Karl Steinhauser ja EU-rapparit

Vapaamuurarithan ne maailmaa pyörittää juutalaisten ja ufomiesten ohjeistuksella. Löysin tuossa uuden Euroopan alkusanoina pidetyn Schumanin julistuksen myös stadin slangilla. Se löytyy myös Porin murteella osoitteessa http://www.eurooppalainensuomi.fi/eupaiva/julistus.html

SCHUMIN JUBAILU 9.5.1950
   
           
   Et me saatas iha oikeesti tänne boltsille piis on öörth, ni jengin tarttis tsögaa niit juttui mitkä sitä rauhaa tosiaan niinku uhkaa. Siin hommas pitäs skulaa luovuuttaki.

Jos Eurooppa ois kondikses ja sillai niinku elävä kokonaisuus, ni siit ois sikana hyötyy noin niinku sivistyksenki kannalt ja sillon maat ei ottais matsii mistää älyttömist jutuist. Eli rauha säilyis. Ranska on yrittäny tolkuttaa jo ainaski parikyt vuotta, et Euroopan maiden pitäs mennä kimppaan. Niiden kluu täs jutus on ollu niinku piis. Homma meni aikasemmin iha käsille ja alko karsee flaidis eli siis sota.

Ku Eurooppaa lähetää byggaan, ni eka pitää snaijaa, et hommaha ei tapahdu iha yhtäkkii tost vaa. Pitää väsää juttui minkä ansiost kaikki hogaa, et vastuu asioist pitää ottaa yhes. Jos Euroopan kansat halutaa saada kimppaan ni iha ekaks pitäs heittää rodariin sairaan vanha ajatus Saksan ja Ranskan asettamisest vähä sillai klyyvarit vastakkain. Ja just näit mait tää keissi pääasias koskis.

Ranskan hallitus onki heittäny kehiin yhen idiksen mikä saattais jeesaa: "Ranskan hallitus heittää ilmoille, et duunataa Ranskan ja Saksan hiili- ja terästuotannon pomoks sellanen sikakorkee viranomainen tai siis niinku joku järjestötyyppinen homma, mihin sit tietty muutki Euroopan maat voi liittyy jos niil on sellanen fiilis." Ranskalaisten mielest tää jutska pitäs ottaa heti kuvioihin megee.

Jos on joku ketä kyylää miten noi hiili- ja teräshässäkät skulailee, ni sillonha ne kehittyy eri mais vähän niinku entist fiksummin noin niinku taloudelliseski mieles kelailtuna. Siin ois eka askel siihen, et Euroopan maat saatas yhdistettyy ja sillon ei enää tarttis duunaa nii hervottomasti aseita, ku enää ei tarttis matsaa, eikä siis kärsiikkää.

Nyt oltas siin tilantees, et ku kert maat ottas kimpas vastuut tuotantojubinoist, ni ois aika vaikee kelaa, et Ranska ja Saksa enää rupeis ottaan erää toistensa kaa. Eikä siihen varmaa ois enää ees tsaanssii. Tämmösen bulin tuotantojutskan pydeen laittaminen, mihin vois liittyy mikä maa vaa ihan vapaasti, jeesais kaikkii mait niiden omas teollisuudes. Jengi ois niinku samal viival ja tää antais aivan sairaan stydii botnee sille, et maat menis fyffepoliittisel osastol kimppaan. Se kama ja matsku, mitä täl jutul saatas aikaseks ois sit tyrkyl koko boltsin kaikis mestois ja joka maas. Kaikil ois entist nastempaa ja piis-osasto ois kondikses.

Tälläsel simmpelil proggiksel saadaa hätäseen aikaseks se et kaikil on samallaiset taloudelliset tsargat. Sit tosiaanki siin on viel sellanen jutska et matsit, mis on kyl tarpeeks bludee vuotanu, ois finaalis ja maat ois samaa fämilii.

Teollisuuden pitäs yhdistää beisik-jutut ja duunaa viel korkee viranomainen, vähä niinku isobroidi, ketä vartsaa ja niputtaa Ranskan, Saksan ja tietenki muutki maat. Siin on kyl iha salettiin riittävä botne Euroopan kimppavaltiolle. Ja tää on ihan mast juttu rauhanki kannalt.

xxxxxxxxxxxxx

Homma pitää saada skulaamaan ja Ranskan hallitus lähtee keissiin megeen, mut ekaks se haluu heittää läppää muutamist jutuist.

