koko ajan, tälläkin hetkellä...
koko ajan, tälläkin hetkellä :miljoonat äidit lukevat pojilleen satua,
jossa hyvä palkitaan, tietämättä, että 20 vuoden kuluttua heidän pojastaan
tulee se satujen pahis, koulussa kiusaava häirikkö, itseään viiltelevä tuska,
rappukäytävässä piikittämässä, istumassa vankilassa taposta,
sadun kerjäläinen, joka pyytää rahaa pulloon kuollen lopulta köyhänä ja
kurjana tapettuaan sen satujen pahan, itsensä.
koko ajan, tälläkin hetkellä :miljoonat äidit lukevat tyttärilleen satua prinsessoista,
tietämättä, että 20 vuoden kuluttua heidän tyttärensä itkee itsensä uneen, koska
ei saanutkaan prinssiä, koska ei olekaan prinsessa, vaan yksinhuoltajaäiti ,jota
satujen prinssi pahoinpitelee,
prinsessat huutavat sisäistä tuskaansa salaa iltaisin, ettei kukaan vain kuule.
kalpeina riutuneina varjoina rievuissaan juoksemassa iltaisin, saadakseen täydellisen
vartalon, tiedostamatta, että täydellistä ei ole, kunnes käsi ei enää nousekaan, kunnes
jalat eivät enää kanna liitävää keijua, vaan maailman mustetessa silmissä,
he kaatuvat maahan ja kylmä, kidutettu sydän lopettaa heidän kärsimyksensä,
lopettaa nälkiintyneen harhat prinsessasta, joksi pääsee, kun oppii olemaan syömättä,
juoksee aamuisin, päivisin, iltaisin koska liikanainen heidän kehossaan on esteenä olla se satujen keiju,
koko ajan, tälläkin hetkellä pelastuu moni.
arkipäivän sankareiden, prinssien ja prinsessoiden, valkeiden enkeleiden lääkärien, hoitajien muodossa parantaessa sen,
mitä he pystyvät pelastamaan siitä rauniosta, josta piti tulla se sadun prinsessa, täydellinen keiju, Sadun prinssin, joka likaisena kurjana riutuneena on pelastettu kuolemasta kylmän talviyön taivaan alta.
Tavoitteinaan onnellinen elämä, josta tulikin valheita täynnä oleva painajaisuni jota eivät lapset kuule,
koska se ei ole mikään kaunis satu, kaunista siinä voi olla ainoastaan loppu,
jos elinvoima jaksaa virrata raiskatussa kehossa, jossa
koko ajan, tälläkin hetkellä nukkuu yksi monista prinsessoista, tietämättä olleensa prinsessa jo
kun he kuuntelivat äitiensä lukemaa satua, eläen elämää onnellisena loppuun saakka.
tosin nämä miljoonat prinsessat näkevät totuuden usein vasta sitten, kun heidät pelastetaan, mutta ei satujen
pahoilta, vaan heidän itsensä tekemästä vankilasta, tai helvetistä, mikä oli alussa kuin taivas, miehen, lasten ja kodin
muodossa, mutta josta jäi jäljelle pelko, mustelmat ja pullon henki.
koko ajan, tälläkin hetkellä :miljoonat tyttäret lukevat omille lapsilleen samaisia satuja hyvästä ja pahasta, prinsseistä ja prinsessoista, voimatta itkeä, vaikka he tietävät, että 20 vuoden kuluttua paha on läsnä, eikä
unelmien voima tule riittämään siinä sadussa, joka eletään oikeasti.
pojasta voi elämän kertoja muokata kerjäläisenä asuvaksi alkoholistiksi,
koska synnyttyään prinssinä, voi poika olla joko tosi elämän oikean sankari, prinssi,
joka pelastaa prinsessan, mutta valitessaan väärään suuntaan, tietämättä, että ollut
prinssi jo syntyessään ja on sitä edelleen, mutta tuhoamalla sielunsa prinssin valintojensa sokeuttamana,
luullen saavuttavansa sen teoilla, joiden vuoksi hän tuhoaa elämästään sen, mitä siitä on jäljellä.
eikä tyttö uskalla olla prinsessa ilman tuskaa, jota hän näkee ja kokee, ennen kuin
ymmärtää, miten arvokas hän on ja on ollut sitä aina.
prinsessaksi ei tulla, prinsessaksi synnytään.
täydellistä elämää ei ole olemassakaan, mutta onnelliseen loppuun voi itse vaikuttaa.
arkipäivän pelastajat prinssit ja prinsessat, ritarit ja enkelit ovat lähempänä, kuin tiedämmekään,
mutta liian moni unohtaa sadut ja elää kärsien siitä, miten tavoittelee elämää,
jonka vuoksi kadottaa itsensä tuhansien surullisten tarinoiden sekaan,
koko ajan, tälläkin hetkellä :jossain elää tuleva todellinen prinssi, valmis prinsessa, enkeli,
jonka avulla pelastuu moni joka on etsinyt itseään väärällä tavalla.
