin hänellä on varattuna yksi viikko pohjoisen reissuun, johon saamme lähteä mukaan, mutta tuskin menemme. Mutta aina pitää kiinni sovituista aikatauluista, ilmoittaa hyvissä ajoin etukäteen jne. Minulle tämä sopii. Minäkin olen häneltä luvan saanut mennä, muttei huvita. Olen mieluummin kotona. Kauppareissut tai lounas kaverin kanssa kaupungissa, ovat minun omaa aikaani. Tyttö kulkee muilla reissuilla mukana. Kerran on mies perään soittanut, kun kuppasin liian kauan. Hänelle tuli kiire töihin, olin ymmärtänyt "kotiintuloajan" väärin :) Miehellä kuluu paljon aikaa myös harrastuksensa ja työn parissa, joten aika paljon joudumme olemaan kaksin tytön kanssa. Joskus jurpii, mutta siitä sanon ja mies yrittää sitten vähentää menojaan ja olla kotona.
En kyllä katsoisi semmoista menoa, että mies saa kulkea omilla reissuillaan ja sitten motkottaa, jos minä kävisin kaupoilla tms. Ja jos jotain sovitaan niin silloin siitä pidetään kiinni, eikä vedota siihen, ettei kukaan ole ajokunnossa. Ottaa sitten vähemmän. En myöskään hyväksy sitä, että mieheni tekisi noin paljon reissuja. Me ei koskaan olla kuljettu yhdessä joka paikassa, vaan menty yhdessä ja yksin, joten meille ei ole ongelma, että isi lähtee baariin ja äiti jää kotiin. Yhtälailla hän hoitaisi tytön, jos minun menokenkääni alkaisi kutittamaan.
Onko tämä kompakysymys? Tottakai vastaus on se ettei tuollainen perhe-elämä ole tasapuolista eikä oikeudenmukaista, eikä tulevaisuuden kannalta viisastakaan: äiti väsyy, lapsi ei solmi syvempää suhdetta isäänsä ja isä etääntyy ulkokehälle kuviosta. Siitä on sitten helppo liueta lopullisesti poikien kanssa kalastamaan.
Hyvä aloittaja, lakkaa etsimästä hetken sympatiaa hankalalle tilanteellesi ja tee asiat selviksi perheessäsi kuinka tästä eteenpäin. Voit jatkaa tällä linjalla ja katkeroitua pikkuhiljaa kunnes repäiset itsesi irti tai jämähdät ja "kuolet pystyyn". Tai teet jotain suhteessasi toisin.
Juuri näin. En pidä tätä ensisijaisesti äiti-isä-ongelmana vaan parisuhdeongelmana. äiti kuodostaa oman suhteensa lapsiinsa, samoin isä. Ja vanhemmat muodostavat keskenään parisuhteen, jonka puitteissa hoitavat ja hellivät toisiaan sekä vastaavat lastenhoitojärjestelyistä.
Itse onneksi pystymme keskustelemaan puolisoni kanssa ajankäyttöön liittyvistä asioista. ei tarvitse huutaa. ja siitä huutamisestakin voidaan puhua.
Ihan on kuin omaa kirjoitustani. Lapsi 1v4kk eikä isä ole ollut lapsen kanssa yhtään iltaa, ei yötä ei edes muutamaa tuntia jotta minä äiti pääsisin edes pakollisille asioille saati mihinkään yhtään rentoutumaan. en lenkille en kauppaan. Aina mukanani on lapsi tai sitten mummi hoitaa. Mummikaan ei vaan aina voi hoitaa on itsekin aika ajoin sairas huolehtimaan vauhdikkaasta pienestä.
