Ihmiset ovat laumasieluisia.
Laumasieluisille on tyypillistä kulloisenkin aatteen äänen kritiikitön toistaminen. Aate, jota suositaan, voi sinänsä olla kuinka viisas tai ällistyttävän typerä tahansa, mutta kun sitä toistetaan riittävästi mediassa, siitä tulee (senhetkinen) totuus.
Ne ihmiset, jotka ovat moraalisesti korkeammalla tasolla kuin muut, määritellään useimmiten laumasieluisten taholta pahoiksi. Siksi uudistusten tekeminen yhteiskunnassa on niin vaikeaa. Hyvätkin uudistukset jäävät ennakkoluulojen ansiosta tekemättömiksi.
Voisi kuvitella, että ne joita eniten haukutaan olisivat moraalisesti korkeammalla tasolla kuin muut. Näin ei tietenkään ole, heillä on korkeintaan muita suurempi todennäköisyys olla siellä. Mutta kyllä kepulaisia haukutaan niin paljon nimenomaan laumasieluisten demarien suunnalta, että ei se nyt niin kaukaa haettu ajatus ole.
Laumasieluisille on tyypillistä kulloisenkin aatteen äänen kritiikitön toistaminen. Aate, jota suositaan, voi sinänsä olla kuinka viisas tai ällistyttävän typerä tahansa, mutta kun sitä toistetaan riittävästi mediassa, siitä tulee (senhetkinen) totuus.
Ne ihmiset, jotka ovat moraalisesti korkeammalla tasolla kuin muut, määritellään useimmiten laumasieluisten taholta pahoiksi. Siksi uudistusten tekeminen yhteiskunnassa on niin vaikeaa. Hyvätkin uudistukset jäävät ennakkoluulojen ansiosta tekemättömiksi.
Voisi kuvitella, että ne joita eniten haukutaan olisivat moraalisesti korkeammalla tasolla kuin muut. Näin ei tietenkään ole, heillä on korkeintaan muita suurempi todennäköisyys olla siellä. Mutta kyllä kepulaisia haukutaan niin paljon nimenomaan laumasieluisten demarien suunnalta, että ei se nyt niin kaukaa haettu ajatus ole.
Vastaukset 29
Vanhimmat
en tiedä että mitä mediaa terttu on seurannut mutta sanoisin vinkiksi sen että jos vaikka lopettaisit tuijottamisen omaan napaan niin huomaisit kepun harrastaman politiikan,kaikki haukutaan mutta itse ei anneta mitään vastauksia mihinkäänm,tämä on leimannut kepun politiikkaa jo pitkään.jopa porvaripuolue kokoomuksenkin kepu on kerinnyt jo haukkumaan...eikös se niin mee että kun tuuleen huutaa niin jotain sieltä aina vastataan...kepun politiikka on räyhäämistä isolla R:llä!!!
tertulle hyvää kesää(kesäopinnot alkavat)vielä kerkiää mukaan....
Mielelläni menisin opiskelemaan kesällä, mutta... miten sen nyt sanoisi. Ei ole yliopistojen kesäopintokokonaisuuksissa Tertulle soveliaita kursseja... tai miten sen nyt vielä diplomaattisemmin sanoisi: en edes pidä ensi kesänä sellaisia.
Kepun ja demarien toistensa haukkumisella on vuosikymmenten perinteet, mutta ei sitä ole harrastettu verissä päin vaan puoliksi leikillään.
Jännintä on, että tuosta kiistelystä ovat hyötyneet molemmat puolueet kokoomuksen tappioksi. Selvä näyttö nähtiin jälleen viime eduskuntavaaleissa, joissa niin kepu kuin demaritkin voittivat, kun kokoomuksen olemassaolo unohtui suurelta osaa äänestäjiä tyystin.
Mutta ei kokoomuslaisetkaan niin surkeita ole, että jättäisivät kilpailijansa rauhaan. Tälläkin palstalla moni keskustaa haukkuva ja demariksi luultu on ilmiselvä kokoomuksen kannattaja. Ovat vain hieman demareita kainompia ilmoittamaan asian suoraan. Tekevät sen sitten kokoomuksen palstalla samansävyisissä kirjoituksissa.
