Kun Helsingissä tapahtuu, kansanedustajat ja ministerit kauhistuvat, NIIN LÄHELLÄ tarttis tehdä jotain!
Samat päättäjät nuijivat surutta 'pöydästä' mielenterveyspotilaiden sairaalapaikat, heikentävät toimenpiteillään potilaiden hoitoonpääsyä ja varmistavat etteivät itse varmasti joudu julkisen terveydenhuollon piiriin tai pariin.
Niin. Nyt taas joku kansanedustaja kiekaisi että "kauhiaa, pitää varmistaa ettei tämä toistu, pitää ennaltaehkäistä".. mielessään varmastikin omien tulevien äänien haravointi omaa kompostiaan kohti.
Asiahan unohtuu viikossa. Kuten teiden parantaminenkin bussiturman jälkimaininkeina.
Mikä tätä kansaa vaivaa? Kaikkea sattuu. Kirveen kanssa on iät ajat heiluttu maaseudulla tukevassa laitamyötäisessä ja pahojakin vahinkoja on sattunut. Pieni palstatila alueuutisissa. Onnettomuuksia. Bussi, rekka, vene... mutta kun niissä menee kultakaupungin nuoria, siitä tulee suuri mediashow. Raiskauksia. Joukkoraiskauksia. Itsemurhia. Kaikki kohauttelevat olkapäitään. Annas olla jos joku tönäsee "silmäätekevää" pk-seudun yökerhossa. Mikä meteli.
Kaikki osanottoni suuria menetyksiä kokeneille. Suru on varmasti niin tuskaisaa ettei sitä saata kuvitella. En väheksy yksityisen ihmisen tuntoja, en vähääkään.
Mutta... meidän muiden on turha teeskennellä surua ventovieraita kohtaan, juosta paikalle pillittämään tuntemattomien vuoksi. Kansanedustajien turha esittää, että "tämä avasi silmämme ja nyt tehdään asialle jotain" Tämä on ollut tiedossa ja odotettavissa, turha teeskennellä muuta. Olisi jotain sanottavaa eduskunnan ja hallituksen hiljaisesta hetkestäkin; ehkä jokainen nuori menetys ansaitsisi saman kunnioituksen? Eduskunta saisi seisoa hiljaa tuntitolkulla, ehkä se olisikin parasta.
Jos tuokin kirvestä heiluttanut 'taliaivo' joka metrossa sekosi, olisi ollut lukkojen takana lääkittynä, hoitajien valvonnassa, voisi yksi 23nen kulkea joukossamme kevein askelin. Jos. Niin moni hoitoa kaipaava 'kaheli' vaeltaa keskellämme, ajaa joukossamme ja jossain vaiheessa... taas kuullaan kummia.
"Ei hoideta kansaa - tulee kuluja, sanovat päättäjät. Voi kun köyhät, sairaat, yksinäiset, vanhukset... älyäisivät kävellä itse hautuumaalle ja kuolla nälkään tai viluun. Ei tulis kuluja, muuta kuin kauhakuormaajan vuokra".
En tunne surua, pelkoa vain.
Muistattehan sanonnan, että ihminen on pahin peto?
Sen voisi vaihtaa muotoon, että päättäjä on pahin peto! Kiristäkää vaan vielä vähävaraisten oloja.. perästä rytisee!
Samat päättäjät nuijivat surutta 'pöydästä' mielenterveyspotilaiden sairaalapaikat, heikentävät toimenpiteillään potilaiden hoitoonpääsyä ja varmistavat etteivät itse varmasti joudu julkisen terveydenhuollon piiriin tai pariin.
Niin. Nyt taas joku kansanedustaja kiekaisi että "kauhiaa, pitää varmistaa ettei tämä toistu, pitää ennaltaehkäistä".. mielessään varmastikin omien tulevien äänien haravointi omaa kompostiaan kohti.
Asiahan unohtuu viikossa. Kuten teiden parantaminenkin bussiturman jälkimaininkeina.
Mikä tätä kansaa vaivaa? Kaikkea sattuu. Kirveen kanssa on iät ajat heiluttu maaseudulla tukevassa laitamyötäisessä ja pahojakin vahinkoja on sattunut. Pieni palstatila alueuutisissa. Onnettomuuksia. Bussi, rekka, vene... mutta kun niissä menee kultakaupungin nuoria, siitä tulee suuri mediashow. Raiskauksia. Joukkoraiskauksia. Itsemurhia. Kaikki kohauttelevat olkapäitään. Annas olla jos joku tönäsee "silmäätekevää" pk-seudun yökerhossa. Mikä meteli.
