Olen 15-vuotias lestaperheen tyttö. Ongelmani on se, että en usko täysillä, tai oikeastaan juuri ollenkaan. Silti vanhemmat pakottavat minut seuroihin joka viikko, ja tätä on edessä varmasti siihen asti, kunnes täytän 18 ja muutan pois kotoa. Perheeni on tosi vanhoillinen, eivät hyväksy sitä etten usko samalla lailla kuin he. Mikä neuvoksi??
Vanhemmat pakottaa uskomaan
Tytteli1995
241736
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ei tuossa auta muu kuin päättäväinen ja selkeä kieltäytyminen, kun kerran asiallista keskustelua ei voi syntyä. Sinun ei ole pakko uskoa kuten he uskovat, eikä osallistua heidän uskonnollisiin menoihinsa. Eikä heillä ole oikeutta rangaista, syrjiä tai hylkiä sinua sen takia.
Käsittämätöntä tuollainen vanhemmuus. Tosi surullinen juttu:(
Olet aika fiksusti sisäistänyt tämän palstan tyylin, kuin äidinmaidosta.
Minä soittaisin sinun sijassasi "karhukoplan" paikalle, jos mua yritettäis väkisin viedä "hihhuli seuroihin". Amen
Sairasta uskontoa.
Olet jo sen ikäinen, että olet ajatellut asioita oman uskon ja tunteiden kautta. Pidä vaan oma ajatuksesi, ketään ei voi suomessa pakottaa uskomaan ja osallistumaan uskonnollisiin seremonioihin. Ei edes omaa lastaan siinä vaiheessa, kun osaa sanoa omat ajatukset. Ota vaikka yhteys paikalliseen lastensuojeluun, jos uskonnon varjolla koet henkistä väkivaltaa perheessäsi.
Ymmärrän että asia on varmasti vaikea, ja seurat ovat aika tiukkoja. Varmasti saat kuulla päätöksesi seurauksista, mutta älä välitä. Tee kuten itse uskot ja koet! Voimia ja vahvuutta sinulle ratkaisuihisi.
..jättäjä ei usko, vaan on enemmänkin sellainnen, joka ei "usko" -sanaa mainitse. Paljon on myös ateistteiksi ryhtyneitä. Epäillen aloituksen aitoutta, mutta voin olla väärässäkin.
Kuukkeloi 'uskonnonvapauslaki' tai katso suoreen Finlexistä. Kun olet perehtynyt asiaan, printtaa valitut palat ja anna vanhemmillesi. Kerro, että jos meno ei muutu, teet tutkintapyynnön poliisille. Kunnan lastensuojelu auttaa.
Minut ajettiin pois kotoa 16 v. kun en ruvennut enää käymään seuroissa.
Onneksi sosiaalitoimi hommasi ja maksoi asunnot.
Nyt olen aikuinen, vanhempiani en ole nähnyt........
vahvistavat sen tosiasian, että vl-herätysliike on saatanallinen lahko.
Koeta pärjätä elämässä!
Kun 18-vuotiaana "kielsin uskoni", sanoi isäni, että tästä lähtien sitten maksat vuokraa kotona asumisesta!
VL-sisaruksiltani ei koskaan peritty vuokraa kotona asumisesta. Pääsin vuokranmaksusta kun muutin tyttöystäväni luokse asumaan. Välit olivat kotiin poikki vuosikausia, mutta sittemmin korjaantuneet siedettävälle tasolle.
Vielä päälle haukkuvat katkeriksi.
jos yli 18 vuostiaas asuu kotona ja varsinkin jos on töissä niin laki jo sanoo että pitää maksaa ainakin jonkun verranruoka rahaa kotiin, kun hänenkin tulot vaikuttaa esin asumistukeen,,
tietysti täysin totta, niinpä varmasti...
Mietippä seuraavan kerran , kun heität stooria tänne, miten uskottavalta se tuntuu.
Tämä ei nyt vain ole kyllä uskottava, vaikka vain lapsille koettaisit syöttää tuota juttuas.
