Täällä on näköjään ollut vallalla suht negatiivinen suhtautuminen Suomen mahdollisuuksiin tulevissa MM-kisoissa. Monen osalta kyseessä lienee pääasiassa pettymys viime vuosien heikkoon menestykseen arvokisoissa. Viime mitalihan Suomelta on kolmen vuoden takainen hopea. Ja joukkuehan ei tunnetustikaan pysty menestymään enää koskaan, mikäli menestystä ei ole tullut kahdella viime kerralla. Vai mitä?
Maajoukkueelle on valitettavasti käynyt, kuten niin monelle muulle ennenkin. Osa(onneksi vain pieni) kavereista ja kannattajista on kadonnut sitä mukaa mitä menestyskin. Leijonilla ei ole kuitenkaan syytä huoleen näiden muka fanien suhteen, jos ja kun menestystä tulee. Nämä "siipiveikot" ja "lokit" ovat silloin jo takkinsa kääntäneet. He ovat ensimmäisiä olalle taputtajia ja henkilöitä, "jotka ovat aina uskoneet Suomen menestykseen."(Kavereita riittää!!) Eikä suomalaisessa kiekkoilussa ole kuitenkaan vielä kyse mistään katastrofista. Vuoden 1995 jälkeen Suomi oli kaksi kertaa peräjälkeen viides, mutta silti mitalikantaan noustiin aika pian (2. 2. 3. ja 2.)
On selvää, että viime kisat menivät Suomen joukkueelta kaikin puolin mönkään. Viime vuonna oli mielestäni liikaa NHL-tähtiä, sekä liian suuret ennakkopaineet niskassa. (Jokaisella on varmaan omat syynsä). Virheitä kuitenkin tehtiin, ja niistä voidaan ottaa opiksi. Nyt ei olekaan syytä viskata kirvestä kaivoon ennen kun turnaus on ohi, sillä Suomella näyttää olevan kasassa järkevän oloinen joukkue. Uskonkin Suomella olevan tällä kertaa hyvät mahdollisuudet aina mitaleille asti, mutta se ei tule olemaan helppo tehtävä. Sillä myös Ruotsilla, Slovakialla, Tšekillä sekä Kanadalla on kovat joukkueet mukana. Mutta kyllä Raimo & Leijonat näyttivät jo viime Ruotsi-pelissä, että pakka toimii. Toki nyt panokset ovat ihan eri luokkaa.
Kaikesta ennakkokohusta huolimatta aion kannustaa leijonia loppuun asti, kuten tein myös viime vuonna. Toivottavasti Oulussa juhlitaan tänä vuonna tuplakultaa!
Maajoukkueelle on valitettavasti käynyt, kuten niin monelle muulle ennenkin. Osa(onneksi vain pieni) kavereista ja kannattajista on kadonnut sitä mukaa mitä menestyskin. Leijonilla ei ole kuitenkaan syytä huoleen näiden muka fanien suhteen, jos ja kun menestystä tulee. Nämä "siipiveikot" ja "lokit" ovat silloin jo takkinsa kääntäneet. He ovat ensimmäisiä olalle taputtajia ja henkilöitä, "jotka ovat aina uskoneet Suomen menestykseen."(Kavereita riittää!!) Eikä suomalaisessa kiekkoilussa ole kuitenkaan vielä kyse mistään katastrofista. Vuoden 1995 jälkeen Suomi oli kaksi kertaa peräjälkeen viides, mutta silti mitalikantaan noustiin aika pian (2. 2. 3. ja 2.)
On selvää, että viime kisat menivät Suomen joukkueelta kaikin puolin mönkään. Viime vuonna oli mielestäni liikaa NHL-tähtiä, sekä liian suuret ennakkopaineet niskassa. (Jokaisella on varmaan omat syynsä). Virheitä kuitenkin tehtiin, ja niistä voidaan ottaa opiksi. Nyt ei olekaan syytä viskata kirvestä kaivoon ennen kun turnaus on ohi, sillä Suomella näyttää olevan kasassa järkevän oloinen joukkue. Uskonkin Suomella olevan tällä kertaa hyvät mahdollisuudet aina mitaleille asti, mutta se ei tule olemaan helppo tehtävä. Sillä myös Ruotsilla, Slovakialla, Tšekillä sekä Kanadalla on kovat joukkueet mukana. Mutta kyllä Raimo & Leijonat näyttivät jo viime Ruotsi-pelissä, että pakka toimii. Toki nyt panokset ovat ihan eri luokkaa.
Kaikesta ennakkokohusta huolimatta aion kannustaa leijonia loppuun asti, kuten tein myös viime vuonna. Toivottavasti Oulussa juhlitaan tänä vuonna tuplakultaa!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Taitaa olla ainoita, jotka ovat todellakin tota mieltä, eivätkä ennusta miten metsään tulevat kisat menee...
Ja viime vuoden joukkueesta, minun mielestäni joukkueelle tuli liian suuret paineet, tottakai sitä itsekkin odotti et pärjätään kun nhl tähtiä joukkue täynnä, mut niin vaan kävi..
mutta kyllä mie kannustan suomee loppuun asti :D
Oikee asenne!!! Jos ei oo uskoo, ei oo voittookaan... :)
Jaksan joka vuosi kannustaa ja uskoa ihan yhtä vahvasti, vaikka en aina niin varma kokoonpanosta olisikaan. Ainahan sitä vähän masentaa, kun kisat menee pieleen, mutta sitä on koko vuosi taas aikaa kerätä kisakuntoa ja intoa lisää.
Fiilis se on mikä ratkasee. Tietysti huonot sijoitukset kaksissa omissa kotikisoissa vähän kaivelee, eikä karvas tappio Ruotsille ihan heti unohtunut, mutta siitäkin huolimatta taas tänä vuonna hurrataan äänet käheiksi.
Se mikä vasta maistuiskin, ois rökittää Tsekki niiden omissa kotikisoissa... ;) Mutta katsotaan nyt, kuinka käy!
koska viimeksi joku on voittanut kotikisat?
Hyvä hyvä! just näin pitää olla et uskoo omaan joukkueeseen muttei aseta liikaa odotuksia. Unelmafinaali ois Suomi-Ruotsi, ja Leijonille 4-3
voitto! okei nyt meni jo vähä haaveilun puolelle... en tiiä et onks tää mahollista vai millon viimeestään tulee Suomi-ruotsi matsi jos kummatki siihen asti pysyy mukana?