Yhteisen korkeen viranomaisen duuni on panna jutut hätäseen kondikseen. Sen pitäs iha ekaks fiksaa tuotantoo uuteen kuosiin ja järkkää et laatu ois entist beedrempää. Hiili- ja teräs-osastoo pitää järkkää Ranskalle, Saksalle ja kaikille megeen tuleville maille samoil ehdoil. Hommaa tuol vientipuolel pitää kans fiksailla ja teollisuuden duunareiden olot pitää dusaa samanlaisiks joka pleissis.

Täl hetkel kaikis mais hommat skulaa tasan iha erilail. Siks pitääki kehitellä muutamii jonku aikaa voimas olevii määräyksii. Niis on blänit tuotannost ja fyffen kiinni laitost byggaamiseen. Sit niiden avul saadaan hinnat sillai niinku öbaut samalle tasolle eri mais. Ja sit viel pitää hommaa paaluu siihen, et tuotantohässäkät ois iisimpää väsää fiksuun kondikseen. Tulli ei saa enää ottaa latin latii siit, et hiilt ja teräst roudaillaan rajan yli, eikä se roudaus saa bungaa toisis mestois enempää ku toisiskaa. Pikkuhiljaa homma alkaa iha ittestää vörkkii nii et tuotanto skulaa hyvin siel mis se on skulatakseen ja mis siit saadaa irti eniten hildee.

Tämmösen järjestötyyppinen ratkasus jutut menee nii et tuotanto muuttuu satavarmaan bulimmaks ja markkinat yhdistyy. Samaa taas ei voi sanoo kartellityyppisist ratkasuist, mitkä jakaa markkinat skideiks biiteiks ja repii sielt ittelleen hyötyy. Niiden meininki on rajottaa skabaa ja netota hervottomasti hilloo.

Täs on jubailtu kaiken maailman periaatteist ja sitoumuksist, mist ne maat ku tähän hommaan lähtee, skrivaa sit diilin. Et juttu saadaan skulaamaan ja hommat rundaamaan niinku on etukäteen kelattu, ni tarttee pitää muutama miittinki ja paltsu. Niis on sit välittäjä, ketä tsiigaa et kaikki diilit duunataan just niinku periaatteiden mukaan. Se on samal kans vähän niinku dumari. Eli se vislaa geimin poikki jos tulee matsi ja päättää millanen se diili sit lopult on.

Se viranomainen taas, ku klaaraa tota hallintatsydeemii, muodostuu tyypeist ketkä ei oo pahemmin messis muis keisseis. Maiden hallitukset blokkaa nää tyypit ja niiden pitää olla hommas liikkeel niinku tasa-arvoselt pohjalt. Ja sit ne valkkaa kimpas yhen tyypeist viel johtaan bamlailuu. Sit ku diilei ja päätöksii duunataan, ni niit päätöksii kans noudatetaa joka maas eli Saksas, Ranskas ja muis messiin lähtevis mais. Urputtamiseenki annetaan tsaanssi ja siit hommast duunataan oma diilinsä kans.

YK:n tyyppi on siel miittingeis aina tsiigaas, et mis mennää. Sen duuni on skrivaa stoorii pari kertaa vuodes kaikist tapahtuneist jubinoist. Ja varsinki just siit et pääseeks tää järjestö rauhan kannalt tsiigailtuna niihi tavotteisii kii, mitä oli kelailtu. Eikä se stoori sit oo mikää jemmattava jutska vaa tasan julkinen läppä.

Korkee viranomainen ei tosiaankaa rajota firmojen omistus-systeemeit. Ku se tekee duuniinsa ni se kans minnaa kaikki tollaset niinku Ruhrin viranomaisen valtuudet ja muutki jutut mitä Saksa joutuu väsään. Tietty sit ku nää vanhat diilit on finaalis, ni niit ei enää tartte funtsii.

Stadinslangintanut Eurooppalainen Suomi ry:n tilauksesta Sami Garam 2001

EU:n pääteasema on nimittäin super-Neuvostoliitto. Siis äärimmäisen kommunistinen vapaamuurareiden diktatuuri. Eikä ainoastaan siitä syystä että salainen veljeskunta pyrkii määrätietoisesti hallitsemaan täydellisesti Euroopan kansoja, vaan siksi että tuollainen vapaamuurareiden päämääriä tavoitteleva kehitys EU:n järjestörakenteessa on otettu jo huomioon.

