Kohtalotovereita?

kuten minä.Katso numerologiasta ootko vahva kahdeksan,elämän loppupuoli tuo paremmat ajat.Uskoo ken tahtoo!!

Et ymmärräkään millaista aarretta kannat mukanasi.

Juuri eilen luin taas tuota Tim Staffordin Rakkaus, seksi, seurustelu -kirjaa ja ymmärsin jälleen oikein hyvin, mistä seksisitä on todella kyse. Se on paljon enemmän kuin teknikkaa ja tunteita.

Suosittelen kirjaan tutustumista ennenkuin jatkat murehtimistasi!

Sinun ikäisenäsi ajatukseni olivat juuri samanlaisia kuin sinulla. Tilanteesi tuntuu kovasti tutulta. Tunsin kuitenkin vahvasti, että yksin en elämässä pärjää.
Niin aloin miettiä olisiko sittenkin joku nainen minusta kiinnostunut. Eräs koulusta tuttu jonkin verran itseäni nuorempi nainen oli jutellut kanssani mukavasti. Hänen ulkonäkönsä ei erityisesti miellyttänyt, mutta kuitenkin hänen kanssaan oli mukava jutella. Hakeuduin sellaisiin paikkoihin joissa tiesin hänen kulkevan ja juttelin hänen kanssaan ihan arkipäiväisiä asioita. Näin lähti ystävyytemme kehittymään ja tänä kesänä kihlajaisistamme tulee kuluneeksi 50 vuotta. Sinä aikana elämä ollut varsinaista seikkailua, mutta aina on yhdessä pysytty. Ikää on minulle kertynyt 76 v.
Toivon tarinani antavan sinulle toivoa kumppanin löytymisestä. Kirjoituksestasi päätellen elämässäsi alkaa nyt toimeliaisuuden aika.
Toivottelen sinulle hyvää kesän jatkoa.

Älä luovuta, ujoudessa on myös paljon voimaa! Se on salaperäisyyttä ja tuo herkkyyttä. Ne ovat vahvuudet. Muuten voit kehittyä. Ei sinun ole pakko aina olla NIIN ujo, voit alkaa muuttaa rutiinejasi ja alkaa tehdä ujoudestasi huolimatta. Monella ihmisella sosiaalisuus on vaikeaa ja vaatii opettelua. Voit aivan hyvin pikkuhiljaa alkaa ottaa itse vastuuta itsestäsi, irrottautua kodistasi, ei se äidin helmoissa pyöriminen oikein lisää viehätysvoimaa eikä sitä itsenäisyyden tunnetta. Perheeseen on hyvä olla hyvät välit, mutta alat olla aikamies: muutto lähenee.

Harrastukset, kurssit ja muut, ne on ne, mistä ihmiset löytää ystäviä ja toisiaan, kun eivät baareissa käy. Tosin se tutustuminen on hitaampaa ja siinäkin pitää antaa muille mahdollisuus, eikä sulkeutua itsesääliin ja neljän seinän sisälle: kotoa kukaan ei tule hakemaan.
Itsesääliin sinulla ei ole syytä, pikkuveljelläsi nyt menee hyvin. Hän on perhettä ja se ei ole sinulta pois: se on hänen elämäänsä ja sinulla on oma elämäsi. Esikoinen on monesti ylisuojeltu ja toisaalta ylivelvoitettu, ainakin meillä, esikoinen on lellitty, minä, nuorempi, olen aina joutunut olemaan sosiaalisempi ja taistelemaan huomiosta. Siksi osaan sen (ja olen myös luonnostani ujo): mutta sinäkin voit sen opetella. Meillä kaikilla on OMA elämä ja omat lähtökohdat, jopa samassa perheessä. Siksi kateus vie vaan aikaasi, haaskaat sitä, jos haaskaat sitä mustasukkaisuuteen ja kateuteen. Ala sen sijaan keskittyä omaan itseesi ja elämääsi.

20-vuotias on vielä nuori, 20%siinä iässä on neitsyitä, joten et ole mikään outo. Ei tarvitse hävetä, älä alistu häpeämään itseäsi. Ole huolettomampi ja ota itsesikin hieman huumorilla.
Nettikin on hyvä paikka, jos on iloinen kuva, rento ja reipas kuvaus, ja ilmoittaa ettei mesettele, vaan haluaa tavata ja rakentaa suhteet oikeassa elämässä :) Silloin ne vastaa ketkä haluaa oikeasti nähdäkin.
Lisäksi jörrit ja huonot kuvat latistaa, itse otettu ei ole kovin hyvä, ja liian lällyt (yliromantisoivat) ovat huonoja, mutta huonoin ikinä lukemani, oli sellainen "no, emmä varmaan mitään ole. Tälläinen ihan tavallinen. Ei mulle varmaan kukaan kirjoita..." Joo, todella kutsuvaa, ei kiinnosta, ei sitten yhtään. Paras on ollut sellainen, missä on tyyppi ollut rehellinen ja rento eikä yrittänyt keksiä mitään, vaan kertonut selkeästi itsestään oikeasti ja keksinyt hauskan moton.

