Tunne-elämä epävakaata ja jakuva todella paha olo..

"- Millaisista asioista saat pahaa oloa?" Ja lopussa..."ja vinkkejä mitkä edes hetkeksi helpottaisi " huomaatko, että ne ovat vastakkaisia?
Mutta hyvä, että kyselet jälkimmäistä. Se on tilanteessasi paljon tärkeämpi kuin edellinen kysymys.
En osaa vastata kumpaankaan, koska en tunne tarkoin diagnoosisi taustaa, muuta tuntuu, että sinun kannattaisi keskittyä jälkimmäisen kysymyksen ongelmatiikkaan. helpotus yleensä löytyy, kun sitä osaa etsiä oikealla nimellä. Toivon, että löydät henkilön tai henkilöitä, jotka tuntevat paremmin tilanteesi. Tsemppiä!

- Millaisista asioista saat pahaa oloa? Liittyvätkö ihmissuhteisiin, hylätyksitulemisenpelkoon vai mihin?

Mä oon epävakaa ja mulla pahaa oloa aiheuttaa mielialanvaihtelut ja toisaalta tyhjyyden tunne elikkä, ettei tunne mitään. (Johtuu kai ainakin osaks myös lääkkeistä.) Oon myös yliherkkä kaikille ympäristön ärsykkeille ja jos joudun olemaan meluisassa / ihmisiä täynnä olevassa paikassa niin ahdistun. Sama juttu jos asiat ei mene mun suunnitelmien mukaan, vaikka ne olis ihan pikkujuttuja, niin se voi ärsyttää suunnattomasti. Oon lisäks impulsiivinen ja mulle sattuu ja tapahtuu, ja sit yliherkkänä vedän niistäkin katastrofaaliset johtopäätökset.

Mä ihastun hirveen herkästi ja oon huomionkipee, ja helposti tuun riippuvaiseksi ihmisistä. Mieli jyllää paljon edellä todellisuutta, eli kehittelen vainoharhaisia ja mustasukkaisia ajatuksia jos ihmiset ympärillä keksii jotain muuta tekemistä kuin mun ympärillä pyörimisen. Mulla on tosi huono itsetunto ja luen ihmisten käyttäytymisen "loukkaavaksi" vaikka mitään sellaista tarkoitusta ei olis ollut. Sama ylimitoitus toimii myönteiseenkin suuntaan. Etin tavallaan koko ajan ihmisten käyttäytymisestä kommentteja omaa itteäni kohtaan. Ihmissuhteet on siis aika rasittavia... Kärsin siitä että mun tunteet on liian rajuja ja pitkäkestoisia. Joskus koitan estää itteeni tuntemasta niitä elikkä eristäydyn kokonaan, mut eihä sekään pitemmän päälle toimi...

Lisäks on sit välillä dissosiaatiota, eli derealisaatio ja depersonalisaatio oireita, mitkä on aika hankalia välillä. On niin ku ittens ulkopuolella ja aikamoine paniikki päällä. No tämmösii oireit nyt ainakin tulee mieleen.

-Mistä olet saanut apua/hyötynyt? Itse kaipaisin Tampereen päiväsairaalan tapaista hoitoa koska nykyisestä hoidosta on minulle hyvin vähän hyötyä.. eikä suljetullekkaan jaksaisi mennä päätään selvittämään koska sekään ei ole auttanut ainakaan epävakaan hoidossa...

Oon saanut apua aika paljon kirjoista (käyn sairaanhoitajan juttusilla mutta ei oikein toimi, kaipaisin oikeaa terapiaa). Sellanen kirja on äskettäin ilmestynyt kun Epävakaan persoonallisuushäiriön hoito (Duodecim 2009). Kognitiivisen käyttäytymisterapian juttuja oon lukenu kirjoista Åsa Nilsonne: Kuka ohjaa elämääsi? Tietoisuustaidot arjen apuna, ja Anna Kåver: Elämää, ei taistelua. Hyväksyminen elämänasenteena.

Tärkeetä on, että pystyy rauhottamaan ittens sillon kun käy ylikierroksilla. Mä koitan aina kysyä itteltäni: "miltä susta nyt tuntuu?" ja kuulostella ja sitten antaa sen tunteen tulla, tuomitsematta. Tästä oli jossain noissa kirjoissa, että epävakailla usein oloa huonontaa se, että niitten on vaikea suhtautua oikein omiin tunteisiin. Eli jos vaikka tuntee vihaa, niin sitten vaikka pelkää tai häpeää sitä. Tai sulkee tunteet pois kokonaan. Tai mitä vaan. Mut noitten kirjojen mukaan olis tärkeetä tunnistaa ja hyväksyä omat tunteet ja oppia ite rauhottamaan itteensä - sitä kautta kai se tunnesäätely alkaa toimia.

Monilla epävakailla ei oo ollut lapsuudessa sellaista rauhottavaa ja läsnäolevaa ihmistä ja ne on jääneet vähän ku omien tunteittensa armoille. Mutta mää luulen, että aikuisena voi sit ite ittelleen olla se rauhottava ihminen, ainakin siinä tapauksessa, ettei oo seurustelumppania tms. Juttelee ittelleen nätisti eikä dissaa itteeän jos tunteet on voimakkaita tai sietämättömiäkin. Kuulostaa ehkä vähä hassulta, mutta ainaki mun kohdalla on toiminu. :)

Toivottavasti pääset sinne päiväsairaalaan, yks niitä harvoja paikkoja tässä maassa missä näille jutuille on asiantuntemusta. Ja tsemppiä muutenkin sulle! Et oo yksin näiden oireiden kanssa!