Myös tuo alussa mainittu perinne suhteessa demareihin ja sen puuttuminen suhteessa kokoomukseen vaikuttaa siihen harhaan, että kokoomuslaisia luullaan demareiksi. Voisi sanoa, että kokoomuslaiskirjoittajien ampumat paukut menevät sitkeästi yrityksestä huolimatta hukkaan.
Se oli viisaan naisen puhetta. Joskus (aika usein) tuntuu myös meihin naisiin kohdistuva vähättelevä suhtautuminen ja syrjintä varsinkin työelämässä olevan samaa sukua esittämiesi ajatusten kanssa. Onko miessukukunta vieläkin niin peloissan meidän naisten esiinmarssista, että alitajunnassa ainakin vastustavat todellista tasa-arvoa niin työelämässä kuin muuallakin yhteiskunnassa.
Tasa-arvoon kuuluu esim. sama palkka samanlaisesta työstä. Naisen euro on vain 80 senttiä. Nykyisellä vauhdilla eron kumoaminen umpeen kestää 100 vuotta. Siihen on saatava muutos. Käsittääkseni Anneli on koko poliittisen toimintansa aikana taistellut miesten ja naisten tasa-arvoisuuden puolesta.
En halua lähteä psykologisoimaan asioita, mutta monta kertaa lukiessani täällä pahimpia häväistyskirjoituksia, nousee mieleen naisviha. Tämä on myös sisarkateuden ja äitifiksaatioiden ilmentymä, jonka moni nainen joutuu miehiltä ottamaan vastaan halusipa tai ei.
Syvällä asuva katkeruus ja kauna purkautuu tietysti aina heikompia ja puolustuskyvyttömiä kohtaan. Suomalainen mieli on täynnä torjuttuja tunteita, jotka monet varsinkin miehet hukuttavat alkoholiin. Tämä on tietysti ihan oma lukunsa ja keskustelun aihe, joten ei siitä sen enempää.
Alkoholi on monelle miehelle (kyllä myös naiselle) liian paha vastus. Se saa ihmisen valtaansa tukahduttaen sen oikean ihmisen sieltä huurujen takaa.
Todellinen ongelma on se, kuinka alkoholisti saataisiin ymmärtämään oma parhaansa. Ei ole minulla vastausta siihen. Sen verran tiedän, ettei sosialidemokratia eikä keskustalaisuus siihen auta - samanlaisia juoppoja löytyy molempien aatteiden edustajista. Ja uskontoon hurahtaneista tulee niin tylsiä, ettei niitä enää viitsi katsella. Mieluummin lievästi alkoholisoitunut mukava mies kuin uskovainen, sanon minä. Kanssani saa mieluusti olla eri mieltä.
Otitpa mielenkiintoisen aiheen "nimimerkillä" kokemusta löytyy. Nimittäin mieheni alkoholisoitui sillä tavalla kuin nyt sitten alkoholisoidutaan eli otetaan viinaa. Jäädään pikku hiljaa koukkuun ja alkoholi alkaa hallita elämää.
Ei siinä mitään mystistä ole, sillä alkoholistin normaali olotila on juoda viinaa ja olla kännissä. Mutta sitten tapahtui ihme!
Hän raitistui viisitoista vuotta sitten, kun ymmärsi, että alkoholismi on sairaus, joka johtaa vääjäämättömästi kuolemaan. Olihan se minullekin aikamoinen muutos elämässä. Nimittäin hänen raitistumisensa.
Kun sinä otat esiin tuon vähän minua tänään hymyilyttävän asian: "vähän alkoholisoitunut", niin minä monta kertaa kysyn kanssasisariltani vastaavassa tilanteessa vertauksen vuoksi: "mitä on olla vähän raskaana"?
Siis ei voi olla oikein vähän alkoholisti tai vähän raskaana, vaan tässä meidän tapauksessa asian eli alkoholismisairauden luonteen ymmärtäminen oli meille molemmille pelastus. Itselläni ei ole alkoholiongelmaa, ja joskus otan tyttöjen kesken pari lasia viiniäkin ja mieheni tuo matkoiltaan tuliaisina pullon hyvää viiniä.
Meidän elämämme on tänä päivänä parasta mitä kuvitella voi ja tämän mahdollisti mieheni ymmärtäessä, että hän oli tuhoon vievällä tiellä.