Kyllä meillä parisuhde on kuollut tähän järjestelyyn ja mietin lähteä lätkimään. Kun ei lapsella ole isää näin eikä sen enempää vaikka asuisin 300km päässä. Sitten ehkä alkaisi kelvata tapaamisviikonloput kyllä ja lapsi näkisikin isäänsä, nykyisin emme näe häntä oikeastaan koskaan. Käy nukkumassa, sohvalla ja menee menojaan. Aamulla ennenkuin heräämme, illalla tulee kun nukumme. Lapsi ei tapaa isäänsä kuin pikapikaa eikä edes päivittäin. Siinä sitä isä-lapsi suhdetta. Ei lapsi edes viihdy isänsä kanssa mutta mikäs ihme se on. ei halua syliin ei leikkikaveriksi ei syöttäjäksi eikä nukuttajaksi.
Olen kuollakseni väsynyt enkä haluaisi aamulla millään herätä kun tiedän että samanlainen päivä kuin eilen, toissapäivänä.. samaa pakkopullaa tavallaan. Toki lapsi on rakas ja takuulla pidän lapsestani huolen, menen ja olen kuten haluan mutta aina vaan lapsi kainalossani. Omaa elämää ei ole.
Miehelle olen puhunut, huutanut, antanut ymmärtää, vittuillut.. kaikkia kommunikaatiokeinoja on kokeiltu mutta ihan sama kun mikään ei saa sitä ymmärtämään ettei näin voi jatkua. Lopulta kun lähden lapsen kanssa on turha sitten itkeä. Asiasta on sanottu. Enää en edes uskaltaisi lasta jättää isälle esim. viikonlopuksi, mies ei tunnu ollenkaan tajuavan että tämän ikäinen karkaa pihalla, kiipeää, rymyää ja kokeilee kaikkea. Saa siis olla silmä tarkkana. Isä ei seuraa yhtään mitä lapsi tekee, on kokeiltu pitääkö huolen esim kun käyn vessassa herran ollessa paikalla. Lapsi ehtii siinä ajassa jo sohvalle ja tulla pää edellä alas. Nähty valitettavasti on. Ja vaikka siitäkin sanoin "Katso ettei se kiipee.." Ei katsonut.
Joku kun kertois miten saada mies tajuamaan. Lapsen kannalta kurjaa kun isää ei käytännössä ole. Jokainen lapsi ansaitsis kunnon huolehtivan isän. Vielä kestäisin jos laiminlöis minut mutta että lapsensa. Työt ja oma kiva menee kaiken edelle. Kodin, perheen ja parisuhteen.
tuota voi edes kutsua parisuhteeksi saati perheeksi. Mitä ihmettä teet moisessa "suhteessa"?
Onkin niin helppoa lähteä lätkimään kun on juuri ennen lasta laitettu ja rempattu omakotitalo kaksi autoa ja maksettu itsensä kipeäksi lapsen tavaroista ynnämuusta.. miehellä on leveät elintavat ja minä sitten elätän minut ja lapsen. En enää puutu miehen pyykkäyksiin enkä syömisiin, siivoan kun huvittaa mutta pakko mun on kotia pitää yllä onhan tämä minun ja muksun koti jossa on asuttava ja oltava ja elettävä.
Ihan takuulla lähden lätkimään kunhan on varaa, lapsen laitan kaiken edelle ja nyt pitää olla tässä kun muuta kotia ei ole vara laittaa. Kunhan saan työpaikan äitiysloman aikana menetetyn entisen tilalle on lähtöpelit aika selvät. Nyt vaan ei oo varaa kun tulot on minimissään ja säästöt käytetty aikoja sitten.
En todellakaan ole onnellinen enkä tästä enää onnellista saa tekemälläkään on tässä jo ehtinyt katkeroitua ihan tarpeeksi kiitos tuon idiootin joka välittää vaan itsestään. En osaa arvostaa työnarkomaania joka tarvii sitten ne raskaat huvitkin. Ja se kaikki on pois minulta ja lapselta.
aivan pakko kysyä.. millainen lapsesi isä oli kun sai kuulla tulevansa isäksi ja millainen käytös oli raskaus aikanasi ja silloin kun vauva syntyi? :O
tuollaisen potkisin pihalle!