Mulla on kanssa se. Elän sen kanssa ilman lääkitystä ja terapiaa ja elämä mennyt heittelyistä huolimatta ihan hyvin. Tuntuu, että niin paljosta on jo selvinnyt, että ei ole edes raskasta. Joten olen siis oppinut elämään sen kanssa ihan ok.

Muutamia erikoisia asioita, joita olen huomannut itsestäni: Muutun todella rauhalliseksi, lempeäksi, epäitsekkääksi, huolehtivaksi ja vastuullisesti toimivaksi, jos toisen tarvitsevuus, surullisuus ym. ylittää omani. Tiedän tasan tarkkaan kuinka toimia ja teen niin vakaasti ja väsymättömästi. Tunnen todella paljon empatiaa.
Kun taas jos toinen toimii noin eli liian vastuullisesti, saatan kietoutua omaan pahaan olooni ja olla hieman itsekäs ja lapsellinen. Tarvitsen silloin enemmänkin hiljaista lohdutusta halaamalla tai pienen läpsäytyksen korville, että nyt kyllä käyttäydy kuin aikuinen.

Osaan ottaa kritiikkia paljon helpommin vastaan kuin kehuja. Kritiikistä alan ylisuorittaa ja kehuista vahingossa alisuorittaa. Kehut tuovat paineita.

Elämäni on aika hyvin omassa hallinnassani, olen itseasiassa opinnoissanikin vaan ylisuorittanut, ollut kiltisti läsnä jne. En juo alkoholia enkä käytä huumeita. Joskus juon vähän viiniä kotona poikaystävän kanssa, mutta en koskaan niin, että tulisi edes krapula.
Ainut asia, jossa huomaan poikkeavuutta on parisuhde. Enää en tunne pystyväni elämään ilman poikaystävääni. Emme ole täydellisiä toisillemme, tiedän sen. Tiedän, että on olemassa paljon ihmisiä, joiden kanssa sopisin varmasti paremmin yhteen. Mutta en osaa ajatella, että kykenisin olemaan ilman häntä. Tunnen, että hän luo turvallisen ja onnellisen arjen mulle. Ennen pystyin jopa eroamaan hänestä, vaikka se otti koville eikä ollut minkäänlaista tukiverkkoa ja muita raskaita asioita oli myös paljon. Pystyin siihen, vaikka kukaan ei tukenut mua. Sitten tapahtui elämässä jotain tosi satuttavia asioita ja sen verran huomaan niiden vaikuttaneen muhun, että en kykenisi samaan enää. En voi kuvitella, että pystyisin elämään yksin. Tiedän järjellisesti, että kaikesta selviää, mutta en pysty näkemään, vaikka ajattelisin piankin löytäväni vähintään yhtä hyvän suhteen, että selviäisin siitä välistä. En kertakaikkiaan voi ajatella asuvani yksin.
Joskus kun on poikaystävän kanssa riidelty pahasti ja on vaikuttanut, että erotaan, niin olen roikkunut hänen nilkassaan itkien ja kiljuen, että teen mitä tahansa ettei hän mene. Sitten joskus kun käyttäydyn huonosti ja hän uhkailee hylkäämisellä en reagoi mitenkään, korkeintaan naurattaa, koska vihaan manipulaatiota enkä ole niin tyhmä, että antaisin sellaisen vaikuttaa. Tunnen sellaisina hetkinä olevani kaiken yläpuolella, naurattaa vaan ja on aika kylmä olo, koska mikään ei kosketa.

Olen aika vahva kuitenkin siinä mielessä, että en ole jäänyt menneisiin sattumisiin kiinni ja elän koko ajan nykyhetkessä, mutta koska on herkkä, niin tietysti jotenkin asiat vaikuttaa. Muhun on vaikuttanut tuolla tavalla, että en enää pysty olemaan kovin itsenäinen ja pelkään elää elämää sekuntiakaan ilman minua rakastavaa ja kaikessa tukevaa ihmistä.

Tunnen itseni rumaksi jatkuvasti. Tai olen ruma. En tiedä miten pitäisi sanoa, koska en oikeasti tiedä onko oma kokemukseni aito ja ovatko muut ihmiset kilttejä joskus vain jostain muusta syystä. En näytä ulospäin huonoa itsetuntoa enkä puhu siitä. Tykkään vaatteista ja hiustenlaittamisesta, koska ne saavat oloni kivaksi, vaikka eivät silti kauniiksi. En voisi sietää pientäkään roikkumista tai läskiä vartalossani. Tarkkailen joskus vähän pakkomielteisesti sellaisia asioita ja teen kaikkeni, että ne asiat on kunnossa. Vartalooni olen siksi tyytyväinen. En pysty ajattelemaan koskaan lihoavani. Syön kyllä mitä mieleen tulee, mutta teen sitten kaksinverroin enemmän töitä sen eteen, voin olla syömättäkin. Mutta tykkään herkutellakin. Pidän painoni yleensä niin, että se heittelee vain kilon sisällä, joka on ihannepainoni. Se on hieman sairasta ja olen hellittänyt siitä hieman, jotta pystyn tekemään niin. Tämä kaikki liittyy huonoon itsetuntoon, mutta olen silti iloinen siitä, että se ei vaadi minulta kauheasti. Kukaan ei edes huomaa, että olen niin tarkka siitä.

kirjoita mulle [email protected] jos mailata haluat, mulla sekamuotonen siinä useita osia mutta epävakaa ja nimenomaan siinä osio tunnesäätelyn vaikeus tekee elämästä,,mielenkiintoista. ja yksinäistä.

mindfullness harjoituksista apua ja http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_osio=&p_teos=epi tuossa pitää klikkailla niin aukee sivuja, tuo vain sisällysluettelo. osuu ja uppoaa.