En ala tänne selittämään koko taustaani, koska vastaaviin törmää netissä päivittäin. Mutta lyhyesti sanottuna, olen kärsinyt masennuksesta ja paniikkihäiriöstä n. 7 vuotta. Viimeiset kolme vuotta, ei ole ollut mitään hoitoa. Välillä on ollut ihan ok kausia, mutta yleisesti kuntoni on koko ajan huonontunut. Tarvisin apua, etten mene ihan työkyvyttömäksi. Ja mikä tärkeintä, voisin vielä joskus elää täyttä elämää.
Aiemmat terapiat jäivät kesken, kun muutin isommalle paikkakunnalle. Täällä on vaikeaa saada aikaa edes tk päivystykseen ja lääkäreillä tajuton kiire. Eli jotenkin kynnys mennä hakemaan apua terveyskeskuslääkäriltä on kasvanut liian suureksi. Siellä olen muutenkin saanut tylyä ja vähättelevää palvelua, omasta hoidosta pitäisi jaksaa taistella. Minä en jaksa.
Toinen polku olisi mielenterveystoimisto. Sekin pelottaa, kun en tiedä edes missä kyseinen paikka on. Pelkään uusia tilanteita, tarvisin jonkun ehkä mukaani että pystyisin sinne menemään. Sielläkin on kuulemani mukaan sellaiset jonot, että hoitoa saa odottaa pitkään.
Eli siinnä kaksi saada apua, mutta mistä saan voimia mennä yksin valittamaan tilannettani. Kun tuntuu etten osaa näitä hirveitä tuntemuksiani edes pukea sanoiksi. Olisi helpompaa jos olisi joku johon tukeutua, mutta lähimmäisenikään eivät tiedä tilanteeni vakavuutta, koska asun yksin. Enkä heillekään lähde asiaa enempää purkamaan. En vaan halua että kukaan tuntee huonoa oloa, siitä että minulla on huono olo. Melkoinen umpikuja siis. Entä jos annan asioiden vaan olla.
Aiemmat terapiat jäivät kesken, kun muutin isommalle paikkakunnalle. Täällä on vaikeaa saada aikaa edes tk päivystykseen ja lääkäreillä tajuton kiire. Eli jotenkin kynnys mennä hakemaan apua terveyskeskuslääkäriltä on kasvanut liian suureksi. Siellä olen muutenkin saanut tylyä ja vähättelevää palvelua, omasta hoidosta pitäisi jaksaa taistella. Minä en jaksa.
Toinen polku olisi mielenterveystoimisto. Sekin pelottaa, kun en tiedä edes missä kyseinen paikka on. Pelkään uusia tilanteita, tarvisin jonkun ehkä mukaani että pystyisin sinne menemään. Sielläkin on kuulemani mukaan sellaiset jonot, että hoitoa saa odottaa pitkään.
Eli siinnä kaksi saada apua, mutta mistä saan voimia mennä yksin valittamaan tilannettani. Kun tuntuu etten osaa näitä hirveitä tuntemuksiani edes pukea sanoiksi. Olisi helpompaa jos olisi joku johon tukeutua, mutta lähimmäisenikään eivät tiedä tilanteeni vakavuutta, koska asun yksin. Enkä heillekään lähde asiaa enempää purkamaan. En vaan halua että kukaan tuntee huonoa oloa, siitä että minulla on huono olo. Melkoinen umpikuja siis. Entä jos annan asioiden vaan olla.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Täällä missä asun on myös vaikea päästä lääkärille, itse tilasin yksityisen psykiatrin jonka vastaanotolla käyn, ja hän kirjoittaa minulle b-lausunnon jolla saan kelan tukemaan psykoterapiaa!
tuo psykiatri tulee kalliiksi kyllä, mutta ei auta!
Joo kyllähän yksityisellä olisi pätevämmät lääkärit. Ja ennen kaikkea niillä olis aikaa ja mielenkiintoa potilasta kohtaan. Ilo mielin sinne menisinkin, mutta kaikki tyssää tuohon raha puoleen. Nyt jo tekee tiukkaa perus elämis kustannusten kanssa, tuskin se tukikaan paljoa kattaa.
psykiatrilla on sitten käytävä tietty aika, eli 3 kk jotta KELA hyväksyy sen B-lausunnon tuettuun psykoterapiaan. Eli ensimmäisellä käyntikerralla sitä ei saa vaan hoidon pitää kestää tuo mainittu aikamäärä.