Kaikki osanottoni suuria menetyksiä kokeneille. Suru on varmasti niin tuskaisaa ettei sitä saata kuvitella. En väheksy yksityisen ihmisen tuntoja, en vähääkään.
Mutta... meidän muiden on turha teeskennellä surua ventovieraita kohtaan, juosta paikalle pillittämään tuntemattomien vuoksi. Kansanedustajien turha esittää, että "tämä avasi silmämme ja nyt tehdään asialle jotain" Tämä on ollut tiedossa ja odotettavissa, turha teeskennellä muuta. Olisi jotain sanottavaa eduskunnan ja hallituksen hiljaisesta hetkestäkin; ehkä jokainen nuori menetys ansaitsisi saman kunnioituksen? Eduskunta saisi seisoa hiljaa tuntitolkulla, ehkä se olisikin parasta.
Jos tuokin kirvestä heiluttanut 'taliaivo' joka metrossa sekosi, olisi ollut lukkojen takana lääkittynä, hoitajien valvonnassa, voisi yksi 23nen kulkea joukossamme kevein askelin. Jos. Niin moni hoitoa kaipaava 'kaheli' vaeltaa keskellämme, ajaa joukossamme ja jossain vaiheessa... taas kuullaan kummia.
"Ei hoideta kansaa - tulee kuluja, sanovat päättäjät. Voi kun köyhät, sairaat, yksinäiset, vanhukset... älyäisivät kävellä itse hautuumaalle ja kuolla nälkään tai viluun. Ei tulis kuluja, muuta kuin kauhakuormaajan vuokra".
En tunne surua, pelkoa vain.
Muistattehan sanonnan, että ihminen on pahin peto?
Sen voisi vaihtaa muotoon, että päättäjä on pahin peto! Kiristäkää vaan vielä vähävaraisten oloja.. perästä rytisee!
Vastaukset 9
Vanhimmat
luki miten Suomi pulittaa miljoonia terrorismin vastaiseen taisteluun, vaikkei täällä ole yhtään terroristia. Mutta ei kohta markkaakaan mielenterveyteen. Takaisin hyvä laitoshoito niille jotka sitä tarvitsevat, varmasti veronmaksajat maksavat sen mielummin kuin mahdollisuuden että ihmiset alkavat kulkea kirveet taskuissa.
Osaisinpa tiivistää laillasi :) NÄIN ! :)
Luin kirjoituksesi ja sanon, että olipa järkevää tekstiä, harvoin saa lukea näiltä palstoilta.
Poikkeappa joskus tuonne Sijaisvanhemmat-palstalle antamaan kommentteja.
Olet täysin oikeassa. Ainoa mitä kansanedustajat todella tekevät on se että he yrittävät vain saada puolueelleen paljon äänestäjiä, mutta mitään muuta kansanedustajat eivät tee. Heille on tärkeintä ainoastaan se että on suurin puolue ja että palkka on suuri.
Olen samaa mieltä. Tämä oli ennakoitavissa, mitään ei asialle tehty, mutta saman aikaisesti poliisiputkat, vankilat ja mielisairaalat ovat täynnä terveitä potilaita ja syyttömiä rikollisia ainoastaan periaatteellisista syistä. Tervettä on mielekästä hoitaa kun hoitaja ei kerta joudu hoitamaan ja ainoa työtehtävä on juriidisen sotkun aiheuttaminen jotta hitajat eivät menettäisi työtään. Syytöntä on mukava rangaista periaattellisista syistä, onhan ihminen (mies) aina väärässä kun kerta nainen ( neitsyt Maaria)näin sanoo.
Väkipakollakin mieleeni tulee Ruotsin tilanne ja Anna Lindin surma. Tekijäksi osottautui henkilö jota oli hoidettu ja oireillut mielenterveydellisistä syistä. Surmaaja ei saanut vaatimuksistaan huolimatta ennen surmaa hoitoa. Surma tapahtui jne..
