Olen 22-v nainen. Passiivisuuteni vaivaa minua.
Olen potenut pitkään masennusta ja minulla on edelleen hoitosuhde,
vaikken ole kovin motivoitunut tarapiaan.
Koen siihen liittyvän jonkinlaista vallankäyttöä;
he määrittelevät minut omista lähtökohdistaan ja motiiveistaan käsin,
minä taas etsin omia motiivejani...
Minusta tuntuu etten "pääse kiinni elämään".
Minulla ei ole työkokemusta ja koen etten osaa hakea töitä.
Yhden kesätyön keskeytin, koin etten osannut tehdä mitään oikein.
Ahdistuminen ja hieman impulsiiviset ratkaisut ovat minulle tyypillisiä.
Koen usein alemmuuden, syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteita.
Olen kasvanut maatilalla, ja täkäläinen arvomaailma on aika työkeskeinen,
suorituskykyvaatimukset ovat korkealla ja ihmisiä arvioidaan ennenkaikkea työntekijöinä.
Olen potenut pitkään masennusta ja minulla on edelleen hoitosuhde,
vaikken ole kovin motivoitunut tarapiaan.
Koen siihen liittyvän jonkinlaista vallankäyttöä;
he määrittelevät minut omista lähtökohdistaan ja motiiveistaan käsin,
minä taas etsin omia motiivejani...
Minusta tuntuu etten "pääse kiinni elämään".
Minulla ei ole työkokemusta ja koen etten osaa hakea töitä.
Yhden kesätyön keskeytin, koin etten osannut tehdä mitään oikein.
Ahdistuminen ja hieman impulsiiviset ratkaisut ovat minulle tyypillisiä.
Koen usein alemmuuden, syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteita.
Olen kasvanut maatilalla, ja täkäläinen arvomaailma on aika työkeskeinen,
suorituskykyvaatimukset ovat korkealla ja ihmisiä arvioidaan ennenkaikkea työntekijöinä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
se elämä aika tylsää jos käy vaan töissä ja tulee kotiin nukkumaan. Käytä päätäsi hjuvä ihminen.
Haluatkohan todella päästä siihen "elämään kiinni"? ettei se vaan olisi se suurempi ongelma siinä. Jotenkin vaikuttaisi että sinulta puuttuu riittävä motiivi siihen.
Jos todella haluat pärjätä elämässä(työssä) niin parhaita neuvojia siinä ovat ne psykiatrisen alan työntekijät ja työhönvalmentajat ym. alan henkilöt.
Mutta josset todella haluakaan niin sitten on parempi miettiä jotain muunlaista kuin työ- ja suorituskeskeistä elämäntapaa.
Puhuit myös vallankäytöstä,sitähän siinä kyllä on. Ne käyttävät valtaa muokatakseen sinusta sellaisen kun he kokevat oikeaksi ja normaaliksi.
http://masennus.nettisivu.org
uskon myös vitamiini ja hivenaine puutosten olevan osasyy saamattomuuteen jopa tylsistymiseen.
Ja onko se oikeasti psykoterapiaa eikä vain keskusteluapua?
Onko sinulla joku koulutus?
Onko jotain mielenkiintoisia harrastuksia?
Ja nuo hivenainehihhulit voi jättää omaan arvoonsa.
Vitamiinit ja hivenaineet toimivat kyllä ihan oikeasti. Olen itsekin käyttänyt niitä jo reilut 2 vuotta, välillä suurempina ja välillä pienempinä annoksina, aina tarpeen mukaan. Jos mielialani laskee, vitamiiniannoksen nostaminen auttaa varsin pian. Ehkä jollain toisella saattaisi mennä hieman pidempi aika ennen kuin vaikutus alkaa tuntua, jos olemassaolevaa vitamiinipuutosta ei ole aiemmin korjattu. Suosittelen kyllä kokeilemaan vitamiinihoitoa, eikä kannata luovuttaa jos vaikutus ei ala heti kahdessa päivässä tuntumaan. Vaikutuksen alkaminen voi nimittäin kestää jonkin aikaa. Vitamiinihoidosta ei tule mitään sivuoireitakaan, joten kokeilusta ei varmasti ole mitään haittaa. Ja varsinkin nuorille ihmisille vitamiinihoito olisi paljon turvallisempi vaihtoehto kuin lääkkeet, tämänkin ketjun aloittaja kun on vasta 22-vuotias.
on hyväksi myös omegarasvahapot. Nyt kun en ole niitä syönyt muutamaan kuukauteen niin sen kyllä huomaa. Kalaa en laita kuin joskus tosi harvoin. Nykyään margariinistakin saa omegoja.
Käytän kyllä itsekin säännöllisesti E-epa-valmistetta.
Millaisia töitä haluaisit tehdä, mikä sinua kiinnostaa?
Mielestäni nettilukio voisi olla hyvä koska voit tehdä kaiken netissä ja täysin omaan tahtiin. http://www.nettilukio.fi/fi/sisalto/nettilukio/01_index
Mulla myös aika sama tilanne. Oon suunnilleen samanikäinenkin, ei työkokemusta ja tuo tunne, että "ei pääse elämään kiinni." Tuntuu vaan, että koko elämä menee ihan hukkaan sen takia, että en vaan jaksa tarttua asioihin.
Mitä tuohon terapian "vallankäyttöön" tulee, niin jokseenkin olen samaa mieltä. Itse koen oman ulkoisen olemukseni epämiellyttäväksi ja koen että se, että jaksaisin alkaa taas treenata ja laihtuisin, parantaisi itsetuntemustani, kun taas terapeutin käsitys on se, että minun on vaan opittava hyväksymään itseni tällaisena kuin olen.
opiskelen kyllä ja olen löytänyt oman alani, ja terapia ei ole pelkkää keskusteluapua...
Opiskelusta huolimatta mulla on aikalailla vaikeuksia jotenkin "löytää omaa paikkaani" - varsinkin näin kesällä asia nousee esiin. Opiskelujen edetessä tietenkin koulutuskin auttaa työmaailmaan hakeutumisessa.
siivoamaan, että saisi työkokemusta? Ja ajatukset muualle.
Vähän tuntuu siltä - anteeksi nyt vaan - että ryvet pohdikelemalla itseäsi. Kun olisi jotain tekemistä, niin et märehtisi niin paljon.
Ja jotain mukavaa harrastusta kannattaisi miettiä.
yrität tehdä töitä eli hankkia työkokemusta -> saamasi "psykososiaalinen palaute" on negatiivista koska sinulla ei ole aiempaa kokemusta työstä -> tulet siihen tulokseen että on parempi ettei edes yritä tehdä mitään
Kenen tahansa itseluottamus katoaa kun vaatimukset ovat ylivoimaisia - kun aina pitäisi olla jotain muuta kuin on, tai kaikkea muuta kuin on...
Masistäti voi miettiä tätä asiaa, varsinaista näkemystä ei oikein vaikuta löytyvän.
Ihan varmasti se, että treenaa ja liikkuu tekee hyvää oloa vaikkei paino putoiskaan. Mikä ihme siinä on kun niiden pikää henkistää ja psykologistaa kaikki??
mikä idea on näissä "sä nyt vaan valitat etkä tee mitään" -neuvoissa, eikait mitään ongelmaa olis JOS ihminen osais tehdä jotain tilanteelleen, ongelma on se ettei osaa...