eniten kun kirjoitetaan suomalaista historiaa? Pitäisikö meidän matkustaa Tukholmaan kysymään millainen historia meillä on ollut vai olisiko sittenkin parempi ottaa asioista selvää itse ja sen perusteella kirjoittaa se historia sellaisena kuinka suomalainen sen on kokenut?
Ketä pitäisi kuunnella
todellisempi
22186
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Parasta lienee ottaa mukaan kaikki asiaankuuluvat tahot, myös Pietari/Moskova, ellei tarkoituksena ole kuvata juuri suomalaisten kokemuksia ja näköaloja. Muuten liiallinen itsekeskeisyys vääristäisi tuloksen. Objektiivisuus ja tasapuolisuus ovat arvoja historiankirjoituksessakin.
Suomenruotsalaiset suttaavat nyt miljoonia euroja Suomen historian uudelleen kirjoittamiseen. Tarkoitus on katsoa asioita sinikeltaisten kakkuloiden läpi. Yksi esimerkki on ahvenanmaalaisen suomenruotsalaisen pitkänmatkanjuoksijan muslimihistorioitsijan (Upsala) kirjoitus Helsingin Sanomissa muutama päivä sitten. Mutta svekopropagandalla ei enää internetin aikakaudella ole menestymisen mahdollisuutta.
Kakkuloiden värist'ä puhuttaessa esitin juuri edellä, että mukana pitäisi olla kaikkien värien, niin että lopputulos olisi luonnollinen, sellainen millaisena maailman auringonvalossa näemmekin.
Ruotsinvallan alaisuudesta on kolme näkökulma eli historian tulkintaa: ruotsalainen-, suomenruotsalainen- ja suomalainen tulkinta.
Virallinen suomalainen tulkinta täytyy tietysti noudattaa pääväestön näkemystä. Tämä on selvää kaikissa muissa maissa, paitsi Suomessa.
Nykyinen virallinen tulkintamme on suomenruotsalainen. Koulukirjoista lähtien korostetaan ruotsalaista näkökulmaa. Svekomme yrittävät jopa lisätä sitä.
Onko meillä lainkaan suomenkielisen Suomen historiaa?
Olisiko suositella kirjaa?
Miten se käytännössä onnistuisi, koska ruotsinkieliset ovat olleet käytännössä kaikessa mukana? Voisiko esimerkiksi RKP:n jättä huomiotta hallitusratkaisuista ja hallituksen toiminnasta puhuttaessa. Alueellisestikaan ei ole olemassa selvärajaista "suomalaista Suomea".
Suomenkielisen Suomen historia on kirjoitettu siten, ettei kielirajaa ole pyritty häivyttämään. Nythän historian henkilöiden kohdalla ei koskaan mainita äidinkieltä - se on meillä tapana. Tämä johtaa siihen, että suuri osa historiankirjoista kuvaa täysin ruotsinkielisten elämää. Esimerkiksi viimeksi luin 1700-luvusta kertovan kirjan, jossa käsiteltiin parinkymmenen henkilön elämää - vain kaksi näistä oli suomenkielisiä.
Ei ruotsinkielisissä suomenmaalaisissa (tämä kai on virallinen termi) ole mitään vikaa eikä heidän historiassaan. Näin vain täysin suomenkielisten sukujen summana kaipaisi oikeasti tietoa suomenkielisten elämästä ja kohtaloista. Ruotsinkielisten painottaminen ja kielen häivyttäminen ei mielestäni ole reilua. Se sitä paitsi tuntuu viestittävän, ettei menneisyyden suomenkielisten elämässä ole mitään kirjoihin kelpaavaa.
Virolaisilla on jo varhaishistoriansa - heidän vastarintansa valloittajia kohtaan 1200-luvulla on jo päässyt kirjoihin: esimerkiksi "Lembitu (k. 21. syyskuuta 1217) oli eräs tunnetuimpia virolaisten johtajia taistelussa Kalparitariston valloitusta vastaan 1200-luvun alussa. Hän oli eräs Sakalan vanhimmista eli päälliköistä. --- Lembitu pyrki yhdistämään kaikki virolaiset saksalaisvalloitusta vastaan. Hän onnistui kokoamaan 6 000 miehen armeijan Viron eri maakunnista matinpäivän taisteluun syyskuussa 1217, mutta tuli surmatuksi."
Suomessa oli tuohon aikaan noin puolet vähemmän väestöä ja yhteiskuntarakenne hieman toinen - mutta siteet Viroon olivat edelleen vahvat. Suomenkielisiä suomalaisia löytyy historiasta vähän ja heidän roolinsa ei ole merkittävä ns. virallisen historian kannalta. Olisikin tärkeää kirjoittaa historiaa, jossa nimenomaan kuvataan suomenkielisten suomalaisten elämää ja palasista kootaan esimerkkihenkilökuvia tarinoineen.
Kiinnostaisi onko Viron myöhempi historia kirjoitettu samalla periaatteella, ilman mainintaa henkilöiden kielestä.