Täällä jo kolme vuotta jaksettu kestää moista miestä. On työnarkomaani ja yrittäjä. Eipä tuo tilanne ole juurikaan parantunut. Esikoista nyt hieman enemmän alkanut hoitamaan, kun lapsi on jo hieman vanhempi (3v), mutta äitinä en pääse ilman lapsia koskaan mihinkään, ellen hoida lapsenvahtia. Isännällä kun on kiire töiden jälkeen prätkäilemään tms. Käy myös laivalla ja muilla lyhyemmillä reissuilla, mutta jos minä haluan lähteä, hän ei suostu lasten kanssa olemaan. Enpä osaa neuvoja antaa...
Ero ollut lähellä miljoona kertaa ja suoraan voin sanoa, etten ole onnellinen.
Kamalia tarinoita! Mita te arvon naiset tuollaisissa suhteissa roikutte enaa? Eikait tuommoisesta saa kukaan enaa mitaan irti. Paitsi ehka mies jollain ihmeellisella tavalla? Onpa joku passaamassa.
Meilla on tehty alusta asti selvaksi etta tama ei ole MINUN lapseni, vaan MEIDAN, jolloin mielestani vastuu kuuluu molemmille. Mies on paivat toissa ja koulussa, ja silti iltaisin lopun vasyneena auttaa kylla lapsen hoidossa, leikkii, syottaa, ym. Ja haluaakin itse myos lapsen kanssa aikaa viettaa. Aina voivottelee etta kunpa poika kasvaisi akkia niin paasisvat touhuamaan oikein kunnolla.
Sita en ymmarra myoskaan etta milla energialla te hoidatte lapsen yksin? Minulla on paivan paatteeksi kun mies tulee kotiin (kuuden aikaan illalla) puhti ihan lopussa ja on ihanaa menna kylpyyn tai maata hetki sohvalla ihan itsekseen. Hyvin paljon tuo lapsukainen on minussa kiinni kun ollaan paivisin niin paljon kahdestaan, esimerkiksi nukuttamiset on aina olleet minun hommaa. Tosin nyt mies tanaan sanoi etta kun palaan pojan kanssa lomareissulta niin han alkaa nukuttaa pojan, jospa nukkuisi paremmin. Saa nahda mita siita tulee:)
Muutaman kerran han on pyytanyt lahtea esim lumilautailureissulle ja kun ilmaisin mielipiteeni asiasta, han perui lahtonsa. Nyt kun poika on hieman vanhempi (8kk) on han kaynyt kerran-pari ulkona kavereidensa kanssa, samoin itse paasin myos synttareitani juhlimaan. Mies on ilmaissut etta mikali mina mielin lahtea ulos han kylla hoitaa lapsen, en vaan enaa saa samanlaista iloa yollisista baarireissuista kuin aiemmin niin eipa ole tullut lahdettya. Leffassa ym kayn silloin talloin.
Nain sen minun mielestani kuuluisi ollakin.
Jos tosiaan suoraan sanon niin, miten helvetissä joku kattoo tollasta miestä? ainakaan perhe ei merkitse miehelle mtn. Jos merkitsisi, menisi hän paljon vähemmän ja viettäisi aikaa lapsensa/vaimonsa kanssa. Itse en tuollaista katselisi alkuunkaan!! Tai joss mies menee noin paljon, niin ei hänellä ainakaa ole varaa sanoa äidin kauppareissuista mitään.. huh huh.. alkaa oikein suututtaa. Miten tuollaisia ihmisiä voi olla edes olemassa :O itselläni mies joka osallistuu samalla lailla lapsen hoitoon kuin minäkin ja minusta se on itsestään selvyys jos lapsi on kerran yhdessä tehty.
ja uskomatonta että on pokkaa sanoa ettei pääse mökiltä kun kukaan ei ole ajokunnossa!!!!?? itse olisin siinä kohtaa varmaan se pirttihirmu ja toteisin, että ei ole mun ongelma millä tulet, kunhan olet paikalla sovittuun aikaa!!!! =)
Eiköhän nämä ole niitä naisia jotka ovat itse halunneet lapsen/lapsia, mutta mies ei. Vai onko mies muka kertonut miten ihania vauvat ovat ja miten sellaisen haluaisivat? Järki päähän! Kyllä sitä kannattaa mies katsastaa ennen lapsien tekoa ja kokeilla hoitolapsilla ja koiranpennulla miten hoivavietti toimii.
