Olen 20 vuotias ja minua kiusattiin koko ylä-aste. Olin ylä-asteella masentunut, olin pois koulusta ja jouduin miettimään mistä ovesta menen milloinkin sisälle etten herättäisi huomiota. Luulin että olisin päässyt kaikista traumoista pois. Vuosi sitten aloin näkemään painajaisia missä aina joku teki pahaa ja ne liittyi yleensä ylä-asteella tapahtuneisiin. Sain lääkkeitä ja kävin psykologilla. Avauduin mielestäni psykologille täydellisest kaikesta mitä ylä-aste aikana tapahtui, ja avauduin myös miehelleni siitä. En ollut puhut asioista ennen kenenkään kanssa.
Tänään kun tulin kaupasta, huomasin että pahin kiusaaja asuu melkein naapurikerrostalossa. Kun näin hänet niin tuli heti kauhea häpeä ja hänen naama jäi mieleen pyörimään. Nyt olen suunnitellut pitkin iltaa, että täytyy vaihtaa parkkipaikkaa (hänen kerrostalo on parkkipaikan vieressä) ja että lähikauppaamme en enää kyllä mene. Tuli samallainen olo kun ylä-asteellakin, että pitää aleta suunnittelemaan miten menen mihinkin jne.
En kuitenkaan voi loppuelämää elää tälleen, enkä haluaisi että jollain niin lapsellisella ihmisellä olisi enää mitään vaikutusta elämääni. Onko joku kohtalontoveri jolla henkiset arvet olisi korjaantunut? Ja miten?
Tänään kun tulin kaupasta, huomasin että pahin kiusaaja asuu melkein naapurikerrostalossa. Kun näin hänet niin tuli heti kauhea häpeä ja hänen naama jäi mieleen pyörimään. Nyt olen suunnitellut pitkin iltaa, että täytyy vaihtaa parkkipaikkaa (hänen kerrostalo on parkkipaikan vieressä) ja että lähikauppaamme en enää kyllä mene. Tuli samallainen olo kun ylä-asteellakin, että pitää aleta suunnittelemaan miten menen mihinkin jne.
En kuitenkaan voi loppuelämää elää tälleen, enkä haluaisi että jollain niin lapsellisella ihmisellä olisi enää mitään vaikutusta elämääni. Onko joku kohtalontoveri jolla henkiset arvet olisi korjaantunut? Ja miten?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Minua kiusattiin Ammattikoulussa samoin 3vuoden ajan. Olin todella ahdistunut ja en uskaltautunut mennä aina kouluun sillä melkein odotin, että jotain sattuu ja tapahtuu ja saa nähä tuleeko takaisin vai ei. Päästyäni koulusta olin niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin -> ikionnellinen olin huutaa kevätjuhlassa, että pääsimpäs teistä. (heitä oli siis useita). Eilen mentyäni tiettyyn paikkaan näin kiusaajani ja se oli eräs toimistotila jonne menin hoitamaan asioita. No siellä hän istui penkillä ja en kehdannut seisoa sillä saattaisi kestää pitkään, että pääsisin vuorollani asioimaan. Noo istuidun penkkiin ja tokaisin sanoa terve vaikka hän oli siinä. noo siinä istuin hetken aikaa ja pääsin asioimaan ja huomasin toisen kiusaajani jota toinen kiusaaja siis odotti. Hänelle en kuitenkaan sanonut terve vaan he jatkoivat matkaa ja menivät pois.
En edes tarvinnut paljon rohkeutta vaikka yleensä tarvitsen, ja myös ihmisten paljous saa minut joskus jopa melkein pyörtymään.
Kuitenkin sinulle sanoisin, että jos tapaat tätä kiusaajaa siis ihan kasvotusten. Moikkaa tai jotain jos pystyt tai jatkat matkaa. Tuskin hän enää sinun kimppuusi käy, kun olet jo aikuinen ja jos käykin niin ainahan on olemassa virkavalta, mutta tuskimpa niin huonosti käy. Ja tuossa minun tilanteessani moikkasin vitsillä ja uhallani kiusasin häntä, hän ei pystynyt tekemään minulle mitään ja muutenkin hänellä on tuskin mitään mitä haluisin elämältäni (pelimies joka haluaa naisia ja rahaa yms yms. ) , mutta kuitenkin sinä olet kiusaajia parempi.!
