Tuntuu niin surulliselta ja haikealta. Kuin eläisin syksyä keskellä kesää. Tuntuu, että muiden onni tekee niin kipeää vaikka onnellinen olen kun muille sattuu elämässä ihania asioita...häät, lapset yms.
Tunnen vain jotenkin olevani kuin lasikuutiossa tai paremminkin jääkuutiossa sisällä...Näen kaiken ihanan, mutten voi itse noita asioita saavuttaa. Tiedän on muitakin on jotka painiskelee samojen ajatusten kanssa, mutta se tieto ei helpota, ei yhtään.
Ehkä tässä on se, että alan vain tajuta, että tätä se elämä on. Kun katsoo taakseen voi kai nähdä myös jollain tavalla mitä tulevaisuus on... vaikken niin haluaisi ajatella. Mutta mitä muuta voin ajatella.....Olen pian 27-vuotias nainen...en ole koskaan seurustellut, kukaan ei ole koskaan rakastanut mua...ihastun miehiin erittäin harvoin..ja vielä harvemmin miehet varmasti kiinnostuvat musta..
Tiedän että kaikki johtuu ulkonäöstäni ja erityisesti kasvoistani. Tahtoisin niin kovasti leikkauksiin, niin kovasti! Vartaloani olen saanut muokattua hoikemmaksi, mutta tahtosin vielä painoa pois, että painoindeksi olisi jotain 19...ja silikonit, että ne tasapainottaisivat hentoa ylävartaloani raskaaseen alavartalooni nähden...Ja tahtoisin niin kovasti, että epäsiistit ja eläimelliset kasvoni leikattaisiin kauniiksi symmetrisiksi naisellisiksi kasvoiksi. Voisin tuntea ihmisten katseista, että olen rakastamisen arvoinen...Nyt en edes kehtaa katsoa ihmisten päälle..
Ja mun on niin ikävä erästä miestä.....olisin niin tahtonut olla sellainen, että olisin kelvannut hänelle...mutta kun katson peiliin, tiedän syyn. Ja nyt hänellä on jo elämä toisen kanssa ja lapsia. Kunpa mä olisin ollut kaunis, niin olisin voinut olla tuon naisen paikalla...Kaikkea hyvää heille, mutta tekee vaan niin kipeää tajuta, että olen vaan niin huono nainen.
En ollut kaunis eilen,
en ole kaunis tänään
en ole kaunis huomenna..
olen vanki näissä rumissa kasvoissani enkä tämän oksettavan naamani takia voi saavuttaa ihania asioita elämässä vaikka kuinka yritän ja taistelen...
Tunnen vain jotenkin olevani kuin lasikuutiossa tai paremminkin jääkuutiossa sisällä...Näen kaiken ihanan, mutten voi itse noita asioita saavuttaa. Tiedän on muitakin on jotka painiskelee samojen ajatusten kanssa, mutta se tieto ei helpota, ei yhtään.
Ehkä tässä on se, että alan vain tajuta, että tätä se elämä on. Kun katsoo taakseen voi kai nähdä myös jollain tavalla mitä tulevaisuus on... vaikken niin haluaisi ajatella. Mutta mitä muuta voin ajatella.....Olen pian 27-vuotias nainen...en ole koskaan seurustellut, kukaan ei ole koskaan rakastanut mua...ihastun miehiin erittäin harvoin..ja vielä harvemmin miehet varmasti kiinnostuvat musta..
Tiedän että kaikki johtuu ulkonäöstäni ja erityisesti kasvoistani. Tahtoisin niin kovasti leikkauksiin, niin kovasti! Vartaloani olen saanut muokattua hoikemmaksi, mutta tahtosin vielä painoa pois, että painoindeksi olisi jotain 19...ja silikonit, että ne tasapainottaisivat hentoa ylävartaloani raskaaseen alavartalooni nähden...Ja tahtoisin niin kovasti, että epäsiistit ja eläimelliset kasvoni leikattaisiin kauniiksi symmetrisiksi naisellisiksi kasvoiksi. Voisin tuntea ihmisten katseista, että olen rakastamisen arvoinen...Nyt en edes kehtaa katsoa ihmisten päälle..
Ja mun on niin ikävä erästä miestä.....olisin niin tahtonut olla sellainen, että olisin kelvannut hänelle...mutta kun katson peiliin, tiedän syyn. Ja nyt hänellä on jo elämä toisen kanssa ja lapsia. Kunpa mä olisin ollut kaunis, niin olisin voinut olla tuon naisen paikalla...Kaikkea hyvää heille, mutta tekee vaan niin kipeää tajuta, että olen vaan niin huono nainen.
En ollut kaunis eilen,
en ole kaunis tänään
en ole kaunis huomenna..
olen vanki näissä rumissa kasvoissani enkä tämän oksettavan naamani takia voi saavuttaa ihania asioita elämässä vaikka kuinka yritän ja taistelen...
Vastaukset 12
Vanhimmat
näiden seinien sisällä mä katson kun aurinko laskee..niin kaunista, niin surullista, niin haikeaa...taas yksi päivä vähemmän...eikä koskaan tule sellaista huomista, että olisin kaunis nainen...eikä koskaan tule iltaa, että saisin suukon pehmeän painaa hänen tai kenenkään otsalle..
