Hei! Sairastan poissaolotyyppistä epilepsiaa, joka johtuu synnynnäisestä aivojen rakenneosan poikkeamasta tms. Olen 24 -vuotias ja oireilu alkoi noin vuosi sitten, viime syksynä sain poissaolokohtauksia 2-3 päivässä silloin tällöin. Silloin hakeuduin lääkärille, joka pisti hösseliksi, itse en edes tajunnut asian vakavuutta tuolloin.
Olen sairastanut lievää masennusta 12- vuotiaasta asti, ja otaksunut että se on syy alinomaiseen väsymykseeni. Minulla todettiin lukion toisella luokalla keskivaikea lukivaikeus, kun teimme lukiseulontaa, ja sattumalta otin puheeksi lukemisen hitauteni. Olin ihmetellyt miten kaveri jaksaa ja ehtii lukea kirjan 3-4 kertaa kokeisiin, kun itselleni on työn ja tuskan takana lukea edes kerran. Olin pitänyt lukemisen hitautta normaalina, eikä lukivaikeus tullut mieleenikään. Mietin voiko epilepsia aiheuttaa lukivaikeutta? Entäs keskittymisvaikeutta? Tuntuu että en jaksa keskittyä yhteen asiaan kovin pitkään, pitkästyn ja aloitan uuden asian tekemisen, tai sitten unohdan mitä olin tekemässä ja aloitan uuden asian tekemisen. Lopputulos on että uuvun kaikkien tekemättömien asioiden kuormasta. Vanhemmat työkaverit ovat ihmetelleet miten uupuneelle vaikutan "noin nuorena". En jaksa tehdä kovin paljon työpäivän tai opiskelupäivän jälkeen. Harjoitustyöt vievät voimani. Ja tunnen syyllisyyttä laiskuudesta. Nukahdan myös ajatuksiini kovin herkästi.
Ei minulla ole edes käsitystä kuinka paljon pitäisi jaksaa, helposti sorrunkin ylisuorittamiseen, lukiossa minuun iski perfektionismi, jostain syystä olin päättänyt että kymppejä on saatava vaikka hampaat irvessä. No lopputulos oli ns burn out, viimeinen opintovuosi meni läskiksi, en jaksanut enää yrittää, myös kirjotukset menivät penkin alle. Opintopaikan sain kyllä, pisterajaa hipoen. Ala ei kuitenkaan ollut oma ja muista syistä masennuin lisää, lopetin opiskelun ja tein töitä. Pari vuotta yritin hakea kouluun, liekö rankan pääsykoeprosessin uuvuttamana tuo epilepsia ruvennut oireilemaan. Olin meinaan kesäajan ihan poikki stressistä ja uupumuksesta.
Epilepsian tieto tuli minulle helpotuksena, näille kohtauksille on joku järkevä selitys! Pelkäsin että kyseessä olisi jokin mielenterveyssairaus. En ole osannut suhtautua sairauteen kovin raskaasti, se tuntuu niin vähältä masennuksen ja muiden murheiden rinnalla. Ehkä en vain tiedosta tilani vakavuutta kunnolla. Mutta se mikä minua ottaa päähän on lääkitys. Joudun syömään lääkkeitä lopun ikääni, ja nuo myrkkypillerit eivät oikein ole ystäviäni. Aloitin Deprakine lääkkeellä, ja nyt hiukset putoavat päästäni. Parissa kuukaudessa on lisäksi tullut kuutisen kiloa painoa lisää.... ei hyvä. No nyt on tulossa Trileptalia, sekään ei vaikuttanut kovin hyvältä oirelistansa perusteella... Toivottavasti tuon lääkitysasian saa kuntoon, ärsyttää jos joutuu ottamaan lisälääkkeitä hoitamaan lääkitysoireita :P
Kertokaa kokemuksianne, erityisesti nuo keskittymiseen liittyvät asiat kiinnostaa. Jos epilepsia on syynä väsymykseen ja keskittymisvaikeuksiin ja muistikatkoksiin, niin olempahan taas tietoa viisaampi.... :P Kiitos, kun jaksoit lukea tämän avautumisen!
