oon tosi epätoivoinen 6kk vanhan koiramme kanssa.
Hän tuli meille suurimmaksi osaksi mun tahdosta (olen vasta 15v..). Isoveli ei oikein tykkää koirasta, kun se riehuu niin kovin, mutta ajan kanssa äiti ja isä on kiintynyt siihen jopa enemmän kuin minä, vaikka minäkin sitä rakastan...
Kuitenkin se on minun koirani, ja minä olen vastuussa sen päivittäisestä hoidosta, tosin vanhukset auttaa tosi paljon ja koira nukkuukin äidin kanssa eli ei ole mulle riesa öisin.
Päivittäinen hoito tarkoittaa minulla lähinnä ruokkimista ja ulkona pihalla kävelemistä sen verran että koira tekee asiansa. Lisäksi yleensä käydään yhdellä lenkillä päivässä nyt kun olen lomilla...
Tiedän, koira ei varmaan saa tarpeeksi liikuntaa ja se onkin tosi energinen aina, ja sitten ollaan kiukkusia ja varsinkin minä menetän hermot heti ja menen suunnilleen huoneeseeni parkumaan ja manaamaan miksi otin koiran kun olen tällainen laiska.. Kaiken kukkuraksi minulla on sairaus, jonka vuoksi äiti ei edes anna minun käydä lenkillä kovin usein...
Äiti ja isä eivät näe ilmeisesti ongelmaa, mutta mä joka tiedän enemmän koirista ja niiden hoidosta tiedän että koiralla ei ole hyvä olla meillä kun se joutuu olemaan paljon yksin ja sittenkin kun joku on kotona niin sen kanssa ei jaksetakaan leikkiä ja tehdä...
Kaikki koiraihmiset varmasti vihaa minua ja haukkuu vastuuttomaksi, "Miksi otit koiran jos et voi huolehtia siitä?" ja niin edelleen mutta tiedän jo nuo kaikki asiat, ja koko ajan on kauhea syyllisyyden tunne.
Koira on siis vielä suhteellisen nuori ja siksi sopeutuisi varmaan melko hyvin uuteen kotiin. Kotiin, jossa sitä arvostettaisiin enemmän (koen sen nykyään lähinnä riesana, vaikka se onkin ihana) ja jossa sen kanssa jaksettaisiin touhuta ja hoitaa niinkuin koiraa kuuluu.
Pitäisikö minun ottaa asia puheeksi vanhempien kanssa ja ottaa yhteys kasvattajaan?
Kiitos jo etukäteen avusta
Hän tuli meille suurimmaksi osaksi mun tahdosta (olen vasta 15v..). Isoveli ei oikein tykkää koirasta, kun se riehuu niin kovin, mutta ajan kanssa äiti ja isä on kiintynyt siihen jopa enemmän kuin minä, vaikka minäkin sitä rakastan...
Kuitenkin se on minun koirani, ja minä olen vastuussa sen päivittäisestä hoidosta, tosin vanhukset auttaa tosi paljon ja koira nukkuukin äidin kanssa eli ei ole mulle riesa öisin.
Päivittäinen hoito tarkoittaa minulla lähinnä ruokkimista ja ulkona pihalla kävelemistä sen verran että koira tekee asiansa. Lisäksi yleensä käydään yhdellä lenkillä päivässä nyt kun olen lomilla...
Tiedän, koira ei varmaan saa tarpeeksi liikuntaa ja se onkin tosi energinen aina, ja sitten ollaan kiukkusia ja varsinkin minä menetän hermot heti ja menen suunnilleen huoneeseeni parkumaan ja manaamaan miksi otin koiran kun olen tällainen laiska.. Kaiken kukkuraksi minulla on sairaus, jonka vuoksi äiti ei edes anna minun käydä lenkillä kovin usein...
Äiti ja isä eivät näe ilmeisesti ongelmaa, mutta mä joka tiedän enemmän koirista ja niiden hoidosta tiedän että koiralla ei ole hyvä olla meillä kun se joutuu olemaan paljon yksin ja sittenkin kun joku on kotona niin sen kanssa ei jaksetakaan leikkiä ja tehdä...
Kaikki koiraihmiset varmasti vihaa minua ja haukkuu vastuuttomaksi, "Miksi otit koiran jos et voi huolehtia siitä?" ja niin edelleen mutta tiedän jo nuo kaikki asiat, ja koko ajan on kauhea syyllisyyden tunne.
Koira on siis vielä suhteellisen nuori ja siksi sopeutuisi varmaan melko hyvin uuteen kotiin. Kotiin, jossa sitä arvostettaisiin enemmän (koen sen nykyään lähinnä riesana, vaikka se onkin ihana) ja jossa sen kanssa jaksettaisiin touhuta ja hoitaa niinkuin koiraa kuuluu.
Pitäisikö minun ottaa asia puheeksi vanhempien kanssa ja ottaa yhteys kasvattajaan?