Terveisin Irma, raittiin alkoholistin onnellinen vaimo
...puolestasi. Hienoa, että on käynyt noin. Tällä nimimerkilläni "Terttu" on tapana olla provosoiva kaikissa mahdollisissa tilanteissa kaikkia mahdollisia kohteita vastaan, mutta nyt teen poikkeuksen: korostan edelleen: hienoa, että sinulle on käynyt noin hienosti. Meidän perheessä minä olen se, joka käyttää alkoholia enemmän, ei tuosta ukosta ole edes juopoksi :)
Minulla on sellainen näkemys oman kokemukseni pohjalta, että jos työpaikoilla ei makseta samaa palkkaa samanlaisesta työstä, niin asian voi saada korjatuksi vain työpaikalla.
Siinä ei annelit eikä muutkaan tasapalkkaisuudesta puhuvat poliitikot auta tippaakaan eikä edes SAK.
Vähän alkoholisoitunut on sellainen, joka on alkoholisoitumisprosessissaan - koukkuun jäämisessään - vielä jotenkin puolitiessä. Ei pääse irti, mutta hallitsee vielä omat asiansa ilman, että juomisesta on isompaa haittaa, mutta ei oikein voi olla juomattakaan.
Analogisesti ajatellen vähän raskaana on taas sellainen, josta sitä ei vielä päältä huomaa. ;-)
Näinhän se on.
yleiskäsitteitä on kovin miehinen.
Palstan kirjoittajista esim. nimimerkki "Mielipidepankki" ja kirjoittaja, joka joskus esiintyy nimimerkillä "Näin on", käyttävät kieltä samalla tavoin kuin sinä.
Aivan! Se periytyy, jos voin sinua vähän valaista - ehkä noista menneistä vuosista. Yritän toki löytää kaiken jälkeen sen naisen itsestäni, joksi minutkin luotu on. Olen jossain määrin vapautunut noista kahleista ja rooleista, jotka selviytymisemme kannalta oli välttämätöntä.
Mukavaa päivän jatkoa sinulle toivottaa irma, toipuvan alkoholistin vaimo
Ja kiitos palautteestasi, arviosi oli oikean suuntainen. En toki tunne mainitsemiasi henkilöitä.
Kun on käytössä vain näppäimistö ja tarkoitus saada vastaanottaja ymmärtämään jotain, niin se sattaa joillakin johtaa toisiaan muistuttavaan ilmaisuun.
Itse olen kyllä huomannut, että oma kirjoitustyylini vaihtelee paljonkin sen mukaan avaanko uuden keskustelun vai vastaanko jonkun toisen viestiin ja vielä enemmän se, millaiseen viestiin vastaan.
Alkoholista toipuminen on yksilöllinen juttu, mutta en ole kuullut, että kukaan olisi toipunut ilman repsahduksia aina silloin tällöin.
Jos siis käy niin, että tulee takapakki tai useampikin, niin siihen ei kannata maailmaa kaataa. painetaan vaan reload-nappia ja jatketaan taas nollatilanteesta.
missään tapauksessa ei pidä menettää toivoa eikä masentua tai alka syyllistää ketään jos tulee repsahduksia, ne nimittäin ovat osa toipumisprosessia, koska niistä oppii aina jotain sellaista, mikä paremmin auttaa välttämään tai siirtämään eteenpäin seuraavaa repsahdusta.
Sori, että kirjoittelen tällaisia, mutta kun ne nyt vaan tulivat mieleen. tarkoitukseni ei ollut sekaantua mihinkään yksityiseen eikä antaa pyytämättömiä neuvoja. älä siis loukkaannu. Kokemuksia nuo vaan ovat.
nyt lukea tuo alempana oleva kirjoitus, "Poliittisesta väittelystä", jonka kirjoitin mm. sinua ajatellen.
Pahimpana krooninen valehtelu.
Irroitan Tertun viestistä yhden virkkeen.
"Aate, jota suositaan, voi sinänsä olla kuinka viisas tai ällistyttävän typerä tahansa, mutta kun sitä toistetaan riittävästi mediassa, siitä tulee (senhetkinen) totuus."