Olen sairastanut lievää masennusta 12- vuotiaasta asti, ja otaksunut että se on syy alinomaiseen väsymykseeni. Minulla todettiin lukion toisella luokalla keskivaikea lukivaikeus, kun teimme lukiseulontaa, ja sattumalta otin puheeksi lukemisen hitauteni. Olin ihmetellyt miten kaveri jaksaa ja ehtii lukea kirjan 3-4 kertaa kokeisiin, kun itselleni on työn ja tuskan takana lukea edes kerran. Olin pitänyt lukemisen hitautta normaalina, eikä lukivaikeus tullut mieleenikään. Mietin voiko epilepsia aiheuttaa lukivaikeutta? Entäs keskittymisvaikeutta? Tuntuu että en jaksa keskittyä yhteen asiaan kovin pitkään, pitkästyn ja aloitan uuden asian tekemisen, tai sitten unohdan mitä olin tekemässä ja aloitan uuden asian tekemisen. Lopputulos on että uuvun kaikkien tekemättömien asioiden kuormasta. Vanhemmat työkaverit ovat ihmetelleet miten uupuneelle vaikutan "noin nuorena". En jaksa tehdä kovin paljon työpäivän tai opiskelupäivän jälkeen. Harjoitustyöt vievät voimani. Ja tunnen syyllisyyttä laiskuudesta. Nukahdan myös ajatuksiini kovin herkästi.
Ei minulla ole edes käsitystä kuinka paljon pitäisi jaksaa, helposti sorrunkin ylisuorittamiseen, lukiossa minuun iski perfektionismi, jostain syystä olin päättänyt että kymppejä on saatava vaikka hampaat irvessä. No lopputulos oli ns burn out, viimeinen opintovuosi meni läskiksi, en jaksanut enää yrittää, myös kirjotukset menivät penkin alle. Opintopaikan sain kyllä, pisterajaa hipoen. Ala ei kuitenkaan ollut oma ja muista syistä masennuin lisää, lopetin opiskelun ja tein töitä. Pari vuotta yritin hakea kouluun, liekö rankan pääsykoeprosessin uuvuttamana tuo epilepsia ruvennut oireilemaan. Olin meinaan kesäajan ihan poikki stressistä ja uupumuksesta.
Epilepsian tieto tuli minulle helpotuksena, näille kohtauksille on joku järkevä selitys! Pelkäsin että kyseessä olisi jokin mielenterveyssairaus. En ole osannut suhtautua sairauteen kovin raskaasti, se tuntuu niin vähältä masennuksen ja muiden murheiden rinnalla. Ehkä en vain tiedosta tilani vakavuutta kunnolla. Mutta se mikä minua ottaa päähän on lääkitys. Joudun syömään lääkkeitä lopun ikääni, ja nuo myrkkypillerit eivät oikein ole ystäviäni. Aloitin Deprakine lääkkeellä, ja nyt hiukset putoavat päästäni. Parissa kuukaudessa on lisäksi tullut kuutisen kiloa painoa lisää.... ei hyvä. No nyt on tulossa Trileptalia, sekään ei vaikuttanut kovin hyvältä oirelistansa perusteella... Toivottavasti tuon lääkitysasian saa kuntoon, ärsyttää jos joutuu ottamaan lisälääkkeitä hoitamaan lääkitysoireita :P
Kertokaa kokemuksianne, erityisesti nuo keskittymiseen liittyvät asiat kiinnostaa. Jos epilepsia on syynä väsymykseen ja keskittymisvaikeuksiin ja muistikatkoksiin, niin olempahan taas tietoa viisaampi.... :P Kiitos, kun jaksoit lukea tämän avautumisen!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Itse kärsin vakavista muisti- ja keskittymisongelmista. OLen yliopistossa, ja opiskelu on hankalaa, motivaatiota ei ole... Lääkkeet väsyttävät, etenkin fyysisesti, myös henkisesti. Ensimmäinen lääkkeeni kuusi vuotta sitten oli Trileptal ja nukuin varmaan joka päivä päiväunet, eikä sekään meinannut auttaa uupumukseeni. Myös tapahtumamuisti pätkii, ja se masentaa todella. Tulee hölmö olo kun ei muista mitä on tapahtunut muutama kuukausi sitten... kai sekin on keskittymisen puutetta?