Kiitos jo etukäteen avusta
Vastaukset 11
Vanhimmat
sitten vanhempasi käy sen kanssa lenkeillä? Eihän sen energia tietenkään mihinkään pihapissatuksiin lopu. Koira on vielä noin nuorikin. Sinun sairautesi olisi kyllä pitänyt ottaa huomioon koiraa hankkiessa. Koiran täytää saada myös aivoilla jotain tekemstä, esim. eläinkaupoissa myydään "älyleluja" koirille.
Jollei koiralle pysty tarjoamaan vähintään 2tuntia tekemistä, suosittelen yhteydenottoa kasvattajaan. Minkä rotuinen koirasi on?
koira on sekarotuinen, siinä on bokseria ja jotain pienempää koiraa ja kasvattaja arveli että siitä tulisi n. polven korkuinen aikuisena..
vanhempani eivät käy koiran kanssa lenkillä kuin tosi harvoin, en tiedä oikein syytä.. pyörivät kyllä tuossa kotipihalla sen kanssa
Sinä et tässä ole vastuuton vaan vahempasi kun ovat hankkineet koiran eivätkä hoida sitä . Olet alaikäinen jotain sinä ja koirasi olette vanhempiesi vastuulla .
Suosittelen lämpimästi koirasta luopumista . Jos ei pärjää 6 kk pennun kanssa niin en usko että saattee koiraa koulutettua ja sitten kun se on iso niin sille ei pärjää enää kukaan .
mm :(
Joo ehdottomasti koira kannattaa antaa hyvään kotiin...ette selkeästikkään ajatelleet koiraa kun sen otitte. Tuo ei ole koira arvoista elämää, joten tehkää yksi viisas päätös ja antakaa koira pois...jatkossa ei ehkä kannata sitä koiraa ottaa...koska asenne on toi. Sun vanhemmat on aika vastuuttomia kun antoi sun ottaa koiran, kun kerta sitä ei kykene hoitamaan.
Ihan ensimmäisenä juttelet vanhempiesi kanssa asiasta, jos et ole sitä jo tehnyt. Kerrot rehellisesti mitä mieltä olet ja miltä sinusta tuntuu ja mietitte mitä sitten teette. Koira on koko perheen lemmikki joka tapauksessa, vaikka se onkin ns. sinun koirasi.
Jos haluat kuitenkin koiran mutta teidän nykyisen koiran energiataso oli vaan liian korkea niin on olemassa rauhallisempiakin rotuja ja pienempiä jne. Esim. shih tzu? Lhasa apso? Tai vaikkapa cavalier kingcharlesinspanieli, siinä muutama "helppo" koira jos nyt noin voi sanoa :) On niitä toki muitakin.
Tai sitten pitäkää silmät auki että jospa olisi myytävänä aikuisia koiria esim. allergian takia, koira olisi jo koulutettukin. Mieluiten sitten juuri jokin noista roduista tai vastaavanlaisista.
Jos siis koiran vielä haluat mutta rauhallisemman sellaisen. :) Bokseri kun on erittäin vilkas rotu.. vaikka nyt ei ollukaan puhdasrotuinen mutta joka tapauksessa..
älkää nyt hyvät ihmiset kehottako ottamaan uutta koiraa, kun ei tästäkään selviä. ei koira ole mikään lelu jota vaihdetaan helpompaan tai erinäköseen, haloo ihmiset...jaa ei tää ookkaan nyt mun juttu, vaihdanpa toiseen. järki käteen...luovutte koirasta ja kasvat ensin aikuiseksi ja sitten mietit onko susta oikeesti siihen. koiran ottaminen on vastuullista, ei mikään harrastus tai hetken huvi. juukos, et taida olla ihan järjissäs jos tossisasi tarjoot uutta koiravaihtoehtoa. häpeä!
Hohhoijaa.. et tainnut ymmärtää viestiäni alkuunkaan mutta sepä ei ole minun ongelmani :) En jaksa enempää kommentoida viestiäsi joten..
Ihan hieno homma,että olet ajatellut asiaa ja tiedostat,ettei hyvin mene koiran kannaltakaan.
Tuon ikäinen sopeutuu ihan hyvin,eli kannattaa nyt alkaa etsiä sille uusi koti,hyvä ja sopiva.Voit käyttää todennäköisesti vaikka Sey:tä apuna,ehkä he voivat neuvoa tarvittaessa hyvän kodin etsinnässä.Kasvattajaa toki myöskin,jos vielä on koirasta kiinnostunut.
En hauku vastuuttomaksi sinua,mutta vanhempiasi kylläkin.Koira on aina otettava nimenomaan vanhempien vastuulle,ja nimenomaan niin,että he myös sen täysillä haluavat,ei siis lasten vastuulle.
Myöskin,kun koira hankitaan,niin pitäisi tarkoin miettiä mitä rotua ja ottaa selvää.Ja sitten miettiä onko ylipäätään resursseja nimenomaan myös sen tyyppiseen koiraan.Ihan samoin sekarotuisten kanssa.
Mutta älkää ottako enää ainakaan uutta koiraa.Sitten myöhemmin aikuisena,voit miettiä asiaa uudelleen.Mutta tarkoin,vaikka jonkun kokeneen koiraihmisenkin kanssa ;)