Nyt ehdotan pohdittavaksi, miten - millä keinoilla, mitä tekemällä - jotain aatetta saa mediassa toistetuksi?
Tehtävään vastaaminen vatii aika lailla pohdintaa, koska media on uutisia ja viihdettä varten, joka ei juuri toimituksen palstoilla samoja asioita uudestaan toistele; sitä varten pitäisi ostaa mainostilaa tai -aikaa. Toiston saaminen siis vaatii rahaa ja mainoskampanjoita, jollei jotenkin muuten saa mediaa toistamaan omaa aatettaan.
Miten se siis voisi käytämnnössä olla mahdollista?
Heitän pohdinnan pohjaksi yhden esimerkin:
Pari vuotta sitten oli valmisteilla työlainsäädännön uusiminen, jossa yleissitovuuden määrittely hiersi komitean sisällä pahasti. Siitä jouduttiin äänestämään ja SAK:n kanta voitti, kun TT lipesi työnantajarintamasta. Kun hallituksen piti antaa esitys, niin Niinistö veti mietinnön pöydälle ja sanoi, ettei komitean sanamuotoa voi sellaisenaan hyväksyä, koska se muuttaa yleissitovuuden määrittelyä siitä, miten asiasta oli hallituspuolueiden kanssa sovittu.
SAK siis yritti TT:n kanssa vetää vähän välistä.
Tuli kesä vastaan ja eduskunnan kesälomat ja lakiesityksen antaminen siirtyi syksyyn. Ja nyt se esimerkki:
Silloinen SAK:n viestintäjohtaja Eero Heinäluoma organisoi kaikki SAK-laiset liitot ja muutkin demarivetoiset ay-mafiosot yhteiseen kampanjaan asian puolesta. Yleissitovuuden määrittely sinänsä ei ollut olennaista, mutta Lipposelle ja Ihalaiselle oli kohtalon kysymys saada seuravaksi syntymään keskitetty tupo-ratkaisu, kun paperi ja metalli olivat sen edelliskerralla kaataneet.
Niinpä kampanja toteutettiin niin, että jokainen ay-bossi, joka kesän aikana missä tahansa kissanristiäisissä piti puheen, esitelmän, kokouksen avauksen tai minkä tahansa hölöhölö-repliikin, sisällytti puheeseensa ja etenkin sen LEHDISTÖREFERAATTIIN lauseen: "hallituksen on ehdottomasti hyväksyttävä työsopimuslain yleissitovuus komitean ehdottamassa muodossa pilkkuakaan muuttamatta, sillä muutoin vaarantuu keskitetyn tupo-ratkaisun aikaansaaminen".
Ja näin myös tapahtui, koko tuon loppukevään, kesän ja alkusyksyn - KOLMEN KUUKAUDEN AJAN - media toisti miltei viikoittain tuota samaa asiaa: ellei yleissitovuus mene niin kuin SAK vatii, niin tupo vaarantuu. Siitä tuli todellakin vallitseva totuus ja samalla suuri yleinen huoli, että on se kamalaa, jos tupo vaarantuu, hui!
Kampanja onnistui. Ylesissitovuudesta tehtiin helppo kompromisi ja Lipponen & Ihalainen saivat tuponsa, niin kuin Heinäluoma oli sen suunnitellut.
Esimerkillä halusin sanoa, että aatteiden ja asioiden toistaminen mediassa vaatii suunnattomasti suunnittelua, työtä ja etenkin ammattimaista osaamista, sillä on ihan turha luulla, että media alkaisi omasta aloitteestaan toista yhtikäs mitään.
Em. syystä on hyvin harvinaista, että media Tertun kuvaamalla tavalla toistaisi jotain aatetta, mutta jos se sen tekee, voimme olla varmoja, että jossain on sylttytehdas, jossa ammattimaiset propagandaveijarit vetelevät naruja ja manipuloivat yleistä mielipidettä.