Tietysti voisi koota elämäkerraston siltä ajalta, jolloin vain harva suomenkielinen olisi mahtunut Kuka kukin on -teokseen, siis ajalta tuonnen 1800-luvun puolimaihin. Tietoa on jo nyt, mutta hajallaan. Yleisistä elämäkerrastoista, varsinkin laajasta Kansallisbiografiasta.
http://www.kansallisbiografia.fi/?p=links
Suomalaisesta kansankulttuurista, joka eli vahvana kaiken ruotsalaistamisen läpi, on jo runsaasti teoksia, samoin suomen kielen kehityksestä.
Suomenkielisten seutujen paikallishistoriat kertovat suomenkielisten ja suomenkielisestä elämästä monipuolisesti.
Paras ja oivaltavin näkemäni teksi on Paasilinnan 10 000 vuotta - siinä hän kuljettaa muutaman varhaisen esivanhemman lapsia läpi historian tähän päivään. Ehkä fiktio on ainoa tapa kertoa historiattoman kansan tarina.
Paikallishistoriat tosiaan kertovat suomenkielisten elämästä - kuka työstäisi niistä koko maata koskevan vaihtoehtohistorian?
Edellä jo esitin epäilykseni sellaisen mahdollisuudesta käytännössä.
Voin olla väärässä, mutta käsittääkseni muissa maissa historiateoksissa, biografioissa mainitaan historiallisten henkilöiden kohdalla heidän äidinkielensä, mikäli siitä voi olla jotain epäilystä.
Suomessa näin ei tehdä. Miksi?
Ehkä katsotaan, että Suomi ei ole ollut eikä ole kielellisesti yhtä vastakohtainen ja kilpaileva maa kuin jotkin muut, eikä kieltä siis tarvitse korostaa - samoja suomalaisia kaikki tyynni?. Kielivastakohtaisuuksien kyseen ollessahan kielellä on merkitystä ja silloin se tulee kuvauksessa esiin luonnostaan.
Biografioissa eli elämäkerrastoissa se kyllä kuuluisi asiaan. Onhan kieli olennainen henkilöpiirre.
Pitää kertoa, miten suomalaiset kokivat ruotsalaisen halinnon ja sen suomalaisuutta tuhkahduttavat toimet. On myös arvioitava, mistä ilmiöistä oli pohjimmiltaan kyse ja miten ne asettuvat laajempaan kansaniväliseen kehykseen. Mutta samalla on kerrottava, miten ruotsalaiset hallitsijat näkivät tilanteen ja miksi he toimivat niin kuin toimivat. Oliko heillä muita vaihtoehtoja?
Taas meni otsikko sekaisin
Tästä on kysymys.
Syyllisiä ei haeta eikä syyllisyys periydy, tämä olkoon periaate - sitä paitsi monella suomenkielisellä on niin ikään ruotsinkielisiä juuria. Ei ole tarkoitus jakaa kansaa.
Suomenkielisten ydinkokemukset on kuitenkin vaiettu. Ja tietysti on vielä haavoja, jotka mätivät - kuten kansalaissota. On hyvä muistaa ja kertoa ihmisille, ettei kolme sukupolvea riitä vielä kansalaissodan kaltaisen tragedian unohtumiseen.
Koska suomalaisilla on menneisyydessä isoja tragedioita lähes joka sukupolvessa, olisi syytä myös käsitellä sitä, miten suru kulkee suvussa ja sävyttää vielä sadan vuoden jälkeen elävien elämää. Suomalaisten kansansielussa on kokemuksia, jotka etsivät yhä selitystä.
Samaan aikaan suomalainen historia loistaa puuttumisellaan. Suomenkieliset tietävät, ettei historia ole heidän historiaansa vaan ruotsinkielisten pappiloiden, kartanoiden ja liikemiesten historiaa.
Se, ettei missään maailmassa ole rahvaan rooli ollut hyvä, on totta.
Lisäksi on tämä yksilöiden ja yhteisöjen ero: suomenkielisissä on ollut pilvin pimein umpikieroja, patalaiskoja tai psykopaattisia tyyppejä. Suomalaiset ovat ihan yhtä inhaa porukkaa kuin kaikki maailman kansat - ja tietysti myös yhtä yleviä, ahkeria ja syvästi tuntevia.
Ei ole mustaa ja valkeaa - mutta on unohdettuja, selittämättömiä ja vaiettuja asioita, paljon.
Ruotsinkielisten historiankirjoitus väittää että olemme saaneet kaiken edistyksen ja sivistyksen Ruotsista.
Ruotsinkieliset eivät ymmärrä edes mitä tarkoittaa SAAMINEN. Saaminen tarkoittaa että toinen antaa eli LUOPUU jostain toisen hyväksi. Jos Suomi on saanut jotain Ruotsista niin Ruotsin olisi pitänyt luopua jostain, mitä Ruotsi ei todellakaan ole tehnyt.