Kiusaamista voi verrata kiduttamiseen, varmasti jättää vastaavat arvet. Mielestäni kiusaamistapauksista tulisi aina ilmoittaa poliisille, ja kohdella asiaa rikoksena muiden rikosten joukossa (pahoinpitelynä, kunnianloukkauksena tms. mikä tilanne sitten onkaan). Toipumisen kannalta tärkeintä on mielestäni tajuta se, että sinun ei tarvitse olla se joka häpeää vaan heidän joilla ongelma on eli kiusaajien. Esim. jos sinua on kiusattu nimestäsi, on ensisijaisen tärkeää opetella pitämään nimestäsi ja olemaan siitä ylpeä. Jos jostain muusta ominaisuudesta, on siitäkin yritettävä opetella tykkäämään ja hyväksymään se osana arvokasta persoonaasi. Eli ei pidä alistua siihen kiusaajien harjoittamaan aivopesuun, vaan taistella pois ja tajuta, että heidän kiusaajanmielipiteensä ovat valheita ja oppimalla ymmärtämään ja kasvattamalla terveen itsetunnon, teet itsestäsi sata kertaa paremman ihmisen kuin säälittävät kiusaajat ikinä tulevat olemaan. Eli pää pystyyn ja jätä kiusaajat omaan arvoonsa.
Ilmoittaa poliisille???
Just just! Ja siitä se soppa vaan pahenee!
Miten te kuvittelette poliiseista noin erikoisia asioita, että kun sinne menee tekemään ilmoituksia niin siitä heti lähtis niin kuin sun pelastamises käyntiin!
Voi jeesus sentään!
Minä sain kerran koulun jälkeen kadulla turpaani, hyökkääjiä oli 6, yhtä ehdin lyödä ennenkuin pari otti kiinni, pari hakkasi ja pari katseli vierestä ja kannusti.
Kun selvisin kotiin parin ohikulkijan avustuksella, äiti soitti poliisille ja kertoi tapahtuneesta. Kytät sanoivat ettei mitään kannata tehdä, koska minäkin olin kerran lyönyt, joten syyte tulisi minullekin ja asia oli sillä selvä. Loppuvuoden sainkin väistellä ja piileskellä tätä porukkaa ettei olisi tullut vielä kovemmin selkään.
Eikö kytät olleet kuulleet käsitteestä itsepuolustus?? Mitä helvettiä.
Tulipahan silloin se nähtyä, ettei ketään todellakaan kiinnosta. Ei opettajia tai virkavaltaa ja sillä tapahtumahetkelläkin suurin osa ihmisistä kulki nopeasti ohi tai vain vaihtoi kadunpuolta. Onneksi yksi pariskunta jeesasi vaikka olivatkin peloissaan.
hankkiutuisin tahallani hänen seuraansa ja sanoisin hänelle, muistatko kuka minä olen? Sitten räkäisisin päin naamaa ja sanoisin haista vittu!
ollaan kiusattu alastesta asti, ja ammattikoulussakin pahin kiusaja oli 30v vanha nainen. Tällä kerralla mä niin näytin siellä amiksessa että ne nyt tulee pelkämään minua kuoliakseen. Ne luulivat että olen tyhmä pelkuri mutta sitten ku puolet maailmasta kantoi kaunaa heille tai tälle henkilölle se lopetti.
Mulla on unelmaammattini ja melkein kaikki mitä olen aina halunnut. Kiusaajat ovat vain pirun katellisia, kuten opettajani sanoi minulle. He tietävät että olet hyvä ihminen ja ne ei siedä sitä.
Mutta todellakin jos joku alasteen kiusaja kävelisi vastaan, kyllä tekisi mieli sylkeä naamalle vaikka olen unohtanu jo kaiken. Paitsi riittää ku näkevät minua ni kyllä niilläki tulee pahaoloa! :)
Kiusajilla on jotain vakavia ongelmia päässä, ja kukaan ei viiti tutkia mitä niiten päässä liikkuu. Ja se suututtaa minua. Nehän ne uhrit ovat ne tarvii tukea . Me ei tarvita tukea.