Tämän huomaa, kun tarkastelemme Euroopan Yhteisön perusoikeuksia vähän tarkemmin. Se koostuu pääasiassa neljästä vapaudesta: oikeus tavaroiden vapaaseen vaihtoon, oikeus palvelusten vapaaseen vaihtoon, oikeus pääoman vapaaseen liikkuvuuteen ja oikeus työvoiman vapaaseen liikkuvuuteen.

Tai toisin muotoiltuna: EU:n neljä vapautta käsittävät kauppavapauden, työnteon vapauden, valuuttavapauden ja työvoiman vapaan liikkuvuuden. Tämä ei suinkaan kuulosta huonolta. Päinvastoin. Nämä neljä vapautta kuulostavat jopa poikkeuksellisen hyvältä. Tosin vain sellaisten ihmisten korvissa, jotka antavat hyvältä kuulostavien poliittisten iskusanojen tehdä itseensä vaikutuksen.

Sillä todellisuudessa nämä EU:n neljä vapautta eivät ole mitään muuta kuin Karl Marxin ”kommunistisen manifestin” lyhennelmä, jonka muotoiluun on käytetty kapitalistista sanastoa. Sillä kaikki nämä neljä vapautta saavat aikaan käytännössä juuri sen, mikä loppujen lopuksi oli marxistisen kommunismin lopputulos:

Täydellinen sosialisointi, talouden valtiomonopolisointi. Täydellinen tasoitus, koko yhteiskunnan yhdenvertaistaminen. Ja täydellinen sentralisaatio, siis täydellinen vallanriisto kansalta.

Tätä kuolettavaa syysuhdetta EU:n neljän vapauden ja niiden pääteaseman, kommunismin, välillä eivät edes todella viisaat ihmiset huomaa. Sillä asiaa vain ylimalkaisesti tarkasteltuna pysyy tärkeä seikka huomaamattomana: politiikassa on jotakin, joka on vähintään yhtä arvokasta ja välttämätöntä kuin vapaus: suojelu.

Nimittäin suojelu on rikollisia ja ennen kaikkea sellaisia voimia vastaan, jotka ovat toisella tavalla kansalaiselle, jopa hänen olemassaololleen, vaaraksi. Esimerkiksi voimakkaat yksilöt, jotka vielä entisestään lisäävät voimiaan organisoitumalla ja ovat siten ylivoimaisia.

Tällaisesta suojelusta ei EU:ssa ole nähtävissä rahtuakaan. Päinvastoin. Monilla alueilla on jopa selkeä suojelukielto, esimerkiksi Euroopan Unionin taloudessa.

Siellä ei saa tukea (!!) heikompaa yritystä eikä heikompaa taloudenalaa (!!), saati sitten heikompaa maata. Sillä EU:ssa on sääntönä absoluuttisen vapaa kilpailu. Siellä ei ole minkäänlaisia turvaverkkoja kivikovalta kilpailulta suojautumiseksi. Eli ei minkäänlaisia suojatulleja eikä suojelusubventioita.

Eli: EU:ssa yksittäiset yritykset ja yksittäiset kansantaloudet ovat suojatta vahvemman kilpailijan armoilla. Tai vielä karummin sanottuna: EU:n sisällä vallitsee tuhoamiskilpailu. Millainen talouspoliittinen mielettömyys tällaisen kilpailujärjestelmän takana on, joka ei ainoastaan siedä tuhoavaa kilpailua vaan käytännöllisesti katsoen laitostaa sen, on parhaiten nähtävissä kun verrataan sitä urheiluun.

Asian selventämiseksi valitsen urheilulajin, jota pidetään erityisen raakana: nyrkkeilyn. Tässä kaikkea muuta kuin kainossa lajissa olisi esimerkiksi EU:n harjoittaman kaltainen tuhoamiskilpailu täysin poissa laskuista. Se tarkoittaisi nimittäin sitä, että nyrkkeilijä saisi iskeä vastustajaansa, kunnes tämä on kuollut.

Karl Steinhauser:
EU – huomispäivän super-Neuvostoliitto – Tosiasioihin perustuva selonteko vapaamuurarien salapuolueen totalitaarisesta valtaannoususta Euroopassa, s. 168-169.