koko ajan, tälläkin hetkellä :miljoonat äidit lukevat pojilleen satua,
jossa hyvä palkitaan, tietämättä, että 20 vuoden kuluttua heidän pojastaan
tulee se satujen pahis, koulussa kiusaava häirikkö, itseään viiltelevä tuska,
rappukäytävässä piikittämässä, istumassa vankilassa taposta,
sadun kerjäläinen, joka pyytää rahaa pulloon kuollen lopulta köyhänä ja
kurjana tapettuaan sen satujen pahan, itsensä.
koko ajan, tälläkin hetkellä :miljoonat äidit lukevat tyttärilleen satua prinsessoista,
tietämättä, että 20 vuoden kuluttua heidän tyttärensä itkee itsensä uneen, koska
ei saanutkaan prinssiä, koska ei olekaan prinsessa, vaan yksinhuoltajaäiti ,jota
satujen prinssi pahoinpitelee,
prinsessat huutavat sisäistä tuskaansa salaa iltaisin, ettei kukaan vain kuule.
kalpeina riutuneina varjoina rievuissaan juoksemassa iltaisin, saadakseen täydellisen
vartalon, tiedostamatta, että täydellistä ei ole, kunnes käsi ei enää nousekaan, kunnes
jalat eivät enää kanna liitävää keijua, vaan maailman mustetessa silmissä,
he kaatuvat maahan ja kylmä, kidutettu sydän lopettaa heidän kärsimyksensä,
lopettaa nälkiintyneen harhat prinsessasta, joksi pääsee, kun oppii olemaan syömättä,
juoksee aamuisin, päivisin, iltaisin koska liikanainen heidän kehossaan on esteenä olla se satujen keiju,
koko ajan, tälläkin hetkellä pelastuu moni.
arkipäivän sankareiden, prinssien ja prinsessoiden, valkeiden enkeleiden lääkärien, hoitajien muodossa parantaessa sen,
mitä he pystyvät pelastamaan siitä rauniosta, josta piti tulla se sadun prinsessa, täydellinen keiju, Sadun prinssin, joka likaisena kurjana riutuneena on pelastettu kuolemasta kylmän talviyön taivaan alta.
Tavoitteinaan onnellinen elämä, josta tulikin valheita täynnä oleva painajaisuni jota eivät lapset kuule,
koska se ei ole mikään kaunis satu, kaunista siinä voi olla ainoastaan loppu,
jos elinvoima jaksaa virrata raiskatussa kehossa, jossa
koko ajan, tälläkin hetkellä nukkuu yksi monista prinsessoista, tietämättä olleensa prinsessa jo
kun he kuuntelivat äitiensä lukemaa satua, eläen elämää onnellisena loppuun saakka.
tosin nämä miljoonat prinsessat näkevät totuuden usein vasta sitten, kun heidät pelastetaan, mutta ei satujen
pahoilta, vaan heidän itsensä tekemästä vankilasta, tai helvetistä, mikä oli alussa kuin taivas, miehen, lasten ja kodin
muodossa, mutta josta jäi jäljelle pelko, mustelmat ja pullon henki.
koko ajan, tälläkin hetkellä :miljoonat tyttäret lukevat omille lapsilleen samaisia satuja hyvästä ja pahasta, prinsseistä ja prinsessoista, voimatta itkeä, vaikka he tietävät, että 20 vuoden kuluttua paha on läsnä, eikä
unelmien voima tule riittämään siinä sadussa, joka eletään oikeasti.
pojasta voi elämän kertoja muokata kerjäläisenä asuvaksi alkoholistiksi,
koska synnyttyään prinssinä, voi poika olla joko tosi elämän oikean sankari, prinssi,
joka pelastaa prinsessan, mutta valitessaan väärään suuntaan, tietämättä, että ollut
prinssi jo syntyessään ja on sitä edelleen, mutta tuhoamalla sielunsa prinssin valintojensa sokeuttamana,
luullen saavuttavansa sen teoilla, joiden vuoksi hän tuhoaa elämästään sen, mitä siitä on jäljellä.
eikä tyttö uskalla olla prinsessa ilman tuskaa, jota hän näkee ja kokee, ennen kuin
ymmärtää, miten arvokas hän on ja on ollut sitä aina.
prinsessaksi ei tulla, prinsessaksi synnytään.
täydellistä elämää ei ole olemassakaan, mutta onnelliseen loppuun voi itse vaikuttaa.
arkipäivän pelastajat prinssit ja prinsessat, ritarit ja enkelit ovat lähempänä, kuin tiedämmekään,
mutta liian moni unohtaa sadut ja elää kärsien siitä, miten tavoittelee elämää,
jonka vuoksi kadottaa itsensä tuhansien surullisten tarinoiden sekaan,
koko ajan, tälläkin hetkellä :jossain elää tuleva todellinen prinssi, valmis prinsessa, enkeli,
jonka avulla pelastuu moni joka on etsinyt itseään väärällä tavalla.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kiitos tästä. olen sanaton.
Minäkin menin sanattomaksi. Itkettää.