Mä tuun nauttia koko loppu elämäni siitä kuinka kiusaajat ovat olleet väärässä ja he tietävät. Voit sinäkin elää rauhassa! Kyllä ne tietävät kuinka väärässä olivat!!!:)
ensimmäisen luokan ensimmäinen päivä, siitä se alkoi, jatkui yläasteella, jatkui ammattikoulussa, seuraavassa koulussa, jopa laiton tappouhkaus luokallamme, joka tuskaani vielä kasvatti kuoleman pelon takia, koulussa en ole tuon päivän jälkeen käynyt ja olen edelleen vakavasti sairas, viimeksi tänään kävin päivystyksessä ihan hirveen ahdistuksen takia.
mutta ei mun auta ku kestää, en päässyt taskaan toivottuun jatko hoitoon vaikka itsarin teosta puhuin. kun katsoin MUKA vasemmalle, niin puhuin palturia. Jotain se avunhuudosta sano, mutta siihen se jäiki. pitkä sairasloma jatkuu :/
Kiusattu olin minäkin. Yläasteella sain kuulla kommentteja ulkonäöstäni, jatkuvaa uhkailua, tavaroiden varastelua, ilkkumista ja juoruamista. Minulla oli silloin kaksi kaveria luokallani, joita kiusattiin vielä pahemmin. Talvella heille annettiin lumipesuja, kiusaajat pilasivat jopa toisen tytön kauniit ja paksut hiukset, toisen päälle taas syljettiin. Lukiossa kiusaaminen vaihtui enemmän henkiseksi. Juoruja leviteltiin ja syrjittiin todella pahasti. Minusta ja kaveristani kai juoruttiin, että olisimme lesboja. Kaikki koulun oppilaat nauroivat minulle ja kaverilleni. Sairastuin yläasteella anoreksiaan, olen läpikäynyt masennukset, itsetuntoni on nollassa, minulla on todella vähän ystäviä. Ajattelen lähes päivittäin, että olisi vaan parempi kuolla pois. Kiusaamisen takia olen kärsinyt niin paljon ja tuskinpa koskaan paranen täysin normaaliksi. Minua ahdistaa kaikki ja en osaa edes välittää enää ihmisistä, ihmisiin olen menettänyt uskoni kauan sitten. En nauti mistään tekemisestä, tuntuu kuin olisin joku näkymätön haamu.
Hei vaan kaikille ikävä kuullaa kokemuksistanne mutta, mukava asia että olette jakaneet ne muille.
Olen 20 vuotias menestyksekäs yliopistoon pyrkivä sporttinen ulkomaalaistaustainen mies. Minulla on ystäviä mahtava perhe ja tyttöystävä. Eli ulkopuolelta katsottuna oikein hieno elämä. Jokatapuksessa viimeaikoina olen kuitenkin tajunnut, että jokin sisällä syö energiaani jatkuvasti ja vaikuttaa negatiivisesti minuun. Elämä on ollu rankinta koskaan kaikkine itsetuhoisine ajatuksineen.
Kaikki ikävät tapahtumat lapsuudessa tuli pinnalle enkä yksinkertaisesti uskonut jaksavani eteenpäi. Kyse oli ylä-asteen kiusaamisesta jota koin n.3 vuotta. Jatkuva vittumainen nolaaminen ja naurunalaistaminen söi päivä päivältä pienen jalkapalloilijapojan itsetuntoa nollaan asti ja nyt tuntuu vihdoin siltä että sen vaikutukset alkavat hälvetä pikkuhiljaa ymmärtäessäni mistä on kyse. Mieleni heijasti nimittäin nuo tapahtumat tulevaisuuteen ja en tästä syystä halunnut kokea sitä.
