Onko kellään muulla taipumusta saada pakkoajatuksia toisten tekemistä virheistä tai vääryyksistä itseä kohtaan?
Itseä on viimeaikoina ahdistanut se, kun lastenhoitajani yli kolmekymmentävuotta sitten antoi minulle luvan mennä korkealle, siis lapselle aivan järjettömään paikkaan. No, sieltä sitten tipuin. Tämän vuoden alussa olin kyynärpään kolmannessa leikkauksessa, eikä siitä ikinä hyvää tule. Siinä on liikevajausta ja nivelrikko, ja kaikki tämä hoitajan virheen takia. Olisin edes ollut itse hölmö, mutta pyysin kilttinä tyttönä luvan.
Itseä on viimeaikoina ahdistanut se, kun lastenhoitajani yli kolmekymmentävuotta sitten antoi minulle luvan mennä korkealle, siis lapselle aivan järjettömään paikkaan. No, sieltä sitten tipuin. Tämän vuoden alussa olin kyynärpään kolmannessa leikkauksessa, eikä siitä ikinä hyvää tule. Siinä on liikevajausta ja nivelrikko, ja kaikki tämä hoitajan virheen takia. Olisin edes ollut itse hölmö, mutta pyysin kilttinä tyttönä luvan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
et kertonut vielä millaisia pakkoajatuksia sulla on tapauksen johdosta. kerropas vähän.
Se pakkoajatus on vaan yleisesti se, että kyynärpääni ei ole kunnossa lastenhoitajan virheen vuoksi. Sitä mä olen kanssa yrittänyt ajatella, että mikä se pakkoajatus tästä kyynärpäästäni tarkemmin ajateltuna on:
- jo olemassa oleva nivelrikko, tämän olen yrittänyt ajatella hyödykseni siten, että sen ansiosta syön aineita, jotka auttamaan kyynärnivelen lisäksi myös muita niveliä, eli tästä on minulle hyötyä. Voi olla, että tämän ansiosta minulle ei tule muihin niveliin nivelrikkoa. Sitäpaitsi nivelrikkoni on ainakin vielä niin lievä, että se ei oireile nivelrikon tavoin. Oikeastaan terveet nivelet minulla enemmän sattuu.
- liikelaajuuden vajaus, tämän olen ajatellut niin, että sitä ihminen käyttää todella harvoin ääriasentoja. Harvoin näkee ihmisiä, joilla on täysin suorassa tai koukussa kyynärpää.
- iso arpi, sillä ei oikeastaa ole väliä.
- kipeytyminen, se ei edes kipeydy muuten, kun tietokoneella kirjoittaessa. Nyt se ei kipeydy oikeastaan enään ollenkaan, kun hankin käsinojallisen (säädettävän) työtuolin. Tämän olen ajatellut niin, että kyllä terveetkin kädet kipeytyvät koneella kirjoittaessa. Kipeytyykö teillä? Suurin osa mun pakkoajatuksista lukeutuukin tähän kipeytymisprobleemaan. Minusta tuntuu, että joskus kuvittelen käden olevan puutunut tai kipeytynyt vaikka tiedän, että käteni ei ole oikeasti tätä ole.
- elimistööni ongelman mukana tulleet lääkkeet (anestesi, särkylääkkeet). Tämän olen ajatellut niin, että kyllä mä muutenkin käytän päivittäin lääkettä, enkä sitä murehdi.
- kädenhoitamiseen mennyt raha, sen olen ajatellut niin, että rahat, mitä ei saanut vakuutuksesta takaisin ovat pääosin mennyt lapsuudessani, eli ne on mennyt vanhempieni pussista.
Mitähän kaikkea voi asian tiimoilta murehtia, nämä nyt äkkiseltään tuli mieleen? Minä yritän löytää mahdollisimman monesta asiasta hyvän puolen, joka ongelmasta on seurannut. Yllättävän monesta asiasta pystyy löytämään myös hyvät puolet.
Minkälaisia kokemuksia teillä muilla on?