Ruotsi on pakottanut meille järjestelmänsä kopioimalla sen Ruotsista. Me emme saaneet valita, emmekä saaneet kehittää omaa tapaamme toimia. Me olemme antaneet Ruotsille, koska me olemme joutuneet LUOPUMAAN päättää omista asioistamme. Koska emme saaneet päättää omista asioistamme emmekä saaneet käyttää omaa äidinkieltämme viranomaisten kanssa, jouduimme syrjityiksi omassa maassamma josta kärsimme vielä tänä päivänäkin.
Luulevatko ruotsinkieliset että emme olisi kyenneet omaan sivistykseen omilla avuillamme? Me olisimme menestyneet yksin paljon paremmin koska olimme menettäneet itsenäisyytemme ja oikeuden päättää asioistamme.
Luulisi kaikkien muistavan kuinka suomalaisten on käynyt yhteistyössä Ruotsin kanssa. Kävimme Ruotsin sotia, maksoimme Ruotsin sotia, kärsimme Venäjän hyökkäyksistä omalle alueellemme kun Ruotsi kävi sotia Venäjän kanssa. Maksoimme veroa, sotamiehiä ja luonnonvaroja saamatta mitään itsellemme.
M.m. tämä seuraava on tärkeä asia suomen kielen kehityksen kannalta.
Wikipediassa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Se_Wsi_Testamenti
" Agricola aloitti käännöstyön jo 1530-luvun alussa opiskellessaan Wittenbergin yliopistossa, minne tuohon aikaan lähetettiin kääntäjiksi sopivia nuoria miehiä opiskelemaan.[2] Käännös oli valmiina jo vuonna 1543, mutta kuningas antoi sille painoluvan vasta vuonna 1547. Kirja painettiin Tukholmassa Amund Laurentssonin kirjapainossa. "
Taas jälleen ruotsinkielinen esti jälleen suomen kielen kehityksen monella vuodella.
Wikipediassa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mikael_Agricola
" Agricolan suurena tavoitteena oli kääntää koko Raamattu, mutta urakka tyrehtyi rahoituksen puutteeseen. Hän suomensi kuitenkin osia Vanhasta testamentista teoksissa Dauidin Psalttari, Weisut ia Ennustoxet Mosesen Laista ia Prophetista Wloshaetut ja Ne Prophetat. Haggai. SacharJa. Maleachi. "
Rahoituksen puute ei vaivannut kun ruotsin kielistä raamattua käännettiin ja painettiin, kuitenkin suomalaiset ovat olleet maksamassa veroillaan ruotsin kielistä Raamattua Ruotsin kuningaskunnassa. Suomenkieliset maksoivat ruotsinkielisen Raamatun käännöksen mutta eivät saaneetkaan rahoja omankieliseen Raamatun käännökseen.
Tässä on selitys sille miksi raamattu käännettiin kokonaisuudessaan suomeksi vasta 101 vuotta myöhemmin kuin ruotsin kielelle. Suomenkieliset kustansivat raamatun käännöksen ruotsiksi mutta kuningas epäsi rahoituksen 101 vuotta suomenkieliselle käännökselle.
Sorrosta puheenollen vaikein ja varsinainen historiatieteellinen tehtävä on arvioida ja ottaa kantaa siihen, kohdeltiinko suomalaisia Ruotsin valtakunnassa kaltoin? Yksi näkökulma on se, millainen suomalaisten asema oli ajan muihin, lähinnä eurooppalaisiin vähemmistökansallisuuksiin nähden. Toinen lähtee tietysti nykyajasta: nykymääritelmin suomalaisia varmasti sorretiin, mutta kuinka kovasti?
Olen siis tässä löytänyt kaikkiaan 4-5 erilaista historian (miksei nykyhetkenkin) tarkastelutapaa, jotka täydentävät toisiaan. Lisääkin voi varmana löytää. Jokainen niistä on yksinään kapea ja harhaanjohtava.
Historia ja sen kirjoittaminen ei ole yksinkertaista.
Erittäin hyvä lähtökohta: "Olen siis tässä löytänyt kaikkiaan 4-5 erilaista historian (miksei nykyhetkenkin) tarkastelutapaa, jotka täydentävät toisiaan. Lisääkin voi varmana löytää. Jokainen niistä on yksinään kapea ja harhaanjohtava."
Vilpittömästi onnittelen tästä näkökulmasta.
Kaipaan jossain määrin suomalaisten ja virolaisten "vertailevaa historiaa" - olen pitänyt virolaisten kohtaloa kovempana kuin suomalaisten, mutta hekin ovat uskomattoman elinvoimainen kansa. Ehkä näiden kahden kansan kokemuksia vertaillessa tulee myös näkyviin "Ruotsin hyvät puolet" ja samalla pienen kansan yhteiset murheet ja rahvaan kova elämä.
Jännittävää, ettei virolaisilla ollut itselleen edes kansallista nimitystä vaan he kutsuivat itseään "maarahvaaksi".