Kiusaaminen on niin vakava asia että sitä pitää kyllä ehdottomasti käsitellä. Itse olen ok väleissä entisten kiusaajieni kanssa, mutta yleisesti ottaen suosittelis ottaa yhteyttä tai rohkeasti mennä juttelemaan asiasti kiusaajan kanssa, jos nyt kyseessä ei ole täysin kusipää epäonnistuja, koska monesti ihminen kuitenki oppii virheistä ja anteeksiantamisen taito kuuluu olennaisesti onnellisuuteen. Pitäkää puolianne oletta arvokkaita ja nauttikaa jokaisesta hetkestä älkääkä antako kenenkää tulla unelmienne tielle :)
Kiusaajilla on itsellään ongelmia,, kaikentyyppisiä käytös ja -hillitsemishäiriöitä ehkä persoonallisuushäiriöitäkin tai sitten vain haluavat huomiota, tuntuu noitakin tuijottajia löytyvän joka nurkan takaa mikä lie ongelma niilläkin.. He saavat nautintoa loukatessaan muita jne.
Kiusaaminen jättää pahat ja ikuiset arvet ihmiseen. Itse olen myös koulukiusattu ja pitkäänja pelkään edelleen mitä ihmiset minusta ajattelevat. Ihan vieraatkin. On vaan niin surkea itsetunto ja lisäksi kehittymätön identiteetti.
Jännitän aina tilanteita joissa tiedän että joudun kohtaamaan ihmisiä. Ajattelen aina että kaikki pitää minua tyhmänä tai vihaavat minua tai olen vastenmielinen. (Mua haukuttiin aina tyhmäksi koulussa). Olin liian kiltti ja jouduin nielemään kaiken raivon koska en halunnut paljastua heikoksi enkä osannut pitää puoliani. Kotona sitten itkin ja itkin.
Ihan kaupassakäyminenkin jännittää. Tunne on sellainen että olisin toisten armoilla, että mulla ei ole mitään päätäntävaltaa itsestäni vaan että kaikki muut määrittelee minut. Olen jotenkin siis vieläkin jollain lapsen tasolla enkä osaa ottaa ohjia omiin käsiini.
ihan oikein oikeasti, että teissä se vika on vai oletteko edes salaa sitä mieltä, että kaikki vika on (ollut) kiusaajissa? Koska näinhän se on. Kiusaajat näyttävät ja kuulostavat rumilta ja tyhmiltä kiusatessaan. Ihailetteko sentään toisenlaisia tyyppejä, vaikka heitä niin harvoin näkeekin, ja haluaisitte olla oikeasti kunnioitettavia persoonia?
Uskoisinpa, että hyvin moni kiusaaja mieluummin välttelisi teidän tapaamistanne, jos vain ei pelkäisi sen näkyvän. Jos joudutte samaan hissiin, alkanee välittömästi rykiminen ja muu hermostunut sijaistoimintojen harjoittaminen. Kyllä sen näkee, kun osaa katsoa. Kun olet itse niin kuin et olisikaan, kenties nyökkäät viileästi, mutta sitten menette omiin suuntiinne, niin kaikki mennee oikein hyvin. Itse tietysti harkitset, haluatko käsitellä asiaa enemmänkin jonkun kanssa. Voisihan se olla hyvä hänen henkisen kehityksensä kannalta, jos johonkin lopputulokseen päästään.
Minua kiusattiin toiselta luokalta ammattikouluun asti, kunnes lopetin koulut kesken kun mitta tuli lopullisesti täyteen.
Päivittäin haukuttiin, huudeltiin, nimiteltiin, tönittiin, naurettiin, lyötiin, potkittiin... Mitä nyt vain voitte kuvitella. Päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen... Pahinta ehkä oli kuitenkin eristäminen. Jos joku uskaltautui kaveeraamaan, sitäkin piruparkaa alettiin kiusata.
Nyt olen kolmekymppinen, mutta ei tuo kouluaika varmaan ikinä jätä rauhaan, tunnen vihaa kiusaajiani kohtaan, itsetuntoni on edelleen aivan onneton ja tunnen muutenkin olevani erilainen kuin muut ihmiset. Pakkohan minussa on jotain vikaa olla!
Masennus ja itsetuhoisuus olleet enemmän tai vähemmän kuvioissa jostain yläaste-ajoilta lähtien.
No, hengissä ollaan ainakin toistaiseksi ja edetään päivä kerrallaan. En jaksa tehdä mitään hienoja suunnitelmia, eikä mitään edes olekaan.
