Ennen lastani, elämä pyöri työn, kuntoilun ja miehen kanssa olemisen merkeissä sekä ystävien. Ystävät pitivät yhteyttä, ja lähettelivät hyvän joulun toivotuksia. Naimisissa ollessa ja äitinä, ystäviä ei kauheasti ole. Olo tuntuu välillä aika "yksinäiseltä" vaikka onhan lähelläni mieheni ja perheeni. Kaipaan kuitenkin joskus ystäviänikin. Olen yrittänyt pitää heihin yhteyttä mutta he eivät tunnu innokkailta pitämään minuun yhteyttä. Hyvän joulun tai juhannuksenkaan toivotuksia ei enää juuri tule. Tuntuu että ihan kuin minut olisi unohdettu. Minullakaan ei ole enää mitään haluja pitää heihin yhteyttä, koska aina laittaessani heille esim. tekstarin tunnen vastaanoton vähän kylmäksi...Oletteko te muut äidit huomanneet samaa kun teistä on tullu äitejä ja olette saaneet oman perheen?
ystävät_karkaavat
unohdettu?
4542
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Juu olen huomannut ihan saman asian. Ja lisäksi ei tule enää keskellä yötä humalasoittoja, että "missä oot?" eikä kukaan enää pyydä viihteelle.. Oon joskus esim. facebookissa laittanut profiiliin tekstin, että kuka lähtis seuraksi silloin ja silloin keikalle ym. niin kukaan ei ole halukas!?
En ymmärrä mistä johtuu, sillä en puhu edes paljoa lapsestani, koska tiedän, ettei ketään kiinnosta. Luulisi, että ihminen, joka pelkästään puhuu omista lapsistaan tai miehestään karkottaisi kaikki ympäriltään.
Juuri 'etsin ystävää'-palstoja kolunneena tunnen itseni epätoivoiseksi.
Kaikki ystävyyssuhteeni ovat kuihtuneet viestiin silloin tällöin, ehkä kahvitteluun kolmen kuukauden välein.
Vaikka olenkin äiti, toivoisin olevani vielä osa ystäväpiiriäni, yhä edelleenkin jaksan olla huumorintajuinen ja osaan pitää hauskaa.
Mutta ei. Kotona istun, vieläpä vieraalla paikkakunnalla, missä ei muutenkaan ole helppoa verkostoitua.
Olen pian 21-vuotias nainen, ja tunnen itseni paljon vanhemmaksi. Tällä hetkellä.
Kaksi vuotta sitten olin vielä ammattikoulussa ja hyvinkin vilkas nuori, nyt minusta on tullut syrjäänvetäytyvä pienen lapsen äiti.
Lapseni ei ainakaan minua jätä.
dolby, laittasitko jonku osotteen niin voitas puhella :)?
Mul on ihan sama tilanne. Oon muutanu uudelle paikkakunnalle, eikä muutenkaan ole oikeen ystäviä.. Monet lakannu pitämästä yhteyttä.. Oon myös 21-vuotias ja 2,5 vuotiaan äiti.
Tilanne sama... Jutellaan
[email protected]