Kirjoitin tuossa aiemmin olevani samassa tilanteessa kuin ap ja voin todella sanoa, ettei miehestäni ennen lapsen syntymää olisi voinut tällaista kuvitellakaan. Ja kyllä Lapsi oli yhteinen ajatus, enemmän jopa mieheni toive. Tottakai sitä kuvittelee toisen olevan tilanteen tullessa yhtä vastuuntuntoinen kuin itse, mutta niin vaan muutkin ovat pettyneet "unelmiensa mieheen", kun arki lapsen syntymän jälkeen koittaa.
Voin pahoin, joka kerta kun minua (tai muita äitejä vastaavassa tilanteessa) syytetään ongelmasta. Helppo muiden sanoa, että olisi pitänyt mies katsastaa ennen lapsia. Mutta milläs katsastat kun vasta lasten tullessa näkyy asian oikea laita. Ihan kuin muut miehet eivät koskaan muuttuisi huonompaan suuntaan, tai että ne huonot piirteet tulisi esiin vasta tietyissä tilanteissa... Kyllä ne miehetkin osaavat esittää olevansa muuta kuin oikeasti ovat.
Koiranpentu ja vauva ovat ehkä kuitenkin kaksi eri asiaa...vauva kun vaatiii hieman enemmän huolenpitoa kuin koira...
Meillä se oli mies joka halusi lapsia kovastikin ja kun ikää alkoi olla 30v molemmin puolin niin oli kuulemma jo aikakin. Hän oli pollea isä kun masua kasvatettiin, niiiin ylpeä tulevasta perheen lisäyksestä ja kun syntyi oli vielä polleampaa vaan entäs kun koitti se parkuarki ja kakkarumba niin lähti niin että sukat suti eteisessä. Siihen loppui se mielenkiinto lapsiperhe-elämään. Jäin esikoisen kanssa sektiohaavoineni kotiin itkemään kun mieheltäni apua en saanut en lainkaan, hädin tuskin pystyin itse liikkumaan ja nostelemaan vauvaa yötäpäivää. Ja kyllä meidän mies osoitti ennen omaa vauvaa vauvanhoitotaitonsa ja lapsenhoitotaitonsa hyvin mallikkaasti, en olisi koskaan uskonut että voisi oman lapsen kohdalle tullessa kääntää takkinsa näin. Ei ilmeisesti huomioinut että oma lapsi on siinä aina ja kokoajan ja se on hoidettava eikä sitä voi kuskata pois jos ei enää jaksa tai huvita. Kyllä kuka vaan jaksaa pikkuihmisen parkua ja yötäpäivää hoitoa päivän tai kaksi, mutta kun sitä on luvassa kotona puolivuotta vähintään siinä se vasta punnitaan kenestä siihen hommaan on.
Noinhan meilläkin näyttää menevän.
Mitä enemmän väsyn pienen vauvamme itku- ja kakkarumbaan, sitä enemmän mies keksii/suurentelee syitä joiden vuoksi hän on se, joka tässä uupuu (hoidan lapsemme yksin). En olis ikinä uskonut tästä miehestä. Ja on lapsemme hänelle rakas, mutta vain sillä tavoin että hän voi kutitella lapsen jalkapohjia tai leperrellä ohikulkiessaan.
Viittaat tällaisissa tilanteissa olevien äitien syyllistämiseentällaisessa tilanteessa. Joo, minäkin oon sitä näillä palstoilla tehnyt, mutta on tilanteita ja tilanteita.
Tottakai on miehiä jotka etukäteen arvioituna on ihan hyviä perheenisiä ja todellisuus valkenee toisenlaisena kuin kuvitteli kun vauva viimein saapuu. Ei näistä voi syyllistää.