Media ei ketään manipuloi, vaan joku aina käyttää mediaa hyväkseen, niin ettei sitä "tyhmempi heti huomaa". ;-)
Sinähän oivasti ( anteeksi Oiva Härkönen ) selitit asian. Esittämäsi teorian mukaisesti meidän kaikkien pitäisi kumartaa Keskustapuolueelle ja sen johtajalle, koska he ovat hallitusvastuussa ja vaalien voittajia. Teillä keskustassa on tämänhetkinen totuus hallussanne. ( sallithan minun nauraa! )
Kerrot, että laumasieluiset ihmiset leimaavat moraalisesti korkeammalla tasolla olevat ihmiset pahoiksi. Eli Paavo Lipponen on moraalisesti korkeammalla tasolla, koska te laumasieluiset keskustalaiset pidätte Paavoa pahana.
Perustelusi ei ole aukotonta valitetavasti. Sinänsä hyvä yritys... ( kääntyy poispäin ja nauraa partaansa... )
Jos totta puhutaan, niin haukkujat ovat aina yksilöitä, jotka yleistävät asioita, yksinkertaistavat ja pelkistävät, usein kärjistävätkin, jotta saisivat asiansa sanotuksi.
Silloin tulee sellaisia ilmaisuja, että demarit on tollaisia ja keppulit tällasia, vaikka eivät kaikki ole.
Näillä palstoilla haukutaan yleensä toisia kirjoittajia yleistämällä hänet johonkin ryhmään: valehtelevaksi kepulaiseksi, kuuliaiseksi Lipposen nuolijaksi, jne.
Meillä lienee tarve nimilaputtaa asioita, jotta osaisimme pannan niitä järjestykseen omissa päissämme
Palstan tekstejä lukiessa huomaa usein, että jotain asiaa hyvinkin objektiivisesti ja faktojen pohjalta erittelevä saa kimppuunsa joukon vastaväittäjiä, joiden mielestä kirjoittaja kuuluu johonkin ryhmään, hänellä on mitä erilaisimpia luonteenpiirteitä, useimmiten myös tuomittavia motiiveja ja tavoitteita, mistä syystä hänen kirjoituksensa ei voi olla totta.
Näistä kirjoittajista taitaa useimmiten löytyä myös ne haukkujat.
Yksi aika usein esitetty näkemys näilläkin palstoilla käydystä poliittisesta keskustelusta on, että kannanoton määräytyvät puoluepoliittiselta pohjalta ja tästä johtuen väittely muuttuu mustavalkoiseksi jankuttamiseksi.
Epäilemättä tällaista tapahtuu. Kuitenkin myös muunlaisia puheevuoroja on. Esimerkiksi runsaat viisitoistatuhatta käyntikertaa keränneessä "Loistava Anneli Jäätteenmäki" -ketjussa avauskirjoitus samaan hengenvetoon ylisti Jäätteenmäkeä ja haukkui Keskustan aivan pohjamutiin.
Stereotyyppiset asenteet kuitenkin ovat kovin tavallisia, ja yksi merkillinen ilmentymä tästä poliittisen ajattelun mustavalkolaadusta lienee se että kirjoittajien joukossa on yös ilmiselviä multipersoonia, eli skribenttejä, jotka ensin kyselevät ja sitten toisella nimimerkillä vastailevat. Voi vain ihmetellä, ketä tällainen keskustelu oman itse kanssa niin suunnatoomasti jaksaa huvittaa.
Tai ehkä ei tarvitsekaan ihmetellä. Ehkä kyseessä on nimenomaan yksi poliittisen ajattelun ominaislaatuun elimellisesti kuuluva piirre. Se palautuu psyykkiseen keskenkasvuisuuteen, lapsenomaisiin kuvitelmiin omasta kaikkivoipaisuudesta.
Mm. nimimerkki Mielipidepankki karsastaa psykologisointia, mutta ehkä hänenkin olisi hyvä joihinkin perusasioihin perehtyä, koska tällaisen perehtymisen pohjalta saattaisi hieman paremmin arvioida joidenkin monessa muodossa itseään esiintyöntävän kirjoittelijoiden pätevyyttä. Sillä monissa hahmoissa esiintyminenhän kertoo enemmänkin ihmisen keskenkasvuisuudesta ja pätemättömyydestä kuin siitä todellisesta osaamisesta ja hallitsemisesta, joksi tällaiset multipersoonat itse roolileikkinsä kokevat.