Toisella puolella kaupunkia...sama kaunis ilta-aurinko....hän saa käpertyä tuon miehen kainaloon
Olen niin kateellinen ja silti onnellinen heidän puolestaan..
nämä kauniit ilta-auringot mua vain muistuttaa: mua ei täällä tarvita..
Tästä tekstistä huomaa heti että tämä on joko v*ttuilevan miehen tai v*ttuilevan ja ilkeän naisen kirjoitus. Kukaan nainen ei kirjoita näin itsestään. Jos jollain on huono itsetunto ulkonäkönsä takia, hän ei todellakaan kirjoita keskustelupalstalle ja kerro, että hänen kasvonsa ovat oksettavat tai että olisi sen takia huono nainen. Ja jos kyseessä on hyväitsetuntoinen nainen, rumat kasvot eivät ole hänelle näin suuri ongelma.
Olisipa kiva saada vakipalstalaiset riviin ja nähdä miten kauniita ja hyvävartaloisia kaikki ovatkaan. Miten joku kehtaa kirjoittaa tällaista pilkkaa? Mahtaa olla todella upea ja täydellinen itse?
.....hän saa käpertyä tuon miehen kainaloon ?????????????????
silikonit? sinusta tule mannekiini!
En ymmärtänyt tätä? Enkä kai sitten tota edellistäkään. Luulin että eka ja toka teksti oli samalta :/
en kai mä yöllä itkisi ja kirjoittaisi provoja tänne...tuli ihan sydämestä. Avaa silmät, kyllä joillain on paha olla ulkonäkönsä takia. Kiva jos sulla ei ulkonäköongelmaa ole.
Vittuilevan T-ämmän kirjoituksia. Niinkuin kaikki jutut täällä
surullista mutta totta että jos ei ole kaunis ei kelpaa ja tulee vain hyväksikäytetyksi. Sen olen oppinut/ kokenut elämässäni kantapään kautta. täytyy vissiin yksin loppu elämä tallustaa.
JOS olisit kaunis, olisit Huora!
Monet miehet ajattelevat, että jos on kaunis nainen, niin sitä ei tarvitse ottaa ollenkaan vakavasti, että ne on vaan hetken huveja. Se on niin raadollista parisuhdemarkkinat. Olen katsonut monia pareja ja huomannut, että komea mies on useasti hyvin vaatimattoman näköisen naisen kanssa ja ei siinä mitäään, mutta olen miettinyt, että mistä tämä johtuu, niin se varmaankin johtuu siitä, että miehet ottavat vaimokseen naisen, joka on täysin tavallinen tai vaatimaton, koska tämä nainen ei varmasti petä ja sehän on miehelle oleellinen asia. Sen sijaan kaikki seksikkäät ja hyvännäköiset naiset - niitä käytetään ihan säälimättömästi hyväksi. Haluaisitko olla sellainen? Kaunottaret ovat asia erikseen, että niitä ei ole kuin korkeintaan 0,2 prosenttia väestöstä.
Mä voisin alkaa sun henk. koht. valmentajaksi. Väreillä, meikeillä, kampauksilla ym. tuetaan persoonallisuutta. Persoona on ratkaisevin. Voi olla, että sinulle sopisi hieman räväkäämpi look, että et yritäkään olla prinsessa vaan esim. soturinainen. Jos ajatellaan tällaisia tyyppihahmoja. Naissoturi. Aina parhaita puolia kannattaa tuoda esille. Jos on esim. hoikat sääret, tuo niitä esille tms.
Ole ensin sinut itsesi kanssa.
Ei sinun tarvitse olla toiselle mitään, ole sitä ensin itselle.
Silppoisitko itsesi että olisit jollekkin toiselle jotain. Höpsö.
Oikeastaan haluaisin tehdä tuolle asialle jotain josta murehdit. En vain suostu uskomaan
etteikö pienellä tyylimuutoksella ihminen kuin ihminen saada näkymään.
Hymyä huuleen nyt !
Itse olen alkanut vihaamaan tätä maailmaa päivä päivältä yhä enemmän. En enää pysty sietämään tätä epätasa-arvoisuutta, jota satunnaisuus aiheuttaa. Miksi emme kaikki voi olla ulkonäöltämme kauniita ja komeita vaan miksi osan - kuten allekirjoittaneen - täytyy olla rumia? Kyseessä on puhtaasti jostain jakaumasta satunnaisesti tuleva ominaisuus. Surullisinta tässä kaikessa on, että sattuman vaikutus ei rajoitu pelkästään ulkonäköön. On ihmisiä, jotka ovat saaneet ruman naaman ja päälle vielä sairauksia ja mitä vielä. Vaikka itsellä meneekin elämä ihan päin persettä, niin riipaisee sydäntä, kun tietää joidenkin saaneen vieläkin huonommat ominaisuudet.
mä voin lohduttaa sua sanomalla että olen itse kaunis ja elämäni yhtää *erkeleen angstia ja surua.
Miehet väittää rakastavansa ja eivät rakasta! Tahtovat vain jonkun...
Minäkin olen taipumassa ruman miehen kannalle, he ovat kaikista lunkeimpia ja fiksuja.