Älä noin nuorena vielä luovuta, sinulla on aikaa ja vuosia, ja ehdit vaikka mitä. Kunhan vaan alat tekemään ja toimimaan, aloita ujoutesi todellinen hyväksyminen jo tänään: moni meistä on ujo ja silti vaan menee ja tekee. Vaikka pelottaa, vaikka hävettää, vaikka epäilyttää... Silti. Ja siis selvinpäin. Se käy koko ajan helpommaksi, usko pois.

"Kohtalotovereita" ollaan myös... tai vähän riippuu asenteesta, persoonasta ja mielenterveydestä, miten sen neitsyyden/poikuuden käsittää omassa itsessään. Kirjoitit kuin minun elämästäni, erona vain sukupuoli. Asun kotona, olen samanikäinen, pikkusiskoni tekee samoin kuin veljesi, jne, ainoa ero meissä on se, etten häpeä neitsyyttäni (kirjoituksesi perusteella näyttäisit inhoavan poikuuttasi ja kokemattomuuttasi, mutta korjaa vain, jos olen väärässä). En pidä sitä taakkana. Ja ylipäänsä, mitä se seksi- ja seurustelukokemus loppupeleissä merkkaa, sehän on kaikkien kanssa kuitenkin erilaista ja uutta (ainakin näin näen asian: toisen kanssa osaa tehdä vaikka mitä (koska tietää, mistä hän pitää kokemuksen myötä), mutta toista ihmistä ei välttämättä osaa miellyttää samoilla tempuilla mitä edellisen kanssa on puuhaillu).

Haluaisitko kertoa, minkälaisia nettihakemuksia oot kirjoitellut kun kerta takaisin ei vastata? Mikset kokeilisi ystävyyttä naispuolisten ihmisten kanssa sen sijaan, että ujona ihmisenä ottaisit ison askeleen ja yrität seurustelua? Ystävyyssuhteita on paljon helpompi luoda kuin vakavaa seurustelusuhdetta. Ehkä sitten sua onnistais ystävyyden myötä? :-)

Älä vaivu epätoivoon.

Ei oo totta :D
Ite oon parikymppinen nainen, en oo koskaan suudellu, seurustellu jne.
Asun tällä hetkellä vanhemmilla (olen aikaisemmin asunut vuoden 3 kämppiksen kanssa). Ja miespuoliset kaverit rajoittuvat kavereiden poikaystäväviin ja pariin hyvää päivää tuttuihin. Pikkusisaruksia minulle ei ole vaivoinani onneksi. Itsekin koen olevani liian ujo, ja toiseksi sen ettei kukaan ole kiinnostunut minusta.
En oikeastaan stressaa sitä että ole neitsyt ja sinkku, me ollaan vielä nuoria.

Kävin tässä vähän aika sitten eräänlaisella luennolla minkä otsikkona oli "Näin saat naisia" (p.s olen hetero nainen) ja paikka oli tupaten täys. Luento opetti hyvin oleellisen tai melkein itsestään selvän asian, itseään pitää markkinoida. Ujot ihmiset harvemmin pystyvät verbaaliseen markkinointiin, mutta ei se haittaa sillä aina voi panostaa ulkonäköön joka on (huomatusti) voimakas mainoste. Eli kunhan perus asiat ovat hanskassa (käy suihkussa, hoitaa tukkansa, harjaa hampaat, pukeutuu siististi jne. jne...) ja lähtee sieltä kotisohvalta ulos, ei kukaan nainen tule kotoa hakemaan. Ja jos nainen tulee juttelemaan tai lähestyy muuten niin viimeistään siinä vaiheessa antaa sille ujo-minällee turpiin edes yhden lauseen ajaksi jolla voi ilmaista naiselle olevansa kiinnostunut siitä että hän on siinä sillä hetkellä. Rohkeutta :)

Toivottavasti tämä edes vähän auttoi tai jotain. Tsemppiä :D

19wee, asun kotona, neitsyys tallella, ei suutelua, jotain säätöä joskus ollut, en käy baareissa (humalaiset vanhat miehet ällöttää, vähä jääny traumoja). netistä oon kans ettiny seuraa. mut jos on edennyt siihen että toinen on halunnu tavata niin oon jänistäny :/

oli kiva lukee tää sun juttus :) tuli semmonen olo etten oo ainut tämmösen asian kanssa :).