Seuraava lainaus määrittää taudinkuvan:
"Kaikkivoivassa kontrollissa yliarvioidaan oman vaikuttamisen mahdollisuus ja aliarvioidaan satunnaisten ja kontrolloimattomien tekijöiden vaikutus tapahtumien kulkuun. Kaikkivoipaisuuteen kuuluu ajatus siitä, että voi tehdä mitä ikinä haluaa. Ja koska tekojemme esteenä useimmiten ovat muut ihmiset, kaikkivoipaisuutta defenssinä käyttävät ihmiset keskittyvät elämässä vallankäyttöön: joko manipuloimalla läheisiään, asiakkaitaan tai uhrejaan, tai hakeutumalla alalle jossa käytetään valtaa. Kuten politiikkaan. Yhtenä piirteenä tälle defenssille on nimenomainen halu bluffata; erehdyttää; hämätä; harhauttaa; huijata; huiputtaa; jallittaa; toisia."
http://tiedostamaton.net/defenssit/omnipot.html
Mikko Aholan syvyyspsykologisilta kotisivuilta siis.
Kirjoitit hyvän ja erittelevän analyysin. Minut leimataan milloin miksikin, mutta poliittisesti en ole muuta kuin sitoutumaton antisosialisti. En ole siltikään usein reagoinut, vaikka minua on syytetty Lipposfaniksi, mitä en ole, sillä eihän se minun vikani ole, jos Lipponen hoitaa asiansa niin, ettei minun häntä ole viime aikoina tarvinnut arvostella.
Keskustelu menee hyvin usein mustavalkoiseksi inttämiseksi siitä syystä, että osa kirjoittajista on omassa päässään määritellyt totuuden ja hyväksyy vain omaa toytuuttaan tukevan aineiston ja hyökkää raivoisasti nimitellen niiden kirjoittajien kimppuun, jotka painottavat sellaisia tosiasioita, jotka eivät näiden kirjoittajien omaksumaan totuuskäsitykseen sovi.
Hyvin harva kirjoittaja erittelee ja analysoi tapahtumia neurtaalisti. Kaikilla on jokin oma tavoite. Ellei se ole julistaa omaa näkemystä, niin on se vähintään saada myönteistä palautetta muilta. Ei tämä siinä eroa tavallisesta kuppilakeskustelusta kuin, että kskustellaan kirjallisesti ikään kuin ilmoitustaululla.
Monet kirjoittajat taas hakevat ainoastaan taistelukumppaneita, jotka voisivat nujertaa pääsemällä sanomaan viimeisen sanan. Minut on usein saatu provosoiduksi tuollaiseen ansaan, jolloin nhuomaan olevani pahassa kinastelun koukussa, kun toisen osapuolen tavoite on ärsyttää minua niin, että pysyn hänen haluamassaan "taistelutilanteessa".
Asioihinhan näillä kirjoituksilla ei tietenkään vaikuteta, ei näitä palstoja kukaan vaikuttaja lue ja ei täällä todellakaan tule esiin mitään, mistä päättäjille olisi apua. Mutta jos olisin median palveluksessa, niin käyttäisin puoli tuntia päivässä kelatakseni uusimmat viestit läpi. Täältä voisi ehkä saada näkökulmaa politiikan uutisten kommentointiin.
Minulle tämä on ajankulua. Kahvilakeskustelua työn lomassa, kun teen töitä etätyönä ja yksin. samalla tämä sormet näppäimillä ajattelu jäsentää omia käsityksiäni ajankohtaisista poliittisista asioista, siitä, miten asiat todellisuudessa tapahtuivat ja siitä, mitkä olivat syitä ja mitkä seurauksia.
Joskus kyllä provosoin tahallani, mutta se ontullun vuosien mukana, kun pistää piru ja panee kokeilemaan saisiko tietyt tyypit polttamaan hihansa. usein siinäkin oinnistuu, vaikkei se keskustelupalstojen tasoa nostakaan.
>> osa kirjoittajista on omassa päässään määritellyt totuuden ja hyväksyy vain omaa toytuuttaan tukevan aineiston ja hyökkää raivoisasti nimitellen niiden kirjoittajien kimppuun, jotka painottavat sellaisia tosiasioita, jotka eivät näiden kirjoittajien omaksumaan totuuskäsitykseen sovi
Tämä on täysin nollan arvoinen näkemys. Miksi muka "osa" kirjoittajista? Tarkoitatko että olisi olemassa jotain muutakin kuin itsekunkin oma todistelumotivaatio ja sen ympärille kerätyt argumentit?
