rakastuu palavasti! Ikää 38v ja tapaamani nainen on vienyt sydämmen ja mielen mennessään!
Ei maistu ruoka, ei uni tuu, ajatukset vain hänessä!
Miksi, niin määrätietoinen ajatusmaailma menee ihan päälaelleen??
Vain hänen takiaan, eipä ymmärrä ja tässä iässä?
Ei maistu ruoka, ei uni tuu, ajatukset vain hänessä!
Miksi, niin määrätietoinen ajatusmaailma menee ihan päälaelleen??
Vain hänen takiaan, eipä ymmärrä ja tässä iässä?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tapahtuu sitä tuossakin iässä. Etkä muuten ole millään lailla ala- tai ylärajalla. Varaudu vain rakastumaan myös ukkokodissa.. tai siis ukko- ja AKKAkodissa.
Jaa hyvä ihminen tunteesi tämän kaukokaipuusi kohteen kanssa, ties vaikka yhteisen sävelen löytäisitte? Maailma on ihmeitä täynnä, iästä viis!
noista sanoistasi, vaikk välillä tuntuukin noin!
ja enään hän ei ole kaukokaipuu, vaan lähellä ja rakastettavissa..kiitos! =))))
Olen nainen 47 v. Minuun on rakastunut sanojensa mukaan kuolettavasti 35 v. mies. Ei kuulemma nuku ei syö, ja ajattelee minua yötä päivää. Täytyy myöntää että pidän minäkin hänestä, en tiedä rakastanko. Aluksi oli tosi hämmentävä olo, että tämän ikäiseen naiseen joku tuon ikäinen mies.... Lisäväriä tulee vielä siitä, että olen ollut avoliitossa 16 vuotta. En tiedä miten jatkuu, mitä oma mies tekee, pelottaa jotenkin.
Parasta mitä minulle on tapahtunut on, että
rakastuin itseäni 27 vuotta vanhempaan mieheen,
olkoonkin että hän on naimisissa ja minä,
yhteistä tulevaisuutta ei kenties ole, mutta
nykyisyys on, emmekä sen ohikiitävyyttä ajattele.
Rakastuminen taivaan lahja ihmiselle, täällä
helvetin keskellä, ei sitä voi eikä pidä selittää,
niin vain tapahtuu -ja minullekin kaikista ennakkoluuloistani huolimatta, ja hyvin menee kaikin puolin. Niin että älkää hyvät ihmiset rajoittako rakkautta ulkoiseen, vaan katsokaan sisäiseen, siihen mitä todella ihmisessä on aitoa juuri nyt.
Voimia vain muillekin samassa veneessä oleville olioille!
Siinäpä se, järki vai tunteet?
Aina järki ihmisenä olleena ei tätä itse jaksa käsittää..???Tunteiden voima on valtava,järki sanoo ei.
Samassa tilanteessa ollaan. Rakastan itseäni vanhempaa miestä. Molemmilla perhe. Tunteet vahvoja, mutta ei haluisi loukata ketään ja se aiheuttaa pulmia.
Kumpaa kuunnella järkeä vai tunteita?? Auttakaa Rapua 41 v.
elämä on nyt, ei eilen, eikä huomenna! Elämä liian lyhyt tuhlattavaksi murehtimiseen, miettimiseen...se on tehty vain nautittavaksi! Eiks niin?
ei ikäero merkitse mitään, vain tunteilla on merkitys ja kahden ihmisen välinen suhde, on heidän välistä!
Kaikki on kahden ihmisen välistä, kunnioitetaan heidän ratkaisujaan!=)))) (vaikka minull ja rakkaudell, ei ole ikäeroo ku kaks vuotta..hän nuorempi) Ikä, eikä mikään muukaan saa pilata todellista rakkautta!!
lienee se, joka antaa voimia elämään! Ja auttaa jaksamaan ja odottamaan..välimatkasta viis! Kiitos sinullekin, positiivisuudesta!
Samoin täällä itse olen 35v nainen ja mies johon olen ihastunut on 30v. En tiedä miten tästä eteenpäin. Se on varmaa, että tämä mies on ajatuksissani taukoamatta. Olen niin uuvuksissa jo, eikä vastakaikuakaan saa.
todella, että löydätte toisenne! Eläkä luovuta, ett ainaskaan viel.
missä tapasit tuon ihanan naisen? sellasta se vaan on, ajatukset pyörii kehää ihastuksen/rakkauden kohteessa. hyväksy tunteesi, älä yritä kieltää niitä. eikö ole hyvä, että sussa on elämää ja tunteita vielä?
Hän vain palasi, monien vuosien ja "kommellusten" jälkeen elämääni, ja itse sen suhteen "mukulana" lopetin!
Ny tiedän mitä haluan, ketä olen ajatellut vuosien varrella! Noo, elämä yllättää ja muuttaa suuntaa yllättävästi ja "hemmetti" mä elän taas..kui nuorena, silloin joskus!!!
Eikö rakkauden voima olekin melkoinen? Menee ohi kaikesta suunnitellusta ja kuten sanotaan, vaikka läpi kivimuurin. Itse olen samaa ikäluokkaa ja muuten samassa tilanteessa, mutta nainen, josta unelmoin, ei käsittääkseni tunne samalla tavalla. Mut onnea sinulle :)
silloin kun, sitä vähiten odottaa..usko vain!
Ota tuo asia todellisena..ja voit todella yllättyä! "ei käsittääkseni"....mutt, jos silti..eikä osaa sanoa sitä! Mieti mitä teet saadaksesi varmuuden, ei rakkautta voi menettää...ellei ole sen eteen pikkasen yrittänyt!
Uskon, ett..elämäsi "ihminen" löytyy, mutt elä koskaan enään epäile/aliarvioi itseäsi! Jookos ja kevättä!
Noista upeista kannustuksista, tosiasia on ett tunne lienee molemminpuolista! Eipä järki oo enään mukana pelissä, vain tuo "hemmetinmoinen tunne" häntä kohtaan, ja kuiteskin nuo hetket, jotka olemme olleet yhdessä...on kuin (15-v ensirakkauden huumaa) ja toivon, ett pystyn vaalimaan tuon tunteen itselläni, kuit hänellä..vielä vuosienkin päästä, yhtä vahvana!?!
Eikus upeaa kevättä ja tunteiden kesää kaikille teille!!!