3kk käytävä ja käyntejä kertyy vähintään 3 kertaa, ne maksavat noin 100e/45min josta kela korvaa jonkunverran, ja b-lausunto maksaa itsessään noin 60e,
sitten psykoterapeutilla käynti kelan tukemana maksaa itselle suunnilleen...20-35e/kerta, riippuu tietenkin kallonkutistajan omista hinnoista!
suututtaahan se, kun muutenkin rahojen kanssa tiukilla, mutta minkäs teet?
No suuttumisen sijasta voit tehdä sen, että vaadit itsellesi hoitoa sieltä josta sinun lain mukaan pitää sitä saada.
On todella vaikeaa ymmärtää miksi täälläkin kerta toisensa jälkeen levitetään perätöntä tietoa siitä, että ainoa keino psykoterapian saamiseksi on hakea KELA:n psykoterapiatukea - kun lain mukaan asuinkunta (käytännössä sairaanhoitopiiri) on velvollinen järjestämään jokaiselle potilaalle tarvittava hoito - eikä laissa ole millään tavalla suljettu pois psykoterapian järjestämisvelvollisuutta!
Jos alkuperäinen kirjoittaja ei syystä tai toisesta pysty/halua mennä julkisen sektorin hoitoyksikköön kertomaan hoidon tarpeestaan, sille ei kukaan muu voi yhtään mitään.
Jos alkuperäinen kirjoittaja kuitenkin saisi otettua sen ensimmäisen askeleen ja tilattua ajan joko terveyskeskuksesta, psykiatrian klinikalta tai mielenterveystoimistosta - hänen on syytä pyytää itselleen kirjallinen hoitosuunnitelma (joka lain mukaan pitää tehdä jokaiselle) ja tehdä selväksi se, ettei halua mitään harvajaksoisia hoitajatapaamisia vaan ns. "Käypä hoito" -suosituksen mukaista hoitoa ja niin ollen myös psykoterapiaa YKSILÖpsykoterapiakoulutuksen saaneen pätevän psykoterapeutin antamana.
Muistutan, että on syytä olla tarkkana siinä, ettet joudu minkään pikakoulutetun perhe-, pari- tai ryhmäpsykoterapeutin "hoitoon" vaan vaadi, että saat pätevää hoitoa asianmukaisesti koulutetun yksiköpsykoterapiaan pätevän psykoterapeutin luona.
Sairaanhoitaja vain aniharvoin omaa yksilöpsykoterapeutin pätevyyttä vaikka julkisella sektorilla heidän lässytyssessioitaan sangen usein (ja potilasta harhaanjohtavasti) terapiaksi kutsutaankin.
Oon kuullu että b-lausunto pitaisi olla julkisen puolen lääkärin kirjoittama että Kela hyväksyy sen, silloin siis kun haetaan Kelan tukemaa psykoterapiaa. Pitääkö paikkaansa?
.. kirjoittama B-todistus.
Minulla on yksityinen psykiatri, joka on kaikki B-lausunnot ( ja aikoinaan A-lausunnon) kirjoittanut Kela-kuntoutuspsykoterapiaa, ammatillista kuntoutusta, sairauslomaa, kuntoutustukea ja eläkepäätöstä varten kirjoittanut.
Aloittajalle: Eikö sinulla ole edes yhtään ystävää, joka voisi auttaa sinua eteenpäin mielenterveystoimistoon jne.?
Ja se on totta, että julkisen sektorin tehtävä on tarjota asianmukaista hoitoa. Meidän kyllällä ja monessa muussakin kylässä se tarkoittaa vain mielialalääkereseptien kirjoittamista. Vaikka osaan tapella oikeuksistani, en todellakaan vakavasti masentuneena jaksanut. Yksityinen psykiatri ja psykoterapeutti ovat pelastaneet henkeni. Julkisen sektorin "hoidolla" olisin jo vainaa. Kannatan julkista terveydenhuoltoa, mutta psykiatriassa se ei toimi. Vielä 1980-luvulla se toimi.