Mutta sitten on naisia (ja miehiä) jotka lähtevät lisääntymään tosi hataran tuntemisen perusteella. Mitä sitten voi odottaakaan? Toivoa parasta ja pelätä pahinta.
Kerron pari esimerkkiä mitä tarkoitan. Ystäväni tapasi miehen, rakastuivat. Lyhyen tuntemisen jälkeen mies alkoi puhua että jättäisivät ehkäisyn pois kun hän viimein tapasi elämänsä naisen ja on pitkään haaveillut perheestä. Luonnollisia haaveita rakastuneella, mutta mies alkoi vimmatusti maalailemaan näitä perhekuvia ja ystäväni alkoi lämmetä niihin, pitkään hänkin haaveillut perheestä. Me ympärillä olevat varoiteltiin ystäväämme että kuka lähtee parin-kolmen kuukauden tuntemisen perusteella lasta hankkimaan. Ja niinhän kävi että kohtapuoliin miehestä kuoriutui klassinen kotidespootti: väkivaltainen ja kontrolloiva. Vauvahanke oli varmaan tarkoitettu naisen sitomiseksi suhteeseen. Ja ehkä miehellä oli vilpitön halu saada ehjä hyvä koti kun oma tausta oli rikkonainen ja kotiolot surkeat.
Sitten on tullut seurattua sivusta paria tuttavanaista jotka haluavat väen vängällä kesyttää jonkun renttukundin ja kulkuri-rokkijätkän. Rellestämiseen ja kaikenlaiseen kukkoiluun väsähtänyt mieskin tahtoo hetken levähtää kotia leikkimällä ja lapsi hankitaan. Kas kummaa, naiset ovat ihmeissään kun muutaman kuukauden päästä baarit ja baana maistuu puolisolle taas. Näissä jutuissa voi vastuuta omasta onnettomuudestaan vierittää naisenkin harteille, ei niin että se puoliso on vaan se syypää perhe-elmän toimimattomuuteen.
on jo todettu kyseessä on parisuhdeongelma eikä lapsenhoito-ongelma. Oletteko aviopari vai avopari? Jos olette avioliitossa, miehen käytös on käsittämätöntä ja anteeksiantamatonta, jos taas avopari, se on ymmärrettävää. Vaikuttaa nimittäin siltä, että mies ei ole sitoutunut sinuun, eikä siksi myöskään lapseen. Hän voi lähteä parin vuoden kuluttua kokonaan suhteesta.
Huolehdi ehkäisystä, et ainakaan saa saada toista lasta. Silloin vasta olisit sidottu, jos sinulla olisi kaksi pientä. Tyttäreni oli avoliitossa, josta on kaksi lasta. Mies jätti hänet, kun hän alkoi odottaa nuorimmaista. Nyt hän on kahden pienen yksinhuoltaja.
Itselläni on ollut näin jo kauan, Isäntä viihtyy kavereidensa kanssa. Kalalla ja metällä kupataan, talvet kelkan päällä. Olen hoitanut poikaani 24/7, ainoa helpotus oli kun kouluni takia sain tai olin työharjottelussa. Silloinkin kyllä sain kuulla ainaista valitusta työvuoroistani kuinka "väärät" ne olivat...
En ole koskaan ollut yötäkään erossa pojastani, olemme aina olleet yhdessä. Eikä myöskään poika ole ollut hoidossa kellään. Tämä on aika haistapaska tilanne myös itselläni, ja ymmärrän täysin miltä tuntuu.....
En ole käynyt herranvuoteen edes yksin kaupassa, kirjastossa, saati sitten missään juhlimassa tyttöporukalla. Todennäköistä on että ystäväni ovat kaikonneet ympäriltäni kun en yksin kertaisesti pysty mitään heidän kanssaan tekemään. Olen niin kyllästynyt tähän tilanteeseeni, enkä tidä millä opilla pääsisin edes hengähtämään hetkeksi. Sillä toinen lapsemme syntyy piakkoin. :/
Jos siltä tuntuu niin voit kirjoitella minulle ja olisi ihan mukavaa saada samassa tilanteessa olevia juttukavereita. Sehelpottaisi pääkoppaa todella paljon :)
Sähkö posti suomi24.jän sama alku kuin käyttäjätunnukseni.