Tietysti nää sinun " kaveris " jatkaa täysillä tuota juttuas, lyöpi vielä lisää löylyä matkalla, heh, heh.
Otetaanpas asia käytännön kannalta. Olet vielä nuori, joten et vielä pysty elättämään itseäsi. Olet siis riippuvainen vanhemmistasi. Lastensuojelun puoleen kääntyminen on riskialtista, koska he voivat olla samaa mieltä kuin vanhempasi, tai heidät painostetaan siihen.
Yritä nyt luovia jollakin tavalla. Käy seuroissakin, koska siihen näyttää olevan puolittainen pakko. Käy koulusi loppuun ja pyri opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, tai hommaa oma kämppä. Sitten kun elätät itsesi, voit tehdä miten vain.
vl-änkyröiden hylkäämät lapset ilman seurapakkoja ja taivutteluja taivasteille
Itellä oli just sama tilanne 15-vuotiaana. 17-v en enää kestäny vaan reilusti kielsin uskon. Vähä aikaa vanhemmat kiusas mut sit ei enää jaksanu välittää. Muutin pois kotoa 19-vuotiaana.
Vastaavanlainen tilanne oli mullakin. On se vaan sairasta että ensin lapsena aivopestään vl:ksi ja sitten jos itse tajuaa erota koko touhusta, niin aletaan syyllistää. Vaikka mitään ikuista vl-lupausta emme ole antaneet vaan vanhemmat itse aivopesseet lapsesta asti tuohon. Osa sitten tajuaa lähteä, osa ei ja osa ei edes halua koska aivopesu kestää koko elämän.
"Lastensuojelun puoleen kääntyminen on riskialtista, koska he voivat olla samaa mieltä kuin vanhempasi, tai heidät painostetaan siihen. "
Virkamiehen painostaminen on rikos. Lastensuojelun virkamiesten tulee toimia lainsäädännön ja lapsen parhaan kannalta, myös kaikkein suurinta toimenpidettä eli lapsen huostaanottoa harkitessaan. Siihenkin voidaan päätyä jos tilanne on tarpeeksi vaikea siellä kotona. Lapsen uskon menettäminen on varmasti kipeä asia äidille tai isälle. Pakolla ei voi uskoa antaa kenellekään, kun se on Jumalan lahja. Pakolla voi saada ihmisen fyysisen ruumiin seurapaikalle, mutta ei mitään uskosta ihmisen sieluun.
Enpä tiedä kuinka vl yhteisö valmentaa vanhempia elämään tällaisen oman surun läpi. Minulle ajatus lapsen hylkäämisestä tämän takia on mahdoton ajatus. Silloin voi vain toivoa ja rukoilla, että Jumala kutsuu aikanaan. Jos seurapuheita kuuntelee niin niitäkin on. Jota hyvällä ja rakkaudella kohdellaan, voi palata helpommin kuin välinsä kokonaan katkaissut. Sensijaan kakenlaiselle nuorten ehkä harjoittamalle kaljoittelulle ja muulle on rajat pantava kaikissa perheissä, on sitten ateistiperhe tai uskovaisten koti.
Kipeälle voi kuitenkin tuntua vanhemmista hyväksyä sitä, että on kasvattanut kunnon kansalaisia vaikka nämä eivät uskon asioita katsokaan elämäänsä kuuluvan. Tähänkin asiaan pätee vanhempien oman elämän kannalta Herran rukouksen "tapahtukoon sinun tahtosi niin maan päällä kuin taivaassa". Jos minut vl:ksi katsottaisiin, olisin varmasti perheeni ainoa. Mutta ei se rakas perhe siitä mihinkään katoaisi täällä maanpäällä kulkiessani.
"Kipeälle voi kuitenkin tuntua vanhemmista hyväksyä sitä, että on kasvattanut kunnon kansalaisia vaikka nämä eivät uskon asioita katsokaan elämäänsä kuuluvan."