Joskus haluaisin edes yrittää auttaa niitä jotka nyt käyvät sitä samaa helvettiä läpi ja auttaa jotenkin.
Ei siihen mitään pakkoa tarvitse olla että sinussa on vika. Ihan kuka tahansa voisi joutua kiusatuksi. Riippuu vain kulloinkin ryhmädynamiikasta minkälaiset tyypit siellä ovat kulloinkin odollisia saamaan valtastatusta kisaamisella ja johon porukan on helppo lähteä mukaan. Ja me itsekukin olismme alttiita alkaa kiusaamaan jossain sakissa. Joksus siihe on helppo alitajuisesti mennä mukaan.
Huomasin kerran itse (olen ollut koulu- ja työpaikkakiusattu) olevani matkalla kiusaaman. Eräs tyttö oli erittäin kaunis ja äykäskin työpaikalla Kieltämättä nousi kateus häntä kontaan ja pian huomasin ottavani osaa ja olevani utelias kun kuulin hänestä muka ikäviä juoruja ja jopa nauttivani kuullessani niistä. Ja kahvitunnilla sitä ei vain halunnut mennä samaaan pöytään istumaan vaikka näki että kesätyöntekijä on nolona ja yksin.
Yleensä jokin uusi piirre jota ei itsellä ole, on uhka itselle tai nousee kateus. Se on positiivista kiusaamisessa. jos itse joutuu kohteeksi, että tiedostaa että itsekkin on taipuvainen käyttäytymään samalla tavalla jos tulee mahdollisuus. Yleensä kiusaamiseen taipuvaisempia ovat narsistiluonteet ja joilla itsellä on huono itsetunto ja minäkuva.
Menneisyys heittää varjonsa mutta onneksi sen vangiksi ei tarvitse sittenkään jäädä. Eheytyminen ei tapahdu hetkessä, mutta sille teille kannattaa lähteä ja sitten ymmärtää imisenä olemisesta paljon syvällisemmin. Juuri näistä itse jotain kärsineistä tulee niitä ymmärtäviä terapeutteja ja ihmisoikeuksien puolesta taistelijoita.
Henkiset arvet eivät pääse korjaantumaan, koska kiusaaminen ja ahdistelu jatkuu koko ajan! Jatkuvasti tulee sieltä lähtöpaikalta lisää ja lisää ja lisää. Ihan kauhulla odotan, mitä tänä vuonna tuovat tullessaan! Yhden helvetin pariskunnan onnettomuudet, no, mitäs tännepäin enää säätävät paskapuheitaan! Kohta mä laitan tähän niitten jokaisen facebook-kuvat tähän - näette sitten suomalaisen Simpsonin perheen ystävineen ja kajahtaneine juttuineen!
Että joo"syyttää muita kun ei saa elämäänsä kuntoon!" No, yks juttu, mitäs helvettiä tänne sitä törkyänsä säätävät! Vajaat! "Kerää kaikki romut peräänsä!" - No, niin näköjään!
Vainoaminen - tämä tulee rikoslakiin. Mutta näyttää siltä kun uutisoidaan asiasta, että vainoamisella tarkoitetaan puhelimitse tapahtuvaa häirintää, soittelua ja tekstailua, kirjeitse tapahtuvaa, tulemista iholle.
Vainoamisella ei ilmeisesti tulla tarkoittamana sitä, että joku täysin psykopaattisesti tekaisemiaan solvauksia ja herjauksia levittelee jonkun perään. Saa manipuloimansa porukan häiriköimään jotakuta sen minkä kerkiää!
Voi esim. julkisessa liikennevälineessä, kuten nyt vaikkapa VR:n kulkupelit, työmatkoillaan joutua kuuntelemaan jonkun itselleen täysin tuntemattoman kännisen teinin hillumista, kännissä ehkä pelkästään omista hormoneistaan, mitään ei voi. Tietysti sitä vaan ihmettelee, että anteeks, mistähän sinä minut tunnet, että kukas niitä valokuvia on missäkin levitellyt. Että sellainen pihan pelleilijäporukka. Elämän pituinen riesa - juu, ja viranomainen ei ota mitään ilmoituksia vastaan! Että antaa niitten solvata vaan! Antaa niitten tehdä mitä ne tekee! Näinhän sitä yks ämmä taisi meinata, kun kusiansa pidätteli naurun pyrskeittensä kanssa! IDIOOTTI!