MIKSI IHMEESSSÄ TEIT VIELÄ TOISENKIN LAPSEN JOS MIEHESI ON TUOLLAINEN? EI VARMASTI AINAKAAN HELPOTA JOS VIELÄ KAKSI LASTA!?
ja ALA ELÄÄ ILMAN KUSIPÄÄTÄ
Jälleen eilen lähdettii tupakan haku reissulle iltasella.. meni 1,5h niin soitin..hän meni kaverilleen ja sanoi tulevansa pian kotiin... päätin alkaa yllätykseksi leipoa pullaa miehelleni kun tulee kotiin...meni 2h eteenpäin..soitin että missä oikein luuraa... täällä hän on edelleen kaverillaan ja oli grillaillu kaverinsa kanssa tuhdin iltapalan ( minä siis nälkäisenä odotin kotona kun mieheni lupasi tullessaan grillata meille.) ja lisäsi vielä siihen että tuskin tulen omalla autolla kotiin että olen juonut... Sinne jäi auto kaverin pihalle ja niin jäi myös minun aamuinen kauppareissuni kun ei autoa ollut. Miehen kotiin tultua minulla oli kaveri käymässä..olin niin raivoa täynnä ja aloimme tapella...mies alkoi uhkailemaan että mitä sä täältä kotoa veisit kun täältä lähtisit..et yhtään mitään hän tuumasi...hänen rahoillaan kaikki ostettu... jouduin luopumaan omistani kun muutimme yhteen. Lapsemme tavaroistakin hän alkoi sanoa mitä en saisi ottaa mukaan kun hän on ostanut...räjähdin ihan totaalisesti ja sanoin että ne tavarat mitä lapsellemme on ostettu ei ole meidän. Se on ihan sama kumpi ne on maksanut mutta siellä missä lapsi on niin on myös tavaratkin. Niinpä sanoin miehelleni että sä nukut ens yön sohvalla. Mies alkoi vittuilemaan että tai sitten OMASSA sängyssä. Että missäs sä sitten nukut kun täällä ei ole mikään sinun. Sanoin että menen kaverilleni yöksi niin jopas muuttui ääni kellossa kun hän tajusi että hän joutuisi silloin lapsen kanssa heräämään...hän siis jäi sohvalle...minä menin ylös makuuhuoneeseen ja aamulla 9 aikaa lapseni herättäessä menimme alas ja eiköhän mies siitä samantien noussut ja kiipesi yläkertaan perse homeessa nukkumaan ja heräsi vasta 11 jälkeen.Nyt hän pitää lomaviikkoa ja on sopinut menevänsä kavereiden kanssa saunomaan ja viikonlopuksi kalastamaan. Lupasi viimeviikolla viedä minut ja lapseni pienelle retkelle ja syömään mutta eipä sitäkään tullut tehtyä. Sanoin että lähden 100km kavereideni luo niin hän tuumasi että ei häntä haittaa vaikka lähtisit heti huomenna kun hän menee sinne saunomaan... miettikää miten sikoja jotkut miehet/isät on.
eipä tuomoisessa tilanteessa muuta kuin lusikat jakoon.. Parisuhteen on tarkotus parantaa elämänlaatua, ei huonontaa sitä. ja nyt ei ole kyse huonekaluista, talosta tai autoista yms materiasta vaan henkisestä elämän laadusta. Ja parisuhde jos mikä on ihan oma valinta. jos on tehnyt huonon valinnan niin korjaa se virhe herranjestas, olet sinäkin aikuinen ihminen kuitenkin.