En ole vl-perheestä vaan fundamentalistisesta helluntailaisperheestä. Ei meistä kummastakaan lapsesta minkään sortin uskovaa tullut, kunnon ateistisia kansalaisia kylläkin vaikka melkoista nuoruuden kapinaa ja kohellustakin matkan varrella sattui. Osaltaan siihen varmasti vaikutti ankara ja ylihengellinen kasvatus jossa syntiä nähtiin sieläkin missä sitä ei ollut.
Irtaannuimme touhusta 13-15 vuoden iässä. Koville se vanhemmille otti ja aiheutti sen, että molemmat läksimme kotoa opiskelemaan toiselle paikkakunnalle heti kun se vain oli mahdollista. Pitkään asia vanhempia hiersi mutta eivät välit koskaan katkenneet. Joksikin ajaksi viilenivät kyllä.
Vieläkin, 20 vuoden päästä houkutellaan kokouksiin mutta enää harvakseltaan. Lapsiamme kyllä oltaisiin viemässä kokouksiin alvariinsa. Hiukan tuota olen kyllä rajoittanut, käykööt silloin tällöin mutta ei koskaan minkäänlaisella pakolla vaan ainoastaan omasta, ei ukin ja mummun tahdosta.
"Enpä tiedä kuinka vl yhteisö valmentaa vanhempia elämään tällaisen oman surun läpi."
Pahinta mitä uskonnollinenyhteisö tai sen jäsenet voi tällaisessa tilanteessa tehdä on syyllistää vanhempia epäonnistuneina kasvattajina. Näin toimittiin täällä päin.
On pakko olla muslimi jotta säilyy hengissä.Suomessa on uskon vapaus.
Vanhenpiasi tietenkin harmittaa jos kiellät vl.uskon ja he purkavat helposti oman taitamattomuuden sinuun siis sen että oma lapsi ei ole kuin he.
Etsi ystäviä joille voit puhua ja saada tukea vl.piirit eivät sua ymmärrä
VL mielestä uskoton ihminen ei ole oikea ihminen.
Hän on ns. saatanan ruokaa, niin kuin kuulee joskus sanottavan.
Uskottomalta on lupa ottaa iäksi tavaraa lainaan, eli siis varastaa, sitä ei koeta synniksi. Tästä asiasta voisi antaa paljon esimerkkejä.
Uskon kieltämiseksi koetaan se, että ei käy Ry:n seuroissa. Asiahan ei ole niin. Eihän seuroissa käymätön ole kieltänyt Jumalaa ja Jeesusta.
Ihmeellistä.
on jokaisen omakohtainen asia. Vanhempien uskolla ei peritä autuutta. Vanhemmat toivovat viimeiseen asti, että nuori pysyisi uskomassa kuten he. Rakkaudesta on perimmiltään kyse seuroihin "pakottamisessa". Siinä asiassa toimitaan monesti taitamattomasti ja nuori kokee sen painostuksena. Kotoa pois ajaminen on rakkaudettomuutta nuorta kohtaan. On kova henki, josta pitäs ymmärtää tehä parannus. Siis vanhempien. Rakkaudella puhutteleminen ja käytännön asioissa auttaminen on parasta nuorelle. Kun nuoruudesta jää rakkaita muistoja, voi joskus ymmärtää vanhempien huoplenpidonkin rakkautena.
Sinulle aloittaja sanoisin, että mieti mitä elämältäsi tahdot? Mikä on kohtalosi, kun tulee täältä vääjäämätön lähtö? Millä eväillä menet rajan yli? Olemme uskomassa tulevaista elämää varten, emmkä tätä. Se on hyvä muistaa.
Laki määrittää, että jokaisella ihmisellä on ihmisoikeus.
Kiristämiset, uhkailut ym. on laissa kielletty. Samoin uskonvapaus.
jos siis kotona ei ole mitään oikeasti ahdistavaa (väkivaltaa jne) sinua kohtaan. Kun olet täysi-ikäinen ja lähdet opiskelemaan, asia alkanee ratketa itsekseen. Pääset vähän omillesi ja eroon vanhemmista ja voit sitten itse tehdä omia ratkaisujasi. Tsemppiä tiellesi!