Hei!
Kirjoittelin tällä nimimerkillä n. kuukausi sitten ahdistuksistani, ja sain sinulta vastauksia.
Tapasin mieheni v. 77 ollessani 17 vuotias.Äitini oli kuollut vuosi aiemmin, ja väkivaltainen isä vasta vuonna 86.
Olen pelänny alitajunnassa mieheni menettämistä monta vuotta,koska hän on vähän vanhempi minua.Mitään oireita ei ennakkoon ollut kunnes 11.4 tulin vierelle, kun hän korahteli.Hätäännyin aivan silmittömästi, että nytkö tää painajainen toteutuu.3 minuuttia sähellettyäni sain soitettua ambulanssin, ja yritin painella, ja puhallella.Olin pahassa shokissa, mutta sain selvitettyä puhelimessa, mistä oli kysymys.23 minuuttia yrittivät, ja lopulta pulssi, ja rytmi löytyi.
Toivoa ei annettu paljoakaan, kun sydänpysähdys kesti 33 minuuttia.
3 pv valvoin sairaalassa, ja kolmantena päivänä tuli itku, ja ikävä.Olen ikävöinyt miestäni valtavasti.Meillä on niin vahva,ja kiinteä suhde.
4 vrk jäähdytksen ja koomanukutuksen jälkeen mieheni vupesi vastaamaan kuýsymyksiin nyökkäämällä.Nyt on jo istunut rullatuolissa, ja tuntee omaiset, ja tuttavatkin.
Painoni on pudonnut 6 kiloa 10:ssä päivässä.Vain muutama suupala ´sulaa, jos otan vähänkin isomman annoksen, niin se tulee ripulina ulos.Luulen että vaikeimmat vaiheet on eessä vielä itteni kanssa.Vielä o´n adrenaliinia elinmistössä vähän, ja olen kiihdyksissä.
Vasta viime yön 21.4, olin kotona yötä. 3pv olin sairaalassa, ja loput ystävieni nurkissa.En vain kyennyt tulemaan muistojen keskelle.Nyt, kun tiedän mieheni selviävän tästä, olen pystynyt majoittumaan kotiin.
Kävin kriisikeslustelun Sairaalan Paykologin kanssa.Pitäsikö mun tehdä jotain?
Ei ole suhteita ollut vuosiin tonne Mtt:oon.Olen ennestäänki syönyt Zoloftia vuosia ahdistukseeni, ja masennukseeni, ja nyt sattui vielä tämä.Se mielikuva elottomasta miehestäni palaa välillä mieleeni.Miten uskallan jatkossa enää kuunnella häne kuorsaustaan, ja hengityskatkojaan?
Kysyy apaatikko
Kirjoittelin tällä nimimerkillä n. kuukausi sitten ahdistuksistani, ja sain sinulta vastauksia.
Tapasin mieheni v. 77 ollessani 17 vuotias.Äitini oli kuollut vuosi aiemmin, ja väkivaltainen isä vasta vuonna 86.
Olen pelänny alitajunnassa mieheni menettämistä monta vuotta,koska hän on vähän vanhempi minua.Mitään oireita ei ennakkoon ollut kunnes 11.4 tulin vierelle, kun hän korahteli.Hätäännyin aivan silmittömästi, että nytkö tää painajainen toteutuu.3 minuuttia sähellettyäni sain soitettua ambulanssin, ja yritin painella, ja puhallella.Olin pahassa shokissa, mutta sain selvitettyä puhelimessa, mistä oli kysymys.23 minuuttia yrittivät, ja lopulta pulssi, ja rytmi löytyi.
Toivoa ei annettu paljoakaan, kun sydänpysähdys kesti 33 minuuttia.
3 pv valvoin sairaalassa, ja kolmantena päivänä tuli itku, ja ikävä.Olen ikävöinyt miestäni valtavasti.Meillä on niin vahva,ja kiinteä suhde.
4 vrk jäähdytksen ja koomanukutuksen jälkeen mieheni vupesi vastaamaan kuýsymyksiin nyökkäämällä.Nyt on jo istunut rullatuolissa, ja tuntee omaiset, ja tuttavatkin.
Painoni on pudonnut 6 kiloa 10:ssä päivässä.Vain muutama suupala ´sulaa, jos otan vähänkin isomman annoksen, niin se tulee ripulina ulos.Luulen että vaikeimmat vaiheet on eessä vielä itteni kanssa.Vielä o´n adrenaliinia elinmistössä vähän, ja olen kiihdyksissä.
Vasta viime yön 21.4, olin kotona yötä. 3pv olin sairaalassa, ja loput ystävieni nurkissa.En vain kyennyt tulemaan muistojen keskelle.Nyt, kun tiedän mieheni selviävän tästä, olen pystynyt majoittumaan kotiin.
Kävin kriisikeslustelun Sairaalan Paykologin kanssa.Pitäsikö mun tehdä jotain?
Ei ole suhteita ollut vuosiin tonne Mtt:oon.Olen ennestäänki syönyt Zoloftia vuosia ahdistukseeni, ja masennukseeni, ja nyt sattui vielä tämä.Se mielikuva elottomasta miehestäni palaa välillä mieleeni.Miten uskallan jatkossa enää kuunnella häne kuorsaustaan, ja hengityskatkojaan?
Kysyy apaatikko
Vastaukset 1
Vanhimmat
Näillä esitiedoilla on hyvin vaikea antaa neuvoja. Täytyisi tavata sinut ja haastatella. Ehkä päätyisin kokeilemaan lääkitystä jonka turvin pääsisi pahimman yli eikä oireilu enää pahenisi.