Ei tuollainen uhoaminen ainakaan paremmaksi mene. Jos uhkailet lähdöllä tee se myös. Vaikka lapsen kanssa vanhempiesi luo asumaan. Pakkaat kamat mukaan. Etkä palaa heti kun miestä alkaa kaduttaa, jos alkaa. Jos alkaa poikamieselämä maistua paremmin niin sitten annat äijän mennä et tee tuollaisella lapsen isällä mitään. Siinähän itkee lapsen tapaamisia sitten kun soskussa sanot että ei onnistu, jos ei hoitanut koskaan kotona eikä ollut läsnä niin ei tapaamisiakaan voi ihan noin vaan alkaa antamaan.
Ja jos sitten alkaa äijä vasta miettiä asioita niin anna miettiä niin kauan että miehestä tuntuu jo pahalta. Jos itse haluat miehesi kanssa vielä yrittää. Älä missään nimessä ala yhtään enää mielistelemään ja antamaan missään periksi. Lopeta kaikki ruoka -ja pyykkipalvelut kylmästi. Jos ei ole parisuhdetta eikä lapsella isää niin miksi äijää pitäisi vielä paapoa ja palkita. Saati huomioida.
Meillä kyllä saa sitä mitä tilaa. Takuulla lähden lapsen kanssa ovet paukkuen jos minulle tekee noin. Taipumuksia on, vielä on jotenkin saatu äijää kuriin mutta kerrankos se taas lipsahtaa. Mun miehelle oon sanonut että saa mennä ja olla tahtonsa mukaan niin kauan kunnes perhe-elämä ja parisuhde ei omista menemisistä kärsi. Sit kun alkaa kärsiä hän kyllä huomaa sen pidän siitä huolen. Lapsi on vielä pieni ja rajattomasti en mahdollisuuksia hänelle anna ja sen olen hänelle sanonut. Lapsi alkaa taaperona jo seurata vanhempien touhuja, riitoja jne siten että mikäli miehessä edelleen idiotismia sillon näkyy saa lähtee kävelemään. Lapsen viimeistään ei tarvii kärsiä idiootista isästä joka ei välitä lapsesta, perhe-elämästä, lapsen äidistä..
Miehesi on vielä sittenkin keskenkasvuinen lapsi ja ihan munaton mies. Äitinsä helmoihin joutaa takasin, älä vaan ala sille vielä äidiksi. Rakasta lastasi siitäkin edestä ja pidä huoli että sinulla ja lapsella on asiat hyvin. Se on sinun elämäsi tärkein tehtävä nyt. Mies on itse oman elämänsä idiootti jos ei tajua sitä nyt niin oma on ongelmansa. Se on vähän voivoi alkaa itkemään sitä sitten kun on liian myöhäistä. Lapsi iso ja tuskin on hyvät välit isään jos isä ei lasta koskaan hoida eikä hyvänä pidä, leiki, touhua mitään isi-lapsijuttuja jnejne..
Olet miehelles liian itsestäänselvä, ehkä piene lapsen myötä suhteenne kuulostaa päätyneen tilaan jossa on sinä ja lapsi ja sitten mies, joka kulkee omia polkujaan. Se ei sieltä takaisin tule jäkätyksellä eikä kauniisti puhumalla, siltä vaikuttaa kun sinulle annetut lupaukset voidaan jättää huomiotta noin kepeästi ja hänen omat reissunsa ja ostamansa tavarat ovat ne, millä nyt mennään.
Ota lapsi ja ota ritolat. Kaikki tavara on vaan maallista mannaa, paljon tärkeämpää on tehdä ainutkertaisessa elämässä asioita jotka tuottaa hyvää itselle ja läheisille. Miehesi joko herää tai ei. On helppo hakea täällä netissä myötätuntoa ja sen tukemana jäädä vielä kärvistelemään & riitatilanteissa heitellä miehelle herkullisimpia paloja, mutta oikeasti. Mitä teet kun miehen vastuunkanto yhteisestä arjesta on tuota luokkaa. Paljon vähemmällä pääset lapsen kanssa kaksinkin, ei tarvitse kestää pahoja fiiliksiä.