Muutamien päivien päästä kuulin autoradiosta, että Suomessa haluttaisiin tapauksen vuoksi määrätä pakkohoitoon henkilöitä jotka laiminlyövät lääkitystään. Käytännössä suurinosa Suomessa syödyistä lääkkeistä on psyykelääkkeitä ja pakkohoidon uhan alaisena olisi täten enemmän ihmisiä kuin työttömänä. Kaikesta huolimatta saamme lukea tältäkin palstalta, että sairaalahoitoa ja tutkimuksia evätään jopa sellaisilta joilla on todettu aivan olemassaoleva sairaus.
Suomessa hoitoa saa se joka ei hoitoa tarvitse taikka halua. Suomessa on Ruotsin kaltainen tilanne jossa hoitoa haluava taikka oikeasti sairas ei hoitoa saa.
Vielä 1980-luvulla Suomessa oli yli 20 000 mielisairaalapaikkaa, mutta nykyään alle 7 000. Merkittävä pudotus siis.
Kaduillamme kulkee siis yli kymmenentuhatta "vaarallista hullua", mutta eivät he olekaan muille vaaraksi, sillä henkirikokseen kuolleitten määrä ei ole noussut vaan pysynyt samana, vaikka samaan aikaan järjestäytynyt rikollisuus ja huumerikollisuus on rantautunut Suomeenkin.
Niin sitä käy kun ihmisten persoonaa aletaan määritellä psykologisten kahvinpurujen perusteeella. Psykologia on uskon asia siinä missä kahvinporoista ennustelu.
Onkohan potilaitten vaarallisuus taas niitä asioita jotka "jokainen terveellä järjellä varustettu huomaa heti" eli jos et pidä potilasta vaarallisena ole hullu ja pakkohoitoa vailla. Väitettä siis argumentoidaan epäsuoralla voimankäytön uhkauksella.
Tämä kirvesriehuja on kyllä saanut sakot teräaselain rikkomisesta. Työttömällä kaupunkilaisella ei pitäisi olla mitään asiallista syytä kanniskella kirvestä metrossa.
Mikäli tieto 7000 sairalapaikasta pitää paikkansa ja samalla olettaisimme, että paikat ovat aina täytettyjä sekä 50% potilaista on vakioasiakkaita jotka viettävät pidemman ajan kerrallaan ja useita eri kertoja sairaalassa, niin vaihtuvuus uusissa potilaissa olisi edelleen 50%. Vaihtuvuuden tiheyttä arvioitaessa voisimme olettaa keskimääräiseksi sairaalassaolojaksoksi 1kk. Joka kuukausi siis sairaala ottaisi 3500 ensikertalaista potilasta. Vuodessa on 12kk, joten yhden vuoden aikana sairaalassa vierailee n. 42000 ensikertalaista. 10-vuoden jaksolla sairaalassa olisi siis käynyt 420000 ensikertalaista, eli lähes puolimiljoonaa henkilöä. Ihmisen eläessä 65-vuotiaaksi hänellä olisi teoreettinen mahdollisuus joutua yli 3-kertaa täysi-ikäisenä tahdosta riippumattomaan pakkohoitoon asukasluvun ollessa 5-miljoonaa.
ole ainoa ratkaisu.
Ikävä kyllä psykiatrinen hoito on kaikinpuolin retuperällä.
Onko mitään hyötyä päästä sairaalaan jossa ihminen pumpataan lääkkeitä tayteen kun henkilökunta ei ehdi tekemään muuta.
Nykyinen laitoshoito perustuu pitkälle siihen että ihmisiä pidetään sairaina. Kova lääkitys takaa se että he pysyvät sekaisin sekä lääkkeistä että siitä alkuperäisestä syystä minkä vuoksi he sairaalaan menivätkin.
Jos on ollenkaan seurannut jonkun läheisen sairastelua niin todeta voi ettei sairaala auta muuhun kun siihen että omaiset saa hetken lepotauon.
Kovat lääkehoidot ovat kuitenkin lääkefirmojen ajaman linjan mukaisia, siitä hyötyvät taloudellisesti myös läkärit jotka ovat lääkefirmojen kanssa yhteistyössä.
Mielestäni kyllä ovat ratkaisu. Ei vielä kasikytluvulla tarvinnut pelätä hakaniemessä/asemalla että tulee kirveestä tai pullosta joltain hullulta. Kyllä se hoitopaikkojen vähentyminen näkyy ihan katukuvassa.