Eikä auta vaikka vaihtaa paikkakuntaa, hankkii työpaikan, koulupaikan tms., ei mene kuin pari kuukautta niin on taas joku vajaa levittelemässä iloksensa tuon psykopaattiporukan solvauksia! Anteeks vaan: Menkää ihan sinne sen psykopaattilauman luokse möykkäämään ja huudelkaa ihan vaan niitten nimiä. Ittehän ne ne paskansa pelleilyksi väänsi! KAHELIT!
Roineen eukko muuten taas eilen oli kännissä ja puolen yön kieppeillä tuli taas purkamaan sydäntään seinän vierustalle! Onnea vaan! Vajaa sekin tyyppi.
Niinkö!
Näyttävät kiusaajat itse olevan aikamoisen traumatisoituneita, eikä tuollainen elämäntyyli ainakaan oloa kohenna. Hetken endorfiinipyrskäyksiä seuraa taas alavireisyys. Sitten on tietysti sitä vaikeampi kohdata itseään rehellisesti. Se olisi kuitenkin ainoa mahdollisuus kehittyä ja saada onnellisempi elämä. Kyllä niiden opettajien, jotka koulukiusaajia säälivät, pitäisi sääliä sitten viisaasti: auttamalla lopettamaan kiusaamisen parantaa myös kiusaajan elämänlaatua. Enemmän tai vähemmän kieroutuneita ihmisiä onkin paljon, mutta heidät vain jättää sitten sosiaalisella tasolla huomiotta ja etsii luottamuksen arvoisia kavereita. Ei heidän sekoilunsa auta heitä itseäänkään pääsemään oikeasti tasapainoon. Näkeehän sen siitäkin, että sama meininki jatkuu vuodesta toiseen. Kyseessä on siis krooninen häiriötila, joka ei ole todellakaan kiusatun aiheuttama. Voithan miettiä jonkun oikeusoppineen kanssa, missä kohtaa täyttyisi jokin rikoslain pykälä ja miten saisit hankittua todisteita ja todistajia.
Joku ehdotti, että kiusaajat pitäisi nostaa julkisuuteen ja keskustella heidän mielenterveydestään
ja taipumuksestaan kiusaamiseen. Tämä voisi kenties vähentää kiusaamishaluja?
Olen itsekin saanut tarpeekseni, päätän todennäköisesti lopettaa koko koulun, sanokoot mitä tahtoo, muutan jonnekin erittäin kauas täältä, ja päätän tämän helvetin pisteen tähän, ei pahalla, mutta eräät adhd- henkilöt ei tietenkään kaikki, mutta jotkut hyppivät silmille ja uhkailevat sun muuta, helvetillistä toimintaa koko koulu täynnä, ja lopetan ton helvetin saatanan-palvonta pisteen käynnin!
Systeemi on semmoinen, jos oikein paljon vainoat muita, saat
kouluissa yksityisopetusta , huomiota ja ymmärrystä.
Jos taas olet hiljainen takarivin tahvo, joudut näiden vainoojien
uhriksi. Ja ne opettajat sun muut alkaa syyllistää sua, kun tulet tänne
heidän systeemejä sotkemaan, muuta koulua muualle, että päästään
tuommoisista uhriksi jäävistä, tämmöistä se täällä on, siihen joudut
sopeutumaan, me ei täällä tuommoisia uhreja kaivata.
Sitten on nykyisin nämä päihdeongelmaiset nettiteini räkäläjät, eihän
niitä nyt voi kuriin laittaa, se pitää ymmärtää että niillä on menossa
ihmiseksi kasvutarina. Ptäähän niiden nyt saada ilmaista itseään ja
levitellä sinne pas.kaverkkoonsa jos mitä kuvia ja juttuja, sontaläjillä
on menossa semmoinen kehitysvaihe, kyllä ne siitä sitten kehittyy
aikuisemmiksi ihmisiksi. Mitä pas.kaa, suurin osa niistä jää semmoisiksi,
samat piirteet niissä on vielä kymmenen vuoden päästäkin.