Minä olen törmännyt myös noihin muistiongelmiin. Muistan asioita ehkä viime viikolta ja lapsuudestani. Siinä välissä on vain harmaata. Yritän joskus etsiä elämääni katselemalla vanhoja valokuvia.
että epilepsia aiheuttaa keskittymisongelmia ja väsymystä, se selittäisi kaikki omat ongelmani. Epilepsia on siis varmuudella.
Olen syönyt Trileptalia niin kauan kun tätä olen sairastanut (se siis on vaan yksi kolmesta lääkkeestäni) ja sen lääkkeen haitat ovat kyllä huimia. Itsellä esiintyy juuri noita keskittymisvaikeuksia ja väsymystä. Onneksi teen työtä, jossa tuo ei ehdi haitata, mutta opiskellessani se oli todella kova haaste. Väsymyksen määrä on toki hieman lääkkeestä kiinni, minä olen montaa kokeillut ja toiset on väsyttäneet vähemmän, toiset enemmän.
Niin siis mulla ei vielä ole Trileptalia -lääkitys kunnolla alkanut, siis jo ennen lääkitystä olen huomannut nuo keskittymisvaikeudet ja väsymyksen ja masennuksen. Onko niillä yhteys sairauteen vai vain lääkkeen oireita`?
Nyt olen siis siirtymässä uuteen lääkkeeseen ja annostus on 2 deprakinea aamuin illoin ja puolikas Trileptalia aamulla, kokonainen illalla. Tarkoitus olisi siirtyä syömään 1,5 aamuin illoin.
Olen huomannut, että toisinaan minua huimaa, tulee olo että pitäisi nostaa jalat pystyyn. Lievästi tuntui että sydän tykyttäisi voimakkaammin, mutta en ole varma arvioinko väärin, niin olen ajatellut odottaa kunnes annosta nostetaan tai kunnes käy vakavemmin. Keskittyminen ainakin oli hieman heikkoa huimauksen aikana. Olen yrittänyt soodavettä juoda ja suolaista napsia siihen. Toisaalta mietin johtuuko se kuumuudesta vai lääkkeestä. Ovatko nuo oireet pieniä vai pitäisikö huolestua lääkkeen sopivuudesta?
liiallinen tykytys tai sellainen ns. ylimääräisten lyöntien tuntu voi olla yksi kohtauksen oire. Se on ilmeisesti tyypillisintä ohimolohkoepissä -ehkä tarkemmin oiken ohimolohkon. En ole asiasta varma. Minullekin annettiin diagnoosiksi keskivaikea masennus. Uskoisin, että masennukseni johtui uudelleen alkaneista kohtauksista eikä lääkkeistä. Masentuneena ei jaksa keskittyä asioihin aina kovin hyvin, jolloin tapahtumien muistaminenkin on vaikeampaa. Itselläni tilanne on nyt hyvä, sillä kohtauksia ei ole tullut noin kolmeen vuoteen. Muisti vain ei siltikään toimi kuten ennen sairastumista. Se harmittaa tosi paljon.
Toivottavasti sinun asiat alkavat sujua paremmin. Masennuslääkkeet ovat ihan hyvä keksintö ja niitä kyllä kannattaa käyttää silloin, kun on masentunut ja on vaikea olla. Joskus niitä on käytettävä pidempään joskus lyhyemmän aikaa. Minua lääkkeet auttoivat. Tsemppiä ja rentouttavaa heinäkuuta.
Kiitos samoin!
Masennusta on mulla ollut aiemmin, lääkkeitä en silloin suostunut syömään periaatteesta. No nyt joutuu noita lääkemyrkkyjä syömään kohtausten takia. En tiedä voisinko syödä masennuslääkkeitä, niin ironista kuin se onkin niin ajatus masennuslääkkeistä masentaa minua. Ikäänkuin ne olisivat ottaneet minusta niskavoiton.
Sitten ihmettelin seuraavaa: Söin tänään kasan lettuja, sillä seurauksella että minulta meni tyystin voimat, ikäänkuin verensokeri olisi heitellyt. Tai sellainen olo tuli, ja oli pakko torkkua pitkään. Vieläkin olen tokkurainen. Mikä osa lettua aiheuttaa tuollaista? Rasvaisuus, hiilihydraatit vai mikä?