Ei ole. Ei ole koskaan ollut eikä tule koskaan olemaan. Tämä on lähtökohta. Jokainen joka nostaa itsensä erilleen joukosta ja kuvittelee omaavansa jotenkin faktisemman, objektiivisemman, perustellumman ja paremmin tosiasioita vastaavan näkemyksen, on vain omiin kaikkivoipaisuuskuvitelmiinsa rakastunut narsisti. On täyttä mielettömyyttä kuvitella että omat "totuudet" ja "faktat" olisivat jotenkin eri lähtöviivalla kuin vastapuolen. Täydellistä tyhjyyttä osoittaa se että joskus jopa koko argumentaatio keskustelukumppania vastaan sisältyy jankutukseen: etkö ymmärrä tosiasioita, etkö tiedä faktoja...
Tiedonfilosofian alkeiskurssille tuollaiset. On vain huvittavaa, että tällaiset ihmiset pitävät itseään esim. historian asiantuntija-harrastajina. Tietoteoriat ovat hepreaa eikä psykologiasta tiedetä tai ymmärretä pätkääkään, mutta historiaa on luettu kuin seikkailukertomusta, ja siltä pohjalta on etsitty vahvistusta omille omnipotensseille.
Kun itse lähden siitä, että me olemme erilaisia ja meillä on erilaisia motiiveja, niin siitä seuraa loogisesti päätellen, että meillä - sinulla ja minulla - on asioista myös toisistaan poikkeavat näkemykset.
Sinä saat täysin vapaasti uskoa omiin totuuksiisi, mutta älä vaadi minua uskomaan amalla tavalla äläkä tule sanomaan minun näkemyksiäsi nollan arvoisiksi, koska niin väittäessäsi et nollaa ketään muuta kuin itsesi.
>> Sinä saat täysin vapaasti uskoa omiin totuuksiisi, mutta älä vaadi minua uskomaan amalla tavalla äläkä tule sanomaan minun näkemyksiäsi nollan arvoisiksi, koska niin väittäessäsi et nollaa ketään muuta kuin itsesi
Ja höpö höpö. Kyse ei ole näkymyksistäsi, vaan nimenomaan siitä ettet itse pidä näkemyksiäsi näkemyksinä muiden joukossa, vaan harrastat säännönmukaisesti muiden mielipiteiden mitätöintiä pelkästään sen argumentin varassa, että sinä tiedät "tosiasiat" eikä vastakirjoittajasi joko tyhmyyttään tai muusta persoonakohtaisesta vajavuudestaan johtuen niitä tajua.
Siis pelkästään tällaisen argumentaation varassa.
Sanonko vielä kerran: pelkästään tällaisen argumentoinnin varassa.
Minä olen kuullut tuon sinulta pikemminkin satoja kuin kymmeniä kertoja. Jos haluat voin kelata vaikka malliksi viisikymmentä viimeistä tuollaista töksäytystä. "Fakta on että...", "tosiasia kuitenkin on...", "etkö ymmärrä yksinkertaista tosiasiaa...", jne, jne.
Jos joku kuvittelee että hänen omien totuuksiensa perusteluiksi riittää se että "nämä ovat tosiasioita", ja jos joku on tiedonfilosofisesti niin sokea että kuvittelee "tosiasioiden" sisällyttävän itseensä kuin automaattisesti kaikki merkitykset ja tulkinnat, kuinka tällaisen kanssa mitään kelvollista keskustelua käydään?
Näkemisen ehdoton edellytys on katsominen.
Kun katsoo alkaa ehkä nähdä. (muutakin kuin näkyjä!)
-Näinhän se on nähtävä? -Eiks jeh-
Kuinka paljon tekstit paljastavatkaan kirjoittajistaan. Jos kaikki sen hoksaisivat omalta kohdaltaan, saisimme melko varmasti hieman toisenlaista luettavaa kuin edellinen ryöpytys.
Katsos, mikä viisas huomio - mutta onko oikea ?
Syystä!!!
los?