Itse sain noilla oireilla diagnoosiksi narkolepsian! Äidilläni oli epilepsia ja kuulemma olen häneltä perinyt narkolepsian. Millaisia ne poissaolokohtaukset on? Itselläni katoaa pätkiä. Nukahtelen huomaamattani ja saatan myös herätä huomaamattani. Minua sanotaan on off tyypiksi, koska välillä nukun tavallaan silmät auki. Yleensä kyllä silmät menee kiinni.
Nuo muut oireet on ihan samoja kuin sinulla.
Narkolepsia alkaa yleensä n. parikymppisenä ja pahenee iän myötä tai pysyy samanlaisena. Itse en kykene opiskelemaan, koska saan jatkuvasti ns. unikohtauksia. En myöskään ole sen vuoksi työkykyinen.
Mitään lääkitystä ei narkolepsiaan ole.
Poissaolokohtaukset ovat lyhyitä, itsellä tuntuu kuin olisi 10s, mutta kuulemma saattaa olla myös 30-60s muiden huomaamana. Se on sellainen kuin hyppäisi ajassa, ja näkisi unta, siis tulee sellainen deja vuu -olo. Jälkikäteen tulee ahdistusta ja outo tunne. Kanssaihmiset eivät kohtausta välttämättä huomaa, ajattelevat vain että nukahdin ajatuksiini tms. Mutta kohtauksen aikana en siis voi tehdä oikein mitään. Se on sellainen lyhyt väläys. Kuulemma poskilihas nykii kohtauksen aikana.
Muuten olen ihmisenä ajatuksiin nukahteleva, saatan nukahtaa ajatuksiini ja sitten havahtua että piti tehdä vallan muuta. Ja hajamielisyyttä ilmenee ja muistikatkoksia. Asioita pitää tarkastaa moneen kertaan, että varmasti olen muistanut oikein. Ja että olen muistanut ottaa avaimet mukaan kotoa lähtiessä. Lääkkeet ovat auttaneet poissaolokohtauksiin, mutta ajatuksiin nukahtelua ja sellaista tapahtuu niistä huolimatta.
Sen mitä luin wikipediasta katapleksiasta, niin koen ettei koske minua.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Narkolepsia
Sairastan itse vaikeahoitoista epilepsiaa ja minulla on erilaisia kohtauksia. Kohtauksistani ovat suurin osa tajunnanlaskukohtauksia tai tajunnanhämärtymiskohtauksia. Itse en oikeastaan kohtauksistani suurimmasta osasta muista mitään, joskus muistan jotakin. Opiskelen yliopistossa ja opiskelu on välillä työlästä, kenelle ei? Lukivaikeuksia minulla on. Lukeminen on toisinaan erittäin työlästä ja varsinkin vieraiden kielien osalta. Kirjaimet tippuu niin kirjoittaessa kuin myös ymmärtämisessa ja sanojen hahmottamisessa. Eilisen muistan (toisinaan) hyvin ja lapsuuden, mutta muutamat vuodet ovat pyyhkiytyneet pois. Kaikki nuo vaikeudet, mitä kirjoititte kuulostaa hyvin tutulta, paitsi masennus. Olen keski-ikäinen ja koulutan itseäni uudelleen. Kohtauksia minulla on 80-100 kuussa. Päivässä kohtauksia voi olla useita kymmeniä. Hoito, mitä saan, on niin hyvää kuin mahdollista.
Tsemppaisin teitä! Teen paljon töitä sairauteni kanssa pärjäämiseen. Opin asioita, kun keksin erilaisia asioita arjen tueksi. Lääkkeet ei ole minulle myrkkyä, niiden avulla elän. Sivuvaikutuksia on väistämättä. Teen ne asiat, mitkä päätän tehdä ja loput jätän tekemättä hyvällä omallatunnolla. Nukun kun tarvitsen unta ja iloitsen jokaisesta päivästä. Intoa ja iloa, epilepsia on vaikea kaveri, mutta sille ei kannata antaa liikaa tilaa.